Toinen Esran kirja

(tunnetaan myös Vulgatassa nimellä 4.Esra)

Suomennettu ’American Revised Standard Version’ –raamatun apokryfikirjaosuudesta.

Luku 1.

Toinen kirja, jonka kirjoitti profeetta Esra, Seraian poika, Azarian poika, Hilkian poika, Shallumin poika, Zadokin poika, Ahitubin poika, Ahijan poika, Phinehaan poika, Elin poika, Amarian poika, Azarian poika, Meraiothin poika, Arnan poika, Uzzin poika, Borithin poika, Abishuan poika, Phinehaan poika, Eleazarin poika, Aaronin poika, Leevin heimosta, joka oli vanki Meedian maassa persialaisten kuninkaan Artaxerxeen hallitessa.

Herran sana tuli minulle sanoen: Mene ja julista minun kansalleni heidän pahoja tekojaan, ja heidän lapsilleen pahuuksia, joita he ovat tehneet minua vastaan, niin että he voisivat kertoa lastensa lapsilleen, että heidän vanhempiensa synnit ovat lisääntyneet heissä, sillä he ovat unohtaneet minut ja ovat uhranneet uhreja vieraille jumalille. Enkö se ollut minä, joka toin heidät Egyptistä, vapaaksi siteistä? Mutta he ovat vihastuttaneet minut ja halveksineet neuvojani. Poista pääsi hiukset ja heitä kaikki pahat heidän ylleen, sillä he eivät ole totelleet lakiani, he ovat kapinoiva kansa. Kuinka kauan kestän heitä, joille olen suonut niin suuria etuoikeuksia? Heidän puolestaan olen syrjäyttänyt monia kuninkaita. Minä löin maahan faaraon palvelijoineen, ja kaiken hänen armeijansa. Minä olen tuhonnut kaikki kansat heidän edestään ja hajottanut idässä kahden maakunnan kansat, Tyyron ja Siidonin. Minä olen tappanut kaikki heidän vihollisensa. Mutta puhu heille ja sano:

"Näin sanoo Herra: Varmasti se olin minä, joka toin teidät meren läpi, ja tein turvallisia valtateitä teille sinne, missä ei ollut tietä. Minä annoin teille Mooseksen johtamaan ja Aaronin papiksi. Minä järjestin teille valoa tulipatsaasta ja tein suuria ihmeitä keskuudessanne. Silti te olette unohtaneet minut, sanoo Herra. Näin sanoo Herra, kaikkivaltias: Viiriäiset olivat merkki teille. Minä annoin teille leirejä suojelemiseksenne, ja niistä te valititte. Te ette ole juhlineet voittoa minun nimessäni vihollistenne tuhossa, vaan tähän päivään saakka edelleen valitatte. Missä ovat ne etuoikeudet, jotka varasin teille? Kun olitte nälkäisiä ja janoisia erämaassa, ettekö huutaneet minulle sanoen "Miksi olet johdattanut meidät tähän erämaahan tappaaksesi meidät? Meille olisi ollut parempi palvella egyptiläisiä, kuin kuolla tässä erämaassa". Minä säälin valituksianne ja annoin teille mannaa ruuaksi, te söitte enkelien leipää. Kun te olitte janoisia, enkö halkaissut kalliota niin, että vedet virtasivat runsain määrin? Kuumuuden tähden peittelin teitä puiden lehdillä. Minä jaoin hedelmälliset maat keskuudessanne. Minä ajoin pois kanaanilaiset, perizziläiset ja filistealaiset edestänne. Mitä vielä voin tehdä puolestanne? Sanoo Herra. Näin sanoo Herra, kaikkivaltias. Kun olitte erämaassa katkeralla purolla, janoisina ja pilkaten minun nimeäni, minä en lähettänyt tulta teidän yllenne pilkkaamistenne tähden, vaan heitin puun veteen ja tein katkeran makeaksi.

Mitä minä teen sinulle, oi Jaakob? Sinä et tottele minua, oi Juuda. Minä käännyn toisten kansojen puoleen ja annan heille minun nimeni, että he pitäisivät minun asetukseni. Koska te olette hylänneet minut, myös minä hylkään teidät. Kun rukoilette armoa minulta, en osoita teille armoa. Kun kutsutte minua, minä en kuuntele teitä, sillä te olette saastuttaneet kätenne verellä ja teidän jalkanne ovat nopeat murhaamaan.

Sen lisäksi, että olette hylänneet minut, te olette hylänneet toisenne, sanoo Herra. Näin sanoo Herra, kaikkivaltias. Enkö ole kohdellut teitä, niin kuin isä kohtelee poikiaan tai äiti tyttäriään tai hoitaja hänen lapsiaan, että te olisitte minun kansani ja minä olisin teidän Jumalanne, ja että te olisitte minun poikiani ja minä olisin teidän isänne? Minä kokosin teidät niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle. Mutta nyt, mitä minä teen teille? Minä heitän teidät ulos minun läsnäolostani. Kun te uhraatte uhreja minulle, minä käännän kasvoni pois teistä, sillä minä olen hylännyt teidän juhlapäivänne ja uudet kuut ja lihan ympärileikkaukset. Minä lähetin teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, mutta te olette ottaneet ja tappaneet heidät ja repineet heidän ruumiinsa kappaleiksi. Heidän verensä minä vaadin teiltä, sanoo Herra.

Näin sanoo Herra, kaikkivaltias. Teidän talonne hävitetään, minä ajan teidät ulos, niin kuin tuuli ajaa olkia, ja teidän pojillanne ei tule olemaan lapsia, koska teidän kanssanne he ovat jättäneet huomiotta minun käskyni ja ovat tehneet sitä, mikä on pahaa minun silmissäni. Minä annan huoneenne kansalle, joka tulee, joka kuulematta minua uskoo. Nuo, joille en ole merkkejä näyttänyt, tekevät niin kuin olen käskenyt. He eivät ole nähneet profeettoja, vielä muistaen entisen tilansa. Minä kutsun todistamaan sen tulevan kansan kiitollisuuden, jonka lapset riemuitsevat ilolla. Vaikka he eivät näe minua ruumiin silmillä, hengen kanssa he uskovat ne asiat, jotka minä olen sanonut. Ja nyt, isä, katso arvokkuudella, ja näe kansa, joka tulee idästä! Heille minä annan johtajiksi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja Hoosean ja Aamoksen ja Miikan ja Joelin ja Obadjan ja Joonan ja Naahumin ja Habakukin, Sefanjan, Haggain, Sakarjan ja Malachin, jota kutsutaan myös Herran sanansaattajaksi.

Luku 2.

Näin sanoo Herra: Minä toin tämän kansan ulos siteestä ja minä annoin heille käskyjä palvelijoideni profeettojen kautta, mutta he eivät halunneet kuunnella heitä ja tekivät neuvoni tyhjiksi. Äiti, joka kantoi heidät, sanoo heille: "Menkää, lapseni, koska olen leski ja hylätty. Kasvatin teidät ilolla, mutta surulla ja murheella minä olen teidät menettänyt, koska olette tehneet syntiä Herran Jumalan edessä, ja olette tehneet sitä, mikä on pahaa minun silmissäni. Mutta nyt, mitä minä voin tehdä puolestanne? Sillä minä olen leski ja hylätty. Menkää, lapseni, ja pyytäkää armoa Herralta". Minä kutsun sinua, isä, todistajaksi lasten äidin lisäksi, koska he eivät halunneet pitää minun liittoani, että toisit hämmennyksen heidän ylleen ja raunioittaisit heidän äitinsä niin, ettei heille jäisi jälkeläistä. Hajaantukoot he kansojen keskuuteen, olkoon heidän nimensä hävitetyt pois maasta, koska he ovat halveksineet minun liittoani.

Voi sinua, Assyria, joka kätket vääryydentekijät keskellesi! Oi paha kansa, muista, mitä minä tein Sodomalle ja Gomorralle, jonka maa on kasoja pikeä ja tuhkaa. Niin minä teen niille, jotka eivät ole minua kuunnelleet, sanoo Herra, kaikkivaltias.

Näin sanoo Herra Esralle: "Kerro minun kansalleni, että minä annan heille Jerusalemin valtakunnan, jonka olin aikonut antaa Israelille. Minä otan takaisin itselleni heidän loistonsa ja annan näille toisille ne ikuiset asunnot, jotka minä olin valmistanut Israelia varten. Elämän puu antaa heille tuoksuaan, eivätkä he raada eivätkä väsy. Pyytäkää, ja te saatte. Rukoilkaa, että päivänne olisivat harvat, että niitä lyhennettäisiin. Valtakunta on jo valmistettu teitä varten, olkaa valmiina! Kutsu, oi kutsu taivas ja maa todistamaan, sillä minä jätin pois pahan ja loin hyvää, sillä minä elän, sanoo Herra."

"Äiti, syleile poikiasi, kasvata heitä ilolla, niin kuin kyyhkynen tekee, vahvista heidän jalkojaan, koska minä olen valinnut teidät, sanoo Herra. Ja minä herätän kuolleet paikoistaan ja tuon heidät ulos haudoistaan, koska minä tunnistan minun nimeni heissä. Älä pelkää, poikien äiti, sillä minä olen valinnut sinut, sanoo Herra. Minä lähetän sinulle apua, minun palvelijani Jesajan ja Jeremian. Heidän neuvonsa mukaan minä olen vihkinyt ja valmistanut sinulle kaksitoista puuta lukuisilla hedelmillä, ja saman määrän lähteitä, joista virtaa maitoa ja hunajaa, ja seitsemän mahtavaa vuorta, joilla ruusut ja liljat kasvavat, näiden kautta minä täytän lapsesi ilolla. Vartioi lesken oikeuksia, varmista isättömän oikeus, anna sille, joka on puutteessa, puolusta orpoa, vaateta alaston, huolehdi loukkaantuneista ja heikoista, älä pilkkaa rampaa, suojele raajarikkoa ja anna sokean saada näky minun kirkkaudestani. Suojele vanhuksia ja nuorukaisia muuriesi sisäpuolella. Kun löydät keitä tahansa kuolleena, toimita heidät hautaan ja merkitse se, ja minä annan sinulle ensimmäisen sijan ylösnousemuksessani. Hengähtäkää ja olkaa hiljaa, minun kansani, koska sinun leposi tulee! Hyvä hoitaja, ruoki poikiasi ja vahvista heidän jalkojaan. Yksikään niistä palvelijoista, jotka olen sinulle antanut, ei menehdy, sillä minä vaadin heidät lukumääräsi keskeltä. Älä ole murheellinen, sillä kun ahdistuksen ja vainon päivä tulee, toiset itkevät ja ovat surullisia, mutta sinä iloitset runsaudessa. Kansat kadehtivat sinua, mutta he eivät kykene tekemään mitään sinua vastaan, sanoo Herra. Minun käteni varjelee sinua, että sinun poikasi eivät näkisi Gehennaa. Iloitse, oi äiti, poikiesi kanssa, koska minä johdatan teitä, sanoo Herra. Muista niitä poikiasi, jotka nukkuvat, koska minä tuon heidät ulos maan kätköistä ja osoitan heille armoa, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, kaikkivaltias. Halaa lapsiasi, kunnes minä tulen, ja julista armoa heille, koska minun lähteeni tulvivat, ja minun kunniani ei horju."

Minä, Esra, sain Herralta käskyn Hoorebin vuorella mennä Israeliin. Kun minä tulin heidän luokseen, he hylkäsivät minut ja kieltäytyivät Herran käskystä. Siksi minä sanon teille, oi kansat, jotka kuulette ja ymmärrätte:

"Odottakaa paimentanne, hän antaa teille iankaikkisen levon, koska hän, joka tulee ajan lopulla, on lähellä. Olkaa valmiina valtakunnan palkintoihin, koska ikuinen valo loistaa yllenne ikuisesti. Paetkaa tämän ajan varjosta, ottakaa vastaan kunnianne ilo. Julkisesti minä kutsun pelastajaani todistamaan. Ottakaa vastaan, mitä Herra on teille antanut ja olkaa iloiset, kiittäen häntä, joka on kutsunut teidät taivaallisiin valtakuntiin. Nouskaa ja seisokaa, ja nähkää Herran pidoissa niiden lukumäärä, jotka on sinetöity. Ne, jotka ovat lähteneet tämän ajan varjosta, ovat saaneet loisteliaat vaatteet Herralta. Palauta täysi lukusi, oi Siion, ja saata päätökseen luettelo kansastasi, jotka on puettu valkoiseen, jotka ovat täyttäneet Herran lain. Haluamiesi lasten lukumäärä on täysi. Rukoile Herran voimaa, että kansasi, joka on kutsuttu alusta alkaen, tulisi pyhäksi."

Minä, Esra, näin Siionin vuorella suuren väkijoukon, jota en voinut laskea, ja he kaikki ylistivät Herraa lauluilla. Niiden keskellä oli nuori, suurikokoinen mies, pitempi kuin kukaan muu, ja jokaisen heidän päähän hän asetti kruunun, mutta hän oli enemmän korotettu kuin he. Ja minä olin haltioissani. Sitten minä kysyin enkeliltä: "Keitä nämä ovat, herrani?" Hän vastasi ja sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka ovat laittaneet pois kuolevaisen vaatetuksen ja pukeneet ylleen kuolemattoman, ja he ovat tunnustaneet Jumalan nimeä. Nyt heidät kruunataan ja he saavat palmunlehviä." Sitten minä sanoin enkelille: "Kuka on tuo nuori mies, joka laittaa kruunuja heille ja palmunlehviä heidän käsiinsä?" Hän vastasi ja sanoi minulle: "Hän on Jumalan Poika, jota he tunnustivat maailmassa." Niin minä aloin ylistää niitä, jotka olivat rohkeasti seisoneet Herran nimen puolesta. Sitten enkeli sanoi minulle: "Mene, kerro minun kansalleni, kuinka suuret ja monet ovat Herran Jumalan ihmeet, jotka olet nähnyt."

Luku 3.

Kaupunkimme hävityksen jälkeen 30. vuotena, minä, Salathiel, jota myös kutsutaan Esraksi, olin Babylonissa. Minä olin murheellinen, kun makasin vuoteellani ja minun ajatukseni virtasivat sydämessäni, koska minä näin Siionin hävityksen ja niiden hyvinvoinnin, jotka elivät Babylonissa. Minun henkeni oli suuresti levoton ja minä aloin puhua ahdistuneita sanoja Korkeimmalle ja sanoin: "Oi mahtava Herra, etkö puhunut alussa, kun muotoilit maan –ja ilman apua- ja käskenyt tomua ja se antoi sinulle Aadamin, elottoman ruumiin? Silti hän oli sinun käsiesi työtä, ja sinä puhalsit häneen elämän henkäyksen, ja hänet tehtiin eläväksi läsnäolossasi. Ja sinä johdatit hänet puutarhaan, jonka sinun oikea kätesi oli istuttanut, ennen kuin maa ilmestyi. Ja sinä asetit hänelle yhden sinun käskysi, mutta hän rikkoi sen, ja heti sinä osoitit kuoleman hänelle ja hänen jälkeläisilleen. Hänestä lähtivät kansat ja heimot, lukemattomat kansakunnat ja suvut. Ja jokainen kansa kulki oman tahtonsa mukaan ja teki jumalattomia asioita edessäsi ja ylenkatsoi sinua, ja sinä et estänyt heitä. Mutta taas, ajallaan sinä toit vedenpaisumuksen sen maailman asukkaiden ylle ja tuhosit heidät. Ja sama kohtalo tuli heille, niin kuin kuolema Aadamille, niin tulva heille. Mutta sinä jätit yhden heistä, Nooan talouksineen, ja kaikki vanhurskaat, jotka ovat lähteneet hänestä. Kun ne, jotka kulkivat maan päällä, alkoivat lisääntyä, he saivat lapsia ja kansoja ja monia kansakuntia, ja jälleen he alkoivat olla jumalattomampia kuin heidän esi-isänsä olivat olleet. Ja kun he tekivät pahuutta edessäsi, sinä valitsit itsellesi heistä yhden, jonka nimi oli Aabraham.

Ja sinä rakastit häntä, ja hänelle ainoastaan sinä paljastit aikojen lopun, salaisesti yöllä. Sinä teit hänen kanssaan iankaikkisen liiton ja lupasit hänelle, ettet milloinkaan hylkäisi hänen jälkeläisiään, ja sinä annoit hänelle Iisakin ja Iisakille sinä annoit Jaakobin ja Eesaun. Ja sinä asetit erilleen Jaakobin itseäsi varten, mutta Eesaun sinä hylkäsit, ja Jaakobista tuli suuri kansa. Ja kun sinä johdatit hänen jälkeläisensä ulos Egyptistä, sinä toit heidät Siinain vuorelle. Sinä taivutit alas taivaat ja järisytit maan ja liikutit maailmaa, ja laitoit syvyydet vapisemaan ja saatoit ajat murheellisiksi. Ja sinun kunniasi kulki läpi neljän portin, tulen, maanjäristyksen, tuulen ja jään, antamaan lakia Jaakobin jälkeläisille, ja sinun käskysi Israelin lapsille. Silti et poistanut heiltä heidän pahaa sydäntään, niin että lakisi tuottaisi hedelmää heissä.

Sillä ensimmäinen Aadam, jonka taakkana oli paha sydän, rikkoi ja tuli voitetuksi, niin kuin myös kaikki, jotka olivat lähteneet hänestä. Näin sairaus tuli pysyväksi. Laki oli ihmisten sydämissä pahan juuren kanssa, mutta se, mikä oli hyvää, lähti, ja paha jäi. Niin kuluivat ajat ja vuodet tulivat täyteen, ja sinä nostit itsellesi palvelijan nimeltä Daavid. Ja sinä käskit häntä rakentamaan kaupungin nimellesi, ja uhraamaan siinä uhreja siitä, mikä on sinun. Näin tehtiin monia vuosia, mutta kaupungin asukkaat rikkoivat kaikessa tehden niin kuin Aadam ja hänen jälkeläisensä olivat tehneet, sillä myös heillä oli paha sydän. Niin sinä johdatit sen kaupungin sinun vihollistesi käsiin."

Sitten minä sanoin sydämessäni: "Ovatko Babylonin asukkaiden teot yhtään parempia? Siksikö hän on saanut Siionin hallintaansa? Sillä kun minä tulin tänne, minä näin lukemattomia jumalattomia tekoja, ja minun sieluni on nähnyt monia synnintekijöitä näiden 30 vuoden aikana. Ja minun sydämeni pettää minua, sillä minä olen nähnyt, kuinka sinä kestät niitä, jotka tekevät syntiä, ja olet säästänyt ne, jotka toimivat pahasti, ja olet tuhonnut kansasi ja varjellut vihollisesi, etkä ole osoittanut kenellekään, kuinka sinun tiesi ymmärrettäisiin. Ovatko Babylonin teot parempia kuin Siionin? Tai onko toinen kansa tuntenut sinut Israelin lisäksi? Tai mitkä heimot ovat uskoneet liittoihisi niin kuin Jaakobin heimot? Silti heidän palkintonsa ei ole ilmaantunut eikä heidän raatamisensa ole kantanut hedelmää. Sillä minä olen matkustellut laajasti kansojen keskuudessa, ja olen nähnyt, että heillä on ylenmäärin hyvinvointia, vaikka he eivät välitä sinun käskyistäsi. Nyt siis punnitse vaa’assa meidän ja maailman asukkaiden pahuudet, ja niin saadaan selville, mihin suuntaan vaaka kallistuu. Milloin maan asukkaat eivät ole tehneet syntiä sinun silmissäsi? Tai mikä kansakunta on pitänyt käskysi niin hyvin? Sinä voit kyllä löytää yksittäisiä miehiä, jotka ovat pitäneet käskysi, mutta kansakuntia sinä et löydä."

Luku 4.

Sitten enkeli, joka oli lähetetty luokseni, jonka nimi oli Uriel, vastasi ja sanoi minulle: "Sinun ymmärryksesi on täysin epäonnistunut liittyen tähän maailmaan, ja luuletko sinä, että sinä voit käsittää Korkeimman tien?" Sitten minä sanoin: "Kyllä, herrani." Ja hän vastasi minulle: "Minut on lähetetty näyttämään sinulle kolme tietä ja asettamaan eteesi kolme ongelmaa. Jos osaat ratkaista yhden niistä minulle, minä myös osoitan sinulle sen tien, jonka haluat nähdä, ja opetan sinulle, miksi sydän on paha."

Minä sanoin: "Puhu lisää, herrani." Ja hän sanoi minulle: "Mene, punnitse minulle tulen paino, tai annostele minulle annos tuulesta tai kutsu minulle takaisin se päivä, mikä on mennyttä." Ja minä vastasin ja sanoin: "Kuka niistä, jotka ovat syntyneet, voi tehdä tämän, että kysyt minulta näistä asioista?" Ja hän sanoi minulle: "Jos olisin kysynyt sinulta, että kuinka monta asuinpaikkaa on meren sydämessä, tai kuinka monta virtaa on syvyyden lähteessä, tai kuinka monta virtaa on perustuksen yläpuolella, tai mitkä ovat helvetin uloskäynnit tai mitkä ovat paratiisin sisäänkäynnit, ehkä olisit sanonut minulle: ’En ole koskaan mennyt alas syvyyteen enkä helvettiin, enkä ole koskaan noussut taivaaseen.’ Mutta nyt kysyin sinulta ainoastaan tulesta ja tuulesta ja päivästä, asioista, joita olet käynyt läpi, ja mitä ilman et olisi olemassa, ja sinä et ole vastannut minulle niistä!" Ja hän sanoi minulle: "Sinä et voi ymmärtää asioita, joiden kanssa olet kasvanut, kuinka sitten mielesi käsittäisi Korkeimman tien? Ja kuinka joku, joka on valmiiksi puettu turmeltuneella maailmalla, voi ymmärtää turmeltumattomuutta?" Kun minä kuulin tämän, minä kaaduin kasvoilleni ja sanoin hänelle: "Meille olisi parempi, ettemme olisi täällä, kuin että tulemme tänne ja elämme jumalattomuudessa, ja kärsimme ymmärtämättä miksi."

Hän vastasi minulle ja sanoi: "Minä menin tasangon metsään, ja siellä suunniteltiin ja sanottiin: ’Tulkaa, menkäämme ja sotikaamme merta vastaan, että se vetäytyisi edestämme, ja että me voisimme tehdä itsellemme lisää metsiä.’ Ja samalla tavalla myös meren aallot suunnittelivat ja sanoivat: ’Tulkaa, nouskaamme ja alistakaamme tasangon metsä, että me saisimme myös sieltä lisää aluetta itsellemme.’ Mutta metsän suunnitelma oli turha, sillä tuli tuli ja kulutti sen, niin oli myös meren aaltojen suunnitelma, sillä hiekka seisoi lujasti ja pysäytti ne. Jos nyt olisit tuomari niiden välillä, kumpi saisi oikeuden, ja kumpi tuomittaisiin?" Minä vastasin ja sanoin: ’Kumpikin teki tyhmän suunnitelman, sillä maa on osoitettu metsälle ja mereen on osoitettu paikka kantaa aaltoja." Hän vastasi minulle ja sanoi: "Sinä olet tuominnut oikein, mutta miksi et ole tuominnut niin omassa tapauksessasi? Sillä niin kuin maa on osoitettu metsälle ja meri aalloille, niin myös ne, jotka kulkevat maan päällä, voivat ymmärtää ainoastaan sitä, mitä on maassa, ja hän, joka on ylhäällä taivaissa, voi ymmärtää mitä on taivaiden korkeuden yläpuolella."

Sitten minä vastasin ja sanoin: "Minä rukoilen sinua, herrani, miksi minut on varustettu ymmärryksen voimalla? Sillä en minä toivonut kyseleväni teistä ylhäällä, vaan niistä asioista, joita me koemme päivittäin. Miksi Israel on annettu pakanoille pilkattavaksi? Miksi kansa, jota rakastit, on annettu jumalattomille heimoille, ja isiemme laki on tehty tarpeettomaksi ja kirjoitettuja liittoja ei enää ole, ja miksi me lähdemme maailmasta kuin heinäsirkat, ja elämämme on kuin usvaa emmekä ole armon arvoisia? Mutta mitä hän tekee nimensä tähden, jonka tähden meitä nimitellään? Näistä asioista olen kysynyt." Hän vastasi minulle ja sanoi: "Jos olet elossa, sinä tulet näkemään, ja jos elät pitkään, sinä ihmettelet usein, sillä aika kiirehtii nopeasti loppuunsa. Sillä se ei kykene tuomaan asioita, jotka on luvattu vanhurskaille osoitettuina aikoinaan, koska tämä aika on täynnä surullisuutta ja heikkouksia. Sillä se paha, josta kysyit minulta, on kylvetty, mutta sen sadonkorjuu ei ole vielä tullut. Siksi, jos sitä, mikä on kylvetty, ei korjata, ja jos se paikka, mihin pahaa on kylvetty, ei katoa, se pelto, johon hyvä on kylvetty, ei tule. Sillä jyvä pahaa siementä kylvettiin Aadamin sydämeen alusta lähtien, ja kuinka paljon jumalattomuutta se on tuottanut tähän saakka, ja tuottaa, kunnes puintiaika tulee! Mieti nyt itse, kuinka paljon jumalattomuuden hedelmää pahan siemenen jyvä on tuottanut. Kun lukemattomat määrät jyviä kylvetään, kuinka suuren puimalattian ne täyttävät!"

Sitten minä vastasin ja sanoin: "Kuinka kauan ja milloin nämä tapahtuvat? Miksi vuotemme ovat harvat ja pahat?" Hän vastasi minulle ja sanoi: "Te ette kiirehdi nopeammin kuin Korkein, sillä teidän kiirehtimisenne on teitä itseänne varten, mutta Korkein kiirehtii monien puolesta. Eivätkö vanhurskaiden sielut niiden kammioissaan kysyneet näistä asioista sanoen: ’Kuinka kauan meidän on viivyttävä täällä? Ja milloin tulee palkintomme sadonkorjuu?’ Ja arkkienkeli Jeremiel vastasi heille ja sanoi: ’Kun niiden lukumäärä, jotka ovat kaltaisianne, on täynnä, sillä hän on punninnut ajan vaa’assa ja annostellut aikoja mitalla, ja numeroinut ajat luvuilla, ja hän ei muuta tai nosta niitä, ennen kuin tuo määrä on täytetty.’"

Sitten minä vastasin ja sanoin: "Oi ylimmäinen Herra, mutta myös me kaikki olemme täynnä jumalattomuutta. Ja ehkä on meidän ansiotamme, että vanhurskaiden puintiaika viivästyy, maan päällä kulkevien syntien ansiosta." Hän vastasi minulle ja sanoi: "Mene ja kysy naiselta, joka on raskaana, että kun hänen yhdeksän kuukauttaan ovat tulleet täyteen, pystyykö hänen kohtunsa pitämään lasta hänen sisällään kauempaa." Ja minä sanoin: "Ei, herra, se ei pysty." Ja hän sanoi minulle: "Tuonelassa sielujen kammiot ovat kuin kohtu. Sillä niin kuin nainen synnytystuskissaan kiirehtii paetakseen syntymän kipuja, niin myös nämä paikat kiirehtivät antamaan takaisin ne asiat, jotka oli tehty heille alusta lähtien. Silloin ne asiat, joita haluat nähdä, paljastetaan sinulle."

Minä vastasin ja sanoin: "Jos minä olen saanut suosion silmissäsi, ja jos se on mahdollista, ja jos olen arvollinen, näytä minulle myös tämä: onko enemmän aikaa tulossa, kuin mitä on kulunut, tai onko meille suurin osa mennyt. Sillä minä tiedän, mitä on mennyt, mutta minä en tiedä, mitä on tulossa." Ja hän sanoi minulle: "Seiso oikealla puolellani, ja minä näytän sinulle vertauksen tulkinnan." Niin minä seisoin ja katselin, ja katso, liekehtivä polttouuni ohitti minut edestäni, ja kun liekki oli mennyt ohitse, minä katsoin, ja katso, savu jäi paikalleen. Ja tämän jälkeen pilvi, täynnä vettä, kulki ohitseni edestäni ja kaatoi alas raskasta ja ankaraa sadetta, ja kun sademyrsky oli mennyt ohitse, pisarat jäivät pilveen. Ja hän sanoi minulle: "Mieti itse, sillä niin kuin sade on enemmän kuin pisarat, ja tuli on suurempi kuin savu, niin se määrä, joka on kulunut, oli paljon suurempi, mutta pisarat ja savu jäivät." Sitten minä rukoilin ja sanoin: "Luuletko, että minä elän noihin päiviin saakka? Tai kuka elää noina päivinä?" Hän vastasi minulle ja sanoi: "Liittyen merkkeihin, joista kysyit minulta, minä voin jotain kertoa, mutta minua ei lähetetty kertomaan sinulle elämästäsi, sillä minä en tiedä."

Luku 5.

"Nyt, liittyen merkkeihin. Katso, ne päivät ovat tulossa, jolloin suuri kauhu tarttuu niihin, jotka kulkevat maan päällä, ja totuuden tie on piilotettu ja maa on hedelmätön uskosta. Ja vääryys lisääntyy yli sen, mitä sinä itse näet ja yli sen, mitä olet kuullut aikaisemmista. Ja se maa, jonka näet nyt hallitsevan, tulee autioksi ja käyttämättömäksi, ja ihmiset näkevät sen hävitettynä. Mutta jos Korkein suo, että sinä elät, sinä näet, kuinka se heitetään sekaannukseen kolmannen kauden jälkeen, ja yhtäkkiä aurinko paistaa yöllä ja kuu päivän aikana. Veri tippuu puusta ja kivi päästää ilmoille äänensä. Kansat ovat murheissaan ja tähdet putoavat. Ja yksi on, joka hallitsee, sellainen, jota maan päällä kulkevat eivät odota. Ja linnut lentävät yhdessä pois, ja Sodoman meressä sukeltelee kaloja, ja yksi, jota monet eivät tiedä, tekee äänensä kuulluksi yöllä, ja kaikki kuulevat hänen äänensä. On myös kaaos monissa paikoissa, ja tulipaloja usein, ja villipedot kulkevat olinpaikkojensa ulkopuolella, ja naiset synnyttävät kuukautistilassa hirviöitä. Ja suolavedet löydetään makeasta, ja kaikki ystävykset voittavat toinen toisiaan, silloin järki kätkeytyy ja viisaus vetäytyy kammioonsa, ja monet etsivät sitä, mutta eivät löydä, ja vääryys ja hillittömyys lisääntyvät maassa. Ja yksi maa kysyy naapuriltaan: ’Onko vanhurskaus, tai onko kukaan, joka tekee oikein, kulkenut teidän lävitsenne?’ Ja se vastaa: ’Ei.’ Ja tuohon aikaan ihmiset toivovat mutta eivät saa, he raatavat mutta heidän tiensä eivät menesty. Nämä ovat merkkejä, jotka minulla on lupa kertoa sinulle, ja jos rukoilet uudestaan ja itket, niin kuin sinä teet nyt, ja paastoat seitsemän päivää, sinä kuulet suurempia asioita kuin nämä."

Sitten minä heräsin ja minun ruumiini vapisi rajusti ja minun sieluni oli niin murheellinen, että se pyörtyi. Mutta enkeli, joka oli tullut ja puhunut minun kanssani, piti minusta kiinni ja vahvisti minua ja asetti minut jaloilleni.

Toisena yönä Phaltiel, kansan johtaja, tuli luokseni ja sanoi: "Missä olet ollut? Ja miksi kasvosi ovat surulliset? Vai etkö sinä tiedä, että Israel on uskottu sinun haltuusi heidän maastakarkotuksensa maassa? Nouse siis ja syö jotain leipää, niin ettet hylkäisi meitä kuin paimen, joka jättää laumansa julmien susien valtaan." Sitten minä sanoin hänelle: "Lähde luotani, äläkä lähesty minua seitsemään päivään, ja sitten voit tulla luokseni." Hän kuuli, mitä minä sanoin, ja jätti minut.

Niin minä paastosin seitsemän päivää suremalla ja itkemällä niin kuin enkeli Uriel oli minua käskenyt. Ja seitsemän päivän jälkeen sydämeni ajatukset olivat minulle jälleen hyvin surullisia. Sitten minun sieluni sai takaisin ymmärryksen hengen, ja minä aloin jälleen kerran puhua sanoja Korkeimman läsnäolossa. Ja minä sanoin: "Oi ylimmäinen Herra, kaikista maan metsistä ja kaikista niiden puista sinä olet valinnut yhden viinipuun, ja kaikista maailman maista sinä olet valinnut itsellesi yhden maakunnan, ja kaikista maailman kukkasista sinä olet valinnut itsellesi yhden liljan, ja kaikista meren syvyyksistä sinä olet täyttänyt itsellesi yhden joen, ja kaikista kaupungeista, joita on rakennettu, sinä olet vihkinyt Siionin itsellesi, ja kaikista linnuista, joita on luotu, sinä olet nimittänyt itsellesi yhden kyyhkysen, ja kaikista laumoista, joita on tehty, sinä olet varannut itsellesi yhden lampaan, ja kaikista kansanjoukoista sinulla on itseäsi varten yksi kansa. Ja tälle kansalle, jota sinä olet rakastanut, sinä olet antanut lain, joka on kaikkien hyväksymä. Ja nyt, oi Herra, miksi olet antanut sen yhden monille, ja häpäissyt sen yhden yli muiden ja hajaannuttanut ainokaisesi monien keskuuteen? Ja ne, jotka vastustivat lupauksiasi, ovat tallanneet maahan ne, jotka uskoivat sinun liittoihisi. Jos oikeasti vihaat kansaasi, heitä tulisi rangaista sinun omilla käsilläsi."

Kun minä olin puhunut nämä sanat, se enkeli, joka oli tullut luokseni aikaisempana yönä, lähetettiin luokseni ja hän sanoi minulle: "Kuuntele minua, ja minä opastan sinua. Kiinnitä huomiosi minuun ja minä kerron sinulle lisää." Ja minä sanoin: "Puhu, herrani." Ja hän sanoi minulle: "Oletko sinä suuresti häiriintynyt mielessäsi Israelin puolesta? Tai rakastatko sitä enemmän kuin sen Luoja?" Ja minä sanoin: "Ei, herrani, vaan suruni tähden minä olen puhunut, sillä joka hetki minä kärsin sydämen tuskia, kun kamppailen ymmärtääkseni Korkeimman tietä ja etsiäkseni osaa hänen tuomiostaan." Ja hän sanoi: "Sinä et voi." Ja minä sanoin: "Miksi en, herrani? Miksi sitten synnyin? Tai miksi ei äitini kohtu tullut haudakseni, että en näkisi Jaakobin tuskaa ja Israelin kansan loppuun kulumista?" Hän sanoi minulle: "Laske minulle ne, jotka eivät ole vielä tulleet, ja kokoa minulle hajonneet sadepisarat ja laita kuihtuneet kukat jälleen kukkimaan minulle, avaa minulle suljetut kammiot ja tuo minulle ne tuulet, jotka on niihin suljettu, tai näytä minulle kuva äänestä, ja sitten minä selitän sinulle sen synnytystuskan, jota pyysit ymmärtämään." Ja minä sanoin: "Oi ylimmäinen Herra, kuka voisi tietää näistä asioista, paitsi hän, joka ei ole ihmisten kanssa? Mitä minuun tulee, minulla ei ole viisautta, ja kuinka voin puhua asioista, joista sinä kysyit minulta?" Hän sanoi minulle: "Aivan kuten et voi tehdä yhtäkään mainituista asioista, et voi löytää tuomiotani tai sen rakkauden päämäärää, jonka minä olen luvannut minun kansalleni."

Ja minä sanoin: "Katso vielä, oi Herra, sinulla on vaatimuksia niille, jotka ovat elossa lopussa, mutta mitä ne tekevät, jotka olivat ennen meitä, tai me, tai ne, jotka tulevat meidän jälkeemme?" Hän sanoi minulle: "Tuomioni tulee olemaan ympyrän kaltainen, niin että viimeisillä ei ole hidastusta ja ensimmäisillä ei ole kiirettä." Sitten minä vastasin ja sanoin: "Etkö olisi voinut luoda yhdellä kertaa niitä, jotka ovat olleet ja niitä, jotka ovat ja niitä, jotka tulevat olemaan, että voisit näyttää tuomiosi aikaisemmin?" Hän vastasi minulle ja sanoi: "Luomakunta ei voi kiirehtiä nopeammin kuin Luoja, eikä maailma voi kestää yhdellä kertaa niitä, jotka siihen on luotu." Ja minä sanoin: "Kuinka olet sanonut palvelijallesi, että sinä varmasti annat elämän yhdellä kertaa luomakunnallesi? Jos siis kaikki luodut elävät yhtäaikaa ja luomakunta kestää sen, se silloin kykenee siihen, että ne kaikki ovat paikalla yhtäaikaa." Hän sanoi minulle: "Kysy naisen kohdulta ja sano sille: ’Jos kannat kymmenen lasta, miksi yksi toisensa jälkeen?’ Pyydä sitä siis tuottamaan kymmenen kerralla." Minä sanoin: "Tietenkään se ei voi, vaan ainoastaan jokaisen omalla ajallaan." Hän sanoi minulle: "Niin minä olen antanut maan kohdun niille, jotka ovat ajasta aikaan kylvetty siihen. Sillä niin kuin lapsi ei synnytä, ja nainen, joka on tullut vanhaksi, ei enää synnytä, niin olen minä järjestänyt maailman, jonka minä loin." Sitten minä tiedustelin ja sanoin: "Koska olet nyt antanut minulle mahdollisuuden, anna minun puhua edessäsi. Onko äitimme, josta olet kertonut minulle, vielä nuori? Vai lähestyykö hän nyt vanhuutta?" Hän vastasi minulle: "Kysy naiselta, joka kantaa lapsia, ja hän kertoo sinulle. Sano hänelle: ’Miksi ne, jotka olet kantanut viime aikoina, eivät ole niin kuin ne, jotka kannoit aikaisemmin, vaan pienempikokoisia?’ Ja hän itse vastaa sinulle: Ne, jotka ovat syntyneet nuoruuden voimassa ovat erilaisia kuin vanhan iän aikana syntyneet, kohdun heikentyessä.’ Siksi myös sinun tulisi miettiä, että sinä ja sinun aikalaisesi ovat pienempikokoisia kuin ne, jotka olivat ennen sinua, ja ne, jotka tulevat sinun jälkeesi, tulevat olemaan pienempiä kuin sinä, kuin syntyneet luomakunnasta, joka on valmiiksi iäkäs ja ohittanut nuoruuden voimakkuuden."

Ja minä sanoin: "Oi Herra, minä rukoilen sinua, jos olen saanut suosion silmissäsi, näytä palvelijallesi, kuinka vierailet luomakunnassasi."

Luku 6.

Ja hän sanoi minulle: "Maan kierron alussa, ennen kuin maailman sisäänkäynnit olivat paikallaan ja ennen kuin yhteen kokoontuneet tuulet puhalsivat, ja ennen kuin ukkosen jyrinät kaikuivat, ja ennen kuin salaman välähdykset loistivat ja ennen kuin paratiisin perustukset oli asetettu, ja ennen kuin kauniita kukkia näkyi ja ennen kuin liikkeen voimat oli vahvistettu ja ennen kuin lukemattomat enkelien sotajoukot olivat kokoontuneet yhteen, ja ennen kuin ilman korkeudet oli nostettu ylös, ja ennen kuin taivaankansien osat oli nimetty, ja ennen kuin Siionin astinlauta oli vahvistettu, ja ennen kuin nykyisiä vuosia oli laskettu, ja ennen kuin niiden, jotka nyt tekevät syntiä, kuvitelmat olivat heistä kaukana, ja ennen kuin ne, jotka varastoivat uskon aarteita, olivat sinetöityjä, silloin minä suunnittelin nämä asiat, ja ne tehtiin minun kauttani, eikä toisen kautta, aivan kuten loppu tulee minun kauttani, eikä toisen kautta."

Ja minä vastasin ja sanoin: "Mikä tulee olemaan aikojen jako? Tai milloin ensimmäinen aika loppuu ja seuraava aika alkaa?" Hän sanoi minulle: "Aabrahamista Iisakiin, koska hänestä syntyivät Jaakob ja Eesau, sillä Jaakobin käsi piti Eesaun kantapäästä kiinni alusta lähtien. Sillä Eesau on tämän ajan loppu ja Jaakob on sitä seuraavan ajan alku. Sillä ihmisen alku on hänen kätensä, ja ihmisen loppu on hänen kantapäänsä. Kantapään ja käden väliltä älä etsi mitään muuta, Esra!"

Minä vastasin ja sanoin: "Oi ylimmäinen Herra, jos olen saanut suosion silmissäsi, näytä palvelijallesi merkkiesi loppu, josta näytit minulle osan aikaisempana yönä." Hän vastasi minulle ja sanoi: "Nouse jaloillesi ja kuulet täyden, kaikuvan äänen. Ja jos se paikka, jossa seisot, tärisee suuresti äänen puhuessa, älä kauhistu, koska se sana liittyy loppuun, ja maan perustukset ymmärtävät, että puhe liittyy niihin. Ne tärisevät ja vapisevat, sillä he tietävät, että heidän loppunsa täytyy muuttua." Kun minä kuulin tämän, minä nousin jaloilleni ja kuuntelin, ja katso, ääni puhui, ja se kuullosti monien vesien ääneltä.

Ja se sanoi: "Katso, ne päivät ovat tulossa, ja tapahtuu, että kun lähestyn vierailemaan maan asukkaiden luona, ja kun minä vaadin pahuuden työntekijöiltä maksun heidän pahuudestaan, ja kun Siionin nöyryytys on täydellinen, ja kun sinetti on asetettu sille ajalle, joka on poistumassa, silloin minä näytän nämä merkit: kirjat avataan taivaankannen edessä ja kaikki yhdessä näkevät sen. Vuoden vanhat lapset puhuvat äänillään, ja raskaana oleva nainen synnyttää ennenaikaisia lapsia, kolmen ja neljän kuukauden ikäisiä, ja nämä elävät ja tanssivat. Kylvetyt paikat muuttuvat yhtäkkiä kylvämättömiksi, ja täysiä varastohuoneita löydetään yhtäkkiä tyhjillään, torven ääni kuuluu kovaa, ja kun kaikki kuulevat sen, he ovat yhtäkkiä kauhuissaan. Tuohon aikaan ystävät sotivat ystäviä vastaan kuin vihollisia, ja maa ja sen asukkaat ovat kauhuissaan, ja vuorten purot seisovat paikoillaan, niin että kolmeen tuntiin ne eivät virtaa. Ja tapahtuu, että se, joka jää jäljelle kaiken sen jälkeen, mitä olen ennalta kertonut sinulle, pelastuu ja näkee minun pelastukseni ja minun maailmani lopun. Ja he näkevät ihmiset, jotka otetaan ylös, jotka eivät syntymästään saakka ole maistaneet kuolemaa, ja maan asukkaiden sydän muuttuu ja kääntyy toisenlaisen hengen puoleen. Sillä paha poistetaan ja petos tukahdutetaan. Uskollisuus kukoistaa ja turmellus voitetaan ja totuus, joka on niin kauan ollut ilman hedelmää, paljastetaan."

Kun hän puhui minulle, katso, vähän kerrallaan se paikka, jossa minä seisoin, alkoi keinua edestakaisin. Ja hän sanoi minulle: "Minä olen tullut näyttämään sinulle nämä asiat tänä yönä. Jos siis rukoilet jälleen ja paastoat uudelleen seitsemän päivää, minä julistan sinulle suurempia asioita kuin nämä, koska sinun äänesi on varmasti kuultu Korkeimman edessä, sillä Valtias on nähnyt oikeamielisyytesi ja on myös havainnut puhtauden, jonka olet säilyttänyt nuoruudestasi. Siksi hän lähetti minut näyttämään sinulle kaikki nämä asiat ja sanomaan sinulle: ’Usko, äläkä pelkää! Älä ole pikainen ajattelemaan turhia ajatuksia menneistä ajoista, ettet olisi hätäinen viimeisiin aikoihin liittyen." Tämän jälkeen minä itkin taas ja paastosin seitsemän päivää niin kuin aikaisemmin saadakseni täyteen kolme viikkoa, niin kuin minulle oli kerrottu.

Ja kahdeksantena yönä minun sydämeni oli taas murheellinen sisälläni, ja minä aloin puhua Korkeimman läsnäolossa. Sillä minun henkeni oli hyvin levoton ja minun sieluni oli ahdistuksessa. Minä sanoin: "Oi Herra, sinä puhuit luomisen alussa ja sanoit ensimmäisenä päivänä: ’Tulkoon taivas ja maa tehdyksi’, ja sinun sanasi täytti teon. Ja sitten Henki leijaili, ja pimeys ja hiljaisuus syleilivät kaikkea, ihmisen ääntä ei vielä ollut. Sitten sinä käskit, että valonsäde lähtisi varastoistasi, niin että tekosi sen jälkeen ilmaantuisivat näkyville. Jälleen, toisena päivänä sinä loit taivaanvahvuuden hengen, ja käskit sitä jakamaan ja erottelemaan vedet, niin että yksi osa nousisi ylös ja toinen osa jäisi alapuolelle. Kolmantena päivänä sinä käskit vesiä kokoontumaan yhteen maan seitsemänteen osaan, kuusi osaa sinä kuivasit ja pidit niin, että osaa niistä istutettaisiin ja viljeltäisiin ja olisi palvelemassa sinun edessäsi. Sillä sinun sanasi lähti ja työ tuli kerralla tehdyksi. Sillä välittömästi hedelmää tuli loputtomassa runsaudessa ja vaihtelevien makuisina, ja jäljittelemättömän värisiä kukkia ja sanoin kuvaamattomia tuoksuja. Nämä tehtiin kolmantena päivänä. Neljäntenä päivänä sinä käskit auringon kirkkautta, kuun valoa ja tähtien järjestystä tulemaan olemaan, ja sinä käskit niitä palvelemaan ihmistä, joka oli pian muodostuva. Viidentenä päivänä sinä käskit sitä seitsemättä osaa, jonne vesi oli koottu yhteen, synnyttämään eläviä olentoja, lintuja ja kaloja, ja niin tapahtui. Äänetön ja eloton vesi tuotti eläviä olentoja niin kuin oli käsketty, että sen tähden kansakunnat julistaisivat sinun ihmeellisiä tekojasi.

Sitten sinä pidit olemassa kaksi elävää olentoa, yhtä sinä kutsuit nimellä Behemoth ja toista nimellä Leviathan. Ja sinä erottelit yhden toisesta, sillä se seitsemäs osa, johon vesi oli kokoontunut yhteen, ei voinut pitää niitä molempia. Ja sinä annoit Behemothin yhdelle osista, joka oli kuivattu kolmantena päivänä, että se eläisi siellä, missä on tuhat vuorta, mutta Leviathanin annoit seitsemännelle osalle, veden peittämälle osalle, ja sinä olet pitänyt ne sen syötävänä, jonka haluat ja milloin haluat. Kuudentena päivänä sinä käskit maata tuomaan eteesi karjaa, petoja ja matelijoita ja näiden ylle sinä asetit Aadamin, hallitsijaksi yli kaikkien niiden tekojen, jotka sinä olit tehnyt ja hänestä me kaikki olemme tulleet, se kansa, jonka sinä olet valinnut. Kaiken tämän minä olen puhunut edessäsi, oi Herra, koska sinä olet sanonut, että meitä varten sinä loit tämän maailman. Mitä tulee muihin kansoihin, jotka ovat polveutuneet Aadamista, sinä olet sanonut, että ne eivät ole mitään, ja että ne ovat kuin sylkeä, ja sinä olet verrannut heidän yltäkylläisyyttään pisaraan ämpäristä. Ja nyt, oi Herra, katso, nämä kansat, joiden maine ei ole mitään, hallitsevat meitä ja vainoavat meitä. Mutta meidät, sinun kansasi, jota olet kutsunut esikoiseksesi, ainokaiseksesi, sinun puolestasi kiihkoilijoiksi, ja rakkaimmiksi, on annettu heidän käsiinsä. Jos siis maailma on luotu meitä varten, miksi emme omista maailmaamme perintöosana? Kuinka kauan tämä on näin?"

Luku 7.

Kun minä olin lopettanut näiden sanojen puhumisen, se enkeli, joka oli lähetetty luokseni aikaisempina öinä, lähetettiin luokseni uudelleen ja hän sanoi minulle: "Nouse, Esra, ja kuuntele sanoja, jotka minä olen tullut puhumaan sinulle." Minä sanoin: "Puhu, herrani." Ja hän sanoi minulle: "On meri, joka on tehty valtavan laajaksi, niin että se on pitkä ja leveä, mutta sisäänkäynti siihen on kapeassa paikassa, niin että se on kuin joki. Jos siis kuka tahansa toivoo saavuttavansa meren, katsoakseen sitä tai tutkiakseen sitä, kuinka hän tulisi avoimelle osalle ellei hän kulje kapean osan läpi? Toinen esimerkki: kaupunki on rakennettu ja asetettu tasangolle ja se on täynnä hyviä asioita, mutta sisäänkäynti sinne on kapea ja asetettu äkkijyrkkään paikkaan, niin että tuli on oikealla puolella ja syvä vesi vasemmalla, ja on vain yksi polku niiden välissä, se on tulen ja veden välissä, niin että vain yksi mies voi kävellä sillä polulla. Jos nyt tuo kaupunki annetaan ihmiselle perintöosaksi, kuinka perillinen saa perintöosansa ellei hän kulje sen vaaran läpi, joka on asetettu hänen eteensä?" Minä sanoin: "Ei mitenkään, herra", ja hän sanoi minulle: "Niin on myös Israelin osa.

Sillä minä tein maailman heidän tähtensä, ja kun Aadam rikkoi minun asetuksiani, se, mitä oli tehty, tuomittiin. Ja niin tämän maailman sisäänkäynnit tehtiin kapeiksi ja murheen täyttämiksi ja työläiksi, ne ovat harvat ja pahat, täynnä vaaroja ja suuria vastoinkäymisiä. Mutta suuremman maailman sisäänkäynnit ovat leveät ja turvalliset, ja todella tuottavat kuolemattomuuden hedelmää. Siksi, elleivät elävät käy läpi vaikeita ja turhia kokemuksia, he eivät milloinkaan voi saada niitä asioita, jotka on varattu heille. Mutta nyt, miksi olet häiriintynyt nähdessäsi, että menehdyt? Ja miksi olet liikuttunut nähdessäsi, että olet kuolevainen? Ja miksi et ole miettinyt mielessäsi tulevia mieluummin kuin sitä, mikä on nyt ajankohtaista?"

Sitten minä vastasin ja sanoin: "Oi ylimmäinen Herra, katso, sinä olet säätänyt laissasi, että vanhurskaat tulevat perimään nämä asiat, mutta jumalattomat menehtyvät. Vanhurskaat siis saavat kestää vaikeita olosuhteita toivoen helpompia, mutta ne, jotka ovat tehneet pahaa, ovat kärsineet vaikeista olosuhteista, eivätkä näe helpompia." Ja hän sanoi minulle: "Et sinä ole parempi tuomari kuin Jumala tai viisaampi kuin Korkein! Menehtyköön monet niistä, jotka ovat nyt eläviä, mieluummin, kuin että Jumalan laki, joka on asetettu heidän eteensä, jäisi huomioimatta! Sillä Jumala ankarasti käski niitä, jotka tulivat maailmaan, kun he tulivat, mitä heidän tulisi tehdä elääkseen ja mitä heidän tulisi tarkkailla välttääkseen rangaistusta! Kuitenkin he olivat tottelemattomia ja puhuivat häntä vastaan. He suunnittelivat itselleen turhuuksia ja aikoivat pahasti pettää itseään. He jopa julistivat, ettei Korkeinta ole olemassa ja he eivät välittäneet hänen teistään! He ylenkatsoivat hänen lakiaan ja kielsivät hänen liittonsa, he ovat olleet uskottomat hänen asetuksilleen, eivätkä ole esittäneet hänen tekojaan.

Siksi, Esra, tyhjät asiat ovat tyhjiä varten ja täydet asiat ovat täysiä varten. Sillä katso, se aika tulee, jolloin ne merkit, joista minä olen ennalta sinulle kertonut, tulevat tapahtumaan, että se kaupunki, jota nyt ei nähdä, ilmestyy, ja se maa, joka nyt on kätketty, paljastuu. Ja jokainen, joka on johdatettu niistä pahoista, joista minä olen ennalta kertonut, tulee näkemään minun ihmeeni. Sillä minun poikani, Messias, paljastetaan niiden kanssa, jotka ovat hänen kanssaan, ja ne, jotka jäävät jäljelle, iloitsevat 400 vuotta. Ja näiden vuosien jälkeen minun poikani, Messias, kuolee, ja kaikki hengittävät ihmiset. Ja maailma käännytetään takaisin muinaiseen hiljaisuuteen seitsemäksi päiväksi, niin kuin oli ensimmäisissä aluissa, niin ettei yhtäkään jää jäljelle. Ja seitsemän päivän kuluttua maailma, joka ei ole vielä herännyt, herätetään ja se, mikä on turmeltuvaa, menehtyy. Ja maa antaa ne, jotka ovat unessa siinä, ja tomu ne, jotka kulkevat äänettömästi siinä ja kammiot antavat ne sielut, mitkä on niille tehty. Ja Korkein paljastuu tuomioistuimella ja sääli poistuu ja kärsivällisyys vetäytyy, ainoastaan tuomio jää, totuus seisoo ja uskollisuus vahvistuu. Ja tilien tasoitus seuraa ja palkinnot julistetaan. Vanhurskaat teot heräävät ja väärät teot eivät nuku. Sitten ilmestyy kidutuksen kuoppa ja sitä vastapäätä tulee olemaan levon paikka, ja helvetin polttouuni avataan ja sitä vastapäätä on ilon paratiisi. Sitten Korkein sanoo niille kansoille, jotka on nostettu kuolleista: ’Katsokaa nyt ja ymmärtäkää, kenet olette kieltäneet, ketä ette ole palvelleet, jonka käskyjä olette halveksineet! Katso tälle puolelle ja tuolle, täällä ovat ilo ja lepo, ja tuolla ovat tuli ja kidutukset!’ Näin hän puhuu heille tuomiopäivänä – päivänä, jolloin ei ole aurinkoa tai kuuta tai tähtiä tai pilviä tai ukkosta tai salamaa tai tuulta tai vettä tai ilmaa tai pimeyttä tai iltaa tai aamua tai kesää tai kevättä tai kuumuutta tai talvea tai jäätä tai kylmää tai hallaa tai sadetta tai kastetta tai päivää tai yötä tai aamua tai loistoa tai kirkkautta tai valoa, vaan ainoastaan kirkas Korkeimman kunnia, jonka kautta kaikki tulevat näkemään, mitä heidän osakseen on päätetty. Se kestää noin vuosien viikon verran. Tämä on minun tuomioni ja sen ennalta kirjoitettu järjestys, ja sinulle yksin minä olen näyttänyt nämä asiat."

Ja minä vastasin ja sanoin: "Oi ylimmäinen Herra, minä sanoin silloin ja sanon nyt: siunattuja ovat ne, jotka ovat elossa ja pitävät sinun käskysi! Mutta mitä niistä, joiden puolesta minä rukoilin? Sillä kuka elävien keskuudessa ei ole tehnyt syntiä, tai kuka ihmisten keskuudessa ei ole rikkonut liittoasi? Ja nyt minä ymmärrän, että tuleva maailma tuo ilon harvoille, mutta kidutukset monille. Sillä paha sydän on kasvanut meissä, mikä on erottanut meidät Jumalasta ja on tuonut meidät turmellukseen ja kuoleman teille ja on näyttänyt meille kadotuksen polut ja siirtänyt meidät kauas elämästä -–eikä vain muutamia meistä, vaan lähes kaikki luodut!" Hän vastasi minulle ja sanoi: "Kuuntele minua, Esra, ja minä opastan sinua, ja minä varoitan sinua vielä uudelleen. Tästä syystä Korkein ei ole tehnyt yhtä maailmaa vaan kaksi. Sillä kun olet sanonut, että vanhurskaita ei ole montaa, vaan muutama, kun jumalattomia on paljon, kuule selitys tähän. Jos sinulla on vain muutama kallisarvoinen kivi, lisäätkö niihin lyijyä ja savea?" Minä sanoin: "Herra, kuinka niin voisi olla?" Ja hän sanoi minulle: "Ei ainoastaan niin, mutta kysy maalta ja hän kertoo sinulle, taivu hänen puoleensa ja hän julistaa sen sinulle. Sano hänelle: ’Sinä tuotat kultaa ja hopeaa ja pronssia, mutta myös rautaa ja lyijyä ja savea, mutta hopeaa on runsaammin kuin kultaa ja pronssia runsaammin kuin hopeaaa ja rautaa runsaammin kuin pronssia ja lyijyä runsaammin kuin rautaa ja savea runsaammin kuin lyijyä.’ Päätä siis, mitkä asiat ovat kallisarvoisia ja haluamisen arvoisia, ne, joita on runsaasti vai ne, jotka ovat harvinaisia?" Minä sanoin: "Oi ylimmäinen Herra, se, mitä on runsaasti, on vähempiarvoinen, sillä se, mikä on harvinaisempaa, on kallisarvoisempaa." Hän vastasi minulle ja sanoi: "Punnitse itsessäsi, mitä olet ajatellut, sillä hän, jolla on vaikeasti saatavaa, iloitsee enemmän kuin hän, jolla on sitä, mitä on runsaasti. Niin tulee olemaan myös se tuomio, jonka minä olen luvannut, sillä minä iloitsen niistä harvoista, jotka pelastuvat, koska he ovat tehneet kunniani vallitsemaan nyt ja heidän kauttaan minun nimeäni on nyt kunnioitettu. Ja minä en sure sen väkijoukon puolesta, joka menehtyy, sillä he ovat niitä, jotka ovat nyt kuin usvaa, ja ovat vastaavia kuin liekki ja savu – heidät laitetaan tuleen ja poltetaan kuumassa ja tukahdutetaan."

Minä vastasin ja sanoin: "Oi maa, mitä olet tuonut esiin, jos mieli on valmistettu tomusta kuten muut luodut asiat! Sillä olisi ollut parempi, jos tomu itse ei olisi syntynyt, niin ettei mieltä olisi tehty siitä. Mutta nyt mieli kasvaa kanssamme ja sen tähden meitä kidutetaan, koska me menehdymme ja tiedämme sen. Valittakoon ihmisten laji, mutta olkoon metsien pedot iloisia, valittakoon jokainen, joka on syntynyt, mutta iloitkoon nelijalkaiset pedot ja laumat! Sillä on paljon parempi niille kuin meille, sillä ne eivät odota tuomiota eivätkä ne tiedä mistään kidutuksesta tai pelastuksesta, joka olisi luvattu niille kuoleman jälkeen. Sillä mitä meitä hyödyttää, että meitä varjellaan elossa mutta kidutetaan julmasti? Sillä kaikki, jotka ovat syntyneet, ovat sekaantuneet pahuuksiin ja ovat täynnä syntejä ja rikkomusten taakkoja. Ja jos meidän ei tarvitsisi tulla tuomiolle kuoleman jälkeen, se olisi ehkä parempi meille."

Hän vastasi minulle ja sanoi: "Kun Korkein teki maailman ja Aadamin ja kaikki, jotka ovat tulleet hänestä, hän valmisti ensin tuomion ja ne asiat, jotka ovat yhteydessä tuomioon. Ja nyt, ymmärrä omista sanoistasi, sillä sinä olet sanonut, että mieli kasvaa kanssamme. Tästä syystä siis ne, jotka kulkevat maan päällä, tulevat kidutetuiksi, koska vaikka heillä oli ymmärrys, he tekivät pahuutta, ja vaikka he saivat käskyt, he eivät pitäneet niitä, ja vaikka heillä oli laki, he toimivat uskottomasti siinä, mitä he saivat. Mitä sanottavaa heillä sitten on tuomiolla, tai kuinka he vastaavat viimeisinä aikoina? Sillä kuinka pitkän aikaa Korkein on ollut kärsivällinen niiden kanssa, jotka asuttavat maailmaa, eikä heidän puolestaan, vaan niiden aikojen tähden, jotka hän on ennalta säätänyt!"

Minä vastasin ja sanoin: "Jos minä olen saanut suosion sinun silmissäsi, oi Herra, näytä myös palvelijallesi, että kuoleman jälkeen, heti kun jokainen meistä antaa pois sielunsa, pidetäänkö meitä levossa, kunnes nuo ajat tulevat, kun uudistat luomakunnan, vai kidutetaanko meitä heti?" Hän vastasi minulle ja sanoi: "Minä näytän sinulle myös tuon, mutta älä ole tekemisissä noiden kanssa, jotka ylenkatsovat äläkä laske itseäsi niiden joukkoon, joita kidutetaan. Sillä sinulla on tekojen aarre Korkeimman luona, mutta sitä ei näytetä sinulle ennen kuin viimeisinä aikoina. Nyt, liittyen kuolemaan, opetus on: kun lopullinen julistus on lähtenyt Korkeimmalta, että ihminen kuolee, kun henki jättää ruumiin palatakseen jälleen hänen luokseen, joka antoi sen, ensimmäisenä kaikesta se ihailee Korkeimman kunniaa. Ja jos se on yksi niistä, jotka ovat ylenkatsojia eivätkä ole pitäneet Korkeimman tietä, ja jotka ovat halveksineet hänen lakiaan ja jotka ovat vihanneet niitä, jotka pelkäävät Jumalaa – sellaiset henget eivät astu sisään ikuisiin asuntoihin, vaan vaeltavat välittömästi kidutuksiin ikuisesti murehtien ja surullisina, seitsemällä tavalla. Ensimmäinen tapa, koska he ovat ylenkatsoneet Korkeimman lain. Toinen tapa, koska he eivät nyt voi katua kunnolla, että he eläisivät. Kolmas tapa, he näkevät sen palkinnon, joka laitetaan niille, jotka ovat luottaneet Korkeimman liittoihin. Neljäs tapa, he tulevat miettimään, millaisia kidutuksia heille on varattu viimeisinä päivinä. Viides tapa, he näkevät, kuinka enkelit vartioivat toisten asuntoja syvässä hiljaisuudessa. Kuudes tapa, he näkevät, kuinka joitain heistä viedään kidutuksiin. Seitsemäs tapa, mikä on pahempi kuin kaikki mainitut tavat, koska heidät heitetään täydellisesti pois hämmennyksessä ja kulutetaan häpeällä, ja he kuihtuvat pelolla nähdessään Korkeimman kunnian, jonka edessä he tekivät syntiä ollessaan elossa, ja jonka edessä heidät tuomitaan viimeisinä aikoina.

Tämä on nyt niiden sääntö, jotka ovat pitäneet Korkeimman tiet, kun heidät erotetaan kuolevaisesta ruumiistaan. Sinä aikana, kun he elivät siinä, he työläästi palvelivat Korkeinta, ja vastustivat vaaraa joka hetki, että he pitäisivät Lain Antajan lain täydellisesti. Siksi tämä on opetus liittyen heihin. Kaikesta ensimmäiseksi he näkevät suurella ilolla hänen kunniansa, joka ottaa heidät vastaan, sillä heille tulee olemaan lepo seitsemällä säännöllä. Ensimmäinen sääntö, koska he ovat kamppailleet suurella työllä voittaakseen pahat ajatukset, jotka muodostuivat heissä, että ne eivät johdattaisi heitä harhaan, elämästä kuolemaan. Toinen sääntä, koska he näkevät sen hämmennyksen, jossa jumalattomien sielut vaeltavat, ja sen rangaistuksen, joka odottaa heitä. Kolmas sääntö, he näkevät todistusaineiston, jonka hän, joka heidät muotoili, kantaa heihin liittyen, että kun he olivat elossa, he pitivät sen lain, joka oli heille luottamuksella annettu. Neljäs sääntö, he ymmärtävät sen levon, josta he nyt nauttivat, kokoontuneina kammioihinsa ja enkelien vartioimana syvässä hiljaisuudessa, ja sen kunnian, joka odottaa heitä viimeisinä päivinä. Viides sääntö, he iloitsevat, että he ovat nyt paenneet sitä, mikä turmeltuu, ja perivät tulevan ja sen rinnalla he näkevät ne ahdingot ja raatamisen, joista heidät on vapautettu, ja sen avaran vapauden, jonka he ovat saamassa ja nauttimassa kuolemattomuudessa. Kuudes sääntö, kun heille näytetään, kuinka heidän kasvonsa tulevat loistamaan auringon lailla, ja kuinka heistä tehdään tähtien valon kaltaisia, ollen turmeltumattomia siitä lähtien. Seitsemäs sääntö, joka on suurempi kuin kaikki se, mitä on mainittu, koska he tulevat iloitsemaan rohkeudella ja ovat varmoja ilman epävarmuutta, ja ovat iloisia ilman pelkoa, sillä he kiirehtivät katsomaan hänen kasvojaan, jota he palvelivat elämässä ja jolta he ovat saamassa palkintonsa kun heitä kunnioitetaan. Tämä on vanhurskaiden sielujen sääntö, niin kuin tästä lähtien ilmoitetaan, ja aiemmin sanotut ovat kidutuksen tavat, jotka ne, jotka eivät kiinnitä huomiota, tulevat kärsimään tämän jälkeen."

Minä vastasin ja kysyin: "Annetaanko siis sieluille aikaa, sen jälkeen, kun ne on erotettu ruumiista, nähdäkseen, mitä olet kuvaillut minulle?" Hän sanoi minulle: "Heillä on vapaus seitsemän päivää, niin että näiden seitsemän päivän aikana he näkisivät ne asiat, joista sinulle on kerrottu, ja myöhemmin heidät kootaan ikuisiin asuntoihinsa."

Minä vastasin ja sanoi: "Jos olen saanut suosion sinun silmissäsi, näytä vielä minulle, palvelijallesi, voivatko vanhurskaat tuomion päivänä rukoilla jumalattomien puolesta tai anoa Korkeinta heidän puolestaan, isä poikiensa puolesta tai poika vanhempiensa puolesta, veljekset veljien puolesta, sukulaiset sukulaistensa puolesta tai ystävät rakkaimpiensa puolesta." Hän vastasi minulle ja sanoi: "Koska olet saanut suosion silmissäni, minä näytän sinulle myös tämän. Tuomiopäivä on lopullinen ja osoittaa kaikille totuuden sinetin. Aivan kuten nyt isä ei lähetä poikaansa tai poika isäänsä tai isäntä palvelijaansa tai ystävä rakkainta ystäväänsä, sairastamaan tai nukkumaan tai syömään tai parannettavaksi sijastaan, niin ei kukaan rukoile toisen puolesta tuona päivänä eikä kukaan laita mitään taakkaa toiselle, sillä silloin jokainen kantaa omaa vanhurskauttaan ja vääryyttään."

Minä vastasin ja sanoin: "Kuinka sitten me luemme, että ensin Aabraham rukoili Sodoman ihmisten puolesta ja Mooses isiemme puolesta, jotka tekivät syntiä erämaassa, ja Joosua hänen jälkeensä Israelin puolesta Aakanin päivinä, ja Samuel Saulin päivinä, ja Daavid vitsauksen puolesta ja Salomo niiden puolesta, jotka olivat pyhäkössä, ja Elia niiden puolesta, jotka saivat sateen ja yhden kuolleen puolesta, että hän eläisi, ja Hiskia kansan puolesta Sanheribin päivinä, ja monet muut rukoilivat monien puolesta? Jos siis vanhurskaat ovat nyt rukoilleet jumalattomien puolesta, kun turmellus on lisääntynyt ja vääryys moninkertaistunut, miksi ei myös silloin ole niin?" Hän vastasi minulle ja sanoi: "Tämä nykyinen maailma ei ole loppu, täysi kunnia ei ole siinä, siksi nuo, jotka olivat vahvoja, rukoilivat heikkojen puolesta. Mutta tuomiopäivänä tulee olemaan tämän ajan loppu ja tulevan kuolemattoman ajan alku, josta turmellus on poistunut, syntinen suvaitsevaisuus on tullut loppuun, epäusko on leikattu pois, ja vanhurskaus on lisääntynyt ja totuus on ilmestynyt. Siksi kukaan ei silloin kykene armahtamaan häntä, joka on tuomittu tuomiolla tai vahingoittamaan voittajaa."

Minä vastasin ja sanoin: "Tämä on ensimmäinen ja viimeinen sanani, että olisi ollut parempi, jos maa ei olisi tuottanut Aadamia tai muuten, kun se oli tuottanut hänet, olisi estänyt häntä synnin tekemisestä. Sillä mitä hyvää se on kaikille, että he elävät murheessa nyt ja odottavat rangaistusta kuoleman jälkeen? Oi Aadam, mitä oletkaan tehnyt? Sillä vaikka se olit sinä, joka teki syntiä, lankeemus ei ollut yksin sinun, vaan myös meidän, jotka olemme sinun jälkeläisiäsi! Sillä mitä hyvää se on meille, jos meille on luvattu ikuinen aika, mutta me olemme tehneet tekoja, jotka tuovat kuoleman? Ja mitä hyvää se on, että meille on luvattu iankaikkinen toivo, mutta me olemme surkeasti epäonnistuneet? Tai että turvalliset ja terveelliset asuinsijat on varattu meille, mutta me olemme eläneet pahasti? Tai että Korkeimman kunnia puolustaa niitä, jotka ovat johdattaneet puhdasta elämää, mutta me olemme kävelleet pahimmilla teillä? Tai että paratiisi paljastetaan, jonka hedelmät eivät pilaannu ja jossa on runsaus ja parannus, mutta me emme astu sinne sisään, koska me olemme eläneet säädyttömissä paikoissa? Tai että niiden kasvot, jotka harjoittivat itsehillintää, loistavat enemmän kuin tähdet, mutta meidän kasvomme ovat pimeyttä mustemmat? Sillä kun me elimme ja teimme pahuutta, me emme miettineet, mitä tulisimme kärsimään kuoleman jälkeen." Hän vastasi ja sanoi: "Tämä on sen kamppailun tarkoitus, jonka jokainen maan päällä syntynyt ihminen taistelee, että jos hänet lyödään, hän kärsii, mitä olet sanonut, mutta jos hän voittaa, hän saa sen, mitä minä olen sanonut. Sillä tämä on se tapa, jolla Mooses elossa ollessaan puhui kansalle sanoen: ’Valitkaa itsellenne elämä, että eläisitte!’ Mutta he eivät uskoneet häntä tai profeettoja hänen jälkeensä eivätkä edes minua, joka itse olen puhunut heille. Siksi ei tule olemaan surua heidän tuhossaan, niin kuin on iloa niillä, joille pelastus on varmistettu."

Minä vastasin ja sanoin: "Minä tiedän, oi Herra, että Korkeinta kutsutaan nyt armolliseksi, koska hänellä on armo niitä kohtaan, jotka eivät ole vielä tulleet maailmaan, ja ystävälliseksi, koska hän on ystävällinen niille, jotka katumuksella kääntyvät hänen lakinsa puoleen, ja kärsivälliseksi, koska hän osoittaa kärsivällisyyttä niitä kohtaan, jotka ovat tehneet syntiä, koska he ovat hänen omia tekojaan, ja anteliaaksi, koska hän ennemmin antaa kuin ottaa pois, ja runsaaksi säälissä, koska hän lisää sääliään enemmän ja enemmän niitä kohtaan, jotka nyt elävät, ja niitä kohtaan, jotka ovat menneet, ja niitä kohtaan, jotka ovat vielä tulossa. Sillä jos hän ei tekisi niitä runsaasti, maailmalla asukkaineen ei olisi elämää, ja häntä kutsutaan antajaksi, koska jos hän ei antaisi hyvyydestään niin, että ne, jotka ovat tehneet pahuuksia, vapautuisivat niistä, ei yksi kymmenestä tuhannesta ihmisestä voisi elää, ja tuomariksi, koska jos hän ei antaisi anteeksi niille, jotka oli luotu hänen sanallaan ja poistaisi heidän syntiensä paljoutta, jäisi luultavasti vain hyvin harva jäljelle lukemattomasta väkijoukosta."

Luku 8.

Hän vastasi minulle ja sanoi: "Korkein teki tämän maailman monia varten, mutta sen tulevan maailman harvoja varten. Mutta minä kerron sinulle vertauksen, Esra. Aivan kuten kysyessäsi maalta, se kertoo sinulle, että se tuottaa hyvin paljon savea, josta tehdään saviastioita, mutta vain vähän tomua, josta tulee kultaa, niin on tämän nykyisen maailman kierto. Monet on luotu, mutta harvat pelastuvat." Minä vastasin ja sanoin: "Juo sitten täyteen ymmärrystä, oi minun sieluni, ja juo viisautta, oi minun sydämeni! Sillä omasta tahdostasi et tullut maailmaan, ja tahtoasi vastaan sinä lähdet, sillä sinulle on annettu vain lyhyt aika elettäväksi. Oi Herra, joka olet yllämme, suo palvelijallesi, että voisimme rukoilla edessäsi, ja anna meille siemeniä sydämiämme varten ja viljele ymmärrystämme niin, että se tuottaisi hedelmää, jonka kautta jokainen kuolevainen, joka kantaa ihmisolennon kaltaisuutta, kykenisi elämään. Sillä sinä yksin olet olemassa, ja me olemme sinun käsiesi työtä niin kuin olet julistanut. Ja koska sinä annat elämän ruumiiseen, joka nyt muotoutuu kohdussa, ja varustat sen jäsenillä. Mitä olet luonut, on varjeltu tulessa ja vedessä, ja yhdeksän kuukauden ajan kohtu, jonka sinä olet muodostanut, kantaa sinun luomustasi, joka on siihen luotu. Mutta se, mikä pitää ja se, mikä on pidetty ovat molemmat sinun pitelemiäsi. Ja kun kohtu luovuttaa jälleen sen, mikä siinä on luotu, sinä olet käskenyt, että jäsenistä itsestään saadaan maitoa, mikä on rintojen hedelmää, niin että se, mikä on muotoutunut, tulisi ravituksi joksikin aikaa, ja sen jälkeen sinä opastat häntä armossasi. Sinä olet kasvattanut häntä vanhurskaudessasi ja opastanut häntä laissasi ja nuhdellut häntä viisaudessasi. Sinä otat pois hänen elämänsä, sillä hän on sinun luomuksesi, ja sinä teet hänet eläväksi, sillä hän on sinun tekosi. Jos sinä sitten tahdot yhtäkkiä ja nopeasti tuhota hänet, joka niin suurella työllä oli sinun käskysi kautta muotoiltu, mitä tarkoitusta varten hänet oli tehty? Ja nyt minä puhun: kaikista ihmisistä sinä tiedät parhaiten, mutta minä puhun sinun kansastasi, joiden puolesta minä olen murheellinen, ja sinun perintöosastasi, joiden puolesta minä valitan, ja Israelista, jonka puolesta olen surullinen, ja Jaakobin siemenestä, jonka puolesta olen murheellinen. Siksi minä rukoilen edessäsi itseni ja heidän puolesta, sillä minä näen meidän, jotka kuljemme maassa, epäonnistumiset, ja minä olen kuullut tulevan tuomion nopeudesta. Siksi kuule minun ääneni ja ymmärrä minun sanani, ja minä puhun sinun edessäsi."

