Joona, targum

KR1933 pohjatekstillä, targumin erot kursiivilla. Hebreassa nimi Joona on "kyyhkynen". Arameassa "Jonah": - "hänen kyyhkysensä". Erisnimen kääntäminen on erittäin harvinaista, enkä osaa vielä sanoa, kumpi muoto on oikea. Talmud ja Midrash kertovat, kuinka Jumala puhui Joonalle ja käski hänen profetoida Jerusalemin tuhosta. Jerusalem teki parannuksen ja säästyi. Ihmiset alkoivat pilkkaamaan ja kutsumaan häntä vääräksi profeetaksi. Sitten Jumala puhui hänelle uudestaan;

Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran profetiansana:

2."Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja profetoi sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen."

3. Mutta Joona nousi paetaksensa meren kautta, ennemmin kuin profetoisi Herran nimessä, ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa merelle, ennemmin kuin profetoisiHerran nimessä.

4. Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään.

5. Niin merimiehet pelkäsivät ja rukoilivat avuksi itsekukin jumalaansa, mutta he näkivät niiden olevan hyödyttömiä. Ja he heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui raskaasti.

6. Niin laivuri tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Mitäs nukut? Nouse ja rukoile jumalaasi. Ehkäpä Herra armahtaameitä, niin ettemme huku."

7. Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut". Mutta kun he heittivät arpaa, lankesi arpa Joonalle.

8. Niin he sanoivat hänelle: "Ilmoita meille, mistä syystä tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on sinun maasi ja mistä kansasta olet?"

9. Hän vastasi heille: "Minä olen juutalainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan".

10. Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa, ennemmin kuin profetoisi Herran nimessä; hän oli näet ilmaissut sen heille.

11. He sanoivat hänelle: "Mitä on meidän tehtävä sinulle, että meri tulisi meille tyveneksi?" Sillä meri myrskysi myrskyämistänsä.

12. Hän vastasi heille: "Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyventyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni."

13. Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi vastaan myrskyämistänsä.

14. Ja he rukoilivat Herraa ja sanoivat: "Kuule rukouksemme, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niinkuin sinulle otollista on".

15. Sitten he ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostansa.

16. Ja miehet pelkäsivät suuresti Herraa, lupasivat uhrata Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia.

Luku 2.

Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä.

2. Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä

3. ja sanoi: "Minä rukoilin ahdistuksessani Herraa, ja hän kuuli minun rukoukseni. Syvyyden pohjasta minä huusin apua, ja sinä täytit minun pyyntöni.

4. Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.

5. Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun sanastasi. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.

6. Vedet piirittivät minut aina kuolemaan asti, syvyys ympäröitsi minut, Punainen meri pääni päällä.

7. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan voimatsulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä olet lähellä. Sinä nostat minun elämäni ylös tuhosta, Herra, minun Jumalani.

8. Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herran palvelemisen, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.

9. Minä en ole niin kuin ne muut kansakunnat, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, jotka eivät tunne heidän hyvinvointinsa alkulähdettä.

10. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen, ylistyksenkaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Elämäni pelastus on rukousta Herran edessä."

11. Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

Luku 3.

Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran profetiansana:

2."Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja profetoi sille se profetia, minkä minä kanssasipuhun".

3. Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Herran edessä: kolme päivänmatkaa ympäriinsä.

4. Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään".

5. Niin Niiniven miehet uskoivat Herran sanaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet.

6. Ja kun tieto tästä tuli Niiniven kuninkaalle, nousi hän kuninkaalliselta valtaistuimeltaan, riisui yltään kalliit viittansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan.

7. Ja hän huudatti Niinivessä: "Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet - raavaat ja lampaat - maistako mitään, käykö laitumella tai vettä juoko.

8. Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, rukoilkoonväkevästi Jumalaa ja kääntykööt itsekukin pois pahalta tieltänsä sekä väkivallasta, mikä heidän käsiänsä tahraa.

9. Joka tietää, että hänellä on syntiä omassatunnossaan, tehköön parannuksen, ja Herra säälii meitä ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku."

10. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Herra kääntyi pois siitä pahasta, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

Luku 4.

Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui.

2. Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan merelle. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja siunauksia lisäävä, ja joka vedät sanasi pois aiheuttamasta pahaa.

3. Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä."

4. Mutta Herra sanoi: "Onko vihastumisesi oikea?"

5. Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itsellensä sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä.

6. Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista.

7. Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaessa, Herratoimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui.

8. Ja auringon noustua Herra toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä".

9. Mutta Herra sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti".

10. Niin Herra sanoi: "Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.

11. Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?"

Alkuperäinen: Targum; Joona Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä