 |  |
| |
Koptinkielinen teksti, joka vain osittain säilynyt. Täydellinen analyysi ja käännös englanniksi kokonaisuutena tulossa lähiaikoina ilmestyvään teokseen "Coptic apocalyptic writings from the Islamic period" (Jos van Lent). Van Lentin tutkielma tekstistä löytyy academia.edu -sivulta hänen nimellään. Tekstin käsikirjoitus on Pariisin (Bibl.Nt.Fr.) 6147 ilmestyksen osalta. Testamentin osalta teksti on julkaistu kirjassa "Sinuthii Archimandritae Vita et Opera Omnia 4" (1913). Teosten päähenkilö kuoli vuonna 464, mutta tekstit ovat todennäköisesti uudempia. Suomennettu 27.5.2015.
Ilmestys;
...minä näin yhden niistä pyhistä. Hän nousi, tervehti heitä ja siunasi heitä. Minä kuulin hänen puhuvan sanoja, mutta minä en ymmärtänyt, mitä ne olivat. Jotkut niistä siellä istuvista sanoivat, että hän siunasi heitä heprean kielellä. Minä kysyin, kuka tämä oli. Sanottiin, että se oli apostoli Paavali. Hän on myös se, joka siunaa niitä, jotka ovat ensimmäisenä tulossa kokoukseen, jotka miettivät niitä pyhiä kirjoituksia. Minun on myönnettävä, että minä näin joidenkin mietiskelevän niitä ilolla ja riemulla. Minä näin hänet, jonka se kirja on, lausuvan valtavasti siunauksia minun ylleni. Ja minä näin heidän sielunsa, loistaen niistä salamoiden välähdyksistä, jotka lähtevät Jumalan sanoista, niin kuin raudalle tapahtuu, kun se heitetään tuleen, ja siihen tuleen lisätään ilmaa, se rauta alkaa hehkua kovasti.
Tämän minä näin epip-kuussa; minä näin vettä sen perustuksen alla, ihmisiä siellä suremassa ja murehtimassa, sillä he tahtoivat juoda siitä vedestä. Minä näin erään miehen seisovan siinä vedessä, loistaen auringon lailla, eikä hän tahtonut antaa sitä heille. Minulle kerrottiin, että useita kertoja, kun he olivat maan päällä, heiltä kerjättiin, kun hän, jolla oli vedet omistuksessa, pidätti niitä heiltä. Minä olin nähnyt tämän veden asian monia kertoja, mutta en ollut koskaan nähnyt sitä niin kuin nyt tässä tapauksessa. Kun saapui mesore-kuukausi, minä näin sen miehen päästävän vähän vettä. Sitten minä näin suuren, kuuman höyrypilven nousevan vedestä. Se laskeutui ihmisten ja eläinten päälle. Minä sanoin heille: - "mitä tämä tuli on?" Minulle sanottiin: - "se on sairautta ja kuolemaa". Minä kyselin siinä ilmestyksessä: - "keitä nuo surevat ovat, jotka pyytävät vettä?" Se minun opettajani kertoi minulle: - "nämä ovat niitä enkeleitä, jotka ovat vallassa maan päällä. Tämä, joka loistaa auringon lailla, on vesien enkeli. Ei ole mitään luotua, jota Jumala ei edessään tuntisi, vaan kaikki ohjautuu Jumalan säädösten, ja enkelien kautta."