Esran rukouksen sanojen alku, ennen kuin hänet otettiin ylös. Hän sanoi: "Oi Herra, joka asutat ikuisuutta, jonka silmät on korotettu ja jonka ylimmäiset kammiot ovat ilmassa, jonka valtaistuin on mittaamaton ja jonka kunnia on vertaansa vailla, jonka edessä enkelien sotajoukot seisovat vavisten, ja jonka käskystä ne muuttuvat tuuleksi ja tuleksi, jonka sana on varma ja jonka täydellisyyset ovat todellisia, jonka määräys on voimakas ja jonka käsky on kauhistuttava, jonka katse kuivaa syvyydet ja jonka suuttumus sulattaa vuoret pois, ja jonka totuus on vahvistettu ikuisesti – kuule, oi Herra, palvelijasi rukous, kallista korvasi luomuksesi anomukselle, kiinnitä huomiota sanoihini. Sillä niin kauan kuin minä elän, minä puhun, ja niin kauan, kuin minulla on ymmärrys, minä vastaan. Oi, älä katso kansasi synteihin, vaan niihin, jotka ovat palvelleet sinua totuudessa. Älä välitä niiden pyrkimyksistä, jotka toimivat pahasti, vaan niiden pyrkimyksistä, jotka ovat pitäneet sinun liittosi murheiden keskellä. Älä ajattele niitä, jotka ovat eläneet pahasti sinun silmissäsi, vaan muista niitä, jotka ovat tietoisesti käsittäneet, että sinua on pelättävä. Älköön sinun tahtosi olko tuhota niitä, joilla on ollut karjan tavat, vaan katso niiden puoleen, jotka ovat kunniallisesti opettaneet sinun lakiasi. Älä ole vihainen niille, joita on pidetty petoja pahempana, vaan rakasta niitä, jotka ovat aina asettaneet luottamuksensa sinun kunniaasi. Sillä me ja meidän isämme olemme kulkeneet läpi elämämme teillä, jotka tuovat kuoleman, mutta sinua meidän syntisten tähden kutsutaan armolliseksi. Sillä jos olet halunnut sääliä meitä, joilla ei ole vanhurskauden tekoja, silloin sinua kutsutaan armolliseksi. Sillä ne vanhurskaat, joilla on monia tekoja luonasi, saavat palkintonsa omien tekojensa seurauksena. Mutta mikä on ihminen, että sinä olet vihainen hänelle, tai mikä on turmeltuvainen laji, että sinä olet niin katkera sitä vastaan? Sillä totuudella, ei ole yhtäkään syntyneiden joukossa, joka ei ole toiminut pahasti, ja olemassaolleiden joukossa ei ole yhtäkään, joka ei ole rikkonut. Sillä tässä, oi Herra, sinun vanhurskautesi ja hyvyytesi tulevat julistetuiksi, kun olet armollinen niitä kohtaan, joilla ei ole hyvien tekojen varastoa."

Hän vastasi minulle ja sanoi: "Jotkut asiat olet puhunut oikein, ja tulee tapahtumaan sanojesi mukaan. Sillä itse asiassa minä en huolestuta itseäni niiden muuttamisella, jotka ovat tehneet syntiä, tai heidän kuolemallaan , heidän tuomiollaan tai heidän tuhollaan, mutta minä iloitsen vanhurskaiden luomakunnasta, myös heidän maallisesta vaelluksestaan, ja heidän pelastuksestaan ja heidän palkintojen saamisestaan. Niin kuin minä olen siis puhunut, niin olkoon. Sillä aivan kuten maanviljelijä kylvää monia siemeniä maahan ja istuttaa suuren joukon taimia, ja kaikki, mikä on kylvetty, ei nouse ajallaan, ja kaikki se, mitä on istutettu, ei juurru, niin myös ne, jotka on kylvetty maailmaan, kaikki eivät pelastu."

Minä vastasin ja sanoin: "Jos minä olen saanut suosion sinun edessäsi, anna minun puhua. Sillä jos maanviljelijän siemen ei nouse, koska se ei ole saanut sadettasi ajallaan, tai jos se on pilaantunut liiasta sateesta, se menehtyy. Mutta ihminen, joka on sinun käsiesi muotoilema, ja on kutsuttu sinun omaksi kuvaksesi, koska hänet on tehty kaltaiseksesi, ja kenen tähden sinä olet kaiken muotoillut – oletko tehnyt hänetkin kuin maanviljelijän siemenen? Ei, oi Herra, joka olet yllämme! Vaan säästä kansasi ja armahda perintöosaasi, sillä sinulla on armo omaa luomakuntaasi kohtaan."

Hän vastasi minulle ja sanoi: "Asiat, jotka ovat ajankohtaisia, ovat niitä varten, jotka elävät nyt, ja asiat, jotka ovat tulevaisuutta, ovat niitä varten, jotka elävät tämän jälkeen. Sillä sinä kykenet rakastamaan minun luomakuntaani lähes yhtä paljon kuin minä rakastan sitä. Mutta sinä olet usein verrannut itseäsi vääryydentekijöihin. Älä koskaan tee niin! Vaan ole myös tässä asiassa ylistyksen arvoinen Korkeimman edessä, koska sinä olet nöyryyttänyt itsesi, niin kuin on tulossa sinua varten, etkä ole itsestään selvästi asettanut itseäsi vanhurskaiden keskuuteen kuuluvaksi saadaksesi suurimman kunnian. Sillä monet kurjuudet kohtaavat niitä, jotka asuttavat maailmaa viimeisinä aikoina, koska he ovat kulkeneet suuressa ylpeydessä. Mutta ajattele omaa tilaasi, ja tiedustele siitä kunniasta, joka on kaltaisillasi, sillä teitä varten paratiisi on avattu, elämän puu istutettu, tuleva aika valmistettu, runsaus on varattu, kaupunki rakennettu, lepo osoitettu, hyvyys on vahvistettu ja viisaus täydellistetty etukäteen. Pahan juuri on sinetöity teiltä, sairaus on karkoitettu teiltä ja kuolema on kätketty. Helvetti on paennut ja turmellus on ollut unohdettu, murheet ovat kadonneet, ja lopussa julistetaan kuolemattomuuden aarretta. Siksi älä kysy enää enempää kysymyksiä niiden joukosta, jotka menehtyvät. Sillä myös he saivat vapauden, mutta he halveksivat Korkeinta ja ylenkatsoivat hänen lakiaan ja hylkäsivät hänen tiensä. Lisäksi he ovat jopa polkeneet jalkoihinsa hänen vanhurskaitaan ja sanoneet sydämissään, ettei Jumalaa ole – vaikka tietävät aivan hyvin, että heidän on kuoltava. Sillä aivan kuten ne asiat, joista olen ennalta kertonut, odottavat sinua, niin jano ja kidutus, jotka on valmistettu, odottavat heitä. Sillä Korkeimman tarkoituksena ei ollut, että ihminen tuhottaisiin, vaan he itse, jotka oli luotu, saastuttivat hänen nimensä, joka oli heidät tehnyt, ja ovat olleet kiittämättömiä häntä kohtaan, joka valmisti elämän heitä varten. Siksi nyt minun tuomioni lähestyy. Minä en ole näyttänyt tätä kaikille ihmisille, vaan ainoastaan sinulle ja muutamalle kaltaisellesi."

Sitten minä vastasin ja sanoin: "Katso, oi Herra, sinä olet nyt näyttänyt minulle suuren joukon merkkejä, jotka sinä teet viimeisinä aikoina, mutta sinä et ole näyttänyt minulle, milloin sinä teet ne."

Luku 9.

Hän vastasi minulle ja sanoi: "Tutkiskele huolella mielessäsi, ja kun sinä näet, että eräs osa ennalta kerrotuista merkeistä on menneisyyttä, silloin sinä tiedät, että on juuri se aika, jolloin Korkein aikoo vierailla siinä maailmassa, jonka hän on tehnyt. Kun siis maailmassa ilmaantuu maanjäristyksiä, kansojen levottomuuksia, kansakuntien juonitteluja, johtajien horjumisia, ruhtinaiden sekoamisia, silloin te tiedätte, että näistä Korkein puhui muinaisina päivinä, alusta lähtien. Sillä aivan kuten kaiken maailmassa tapahtuneen kanssa, alku on itsestään selvä ja loppu silminnähtävä., niin ovat myös Korkeimman ajat. Alut ovat selviä ihmeitä ja mahtavia tekoja ja loppu palkan maksussa ja merkeissä. Ja tulee olemaan, että jokainen, joka pelastuu ja kykenee pakenemaan hänen tekojensa tähden tai sen uskon tähden, jolla hän on uskonut, selviytyy vaaroista, jotka on ennalta kerrottu, ja näkee minun pelastukseni minun maassani ja minun rajojeni sisäpuolella, jotka minä olen pyhittänyt itselleni alusta alkaen. Silloin ne, jotka ovat käyttäneet väärin minun teitäni, hämmästyvät, ja ne, jotka ovat hylänneet ne halveksien, menevät kidutuksiin. Sillä niin monet eivät käsittäneet minua elinaikanaan, vaikka he saivat minulta apua, ja niin monet ylenkatsoivat minun lakiani, kun heillä vielä oli vapaus, eivätkä ymmärtäneet vaan halveksivat sitä, kun mahdollisuus katumukseen oli vielä avoinna heille, näiden täytyy kuoleman jälkeen kidutuksessa tajuta se. Siksi, älä jatka olemalla utelias siitä, kuinka jumalattomia rangaistaan, vaan kysele, kuinka vanhurskaat pelastetaan, ne, joille kuuluu se aika, ja joiden tähden se aika tehtiin."

Minä vastasin ja sanoin: "Minä sanoin aikaisemmin, ja sanon nyt, ja tulen sanomaan jälleen: on enemmän niitä, jotka menehtyvät, kuin niitä, jotka pelastetaan, niin kuin aalto on vesipisaraa suurempi." Hän vastasi minulle ja sanoi: "Niin kuin on pelto, niin ovat siemenet, ja niin kuin ovat kukat, niin ovat värit, ja niin kuin on teko, niin on tuote, ja niin kuin on maanviljelijä, niin on puimalattia. Sillä oli aika tässä ajassa, jolloin minä valmistauduin niitä varten, jotka nyt ovat olemassa, ennen kuin maailmaa tehtiin heille elettäväksi, ja kukaan ei vastustanut minua silloin, sillä ketään ei ollut olemassa. Mutta nyt ne, jotka on luotu tähän maailmaan, mikä on varustettu sekä horjumattomalla pöydällä että ehtymättömällä laitumella, ovat tulleet turmeltuneiksi teillään. Niin minä mietin maailmaani, ja katso, se oli mennyttä, ja minun maani, se oli vaarassa niiden suunnitelmien tähden, jotka olivat tulleet sinne. Ja minä näin ja säästin muutamia suurella vaikeudella, ja pelastin itselleni yhden rypäleen tertusta, ja yhden kasvin suuresta metsästä. Niin menehtyköön se väkijoukko, joka on syntynyt turhuudessa, mutta pelastukoon minun rypäleeni ja minun kasvini, koska paljolla työllä minä olen tehnyt ne täydellisiksi. Mutta jos annat vielä seitsemän päivää kulua – älä kuitenkaan paastoa niiden aikana, vaan mene kukkakedolle, minne ei ole rakennettu yhtäkään taloa, ja syö ainoastaan kedon kukkia, äläkä maista lihaa äläkä juo viiniä, vaan syö ainoastaan kukkia ja rukoile Korkeinta jatkuvasti – sitten minä tulen ja puhun kanssasi."

Niin minä menin niin kuin hän ohjasi minua, kedolle, jota kutsutaan nimellä Ardat, ja siellä minä istuin kukkien keskuudessa ja söin kedon kasveista, ja se ravinto, jota ne sisälsivät, tyydytti minut. Ja seitsemän päivän jälkeen, kun makasin ruoholla, minun sydämeni oli taas murheellinen, niin kuin se oli aikaisemmin. Ja minun suuni avautui ja minä aloin puhua Korkeimman edessä ja sanoin: "Oi Herra, sinä näytit itsesi meidän keskuudessamme, isillemme erämaassa, kun he tulivat pois Egyptistä ja kun he tulivat koskemattomaan ja hedelmättömään erämaahan ja sinä sanoit: ’Kuulkaa minua, oi Israel, ja antakaa huomionne minun sanoihini, oi Jaakobin jälkeläiset. Sillä katso, minä kylvin lakini teihin, ja se tulee tuottamaan hedelmää teissä ja teitä kunnioitetaan sen kautta ikuisesti.’ Mutta vaikka isämme saivat lain, he eivät pitäneet sitä eivätkä tarkkailleet asetuksia, silti lain hedelmä ei menehtynyt – sillä se ei voinut, koska se oli sinun. Silti ne, jotka saivat sen, menehtyivät, koska he eivät pitäneet, mitä heihin oli kylvetty. Ja katso, on sääntö, että kun maaperä on ottanut vastaan siemenen, tai meri laivan, tai joku astia ruokaa tai juomaa, ja kun tapahtuu, että mikä oli kylvetty tai mikä oli laukaistu tai mikä oli laitettu sisään, tuhoutuu, ne tuhoutuvat, mutta ne asiat, jotka pitelevät niitä, jäävät jäljelle. Silti meidän kanssamme ei ole ollut niin. Sillä me, jotka olemme saaneet lain ja tehneet syntiä, menehdymme, niin kuin meidän sydämemme, joka sai sen. Laki ei kuitenkaan menehdy vaan säilyy kunniassaan."

Kun minä olin sanonut nämä asiat sydämessäni, minä nostin silmäni ylös ja näin naisen oikealla puolellani, ja katso, hän valitti ja itki kovalla äänellä, ja oli syvästi surullinen sydämessä, ja hänen vaatteensa oli revitty ja hänen päässään oli tuhkaa. Sitten minä heitin mielestäni ne ajatukset, joiden kanssa olin ollut ja käännyin hänen puoleensa ja sanoin hänelle: "Miksi itket ja miksi olet surullinen sydämessäsi?" Ja hän sanoi minulle: "Jätä minut yksin, herrani, että voin itkeä ja jatkaa valitusta, sillä minä olen suuresti katkera hengessä ja syvästi murheellinen." Ja minä sanoin hänelle: "Mitä sinulle on tapahtunut? Kerro minulle." Ja hän sanoi minulle: "Palvelijasi oli hedelmätön ja lapseton, vaikka elin aviomieheni kanssa kolmekymmentä vuotta. Ja joka tunti ja joka päivä noiden kolmenkymmenen vuoden ajan minä rukoilin Korkeinta, yöt ja päivät. Ja kolmenkymmenen vuoden kuluttua Jumala kuuli palvelijatartasi, ja katsoi matalaan majaani ja mietti murhettani ja antoi minulle pojan. Ja minä iloitsin suuresti hänestä, minä ja minun aviomieheni ja kaikki minun naapurini, ja me annoimme suuren kunnian Valtiaalle. Ja minä kasvatin hänet paljolla huolenpidolla. Kun hän siis kasvoi ja minä tulin ottamaan hänelle vaimoa, minä asetin päivän hääjuhlalle.

Luku 10.

Mutta tapahtui, että kun minun poikani astui sisään hääkammioonsa, hän kaatui maahan ja kuoli. Sitten me kaikki sammutimme lamput ja kaikki minun naapurini yrittivät lohduttaa minua, ja minä pysyin hiljaa toisen päivän iltaan saakka. Mutta kun he kaikki olivat lopettaneet lohduttamiseni, että olisin hiljaa, minä nousin yöllä ja pakenin ja tulin tälle kedolle niin kuin näet. Ja nyt en aio palata kaupunkiin vaan jäädä tänne ja minä en syö enkä juo, vaan taukoamatta valitan ja paastoan kunnes kuolen." Silloin minä mursin kuvitelmat, joissa yhä olin kiinni, ja vastasin hänelle vihaisena ja sanoin: "Sinä naisista tyhmin, etkö näe meidän suruamme ja mitä meille on tapahtunut? Sillä Siion, meidän kaikkien äiti, on syvässä surussa ja suuressa murheessa. On soveliainta valittaa nyt, koska me kaikki valitamme, ja olla surullinen, koska me kaikki suremme. Sinä suret yhden pojan puolesta, mutta me, koko maailma, äitimme puolesta. Nyt kysy maalta, ja hän kertoo sinulle, että hänen tässä pitäisi valittaa niin monen puolesta, jotka ovat tulleet olemaan hänen ylleen. Ja alusta alkaen kaikki on syntynyt hänestä ja toisia tulee, ja katso, lähes kaikki menevät kadotukseen, ja niistä suuren joukon kohtalona on tuho. Kenen siis pitäisi valittaa enemmän, hänen, joka menetti niin suuren joukon, vai sinun, joka suret yhden puolesta? Mutta jos sanot minulle: ’Minun valitukseni ei ole niin kuin maan, sillä minä olen menettänyt kohtuni hedelmän, jonka synnytin tuskassa ja kannoin murheessa, mutta se on maan kanssa maan tavan mukaan – se väkijoukko, joka on siinä nyt, menee niin kuin se tulikin’, silloin minä sanon sinulle: ’Niin kuin synnytit murheessa, niin on myös maa alusta alkaen antanut hedelmänsä, se on ihmisen, hänelle, joka teki hänet.’ Nyt siis pidä surusi itselläsi ja kanna rohkeasti murheet, jotka ovat tulleet yllesi. Sillä jos ymmärrät Jumalan julistuksen oikeaksi, sinä saat poikasi takaisin ajallaan ja tulet ylistetyksi naisten keskuudessa. Mene siis kaupunkiin aviomiehesi luokse."

Hän sanoi minulle: "En tee niin, minä en mene kaupunkiin vaan kuolen tänne." Niin minä puhuin taas hänelle ja sanoin: "Älä sano noin, vaan taivuta itsesi Siionin murheisiin ja ole lohdutettu Jerusalemin surun tähden. Sillä sinä näet, että pyhäkkömme on tehty autioksi, alttarimme kaadettu maahan, temppelimme tuhottu, harppumme on vaiennut, laulumme on hiljentynyt ja iloitsemisemme on loppunut. Lampunjalkamme valo on sammutettu, liittomme arkki on ryöstetty, pyhät asiamme on saastutettu ja se nimi, jonka kautta meitä kutsutaan, on häpäisty. Vapaat miehemme ovat kärsineet hyväksikäytöstä. pappimme on poltettu kuoliaaksi, leeviläisemme ovat menneet vankeuteen, neitsyemme on saastutettu ja vaimomme raiskattu, vanhurskaat miehemme on kannettu pois, pienokaisemme on heitetty pois, nuoret miehemme orjuutettu ja vahvat miehemme tehty voimattomiksi. Ja mikä on kaikkea enemmän, Siionin sinetti – sillä hän on nyt menettänyt kunniansa sinetin, ja on annettu niiden käsiin, jotka vihaavat meitä. Siksi ravista pois suuri surullisuutesi ja laita syrjään monet murheesi, niin että Valtias olisi armollinen sinulle jälleen ja Korkein antaisi sinulle levon, lievityksen murheistasi."

Kun minä puhuin hänelle, katso, yhtäkkiä hänen kasvonsa loistivat äärimmäisesti, ja välähti kuin salama, niin että minä olin liian peloissani lähestyäkseni häntä ja minun sydämeni oli kauhuissaan. Kun minä ihmettelin, mitä tämä tarkoittaa, katso, hän yhtäkkiä päästi kovan ja pelottavan huudon, niin että maa vapisi äänestä. Ja minä katsoin, ja katso, se nainen ei enää ollut näkyvä minulle, vaan siinä oli vahvistettu kaupunki ja valtavien perustusten paikka näyttäytyi. Sitten minä pelkäsin ja huusin suurella äänellä ja sanoin: "Missä on enkeli Uriel, joka tuli luokseni ensin? Sillä hän toi minut tähän musertavaan hämmennykseen, minun loppuni on tullut turmellukseksi ja minun rukoukseni pilkaksi."

Kun minä puhuin näitä sanoja, katso, se enkeli, joka oli tullut ensin luokseni, tuli ja katsoi minua, ja katso, minä makasin kuin ruumis ja olin osaton ymmärryksestä. Sitten hän tarttui oikeaan käteeni ja vahvisti minua ja asetti minut jaloilleni ja sanoi minulle: "Mikä hätä sinulla on? Ja miksi olet murheellinen? Ja miksi ymmärryksesi ja mielesi ajatukset ovat murheelliset?" Minä sanoin: "Koska sinä olet hylännyt minut! Minä tein niin kuin sinä neuvoit ja menin kedolle ja katso, minä näin ja näen vieläkin jotain, mitä en kykene selittämään." Hän sanoi: "Seiso kuin mies, ja minä opastan sinua." Minä sanoin: "Puhu, herrani, älä vain hylkää minua etten kuolisi ennen aikaani. Sillä minä olen nähnyt sellaista, mitä en tiennyt ja minä olen kuullut sellaista, mitä en ymmärrä. Vai onko mieleni petetty ja uneksiiko sieluni? Siksi nyt kehotan sinua antamaan palvelijallesi selityksen tästä hämmästyttävästä näystä." Hän vastasi minulle ja sanoi: "Kuuntele minua ja minä neuvon sinua ja kerron sinulle asioista, joita pelkäät, sillä Korkein on paljastanut monia salaisuuksia sinulle. Sillä hän on nähnyt vanhurskaan käyttäytymisesi, että olet jatkuvasti surrut kansasi puolesta ja valittanut suuresti Siionin tähden. Tämä siis on näyn tarkoitus. Se nainen, joka ilmestyi sinulle vähän aikaa sitten, jonka näit valittavan ja jota aloit lohduttaa – mutta sinä et nyt näe häntä naisen muodossa, vaan vahvistettu kaupunki on ilmestynyt sinulle – ja mitä tulee hänen kertomaansa hänen poikansa epäonneen, tämä on tulkinta. Tämä nainen, jonka näit, jota nyt katselet vahvistettuna kaupunkina, on Siion. Ja mitä tulee siihen, että hän kertoi olleensa hedelmätön kolmekymmentä vuotta, se tarkoittaa, että oli kolme tuhatta vuotta maailmassa, ennen kuin yhtäkään uhria uhrattiin siinä. Ja kolmen tuhannen vuoden kuluttua Salomo rakensi kaupungin ja uhrasi uhreja, silloin tuo hedelmätön nainen kantoi pojan. Ja mitä tulee siihen, että hän kertoi sinulle kasvattaneensa hänet paljolla huolenpidolla, se oli Jerusalemissa asumisen aikaa. Ja mitä tulee siihen, että hän sanoi sinulle: ’Kun poikani astui sisään hääkammioonsa, hän kuoli’, ja että epäonni oli voittanut hänet, se oli se tuho, joka tuli Jerusalemin osaksi. Ja katso, sinä näit hänet, kuinka hänen valitti poikansa puolesta ja sinä aloit lohduttaa häntä tapahtuneesta. Sillä nyt Korkein nähdessään, että sinä olet vilpittömästi surullinen ja syvästi ahdistunut hänen puolestaan, hän on näyttänyt sinulle hänen kunniansa kirkkauden ja hänen kauneutensa ihanuuden. Siksi minä käskin sinua pysymään kedolla, johon ei oltu rakennettu yhtäkään taloa, sillä minä tiesin, että Korkein paljastaisi nämä asiat sinulle. Siksi minä käskin sinua menemään kedolle, jossa ei ollut yhdenkään rakennuksen perustusta, sillä yksikään ihmisen rakentama teko ei voi kestää paikassa, jossa paljastetaan Korkeimman kaupunki. Älä siis pelkää äläkä anna sydämesi olla kauhuissaan, vaan mene sisään ja näe rakennuksen loisto ja laajuus, sen verran, kuin silmillesi on mahdollista nähdä, Ja myöhemmin sinä kuulet niin paljon, kuin korvasi voivat kuulla. Sillä sinua on siunattu enemmän kuin monia, ja sinut on kutsuttu Korkeimman eteen, jossa vain harvat ovat olleet. Mutta huomisen illan sinä olet täällä ja Korkein näyttää sinulle noissa unen näyissä, mitä Korkein tekee maan päällä kulkeville viimeisinä päivinä."

Niin minä nukuin tuon yön ja seuraavan, niin kuin hän käski.

Luku 11.

Toisena yönä minulla oli uni, ja katso, merestä nousi kotka, jolla oli kaksitoista siipeä täynnä höyheniä ja kolme päätä. Ja minä katselin, ja katso, se levitti siipensä yli kaiken maan ja kaikki taivaan tuulet puhalsivat sen ylle ja pilvet kokoontuivat sen ympärille. Ja minä katselin, ja sen siivistä kasvoi vastakkaisia siipiä, mutta niistä tuli pieniä, heiveröisiä siipiä. Mutta sen päät olivat levossa. Keskimmäinen pää oli suurempi kuin muut päät, mutta myös se lepäsi niiden kanssa. Ja minä katselin, ja katso, kotka lensi siivillääm hallitsemaan maata ja niitä, jotka kulkevat siinä. Ja minä näin, kuinka kaikki asiat taivaan alla olivat alamaisia hänelle eikä kukaan puhunut häntä vastaan, ei yksikään luotu maan päällä. Ja minä katselin, ja katso, kotka kohosi kynsilleen ja päästi ilmoille huudon siivilleen sanoen: "Älkää kaikki tarkkailko yhtäaikaa, nukkukoon jokainen omalla paikallaan ja tarkkailkoon vuorollaan, mutta varattakoon päät viimeisiä varten." Ja minä katselin, ja katso, se ääni ei tullut sen päistä vaan sen vartalon keskeltä. Ja minä laskin sen vastakkaiset siivet, ja katso, niitä oli kahdeksan. Ja minä katselin, ja katso, oikealta puolelta nousi yksi siipi ja se hallitsi kaikkea maata. Ja sen hallitessa se tuli loppuunsa ja katosi niin, ettei sen paikkaa näkynyt. Sitten seuraava siipi nousi ja hallitsi ja se jatkoi hallitsemista pitkän aikaa. Ja kun se hallitsi, myös sen loppu tuli, niin että se katosi kuin se ensimmäinen. ja katso, ääni kuului sanoen sille: "Kuule minua, sinä, joka olet hallinnut maata kaiken tämän ajan, minä julistan tämän sinulle, ennen kuin katoat: sinun jälkeesi ei kukaan hallitse niin kauan kuin sinä, ei puoliksikaan niin kauan." Sitten kolmas siipi kohotti itsensä ja piti valtaa niin kuin aikaisemmatkin, ja myös se katosi.

Ja niin tapahtui kaikille siiville, ne käyttivät valtaa yksi toisensa jälkeen ja sen jälkeen niitä ei milloinkaan nähty uudelleen. Ja minä katselin, ja katso, kierron mukaan ne siivet, jotka seurasivat, myös nousivat oikealla puolella tarkoituksenaan hallita. Jotkut niistä hallitsivat, vaikka katosivat yhtäkkiä, ja toiset niistä nousivat mutta eivät pitäneet valtaa.

Ja tämän jälkeen minä katselin, jakatso, kaksitoista siipeä ja kaksi pientä siipeä ilmestyi, eikä kotkan vartalosta jäänyt mitään jäljelle, paitsi ne kolme päätä, jotka olivat levossa, ja kuusi pientä siipeä. Ja minä katselin, ja katso, kaksi pientä siipeä erottautui niistä kuudesta ja jäivät oikeanpuoleisen pään alle, mutta neljä jäi paikalleen. Ja minä katselin, ja katso, nämä pienet siivet suunnittelivat asettavansa itsensä ylös ja pitävänsä valtaa. Ja minä katselin, ja katso, yksi asettui pystyyn mutta katosi yhtäkkiä, toinen myös, ja tämä katosi nopeammin kuin ensimmäinen. Ja minä katselin, ja katso, ne kaksi, jotka olivat jäljellä, suunnittelivat keskenään hallitsevansa yhdessä, ja kun he suunnittelivat, katso, yksi niistä päistä, jotka olivat levossa, keskimmäinen, heräsi, sillä se oli suurempi kuin ne kaksi muuta päätä. Ja minä näin kuinka se liitti ne kaksi muuta päätä itseensä, ja katso, pää kääntyi niiden kanssa, jotka olivat sen kanssa, ja se tuhosi ne kaksi pientä siipeä, jotka olivat suunnitelleet hallitsevansa. Lisäksi tämä pää sai koko maan hallintaansa ja paljolla sorrolla se alisti sen asukkaita, ja sillä oli suurempi valta yli maailman, kuin kaikilla niillä siivillä, jotka olivat menneet aikaisemmin.

Ja tämän jälkeen minä katselin, ja katso, myös se keskimmäinen pää katosi yhtäkkiä, aivan kuten siivet olivat tehneet. Mutta kaksi päätä jäi jäljelle, jotka myös hallitsivat maata ja sen asukkaita. Ja minä katselin, ja katso, oikeanpuoleinen pää tuhosi vasemmanpuoleisen. Sitten minä kuulin äänen sanovan minulle: "Katso eteesi ja mieti, mitä näet." Ja minä katselin, ja katso, leijonan kaltainen olento nousi metsästä karjuen, ja minä kuulin, kuinka se päästi ilmoille ihmisen äänen kotkalle, ja puhui sanoen: "Kuuntele, ja minä puhun sinulle. Korkein sanoo sinulle: ’Etkö ole se, joka jää jäljelle niistä neljästä pedosta, jotka minä olin tehnyt hallitsemaan maailmassani, niin että aikojeni loppu tulisi niiden kautta? Sinä, neljäs, joka on tullut, olet voittanut kaikki ne pedot, jotka ovat menneet aikaisemmin, ja sinä olet pitänyt valtaa maailmassa paljolla kauhulla, ja yli kaiken maan surullisella sorrolla, ja niin kauan olet kulkenut maan päällä petoksella. Ja sinä olet tuominnut maan, mutta et totuudella, sillä sinä olet saattanut nöyrät murheellisiksi ja loukannut rauhallisia, sinä olet vihannut niitä, jotka kertovat totuuden ja olet rakastanut valehtelijoita. Sinä olet hävittänyt niiden asunnot, jotka tuottivat hedelmää, ja olet hajottanut niiden muurit, jotka eivät sinua vahingoittaneet. Ja niin sinun röyhkeytesi on tullut ylös Korkeimman eteen, ja sinun ylpeytesi Valtiaalle. ja Korkein on katsonut aikojaan, ja katso, ne ovat loppuneet, ja hänen aikansa on tullut täytetyksi! Siksi sinä varmasti katoat, sinä kotka, ja sinun kamalat siipesi, ja sinun kaikista pahimmat pienet siipesi, ja sinun pahantahtoiset pääsi, ja kaikista pahimmat kyntesi, ja sinun koko arvoton vartalosi, niin että koko maa, vapautettuna väkivallastasi voi virkistyä ja uudistua ja voi toivoa tuomiota ja armoa häneltä, joka teki sen.’"

Luku 12.

Kun leijona sanoi näitä sanoja kotkalle, minä katselin, ja katso, jäljelle jäänyt pää katosi. Ja ne kaksi siipeä, jotka olivat menneet sen ylle, nousivat ja asettuivat pystyyn hallitakseen, ja niiden hallitus oli lyhyt ja täynnä levottomuutta. Ja minä katselin, ja katso, myös ne katosivat ja koko kotkan ruumis paloi ja maa oli äärimmäisen kauhuissaan.

Sitten minä heräsin suuressä mielen hämmennyksessä ja suuressa pelossa, ja minä sanoin hengelleni: "Katso, sinä olet tuonut tämän minulle, koska sinä etsit Korkeimman teitä. Katso, minä olen vieläkin uupunut mielessäni ja hyvin heikko hengessäni, eikä edes vähäistä voimaa ole jäljellä minussa sen suuren pelon tähden, jolla minut on kauhistutettu tänä yönä. Siksi minä nyt rukoilen Korkeinta, että hän vahvistaisi minua loppuun." Ja minä sanoin: "Oi ylimmäinen Herra, jos olen saanut suosion silmissäsi, ja jos minut on luettu vanhurskaaksi edessäsi yli monien muiden, ja jos minun rukoukseni on noussut kasvojesi eteen, vahvista minua ja näytä minulle, palvelijallesi, tämän kauhistuttavan näyn tulkinta ja tarkoitus, että voisit täydellisesti lohduttaa sieluani. Sillä sinä olet tuominnut minut sen arvoiseksi, että minulle näytetään aikojen loppu ja aikojen viimeiset tapahtumat."

Hän sanoi minulle: "Tämä on sen näyn tulkinta, jonka sinä olet nähnyt. Se kotka, jonka sinä näit nousevan merestä, on se neljäs valtakunta, joka ilmestyi näyssä veljellesi Danielille. Mutta sitä ei selitetty hänelle niin kuin minä nyt selitän tai olen selittänyt sen sinulle. Katso, ne päivät ovat tulossa, jolloin valtakunta nousee maassa, ja se tulee olemaan kauhistuttavampi kuin kaikki valtakunnat, jotka ovat olleet ennen sitä. Ja kaksitoista kuningasta hallitsee sitä yksi toisensa jälkeen. Mutta toinen, joka tulee hallitsemaan, pitää valtaa pitemmän aikaa kuin yksikään toinen niistä kahdestatoista. Tämä on niiden kahdentoista siiven tulkinta, jotka sinä näit. Mitä tulee kuulemaasi ääneen, joka puhui, ei tulemalla kotkan päistä vaan hänen vartalonsa keskeltä, tämä on tulkinta: Tuon valtakunnan ajan keskellä nousee suuria taisteluja ja se on vaarassa kaatua, kuitenkaan se ei silloin kaadu, vaan saa takaisin aikaisemman valtansa. Mitä tulee näkemääsi kahdeksaan pieneen siipeen kiinnittyen hänen siipiinsä, tämä on tulkinta: kahdeksan kuningasta nousee siinä, joiden ajat ovat lyhyet ja vuodet nopeat, ja kaksi niistä menehtyy kun sen ajan keskikohta lähestyy, ja neljää pidetään sitä aikaa varten, kun sen loppu lähestyy, mutta kahta pidetään loppuun saakka. Mitä tulee näkemääsi kolmeen levossa olevaan päähän, tämä on tulkinta: sen viimeisinä päivinä Korkein nostattaa kolme kuningasta ja he uudistavat monia asioita siinä ja hallitsevat maata ja sen asukkaita sortamalla enemmän kuin kaikki, jotka olivat ennen heitä, siksi niitä kutsutaan kotkan päiksi. Sillä he ovat niitä, jotka yhdistävät hänen pahuutensa ja suorittavat hänen viimeiset toimintansa. Mitä tulee näkemääsi suuren pään katoamiseen, yksi kuninkaista kuolee vuoteeseensa, mutta tuskissa. Mutta mitä tulee niihin kahteen, jotka jäivät jäljelle, miekka tuhoaa heidät. Sillä yhden miekka tuhoaa hänet, joka oli hänen kanssaan, mutta myös hän kaatuu miekasta viimeisinä päivinä. Mitä tulee näkemääsi kahden siiven nousemiseen oikeanpuoleisen pään päälle, tämä on tulkinta: nämä ovat ne, joita Korkein on pitänyt kotkan loppua varten, tämä oli hallitus, joka oli lyhytaikainen ja täynnä levottomuutta, niin kuin olet nähnyt.

Ja mitä tulee leijonaan, jonka näit nousevan metsästä ja karjuvan ja puhuvan kotkalle ja nuhdellen häntä hänen vääryydestään, ja mitä tulee kaikkiin hänen sanoihinsa, jotka olet kuullut, tämä on Messias, jota Korkein on pitänyt päivien loppuun saakka, joka nousee Daavidin jälkeläisistä, ja tulee ja puhuu heille. Hän arvostelee heitä heidän jumalattomuudestaan ja heidän pahuudestaan ja heittää heidän eteensä heidän halveksivat tekonsa. Sillä ensin hän asettaa heidät elävänä tuomioistuimensa eteen, ja kun hän on nuhdellut heitä, sitten hän tuhoaa heidät. Mutta hän johdattaa armossa minun kansani jäännöstä, niitä, jotka ovat pelastuneet ympäri rajojani ja hän tekee heidät iloisiksi, kunnes loppu tulee, se tuomiopäivä, josta minä puhuin sinulle alussa. Tämä on se uni, jonka sinä näit ja tämä on sen tulkinta. Ja ainoastaan sinä olit arvollinen oppimaan tämän Korkeimman salaisuuden. Siksi kirjoita kaikki nämä asiat, jotka olet nähnyt, kirjaan ja laita se kätkettyyn paikkaan, ja opeta niitä sellaisille viisaille kansasi keskuudessa, joiden sydänten sinä tiedät kykenevän käsittämään ja pitämään nämä salaisuudet. Mutta odota täällä seitsemän päivää lisää, niin että sinulle voitaisiin näyttää, mitä Korkeinta miellyttää näyttää sinulle." Sitten hän jätti minut.

Kun kaikki kansa kuuli, että seitsemän päivää oli mennyt, enkä minä ollut palannut kaupunkiin, he kaikki kokoontuivat yhteen pienimmästä suurimpaan ja tulivat luokseni ja puhuivat minulle sanoen: "Kuinka me olemme loukanneet sinua, ja mitä pahaa me olemme tehneet sinulle, että olet hylännyt meidät ja istut tässä paikassa? Sillä kaikista profeetoista sinut ainoastaan on jätetty meille, kuin rypäleterttu viinitarhasta, kuin lamppu pimeässä ja kuin satama myrskystä pelastetulle laivalle. Eikö se paha riitä, mikä on tullut osaksemme? Jos siis sinä hylkäät meidät, kuinka paljon parempi meille olisikaan ollut, jos myös me olisimme kuluneet Siionin palossa! Sillä emme me ole parempia kuin ne, jotka kuolivat siellä." Ja he itkivät kovaäänisesti.