Minun on kerrottava teille, että eräänä päivänä sain opetusta eräästä vanhimmiston jäsenestä. Hänen sielunsa irrotettiin hänen ruumiistaan. Armottomat enkelit pitivät häntä kiinni. Niiden kasvot olivat erilaisia jokaisella, ne olivat pelottavia, ja niiden suusta lähti palavaa savua. Minä kerron, että joillakin niistä oli kahdet kasvot ja he kiristelivät hampaitaan sitä sielua vastaan. Kun se oli irrotettu siitä ruumiista, minä näin tulisia hiiliä sen niskan päällä, ja se oli sidottu jaloistaan. Se oli sidottu taakse ... sitä ajettiin länttä kohti. Sitä ei lainkaan viety sinne, missä sen Luojaa palvotaan, vaan heitettiin tuonelan syvyyteen, jossa se oli pimeyden voimien vallan alla. Minun on myönnettävä, että niin kuin ansa nappaa lintuja ja eläimiä, tällaiselta näytti se ilma, täynnä pelottavia olentoja jotka ryntäsivät sitä sielua kohti. Minä kysyin, miksi näitä tehtiin sille sielulle, joka oli arvostetun pastorin. Minulle kerrottiin: - "tämä vanhin, jonka näet, hän käyttää seurakunnan omaisuutta huoriin, eikä ole vähääkään välittänyt siitä Jumalan tuomiosta. Jokainen tällainen ihminen luetaan samaan joukkoon niiden kanssa, jotka harjoittavat kamalia syntejä." Päivällä minua kutsuttiin taas: - "katso ja näe, kuinka se sielu irrotetaan ruumiista!" Minä katsoin, ja näin yhden niistä... [sivun loppu ja seuraavan alku puuttuvat] ... hänen perässään, terävä miekka kädessään. Hän iski sen siihen mieheen. Kun hän oli sen iskenyt, se mies päästi suustaan äänen. Hänen ympärillään olevat ajattelivat, että hän oli siinä yksinään. Häneen neuvottiin pistämään rautoja. Hän teki vielä kaksi samanlaista ääntä. Sen jälkeen hänet irrotettiin siitä ruumiista, hänen kielensä roikkui kaksi kämmenenleveyttä hänen suustaan ... tuli lähti hänen sieraimistaan. He sanoivat, että hän tekee sitä ääntä nenästään. Hänen perässään tulleet eivät sallineet hänen sanovan: - "armahtakaa minua". He sanoivat: - "hän puhuu suustaan ylimielisyyksiä". Minä näin heidän vievän häntä koiran lailla sidottuna. Hänen tekojensa luettelo luettiin ääneen, enkelit nuhtelivat häntä niistä hänen rikoksistaan ja seksuaalisesta moraalittomuudestaan.
[Tekstin loppu hyvin katkonainen, Anthony Alcock on tehnyt siitä tiivistelmän, mitä on saanut selvää; Se sielu ajetaan sellaiseen kuoppaan, joka on syvä ja kuuma. Sinuhen huomio kiinnittyy talossa oleviin, jotka ovat ontuvia ja sokeita ja poltettuja. Sitten hän näkee erään munkin nimisen, joka on erilaisten voimien ympäröimä. Kysyessään siitä sielusta, hänelle kerrotaan, että se on Melitius, jota kuvaillaan "ylpeiden ja pilkkaajien paimeneksi", Sinuhe kuulee kauhean tuomionjulistuksen. Kokous hajoaa, ja ilmestyy valkeus, jossa on kirkaskasvoisia ihmisiä säteilevissä vaatteissa. Lopussa on naisolento, jolla on kahle kaulassaan.]
Testamentti;
...olipa sitten mies tai nainen, he saavat kaikkia näitä siunauksia. Jokainen sellainen, joka estää, siinä ajassa tai nyt, kaikkia niitä sanoja, joita siinä kirjassa on kirjoitettuna, tai niissä kirjeissä tai meidän muissa kirjoituksissamme, joita me olemme kirjoittaneet, ja tulemme vielä kirjoittamaan; joka estää niitä luetuttamasta, ja joka estää niitä lukemasta siinä ajassa, tai nyt, heitä kohtaavat kaikki nämä kiroukset. Kuitenkin ne kaikki, jotka ovat kaikkina aikoina kiinnostuneita lukemaan niitä, tai jotka ovat mielistyneet kuulemaan niitä, pitämään ne, ja toteuttamaan niitä, heitä kohtaavat kaikki nämä siunaukset. Tämän tähden minä en ainoastaan liitä tähän niitä veljiä, jotka ovat yksimielisiä kanssamme, pitämään huolta kaikista niistä sanoista, joita me siihen kirjaan kirjoitamme, ja joita kirjoitetaan niihin kirjeisiin, vaan minä pyydän heitä myös varjelemaan niitä minun vaatteitani, jota minä suuressa ahdistuksessani ja nöyryytyksessäni olen monesti repinyt, niin että ne ovat lopulta hajonneet. Tämän tähden minä liitän mukaani ne veljet, jotka ovat yksimielisiä minun kanssani, ne, jotka ovat näissä minun kuolemani päivissä, laittamaan ne minun revityt vaatteni niiden eteen, jotka tulevat meidän jälkeemme ja jokaisen, joka kuulee, siinä ajassa tai nyt, kaikkia niitä siihen kirjaan kirjoitettuja sanoja, tai niitä, jotka ovat kirjoitetut niihin kirjeisiin, joita me olemme kirjoittaneet, tai tulemme kirjoittamaan. Ja he sanovat: - "mitä nämä revityt vaatteet ovat, ja nämä kirjoitetut sanat, ja kaikki nämä kiroukset?" Ja heille vastaan ja sanotaan: - "koska Hän, joka katselee yli kaiken maan, ja usein kulkee salassa läpi kaiken maan, kaikkina aikoina ja joka päivä, hän on Jumala, ja hän on salassa katsonut alas, meidän puoleemme, ja usein kulkenut meidän luostareidemme kautta, ei kenellekään näkyvänä, vaan ainoastaan hänen enkeleilleen." Ja silloin sanotaan: - "siihen aikaan Herra vihastui suuresti meihin, ja käänsi suuressa suuttumuksessa kasvonsa meistä pois, tuodakseen yllemme valtavia kirouksia ja pahoja ahdistuksia, ja kauheita koettelemuksia, sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan, kun saatana tuli meitä vastaan kuin saalistava ja karjuva leijona, ja niitä, jotka ovat kanssamme, lyötiin."
Ja silloin sanotaan: - "kun me teimme parannusta, suuressa nöyryydessä, nälässä, janossa, itkussa, kyyneleissä, sen tekopyhyyden tähden, Jumala käänsi kasvonsa meidän puoleemme ja pidätti vihansa, ettei rankaisisi meitä niillä valtavilla, pahoilla koettelemuksilla, ja hän poisti sen koko kirouksen meidän päältämme, ja osoitti meille suurta armoa ja siunausta tuomalla oman kätensä meidän yllemme, armon paimensauvalla, hän on sulattanut meitä puhtauden sulamispisteeseen, niin kuin kirjoitettu on: - "Minä tuon minun käteni sinun päällesi, ja sulatan sinut puhtaaksi". Hän on myös poistanut meistä ne pahat miehet, ja ne syntiset, jotka eivät huoli pelastusta, niin kuin kirjoitettu on: - "minä hävitän ne, jotka eivät tottele, ja minä poistan kaiken vääryyden sinusta, kaikkien ylimielisten kanssa, ja minä vahvistan sinulle tuomarin, niin kuin alussa oli, ja neuvonantajan, niin kuin lopussa". Ja silloin sanotaan: - "näin Jumala toimii, sillä me olemme hänen palvelijoitaan, ja Herra on meidät armossaan nostanut, sillä me olemme hänen lapsiaan, ja hän on meidän isämme."
Ja ne, jotka tarttuvat, tai kiinnittävät huomiona, nyt tai siinä ajassa, kaikkiin tähän kirjaan kirjoitettuihin sanoihin, he vastaavat ja sanovat: - "kirottu olkoon se, joka sanoo, että nämä sanat ovat turhia, eivätkä ne kiroukset tai siunaukset, joista tämä puhuu, ole tuleva kenenkään ylle, vaikka hän niin sanoo". Siihen aikaan, tai nyt, ne kaikki kiroukset tulevat heidän ylleen. Ja silloin ne uskosta osattomat sanovat, että Herra on tehnyt meille kaikkea tätä, koska he tappavat ja ovat vieraantuneita heidän Luojastaan, joka heidät loi, niin kuin kirjoitettu on: - "Jumala ei ole kuolleiden, vaan elävien". Ja mitä tämä merkitsee? Tarkoittaako se, että kaikki kuolleet ovat vieraantuneita Jumalasta? Tai että ne, jotka elävät, kuuluvat Jumalalle? Jos Jumala on vain elävien Jumala, mutta ei kuolleiden, kuinka sitten apostoli on sanonut: - "ei kukaan meistä elä itselleen, eikä kukaan meistä kuole itselleen"? Jos me elämme, me elämme Herralle. Jos me kuolemme, me kuolemme Herralle. Siis, elämmepä tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Tämän tähden Kristus eli ja kuoli, että hän varjelisi sekä kuolleita, että eläviä. Tästä syystä, kun hän sanoi, ettei Jumala ole kuolleiden, vaan elävien, hän itse asiassa sanoi, ettei Hän ole riiston, saastaisuuden, pilkan, valheen, väärän valan, riidan, tappelun, kateuden, inhon, vihamielisyyden, uskottomuuden tai minkäänlaisen pahuuden Jumala. Ja näin Herra Jeesus sanoi sanoissaan: - "Jumala ei ole kuolleiden, vaan elävien, puhtaudessa, neitsyydessä, arvokkuudessa, vanhurskaudessa, totuudessa ja kaikenlaisessa hyvyydessä".
Jotka seisovat tämän kirjan sanojen rinnalla, että niitä muistetaan tulevaisuudessa tai nyt, he vastaavat ja sanovat: - "Jumala, Jumala, jokainen, joka salaa tämän kirjan sanoja, tai turmelee yhdenkään näistä kaikista sanoista, Herra tuo hänen ylleen ne kaikki kiroukset kirjoituksista, kun he ovat vielä maan päällä, ja Herra sitoo hänen vihansa suuttumuksen heitä vastaan sitä vihan päivää varten, ja on heittävä heidät tuliseen pätsiin, joka, kirjoitusten mukaan, on liekkejä täynnä." Ne ihmiset, jotka ovat valveille, kuulevat, kun heitä kutsutaan. Ja ne, jotka vielä nukkuvat, jos heitä kutsutaan toistuvasti, hekin heräävät siitä unesta. Mutta kuolleet, maan alle kätkettyinä tai haudoissa lepäävinä, he eivät kuule, vaikka heitä voimallisesti kutsuttaisiin monilla sanoilla. Mutta amen, vaikeuksien kautta hekin kuulevat sen viimeisen pasuunan sinä päivänä, kun pasuunat soivat, ja kuolleet nousevat katoamattomina. Tällä tavalla ne ihmiset, jotka heräävät intoon ymmärryksen ja Jumalan rakkauden kautta, he kuulevat niitä Herran Jeesuksen pyhiä sanoja niiden kautta, jotka heitä opettavat Herran pelossa. Ja ne, jotka ovat jollain tavalla unohduksen tai ymmärtämättömyyden vallassa, jos heille opetetaan kirjoituksia kerran tai kahdesti niiden kautta, jotka heitä opastavat, he hylkäävät syntinsä...
Alkuperäinen: Sinuhen Ilmestys ja Testamentti Tuomas Leväsen sivuilla.Sivuston asetukset:
Pelkistetyllä tavalla tuoda esille tapahtumia lopunajassa, Jumalan armolahjasta ja pelastuksesta Jeesuksessa uppoutumatta kovin syvälle teologiseen suohon.
Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut
Ei mitään uutta auringon alla, se mitä ennenkin on ollut vastakin on oleva. Mitä me opimme historiasta? Sen, ettemme opi siitä mitään.
...ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi Joh.8:31-32