Sitten minä vastasin heille ja sanoin: "Rohkaistukaa, oi Israel, äläkä ole surullinen, oi Jaakobin huone, sillä Korkeimmalla on teidät muistissa, ja Valtias ei ole unohtanut teitä taistelussanne. Mitä minuun tulee, minä en ole hylännyt teitä enkä vetäytynyt luotanne, vaan minä olen tullut tähän paikkaan rukoilemaan Siionin hävityksen tähden ja etsimään armoa pyhäkkömme nöyryytyksen tähden. Menkää nyt, jokainen teistä kotiinsa, ja näiden päivien jälkeen minä tulen luoksenne." Niin kansa meni kaupunkiin, niin kuin käskin heidän tehdä. Mutta minä istuin kedolla seitsemän päivää, niin kuin enkeli oli minua käskenyt ja minä söin ainoastaan kedon kukkia ja minun ruokani oli kasveista noiden päivien aikana.

Luku 13.

Seitsemän päivän jälkeen minä uneksin unta yöllä ja katso, tuuli nousi merestä ja sekoitti kaikki sen aallot. Ja minä katselin, ja katso, tämä tuuli laittoi jotain, kuin ihmisen muotokuvan, nousemaan meren sydämestä. Ja minä katselin, ja katso, tuo mies lensi taivaan pilvillä ja minne tahansa hän käänsi kasvonsa katsoakseen, kaikki hänen katseensa alla vapisi, ja aina, kun hänen suustaan lähti ääni, kaikki, jotka kuulivat hänen äänensä, sulivat niin kuin vaha sulaa kohdatessaan tulen. Tämän jälkeen minä katselin, ja katso, lukematon joukko ihmisiä kokoontui yhteen neljältä taivaan tuulelta sotimaan sitä miestä vastaan, joka tuli merestä. Ja minä katselin, ja katso, hän veisti itselleen suuren vuoren ja lensi sen ylle. Minä yritin nähdä sen maakunnan tai paikan, johon se vuori oli veistetty, mutta en voinut. Tämän jälkeen minä katselin, ja katso, kaikki, jotka olivat kokoontuneet yhteen häntä vastaan, sotiakseen häntä vastaan, olivat kovasti peloissaan vielä uskaltaen taistella.

Ja katso, kun hän näki lähestyvän väkijoukon ryntäyksen, hän ei kohottanut kättään eikä pitänyt mitään keihästä eikä mitään sota-asetta, vaan minä näin ainoastaan, kuinka hän lähetti suustaan ikään kuin tulivirran, ja hänen huuliltaan liekehtivän henkäyksen ja hänen kieleltään hän ampui kipinämyrskyn. Kaikki nämä olivat sekoittuneina yhteen, tulivirta ja liekehtivä henkäys ja se suuri myrsky, ja se osui ryntäävään väkijoukkoon, joka oli valmis taistelemaan, ja se poltti heidät kaikki, niin että yhtäkkiä siitä lukemattomasta väkijoukosta ei näkynyt mitään, vain ainoastaan tuhkaa, tomua ja savun hajua. Kun minä näin sen, minä olin hämmästynyt. Tämän jälkeen minä näin saman miehen tulevan alas vuorelta ja kutsuvan luokseen toisen väkijoukon, joka oli rauhaa rakastava. Sitten monet ihmiset tulivat hänen luokseen, jotkut heistä iloisina ja jotkut surullisina. Jotkut heistä olivat sidottuja ja jotkut toivat toisia uhrina.

Sitten minä heräsin suuressa pelossa ja rukoilin hartaasti Korkeinta ja sanoin: "Alusta alkaen sinä olet näyttänyt palvelijallesi näitä ihmeitä ja olet katsonut minut rukoukseni kuulemisen arvoiseksi, näytä minulle nyt myös tämän unen tulkinta. Sillä kun mietin sitä mielessäni, voi niiden puolesta, jotka ovat jäljellä noina päivinä! Ja edelleen, voi niiden puolesta, jotka eivät ole jäljellä! Sillä ne, jotka eivät ole jäljellä, tulevat olemaan surullisia, koska he ymmärtävät, mitä on varattuna viimeisiä päiviä varten, mutta eivät voi saavuttaa sitä. Mutta voi myös niiden puolesta, jotka ovat jäljellä, ja juuri tuosta syystä! Sillä he tulevat näkemään suuria vaaroja ja paljon ahdistusta niin kuin nämä unet näyttävät. Silti on parempi tulla näihin asioihin, vaikka saattaa itsensä vaaraan, kuin lähteä maailmasta kuin pilvi näkemättä mitä tulee tapahtumaan viimeisinä päivinä."

Hän vastasi minulle ja sanoi: "Minä kerron sinulle sen näyn tulkinnan, ja minä myös selitän sinulle ne asiat, jotka sinä olet maininnut. Mitä tulee siihen, mitä sanoit niistä, jotka ovat jäljellä, tämä on sen tulkinta: hän, joka tuo vaaran tuohon aikaan, suojelee itse niitä, jotka lankeavat vaaraan, joilla on tekoja ja usko Kaikkivaltiaaseen. Ymmärrä siis, että ne, jotka ovat jäljellä, ovat enemmän siunattuja kuin ne, jotka ovat kuolleet. Tämä on sen näyn tulkinta: mitä tulee sinun näkemääsi meren sydämestä nousevaan mieheen, tämä on hän, jota Korkein on pitänyt monia aikoja, joka itse johdattaa hänen luomakuntaansa, ja hän opastaa niitä, jotka ovat jäljellä. Ja mitä tulee näkemääsi tuuleen ja tuleen ja hänen suustaan lähtevään myrskyyn, ja mitä tulee siihen, ettei hän pitele keihästä tai sota-asetta, silti tuhoten ryntäävän väkijoukon, joka tuli voittaakseen hänet, tämä on tulkinta: katso, ne päivät tulevat, jolloin Korkein johdattaa niitä, jotka ovat maan päällä. Ja mielen sekasorto valtaa ne, jotka kulkevat maan päällä. ja he suunnittelevat sotivansa toinen toistaan vastaan, kaupunki kaupunkia vastaan, paikka paikkaa vastaan, kansa kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Ja kun nämä merkit tapahtuvat ja ne merkit, jotka minä näytin sinulle aikaisemmin, silloin minun Poikani paljastetaan, jonka sinä näit miehen kaltaisena nousevan merestä. Ja kun kaikki kansakunnat kuulevat hänen äänensä, jokainen ihminen jättää oman maansa ja sen sodanhalun, joka heillä on toisiaan kohtaan, ja lukematon väkijoukko kokoontuu yhteen, niin kuin näit, haluten tulla ja voittaa hänet. Mutta hän seisoo Siionin vuoren huipulla. Ja Siion tulee, ja siitä tehdään silminnähtävä kaikille kansoille, valmistettu ja rakennettu, niin kuin näit vuoren veistettynä ilman käsiä. Ja hän, minun Poikani, nuhtelee niitä kokoontuneita kansakuntia heidän jumalattomuudestaan. Tätä merkitsi se myrsky. Ja hän moittii heitä vasten kasvoja heidän pahoista ajatuksistaan ja niistä kidutuksista, joilla heitä tullaan kiduttamaan. Tätä merkitsivät ne liekit. Ja hän tuhoaa heidät ilman vaivannäköä lain kautta. Tätä merkitsi se tuli.

Ja mitä tulee siihen, että näit hänen kokoavan itselleen toisen väkijoukon, joka oli rauhaa rakastava, nämä ovat ne kymmenen heimoa, jotka johdatettiin pois heidän omasta maastaan vankeuteen kuningas Hoosean päivinä, jonka assyrialaisten kuningas Salmaneser johdatti vankeuteen. Hän vei heidät joen yli ja heidät vietiin toiseen maahan. Mutta he tekivät tämän suunnitelman itselleen, että he jättäisivät kansakuntien joukon ja menevät vielä kauempaan maakuntaan, jossa ihminen ei ole milloinkaan elänyt, että edes siellä he voisivat pitää heidän asetuksensa, joita he eivät pitäneet omassa maassaan. Ja he menivät Eufrat-joen kapeiden käytävien kautta. Sillä tuohon aikaan Korkein teki merkkejä heille ja pysäytti sen joen kanavat, kunnes he olivat kulkeneet yli. Tuon maakunnan läpi oli pitkä matka kuljettavana, puolentoista vuoden matka, ja tuota maata kutsutaan nimellä Arzareth. Sitten he ovat siellä viimeisiin aikoihin saakka, ja nyt, kun he ovat tulossa jälleen, Korkein pysäyttää sen joen kanavat uudelleen niin että he voivat kulkea yli. Siksi sinä näit sen väkijoukon kokoontuneena yhteen rauhassa. Mutta ne, jotka ovat jäljellä sinun kansastasi, jotka ovat minun pyhien rajojeni sisäpuolella, pelastuvat. Siksi, kun hän tuhoaa sen kansakuntien väkijoukon, jotka ovat kokoontuneet yhteen, hän puolustaa sitä kansaa, joka jää jäljelle. Ja sitten hän näyttää heille hyvin monia merkkejä."

Minä sanoin: "Oi ylimmäinen Herra, selitä tämä minulle: miksi minä näin sen miehen nousevan meren sydämestä?" Hän sanoi minulle: "Aivan kuten kukaan ei voi tutkia tai tietää, mitä on meren syvyyksissä, niin ei yksikään maan päällä voi nähdä minun Poikaani tai niitä, jotka ovat hänen kanssaan, paitsi hänen päivänsä aikana. Tämä on tulkinta siitä unesta, jonka sinä näit. Ja ainoastaan sinua on valaistu tästä, koska sinä olet hylännyt omat tiesi ja olet liittänyt omasi minuun, ja olet etsinyt minun lakiani, sillä sinä olet omistanut elämäsi viisaudelle ja kutsunut ymmärrystä äidiksesi. Siksi minä olen näyttänyt sinulle tämän, sillä Korkeimman luona on palkinto. Ja kolme päivää vielä, ja sen jälkeen minä kerron sinulle muita asioita ja selitän raskaita ja ihmeellisiä tapahtumia sinulle." Sitten minä nousin ja kuljin kedolla antaen suurta kunniaa ja ylistystä Korkeimmalle hänen ihmeidensä tähden, joita hän tekee ajasta aikaan, ja koska hän hallitsee aikoja ja mitä ikinä niiden aikana tapahtuu. Ja minä viivyin siellä kolme päivää.

Luku 14.

Kolmantena päivänä, kun minä istuin tammen alla, katso, ääni tuli pensaasta minua vastapäätä ja sanoi: "Esra, Esra." Ja minä sanoin: "Tässä minä olen, Herra", ja nousin jaloilleni. Sitten hän sanoi minulle: "Minä paljastin itseni pensaassa ja puhuin Moosekselle, kun minun kansani oli siteissä Egyptissä, ja minä lähetin hänet ja johdatin minun kansani ulos Egyptistä, ja minä johdatin hänet Siinain vuorelle, jossa minä pidin hänet minun kanssani monta päivää, ja minä kerroin hänelle monia ihmeellisiä asioita ja näytin hänelle aikojen salaisuudet ja julistin hänelle aikojen lopun. Sitten minä käskin häntä sanoen: 'Nämä sanat sinun tulee julkaista avoimesti ja nämä sinun on pidettävä salassa.’ Ja nyt minä sanon sinulle: aseta sydämeesi ne merkit, jotka minä olen näyttänyt sinulle, ne unet, jotka sinä olet nähnyt ja ne tulkinnat, jotka sinä olet kuullut, sillä sinut otetaan ylös ihmisten keskuudesta ja tästä lähtien sinä elät minun Poikani kanssa ja niiden kanssa, jotka ovat kaltaisiasi, kunnes ajat päättyvät. Sillä aika on menettänyt nuoruutensa ja ajat alkavat vanhentua. Sillä aika on jaettu kahteentoista osaan, ja yhdeksän sen osista on valmiiksi mennyt, niin kuin myös puolet kymmenennestä osasta, niin kaksi sen osista on jäljellä sen kymmenennen osan puolikkaan rinnalla. Siksi nyt, aseta talosi järjestykseen ja nuhtele kansaasi, lohduta alhaisia heidän keskuudessaan ja opasta niitä, jotka ovat viisaita. Ja nyt vähennä sitä elämää, joka turmeltuu, ja laita pois itsestäsi kuolevaiset ajatukset, heitä pois itsestäsi ihmisen taakat ja riisu nyt itsesi heikosta luonnostasi, ja laita sivuun ne ajatukset, jotka ovat murheellisimpia sinulle ja kiirehdi pakenemaan näistä ajoista. Sillä pahuuksia, pahempia kuin ne, joiden olet nähnyt nyt tapahtuvan, tehdään tämän jälkeen. Sillä mitä heikommaksi maailma tulee vanhalla iällä, sitä enemmän pahuudet moninkertaistuvat sen asukkaiden keskuudessa. Sillä totuus menee kauemmas pois ja vääryys lähestyy. Sillä se kotka, jonka sinä näit näyssä, kiirehtii jo tulemistaan."

Sitten minä vastasin ja sanoin: "Anna minun puhua sinun läsnäolossasi, Herra. Sillä katso, minä menen niin kuin sinä olet minua käskenyt ja minä nuhtelen sitä kansaa, joka elää nyt, mutta kuka varoittaa niitä, jotka syntyvät tämän jälkeen? Sillä maailma on pimeydessä ja sen asukkaat ovat ilman valoa. Sillä sinun lakisi on poltettu ja niin kukaan ei tiedä niitä asioita, jotka sinä olet tehnyt tai joita sinä tulet tekemään. Jos siis olen saanut suosion edessäsi, lähetä Pyhä Henki luokseni, ja minä kirjoitan kaiken, mitä on tapahtunut maailmassa alusta alkaen, ne asiat, jotka olivat kirjoitettuna sinun lakiisi, että ihmiset voisivat löytää sen tien, ja että ne eläisivät, jotka toivovat elävänsä viimeisinä päivinä."

Hän vastasi minulle ja sanoi: "Mene ja kokoa kansa ja kerro heille, etteivät etsi sinua neljäänkymmeneen päivään. Mutta valmista itsellesi monta kirjoitusalustaa, ja ota mukaasi Sarea, Dabria, Selemia, Ethanus ja Asiel – nämä viisi, koska he ovat harjoitelleet nopeasti kirjoittamista, ja sinä tulet tänne ja minä sytytän sydämeesi ymmärryksen lampun, jota ei sammuteta ennen kuin se, mitä aiot kirjoittaa, on valmis. Ja kun olet valmis, jotkut asiat tee julkisiksi, ja jotkut sinun on vietävä salaa viisaille. Huomenna tähän aikaan sinä alat kirjoittamaan."

Sitten minä menin niin kuin hän käski minua ja minä kokosin kaiken kansan yhteen ja sanoin: "Kuule nämä sanat, oi Israel. Ensin isämme olivat kuin muukalaisia Egyptissä, ja heidät johdatettiin sieltä, ja he saivat elämän lain, jota he eivät pitäneet, jota myös te olette rikkoneet heidän jälkeensä. Sitten teille annettiin omistettavaksi maata Siionin maassa, mutta te ja teidän isänne teitte pahuutta, ettekä pitäneet niitä teitä, jotka Korkein käski teille. Ja koska hän on vanhurskas tuomari, ajallaan hän otti teiltä pois, mitä hän oli antanut. Ja nyt te olette täällä, ja teidän veljenne ovat kauempana sisämaassa. Jos te siis hallitsette mieliänne ja kuritatte sydämiänne, teidät pidetään elossa, ja kuoleman jälkeen saatte armon. Sillä kuoleman jälkeen se tuomio tulee, kun me elämme jälleen, ja silloin vanhurskaiden nimet ilmoitetaan ja jumalattomien teot paljastetaan. Mutta älköön kukaan tulko luokseni nyt, ja älköön kukaan etsikö minua neljäänkymmeneen päivään."

Niin minä otin ne viisi miestä, niin kuin hän käski minua ja me menimme sille kedolle ja jäimme sinne. ja seuraavana päivänä, katso, ääni kutsui minua sanoen: "Esra, avaa suusi ja juo, mitä minä annan sinulle juotavaksi." Sitten minä avasin suuni ja katso, täysi malja tajottiin minulle, se oli täynnä jotain veden kaltaista, mutta se oli väriltään kuin tuli. Ja minä otin sen ja join, ja kun minä olin juonut sen, minun sydämestäni tulvi ymmärrystä ja viisaus lisääntyi rinnassani, sillä minun henkeni piti yllä muistiaan, ja minun suuni avautui eikä ollut enää suljettu. Ja Korkein antoi ymmärryksen niille viidelle miehelle ja vuorotellen he kirjoittivat, mitä oli saneltu, merkeillä, joita he eivät tienneet. He istuivat neljäkymmentä päivää ja kirjoittivat päiväsaikaan ja söivät leipäänsä yöllä. Mitä minuun tulee, minä puhuin päiväsaikaan enkä ollut äänetön yöllä. Niin neljänkymmenen päivän aikana kirjoitettiin 94 kirjaa. Ja kun ne 40 päivää olivat loppuneet, Korkein puhui minulle sanoen: "Tee julkiseksi ne 24 kirjaa, jotka kirjoitit ensimmäisenä, ja lukekoon arvolliset ja arvottomat niitä, mutta pidä ne 70, jotka kirjoitettiin viimeisenä, antaaksesi ne viisaille kansasi keskuudessa. Sillä niissä on ymmärryksen virta ja viisauden lähde ja tiedon joki." Ja minä tein niin.

Luku 15.

Herra sanoo: "Katso, puhu minun kansani korviin ne profetian sanat, jotka minä laitan sinun suuhusi, ja saata ne kirjoitetuksi paperille, sillä ne ovat luotettavia ja todellisia. Älä pelkää vehkeilyjä sinua vastaan, äläkä ole murheellinen niiden epäuskon tähden, jotka vastustavat sinua. Sillä jokainen epäuskoinen kuolee epäuskossaan."

"Katso, " sanoo Herra: - "minä tuon pahat maan päälle, miekan ja nälänhädän ja kuoleman ja tuhon. Sillä pahuus on levinnyt läpi jokaisen maan ja heidän vahingolliset tekonsa ovat saavuttaneet rajansa. Siksi, " sanoo Herra: - "minä en ole enää hiljaa liittyen heidän jumalattomiin tekoihinsa, joita he jumalattomasti tekevät, enkä minä siedä heidän pahoja harjoituksiaan. Katso, viaton ja vanhurskas veri huutaa minulle, ja vanhurskaiden sielut huutavat lakkaamatta. Varmasti minä kostan heidät, " sanoo Herra: - "ja minä otan itselleni kaiken viattoman veren heidän keskuudestaan.

Katso, minun kansaani johdatetaan kuin laumaa teurastettavaksi, minä en anna heidän elää yhtään kauempaa Egyptin maassa, vaan minä tuon heidät pois mahtavalla kädellä ja kohotetulla käsivarrella, ja lyön Egyptiä vitsauksilla niin kuin aikaisemmin ja minä tuhoan kaiken sen maan. Valittakoon Egypti ja sen perustukset, sen kurituksen ja rangaistuksen vitsauksen tähden, jonka Herra tuo sen ylle! Valittakoon ne maanviljelijät, jotka hoitavat maata, koska heidän siemenensä kuolee ja heidän puunsa pilaa sieni ja halla ja kauhea myrsky. Voi maailmaa ja niitä, jotka siinä elävät! Sillä miekka ja kurjuus lähestyy heitä, ja kansakunta nousee taistelemaan kansakuntaa vastaan miekat käsissään. Sillä tulee olemaan levottomuus ihmisten keskuudessa, voimistuen toisiaan vastaan, mahtavuudessaan heillä ei ole kunnioitusta kuninkaalle tai päällikölle tai heidän johtajilleen. Sillä ihminen haluaa mennä kaupunkiin eikä hän kykene. Sillä heidän ylpeytensä tähden kaupugeissa on sekasorto, talot tuhoutuvat ja kansa on peloissaan. Ihminen ei sääli lähimmäisiään vaan hyökkää heidän taloihinsa miekalla ja ryöstävät heidän tavaransa, leivän nälän tähden ja suuren ahdistuksen tähden.

"Katso, " sanoo Jumala: - "minä kutsun yhteen kaikki maan kuninkaat, pelkäämään minua, auringon noususta ja etelästä, idästä ja Libanonista, kääntymään ja maksamaan takaisin, mitä he ovat heille antaneet. Aivan kuten he ovat tehneet minun valitulleni tähän päivään saakka, niin minä teen, ja maksan takaisin heidän rinnalleen." Näin sanoo Herra Jumala: "Minun oikea käteni ei säästä synnintekijöitä, ja minun miekkani ei taukoa niistä, jotka vuodattavat viatonta verta maan päällä." Ja tuli lähtee hänen vihastaan ja kuluttaa maan perustukset ja synnintekijät kuin sytytetyn oljen."Voi niitä, jotka tekevät syntiä eivätkä tarkkaile minun käskyjäni, " sanoo Herra: - "minä en heitä säästä. Lähtekää, uskottomat lapset! Älkää saastuttako pyhäkköäni!" Sillä Herra tuntee kaikki, jotka rikkovat häntä vastaan, siksi hän ojentaa heidät kuolemalle ja teurastukselle. Sillä nyt onnettomuudet ovat tulleet yli koko maan ja te jäätte niihin, sillä Jumala ei teitä johdata, koska te olette tehneet syntiä häntä vastaan.

Katso, kauhea näky ilmestyy idästä! Arabian lohikäärmeiden kansakunnat tulevat monilla sotavaunuilla, ja siitä päivästä, kun he asettuvat valmiiksi, heidän kuiskailunsa leviää yli maan, niin että kaikki, jotka kuulevat heidät, pelkäävät ja vapisevat. Myös karmonialaiset, raivoten vihassa, lähtevät kuin metsän villisiat ja he tulevat suurella voimalla ja liittyvät heihin taistelussa ja hävittävät osan assyrialaisten maasta hampaillaan. Ja sitten lohikäärmeet, muistaen alkuperänsä, tulevat yhä voimakkaammiksi, ja jos ne yhdistyvät suuressa voimassa ja kääntyvät vainoamaan heitä, silloin nämä hajaantuvat ja vaikenevat heidän voimansa kautta, ja kääntyvät ja pakenevat. Ja assyrialaisten maasta vihollinen piirittää heidät väijytyksessä ja tuhoaa heistä yhden, ja pelko ja vavistus tulevat heidän armeijalleen ja epävarmuus heidän kuninkailleen. Katso, pilviä idästä, ja pohjoisesta ja etelästä ja ne näyttävät hyvin uhkaavilta, täynnä vihaa ja myrskyä!

He lyövät toisiaan vastaan ja kaatavat raskaan myrskyn maan päälle ja heidän oman myrskynsä, ja tulee olemaan verta miekasta yhtä korkealla kuin hevosen vatsa ja ihmisen reisi ja kamelin kinner. Ja tulee olemaan pelkoa ja suurta vapinaa maan päällä, ja ne, jotka näkevät tuon vihan, ovat kauhusta lamaantuneita ja heihin takertuu vapina. Ja tuon jälkeen raskaita myrskypilviä sekoittuu etelästä ja pohjoisesta ja toinen osa lännestä. Ja tuulet idästä hallitsevat sitä pilveä, joka nostatettiin vihassa, ja hajottaa sen, ja se myrsky, joka oli aiheuttamassa tuhoa itätuulen kautta, ajetaan ankarasti kohti etelää ja länttä. Ja suuret ja mahtavat pilvet, täynnä vihaa ja myrskyä, nousevat, tuhotakseen kaiken maan ja sen asukkaat, ja ne kaatavat jokaisen korkean ja matalan paikan ylle kamalan myrskyn, tulta ja hallaa ja lentäviä miekkoja ja vesitulvia, että kaikki pellot ja kaikki virrat tulisivat täyteen noiden vesien runsautta. Ja ne tuhoavat kaupungit ja muurit, vuoret ja kukkulat, metsien puut ja niittyjen heinän ja niiden jyvät. Ja ne menevät suoraan Babyloniin ja tuhoavat sen. Ne tulevat sen luokse ja ympäröivät sen, ne kaatavat sen myrskyn ja kaiken sen vihan sen ylle, sitten tomu ja savu nousevat taivaaseen ja kaikki, jotka ovat sen lähellä, valittavat sen puolesta. Ja ne, jotka selviytyvät, palvelevat niitä, jotka ovat sen tuhonneet.

Ja sinä, Aasia, joka jaat Babylonin loiston ja hänen kunniansa – voi sinua, kurja raukka! Sillä sinä olet tehnyt itsesi hänen kaltaisekseen, sinä olet kaunistanut tyttäresi haureuteen miellyttääksesi ja kunnioittaaksesi rakastajiasi, jotka ovat aina himoinneet sinun perääsi. Sinä olet matkinut tuota inhottavaa huoraa kaikissa hänen teoissaan ja suunnitelmissaan, siksi Jumala sanoo: "Minä lähetän pahat yllesi, leskeyden, köyhyyden, nälänhädän, miekan ja ruton, tehdäkseni autioksi talosi ja tuodaksesi sinulle tuhon ja kuoleman. Ja voimasi kunnia kuihtuu kuin kukka, kun se kuumuus nousee, joka on lähetetty yllesi. Sinä heikkenet kuin kurja nainen, joka on hakattu ja haavoitettu, niin että et voi ottaa vastaan rakastajiasi. En olisi toiminut kanssasi niin väkivaltaisesti, " sanoo Herra: - "ellet olisi aina tappanut minun valittua kansaani, juhlien voittoa ja taputtaen käsiä ja puhuen heidän kuolemastaan, kun olit juovuksissa. Kaunista kasvosi! Huoran palkka on rinnallasi, siksi tulet saamaan takaisin maksusi. Niin kuin sinä tahdot tehdä minun valitulle kansalleni, " sanoo Herra: - "niin Jumala tekee sinulle ja ojentaa sinut vihollisillesi. Sinun lapsesi kuolevat nälkään ja sinä kaadut miekkaan ja sinun kaupunkisi pyyhitään pois ja kaikki sinun ihmisesi, jotka ovat avoimella maaseudulla, kaatuvat miekkaan. Ja ne, jotka ovat vuorilla ja ylängöillä, menehtyvät nälkään, ja he syövät omaa lihaansa leivän nälässään ja juovat omaa vertaan veden janossaan. Onneton yli kaikkien muiden, sinä tulet ja kärsit virkistäviä murheita. Ja kun he kulkevat ohi, he hajottavat sen inhottavan kaupungin ja tuhoavat osan sinun maastasi ja lakkauttavat osan sinun kunniastasi, kun he palaavat hävitetystä Babylonista. Ja he särkevät sinut maahan kuin sänkipellon ja he ovat kuin tuli sinulle. Ja he tuhoavat sinut ja sinun kaupunkisi, sinun maasi ja sinun vuoresi, he polttavat tulella kaikki sinun metsäsi ja hedelmälliset puusi. He kantavat lapsesi pois vankeuteen ja ryöstävät hyvinvointisi ja lakkauttavat kasvojesi kunnian."

Luku 16.

Voi teitä, Babylon ja Aasia! Voi teitä, Egypti ja Syyria! Vyöttäkää itsenne säkkivaatteisiin ja huppuun, ja valittakaa lastenne puolesta, ja itkekää niiden puolesta, sillä teidän tuhonne on käsillä. Miekka on lähetetty yllenne, ja kuka sen käännyttää takaisin? Tuli on lähetetty yllenne, ja kuka sen sammuttaa? Onnettomuudet on lähetetty yllenne, ja kuka ajaa ne pois? Voiko joku ajaa pois nälkäisen leijonan metsässä tai sammuttaa tulen sänkipellossa, kun se on kerran alkanut palaa? Voiki joku käännyttää takaisin nuolen, jonka on ampunut voimakas jousimies? Herra Jumala lähettää onnettomuudet, ja kuka ajaa ne pois? Tuli lähtee hänen vihastaan, ja kuka sammuttaa sen? Hän väläyttää salaman, ja kuka ei pelkää? Hän jyrisee ja kuka ei ole kauhuissaan? Herra uhkaa, ja kuka ei ole täysin hajalla hänen läsnäolossaan? Maa ja sen perustukset järisevät, ja meri kuohuu syvyyksistä ja sen aallot ja myös kalat ovat murheissaan Herran läsnäolossa ja hänen voimansa kunnian edessä. Sillä hänen oikea kätensä, joka taivuttaa jousen, on voimakas, ja hänen nuolensa, joita hän ampuu, ovat teräviä, eivätkä mene ohi, kun niitä aletaan ampua maailman loppuihin. Katso, onnettomuuksia lähetetään, eivätkä ne palaa ennen kuin voittavat maan. Tuli palaa, eikä sammu ennen kuin se kuluttaa maan perustukset. Aivan kuten nuoli, jonka on ampunut mahtava jousimies, ei palaa, niin ne onnettomuudet, jotka on lähetetty maan päälle, eivät palaa. Voi minua! Voi minua! Kuka johdattaa minua noina päivinä?

Murheiden alku, kun on paljon valitusta. Nälänhädän alku, kun monet menehtyvät. Sotien alku, kun voimat ovat kauhuissaan. Onnettomuuksien alku, kun kaikki vapisevat. Mitä he tekevät näissä olosuhteissa, kun onnettomuudet tulevat? Katso, nälänhätä ja vitsaus, ahdistus ja tuska on lähetetty ruoskiksi ihmisten oikaisemiseksi. Silti tämän kaiken tähden he eivät käänny pahuuksistaan eivätkä muista niitä ruoskia. Katso, lasten tulevaisuudesta huolehtiminen tulee olemaan niin halpaa maan päällä, että ihmiset kuvittelevat, että rauha on varmistettu heille, ja silloin onnettomuudet virtaavat maan päälle – miekka, nälänhätä ja suuri sekasorto. Sillä monet niistä, jotka elävät maan päällä, menehtyvät nälänhädän kautta, ja ne, jotka selviytyvät siitä nälänhädästä, kuolevat miekan kautta. Ja kuolleita heitetään pois kuin lantaa eikä ole ketään lohduttamassa heitä, sillä maa jää hävitetyksi ja sen kaupungit maan tasalle tuhotuiksi. Ketään ei jää jäljelle viljelemään maata tai kylvämään sitä. Puut kantavat hedelmää, ja kuka ne kerää? Rypäleet kypsyvät, ja kuka niitä polkee? Sillä kaikissa paikoissa on suuri yksinäisyys, yksi mies kaipaa nähdä toista, tai edes kuulla hänen äänensä. Sillä kaupungista jää kymmenen jäljelle ja pellolta kaksi, jotka ovat kätkeneet itsensä tiheisiin metsiköihin ja kallioiden halkeamiin. Niin kuin oliivitarhassa kolme tai neljä oliivia voi olla jäljellä jokaisessa puussa, tai niin kuin viinitarhasta ne, jotka huolella etsivät läpi viinitarhan, voivat löytää muutamia terttuja, niin noina päivinä kolme tai neljä jää jäljelle niiden jälkeen, jotka etsivät heidän talojaan miekalla. Ja maa jää hävitetyksi ja sen pellot ovat orjantappurapensaita varten, ja sen tiet ja kaikki sen polut tuottavat ohdakkeita, koska yksikään lammas ei kulje siellä. Neitsyet valittavat, koska heillä ei ole sulhasia, naiset valittavat, koska heillä ei ole aviomiehiä, heidän tyttärensä valittavat, koska heillä ei ole auttajia. Heidän sulhasensa tapetaan sodassa ja heidän aviomiehensä kuolevat nälänhätään.

Kuunnelkaa nyt näitä asioita ja ymmärtäkää ne, oi Herran palvelijat! Katso Herran sanaa, ota se vastaan, äläkä epäile sitä, mitä Herra sanoo. Katso, onnettomuudet lähestyvät eivätkä viivy. Aivan kuten raskaana oleva nainen, yhdeksännellä kuulla, kun hänen vapautuksensa aika lähestyy, on suuret kivut hänen kohtunsa ympärillä kaksi tai kolme tuntia etukäteen, ja kun lapsi syntyy kohdusta, ei ole hetkenkään viivettä, niin ne onnettomuudet eivät viivyttele tullessaan maan päälle, ja maailma valittaa ja tuskat tarttuvat siihen joka puolelta.

"Kuule minun sanojani, oi minun kansani, valmistautukaa taisteluun, ja onnettomuuksien keskellä olkaa kuin muukalaiset maan päällä. Olkoon hän, joka myy niin kuin hän, joka pakenee, olkoon hän, joka ostaa niin kuin hän, joka menettää. Olkoon hän, joka käy kauppaa niin kuin hän, joka ei hyödy, olkoon hän, joka rakentaa taloa niin kuin hän, joka ei siinä asu. Olkoon hän, joka kylvää niin kuin hän, joka ei niitä, niin myös hän, joka karsii viinipuita niin kuin hän, joka ei kerää rypäleitä, ne, jotka menevät naimisiin niin kuin ne, joilla ei ole lapsia, ja ne, jotka eivät mene naimisiin niin kuin ne, jotka ovat jääneet leskeksi. Sillä ne, jotka raatavat, raatavat turhaan, sillä muukalaiset kokoavat heidän hedelmänsä ja ryöstävät heidän tavaransa ja hajottavat heidän talonsa ja ottavat heidän lapsensa vankeuteen. Sillä vankeudessa ja nälänhädässä he siittävät lapsensa. Ne, jotka johtavat kaupankäyntiä, tekevät sitä vain tullakseen ryöstetyksi, mitä enemmän he kaunistavat kaupunkejaan, talojaan ja omaisuuksiaan ja ihmisiään, sitä vihaisemmaksi minä tulen heidän kanssaan, heidän syntiensä tähden, " sanoo Herra. Aivan kuten kunnioitettava ja hyveellinen nainen kammoaa huoraa, niin vanhurskaus kammoaa pahuutta, kun hän kaunistautuu ja syyttää häntä vasten kasvoja, kun hän tulee, joka puolustaa häntä, joka etsii jokaisen synnin maan päältä. Siksi älkää olko hänen tai hänen tekojensa kaltaisia.

Sillä katso, vain vähän aikaa, ja pahuus poistetaan maasta ja vahurskaus hallitsee meitä. Älköön syntinen sanoko, ettei hän ole syntiä tehnyt, sillä Jumala polttaa tulisia hiiliä sen pään päällä, joka sanoo "Minä en ole tehnyt syntiä Jumalan ja hänen kunniansa edessä". Katso, Herra tietää kaikki ihmisten teot, heidän kuvitelmansa ja heidän ajatuksensa ja heidän sydämensä. Hän sanoi: "Tulkoon maa tehdyksi", ja se tehtiin: - "Tulkoon taivas tehdyksi", ja se tehtiin. Hänen sanallaan tähdet korjattiin ja hän tietää tähtien lukumäärän. Hän etsii syvyydet ja sen aarteet, hän, joka on mitannut meren ja sen sisällöt, joka on sulkenut meren vesien keskelle, ja hänen sanallaan on erotettu maa vedestä, joka on levittänyt taivaan kuin arkin ja asettanut sen vesien yläpuolelle, joka on laittanut vesilähteet erämaahan ja altaat vuorten huipuille lähettämään joet korkeuksista kastelemaan maata, joka muotoili ihmisen ja laittoi sydämen keskelle hänen vartaloaan ja antoi hänelle elämän henkäyksen ja ymmärryksen ja Kaikkivaltiaan Jumalan hengen, joka teki kaiken ja etsii kätketyt asiat kätköistä. Varmasti hän tietää teidän kuvitelmanne ja mitä ajattelette sydämissänne! Voi niitä, jotka tekevät syntiä ja haluavat salata syntinsä! Koska Herra ankarasti tutkii heidän kaikki tekonsa ja tekee julkisen näytöksen kaikista teistä. Ja kun teidän syntinne tulevat ihmisten eteen, teidät laitetaan häpeään ja teidän omat pahuutenne seisovat teidän syyttäjinänne tuona päivänä. Mitä sinä teet? Tai kuinka kätket syntisi Jumalan ja hänen enkeliensä edessä? Katso, Jumala on tuomari, pelkää häntä! Taukoa synneistäsi ja unohda pahuutesi, älä koskaan tee niitä uudestaan, niin Jumala johdattaa sinua eteen päin ja vapauttaa sinut kaikesta ahdistuksesta.

Sillä katso, suuren väkijoukon palava viha liekehtii yllänne, je teistä kannetaan pois muutamia ja teille syötetään epäjumalille uhrattua. Ja niitä, jotka suostuvat syömään, pidetään pilkassa ja halveksunnassa ja tallataan jalkojen alle. Sillä monissa paikoissa ja ympäröivissä kaupungeissa tulee olemaan suuri kapina niitä vastaan, jotka pelkäävät Herraa. He ovat kuin mielipuolia, säästämättä yhtäkään, vaan ryöstäen ja tuhoten niitä, jotka jatkavat Herran pelkäämistä. Sillä he tuhoavat ja ryöstävät heidän tavaransa ja ajavat heidät ulos taloistaan. Sitten minun valittujeni koeteltu laatu tulee selväksi, niin kuin kultaa koetellaan tulessa.

"Kuulkaa, minun valittuni, " sanoo Herra."Katso, ahdistuksen päivät ovat käsillä, ja minä vapautan teidät niistä. Älä pelkää tai epäile, sillä Jumala on sinun oppaasi. Sinä, joka pidät minun käskyni ja määräykseni: - " sanoo Herra Jumala: - "älä anna syntiesi vetää sinua alas, tai sinun pahuuksiesi hallita sinua." Voi niitä, jotka tukehtuvat synteihinsä ja hukkuvat pahuuksiinsa, niin kuin pelto tukehtuu aluskasvillisuuteen ja sen polku hukkuu ohdakkeisiin, niin ettei kukaan voi kulkea läpi! Se suljetaan ja annetaan tulen kulutettavaksi.

Alkuperäinen: Toinen Esran kirja Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä