Riemuvuosien kirja

’The Book Of Jubilees’, Riemuvuosien Kirja, on yksi tunnetuimmista kaanonin ulkopuolisista kirjoituksista. Hepreankielen sana ’jobel’ merkitsee riemuvuoden lisäksi oinaansarvea siksi, että riemuvuoden alkamisen merkkinä oli tapana puhaltaa oinaansarveen. Kirja kuuluu etiopialaiseen raamattuun, kuten myös Eenokin Kirja. Tämä teksti on suomennettu englanninkielisestä käännöksestä kevään 2001 aikana, kirjasta ’The Apocrypha And Pseudepigrapha Of The Old Testament’ (Oxford: Clarendon Press, 1913).

Tekstissä esiintyy muutamia sanoja, joiden suomentamisessa oli sen verran vaikeuksia, että ne on jätetty suomentamatta mm. ’stacte’ tarkoittaa jotain ainetta, jota käytettiin suitsukkeen tuoksun aikaan saamiseksi, ja ’eljo’ ym. jotka ’tappoivat toisiaan’, en tiedä minkälaisista oli kyse, mutta kirjoitin sanat niin kuin ne olivat englannin kielisessä käännöksessä. Erisnimet on kirjoitettu yleensä niin kuin ne ovat kansainvälisestikin, poikkeuksena tunnetuimmat henkilöt, kuten vaikka Nooa ja Jaakob poikineen, näiden nimet ovat niin kuin ne ovat 1938 kirkkoraamatussamme, esim. Reuben on Ruuben ja Judah on Juuda. Paikkojen nimet ovat myös enimmäkseen niin kuin ne olivat kirjoitettukin, poikkeuksina mm. Bethel on Beetel. Melkisedekistä kertova osuus puuttui tästä joten lainailin kyseisen osan melko suoraan raamatustamme. Tekstissä oli joku toinenkin, pienempi aukko, jonka myös täydensin ensimmäisen Mooseksen kirjan tekstillä. Jotkut lauseet voivat ensisilmäyksellä vaikuttaa epäselviltä, mutta ne on kuitenkin kirjoitettu niin kuin ne ovatkin. Mielestäni jakeiden numerointi rikkoo tyylikkään kokonaisuuden, tietysti se helpottaa kansainvälistä vertailua, mutta henkilökohtaisesti en pidä tärkeänä, että lauseiden välillä on jotain numeroita, siksi olen jättänyt tästäkin jaejaon pois.

Gelasiuksen julistuksen ’Liber de filiabus Adae Leptogeneseos’, jonka olen suomentanut ’Kirja Aadamin tyttäristä Leptogeneseos’ on luultavasti tarkoittanut ainakin osaa tästä kirjasta. Leptogeneseos on kreikasta käännetty latinaksi ’Pieni Genesis’, jossa ’pieni’ ei tietenkään viittaa kirjan kokoon vaan siihen, että tämä teksti käsittelee paljon yksityiskohtia.

Kirja on olemassa amharan (etiopian) kielellä, ja lisäksi Qumranista on löydetty paljon hepreankielisiä katkelmia. Museoissa ympäri maailmaa löytyy myös kreikan ja latinan kielelle käännettyjä osia. Suomalaisessa kirjasarjassa ’Raamattu ja sen kulttuurihistoria’, osassa 6 sivulla 37 sanotaan, että kirjasta olisi löytynyt Qumranista viisi hepreankielistä katkelmaa.

Luku 1.

Ja tapahtui Israelin lasten Egyptistä lähdön ensimmäisenä vuotena, kolmannessa kuussa, kuun kuudentenatoista päivänä, että Jumala puhui Moosekselle sanoen: ’Nouse luokseni vuorelle, ja Minä annan sinulle kaksi kivistä lain ja käskyn taulua, jotka Minä olen kirjoittanut, että voit opettaa ne.’ Ja Mooses nousi Jumalan vuorelle, ja Herran kunnia oli Siinain vuorella, ja pilvi verhosi sitä kuusi päivää. Ja Hän kutsui Moosesta seitsemäntenä päivänä pilven keskeltä, ja Herran kunnian ilmestys oli kuin liekehtivä tuli vuoren huipulla.

Ja Mooses oli vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja Jumala opetti hänelle aikaisemman ja myöhemmän historian kaikista lain ja todistuksen päivistä. Ja Hän sanoi: ’Taivuta sydämesi jokaiselle sanalle jonka Minä puhun sinulle tällä vuorella, ja kirjoita ne kirjaan että heidän sukupolvensa näkisivät, kuinka Minä en ole heitä hylännyt kaiken pahan tähden, jota he ovat tehneet rikkomalla liiton, jonka Minä perustan Minun ja sinun välille heidän sukupolviaan varten tänä päivänä Siinain vuorella. Ja niin tulee tapahtumaan, että kun kaikki nämä asiat tulevat heille, he huomaavat että Minä olen oikeamielisempi kuin he kaikissa tuomioissaan ja kaikissa teoissaan, ja he tulevat huomaamaan, että Minä todella olen ollut heidän kanssaan. Ja sinä, kirjoita itsellesi kaikki nämä sanat, jotka julistan sinulle tänä päivänä, sillä minä tiedän heidän kapinointinsa ja uppiniskaisuutensa, ennen kuin Minä vien heidät siihen maahan, josta Minä vannoin heidän isilleen Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille sanoen: Sinun siemenellesi Minä annan maan, jossa virtaa maito ja hunaja. Ja he syövät ja tulevat ravituiksi, ja he kääntyvät outojen jumalien puoleen, jumalien jotka eivät voi vapauttaa heitä heidän ahdistuksistaan: ja tämä todistus kuullaan todistuksena heitä vastaan. Sillä he unohtavat kaikki Minun käskyni, kaiken sen, mitä olen heille määrännyt, ja he kulkevat pakanoiden jäljessä, ja heidän saastaisuuksiensa jäljessä, ja heidän häpeänsä jäljessä, ja palvovat heidän jumaliaan, ja nämä tulevat heille loukkaukseksi ja ahdistukseksi ja murheeksi ja ansaksi. Ja monet menehtyvät ja heitä viedään vankeuteen, ja he lankeavat vihollisen käsiin, koska he ovat hylänneet Minun määräykseni ja Minun käskyni, ja Minun liittoni juhlapäivät, ja Minun sapattini, ja Minun pyhän paikkani, jonka olen pyhittänyt itselleni heidän keskuuteensa, ja Minun majani, ja Minun pyhäkköni, jonka olen pyhittänyt heidän maansa keskuuteen, että asettaisin nimeni sen ylle, ja se olisi siellä. Ja he tekevät itselleen korkeita paikkoja ja puistokujia ja veistettyjä patsaita, ja he palvovat jokainen omaa veistostaan, niin että he menevät harhaan, ja he uhraavat lapsiaan demoneille ja kaikille vääryyden teoille heidän sydämissään. Ja minä lähetän todistajia heidän luokseen, että Minä voin todistaa heitä vastaan, mutta he eivät kuuntele, ja he tappavat myös todistajat, ja he vainoavat niitä jotka etsivät lakia, ja kumoavat ja muuttavat kaiken niin, että tekevät pahaa Minun silmieni edessä. Ja Minä kätken kasvoni heiltä, ja Minä johdatan heidät pakanoiden käsiin vangeiksi ja saaliiksi ja ryöstettäväksi, ja Minä poistan heidät heidän maansa keskuudesta ja Minä hajotan heidät pakanoiden keskuuteen. Ja he unohtavat kaikki Minun lakini ja kaikki Minun käskyni ja kaikki Minun tuomioni, ja kulkevat harhaan kohti uusia kuita ja sapatteja ja juhlia ja riemuvuosia ja määräyksiä. Ja tämän jälkeen he kääntyvät Minun puoleeni pakanoiden keskuudesta kaikella sydämellään ja kaikella sielullaan ja kaikella voimallaan, ja minä kokoan heidät kaikkien pakanoiden keskuudesta, ja he etsivät minua, niin että Minä löydyn heistä, kun he etsivät minua kaikella sydämellään ja kaikella sielullaan. Ja Minä paljastan heille runsaasti oikeamielistä rauhaa, ja minä poistan heistä oikeudettomuuden kasvin, kaikella sydämelläni ja kaikella sielullani, ja he tulevat olemaan siunaukseksi eivätkä kiroukseksi, ja he tulevat olemaan pää eikä häntä. Ja Minä rakennan Minun pyhäkköni heidän keskellensä, ja vaellan heidän kanssaan, ja Minä olen heidän Jumalansa ja he tulevat olemaan Minun kansani totuudessa ja oikeudessa. Ja minä en hylkää heitä enkä jätä heitä pulaan; sillä Minä olen Herra, heidän Jumalansa.’

Ja Mooses lankesi kasvoilleen ja rukoili ja sanoi, ’oi Herra minun Jumalani, älä hylkää kansaasi ja perintöosaasi, niin että he vaeltaisivat sydämiensä vääryydessä, äläkä johda heitä heidän vihollistensa, pakanoiden, käsiin, etteivät he hallitsisi heitä ja aiheuttaisi heitä tekemään syntiä Sinua vastaan. Anna armosi, oi Herra, nousta Sinun kansasi ylle, ja luoda heihin oikea henki, äläkä anna Beliarin hengen hallita heitä syyttäen heitä Sinun edessäsi, ja langettaen heille ansoja kaikilla oikeamielisyyden poluilla, niin että he menehtyisivät Sinun kasvojesi edestä. Mutta he ovat Sinun kansasi ja Sinun perintöosasi, jotka Sinä olet suurella voimallasi johdattanut egyptiläisten käsistä: luo heihin puhdas sydän ja pyhä henki, äläkä anna heidän joutua heidän syntiensä ansoihin tästä ikuisuuteen saakka.’

Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Minä tiedän heidän vastahakoisuutensa ja heidän ajatuksensa ja heidän uppiniskaisuutensa, eivätkä he ole tottelevaisia ennen kuin he tunnustavat omat syntinsä ja heidän isiensä synnit. Ja tämän jälkeen he kääntyvät Minun puoleeni kaikella oikeamielisyydellä ja kaikella sydämellä ja kaikella sielulla, ja Minä ympärileikkaan heidän sydämensä esinahan ja heidän siemenensä sydämen esinahan, ja minä luon heihin pyhän hengen, ja Minä puhdistan heidät niin, etteivät he käänny Minun luotani pois tuosta päivästä ikuisuuteen saakka. Ja heidän sielunsa ovat uskollisia Minulle ja kaikille Minun käskyilleni, ja he täyttävät Minun käskyni, ja Minä olen heidän Isänsä ja he ovat Minun lapsiani. Ja heitä kaikkia tullaan kutsumaan elävän Jumalan lapsiksi, ja jokainen enkeli ja jokainen henki tulee tietämään, kyllä, he tulevat tietämään että nämä ovat Minun lapsiani, ja että Minä olen heidän Isänsä oikeamielisyydessä, ja että Minä rakastan heitä. Ja sinä kirjoita itsellesi kaikki nämä sanat, jotka Minä julistan sinulle tällä vuorella, ensimmäisen ja viimeisen, mitä tulee tapahtumaan kaikkina lain ja todistuksen päivinä ja kaikilla viikoilla ja riemuvuosilla ikuisuuteen saakka, kunnes Minä laskeudun ja kuljen heidän kanssaan läpi iankaikkisuuden.’

Ja Hän sanoi läsnäolevalle enkelille: ’Kirjoita Moosekselle luomisen alusta kunnes Minun pyhäkköni on rakennettu heidän keskuuteensa iankaikkisiksi ajoiksi. Ja Herra ilmestyy kaikkien silmille, ja kaikki tulevat tietämään että Minä olen Israelin Jumala ja kaikkien Jaakobin lasten Isä, ja Kuningas Siionin vuorella iankaikkisesti. Ja Siion ja Jerusalem ovat pyhiä.’ Ja läsnäoleva enkeli, joka kulki Israelin leirin edellä, otti luomisen ajasta lähtien vuosien jaon taulut laista ja todistuksesta ja viikoista ja riemuvuosista, yksittäisten vuosien mukaan, yksittäisten riemuvuosien luvun mukaan, uuden luomisen päivästä jolloin taivaat ja maa uudistetaan ja kaikki niiden luodut taivaan voimien mukaan, ja kaiken maan luomisen mukaan, kunnes Herran pyhäkkö tehdään Jerusalemiin Siionin vuorelle, ja kaikki valonlähteet uudistetaan parannukseksi ja rauhaksi ja siunaukseksi kaikille Israelin valituille, ja näin tulee olemaan siitä päivästä kaikkiin maan lopun päiviin saakka.

Luku 2.

Ja läsnäoleva enkeli puhui Moosekselle Herran sanan mukaan, sanoen: Kirjoita täydellinen luomisen historia, kuinka kuudessa päivässä Herra Jumala viimeisteli kaikki Hänen tekonsa ja kaikki, jotka Hän loi, ja piti sapatin seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen kaikkia aikoja varten, ja osoitti sen merkiksi kaikista Hänen teoistaan. Sillä ensimmäisenä päivänä Hän loi taivaat, jotka ovat yläpuolella, ja maan ja vedet ja kaikki henget, jotka palvelevat Hänen edessään. Paikalla olevat enkelit, pyhityksen enkelit, ja tuulten henkien enkelit, ja pilvien henkien enkelit, ja pimeyden, ja lumen, ja hallan ja jään, ja äänten enkelit ja ukkosen ja salamat, ja kylmyyden ja kuumuuden henkien enkelit, ja talven ja kevään ja syksyn ja kesän ja kaikkien Hänen luotujensa henkien, jotka ovat taivaissa ja maan päällä, syvyydet ja pimeyden, illan ja valon, aamun ja päivän, jotka Hän oli valmistanut sydämensä tietämyksessä. Ja me näimme Hänen tekonsa ja ylistimme Häntä Hänen edessään kaikista Hänen teoistaan; sillä seitsemän suurta tekoa Hän loi ensimmäisenä päivänä.

Ja toisena päivänä Hän loi perustuksen vesien keskelle, ja tuona päivänä vedet jakautuivat - puolet niistä menivät ylös ja puolet alas perustuksen alle, joka oli keskellä koko maan pintaa. Ja tämä oli ainoa luotu teko toisena päivänä. Ja kolmantena päivänä Hän käski vesiä siirtymään maan pinnalta yhteen paikkaan, ja kuiva maa ilmestyi. Ja vedet tekivät niin kuin Hän niitä komensi, ja ne vetäytyivät maan pinnalta yhteen paikkaan tämän perustuksen ulkopuolelle, ja kuiva maa tuli esiin. Ja sinä päivänä Hän loi heille kaikki meret niiden erillisten kokoontumispaikkojen mukaan, ja kaikki joet, ja kaikki vesien paikat vuorilla ja kaikella maalla, ja kaikki järvet, ja kaiken maan kasteen, ja siemenet, jotka on kylvetty, ja kaikki itävät asiat, ja kaikki hedelmää kantavat puut, ja kaikki metsän puut, ja Eedenin puutarhan.

Nämä neljä suurta tekoa Jumala loi kolmantena päivänä. Ja neljäntenä päivänä Hän loi auringon ja kuun ja tähdet, ja asetti ne taivaan perustukseen antamaan valoa kaiken maan ylle, ja hallitsemaan päivää ja yötä, ja erotti valon pimeydestä. Ja Jumala osoitti auringon olevan suuri merkki maassa päiville ja sapateille ja kuukausille ja juhlille ja vuosille ja vuosien sapateille ja riemuvuosille ja kaikille vuodenajoille. Ja valo erottautui pimeydestä menestyksen tähden, että kaikki asiat menestyisivät, jotka kohoavat ja kasvavat maan päällä. Nämä kolme asiaa Hän teki neljäntenä päivänä. Ja viidentenä päivänä Hän loi suuret merihirviöt vesien syvyyksiin, sillä nämä olivat ensimmäiset asiat, joissa on lihaa, jotka oli luotu Hänen käsiensä kautta, kalat ja kaikki mikä liikkuu vesissä, ja kaikki mikä lentää, kaikenlaiset linnut. Ja aurinko nousi niiden yläpuolelle menestykseksi, ja kaiken sen yläpuolelle, mitä oli maan päällä, ja kaiken mikä kohoaa maasta, ja kaikkien hedelmää kantavien puiden ja kaiken lihan. Nämä kolme Hän loi viidentenä päivänä.

Ja kuudentena päivänä Hän loi kaikki maan eläimet, ja kaiken karjan, ja kaiken, mikä liikkuu maan päällä. Ja kaiken tämän jälkeen Hän loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät, ja antoi miehelle vallan hallita kaikkea, mikä on maan päällä ja merissä, ja kaikkea mikä lentää, ja petoja ja karjaa, ja kaikkea mikä liikkuu maan päällä, ja koko maata, ja kaiken tämän yli Hän antoi miehelle vallan. Ja nämä neljä asiaa Hän loi kuudentena päivänä. Ja yhteensä oli kaksikymmentä kaksi asiaa. Hän viimeisteli kaikki tekonsa kuudentena päivänä, kaiken mitä on taivaissa ja maan päällä, ja merissä ja syvyyksissä, ja valossa ja pimeydessä, ja kaikessa. Hän antoi meille suuren merkin, sapatin päivän, että me tekisimme työtä kuusi päivää, mutta pitäisimme sapatin, seitsemännen päivän, kaikesta työstä. Ja kaikki läsnäolevat enkelit, ja kaikki pyhityksen enkelit, nämä kaksi suurta lajia - Hän on vaatinut meitä pitämään sapatin Hänen kanssaan taivaassa ja maassa. Ja Hän sanoi meille: ’Katso, Minä erotan itselleni kansan kaikkien kansojen keskuudesta, ja nämä pitävät sapatin päivän, ja minä pyhitän heidät itselleni Minun kansakseni, ja siunaan heitä, kuten olen siunannut sapatin päivän, ja pyhittänyt itselleni, niin Minä siunaan heitä, ja he tulevat olemaan Minun kansani ja Minä olen heidän Jumalansa. Ja Minä olen valinnut Jaakobin siemenen kaiken sen keskuudesta, mitä olen nähnyt, ja olen kirjoittanut hänet muistiin esikoisenani, ja olen pyhittänyt hänet itselleni ikuisiksi ajoiksi, ja minä opetan heille sapatin päivän, että he pitäisivät sapatin siitä lähtien kaikesta työstä.’ Ja hän loi merkin siksi, että sen avulla he pitäisivät sapatin meidän kanssamme seitsemäntenä päivänä, syödäksemme ja juodaksemme, ja siunataksemme Häntä joka on luonut kaikki asiat kuten Hän on siunannut ja pyhittänyt itselleen oman kansansa yli kaikkien kansojen, ja että he pitäisivät sapatin yhdessä meidän kanssamme. Ja Hän laittoi Hänen käskynsä laskeutumaan suloisena pelastuksena hyväksyttävänä Hänen edessään kaikkina päivinä…

Oli kaksikymmentä kaksi ihmistä Aadamista Jaakobiin, ja kaksikymmentä kaksi työtä oli tehty seitsemänteen päivään mennessä, tämä on siunattua ja pyhää, ja myös aikaisempi on siunattua ja pyhää, ja tämä palvelee tuon kanssa pyhitykseksi ja siunaukseksi. Ja Jaakobille ja hänen siemenelleen on suotu, että he tulevat aina olemaan siunattuja ja pyhiä ensimmäisestä todistuksesta ja laista, kuten Hän on pyhittänyt ja siunannut sapatin seitsemäntenä päivänä. Hän loi taivaan ja maan ja kaiken, mitä Hän loi, kuudessa päivässä, ja Jumala teki seitsemännestä päivästä pyhän kaikkien Hänen tekojensa tähden; siksi Hän komensi sen puolesta, että jokainen joka tekee mitä tahansa työtä silloin, tulee kuolemaan, ja se joka sen saastuttaa, kuolee varmasti. Sen tähden komenna Israelin lapsia tarkkailemaan tätä päivää, että he pitäisivät sen pyhänä eivätkä tekisi silloin mitään työtä eivätkä saastuttaisi sitä, koska se on pyhempi kuin kaikki muut päivät. Ja joka ei pidä sitä pyhänä, tulee varmasti kuolemaan, ja joka silloin tekee työtä, tulee varmasti kuolemaan ikuisesti, että Israelin lapset tarkkailisivat tätä päivää läpi sukupolviensa, ettei heitä revittäisi maasta juurineen, sillä se on pyhä ja siunattu päivä. Ja jokainen, joka tarkkailee sitä ja pitää sapattina itsensä kaikesta työstään, tulee olemaan pyhä ja siunattu läpi kaikkien päivien kuten me.

Julista ja sano Israelin lapsille laki tänä päivänä että he pitäisivät sapatin tästä lähtien, ja että he eivät hylkäisi sitä sydämiensä vääryydessä; ei ole laillista tehdä mitään työtä mikä on tarpeetonta, mikä on omaksi mielihyväksi, ja etteivät he valmistaisi silloin mitään syötävää tai juotavaa, tai kanna vettä, eivätkä kuljettaisi porteistaan mitään taakkaa, jota he eivät ole valmistaneet itselleen kuudentena päivänä. Eivätkä he saa kuljettaa mitään talosta taloon tuona päivänä; sillä tuo päivä on pyhempi ja siunatumpi kuin mikään riemuvuosien päivä; tästä syystä me pidimme sapatin taivaissa ennen kuin oli tehty tunnetuksi millekään lihalle että pitäisivät sapatin maan päällä. Ja kaiken Luoja siunasi sen, mutta Hän ei pyhittänyt kaikkia ihmisiä ja kansoja pitämään sitä, vaan ainoastaan Israelin: vain heille Hän antoi luvan syödä ja juoda ja pitää sapatin maan päällä. Ja kaiken Luoja siunasi tämän päivän, jonka Hän oli luonut siunaukseksi ja pyhyydeksi ja kunniaksi yli kaikkien päivien. Tämä laki ja todistus oli annettu Israelin lapsille laiksi kaikille heidän sukupolvilleen.

Luku 3.

Ja kuutena päivänä toisella viikolla me toimme, Jumalan sanan mukaan, Aadamille kaikki pedot ja kaiken karjan ja kaikki linnut ja kaiken, mikä liikkuu maan päällä, ja kaiken, mikä liikkuu vedessä, lajiensa mukaan: pedot ensimmäisenä päivänä, karjan toisena päivänä, linnut kolmantena päivänä ja kaiken, mikä liikkuu maalla neljäntenä päivänä ja kaiken, mikä liikkuu vedessä, viidentenä päivänä. Ja Aadam antoi niille kaikille nimet, ja niin kuin hän niitä kutsui, ne olivat niiden nimet.

Ja näiden viiden päivän aikana Aadam näki kaikki nämä, miespuoliset ja naispuoliset, kaikkien lajien mukaan, joita oli maan päällä, mutta hän oli yksin eikä hänellä ollut seuralaista. Ja Herra sanoi meille: ’Ei ole hyvä, että ihminen olisi yksin: tehdään hänelle seuralainen.’ Ja Herra, meidän Jumalamme laittoi hänen ylleen syvän unen, ja hän nukkui, ja Hän otti naista varten yhden kylkiluun hänen kylkiluistaan, ja tämä kylkiluu oli naisen alku, ja Hän rakensi lihan sen ympärille ja teki naisen. Ja Hän herätti Aadamin unestaan ja herätessään kuudentena päivänä, Hän toi naisen hänen luokseen, ja hän otti hänet ja sanoi hänelle: ’Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani, häntä tullaan kutsumaan minun vaimokseni, koska hän on otettu miehestään.’ Siksi miehen ja naisen tulee olla yksi ja siksi miehen tulee jättää isänsä ja äitinsä, ja yhtyä vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.

Ensimmäisellä viikolla luotiin Aadam, ja kylkiluu - hänen vaimonsa - toisella viikolla. Hän näytti hänet hänelle: ja tästä syystä on annettu käsky heidän saastaisuudestaan, miehelle seitsemän päivää, ja naiselle kaksi kertaa seitsemän päivää. Ja sen jälkeen, kun Aadam oli ollut neljäkymmentä päivää maassa, jossa hänet oli luotu, me veimme hänet Eedenin puutarhaan huolehtimaan siitä, mutta hänen vaimonsa tuotiin kahdeksantena päivänä, ja tämän jälkeen hän astui sisälle Eedenin puutarhaan. Ja tästä syystä on kirjoitettu käsky taivaallisiin tauluihin synnyttäjään liittyen: ’Jos hän kantaa miespuolisen, hän pysyy saastaisudessaan seitsemän päivää ensimmäisen viikon päivien mukaan, ja kolmekymmentä kolme päivää hänen verensä puhdistuu, eikä hän saa koskettaa mitään pyhitettyä nimeä, eikä astua pyhäkköön, ennen kuin hän täyttää nämä päivät miespuolisen tapauksessa. Mutta naispuolisen lapsen tapauksessa hän tulee pysymään saastaisuudessaan kaksi päivien viikkoa, ensimmäisten kahden viikon mukaan, ja kuusikymmentä kuusi päivää hänen verensä puhdistuu, ja se on kaikkiaan kahdeksankymmentä päivää.’ Ja kun hän oli täyttänyt nämä kahdeksankymmentä päivää, me toimme hänet Eedenin puutarhaan, sillä se on pyhempi kuin kaikki maa ja jokainen puu, joka siihen on istutettu, on pyhä. Siksi on määrätty koskien häntä joka kantaa mies- tai naispuolisen lapsen, ettei hän noina päivinä koskettaisi mitään pyhää tai astuisi pyhäkköön ennen kuin nämä päivät mies- tai naispuolista varten ovat täytetyt. Tämä on laki ja todistus, joka on kirjoitettu Israelin puolesta, että he tarkkailisivat sitä kaikki päivät.

Ja ensimmäisen riemuvuoden ensimmäisellä viikolla, Aadam ja hänen vaimonsa olivat Eedenin puutarhassa seitsemän vuotta pitäen huolta siitä, ja me annoimme hänelle työtä ja neuvoimme hänelle kuinka tehdä kaikki, mikä on huolenpidolle sopivaa. Ja hän huolehti puutarhasta, ja oli alasti, eikä tiennyt sitä, eikä hävennyt, ja hän suojeli puutarhaa linnuilta ja pedoilta ja karjalta, ja poimi sen hedelmät ja söi, ja laittoi jätteet sivuun itselleen ja vaimolleen. Ja kun seitsemän vuotta oli tarkalleen kulunut, toisessa kuussa seitsemäntenätoista päivänä käärme tuli naisen luokse, ja käärme sanoi naiselle, ’Onko Jumala käskenyt sinua sanoen, Älkää syökö kaikista paratiisin puista?’ Ja hän sanoi sille, ’Kaikista puutarhan puiden hedelmistä Jumala on sanonut meille, syökää, mutta puun, joka on puutarhan keskellä, hedelmästä Jumala on sanonut meille, te ette saa syödä siitä, ettekä saa koskea siihen, muuten te kuolette.’ Ja käärme sanoi naiselle, ’Ette te varmasti kuole: sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, kun te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat, ja te olette kuin jumalat, ja te tunnette hyvän ja pahan.’ Ja nainen näki, että puu oli hyvä ja miellytti silmää, ja sen hedelmä oli hyvää syötävää, ja hän otti siitä ja söi. Ja kun hän oli ensin peittänyt häpeänsä viikunan lehdillä, hän antoi siitä Aadamille ja hän söi, ja hänen silmänsä avautuivat, ja hän huomasi olevansa alasti. Ja hän otti viikunan lehtiä ja ompeli ne yhteen, ja teki esiliinan itselleen, ja peitti häpeänsä.

Ja Jumala kirosi käärmeen, ja oli vihainen sille ikuisesti. Ja Hän oli vihainen naiselle, koska hän oli kuunnellut käärmeen ääntä ja syönyt, ja Hän sanoi hänelle: ’Minä suuresti moninkertaistan sinun murheesi ja sinun kipusi: murheessa sinä synnytät lapsia, ja tulet palaamaan miehesi luokse, ja hän hallitsee sinua.’ Ja Aadamille Hän sanoi, ’Koska olet kuunnellut vaimosi ääntä, ja olet syönyt puusta, josta käskin sinua että et saisi syödä siitä, kirottu olkoon maa sinun tähtesi: orjantappuroita ja ohdakkeita se kasvattaa sinulle, ja syöt leipäsi kasvosi hiessä, kunnes palaat maahan, josta sinut on otettu, sillä maasta sinä olet, ja maahan sinä palaat.’ Ja Hän teki heille nahasta vaatteet, ja puki heidät, ja lähetti heidät pois Eedenin puutarhasta. Ja tuona päivänä, jona Aadam lähti puutarhasta, hän uhrasi suloisesti tuoksuvan uhrin, suitsuketta, galbaanihartsia ja yrttejä ja mausteita aamulla auringon noustessa päivästä, jolloin hän peitti häpeänsä. Ja tuona päivänä suljettiin suut kaikilta pedoilta, karjalta, linnuilta ja kaikelta, mikä kävelee ja mikä liikkuu, niin etteivät he enää voineet puhua: sillä ne olivat kaikki puhuneet toisilleen yhdellä huulella ja yhdellä kielellä. Ja Hän lähetti ulos Eedenin puutarhasta kaiken lihan, mitä oli Eedenin puutarhassa, ja kaikki liha hajotettiin lajiensa mukaan paikkoihin, jotka oli luotu niitä varten. Ja ainoastaan Aadamin Hän antoi peittää häpeänsä kaikista pedoista ja karjasta. Ja tämän tähden on kirjoitettu taivaallisiin tauluihin koskettaen kaikkia niitä, jotka tietävät lain tuomion, että heidän täytyy peittää häpeänsä, eivätkä saa paljastaa itseään kuten pakanat paljastavat itsensä.

Ja neljännen kuukauden uutena kuuna Aadam ja hänen vaimonsa lähtivät Eedenin puutarhasta, ja he olivat Eldan maassa, heidän luomisensa maassa. Ja Aadam antoi hänen vaimolleen nimen Eeva. Eikä heillä ollut poikaa ennen ensimmäistä riemuvuotta, ja tämän jälkeen hän otti hänet. Nyt hän viljeli maata kuten hänelle oli neuvottu Eedenin puutarhassa.

Luku 4.

Ja toisen riemuvuoden kolmannella viikolla hän synnytti Kainin, ja neljännellä Aabelin, ja viidennellä hän synnytti tyttärensä Awanin. Ja kolmannen riemuvuoden ensimmäisellä viikolla Kain tappoi Aabelin, koska Jumala hyväksyi Aabelin uhrin, eikä hyväksynyt Kainin uhria. Ja hän tappoi hänet pellolla: ja hänen verensä huusi maasta taivaaseen, valittaen koska hän oli tappanut hänet. Ja Herra nuhteli Kainia Aabelin tähden, koska hän oli tappanut hänet, ja teki hänestä pakolaisen maan päällä veljensä veren tähden, ja Hän kirosi hänet maan päällä. Ja tämän tähden on kirjoitettu taivaallisiin tauluihin, ’Kirottu olkoon se, joka lyö lähimmäistään petollisesti, ja kaikki jotka ovat nähneet ja kuulleet sanokoon, niin olkoon; ja mies joka on nähnyt eikä julistanut, olkoon hän kirottu kuten toinenkin.’ Ja tästä syystä me ilmoitamme, kun me tulemme Herran, meidän Jumalamme eteen, kaiken synnin mitä on tehty taivaassa ja maan päällä, ja valossa ja pimeydessä ja kaikkialla.

Ja Aadam ja hänen vaimonsa surivat Aabelia neljä vuosiviikkoa, ja neljännen vuoden viidennellä viikolla he tulivat iloisiksi, ja Aadam otti jälleen vaimonsa, ja hän kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Seet; sillä hän sanoi ’Jumala on nostanut meille toisen siemenen Aabelin sijaan, sillä Kain tappoi hänet.’ Ja kuudennella viikolla hän sai tyttären Azura. Ja Kain otti Awanin, sisarensa, vaimokseen, ja hän kantoi hänelle Eenokin lähellä neljättä riemuvuotta. Ja viidennen riemuvuoden ensimmäisen viikon ensimmäisenä vuotena rakennettiin taloja maan päälle, ja Kain rakensi kaupungin, ja antoi sille nimen poikansa Eenokin mukaan. Ja Aadam otti vaimonsa Eevan, ja hän kantoi vielä yhdeksän poikaa. Ja viidennen riemuvuoden viidennellä viikolla Seet otti sisarensa Azuran vaimokseen, ja neljännellä hän kantoi Enoksen. Hän alkoi kutsua Herran nimeen maan päällä. Ja seitsemännen riemuvuoden kolmannella viikolla Enos otti sisarensa Noamin vaimokseen, ja hän kantoi hänelle pojan viidennen viikon kolmannella vuodella, ja hän kutsui häntä nimellä Kenan. Ja lähellä kahdeksatta riemuvuotta Kenan otti sisarensa Mualelethin vaimokseen, ja hän kantoi hänelle pojan yhdeksännellä riemuvuodella, ja hän antoi hänelle nimen Mahalalel. Ja kymmenennen riemuvuoden toisella viikolla Mahalalel otti vaimokseen Diinan, Barakielin tyttären, isänsä veljen tyttären, ja hän kantoi hänelle pojan kuudennen vuoden kolmannella viikolla, ja antoi hänelle nimen Jared, sillä hänen päivinään Herran enkelit laskeutuivat maan päälle, nuo joita kutsutaan Vartijoiksi, että he opastaisivat ihmisten lapsia, ja että he jakaisivat tuomioita ja oikeutta maan päällä.

Ja yhdennellätoista riemuvuodella Jared otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Baraka, Rasujalin tytär, isänsä veljen tytär, tämän riemuvuoden neljännellä viikolla, ja hän kantoi hänelle pojan viidennellä viikolla, riemuvuoden neljännellä vuodella, ja hän antoi hänelle nimen Eenok. Ja hän oli ensimmäinen maan päällä syntyneiden ihmisten keskuudesta, joka oppi kirjoittamisen ja tiedon ja viisauden ja joka kirjoitti muistiin taivaan merkit, kuukausiensa järjestyksen mukaan, kirjaan, että ihmiset tietäisivät vuodenajat erillisten kuukausiensa järjestyksen mukaan. Ja hän oli ensimmäinen, joka kirjoitti todistuksen ja hän todisti ihmisten pojille maan sukupolvien keskuudessa, ja laski uudelleen riemuvuosien viikot, ja teki heille tunnetuiksi vuosien päivät, ja asetti kuukaudet järjestykseen ja laski uudelleen vuosien sapatit, kuten me teimme ne hänelle tunnetuksi. Ja mitä oli ja mitä tulee olemaan, hän näki näyssä unessaan, mitä tulee tapahtumaan ihmisten lapsille läpi kaikkien heidän sukupolviensa tuomion päivään saakka; hän näki ja ymmärsi kaiken, ja kirjoitti todistuksensa, ja sijoitti todistuksen maahan kaikille ihmisten lapsille ja heidän sukupolvilleen. Ja kahdennellatoista riemuvuodella, sen seitsemännellä viikolla, hän otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Edna, Danelin tytär, isänsä veljen tytär, ja tämän viikon kuudennella vuodella hän kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Metuselah. Ja hän oli enemmän Jumalan enkelien kanssa kuusi riemuvuoden vuotta, ja he näyttivät hänelle kaiken mitä on maan päällä ja taivaissa, auringon säännön, ja hän kirjoitti muistiin kaiken. Ja hän todisti Vartijoita vastaan, jotka olivat tehneet syntiä ihmisten tyttärien kanssa; sillä nämä olivat alkaneet yhtyä toisiinsa, niin että saastuttivat itsensä ihmisten tyttärien kanssa, ja Eenok todisti heitä kaikkia vastaan. Ja hänet otettiin pois ihmisten lasten keskuudesta, ja me opastimme hänet Eedenin puutarhaan mahtavuudella ja kunnialla, ja katso, siellä hän kirjoittaa muistiin tuomiota ja oikeutta maailmalle, ja kaikkea ihmisten lasten pahuutta. Ja sen tähden tulvan vedet peittivät koko Eedenin maan, sillä sinne hänet oli asetettu merkiksi, että hän todistaisi kaikkia ihmisten lapsia vastaan, että hän laskisi uudelleen kaikki sukupolvien teot tuomion päivään saakka. Ja hän poltti pyhäkön suitsuketta, suloisia mausteita Herran edessä vuorella. Sillä Herralla on neljä paikkaa maan päällä, Eedenin puutarha, ja idän vuori, ja tämä vuori, jolla sinä olet tänä päivänä, Siinain vuori, ja Siionin vuori, joka pyhitetään uudessa luomisessa maan pyhittämiseksi; sen kautta maa pyhitetään kaikesta syyllisyydestään ja epäpuhtaudestaan läpi kaikkien maailman sukupolvien.

Ja neljännellätoista riemuvuodella Metuselah otti itselleen vaimon, Edna, Azrialin tytär, isänsä veljen tytär, kolmannella viikolla, tämän viikon ensimmäisellä vuodella, ja hän sai pojan ja kutsui häntä nimellä Lamek. Ja viidentenätoista riemuvuotena kolmannella viikolla Lamek otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Betenos, Barakiilin tytär, isänsä veljen tytär, ja tällä viikolla hän kantoi hänelle pojan ja kutsui häntä nimellä Nooa sanoen, ’Tämä helpottaa minua murheessani ja kaikessa työssäni, ja maassa jonka Herra on kironnut.’ Ja lähellä yhdeksättätoista riemuvuotta, kuudennen vuoden seitsemännellä viikolla Aadam kuoli, ja kaikki hänen poikansa hautasivat hänet hänen luomisensa maahan, ja hän oli ensimmäinen maahan haudattu. Ja häneltä puuttui seitsemänkymmentä vuotta tuhannesta vuodesta; sillä tuhat vuotta on kuin yksi päivä taivaiden todistuksessa, ja siksi on kirjoitettu tiedon puuhun liittyen: ’Sinä päivänä, kun syötte siitä, te kuolette.’ Tästä syystä hän ei täyttänyt tämän päivän vuosia, vaan kuoli sen aikana. Lähellä tätä riemuvuotta Kain kuoli hänen jälkeensä samana vuonna, sillä hänen talonsa sortui hänen päälleen ja hän kuoli keskelle taloaan, ja hän kuoli sen kivistä; sillä kivellä hän oli tappanut Aabelin, ja kivellä hän kuoli oikealla tuomiolla. Tästä syystä on säädetty taivaallisissa tauluissa: ’Sillä välineellä, millä ihminen tappaa lähimmäisensä, sillä samalla hänet tulee tappaa; sen mukaan kuin hän on haavoittanut, samalla tavalla kohdelkaa häntä.’ Ja kahdennellakymmenennelläviidennellä riemuvuodella Nooa otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Emzara, Rakeelin tytär, isänsä veljen tytär, ensimnmäisen vuoden viidennellä viikolla ja sen kolmantena vuotena hän kantoi hänelle Seemin, sen viidentenä vuotena hän kantoi hänelle Haamin, ja kuudennen viikon ensimmäisellä vuodella hän kantoi hänelle Jaafetin.

Luku 5.

Ja tapahtui, että kun ihmisten lapset moninkertaistuivat maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, että Jumalan enkelit näkivät eräänä tämän riemuvuoden vuotena, että he olivat kauniita katsella, ja he ottivat itselleen vaimoja kaikista niistä, jotka he valitsivat, ja he kantoivat heille poikia ja he olivat jättiläisiä. Ja laittomuus lisääntyi maan päällä ja kaikki liha turmeli tiensä, ihmiset ja karja ja pedot ja linnut ja kaikki, mikä kävelee maan päällä - kaikki niistä turmeli tiensä ja määräyksensä, ja he alkoivat vainoamaan toinen toistaan, ja laittomuus lisääntyi maan päällä ja kaikki ihmisten ajatukset olivat jatkuvasti pahoja. Ja Jumala katsoi maan ylle, ja katso, se oli turmeltunut, ja kaikki liha oli turmellut määräyksensä, ja kaikki, jotka olivat maan päällä, olivat tehneet kaikkea pahaa Hänen silmiensä edessä. Ja Hän sanoi, että Hän tuhoaa ihmiset ja kaiken lihan maan päältä, jonka Hän oli luonut. Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä. Ja niitä enkeleitä vastaan Hän oli äärimmäisen vihainen, jotka Hän oli lähettänyt maan päälle, ja Hän antoi käskyn, että heidät on revittävä juurineen vallastaan, ja Hän käski meitä sitomaan heidät maan syvyyksiin, ja katso, ne ovat sidottuja heidän keskellään, ja ovat erillään. Ja heidän poikiaan vastaan lähti käsky Hänen kasvojensa edestä, että heidät tulee lyödä miekalla, ja poistaa taivaan alta. Ja Hän sanoi: ’Minun henkeni ei tule olemaan ikuisesti ihmisessä, sillä he ovat myös lihaa ja heidän päivänsä tulee olemaan satakaksikymmentä vuotta.’ Ja Hän lähetti miekkansa heidän keskelleen, että jokainen tappaisi lähimmäisensä, ja he alkoivat jokainen tappaa toisiaan ja he kaikki kaatuivat miekalla ja tuhoutuivat maasta. Ja heidän isänsä olivat silminnäkijöitä, ja tämän jälkeen heidät sidottiin maan syvyyksiin ikuisiksi ajoiksi, suuren tuomion päivään saakka, kun tuomio julistetaan kaikille noille, jotka ovat turmelleet tiensä ja tekonsa Herran edessä. Ja Hän tuhosi heidät kaikista heidän paikoistaan, eikä jäänyt jäljelle yhtäkään niistä, joita Hän ei ollut tuominnut pahuutensa mukaan. Ja Hän teki kaikkien tekojensa tähden uuden ja oikeamielisen luonnon, niin etteivät he milloinkaan tekisi syntiä luonnostaan, vaan olisivat kaikki oikeamielisiä jokainen tavallaan ikuisesti. Ja kaikkien tuomio on säädetty ja kirjoitettu taivaallisiin tauluihin oikeamielisyydellä - kaikkien tuomio, jotka jättävät sen tien, jota heidän on määrätty kulkea; ja jos he eivät sillä kulje, tuomio on kirjoitettu jokaiselle luodulle ja jokaiselle lajille. Eikä ole mitään taivaassa tai maassa, valossa tai pimeydessä, tai sheolissa tai syvyydessä tai pimeyden paikassa, mikä ei tulisi tuomituksi, ja kaikki heidän tuomionsa on säädetty ja kirjoitettu ja kaiverrettu. Hän tuomitsee suuret suuruutensa mukaan ja pienet pienuutensa mukaan, ja jokaisen tiensä mukaan. Ja Hän ei ole sellainen, joka katsoo henkilöön, eikä Hän ole sellainen, joka ottaa vastaan lahjuksia, jos Hän sanoo jakavansa oikeutta kaikille: jos joku maan päällä antaa kaiken, Hän ei ota huomioon lahjoja tai henkilöä, eikä ota vastaan mitään hänen kädestään, sillä Hän on oikeudenmukainen tuomari. Ja Israelin lapsista on kirjoitettu ja säädetty: Jos he kääntyvät Hänen puoleensa oikealla mielellä, Hän antaa anteeksi heidän rikkomuksensa ja kaikki heidän syntinsä. On kirjoitettu ja säädetty, että Hän antaa armon jokaiselle, joka kääntyy kaikesta syyllisyydestään kerran vuodessa. Ja noista, jotka turmelivat tiensä ja ajatuksensa ennen vedenpaisumusta, ei yhtäkään hyväksytty paitsi Nooa ainoastaan, sillä hänen henkilönsä hyväksyttiin hänen poikiensa puolesta, jotka pelastettiin vedenpaisumuksen vesiltä hänen ansiostaan, sillä hänen sydämensä oli oikeamielinen kaikilla tavoilla, niin kuin oli käsketty häneen liittyen, eikä hän ollut poistunut tieltä, joka oli hänelle säädetty. Ja Herra sanoi, että Hän tuhoaa kaiken, mitä oli maan päällä, sekä ihmiset että karjan ja pedot, ja taivaan linnut ja kaiken, mikä liikkuu maan päällä.

Ja Hän komensi Nooaa tekemään itselleen arkin, että hän pelastaisi itsensä vedenpaisumuksen vesiltä. Ja Nooa teki arkin kaikilla tavoilla, kuten Hän häntä käski, kahdennenkymmenennenseitsemännen riemuvuoden aikana, viidennen vuoden viidennellä viikolla. Ja hän astui siihen sen kuudentena vuotena, toisessa kuussa, uuden kuun aikaan; ja hän astui sisään arkkiin, ja kaikki, jotka toimme hänen luokseen, ja Herra sulki sen. Ja Herra avasi taivaan seitsemän tulvaporttia, ja suuren syvyyden lähteiden suut, luvultaan seitsemän suuta. Ja tulvaportit alkoivat kaataa vettä taivaasta neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja myös syvyyden lähteet lähettivät vetensä ylös. Kunnes koko maailma oli täynnä vettä. Ja vedet lisääntyivät maan päällä: viisitoista kyynärää nousivat vedet yli kaikkien korkeiden vuorien. Ja arkki nousi maan yläpuolelle, ja se liikku vetten päällä. Ja vesi peitti maan viisi kuukautta, sataviisikymmentä päivää. Ja arkki meni ja pysähtyi Lubarin huipulle, yhdelle Araratin vuorista. Ja neljännessä kuussa suuren syvyyden lähteet suljettiin, ja taivaan tulvaportit pysäytettiin; ja seitsemännen kuun uutena kuuna kaikki maan syvyyksien suut avattiin, ja vesi alkoi laskeutua alas syvyyteen. Ja kymmenennen kuun uutena kuuna vuorien huiput näkyivät, ja ensimmäisen kuun uutena kuuna maa tuli näkyviin. Ja vedet katosivat maan päältä siitä seitsemännen vuoden viidennellä viikolla, ja toisen kuun seitsemäntenätoista päivänä maa oli kuiva. Ja siitä kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä hän avasi arkin, ja lähetti ulos pedot ja karjan ja linnut ja jokaisen, mikä liikkui.

Luku 6.

Ja kolmannen kuun uutena kuuna hän lähti arkista, ja rakensi alttarin tuolle vuorelle. Ja hän teki sovituksen maan puolesta, ja otti vohlan ja teki sen veren kautta sovituksen kaikesta maan syyllisyydestä; sillä kaikki, mitä oli ollut siinä, oli tuhoutunut, vain ne pelastuivat, jotka olivat arkissa Nooan kanssa. Ja hän laittoi sen rasvan alttarille, ja hän otti härän ja vuohen ja lampaita ja suolaa ja kyyhkysiä ja poltti alttarilla polttouhrin, ja kaatoi öljyä ja viiniä uhriin ja levitti suitsuketta kaiken yli, ja aiheutti suloisen tuoksun nousemaan, ja Herran edessä hyväksyttävän. Ja Herra haistoi hyvän tuoksun, ja Hän teki liiton hänen kanssaan, ettei enää tule tulvaa tuhoamaan maata; että maan kylvön ja sadonkorjuun päivät eivät milloinkaan lakkaa, kylmyys ja kuumuus, ja kesä ja talvi, ja päivä ja yö eivät muutu eivätkä lakkaa. ’Ja te, lisääntykää ja moninkertaistukaa maan päällä, ja olkaa siunauksena sen päällä. Teidän pelkonne Minä istutan kaikkeen, mitä on maalla ja meressä. Ja katso, Minä olen antanut teille kaikki pedot, ja kaikki joilla on siivet, ja kaiken mikä liikkuu maalla, ja kalat vesissä, ja kaiken syötäväksi; niin kuin vihreät yrtit, Minä olen antanut kaiken syötäväksi. Mutta lihaa, jossa on sen elämä, veri, te ette saa syödä; sillä kaiken lihan elämä on veressä, ettei teidän elämänne verta vaadittaisi. Jokaisen ihmisen kädestä, jokaisen kädestä Minä vaadin ihmisen veren. Ihminen, joka vuodattaa ihmisen verta, hänen verensä vuodatetaan, sillä Jumalan kuvaksi Hän teki ihmisen. Ja te, lisääntykää ja moninkertaistukaa maan päällä.’ Ja Nooa ja hänen poikansa vannoivat, etteivät he söisi mitään verta, joka oli missään lihassa, ja hän teki liiton Herran Jumalan edessä ikuisiksi ajoiksi läpi kaikkien maan sukupolvien tässä kuussa. Tämän tähden Hän puhui sinulle, että sinun täytyy tehdä liitto Israelin lasten kanssa tässä kuussa vuorella valan kanssa, ja sinun tulee pirskottaa verta heidän päälleen kaikkien liiton sanpjen tähden, jotka Herra teki heidän kanssaan ikuisiksi ajoiksi. Ja tämä todistus on kirjoitettu sinuun liittyen, että sinun tulee jatkuvasti tarkkailla sitä, niin että et saa syödä minään päivänä mitään verta pedoista tai linnuista tai karjasta kaikkien maan päivien aikana, ja ihminen, joka syö verta pedoista tai karjasta tai linnuista kaikkien maan päivien aikana, hän ja hänen siemenensä tullaan repimään maasta juurineen. Ja sinä käske Israelin lapsia olemaan syömättä verta, niin että heidän nimensä ja heidän siemenensä olisi Herran, meidän Jumalamme edessä jatkuvasti. Ja tätä lakia varten ei ole rajattu päiviä, sillä se on ikuisiksi ajoiksi. He tulevat tarkkailemaan sitä läpi kaikkien sukupolviensa, niin että he voivat jatkaa sinun kauttasi rukoilemista alttarin edessä; joka päivä ja aamun aikaan ja illalla he tulevat etsimään anteeksiantoa sinun kauttasi ikuisesti Herran edessä että he pitäisivät sen, eikä heitä revittäisi juurineen pois.

Ja Hän antoi Nooalle ja hänen pojilleen merkin, ettei maan päällä enää ole vedenpaisumusta. Hän asetti kaaren pilveen merkiksi ikuisesta liitosta ettei enää ole vedenpaisumusta maan päällä tuhoamassa sitä kaikkina maan päivinä. Sillä tästä syystä on määrätty ja kirjoitettu taivaallisiin tauluihin, että heidän tulee juhlia viikkojen juhlaa tässä kuussa kerran vuodessa, uudistaakseen liiton joka vuosi. Ja koko tätä juhlaa juhlittiin taivaassa luomisen päivästä Nooan päiviin - kaksikymmentäkuusi riemuvuotta ja viisi vuosien viikkoa: ja Nooa ja hänen poikansa muistivat sen seitsemän riemuvuotta ja yhden vuosiviikon, Nooan kuolinpäivään saakka, ja Nooan kuolinpäivästä hänen poikansa kulkivat pois Aabrahamin päiviin saakka, ja he söivät verta. Mutta Aabraham muisti sen, ja Iisak ja Jaakob ja hänen lapsensa tarkkailivat sitä sinun päiviisi saakka, ja sinun päivinäsi Israelin lapset unohtivat sen, kunnes te juhlitte sitä uudelleen tällä vuorella. Ja sinä käske Israelin lapsia muistamaan tämä juhla kaikilla heidän sukupolvillaan käskyksi heille: yhtenä päivänä vuodessa tässä kuussa heidän tulee juhlia tätä. Sillä se on viikkojen juhla ja ensimmäisten hedelmien juhla: tämä juhla on kaksiosainen ja kahdesta luonnosta: sen mukaan, mitä on kirjoitettu ja kaiverrettu siihen liittyen, juhlikaa sitä. Sillä minä olen kirjoittanut ensimmäisen lain kirjaan, siihen jonka olen kirjoittanut sinulle, että sinun täytyisi juhlia sitä sen vuodenaikana, yhtenä päivänä vuodessa, ja minä selitin sinulle sen uhrit, että Israelin lapset muistaisivat ja juhlisivat sitä läpi kaikkien sukupolviensa tässä kuussa, yhtenä päivänä joka vuosi.

Ja ensimmäisen kuukauden uutena kuuna, ja neljännen kuukauden uutena kuuna, ja seitsemännen kuukauden uutena kuuna, ja kymmenennen kuukauden uutena kuuna ovat muistopäivät, ja neljään jaettujen vuodenaikojen päivät. Nämä on kirjoitettu ja säädetty todistukseksi ikuisiksi ajoiksi. Ja Nooa määräsi ne juhliksi itselleen sukupolvia varten ikuisiksi ajoiksi, niin että ne ovat siten tulleet hänen muistokseen. Ja ensimmäisen kuukauden uutena kuuna hänen käskettiin tehdä itselleen arkki, ja sinä päivänä maa tuli kuivaksi ja hän avasi arkin ja näki maan. Ja neljännen kuukauden uutena kuuna syvyyksien suut suljettiin. Ja seitsemännen kuukauden uutena kuuna kaikki syvyyksien suut avattiin, ja vesi alkoi laskeutua niihin. Ja kymmenennen kuukauden uutena kuuna vuorten huiput näkyivät ja Nooa oli iloinen. Ja tämän tähden hän sääti ne juhliksi muistoksi ikuisesti, ja näin on määrätty.

Ja he laittoivat ne taivaallisiin tauluihin, jokaisessa oli kolmetoista viikkoa; yhdestä toiseen siirtyi muisto, ensimmäisestä toiseen, ja toisesta kolmanteen, ja kolmannesta neljänteen. Ja kaikki käskyn päivät tulevat olemaan 52 päivien viikkoa, ja näin tulee koko vuosi täyteen. Näin on kaiverrettu ja säädetty taivaallisiin tauluihin. Ja tähän ei saa suhtautua välinpitämättömästi yhtenäkään vuonna tai vuodesta vuoteen. Ja käske sinä Israelin lapsia, että he tarkkailevat vuosia tämän laskelman mukaan - 364 päivää muodostaa kokonaisen vuoden, eikä sitä saa muuttaa päivistään tai juhlistaan, sillä kaikki tapahtuu heille heidän todistuksensa mukaan, eivätkä he jätä pois mitään päivää eivätkä muuta mitään juhlia. Mutta jos he jättävät huomiotta eivätkä tarkkaile niitä Hänen käskynsä mukaan, he muuttavat kaikki vuodenaikansa ja vuodet siirettään paikoiltaan eivätkä he välitä niiden säännöistä. Ja kaikki Israelin lapset tulevat unohtamaan eivätkä löydä vuosien tietä, ja unohtavat uudet kuut ja vuodenajat ja sapatit ja menevät harhaan kaikkien vuosien järjestyksessä. Sillä minä tiedän ja tästä lähtien julistan sen sinulle, eikä se ole oma keksintöni; sillä edessäni on kirjoitettu kirja, ja päivien jako on säädetty taivallisilla tauluilla, etteivät he unohda liiton juhlia ja kulje pakanoiden juhlien mukaan ja heidän vääryytensä ja välinpitämättömyytensä mukaan. Sillä tulee olemaan noita, jotka vakuuttavasti tutkivat kuuta - kuinka se muuttaa vuodenaikoja ja tulee vuodesta vuoteen kymmenen päivää liian aikaisin. Tästä syystä vuodet tulevat heidän ylleen kun he muuttavat, ja tekevät inhotuksen liiton päivästä, ja saastaisuuden juhlapäivästä, ja he sekoittavat kaikki päivät, pyhät saastaisella, ja saastaisen päivän pyhällä; sillä he menevät harhaan kuukausissa ja sapateissa ja juhlissa ja riemuvuosissa. Tästä syystä minä käsken ja todistan sinulle, että voisit todistaa heille; sillä kuolemasi jälkeen sinun lapsesi muuttavat, niin että heidän vuotensa ei ole vain 364 päivää, ja tästä syystä he menevät harhaan uusissa kuissa ja vuodenajoissa ja sapateissa ja juhlissa, ja he syövät kaikenlaista verta kaikenlaisilla lihoilla.

Luku 7.

Ja siitä ensimmäisen vuoden seitsemännellä viikolla, tällä riemuvuodella, Nooa istutti viinipuita vuorelle jolle arkki oli pysähtynyt, nimeltä Lubar, yksi Araratin vuorista, ja ne tuottivat hedelmää neljäntenä vuotena, ja hän huolehti hedelmistä ja kokosi ne tänä vuonna seitsemännessä kuussa. Ja hän teki siitä viiniä ja laittoi sen astiaan, ja säilytti sitä viidennen vuoden ensimmäiseen päivään, ensimmäisen kuukauden uuteen kuuhun. Ja hän juhli ilolla tämän juhlan päivää, ja teki polttouhrin Herralle, yksi nuori härkä ja yksi oinas ja seitsemän lammasta, jokainen vuoden vanha, ja karitsa, että hän siten tekisi sovituksen itselleen ja pojilleen. Ja hän valmisti karitsan ensin, ja laittoi osan sen verestä lihalle, joka oli hänen tekemällään alttarilla, ja kaiken rasvan hän laittoi alttarille, johon hän teki polttouhrin, ja härän ja oinaan ja lampaat, ja hän laittoi kaiken niiden lihan alttarille. Ja hän sekoitti öljyä kaikkien uhriensa ylle, ja jälkeenpäin hän pirskotti viiniä tuleen, jonka hän oli aiemmin tehnyt alttarille, ja hän laittoi suitsukkeen alttarille ja suloinen tuoksu nousi Herran, hänen Jumalansa eteen. Ja hän iloitsi ja joi tätä viiniä, hän ja hänen lapsensa. Ja oli ilta, ja hän meni telttaansa, ja juopuneena hän meni makuulle ja nukahti, ja paljastui teltassaan nukkuessaan. Ja Haam näki Nooan, isänsä, alasti, ja meni ja kertoi kahdelle veljelleen. Ja Seem otti vaatteensa ja nousi, hän ja Jaafet, ja he laittoivat vaatteet olkapäilleen ja menivät takaperin ja peittivät isänsä häpeän, ja heidän kasvonsa olivat takaperin. Ja Nooa heräsi unestaan ja tiesi kaiken, mitä hänen nuorempi poikansa oli tehnyt hänelle, ja hän kirosi hänen poikansa ja sanoi: ’Kirottu olkoon Kanaan; olkoon hän orjuutettu palvelija veljilleen.’ Ja hän siunasi Seemin ja sanoi: ’Siunattu olkoon Herrassa Jumalassa Seem, ja Kanaan olkoon hänen palvelijansa. Jumala laajentakoon Jaafetin, ja kulkekoon Jumala siellä, missä Seem kulkee, ja olkoon Kanaan hänen palvelijansa.’ Ja Haam tiesi, että hänen isänsä oli kironnut hänen nuoremman poikansa, ja hän oli tyytymätön siihen, että hän oli kironnut hänen poikansa, ja hän erosi isästään, hän ja hänen poikansa, Kuus ja Misraim ja Puut ja Kanaan. Ja hän rakensi itselleen kaupungin ja nimesi sen vaimonsa mukaan Ne’elatama’uk. Ja Jaafet näki sen, ja tuli kateelliseksi veljelleen, ja myös hän rakensi itselleen kaupungin, ja hän nimesi sen vaimonsa mukaan Adataneses. Ja Seem kulki isänsä Nooan kanssa, ja hän rakensi kaupungin lähelle isäänsä vuorelle, ja myös hän nimesi sen vaimonsa mukaan Sedeqetelebab. Ja katso, nämä kolme kaupunkia ovat lähellä Lubarin vuorta, Sedeqetelebab vuoren itäpuolella ja Ne’elatama’uk etelässä, Adataneses kohti länttä. Ja nämä ovat Seemin pojat: Eelam ja Assur ja Arpaksad - tämä syntyi kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen - ja Luud ja Aram. Jaafetin pojat: Goomer ja Maagog ja Maadai ja Jaavan, Tuubal ja Mesek ja Tiiras: nämä ovat Nooan pojat. Ja kahdentenakymmenentenäkahdeksantena riemuvuotena Nooa alkoi teroittaa poikiensa poikien mieliin määräyksiä ja käskyjä, ja kaikkia tuomioita, joita hän tiesi, ja hän kehotti poikiaan tarkkailemaan oikeudenmukaisuutta ja peittämään lihansa häpeän ja siunaamaan Luojaansa, ja kunnioittamaan isää ja äitiä ja rakastamaan lähimmäistä ja vartioimaan sielujaan haureudelta ja saastaisuudelta ja kaikelta vääryydeltä. Sillä näiden kolmen asian tähden tuli vedenpaisumus maan ylle, haureuden tähden, kun Vartijat määräystensä lakia vastaan menivät haureuteen ihmisten tyttärien perässä, ja ottivat itselleen vaimoja kaikista, joita he valitsivat: ja he tekivät saastaisuuden alun. Ja he saivat poikia, naphilim, ja ne olivat kaikki erilaisia, ja ne tuhosivat toisiaan: ja jättiläiset tappoivat naphilim ja naphilim tappoi eljo ja eljo tappoivat ihmisiä, ja kaikki toisiaan. Ja jokainen myi itsensä vääryyden työhön ja vuodattamaan paljon verta, ja maa tuli täyteen pahuutta. Ja tämän jälkeen he tekivät syntiä petoja ja lintuja vastaan, ja kaikkea sitä vastaan, mikä liikkuu ja kävelee maan päällä: ja paljon verta vuodatettiin maan päällä, ja jokainen ajatus ja intohimo ihmisillä oli turhuutta ja pahuutta jatkuvasti. Ja Herra tuhosi kaiken pois maan pinnalta; heidän tekojensa ilkeyden tähden, ja sen veren tähden, jota he olivat maan keskellä vuodattaneet, Hän tuhosi kaiken.

’Ja me olemme jäljellä, minä ja te, minun poikani, ja kaikki, mikä astui kanssamme arkkiin, ja katso, minä näen tekonne edessäni, että te ette kulje oikeamielisyydessä: sillä tuhon tietä te olette alkaneet kävellä, ja olette eroamassa toisistanne, ja olette kateellisia toisillenne, ettekä ole sovussa, poikani, jokainen veljensä kanssa. Sillä minä ymmärrän ja näen, että demonit ovat alkaneet vietellä teitä ja teidän lapsianne ja nyt minä pelkään teidän puolestanne, että minun kuolemani jälkeen te vuodatatte ihmisten verta maan päällä, ja myös teidät tuhotaan maan pinnalta. Sillä joka vuodattaa ihmisen verta, ja joka syö verta mistään lihasta, hänet tuhotaan maasta. Eikä tule jäämään jäljelle yhtään ihmistä, joka syö verta tai vuodattaa ihmisen verta maahan, eikä hänelle jää jäljelle yhtään siementä tai jälkeläisiä elämään taivaan alle; sillä tuonelaan he kaikki menevät, ja tuomion paikkaan he laskeutuvat, ja syvyyden pimeyteen heidät kaikki siirretään väkivaltaisella kuolemalla. Ei tulla näkemään verta teidän yllänne kaikkina päivinä, jolloin olette tappaneet petoja tai karjaa tai mitä tahansa, mikä lentää maan yllä, ja tehkää te sieluillenne hyvä työ peittämällä se, mikä on vuodatettu maan pinnalla. Ja älkää olko niin kuin ne, jotka syövät veren kanssa, vaan vartioikaa itseänne, ettei kukaan söisi verta edessänne: peittäkää veri, sillä näin minun on käsketty todistaa teille ja teidän lapsillenne, yhdessä kaiken lihan kanssa. Ja älkää antako sielua syötäväksi lihan kanssa, ettei teidän vertanne, mikä on teidän elämänne, vaadittaisi minkään lihan kädestä, joka vuodattaa sen maan päällä. Sillä maa ei tule olemaan puhdas verestä, joka on sen yllä vuodatettu; sillä veren vuodattajan veren kautta maa tulee puhdistetuksi läpi kaikkien sen sukupolvien. Ja nyt, minun lapseni, kuulkaa: tehkää oikeutta ja oikeamielisyyttä, että teidät istutettaisiin oikeamielisyyteen yli koko maan pinnan, ja teidän kunnianne nostettaisiin ylös minun Jumalani eteen, joka pelasti minut vedenpaisumuksen vesiltä. Ja katso, te menette ja rakennatte itsellenne kaupunkeja, ja istutatte niihin kaikkia kasveja, joita on maan päällä, ja lisäksi kaikkia hedelmää kantavia puita. Sillä kolmena vuotena minkään syötävän hedelmää ei tule korjata: ja neljäntenä vuotena sen hedelmä on pyhää, hyväksyttävää Korkeimman Jumalan edessä, joka loi taivaan ja maan ja kaikki asiat. Tarjotkaa runsaasti ensimmäisiä viinejä ja ensimmäisiä hedelmiä Herran, joka ottaa sen vastaan, alttarilla, ja mitä jää jäljelle, antakaa Herran huoneen palvelijoiden syödä alttarin edessä. Ja viidentenä vuotena tehkää vaputuksenne niin, että vapautatte oikeamielisyydessä, ja te olette oikeamielisiä, ja kaikki mitä istutatte, menestyy. Sillä näin Eenok, teidän isoisänne isoisä komensi poikaansa Metuselahia, ja Metuselah hänen poikaansa Lamekia, ja Lamek komensi minulle kaikki asiat, joita hänen isänsä komensivat hänelle. Ja myös minä annan teille käskyn, minun poikani, kuten Eenok komensi poikaansa ensimmäisinä riemuvuosina: kun hän oli vielä elossa, sukupolvensa seitsemäs, hän komensi ja todisti pojalleen ja hänen poikiensa pojille kuolinpäiväänsä saakka.’

Luku 8.

Kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä riemuvuotena, ensimmäisellä viikolla, sen alussa Arpaksad otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Rasueja, Susanin, Eelamin tyttären, tytär, ja hän kantoi hänelle pojan tämän viikon kolmannella vuodella, ja hän antoi hänelle nimen Kainam. Ja poika kasvoi, ja hänen isänsä opetti hänet kirjoittamaan, ja hän lähti etsimään itselleen paikkaa, mihin voisi perustaa itselleen kaupungin. Ja hän löysi kirjoituksen, jonka aikaisemmat olivat kaivartaneet kallioon, ja hän luki mitä siinä oli, ja hän kirjoitti sen puhtaaksi ja teki syntiä sen ansiosta; sillä se sisälsi Vartijoiden opetusta sen mukaan, kun heillä oli tapana tarkkailla merkkejä auringosta ja kuusta ja tähdistä ja kaikista taivaan merkeistä. Ja hän kirjoitti sen muistiin eikä sanonut siitä mitään; sillä hän pelkäsi puhua siitä Nooalle, ettei hän suuttuisi sen tähden hänelle. Ja kolmannellakymmenennellä riemuvuodella, toisella viikolla, sen ensimmäisellä vuodella hän otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Melka, Maadain, Jaafetin pojan, tytär, ja neljännellä vuodella hän sai pojan, ja antoi hänelle nimen Shelah; sillä hän sanoi ’Todella, minut on lähetetty’ (Shelah on hepreaksi ’olla lähetetty’), ja Shelah kasvoi ja otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Muak, Kesedin, isänsä veljen, tytär, kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä riemuvuotena, viidennellä viikolla, sen ensimmäisellä vuodella. Ja hän kantoi hänelle pojan sen viidentenä vuotena, ja hän antoi hänelle nimen Eber: ja hän otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Azurad, Nebrodin tytär, kolmantenakymmenentenä toisena riemuvuotena, seitsemännellä viikolla, sen kolmantena vuotena. Ja sen kuudentena vuotena hän kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Peleg; sillä niinä päivinä, kun hän syntyi, Nooan lapset alkoivat jakaa maata kaskenään: tästä syystä hän antoi hänelle nimen Peleg. Ja he jakoivat salaa keskenään, ja kertoivat sitten Nooalle.

Ja tapahtui kolmannenkymmennennenkolmannen riemuvuoden alussa, että he jakoivat maan kolmeen osaan Seemille ja Haamille ja Jaafetille, jokaisen perintöosan mukaan, ensimmäisen vuoden ensimmäisellä viikolla, kun yksi meistä, jotka oli lähetetty, oli heidän kanssaan. Ja hän kutsui poikansa, ja he tulivat hänen lähelleen, he ja heidän lapsensa, ja hän jakoi maan osiin, jotka hänen kolme poikaansa saivat ottaa omistukseensa, ja he ojensivat kätensä ja ottivat kirjoituksen Nooan, heidän isänsä, rinnalta. Ja kirjoituksessa tuli esiin Seemin osaksi maan keskiosa, joka hänen tulee ottaa perintöosaksi itselleen ja hänen pojilleen ikuisuuden sukupolville, Rafan vuorijonon keskeltä, Tina-joen suun vesiltä, ja hänen osansa menee kohti länttä tämän joen kautta, ja se laajenee kunnes se saavuttaa syvyyksien veden, josta tämä joki lähtee ja kaataa vetensä mereen nimeltä Me’at, ja tämä joki virtaa suureen mereen. Ja kaikki, mikä on kohti pohjoista, on Jaafetin, ja kaikki, mikä on etelään, kuuluu Seemille. Ja se laajenee kunnes se saavuttaa Karason: tämä on kielekkeen rinta, joka katsoo kohti etelää. Ja hänen osansa laajenee pitkin suurta merta, ja se laajenee suorassa linjassa kunnes se saavuttaa lännen kielekkeestä, joka katsoo kohti etelää: sillä tämä meri on nimetty Egyptin meren kielekkeen mukaan. Ja täältä se kääntyy kohti etelää, kohti suuren meren rannan vesiä, ja se laajenee länteen ’Afraan, ja se laajenee kunnes se saavuttaa Giihon-joen vedet, ja etelään Giihonin vesistä, tämän joen rantapenkereille. Ja se laajenee kohti itää, kunnes se saavuttaa Eedenin puutarhan, sieltä etelään, ja koko Eedenin maasta itään ja koko idästä, se kääntyy itään ja jatkaa kunnes se saavuttaa idän vuoresta nimeltä Rafa, ja se laskeutuu Tina-joen rantapenkereen suulle. Tämä osa tuli arvalla Seemille ja hänen pojilleen, että heidän tulisi omistaa se sukupolvilleen ikuisesti. Ja Nooa iloitsi, että tämä osa tuli Seemille ja hänen pojilleen, ja hän muisti kaiken tuon suullaan puhuman profetian, sillä hän oli sanonut: ’Siunattu olkoon Herra, Seemin Jumala, ja kulkekoon Herra siellä, missä Seem kulkee.’

Ja hän tiesi että Eedenin puutarha on pyhien pyhä, ja Herran paikka, ja Siinain vuori erämaan keskellä, ja Siionin vuori, maan navan keskus: nämä kolme oli luotu pyhiksi paikoiksi kohti toisiaan. Ja hän siunasi jumalien Jumalaa, joka oli laittanut Herran sanan hänen suuhunsa, ja Herraa ikuisesti. Ja hän tiesi, että siunattu osa ja siunaus oli tullut Seemille ja hänen pojilleen ikuisille sukupolville; koko Eedenin maa ja koko Punaisen Meren maa ja sen vuoret, ja koko Baasanin maa, ja koko Libanonin maa ja Kafturin saaret, ja kaikki Sanirin ja ’Amanan vuoret, ja Assurin vuoret pohjoisessa, ja koko Eelamin maa, Assur ja Baabel ja Suusa ja Meedia, ja kaikki Araratin vuoret, ja koko maakunta meren tuolla puolen, joka on Assurin vuorten takana kohti pohjoista, siunattu ja avara maa, ja kaikki, mitä siinä on, on todella hyvää. Ja Haamille tuli toinen osa, Giihonin tulta puolen kohti etelää, puutarhan oikealle puolelle, ja se laajenee kohti etelää ja kohti kaikkia tulisia vuoria, ja se laajenee kohti länttä ’Atelin mereen ja se laajenee kohti länttä, kunnes se saavuttaa Ma’ukin meren, tuon, johon kaikki, mikä ei ole tuhoutunut, laskeutuu. Ja se jatkuu kohti pohjoista Gadirin rajoille, ja jatkuu suuren meren rannikolle kunnes se lähestyy Giihonin jokea, ja kulkee Giihonia pitkin, kunnes se saavuttaa Eedenin puutarhan oikean puolen. Ja tämä on maa, joka tuli Haamille osaksi, joka hänen tuli omistaa itselleen ja pojilleen ikuisille sukupolville. Ja Jaafetille tuli kolmas osa, Tina-joen tuolta puolelta pohjoiseen sen vesien laskupaikoille, ja se laajenee koilliseen koko Googin maakuntaan, ja koko maahan siitä itään. Ja se laajenee pohjoiseen kohti Qeltin vuoria, ja kohti Ma’ukin merta, ja jatkuu Gadirin itäpuolelle meren vesien maakuntaan saakka. Ja se laajenee kunnes se saavuttaa Faran länsipuolen ja se palaa kohti ’Aferagia, ja se laajenee itään Me’atin meren vesiin. Ja se laajenee koillissuunnassa Tina-joen maakuntaan kunnes se saavuttaa sen vedet kohti Rafan vuorta, ja se kääntyy kohti pohjoista. Tämä on maa, joka tuli Jaafetille ja hänen pojilleen perintöosaksi, joka hänen tulisi omistaa itselleen ja pojilleen, ikuisille sukupolville; viisi suurta saarta ja suuri maa pohjoisessa. Mutta se on kylmä, ja Haamin maa on kuuma, ja Seemin maa ei ole kuuma eikä kylmä, vaan se on sekoitus kylmyyttä ja lämpöä.

Luku 9.

Ja Haam jakoi poikiensa keskuudessa, ja ensimmäinen osa tuli Kuusille kohti itää, ja hänestä länteen Misraimille, ja hänestä länteen Puutille, ja hänestä länteen merellä Kanaanille. Ja myös Seem jakoi poikiensa keskuudessa, ja ensimmäinen osa tuli Eelamille ja hänen pojilleen, Tigris-joen itäpuolelta itään, koko Intian maa, ja Punaisen Meren rannikko, ja Dedanin vedet, ja kaikki Mebrin ja Elan vuoret, ja koko Suusan maa ja kaikki, mitä on Pharnakin puolella Punaiseen Mereen ja Tina-jokeen. Ja Assurille tuli toinen osa, koko Assurin maa ja Niinive ja Sinear Intian rajalle, ja se nousee ja ympäröi joen. Ja Arpaksadille tuli kolmas osa, koko Kaldealaisten maa Eufratin itäpuolelle, rajoittuen Punaiseen Mereen, ja kaikki erämaan vedet lähellä meren kielekettä, joka katsoo kohti Egyptiä, ja koko Libanonin maa ja Sanir ja ’Amana Eufratin rajalle. Ja Aramille tuli neljäs osa, koko Mesopotamian maa Tigrisin ja Eufratin välillä, Kaldealaisista pohjoiseen Assurin vuorten rajalle ja ’Araran maahan. Ja Luudille tuli viides osa, Assurin vuoret ja kaikki mikä kuuluu niihin kunnes se saavuttaa Suuren Meren, ja kunnes se saavuttaa veljensä Assurin itäosan. Ja myös Jaafet jakoi perintömaansa poikiensa kesken. Ja ensimmäinen osa tuli Goomerille Tina-joen pohjoispuolelta itään; ja pohjoisessa tuli Maagogille kaikki pohjoisen sisäosat kunnes se saavuttaa Me’atin meren. Ja Maadaille tuli osaksi, että hänen tulisi omistaa kahdesta veljestään länteen saarille, ja saarien rannikoille. Ja Jaavanille tuli neljäs osa, jokainen saari ja saaret, jotka ovat kohti Luudin rajaa. Ja Tuubalille tuli viides osa keskellä kielekettä, joka ulottuu kohti Luudin osan rajaa toiseen kielekkeeseen, maahan toisen kielekkeen tuolla puolella kolmanteen kielekkeeseen. Ja Mesekille tuli kuudes osa, kaikki maa kolmannen kielekkeen tuolla puolella kunnes se saavuttaa Gadirin itäpuolen. Ja Tiiras sai seitsemännen osan, neljä suurta saarta meren keskellä, joka ulottuu Haamin osaan, ja Kamaturin saaret tulivat arvalla Arpaksadin pojille perintöosaksi.

Ja näin Nooan pojat jakoivat pojilleen Nooan, heidän isänsä, läsnäollessa, ja hän sitoi heidät kaikki valalla, kiroten kirouksella jokaisen, joka etsii valloittaakseen osaa, joka ei ole hänelle langennut arvalla. Ja he kaikki sanoivat ’Niin olkoon, niin olkoon’ itselleen ja heidän pojilleen ikuisiksi ajoiksi läpi heidän sukupolviensa tuomion päivään saakka, jolloin Herra Jumala jakaa heille oikeutta miekalla ja tulella kaikkien heidän vääryyksiensä saastaisesta ilkeydestä, jonka avulla he ovat täyttäneet maan rikkomuksilla ja saastaisuudella ja haureudella ja synnillä.

Luku 10.

Ja tämän riemuvuoden kolmannella viikolla saastaiset demonit alkoivat johtaa Nooan poikien lapsia harhaan ja tekemään väärin ja tuhoamaan. Ja Nooan pojat tulivat Nooan, heidän isänsä, luokse, ja he kertoivat hänelle demoneista, jotka johtivat harhaan ja sokeuttivat ja tappoivat hänen poikiensa poikia. Ja hän rukoili Herraa, hänen Jumalaansa, ja sanoi: ’Kaiken lihan henkien Jumala, joka olet osoittanut armon minulle ja olet pelastanut minut ja minun poikani vedenpaisumuksen vesiltä, etkä ole antanut minun menehtyä, kuten Sinä teit kadotuksen pojille; sillä Sinun kunniasi on ollut suuri minua kohtaan, ja suuri on ollut Sinun armosi minun sielulleni: anna kunniasi nousta poikieni ylle, äläkä anna pahojen henkien hallita heitä etteivät he tuhoutuisi maasta. Mutta siunaa Sinä minua ja minun poikiani, että me lisääntyisimme ja moninkertaistuisimme ja täyttäisimme maan. Ja Sinä tiedät kuinka Sinun Vartijasi, näiden henkien isät, tekivät minun päivänäni: ja näistä hengistä, jotka ovat eläviä, vangitse ne ja pidä ne lujasti kiinni tuomion paikassa, äläkä anna niiden tuoda tuhoa palvelijasi poikiin, minun Jumalani; sillä nämä ovat pahoja ja luotu tuhoamaan. Äläkä anna niiden hallita elävien henkiä; sillä yksin Sinä voit hallita heitä. Äläkä anna niille valtaa oikeamielisten poikiin tästä lähtien ikuisuuksiin saakka.’ Ja Herra, meidän Jumalamme määräsi meidät sitomaan kaikki. Ja henkien päällikkö, Mastema, tuli ja sanoi: ’Herra, Luoja, anna muutamien heistä jäädä eteeni, ja anna heidän kuulla ääntäni, ja tehdä kaiken, mitä minä heille sanon; sillä jos muutamia heistä ei jätetä minulle, en voi tehdä tahtoni voimaa ihmisten pojille; sillä nämä ovat turmelukseksi ja johtamassa harhaan tuomioni edessä, sillä ihmisten poikien pahuus on suuri.’ Ja Hän sanoi: ’Antakaa kymmenesosan jäädä hänen eteensä, ja antakaa yhdeksän osaa laskeutua tuomion paikkaan.’ Ja yhtä meistä Hän käski, että meidän tulee opettaa Nooalle kaikki heidän lääkityksensä; sillä Hän tiesi, etteivät he kulkisi oikeudessa, eivätkä taistelisi oikeamielisyydessä. Ja me teimme kaikkien Hänen sanojensa mukaan: kaikki pahat me sidoimme tuomion paikkaan ja kymmenennen osan me jätimme, että he olisivat alamaisia Saatanalle maan päällä. Ja me selitimme Nooalle heidän sairauksiensa kaikki lääkkeet, viettelystensä kanssa, kuinka hän voisi parantaa heidät maan yrteillä. Ja Nooa kirjoitti kaikki asiat kirjaan muistiin kuten me opastimme häntä liittyen jokaiseen lääkkeeseen. Näin pahat henget poistettiin Nooan pojista. Ja hän antoi kaiken, mitä oli kirjoittanut, Seemille, vanhimmalle pojalleen, sillä hän rakasti häntä suunnattomasti yli kaikkien poikiensa. Ja Nooa nukkui isiensä kanssa, ja hänet haudattiin Lubarin vuorelle Araratin maahan. Yhdeksänsataa ja viisikymmentä vuotta hän täytti elämässään, yhdeksäntoista riemuvuotta ja kaksi viikkoa ja viisi vuotta. Ja hänen elämässään maan päällä hän ylisti Eenokin pelastumista oikeamielisyyden tähden, jossa hän oli täydellinen. Sillä Eenokin asema oli säädetty todistukseksi maailman sukupolville, niin että hän laskisi uudelleen kaikki teot sukupolvesta sukupolveen tuomion päivään saakka.

Ja kolmantenakymmenentenä kolmantena riemuvuotena, toisen viikon ensimmäisellä vuodella, Peleg otti itselleen vaimon, jonka nimi oli Lomna, Sina’arin tytär, ja hän kantoi hänelle pojan tämän viikon neljännellä vuodella, ja hän antoi hänelle nimen Reu; sillä hän sanoi: ’Katso, ihmisten lapset ovat tulleet pahoiksi rakentamalla itselleen pahaan tarkoitukseen kaupungin ja tornin Sinearin maahan.’ Sillä he lähtivät Araratin maasta itään kohti Sinearia; sillä hänen päivinään he rakensivat kaupungin ja tornin, sanoen, ’Mennään, noustaan sen avulla taivaaseen.’ Ja he alkoivat rakentaa, ja neljännellä viikolla he tekivät tiiliä tulella, ja tiilet palvelivat heitä kivien sijasta, ja savi, jolla he muurasivat ne yhteen, oli pikeä, mitä saadaan merestä, ja vesien lähteistä Sinearin maassa. Ja he rakensivat sen: neljäkymmentäkolme vuotta he rakensivat sitä; sen leveys oli 203 tiiltä, ja tiilen korkeus oli kolmasosa yhdestä; sen korkeus ylsi 5433 kyynärään ja kahteen kämmenenleveyteen. Ja Herra, meidän Jumalamme, sanoi meille: ’Katso, he ovat yksi kansa, ja he alkavat tekemään, eikä enää mikään estä heitä. Menkää, laskeudutaan alas ja sekoitetaan heidän kielensä, etteivät he ymmärtäisi toistensa puhetta, ja että heidät hajoitetaan kaupunkeihin ja kansoihin, eikä heillä ole enää yhtä päämäärää tuomion päivään saakka.’ Ja Herra laskeutui, ja me laskeuduimme Hänen kanssaan nähdäksemme kaupungin ja tornin, jonka ihmisten lapset olivat rakentaneet. Ja Hän sekoitti heidän kielensä, eivätkä he enää ymmärtäneet toistensa puhetta, ja he lopettivat kaupungin ja tornin rakentamisen. Tästä syystä koko Sinearin maata kutsutaan nimellä Baabel, koska Herra sekoitti siellä kaikki ihmisten lasten kielet, ja sieltä heidät hajotettiin kaupunkeihinsa, jokainen kielensä ja kansansa mukaan. Ja Jumala lähetti mahtavan tuulen tornia vastaan ja kaatoi sen maahan, ja katso, se oli Assurin ja Babylonin välissä Sinearin maassa, ja he antoivat sille nimen ’kaato’. Ensimmäisellä vuodella, neljännellä viikolla, sen alussa, kolmantenakymmenentenä neljäntenä riemuvuotena heidät hajotettiin Sinearin maasta.

Ja Haam ja hänen poikansa menivät maahan, joka oli omistettu hänelle, jonka hän sai osakseen etelän maassa. Ja Kanaan näki maan Libanonista Egyptin jokeen, että se oli todella hyvä, eikä hän mennyt länteen merelle perintömaalleen, vaan hän oli Libanonin maassa, itään ja länteen Jordanin rajalta ja meren rajalta. Ja Haam, hänen isänsä, ja Kuus ja Misraim, hänen veljensä, sanoivat hänelle: ’Sinä olet asettunut maahan, mikä ei ole sinun, eikä se langennut meille arvalla: älä tee niin; sillä jos teet niin, sinä ja sinun poikasi kaatuvat maassa ja ovat kirottuja kapinassaan; sillä kapinan kautta olette asettuneet, ja kapinan kautta lapsenne kaatuvat, ja sinut revitään juurineen pois ikuisiksi ajoiksi. Älä jää Seemin alueelle; sillä Seemille ja hänen pojilleen se tuli arvalla. Kirottu sinä olet, ja kirottu tulet olemaan yli kaikkien Nooan poikien, kirouksella jolla me olemme sitoneet itsemme valalla pyhän tuomarin läsnäollessa, ja isämme Nooan läsnäollessa.’ Mutta hän ei kuunnellut heitä, ja oli Libanonin maassa Hamathista Egyptiin, hän ja hänen poikansa tähän päivään saakka. Ja tästä syystä tuo maa on nimeltään Kanaan. Ja Jaafet ja hänen poikansa menivät kohti merta ja olivat maassaan, ja Maadai näki meren maan eikä se miellyttänyt häntä, ja hän pyysi osaa Haamilta ja Assurilta ja Arpaksadilta, vaimonsa veljeltä, ja hän oli Meedian maassa, lähellä vaimonsa veljeä tähän päivään saakka. Ja hän antoi paikalleen nimen, ja hänen poikiensa paikalle, Meedia, heidän isänsä Maadain nimen mukaan.

Luku 11.

Ja kolmantenakymmenentenä viidentenä riemuvuotena, kolmannella viikolla, sen ensimmäisellä vuodella Reu otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli ’Ora, ’Urin, Kesedin pojan tytär, ja hän kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Seroh, seitsemäntenä vuotena tämän riemuvuoden tällä viikolla. Ja Nooan pojat alkoivat sotimaan keskenään, ottamaan vankeja ja tappamaan toisiaan ja vuodattamaan ihmisten verta maan päällä ja syömään verta ja rakentamaan vahvoja kaupunkeja ja muureja ja torneja ja ihmiset alkoivat korottaa itseään kansan yläpuolelle, ja perustamaan kuningaskuntien alkuja, ja sotimaan kansa kansaa vastaan ja ihmiset ihmisiä vastaan ja kaupunki kaupunkia vastaan, ja kaikki alkoivat tehdä pahaa ja aseistautua ja opettaa poikiaan sotimaan ja he alkoivat valloittaa kaupunkeja ja myydä mies- ja naisorjia. Ja ’Ur, Kesedin poika, rakensi ’Aran, kaldealaisten kaupungin, ja nimesi sen omansa ja isänsä nimen mukaan. Ja he tekivät itselleen sulatettuja kuvia, ja he palvoivat jokainen patsaita, sulatettuja kuvia joita he olivat tehneet itselleen, ja he alkoivat tehdä epäjumalia ja saastaisia kuvia, ja pahat henget auttoivat ja viettelivät heitä tekemään rikkomuksia ja saastaisuutta. Ja ruhtinas Mastema käytti voimiaan tämän kaiken tekoon, ja hän lähetti eteenpäin muita henkiä, nuo jotka oli asetettu hänen kätensä alle, tekemään kaikenlaista vääryyttä ja syntiä, ja kaikenlaisia rikkomuksia, turmelemaan ja tuhoamaan ja vuodattamaan verta maan päälle. Tästä syystä hän antoi hänelle nimen Seroh, Serug, sillä jokainen kääntyi tekemään kaikenlaista syntiä ja rikkomusta. Ja hän kasvoi, ja oli Kaldean Uurissa, lähellä vaimonsa äidin isää, ja hän palvoi patsaita, ja hän otti itselleen vaimon kolmantenakymmenentenä kuudentena riemuvuotena, viidennellä viikolla, sen ensimmäisellä vuodella, ja hänen nimensä oli Melka, Kaberin, isänsä veljen tytär. Ja hän kantoi hänelle Nahorin tämän viikon ensimmäisellä vuodella, ja hän kasvoi ja oli Kaldean Uurissa, ja hänen isänsä opetti hänelle kaldealaisten tutkimukset taivaasta ja ennustamisesta taivaan merkkien mukaan. Ja kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä riemuvuotena kuudennella viikolla, sen ensimmäisellä vuodella hän otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli ’Ijaska, kaldealaisen Nestagin tytär. Ja hän kantoi hänelle Terahin tämän viikon seitsemännellä vuodella.

Ja ruhtinas Mastema lähetti korppeja ja lintuja kalvamaan maahan kylvettyä siementä tuhotakseen maan ja ryöstämään ihmisten lapsilta heidän työnsä. Ennen kuin he kylvivät siemenen, korpit poimivat sen maan pinnalta. Ja tästä syystä hän antoi hänelle nimen Terah, koska korpit ja linnut köyhensivät heidät puutteeseen ja tuhosivat heidän siemenensä. Ja vuodet alkoivat olla raskaita lintujen tähden, ja ne tuhosivat kaikki puiden hedelmät puista: vain suurella vaivalla he saivat pelastettua vähän kaikista maan hedelmistä heidän päivinään. Ja tällä kolmannellakymmenennellä yhdeksännellä riemuvuodella, toisen viikon ensimmäisellä vuodella Terah otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli ’Edna, ’Abramin, isänsä sisaren tyttären tytär. Ja tämän viikon seitsemännellä vuodella hän kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Abram, äitinsä isän nimen mukaan; sillä hän oli kuollut ennen kuin hänen tyttärensä oli saanut pojan. Ja lapsi alkoi ymmärtää maan virheitä, että kaikki menivät harhaan epäjumalien perässä ja saastaisuuden perässä, ja hänen isänsä opetti hänet kirjoittamaan, ja hän oli kaksi vuosien viikkoa vanha, ja hän erotti itsensä isästään, ettei hän palvoisi patsaita hänen kanssaan. Ja hän alkoi rukoilemaan kaiken Luojaa, että Hän pelastaisi hänet ihmisten lasten vääryyksiltä, ja ettei hänen osakseen lankeaisi vääryys saastaisuuden ja kurjuuden mukaan. Ja tuli aika kylvää siemenet maahan, ja he kaikki menivät suojelemaan siemeniään korppeja vastaan, ja Abram lähti noiden kanssa, jotka lähtivät, ja lapsi oli neljätoistavuotias poika. Ja parvi korppeja tuli tuhoamaan siemeniä, ja Abram juoksi niiden luokse ennen kuin ne asettuivat maahan ja huusi niille ennen kuin ne asettuivat maan pinnalle tuhoamaan siemeniä ja sanoi: ’Älkää laskeutuko: palatkaa sinne mistä tulitte, ’ ja ne kääntyivät takaisin. Ja hän laittoi korppien parvet kääntymään takaisin tuona päivänä seitsemänkymmentä kertaa, ja kaikista korpeista läpi koko maan, missä Abram oli, ei asettunut yksikään. Ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan läpi koko maan näkivät hänen huutavan ja korppien kääntyvän takaisin, ja hänen nimensä tuli suureksi koko kaldealaisten maassa. Ja hänen luokseen tulivat tänä vuonna kaikki, jotka toivoivat kylvävänsä, ja hän meni heidän kanssaan kunnes kylvöaika taukosi, ja he kylvivät maansa, ja tuona vuonna he saivat tarpeeksi viljaa kotiinsa ja syötäväksi ja olivat ravittuja. Ja viidennen viikon ensimmäisellä vuodella Abram opetti noita, jotka tekivät työkaluja härille, puun muokkaajia, ja he tekivät astian maan yläpuolelle kylvörivistöä kohti, että siihen laitetaan siemenet, ja siemenet putoavat alas kylvettyinä ja maahan kätkettyinä, eikä heidän enää tarvinnut pelätä korppeja. Ja tällä tavalla he tekivät astioita maan yläpuolelle kaikkiin kylvöriveihinsä, ja he kylvivät ja viljelivät maata sen mukaan, kuin Abram heitä käski, eivätkä he enää pelänneet lintuja.

Luku 12.

Ja tapahtui kuudennella viikolla, sen seitsemännellä vuodella, että Abram sanoi isälleen Terahille, ’Isä!’ ja hän sanoi, ’Katso, tässä minä olen, poikani.’ Ja hän sanoi, ’Mitä apua ja hyötyä me saamme noista patsaista, joita palvot, ja joiden eteen kumarrut? Sillä niissä ei ole henkeä, sillä ne ovat tyhmiä muotoja ja sydämen harhaan johtamista. Älä palvo niitä, palvo taivaan Jumalaa, joka antaa sateen ja kasteen laskeutua maahan ja tekee kaiken maan yllä, ja on luonut kaiken Sanallaan, ja kaikki elämä on Hänen kasvojensa edestä. Miksi palvot asioita, joissa ei ole henkeä? Sillä ne ovat ihmisten kätten töitä, ja olkapäilläsi kannat niitä etkä saa niiltä apua, vaan ne ovat suuri häpeän aihe niille, jotka tekevät niitä, ja sydämen harhaan johtamista noille jotka niitä palvovat: älä palvo niitä.’ Ja hänen isänsä sanoi hänelle, ’Myös minä tiedän sen, poikani, mutta mitä minä teen ihmisille, jotka ovat laittaneet minut palvomaan niiden edessä? Ja jos kerron heille totuuden, he tappavat minut; sillä heidän sielunsa vaatii heitä uskollisesti palvomaan ja kunnioittamaan niitä. Pysy hiljaa, poikani, etteivät he tappaisi sinua.’ Ja nämä sanat hän puhui kahdelle veljelleen, ja he olivat vihaisia hänelle ja hän oli hiljaa. Ja neljäntenäkymmenentenä riemuvuotena, toisella viikolla, sen seitsemäntenä vuotena Abram otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Saarai, isänsä tytär, ja hänestä tuli hänen vaimonsa. Ja Haran, hänen veljensä, otti itselleen vaimon kolmannen viikon kolmannella vuodella, ja hän kantoi hänelle pojan tämän viikon seitsemännellä vuodella, ja hän antoi hänelle nimen Loot. Ja Nahor, hänen veljensä, otti itselleen vaimon. Ja Abramin elämän kuudentena- kymmenentenä vuotena, se on neljännen vuoden neljännellä viikolla, Abram nousi yöllä ja poltti patsaiden talon ja hän poltti kaiken, mitä oli talossa eikä kukaan tiennyt siitä. Ja he nousivat yöllä ja etsivät pelastaakseen jumalansa tulen keskeltä. Ja Haran kiirehti pelastamaan niitä, mutta tuli liekehti hänen päälleen, ja hän paloi tulessa, ja hän kuoli Kaldean Uurissa ennen isäänsä Terahia, ja he hautasivat hänet Kaldean Uuriin. Ja Terah lähti Kaldean Uurista, hän ja hänen poikansa, mennäkseen Libanonin maahan ja Kanaanin maahan, ja hän oli Haranin maassa, ja Abram oli isänsä Terahin kanssa Haranissa kaksi vuosien viikkoa.

Ja kuudennella viikolla, sen viidentenä vuotena, Abram istui läpi yön seitsemännen kuun uutena kuuna tarkkailemassa tähtiä illasta aamuun nähdäkseen millainen sadevuosi tulisi, ja hän oli yksin kun hän istui ja tarkkaili. Ja sana tuli hänen sydämeensä ja hän sanoi: ’Kaikki tähtien merkit, ja kuun ja auringon merkit ovat kaikki Herran kädessä. Miksi etsin niistä? Jos Hän haluaa, Hän aiheuttaa sateen, aamulla ja illalla; ja jos Hän haluaa, Hän pidättää sen. Ja kaikki on Hänen kädessään.’ Ja hän rukoili tuona yönä ja sanoi, ’Minun Jumalani, Korkein Jumala, yksin Sinä olet minun Jumalani, ja Sinut ja Sinun voimasi minä olen valinnut. Ja Sinä olet luonut kaiken, ja kaikki mitä on, on Sinun kättesi työtä. Päästä minut pahojen henkien käsistä, jotka hallitsevat ihmisten sydämien ajatuksia, äläkä anna niiden johtaa minua harhaan Sinusta, minun Jumalani. Ja vahvista Sinä minua ja minun siementäni ikuisesti, ettemme menisi harhaan tästä lähtien ikuisuuksiin saakka.’ Ja hän sanoi, ’Tuleeko minun palata Kaldean Uuriin, jossa etsitään kasvojani, että palaisin heidän luokseen, jäänkö tänne, tähän paikkaan? Valmista oikea tie Sinun edessäsi menestykseksi palvelijasi käsille että hän täyttäisi sen, ja että en kulkisi sydämeni petollisuudessa, oi minun Jumalani.’ Ja hän lopetti puhumisen ja rukoilemisen, ja katso, Herran sana lähetettiin hänelle minun kauttani sanoen: ’Nosta itsesi maastasi ja sukulaisistasi ja isäsi talosta maahan, jonka Minä näytän sinulle, ja Minä teen sinusta suuren ja lukuisan kansan. Ja Minä siunaan sinua ja Minä teen sinun nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunattu maassa, ja sinussa tulevat kaikki maan suvut siunatuiksi, ja Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat. Ja Minä olen Jumala sinulle ja sinun pojillesi, ja sinun poikiesi pojille, ja kaikelle sinun siemenellesi: älä pelkää, tästä lähtien ja kaikille maan sukupolville Minä olen sinun Jumalasi.’ Ja Herra Jumala sanoi: ’Avatkaa hänen suunsa ja korvansa, että hän kuulisi ja puhuisi suullaan, kielellä, joka on paljastettu!’ Sillä se oli tauonnut kaikkien ihmisten lasten suista Baabelin tornin kaatamisen päivästä. Ja minä avasin hänen suunsa, ja hänen korvansa ja hänen huulensa, ja minä aloin puhua hänen kanssaan heprean kielellä, luomisen kielellä. Ja hän otti isiensä kirjat, ja nämä oli kirjoitettu hepreaksi, ja hän kirjoitti ne puhtaaksi, ja siitä alkaen hän opiskeli niitä, ja minä tein hänelle tunnetuksi sen, mitä hän ei ymmärtänyt, ja hän opiskeli niitä kuusi sateista kuukautta.

Ja tapahtui kuudennen viikon seitsemäntenä vuotena, että hän puhui isälleen ja kertoi hänelle, että hän jättäisi Haranin mennäkseen Kanaanin maahan näkemään sen ja palatakseen hänen luokseen. Ja Terah, hänen isänsä sanoi hänelle: ’Mene rauhassa, tehköön ikuinen Jumala tiesi suoraksi, ja olkoon Herra kanssasi ja suojelkoon sinua kaikelta pahalta, ja suokoon sinulle kunnian, armon ja suosion niiden edessä, jotka näkevät sinut, ja olkoon ihmisten lapset voimattomia vahingoittamaan sinua; mene rauhassa. Ja jos näet maan, joka on silmillesi miellyttävä, nouse ja ota minut luoksesi ja ota Loot luoksesi, Haranin, veljesi, poika kuin oma poikasi: Herra olkoon kanssasi. Ja veljesi Nahor jätä luokseni kunnes palaat rauhassa, ja me menemme kanssasi kaikki yhdessä.’

Luku 13.

Ja Abram matkusti Haranista, ja hän otti Saarain, vaimonsa, ja Lootin, veljensä Haranin pojan, Kanaanin maahan, ja hän tuli Assuriin, ja jatkoi Shechemiin, ja tuli mahtavalle tammelle. Ja hän näki, ja katso, maa oli hyvin miellyttävä Hamathin alusta mahtavalle tammelle. Ja Herra sanoi hänelle: ’Sinulle ja sinun siemenellesi Minä annan tämän maan.’ Ja hän rakensi sinne alttarin, ja hän uhrasi polttouhrin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. Ja sieltä hän lähti vuorelle, Beetel lännessä ja Ai idässä, ja pystytti telttansa sinne. Ja hän näki ja katsoi, maa oli todella avara ja hyvä, ja kaikki kasvoi siinä, viinipuut ja viikunapuut ja granaattiomenat, tammet ja rautatammet, ja tärpättipuut ja öljypuut, ja setripuut ja sypressit ja taatelipuut, ja kaikki pellon puut, ja vuorilla oli vettä. Ja hän siunasi Herraa, joka oli johdattanut hänet pois Kaldean Uurista, ja oli tuonut hänet tähän maahan. Ja tapahtui ensimmäisenä vuotena, seitsemännellä viikolla, ensimmäisen kuukauden uutena kuuna, että hän rakensi alttarin tälle vuorelle, ja hän kutsui Herran nimeen: ’Sinä, ikuinen Jumala, olet minun Jumalani.’ Ja hän uhrasi alttarilla polttouhrin Herralle, että Hän olisi hänen kanssaan eikä hylkäisi häntä kaikkina elämänsä päivinä. Ja hän lähti sieltä ja meni kohti etelää, ja tuli Hebroniin, ja Hebron rakennettiin tuohon aikaan, ja hän oli siellä kaksi vuotta, ja sieltä hän meni etelän maahan, Bealothiin, ja siellä oli nälänhätä. Ja Abram meni Egyptiin viikon kolmannella vuodella, ja hän oli Egyptissä viisi vuotta, ennen kuin hänen vaimonsa riistettiin häneltä. Tuohon aikaan rakennettiin Egyptissä Tanais, seitsemän vuotta Hebronin jälkeen. Ja tapahtui, kun faarao otti haltuunsa Saarain, Abramin vaimon, että Herra löi faaraota ja hänen taloaan suurilla vitsauksilla Saarain, Abramin vaimon tähden. Ja Abram oli hyvin kunniakas, koska hän omisti lampaita ja karjaa ja aaseja ja hevosia ja kameleja ja miespalvelijoita ja naispalvelijoita ja ylenmäärin hopeaa ja kultaa Ja myös Loot, hänen veljensä poika, oli hyvinvoiva. Ja faarao antoi takaisin Saarain, Abramin vaimon, ja hän lähetti hänet pois Egyptin maasta, ja hän matkusti paikkaan, mihin hän oli pystyttänyt telttansa alussa, alttarin paikalle, josta Ai on itään ja Beetel länteen, ja hän siunasi Herraa, hänen Jumalaansa, joka oli tuonut hänet takaisin rauhassa. Ja tapahtui neljäntenäkymmenentenä ensimmäisenä riemuvuotena, ensimmäisen viikon kolmannella vuodella, että hän palasi tälle paikalle ja uhrasi siellä polttouhrin, ja kutsui Herran nimeen, ja sanoi: ’Sinä, korkein Jumala, olet minun Jumalani aina ja iankaikkisesti.’ Ja tämän viikon neljännellä vuodella Loot erosi hänestä, ja Loot oleskeli Sodomassa, ja Sodoman miehet olivat ylenmäärin syntisiä. Ja hän murehti sydämessään, että hänen veljensä poika oli eronnut hänestä; sillä hänellä ei ollut lapsia. Sinä vuonna, kun Loot otettiin vangiksi, Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kun Loot oli eronnut hänestä, tämän viikon neljännellä vuodella: ’Nosta silmäsi paikasta, jossa olet, pohjoiseen ja etelään ja länteen ja itään. Sillä kaiken maan, jonka näet, Minä annan sinulle ja sinun siemenellesi ikuisiksi ajoiksi, ja Minä teen siemenestäsi kuin meren hiekkaa: vaikka ihminen voisi laskea maan tomun, sinun siemenesi on lukematon. Nouse ja kulje sen pituutta ja leveyttä, ja näe se kaikki; sillä sinun siemenellesi Minä annan sen.’ Ja Abram meni Hebroniin ja oli siellä.

Ja tänä vuonna Chedorlaomer, Eelamin kuningas, ja Aramphel, Sinearin kuningas, ja Arioch, Sellasarin kuningas ja Tergal, kansojen kuningas, tappoivat Gomorran kuninkaan, ja Sodoman kuningas pakeni, ja monet kaatuivat haavoihin Siddimin laaksossa Suolameren vieressä. Ja he ottivat vangeiksi Sodoman ja Adman ja Seboimin, ja he ottivat myös Lootin vangiksi, Abramin veljen pojan, ja kaiken hänen omaisuutensa, ja he menivät Daaniin. Ja yksi, joka oli paennut, tuli ja kertoi Abramille, että hänen veljensä poika oli otettu vangiksi, ja Abram aseisti palvelijansa, kolmesataa kahdeksantoista miestä, ja ajoi vihollisia takaa Daaniin, ja hyökkäsi heidän kimppuunsa yöllä ja voitti heidät ja ajoi takaa Hoobaan saakka, joka on Damaskosta pohjoiseen. Ja hän toi takaisin kaiken tavaran, myös veljensä pojan Lootin ja hänen tavaransa hän toi takaisin. Kun hän oli paluumatkalla, meni Sodoman kuningas häntä vastaan Saaven laaksoon, ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: ’Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja, ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.’ Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta, ja Herra sääti sen määräykseksi ikuisiksi ajoiksi, että tulee antaa kymmenykset papeille, jotka palvelevat Häntä, ja että tämä käsky pidetään ikuisesti. Ja tähän lakiin ei ole päivien rajaa; sillä Hän on säätänyt sen sukupolville ikuisesti, että heidän tulisi antaa Herralle kymmenesosa kaikesta, siemenistä ja viinistä ja öljystä ja karjasta ja lampaista. Ja Hän antoi pappiensa syödä ja juoda ilolla Hänen edessään.

Ja Sodoman kuningas tuli Abramin eteen ja kumarsi itsensä hänen edessään ja sanoi: ’Meidän herramme Abram, anna meille sielut, jotka olet pelastanut, mutta olkoon saalis sinun.’ Ja Abram sanoi hänelle: ’Nostan käteni kohti Korkeinta Jumalaa, että hiuskarvasta kengänpaulaan en ota sitä, mikä on sinun, ettet voisi sanoa, minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi; paitsi se, mitä nuoret miehet ovat syöneet, ja kanssani kulkeneiden miesten osa - Aner, Eschol ja Mamre. Nämä saavat osansa.’

Luku 14.

Näiden asioiden jälkeen, tämän viikon neljännellä vuodella, kolmannen kuukauden uutena kuuna, Herran sana tuli Abramille unessa sanoen: ’Älä pelkää, Abram; Minä olen sinun puolustajasi, ja sinun palkintosi tulee olemaan äärimmäisen suuri.’ Ja hän sanoi: ’Herra, Herra, mitä Sinä annat minulle, katso, minä lähden täältä lapsettomana, ja Maseqin poika, palvelijani poika, on damaskolainen Elieser: hän tulee perimään minut, etkä ole antanut minulle siementä.’ Ja Hän sanoi hänelle: ’Tämä ei ole perillisesi, vaan se, joka tulee sinun omasta sydämestäsi; hänestä tulee perillisesi.’ Ja Hän vei hänet ulos ja sanoi hänelle: ’Katso kohti taivasta ja laske tähdet jos voit laskea ne.’ Ja hän katsoi kohti taivasta ja katseli tähtiä. Ja Hän sanoi hänelle: ’Niin on myös sinun siemenesi.’ Ja hän uskoi Herraa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Ja Hän sanoi hänelle: ’Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista antaakseni sinulle kanaanilaisten maan omistettavaksi ikuisesti, ja Minä olen sinulle Jumala ja sinun siemenellesi sinun jälkeesi.’ Ja hän sanoi: ’Herra, Herra, mistä minä tiedän periväni maan?’ Ja Hän sanoi hänelle: ’Tuo minulle kolmevuotias hieho ja kolmevuotias vuohi ja kolmevuotias lammas ja kilpikonna ja kyyhkynen.’ Ja hän toi nämä kaikki kuukauden keskellä, ja hän oli Mamren tammella, mikä on lähellä Hebronia. Ja hän rakensi sinne alttarin, ja uhrasi nämä kaikki, ja hän kaatoi niiden veren alttarin ylle, ja hän halkaisi ne keskeltä ja asetti ne toisiaan vastaan; mutta lintuja hän ei halkaissut. Ja linnut laskeutuivat palojen ylle ja Abram ajoi ne pois, eikä antanut lintujen koskea niihin. Ja tapahtui, kun aurinko oli laskenut, että hurmio laskeutui Abramin ylle, ja katso, suuren pimeyden kauhu tuli hänen ylleen, ja Abramille sanottiin: ’Tiedä varmasti, että sinun siemenesi tulee olemaan muukalaisena maassa, joka ei ole heidän, ja heitä sidotaan ja saatetaan murheelliseksi neljäsataa vuotta. Ja myös kansan, johon he ovat sidotut, Minä tuomitsen, ja sen jälkeen he tulevat sieltä paljon omaisuutta mukanaan. Ja sinä menet isiesi luokse rauhassa, ja sinut haudataan hyvin vanhalla iällä. Mutta neljännessä sukupolvessa he palaavat tänne, sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi.’ Ja hän heräsi unestaan, ja hän nousi, ja aurinko oli laskenut, ja oli liekki, ja katso, alttari savusi, ja tulen liekki kulki palojen välillä. Ja tuona päivänä Herra teki liiton Abramin kanssa sanoen: ’Sinun siemenellesi Minä annan tämän maan, Egyptin joesta suureen jokeen, Eufratiin, keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, perissiläiset, refalaiset, phakorilaiset, hivviläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.’

Ja päivä kului, ja Abram uhrasi palat ja linnut ja hedelmäuhrit, ja juomauhrit ja tuli kulutti ne. Ja tuona päivänä me teimme liiton Abramin kanssa, kuten me olimme tehneet liiton Nooan kanssa tässä kuussa; ja Abram uudisti juhlat ja säädökset itselleen ikuisiksi ajoiksi. Ja Abram iloitsi, ja teki kaikki nämä tunnetuksi vaimolleen Saaraille, ja hän uskoi, että hänelle tulisi siemen, mutta hän ei kantaisi. Ja Saarai neuvoi miestään Abramia ja sanoi hänelle: ’Ota Haagar, egyptiläinen palvelijani, että voin antaa sinulle siemenen hänen kauttaan.’ Ja Abram kuuli vaimonsa Saarain ääntä ja sanoi hänelle: ’Tee se.’ Ja Saarai otti palvelijansa, egyptiläisen Haagarin, ja antoi hänet Abramille, miehelleen, vaimoksi. Ja hän yhtyi häneen ja hän hedelmöittyi ja kantoi hänelle pojan ja hän antoi hänelle nimen Ishmael, tämän viikon viidennellä vuodella, ja tämä oli Abramin kahdeksaskymmenes kuudes vuosi.

Luku 15.

Ja tämän riemuvuoden neljännen viikon viidentenä vuotena, kolmannessa kuussa, kuukauden keskellä, Abram juhli viljan sadonkorjuun ensihedelmien juhlaa. Ja hän uhrasi uusia uhreja alttarilla, sadon ensihedelmiä, Herralle, hiehon ja vuohen ja lampaan alttarilla polttouhrina Herralle; hedelmiä ja juomauhreja hän uhrasi alttarin yllä suitsukkeen kanssa. Ja Herra ilmestyi Abramille ja sanoi hänelle:’Minä olen Jumala, Kaikkivaltias, tee hyvin edessäni ja ole täydellinen. Ja Minä teen liittoni Minun ja sinun välille, ja Minä moninkertaistan sinut ylenmäärin.’ Ja Abram lankesi kasvoilleen ja Jumala puhui hänen kanssaan ja sanoi: ’Katso, Minun säädökseni on kanssasi, ja sinä tulet olemaan monien kansojen isä. Eikä sinun nimesi enää ole Abram, vaan tästä ikuisuuteen sinun nimesi on Aabraham. Sillä monien kansojen isäksi Minä olen tehnyt sinut. Ja Minä teen sinut hyvin suureksi, ja Minä teen sinut kansoiksi ja sinusta lähtevät kuninkaat. Ja Minä vahvistan liittoni Minun ja sinun välille, ja sinun siemenellesi sinun jälkeesi läpi heidän sukupolviensa ikuiseksi liitoksi, niin että Minä olen Jumala sinulle ja sinun siemenellesi sinun jälkeesi. Ja Minä annan sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa olet ollut muukalaisena, Kanaanin maan, omistettavaksi ikuisesti, ja Minä olen heidän Jumalansa.’

Ja Herra sanoi Aabrahamille: ’Ja sinä, pidä Minun liittoni, sinä ja sinun siemenesi sinun jälkeesi: ja ympärileikatkaa jokainen miespuolinen keskuudessanne, ja ympärileikatkaa esinahkanne ja olkoon se merkkinä ikuisesta liitosta Minun ja teidän välillä. Ja lapsi ympärileikatkaa kahdeksantena päivänä, jokainen miespuolinen läpi sukupolvienne, hän joka on talossa syntynyt tai jonka olette rahalla ostaneet miltä tahansa muukalaiselta, jonka olette hankkineet, joka ei ole siementänne. Hän, joka on syntynyt huoneessasi, tulee ympärileikata ja nuo jotka olet ostanut rahalla, tulee ympärileikata, ja Minun liittoni tulee olemaan lihassanne ikuisena säädöksenä. Ja ympärileikkaamaton miespuolinen, jonka esinahan lihaa ei ole ympärileikattu kahdeksantena päivänä, hänen sielunsa tullaan poistamaan kansastaan, sillä hän on rikkonut Minun liittoni.’

Ja Jumala sanoi Aabrahamille: ’Mitä tulee vaimoosi Saaraiin, häntä ei enää kutsuta nimellä Saarai, vaan Saara olkoon hänen nimensä. Ja Minä siunaan häntä ja annan sinulle pojan hänen kauttaan, ja Minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansa ja hänestä lähtee kansojen kuninkaita.’ Ja Aabraham lankesi kasvoilleen ja iloitsi ja sanoi sydämessään: ’Syntyykö satavuotiaalle poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmentä vuotta vanha, synnyttää?’ Ja Aabraham sanoi Jumalalle: ’Voisipa Ismael elää Sinun edessäsi!’ Ja Jumala sanoi: ’Kyllä, ja myös Saara kantaa sinulle pojan, ja sinun tulee kutsua häntä nimellä Iisak, ja Minä vahvistan liittoni hänen kanssaan, ikuisen liiton, ja hänen jälkeläisilleen hänen jälkeensä. Ja myös Ismaelista olen kuullut sinua, ja katso, Minä siunaan häntä ja teen hänet suureksi ja moninkertaistan hänet ylenmäärin, ja hän siittää kaksitoista ruhtinasta, ja Minä teen hänestä suuren kansan. Mutta Minun liittoni Minä vahvistan Iisakin kanssa, jonka Saara kantaa sinulle, näinä päivinä ensi vuonna.’ Ja Hän lopetti hänen kanssaan puhumisen, ja Jumala nousi ylös Aabrahamin luota.

Ja Aabraham teki niin kuin Jumala oli hänelle sanonut, ja hän otti poikansa Ismaelin, ja kaikki talossaan syntyneet ja jotka hän oli rahallaan ostanut, jokaisen miespuolisen talossaan ja ympärileikkasi heidän esinahkansa lihan. Ja tuona samana päivänä ympärileikattiin Aabraham ja kaikki hänen talonsa miehet ja kaikki nuo, jotka hän oli ostanut rahalla muukalaisten lapsilta, ympärileikattiin hänen kanssaan. Tämä laki on kaikille sukupolville ikuisesti, eikä ole päivien rajaa, eikä yhdenkään päivän pois jättämistä kahdeksasta päivästä; sillä se on iankaikkinen määräys, säädetty ja kirjoitettu taivaallisiin tauluihin. Ja jokainen, joka on syntynyt, ja jokainen, jonka esinahan lihaa ei ole ympärileikattu kahdeksantena päivänä, ei kuulu sen liiton lapsiin, jonka Herra teki Aabrahamin kanssa, vaan tuhon lapsiin; eikä hänessä siis ole mitään merkkiä siitä, että hän olisi Herran, vaan hänen osanaan on tuhoutua ja tulla tapetuksi maasta ja revityksi juurineen irti, sillä hän on rikkonut Herran, meidän Jumalamme liiton. Sillä kaikki Herran enkelit ja kaikki pyhityksen enkelit on niin luotu luomisensa päivästä, ja kaikkien Herran enkelien ja kaikkien pyhityksen enkelien edessä Hän on pyhittänyt Israelin, että he olisivat Hänen kanssaan ja Hänen enkeliensä kanssa. Ja sinä käske Israelin lapsia ja anna heidän tarkkailla tämän liiton merkkiä sukupolvilleen ikuiseksi säännöksi, ja heitä ei revitä juurineen maasta. Sillä käsky on säädetty liittoa varten, että he tarkkailisivat sitä aina Israelin kaikkien lasten keskuudessa.

Ismael ja hänen poikansa ja hänen veljensä ja Eesau, Herra ei lähestynyt heitä, eikä Hän valinnut heitä koska he ovat Aabrahamin lapsia, koska Hän tunsi heidät, vaan Hän valitsi Israelin Hänen kansakseen. Ja Hän pyhitti sen, ja kokosi sen kaikkien ihmisten lasten keskuudesta; sillä on monia kansoja ja monia ihmisiä, ja kaikki ovat Hänen, ja yli kaiken on Hän asettanut henkiä, joilla on valta johtaa heitä harhaan Hänestä. Mutta yli Israelin Hän ei osoittanut mitään enkeliä eikä henkeä, sillä Hän yksin on heidän hallitsijansa, ja Hän varjelee heitä ja vaatii heidät enkeliensä ja henkiensä käsistä, ja kaikkien Hänen voimiensa käsistä siksi, että Hän varjelisi heitä ja siunaisi heitä, ja että he olisivat Hänen ja Hän olisi heidän tästä lähtien, ikuisesti. Ja nyt minä julistan sinulle, että Israelin lapset eivät tule pitämään todellisena tätä määräystä, ja he eivät ympärileikkaa poikiaan kaiken tämän lain mukaan; sillä ympärileikkauksensa lihassa he jättävät pois tämän poikiensa ympärileikkauksen, ja he kaikki, Beliarin pojat, jättävät poikansa ympärileikkaamattomiksi kun he syntyvät. Ja tulee olemaan suuri viha Herralta Israelin lapsia vastaan, koska he ovat hylänneet Hänen liittonsa ja kääntyneet pois Hänen sanastaan, ja raivostuttaneet ja pilkanneet, niin paljon kuin he eivät tarkkaile tämän lain määräystä; sillä he ovat kohdelleet toisiaan kuin pakanat, niin että heidät poistetaan ja revitään maasta juurineen. Eikä heille ole enää anteeksiantamusta kaiken tämän ikuisen vääryyden synnin tähden.

Luku 16.

Ja neljännen kuukauden uutena kuuna me ilmestyimme Aabrahamille Mamren tammella, ja me puhuimme hänen kanssaan, ja me julistimme hänelle että hänelle annetaan poika hänen vaimonsa Saaran kautta. Ja Saara nauroi, sillä hän kuuli kun me puhuimme nämä sanat Aabrahamin kanssa, ja me nuhtelimme häntä, ja hän pelästyi ja kielsi nauraneensa sanojen tähden. Ja me kerroimme hänelle hänen poikansa nimen, ja hänen nimensä on säädetty ja kirjoitettu taivaallisiin tauluihin: Iisak, ja että kun me palaamme hänen luokseen asetettuna aikana, hän on synnyttänyt pojan.

Ja tässä kuussa Herra antoi tuomion Sodomalle, Gomorralle, Zeboimille ja kaikelle Jordanin maakunnalle, ja Hän poltti heidät tulella ja tulikivellä, ja tuhosi heidät tähän päivään saakka, kuten minä olen sinulle julistanut, että kaikki heidän tekonsa olivat pahoja ja he olivat äärimmäisiä synnintekijöitä, ja he saastuttivat itsensä ja tekivät haureutta lihassaan ja tekivät saastaisuutta maan päällä. Ja samalla tavalla Jumala jakaa oikeutta paikoissa, jossa on tehty sodomalaisten saastaisuuden mukaan, samanlainen tuomio kuin Sodomalle. Mutta Lootin me pelastimme; sillä Jumala muisti Aabrahamia, ja lähetti hänet ulos hävityksen keskeltä. Ja hän ja hänen tyttärensä tekivät syntiä maan päällä, sellaista, mitä ei ollut ollut maan päällä Aadamin päivistä hänen aikaansa; sillä mies makasi tyttäriensä kanssa. Ja katso, oli käsketty ja kaiverrettu liittyen kaikkeen hänen siemeneensä, taivaallisiin tauluihin, poistaa heidät ja repiä heidät juurineen pois, ja jakaa tuomio heille kuin Sodoman tuomio, ja olla jättämättä ihmisen siementä maan päälle tuomion päivänä.

Ja tässä kuussa Aabraham lähti Hebronista, ja hän meni ja oli Kadeshin ja Shurin välillä Gerarin vuorilla. Ja keskellä viidettä kuukautta hän lähti sieltä ja oli Valan Kaivolla. Ja keskellä kuudetta kuukautta Herra vieraili Saaran luona, ja teki hänelle niin kuin Hän oli puhunut ja hän hedelmöittyi. Ja hän kantoi pojan kolmannella kuukaudella, ja keskellä kuukautta, siihen aikaan, josta Herra oli puhunut Aabrahamille, sadonkorjuun ensihedelmien juhlan aikaan syntyi Iisak. Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa kahdeksantena päivänä: hän oli ensimmäinen, joka ympärileikattiin liiton mukaan, joka on säädetty ikuisiksi ajoiksi. Ja neljännen viikon kuudentena vuotena me tulimme Aabrahamin luokse Valan Kaivoille, ja me ilmestyimme hänelle kuten me olimme sanoneet Saaralle, että me palaisimme hänen luokseen, ja hän on synnyttänyt pojan. Ja me palasimme seitsemännessä kuussa, ja löysimme Saaran lapsen kanssa, ja me siunasimme häntä, ja me julistimme hänelle kaikki asiat, jotka on julistettu liittyen häneen, että hän ei kuolisi ennen kuin hän on saanut kuusi poikaa lisää, ja hän näkee heidät ennen kuin hän kuolee, mutta Iisakissa hänen nimensä ja siemenensä muistetaan, ja kaikki hänen poikiensa siemenet ovat pakanoita ja heidät luetaan pakanoihin kuuluviksi, mutta Iisakin pojista ainoastaan tulee pyhä siemen, ja heitä ei lueta kuuluviksi pakanoihin. Sillä hän tulee Korkeimman osaksi, ja kaikki hänen siemenensä Jumalan omaisuudeksi, että se on Herralle omaisuuskansa yli kaikkien kansojen ja siitä tulee kuningaskunta ja pappeja ja pyhä kansa. Ja me menimme omalle tiellemme, ja me julistimme Saaralle kaiken, mitä me olimme kertoneet hänelle, ja he molemmat iloitsivat äärimmäisen suurella ilolla. Ja hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli johdattanut häntä, ja joka laittoi hänet iloitsemaan muukalaisuutensa maassa, ja hän juhli ilon juhlaa tässä kuussa seitsemän päivää, lähellä alttaria, jonka hän oli rakentanut Valan Kaivolle.

Ja hän rakensi katoksia itselleen ja palvelijoilleen tämän juhlan aikana, ja hän oli ensimmäinen joka juhli lehtimajajuhlaa maan päällä. Ja näiden seitsemän päivän aikana hän toi joka päivä alttarille polttouhrin Herralle, kaksi härkää, kaksi oinasta, seitsemän lammasta, yhden vuohen syntiuhriksi, että hän siten sovittaisi itsensä ja siemenensä. Ja kiitosuhriksi seitsemän oinasta, seitsemän vohlaa, seitsemän lammasta ja seitsemän vuohea, ja hedelmäuhrit ja juomauhrit ja hän poltti kaiken sen rasvan alttarilla, valitun uhrin Herralle suloisesti tuoksuvana. Ja aamulla ja illalla hän poltti tuoksuvia aineita, suitsuketta ja galbaania ja stackte ja nardusta ja mirhaa ja mausteita ja costum, kaikki nämä seitsemän hän uhrasi, murskasi, sekoitti toisiinsa yhtäläisinä, puhtaina osina. Ja hän juhli tätä juhlaa seitsemän päivän ajan, iloiten kaikella sydämellään ja kaikella sielullaan, hän ja kaikki nuo, jotka olivat hänen talossaan, eikä hänen kanssaan ollut muukalaista eikä yhtään ympärileikkaamatonta. Ja hän siunasi hänen Luojaansa, joka oli luonut hänet hänen sukupolveensa, sillä Hän oli luonut hänet Hänen hyvän tarkoituksensa mukaan; sillä hän tiesi ja ymmärsi, että hänestä nousisi vanhurskauden kasvi ikuisille sukupolville, ja hänestä pyhä siemen, niin että se tulisi kuin Hän, joka oli tehnyt kaiken. Ja hän siunasi ja iloitsi, ja hän kutsui tämän juhlan nimeä nimellä Herran juhla, Korkeimman hyväksymä ilo. Ja me siunasimme häntä ikuisesti, ja kaikkea hänen siementään hänen jälkeensä läpi kaikkien maan sukupolvien, koska hän juhli tätä juhlaa sen vuodenaikana, taivaallisten taulujen todistuksen mukaan. Sillä tästä syystä on säädetty taivaallisiin tauluihin liittyen Israeliin, että he juhlisivat lehtimajajuhlaa seitsemän päivää ilolla, seitsemännessä kuussa, hyväksyttävästi Herran edessä, sääntönä ikuisesti läpi heidän sukupolviensa joka vuosi. Ja tähän ei ole päivien rajaa; sillä on säädetty liittyen Israeliin, että heidän tulee juhlia sitä ja olla majoissa, ja asettaa seppeleitä päidensä ylle ja ottaa oksia, joissa on lehtiä, ja pajuja purolta. Ja Aabraham otti palmupuiden oksia, ja hyvien puiden hedelmiä, ja joka päivä kiersi alttarin oksien kanssa seitsemän kertaa, ja aamulla hän ylisti ja kiitti Jumalaa kaikista ilon aiheista.

Luku 17.

Ja viidennen viikon ensimmäisellä vuodella Iisak vieroitettiin, tällä riemuvuodella, ja Aabraham järjesti suuret juhlat kolmannessa kuussa, päivänä, jolloin hänen poikansa Iisak vieroitettiin. Ja Ismael, egyptiläisen Haagarin poika, oli isänsä Aabrahamin kasvojen edessä hänen paikassaan, ja Aabraham iloitsi ja siunasi Jumalaa koska hän oli nähnyt hänen poikansa eikä ollut kuollut lapsettomana. Ja hän muisti sanat, jotka Hän oli puhunut hänelle päivänä, jolloin Loot erosi hänestä, ja hän iloitsi, koska Herra oli antanut hänelle siemenen maan päällä perimään maan, ja hän siunasi kaikella suullaan kaiken Luojaa. Ja Saara näki Ismaelin leikkivän ja tanssivan, ja Aabrahamin iloitsevan suuresti, ja hän tuli kateelliseksi Ismaelista ja sanoi Aabrahamille: ’Heitä pois tämä jalkavaimo ja hänen poikansa; sillä tämän jalkavaimon poika ei tule olemaan perillinen minun poikani Iisakin kanssa.’ Ja tämä oli surullista Aabrahamin silmille, hänen palvelijattarensa tähden ja hänen poikansa tähden, että hänen täytyisi ajaa heidät pois luotaan. Ja Jumala sanoi Aabrahamille: ’Älköön se olko surullista silmillesi, lapsen ja jalkavaimon tähden, kaikessa tuossa mitä Saara on sanonut sinulle, kuule hänen sanojaan ja tee; sillä Iisakissa tulevat sinun nimesi ja siemenesi muistetuksi. Mutta myös tämän jalkavaimon pojasta Minä teen suuren kansan, koska hän on sinun siementäsi.’ Ja Aabraham nousi ylös aikaisin aamulla ja otti leipää ja vettä ja laittoi ne Haagarin ja lapsen olkapäille, ja lähetti hänet pois. Ja hän lähti ja vaelsi Beersheban erämaassa, ja vesi loppui ja lapsi oli janoinen eikä voinut jatkaa eteen päin ja kaatui maahan. Ja hänen äitinsä meni ja heitti hänet oliivipuun alle, ja meni ja istui häntä vastapäätä jousenkantaman päähän; sillä hän sanoi: ’Älä anna minun nähdä lapseni kuolemaa, ’ ja kun hän istui, hän itki. Ja Jumalan enkeli, yksi pyhistä, sanoi hänelle: ’Miksi sinä itket, Haagar? Nouse, ota lapsi, ja pidä häntä kädessäsi, sillä Jumala on kuullut äänesi ja nähnyt lapsen.’ Ja hän avasi silmänsä, ja hän näki vesikaivon, ja hän meni ja täytti vesipullons ja antoi lapselleen juotavaa, ja hän nousi ja meni kohti Paranin erämaata. Ja lapsi kasvoi ja tuli jousimieheksi, ja Jumala oli hänen kanssaan, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin tyttärien keskuudesta. Ja hän kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Nebaioth, sillä hän sanoi: ’Herra kuuli minua, kun kutsuin Häntä.’

Ja tapahtui seitsemännellä viikolla, sen ensimmäisellä vuodella, tämän riemuvuoden ensimmäisessä kuussa, tämän kuukauden kahdentenatoista, oli ääniä taivaassa Aabrahamiin liittyen, että hän oli uskollinen kaikessa, mitä Hän sanoi hänelle, ja että hän rakasti Herraa, ja kaikissa murheissa hän oli uskollinen. Ja ruhtinas Mastema tuli, ja sanoi Jumalan edessä: ’Katso, Aabraham rakastaa poikaansa Iisakia, ja hän iloitsee hänessä yli kaikkien muiden asioiden; käske häntä uhraamaan hänet polttouhrina alttarilla, ja Sinä näet, jos hän tekee tämän käskyn, Sinä tiedät, että hän on uskollinen kaikessa, missä koettelet häntä.’ Ja Herra tiesi, että Aabraham oli uskollinen kaikissa murheissaan, sillä Hän oli koetellut häntä hänen maansa ja nälänhädän kautta, ja oli koetellut häntä kuninkaiden hyvinvoinnilla, ja oli jälleen koetellut häntä hänen vaimonsa kautta, kun hänet riistettiin häneltä, ja ympärileikkauksella, ja oli koetellut häntä Ismaelin ja palvelijattarensa Haagarin kautta, kun hän lähetti heidät pois. Ja kaikessa, missä Hän oli koetellut häntä, hänet todettiin uskolliseksi, ja hänen sielunsa ei ollut kärsimätön, ja hän ei ollut hidas toimimaan; sillä hän oli uskollinen ja Herran rakastaja.

Luku 18.

Ja Jumala sanoi hänelle, ’Aabraham, Aabraham’, ja hän sanoi, ’Katso, tässä minä olen.’ Ja Hän sanoi, ’Ota poikasi, jota rakastat, Iisak, ja mene korkealle maalle, ja uhraa hänet yhdellä vuorista, jonka Minä osoitan sinulle.’ Ja hän nousi aikaisin aamulla ja satuloi aasinsa, ja otti kaksi nuorta miestä mukaansa ja poikansa Iisakin, ja pilkkoi puut polttouhriin, ja hän meni paikkaan kolmantena päivänä, ja hän näki paikan kaukaa. Ja hän tuli vesikaivolle, ja hän sanoi nuorille miehille, ’Olkaa te täällä aasin kanssa, ja minä ja poika menemme, ja kun olemme palvoneet, me palaamme luoksenne.’ Ja hän otti polttouhrin puut ja laittoi ne pojalleen Iisakille, ja hän toi kädessään tulen ja veitsen, ja he molemmat menivät yhdessä tuohon paikkaan. Ja Iisak sanoi isälleen, ’Isä.’ ja hän sanoi, ’Tässä minä olen, poikani.’ Ja hän sanoi hänelle, ’Katso, tuli ja veitsi ja puut, mutta missä on lammas polttouhriksi, isä?’ Ja hän sanoi, ’Jumala järjestää itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.’ Ja hän tuli lähelle Jumalan vuoren paikkaa. Ja hän rakensi alttarin ja hän laittoi puut alttarille, ja sitoi poikansa Iisakin, ja asetti hänet puille, jotka olivat alttarin päällä, ja ojensi kätensä ottaakseen veitsen, tappaakseen poikansa Iisakin. Ja minä seisoin hänen edessään, ja ruhtinas Masteman edessä, ja Herra sanoi, ’Käske häntä, ettei laske kättään poikaan, eikä tee mitään hänelle, sillä hän on näyttänyt pelkäävänsä Herraa.’ Ja minä kutsuin häntä taivaasta ja sanoin hänelle, ’Aabraham, Aabraham, ’ ja hän oli peloissaan ja sanoi, ’Katso, tässä minä olen.’ Ja minä sanoin hänelle, ’Älä laske kättäsi pojan ylle, äläkä tee mitään hänelle; sillä nyt minä olen nähnyt, että sinä pelkäät Herraa, etkä ole kieltäytynyt antamasta poikaasi, esikoistasi.’ Ja ruhtinas Mastema laitettiin häpeään; ja Aabraham nosti silmänsä ja katsoi, ja katso, oinas takertuneena sarvistaan pensaikkoon, ja Aabraham meni ja otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Ja Aabraham antoi tuolle paikalle nimen ’Herra on nähnyt’, niin että on sanottu Herra on nähnyt: se on Siionin vuori. Ja Herra kutsui Aabrahamia nimeltä toistamiseen taivaasta, niin kuin hän laittoi meidät ilmestymään ja puhumaan hänelle Herran nimessä. Ja Hän sanoi: ’Itseni kautta olen vannonut, ’ sanoi Herra, ’Koska olet tehnyt tämän, etkä ole kieltänyt Minulta poikaasi, rakastettua poikaasi, siunauksella Minä siunaan sinua, ja moninkertaistamalla moninkertaistan siemenesi, kuin taivaan tähdet ja kuin merenrannan hiekka. Ja sinun jälkeläisesi perivät vihollistensa kaupungit, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi maan kaikki kansat; koska olet totellut Minun ääntäni, ja Minä olen näyttänyt kaikille, että sinä olet uskollinen Minulle kaikessa, mitä sanon sinulle: Mene rauhassa.’

Ja Aabraham meni nuorten miestensä luokse, ja he nousivat ja menivät yhdessä Beershebaan, ja Aabraham oli Valan Kaivolla. Ja hän juhli tätä juhlaa joka vuosi, seitsemän päivää ilolla, ja hän kutsui sitä Herran juhlaksi, seitsemän päivän mukaan, joiden aikana hän meni ja palasi rauhassa. Ja sen mukaan on säädetty ja kirjoitettu taivaallisiin tauluihin Israeliin ja sen siemeneen liittyen, että heidän tulisi pitää tämä juhla, seitsemän päivää juhlan iloa.

Luku 19.

Ja neljäntenäkymmenentenä toisena riemuvuotena, ensimmäisen viikon ensimmäisellä vuodella Aabraham palasi ja oli vastapäätä Hebronia, se on KirjathArba, kaksi vuosien viikkoa. Ja kolmannen viikon ensimmäisenä vuotena tällä riemuvuodella Saaran elinpäivät tulivat täytetyiksi, ja hän kuoli Hebronissa. Ja Aabraham meni suremaan häntä ja hautaamaan häntä, ja me koettelimme häntä, onko hänen henkensä kärsivällinen, ja hän ei ollut suuttunut suunsa sanoissa, ja hänet havaittiin kärsivälliseksi tässä, eikä hän muuttunut. Sillä hengen kärsivällisyydessä hän keskusteli Hethin lasten kanssa tarkoituksenaan että he antaisivat hänelle paikan, johon haudata kuolleensa. Ja Herra antoi hänelle kunnian kaikkien edessä, jotka näkivät hänet, ja hän pyysi kohteliaasti Hethin pojilta, ja he antoivat hänelle kaksoisluolan maasta Mamrea vastapäätä, se on Hebron, neljälläsadalla palalla hopeaa. Ja he pyysivät häntä sanoen, ’Me annamme sen sinulle ilmaiseksi’, mutta hän ei ottanut sitä heiltä ilmaiseksi, vaan hän antoi paikan hinnan, koko rahan, ja hän kumarsi heitä kahdesti, ja tämän jälkeen hän hautasi kuolleensa kaksoisluolaan. Ja kaikki Saaran elinpäivät olivat sata ja kaksikymmentä seitsemän vuotta, se on kaksi riemuvuotta ja neljä viikkoa ja yksi vuosi: nämä ovat vuosien päivät Saaran elämässä. Tämä on kymmenes koetus, missä Aabrahamia koeteltiin, ja hänet havaittiin uskolliseksi, hengessä kärsivälliseksi. Ja hän ei sanonut ainuttakaan sanaa liittyen puheeseen maasta, kuinka Jumala oli sanonut, että Hän antaisi sen hänelle ja hänen jälkeläisilleen, ja hän pyysi paikkaa sieltä haudatakseen kuolleensa; sillä hänet oli havaittu uskolliseksi ja tallennettu taivaallisiin tauluihin Jumalan ystävänä.

Ja sen neljäntenä vuotena hän otti vaimon pojalleen Iisakille, ja hänen nimensä oli Rebekka, Laabanin sisar ja Bethuelin tytär, ja Bethuel oli Melcan poika, joka oli Naahorin, Aabrahamin veljen vaimo. Ja Aabraham otti itselleen kolmannen vaimon, ja hänen nimensä oli Keturah, hänen taloutensa palvelijoiden keskuudesta, sillä Haagar oli kuollut ennen Saaraa. Ja hän kantoi hänelle kuusi poikaa, Zimram ja Jokshan ja Medan ja Midian ja Ishbak ja Shuah, kahden vuosien viikon aikana. Ja kuudennella viikolla, sen toisena vuotena, Rebekka kantoi Iisakille kaksi poikaa, Jaakobin ja Eesaun, ja Jaakob oli tyyni ja oikeamielinen mies, ja Eesau oli kiivas, peltojen mies, ja karvainen, ja Jaakob oli teltoissa. Ja nuorukaiset kasvoivat, ja Jaakob oppi kirjoittamaan, mutta Eesau ei oppinut, sillä hän oli peltomies ja metsästäjä, ja hän oppi sotimaan, ja kaikki hänen tekonsa olivat kiivaita. Ja Aabraham rakasti Jaakobia, mutta Iisak rakasti Eesauta. Ja Aabraham näki Eesaun teot, ja hän tiesi, että Jaakobissa tulee hänen nimensä ja siemenensä muistetuksi; ja hän kutsui Rebekan ja antoi hänelle käskyn Jaakobista, sillä hän tiesi, että hänkin rakasti Jaakobia paljon enemmän kuin Eesauta. Ja hän sanoi hänelle:

’Tyttäreni, kaitse poikaani Jaakobia, sillä hän tulee minun sijaani maan päälle, ja siunaukseksi ihmisten lasten keskuuteen ja kunniaksi koko Seemin siemenelle. Sillä minä tiedän, että Herra valitsee hänet kansaksi itselleen, yli kaikkien kansojen, jotka ovat maan päällä. Ja katso, minun poikani Iisak rakastaa Eesauta enemmän kuin Jaakobia, mutta minä näen, että sinä todella rakastat Jaakobia. Jatka hyvyyttäsi hänelle, ja olkoon silmäsi hänen yllään rakkaudessa; sillä hän tulee olemaan siunauksena meille maan päällä tästä lähtien kaikille maan sukupolville. Olkoon kätesi vahvat ja iloitkoon sydämesi pojassasi Jaakobissa; sillä minä olen rakastanut häntä yli kaikkien poikieni. Hän tulee olemaan siunattu ikuisesti, ja hänen jälkeläisensä täyttävät maan. Jos ihminen voi laskea maan hiekan, hänen siemenensäkin voidaan laskea. Ja kaikki siunaukset, joilla Herra on siunannut minua ja minun siementäni, tulevat kuulumaan Jaakobille ja hänen siemenelleen aina. Ja hänen siemenessään tulee minun nimeni siunatuksi, ja isieni nimet Seem ja Nooa ja Eenok ja Mahalalel ja Enos ja Seet ja Adam. Ja nämä tulevat palvelemaan, asettamaan taivaanvahvuudet ja vahvistamaan maan ja uudistamaan kaikki valonlähteet jotka ovat perustuksessa.’

Ja hän kutsui Jaakobia äitinsä Rebekan silmien edessä ja suuteli häntä ja siunasi häntä ja sanoi: ’Jaakob, rakas poikani, jota minun sieluni rakastaa, siunatkoon Jumala sinua perustuksen yläpuolelta ja antakoon Hän sinulle kaikki siunaukset, joilla Hän siunasi Aadamia ja Eenokia ja Nooaa ja Seemiä, ja kaikki asiat, joista Hän kertoi minulle, ja kaikki asiat jotka Hän lupasi antaa minulle, antakoon uskollisesti sinulle ja sinun siemenellesi ikuisesti, maan yläpuolisen taivaan päivien mukaan. Ja Masteman henget eivät hallitse sinua tai siementäsi kääntämään sinua pois Herrasta, joka on sinun Jumalasi tästä ikuisuuteen. Ja olkoon Herra Jumala isä sinulle ja sinä esikoinen, ja kansoille ainiaan. Mene rauhassa, poikani.’ Ja he molemmat lähtivät yhdessä Aabrahamin luota. Ja Rebekka rakasti Jaakobia kaikella sydämellään ja kaikella sielullaan, paljon enemmän kuin Eesauta; mutta Iisak rakasti Eesauta enemmän kuin Jaakobia.

Luku 20.

Ja 42. riemuvuotena, seitsemännen viikon ensimmäisellä vuodella Aabraham kutsui Ismaelin ja hänen 12 poikaansa ja Iisakin ja hänen kaksi poikaansa ja kuusi Keturan poikaa ja heidän poikansa. Ja hän käski heitä, että he pitävät Herran tien, tekisivät vanhurskauden ja rakastaisivat lähimmäistään ja toimisivat tällä tavalla kaikkien ihmisten keskuudessa; että heidän jokaisen tulisi kulkea niin, että tekevät oikeutta ja vanhurskautta maan päällä. Että heidän tulisi ympärileikata heidän poikansa, liiton mukaan, jonka Hän on tehnyt heidän kanssaan, eivätkä poikkea oikealle puolelle tai vasemmalle kaikilta poluilta, joita Herra on meille käskenyt; ja että meidän tulisi pidättää itsemme kaikesta haureudesta ja saastaisuudesta ja vähentää keskuudestamme kaikki haureus ja saastaisuus. Ja jos joku nainen tai neito tekee haureutta keskuudessanne, polttakaa hänet tulella, älkääkä antako heidän harjoittaa haureutta hänen kanssaan silmien ja sydämen mukaan; älkääkä ottako itsellenne vaimoja Kanaanin tyttäristä, sillä Kanaanin siemen revitään juurineen irti maasta. Ja hän kertoi heille jättiläisten tuomiosta ja sodomalaisten tuomiosta, kuinka heidät oli tuomittu heidän pahuutensa mukaan, ja olivat kuolleet haureutensa ja saastaisuutensa mukaan, ja haureuden kautta keskinäisen turmeltumisensa mukaan. ’Ja vartioikaa itseänne kaikelta haureudelta ja saastaisuudelta ja kaikelta synnin saasteelta, ettette tekisi nimeämme kiroukseksi ja koko elämäänne vihellykseksi, ja kaikki teidän poikanne miekalla tuhotuiksi, ja te tulette kirotuiksi kuin Sodoma ja jälkeläisenne kuin Gomorran pojat. Minä rukoilen teitä, minun poikani, rakastakaa taivaan Jumalaa ja pitäkää kiinni kaikista Hänen käskyistään, älkääkä tehkö itsellenne sulatettuja tai veistettyjä jumalia; sillä ne ovat turhuutta, eikä niissä ole henkeä, sillä ne ovat ihmiskäsien töitä, ja kaikki jotka luottavat niihin, luottavat tyhjään. Älä palvele äläkä palvo niitä, vaan palvelkaa korkeinta Jumalaa, ja palvokaa Häntä jatkuvasti: ja toivokaa Hänen kasvojaan aina, ja tehkää oikeus ja vanhurskaus Hänen edessään, että Hän olisi mieltynyt teihin ja soisi teille Hänen armonsa, ja lähettäisi sateen yllenne aamulla ja illalla, ja siunaisi kaikkia tekojanne, joita olette tehneet maan päällä, ja siunaisi leipänne ja vetenne, ja siunaisi kohtunne hedelmän ja maanne hedelmän, ja karjalaumanne ja lammaslaumanne. Ja te olette siunaukseksi maan päällä, ja kaikki maan kansakunnat haluavat teitä ja siunaavat poikianne minun nimessäni, että he olisivat siunattuja niin kuin minä olen.’

Ja hän antoi Ismaelille ja hänen pojilleen ja Keturan pojille lahjoja ja lähetti heidät pois poikansa Iisakin luota, ja hän antoi kaiken pojalleen Iisakille. Ja Ismael ja hänen poikansa ja Keturan pojat ja heidän poikansa menivät yhdessä ja olivat Paranista Babylonin rajalle kaikessa maassa, mikä on kohti itää erämaan suunnalla. Ja nämä sekoittuivat keskenään, ja heitä kutsuttiin arabeiksi ja ismaelilaisiksi.

Luku 21.

Ja tämän riemuvuoden seitsemännen viikon kuudennella vuodella Aabraham kutsui poikansa Iisakin ja käski häntä sanoen: ’Minä olen tullut vanhaksi, enkä tiedä kuolemani päivää, ja päiväni ovat täynnä. Ja katso, minä olen 175 vuotta vanha, ja läpi kaikkien elämäni päivien minä olen muistanut Herran, ja etsinyt koko sydämelläni tehdäkseni Hänen tahtonsa, ja kulkeakseni oikein kaikilla Hänen teillään. Minun sieluni on inhonnut patsaita, olen antanut sydämeni ja henkeni, että pysyisin Hänen tahdossaan, joka on luonut minut. Sillä Hän on elävä Jumala, ja Hän on pyhä ja uskollinen, ja Hän on vanhurskas yli kaiken, eikä Hän katso henkilöihin eikä lahjoihin, sillä Jumala on oikeamielinen, ja jakaa oikeuden kaikille, jotka rikkovat Hänen käskyjään ja väheksyvät Hänen liittoaan. Ja sinä, poikani, pidä Hänen käskynsä ja Hänen määräyksensä ja Hänen tuomionsa, äläkä kulje inhotuksien perässä äläkä veistettyjen kuvien perässä äläkä valettujen kuvien perässä. Ja älä syö ollenkaan verta eläimistä tai karjasta tai yhdestäkään linnusta, joka lentää taivaalla. Ja jos tapat uhrin hyväksyttävänä rauhanuhrina, tapa se, ja kaada sen veri alttarin ylle, ja kaikki uhrin rasva uhraa alttarilla hienolla jauholla ja lihauhri sekoitettuna öljyyn juomauhrin kanssa - uhraa ne kaikki yhdessä alttarilla polttouhrina, se on suloinen tuoksu Herran edessä. Ja uhraa kiitosuhrien rasva tulella, joka on alttarin yllä, ja rasva joka on vatsassa, ja kaikki rasva sisältä ja kaksi munuaista, ja kaikki rasva niiden päältä, ja lanteilta ja poista maksa yhdessä munuaisten kanssa. Ja uhraa kaikki nämä suloisesti tuoksuvana hyväksyttävänä Herran edessä, liha- ja juomauhrin kanssa, suloisena tuoksuna, uhrin leipänä Herralle. Ja syö sen liha tuona päivänä ja toisena päivänä, äläkä anna auringon laskea sen ylle toisena päivänä ennen kuin se on syöty, äläkä jätä siitä mitään kolmanteen päivään; sillä se ei ole hyvää eikä enää syötävää, ja kaikki jotka siitä syövät, keräävät syntiä päälleen, sillä näin on kirjoitettu isieni kirjoissa, ja Eenokin sanoissa ja Nooan sanoissa. Ja kaikkiin uhreihisi sirottele suolaa, äläkä anna liiton suolan puuttua mistään uhristasi Herran edessä.

Ja mitä tulee uhrien puuhun, varo ettet tuo alttarille muuta puuta näiden lisäksi: sypressi, laakeripuu (Laurus nobilis), manteli, kuusi, mänty, setri, kataja, viikuna, oliivi, mirhapuu (Commiphora), (joku toinen laakeripuulaji), aspalathus (ehkä joku haapalaji). Ja näitä puulajeja laita alttarin päälle uhrin alle, niin kuin niiden ulkonäön mukaan on katsottu, äläkä laita sinne mitään halkaistua tai tummaa puuta, vaan kovaa ja puhdasta, virheetöntä, suoraa ja tuoretta, äläkä laita sinne vanhaa puuta, sillä sen tuoksu on mennyt. Näiden puulajien lisäksi ei ole muuta, mitä saat laittaa alttarille, sillä tuoksu on hajaantunut, ja sen tuoksun haju ei mene ylös taivaaseen. Pidä tämä käsky ja tee se, minun poikani, että voisit olla oikea kaikissa teoissasi. Ja koko ajan ole puhdas ruumiissasi, ja pese itsesi vedellä ennen kuin lähestyt uhraamaan alttarille, ja pese kätesi ja jalkasi ennen kuin tulet alttarin lähelle; ja kun olet toimittanut uhraamisen, pese uudelleen kätesi ja jalkasi. Äläkä anna veren ilmestyä yllesi tai vaatteillesi; vartioi itseäsi, minun poikani, vereltä, äärimmäisesti, peittele se tomulla. Äläkä syö mitään verta, sillä se on sielu; älä syö mitään verta. Äläkä ota lahjoja ihmisen verestä, se voi olla vuodatettu saastaisuudella, ilman tuomiota; sillä vuodatettu veri aiheuttaa maan tekemään syntiä, ja maa ei voi tulla puhdistetuksi ihmisen verestä paitsi sen vuodattajan veren kautta. Ja älä ota lahjoja ihmisen verestä: veri verestä, että sinut hyväksyttäisiin Herran, Korkeimman Jumalan, edessä, sillä Hän on hyvän puolustaja: ja että voisit olla varjeltu kaikelta pahalta, ja että Hän pelastaisi sinut kaikelta kuolemalta.

Minä näen, minun poikani, että kaikki ihmisten lasten teot ovat syntiä ja pahuutta, ja kaikki heidän tekonsa ovat saastaisuutta ja inhotus ja saastaisuus, eikä ole niissä vanhurskautta. Varo, ettet kulkisi heidän teitään ja tallaisi heidän polkujaan, ja synnillä tekisi syntiä Korkeimman Jumalan edessä. Muuten Hän kätkee kasvonsa sinulta ja antaa sinut takaisin rikkomuksesi käsiin, ja repii sinut maasta juurinesi, ja sinun siemenesi myös taivaan alta, ja sinun nimesi ja siemenesi menehtyy koko maasta. Käänny pois kaikista heidän teoistaan ja kaikista heidän saastaisuuksistaan, ja pidä Korkeimman Jumalan säännöt, ja tee Hänen tahtonsa ja ole oikeamielinen kaikessa. Ja Hän tulee siunaamaan sinua kaikissa teoissasi, ja kohottaa sinusta vanhurskauden kasvin läpi koko maan, läpi kaikkien maan sukupolvien, ja minun nimeni ja sinun nimesi eivät jää unohduksiin taivaan alla, ikuisesti. Mene rauhassa, minun poikani. Vahvistakoon Korkein Jumala, minun Jumalani ja sinun Jumalasi, sinua tekemään Hänen tahtonsa, ja siunatkoon Hän kaikkea siementäsi ja siemenesi sukupolvien jäännöstä ikuisesti, kaikilla vanhurskailla siunauksilla, että sinä olisit siunaus kaikelle maalle.’ Ja hän lähti hänen luotaan iloiten.

Luku 22.

Ja tapahtui 44. riemuvuoden ensimmäisellä viikolla, toisena vuotena, se on vuosi, jolloin Aabraham kuoli, että Iisak ja Ismael tulivat Valan Kaivolta juhlimaan viikkojen juhlaa, se on sadon ensihedelmien juhlaa, Aabrahamin, isänsä luokse, ja Aabraham iloitsi, koska hänen kaksi poikaansa olivat tulleet. Sillä Iisakilla oli paljon omaisuutta Beershebassa, ja Iisakilla oli tapana mennä katsomaan omaisuuksiaan ja palata isänsä luokse. Ja noina päivinä Ismael tuli katsomaan isäänsä, ja he molemmat tulivat yhdessä, ja Iisak uhrasi uhrin polttouhrina, ja tarjosi sen isänsä alttarilla, jonka hän oli tehnyt Hebroniin. Ja hän uhrasi kiitosuhrin, ja järjesti ilojuhlan veljensä Ismaelin edessä: ja Rebekka teki uusia kakkuja uudesta viljasta ja antoi ne pojalleen Jaakobille vietäväksi isälleen Aabrahamille, maan ensihedelmistä, että hän söisi ja siunaisi kaiken Luojaa ennen kuin hän kuolisi. Ja myös Iisak lähetti Jaakobin käden kautta Aabrahamille parhaan kiitosuhrin, että hän söisi ja joisi. Ja hän söi ja joi ja siunasi Korkeinta Jumalaa, joka on luonut taivaan ja maan, joka on tehnyt kaikki maan lihavat asiat ja antanut ne ihmisten lapsille, että he söisivät ja joisivat ja siunaisivat Luojaansa.

’Ja nyt minä kiitän Sinua, minun Jumalani, koska olet antanut minun nähdä tämän päivän: katso, minä olen sata, kolme kertaa (kaksikymmentä) ja 15 vuotta, vanha mies ja täynnä päiviä, ja kaikki minun päiväni ovat olleet minulle rauhaa. Sielunvihollisen miekka ei ole voittanut minua missään, mitä Sinä olet antanut minulle ja minun lapsilleni kaikkina elinpäivinäni tähän päivään saakka. Minun Jumalani, olkoon Sinun armosi ja Sinun rauhasi Sinun palvelijasi yllä, ja hänen poikiensa siementen yllä, että he olisivat Sinulle valittu kansa perintöosa kaikkien maan kansojen keskuudesta, tästä lähtien kaikkien maan sukupolvien päiviin, kaikkiin aikoihin.’

Ja hän kutsui Jaakobin ja sanoi: ’Minun poikani Jaakob, siunatkoon kaiken Jumala sinua ja vahvistakoon sinua tekemään vanhurskautta ja Hänen tahtonsa Hänen edessään, ja valitkoon Hän sinut ja sinun siemenesi, että teistä tulisi kansa Hänen perintöosakseen, Hänen tahtonsa mukaan ainaiseksi. Ja sinä, minun poikani Jaakob, lähesty minua ja suutele minua.’ Ja hän lähestyi ja suuteli häntä, ja hän sanoi: ’Siunattu olkoon poikani Jaakob ja kaikki Jumalan Korkeimman pojat kaikkiin aikoihin saakka; antakoon Jumala sinulle vanhurskauden siemenen; ja jotkut sinun pojistasi Hän pyhittäköön kaiken maan keskellä; palvokoon kansat sinua, ja kaikki kansakunnat kumartukoon siemenesi edessä. Ole vahva ihmisten läsnäollessa, ja hallitse kaikkea Seetin siementä. Silloin sinun tiesi ja poikiesi tiet vanhurskautetaan, niin että heistä tulee pyhä kansa. Antakoon Korkein Jumala sinulle kaikki siunaukset, joilla Hän on siunannut minua, ja joilla Hän siunasi Nooaa ja Aadamia; levätköön he siemenesi pyhässä päässä sukupolvesta sukupolveen ikuisesti. Ja puhdistakoon Hän sinut kaikesta saastaisuudesta ja epäpuhtaudesta, että sinulle annettaisiin anteeksi kaikki rikkomukset, joita olet välinpitämättömänä tehnyt. Ja vahvistakoon Hän sinua ja siunatkoon sinua, ja sinä voit periä koko maan, ja uudistakoon Hän Hänen liittonsa sinun kanssasi, että olisit Hänelle kansa Hänen perintöosakseen kaikkina aikoina, ja että Hän olisi sinulle ja sinun siemenellesi Jumala totuudessa ja vanhurskaudessa läpi kaikkien maan päivien. Ja sinä, minun poikani Jaakob, muista minun sanani, ja pidä isäsi Aabrahamin käskyt: erota itsesi kansoista äläkä syö heidän kanssaan, äläkä tee heidän tekojensa mukaan äläkä liittoudu heidän kanssaan; sillä heidän tekonsa ovat epäpuhtaita, ja kaikki heidän tiensä ovat saastaisuus ja inhotus ja epäpuhtaus. He uhraavat uhreja kuolleille ja palvovat pahoja henkiä ja he syövät haudoilla ja kaikki heidän tekonsa ovat turhuutta ja tyhjyyttä. Ei heillä ole sydäntä ymmärtää, ja heidän silmänsä eivät näe, mitä heidän tekonsa ovat, ja kuinka he menevät harhaan sanoessaan puunpalalle: ’Sinä olet minun jumalani, ’ ja kivelle: ’Sinä olet minun johdattajani.’

Ja mitä sinuun tulee, minun poikani Jaakob, auttakoon Korkein Jumala sinua ja siunatkoon taivaan Jumala sinua ja poistakoon sinut kaikesta heidän saastaisuudestaan ja kaikesta heidän vääryydestään. Ole varovainen, minun poikani Jaakob, ottamasta vaimoa mistään Kanaanin tyttärien siemenistä; sillä kaikki hänen siemenensä revitään maasta juurineen. Sillä rikkoen Haamia vastaan Kanaan teki väärin, ja kaikki hänen siemenensä ja kaikki sen jäännökset tullaan tuhoamaan maan päältä, eikä yhtäkään hänen jälkeläistään säästetä tuomion päivänä. Ja mitä tulee patsaiden ja epäpyhän palvojiin, heillä ei ole toivoa elävien maassa; eikä heistä jää muistoa maahan, sillä he laskeutuvat tuonelaan ja tuomion paikkaan he menevät, niin kuin Sodoman lapset otettiin pois maan päältä, niin otetaan pois kaikki nuo, jotka palvovat patsaita. Älä pelkää, poikani Jaakob, äläkä ole kauhistunut, oi Aabrahamin poika. Varjelkoon Korkein Jumala sinut tuholta, ja kaikilta vääryyden poluilta hän sinut johdattakoon. Tämän talon minä olen rakentanut itselleni, että laittaisin nimeni sen ylle maahan, ja se nimetään Aabrahamin huoneeksi; se on annettu sinulle ja sinun siemenellesi ikuisesti; sillä sinä tulet rakentamaan taloni ja vahvistamaan minun nimeni Jumalan edessä ikuisesti: sinun siemenesi ja sinun nimesi tulevat säilymään läpi kaikkien maan sukupolvien.’

Ja hän lopetti hänen käskemisensä ja siunaamisensa. Ja he kaksi makasivat yhdessä yhdellä vuoteella, ja Jaakob nukkui Aabrahamin, isänsä isän rinnalla ja hän suuteli häntä seitsemän kertaa, ja hänen rakkautensa ja hänen sydämensä iloitsivat hänen ylitseen. Ja hän siunasi häntä kaikella sydämellään ja sanoi: ’Korkein Jumala, kaiken Jumala ja kaiken Luoja, joka toi minut Kaldean Uurista, että Hän antaa minulle tämän maan perittäväksi ikuisesti, ja että vahvistaisin pyhää siementä - siunattu olkoon Korkein ikuisesti.’ Ja hän siunasi Jaakobia ja sanoi: ’Minun poikani, josta koko minun sydämeni ja koko rakkauteni iloitsee, olkoon Sinun kunniasi ja Sinun armosi hänen yllään ja hänen siemenensä yllä ainiaan. Äläkä hylkää häntä, äläkä aseta häntä puutteeseen tästä lähtien ikuisuuden päiviin saakka, ja olkoon Sinun silmäsi avoinna hänen yllään ja hänen siemenensä yllä, että Sinä varjelisit häntä ja siunaisit häntä, ja pyhittäisit hänet kansaksi Sinun perintöosaksesi; ja siunaa häntä kaikilla siunauksillasi tästä lähtien kaikkiin ikuisuuden päiviin saakka, ja uudista Sinun liittosi ja Sinun kunniasi hänen kanssaan ja hänen siemenensä kanssa hyvän tarkoituksesi mukaan, kaikille maan sukupolville.’

Luku 23.

Ja hän asetti kaksi Jaakobin sormea silmilleen, ja hän siunasi jumalien Jumalaa, ja hän peitti kasvonsa ja ojensi jalkansa ja nukahti ikuisuuden uneen ja hänet korjattiin isiensä luokse. Ja tietämättömänä tästä kaikesta Jaakob lepäsi hänen rinnallaan, eikä tiennyt, että Aabraham, hänen isänsä isä, oli kuollut. Ja Jaakob heräsi unestaan, ja katso, Aabraham oli kylmä kuin jää, ja hän sanoi: ’Isä, isä’; mutta kukaan ei puhunut, ja hän tiesi, että hän oli kuollut. Ja hän nousi hänen rinnaltaan ja juoksi ja kertoi Rebekalle, hänen äidilleen, ja Rebekka meni Iisakin luokse yöllä ja kertoi hänelle, ja he menivät yhdessä ja Jaakob heidän kanssaan, ja lamppu oli hänen kädessään, ja kun he olivat menneet, he löysivät Aabrahamin makaamasta kuolleena. Ja Iisak laskeutui isänsä kasvoille ja itki ja suuteli häntä. Ja äänet kuuluivat Aabrahamin talossa, ja hänen poikansa Ismael nousi ja meni isänsä Aabrahamin luokse, ja itki isäänsä Aabrahamia, hän ja koko Aabrahamin talo, ja he itkivät suurella surulla. Ja hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet kaksoisluolaan, vaimonsa Saaran lähelle, ja he itkivät häntä 40 päivää, kaikki hänen talonsa miehet ja Iisak ja Ismael ja kaikki heidän poikansa ja kaikki Keturan pojat siellä, missä olivat, ja Aabrahamin suremisen päivät päättyivät. Ja hän eli kolme riemuvuotta ja neljä vuosien viikkoa, 175 vuotta, ja täytti elämänsä päivät vanhana ja päivistä tarpeeksi saaneena. Sillä isien elinpäivät olivat 19 riemuvuotta, ja vedenpaisumuksen jälkeen he alkoivat elää vähemmän kuin 19 riemuvuotta, ja vähentyä riemuvuosissa, ja vanhentua nopeammin, ja heidän päivänsä täyttyivät monenlaisten ahdistusten tähden ja heidän tiensä pahuuksien tähden, poikkeuksena Aabraham. Sillä Aabraham oli täydellinen kaikissa teoissaan Herran kanssa, ja hyvää tahtova vanhurskaudessa kaikkina elämänsä päivinä; ja katso, hän ei täyttänyt neljää riemuvuotta elämässään, kun hän oli vanhentunut pahuuden tähden, ja hänen päivänsä tulivat täyteen. Ja kaikki sukupolvet, jotka nousevat tästä ajasta suuren tuomion päivään saakka, tulevat vanhenemaan nopeasti, ennen kuin he täyttävät kaksi riemuvuotta, ja heidän viisautensa tulee hylkäämään heidät vanhan iän tähden ja kaikki heidän tietonsa katoaa. Ja noina päivinä, jos ihminen elää puolitoista riemuvuotta, hänestä sanotaan: ’Hän on elänyt pitkään, ja suurin osa hänen päivistään on tuskaa ja murhetta ja ahdistusta, eikä ole rauhaa. Sillä onnettomuus seuraa onnettomuutta, ja haavaa haavaa, ja ahdistus ahdistusta, ja pahat uutiset pahoja uutisia, ja sairaus sairautta, ja kaikki pahat tuomiot niin kuin nämä, yksi toisensa kanssa, sairaus ja sortuminen, ja lumi ja halla ja jää, ja kuume ja kylmyys, ja tylsyys, ja nälänhätä ja kuolema ja miekka ja vankeus ja kaikenlaiset onnettomuudet ja tuskat.’ Ja kaikki nämä tulevat pahan sukupolven päälle, joka tekee rikkomuksia maan päällä: heidän työnsä ovat epäpuhtaus ja haureus ja saastaisuus ja inhotukset. Silloin he sanovat: ’Isiemme päivät olivat monet, jopa tuhat vuotta, ja olivat hyvät; mutta katso, meidän elinpäivämme, jos ihminen on elänyt paljon, ovat kolme kertaa 20 vuotta ja kymmenen, ja jos hän on vahva, neljä kertaa 20 vuotta, ja nuo ovat pahoja päiviä, eikä ole rauhaa tämän pahan sukupolven päivinä.’ Ja tuon sukupolven pojat tuomitsevat isänsä ja vanhimpansa synnistä ja epäoikeudenmukaisuudesta, ja heidän suunsa sanoista ja suuresta pahuudesta, johon he syyllistyvät, ja liittyen liiton hylkäämiseen, jonka Herra teki heidän ja Hänen välilleen, että heidän tulisi pitää se ja tehdä kaikki Hänen käskynsä ja Hänen määräyksensä ja kaikki Hänen lakinsa, poistumatta oikealle puolelle tai vasemmalle. Sillä kaikki ovat tehneet pahaa, ja jokainen suu puhuu pahuutta ja kaikki heidän tekonsa ovat epäpuhtaus ja inhotus, ja kaikki heidän tiensä ovat saastaisuutta, epäpuhtautta ja tuhoa. Katso, maa tullaan tuhoamaan heidän tekojensa tähden, eikä jää siementä viinipuulle, eikä öljyä; sillä heidän tekonsa ovat kaikki uskottomia, ja he menehtyvät yhdessä, pedot ja karja ja linnut ja kaikki meren kalat, ihmisten lasten tähden. Ja he tulevat kamppailemaan toinen toistensa kanssa, nuoret vanhojen kanssa ja vanhat nuorien kanssa, köyhät rikkaiden kanssa, alempiarvoiset ylimysten kanssa, ja kerjäläinen ruhtinaan kanssa, lain ja liiton tähden; sillä he ovat unohtaneet käskyt ja liiton ja juhlat ja kuukaudet ja sapatit ja riemuvuodet ja kaikki tuomiot. Ja he tulevat käyttämään miekkoja ja sotaa käännyttääkseen heidät takaisin tielle, mutta he eivät palaa ennen kuin paljon verta on vuodatettu maan päällä, yksi toisensa kautta. Ja nuo, jotka ovat paenneet, eivät tule palaamaan pahuudestaan vanhurskauden tielle, vaan he korottavat itsensä petokseen ja hyvinvointiin, että he voivat jokainen ottaa kaiken sen, mikä on heidän lähimmäistensä, ja he nimeävät suuren nimen, mutta eivät totuudessa eivätkä vanhurskaudessa, ja he saastuttavat pyhistä pyhimmän epäpuhtaudellaan ja saastaisuutensa turmelluksella. Ja suuri rangaistus tulee tämän sukupolveen teoista Herralta, ja Hän antaa heidät miekalle ja tuomiolle ja vankeuteen, ja ryöstettäväksi ja hävitettäväksi. Ja Hän herättää heitä vastaan pakanoiden synnintekijät, joilla ei ole armoa eikä sääliä, ja jotka eivät kunnioita ketään henkilöä, ei vanhaa eikä nuorta, eikä ketään, sillä he ovat pahempia ja vahvempia tekemään pahaa kuin kaikki ihmisten lapset.

Ja he käyttävät väkivaltaa Israelia vastaan ja rikkomusta Jaakobia vastaan, ja paljon verta vuodatetaan maan päällä, eikä ole ketään korjaamassa eikä ketään hautaamassa. Noina päivinä he huutavat ääneen ja kutsuvat ja rukoilevat, että he pelastuisivat syntisten pakanoiden käsistä, mutta kukaan ei pelastu. Ja lasten päät ovat valkoiset, harmailla hiuksilla, ja kolmen viikon ikäinen lapsi näyttää vanhalta kuin satavuotias mies, ja heidän muotonsa tuhoutuu ahdistuksen ja sorron kautta. Ja noina päivinä lapset alkavat opiskelemaan lakia ja etsimään käskyjä ja palaamaan vanhurskauden polulle. Ja päivät alkavat lisääntyä ja moninkertaistua nioden ihmislasten keskuudessa, kunnes heidän päivänsä lähenee tuhatta vuotta. Ja suurempi on vuosien luku kuin ennen oli päivien luku. Eikä ole vanhaa miestä, eikä ketään kyllästyneenä päiviinsä, sillä kaikki ovat kuin lapset ja nuorukaiset. Ja kaikki heidän päivänsä he täyttävät ja elävät rauhassa ja ilossa, eikä ole Saatanaa eikä yhtään pahaa tuhoajaa; sillä kaikki heidän päivänsä ovat siunauksen ja parantamisen päiviä. Ja siihen aikaan Herra parantaa Hänen palvelijansa, ja he nousevat ylös ja näkevät suuren rauhan, ja ajavat pois vastustajansa. Ja vanhurskas näkee ja on kiitollinen ja iloitsee riemulla aina ja iankaikkisesti, ja näkee kaikki heidän tuomionsa ja vihollistensa kaikki kiroukset. Ja heidän luunsa lepäävät maassa ja heidän hengillään on suuri ilo, ja he tulevat tuntemaan, että se on Herra, joka jakaa oikeutta, ja osoittaa armon sadoille ja tuhansille ja kaikille, jotka rakastavat Häntä. Ja sinä, Mooses, kirjoita muistiin nämä sanat, sillä niin ne on kirjoitettu, ja ne on tallennettu taivaallisiin tauluihin todistukseksi sukupolville ikuisiksi ajoiksi.

Luku 24.

Ja tapahtui Aabrahamin kuoleman jälkeen, että Herra siunasi hänen poikaansa Iisakia, ja hän nousi Hebronilta ja meni ja oli Näyn Kaivolla, tämän riemuvuoden kolmannen viikon ensimmäisellä vuodella, seitsemän vuotta. Ja neljännen viikon ensimmäisellä vuodella nälänhätä alkoi maassa, ensimmäinen nälänhätä, mitä oli ollut, oli Aabrahamin päivinä. Ja Jaakob keitti linssisoppaa, ja Eesau tuli pellolta nälkäisenä. Ja hän sanoi veljelleen Jaakobille: ’Anna minulle tätä punaista keittoa.’ Ja Jaakob sanoi hänelle: ’Myy minulle syntymäoikeutesi ja minä annan sinulle leipää ja tätä linssikeittoa.’ Ja Eesau sanoi sydämessään: ’Minä tulen kuolemaan; mitä hyötyä minulle on tästä syntymäoikeudesta?’ Ja hän sanoi Jaakobille: ’Minä annan sen sinulle.’ Ja Jaakob sanoi: ’Vanno minulle, tänä päivänä, ’ ja hän vannoi hänelle. Ja Jaakob antoi veljelleen Eesaulle leipää ja keittoa, ja hän söi kunnes oli täynnä, ja Eesau piti halpana syntymäoikeutensa; tästä syystä Eesauta kutsutaan nimellä Edom, punaisen keiton tähden, jota Jaakob antoi hänelle syntymäoikeudesta. Ja Jaakobista tuli vanhempi, ja Eesau alennettiin arvostaan. Ja nälänhätä oli yli maan, ja Iisak poistui lähteäkseen alas Egyptiin tämän viikon toisella vuodella, ja meni filistealaisten kuninkaan, Abimelekin luokse Gerariin. Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: ’Älä mene alas Egyptiin, ole siinä maassa, minkä kerron sinulle, ja vaella tässä maassa, ja Minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun siemenellesi Minä annan kaiken tämän maan, ja Minä vahvistan valani, jonka vannoin isällesi Aabrahamille, ja Minä moninkertaistan sinun siemenesi kuin taivaan tähdet, ja annan sinun siemenellesi kaiken tämän maan. Ja sinun siemenessäsi tulevat kaikki maan kansat siunatuiksi, koska sinun isäsi totteli Minun ääntäni, ja piti Minun vaatimukseni ja Minun käskyni ja Minun lakini ja Minun määräykseni ja Minun liittoni; ja nyt tottele Minun ääntäni ja ole tässä maassa.’ Ja hän oli Gerarissa kolme vuosien viikkoa. Ja Abimelek vaati liittyen häneen, ja liittyen kaikkeen, mikä oli hänen, sanoen: ’Yksikin ihminen joka koskee häneen tai mihinkään, mikä on hänen, tulee varmasti kuolemaan.’ Ja Iisak vahvistui filistealaisten keskuudessa, ja hän sai paljon omaisuutta, härkiä ja lampaita ja kameleita ja aaseja ja suuren talouden.

Ja hän kylvi filistealaisten maata ja niitti satakertaisen sadon, ja Iisakista tuli äärimmäisen rikas, ja filistealaiset kadehtivat häntä. Nyt kaikki kaivot, jotka Aabrahamin palvelijat olivat kaivaneet Aabrahamin eläessä, filistealaiset olivat lopettaneet Aabrahamin kuoleman jälkeen ja täyttäneet ne maalla. Ja Abimelek sanoi Iisakille: ’Lähde luotamme, sillä sinä olet paljon mahtavampi kuin me.’ Ja Iisak lähti sieltä seitsemännen viikon ensimmäisenä vuotena, ja vaelsi Gerarin laaksoissa. Ja he kaivoivat uudelleen vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin palvelijat olivat kaivaneet, ja jotka filistealaiset olivat sulkeneet Aabrahamin kuoleman jälkeen, ja he kutsuivat niitä nimillä, joilla hänen isänsä Aabraham oli ne nimennyt. Ja Iisakin palvelijat kaivoivat vettä laaksossa, ja löysivät elävää vettä, ja Gerarin paimenet vastustivat Iisakin paimenia sanoen: ’Tämä vesi on meidän’, ja Iisak nimesi kaivon ’Vääryys’, koska he olivat tehneet vääryyttä meille. Ja he kaivoivat toisen kaivon, ja he vastustivat myös sitä, ja hän nimesi sen ’Viha’. Ja hän nousi sieltä ja he kaivoivat toisen kaivon, ja sitä he eivät vastustaneet, ja hän kutsui sitä nimellä ’Tila’, ja Iisak sanoi: ’Nyt on Herra tehnyt tilaa meille, ja me olemme lisääntyneet maassa.’ Ja hän lähti sieltä Valan Kaivolle 44. riemuvuoden ensimmäisen viikon ensimmäisellä vuodella. Ja Herra ilmestyi hänelle tuona yönä, ensimmäisen kuukauden uutena kuuna ja sanoi hänelle: ’Minä olen isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä Minä olen sinun kanssasi, ja siunaan sinua ja varmasti moninkertaistan siemenesi kuin maan hiekka, Aabrahamin, Minun palvelijani tähden.’ Ja hän rakensi alttarin sinne, mihin hänen isänsä Aabraham oli ensimmäiseksi rakentanut, ja hän kutsui Herran nimeä, ja uhrasi uhrin isänsä Aabrahamin Jumalalle. Ja he kaivoivat kaivon ja löysivät elävää vettä. Ja Iisakin palvelijat kaivoivat toisen kaivon eivätkä löytäneet vettä, ja he menivät ja kertoivat Iisakille, että he eivät olleet löytäneet vettä, ja Iisak sanoi: ’Minä olen vannonut tänä päivänä filistealaisille ja tämä on tapahtunut meille.’ Ja hän kutsui tuota paikkaa Valan Kaivoksi; sillä siellä hän oli vannonut Abimelekille ja hänen ystävälleen Ahuzzathille prefekti Phicolille ja Orille, hänen päällikölleen. Ja sinä päivänä Iisak tiesi, että pakotettuna hän oli vannonut heille rauhaa heidän kanssaan. Ja tuona päivänä Iisak kirosi filistealaiset ja sanoi: ’Kirottuja olkoon filistealaiset vihan päivään saakka ja harmi kaikkien kansojen keskuudessa; tehköön Jumala heistä pilkan ja kirouksen ja vihan kohteen ja harmin pakanoiden synnintekijöiden käsiin ja kittiläisten käsiin. Ja kuka ikinä pakenee vihollisen ja kittiläisten miekkaa, repiköön vanhurskas kansa heidät juurineen oikeudella taivaan alta; sillä he tulevat olemaan vihollisia ja vastustajia minun lapsilleni läpi kaikkien sukupolvien maan päällä.

Eikä jälkeläistä tule jäämään heille, eikä yksikään pelastu vihan tuomion päivänä; sillä tuho ja juurineen repiminen ja karkotus on koko filistealaisten siemen, eikä enää jää jäljelle näille caphtorim nimeä tai siementä maan päälle. Sillä vaikka hän nousisi taivaaseen, sieltä hänet tuodaan alas, ja vaikka hän tekee itsensä vahvaksi maan päällä, sieltä hänet vedetään pois, ja vaikka hän piiloutuisi kansojen keskuuteen, jopa sieltä hänet revitään juurineen pois. Ja vaikka hän laskeutuisi Sheoliin, myös siellä hänen tuomionsa on suuri, eikä hän saa sielläkään rauhaa. Ja jos hän menee vankeuteen, noiden, jotka etsivät hänen elämäänsä, heidän käsien kautta he tappavat hänet matkalla, eikä jää nimeä eikä siementä jäljelle hänestä mihinkään maan päälle, sillä ikuiseen kiroukseen hän lähtee.’

Ja näin on kirjoitettu ja kaiverrettu liittyen häneen taivaallisissa tauluissa, että hänelle tehdään näin tuomion päivänä, niin että hänet revitään juurineen pois maasta.

Luku 25.

Ja tällä riemuvuodella, tämän viikon toisella vuodella Rebekka kutsui poikansa Jaakobin, ja puhui hänelle sanoen: ’Minun poikani, älä ota itsellesi vaimoa Kanaanin tyttäristä, niin kuin Eesau, sinun veljesi, joka otti itselleen kaksi vaimoa Kanaanin tyttäristä, ja he ovat katkeroittaneet sieluni kaikilla epäpuhtailla teoillaan; sillä kaikki heidän tekonsa ovat haureutta ja himoa, eikä heissä ole vanhurskautta, sillä heidän tekonsa ovat pahoja. Ja minä, minun poikani, rakastan sinua äärimmäisesti, ja minun sydämeni ja olemukseni siunaa sinua jokaisella päivän hetkellä ja yövartiossa. Ja nyt, minun poikani, kuuntele ääntäni, ja tee äitisi tahto, äläkä ota itsellesi vaimoa tämän maan tyttäristä, vaan minun isäni talosta, ja minun isäni sukulaisista. Ota itsellesi vaimo isäni talosta, ja Korkein Jumala siunaa sinua, ja sinun lapsistasi tulee vanhurskas sukupolvi ja pyhä siemen.’ Ja sitten puhui Jaakob äidilleen Rebekalle ja sanoi hänelle: ’Katso, äiti, minä olen yhdeksän vuosien viikkoa vanha, enkä tiedä enkä ole koskettanut yhtään naista, enkä ole kihlannut itseäni kenellekään, enkä edes ajattele ottavani vaimoa Kanaanin tyttäristä. Sillä minä muistan, äiti, isämme Aabrahamin sanat, sillä hän käski minua olla ottamatta vaimoa Kanaanin tyttäristä, ja ottamaan itselleni vaimon isäni huoneen siemenestä ja omasta suvustani. Minä olen kuullut ennen, että veljellesi Laabanille on syntynyt tyttäriä, ja minä olen asettanut sydämeni heihin ottaakseni vaimon heidän keskuudestaan. Ja tästä syystä minä olen vartioinut itseäni hengessäni syntiä vastaan ja olemalla turmeltumattomana kaikilla teilläni läpi kaikkien elinpäivieni; sillä mitä tulee himoon ja haureuteen, isäni Aabraham antoi minulle monia käskyjä. Ja huolimatta kaikesta tuosta, mitä hän on minulle käskenyt, nämä kaksikymmentä kaksi vuotta minun veljeni on kamppaillut kanssani, ja puhunut säännöllisesti minulle ja sanonut: ’Minun veljeni, ota vaimoksi kahden vaimoni sisko’, mutta minä kieltäydyn tekemästä niin kuin hän on tehnyt. Minä vannon sinun edessäsi, äiti, että kaikkina elinpäivinäni minä en ota itselleni vaimoa Kanaanin siemenen tyttäristä, enkä toimi syntisesti niin kuin minun veljeni on tehnyt. Älä pelkää, äiti, ole varma siitä, että minä teen sinun tahtosi ja kuljen oikeudessa, enkä turmele teitäni ikuisiksi ajoiksi.’

Ja hän (Rebekka) kohotti kasvonsa taivaalle ja levitti käsiensä sormet ja avasi suunsa ja siunasi Korkeinta Jumalaa, joka oli luonut taivaan ja maan, ja hän kiitti Häntä ja ylisti. Ja hän sanoi: ’Siunattu olkoon Herra Jumala, ja olkoon Hänen pyhä nimensä siunattu aina ja iankaikkisesti, joka on antanut minulle Jaakobin puhtaana poikana ja pyhänä siemenenä; sillä hän on Sinun, ja Sinun olkoon hänen siemenensä jatkuvasti ja läpi kaikkien sukupolvien, ikuisesti. Siunaa häntä, oi Herra, ja aseta suuhuni vanhurskauden siunaus, että voisin siunata häntä.’ Ja tuolla hetkellä, kun vanhurskauden henki laskeutui hänen suuhunsa, hän asetti molemmat kätensä Jaakobin pään päälle ja sanoi:

’Siunattu olet Sinä, vanhurskauden Herra ja aikojen Jumala, ja siunatkoon Hän sinua yli kaikkien ihmisten sukupolvien. Antakoon Hän sinulle, minun poikani, vanhurskauden polun, ja paljastakoon vanhurskauden sinun siemenellesi. Ja tehköön Hän sinun poikasi moniksi elämäsi aikana, ja nouskoon vuoden kuukausien lukumäärän mukaan. Ja tulkoon heidän poikansa moniksi ja suuriksi yli taivaan tähtien, ja heidän lukumääränsä enemmäksi kuin meren hiekka. Ja antakoon Hän heille tämän hyvän maan, niin kuin Hän on sanonut, että Hän antaisi sen Aabrahamille ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä ainaiseksi, ja omistakoon he sen ikuisesti. Ja anna minun nähdä, minun poikani, sinulle syntyvän siunattuja lapsia minun elinaikanani, ja siunattua ja pyhää siementä olkoon kaikki sinun siemenesi. Ja niin kuin olet virkistänyt äitisi sydäntä hänen elinaikanaan, niin siunaa sinua hänen kohtunsa, joka kantoi sinut, ja minun rintani siunaavat sinua ja minun suuni ja minun kieleni ylistävät sinua suuresti. Lisäänny ja levittäydy yli maan, ja olkoon sinun siemenesi täydellinen taivaan ja maan ilossa ikuisesti; ja iloitkoon siemenesi, ja suurena rauhan päivänä olkoon sillä rauha. Ja kantautukoon nimesi ja siemenesi kaikkiin aikoihin, ja olkoon Korkein Jumala heidän Jumalansa, ja vaeltakoon vanhurskauden Jumala heidän kanssaan, ja heidän kauttaan rakennettakoon Hänen pyhäkkönsä kaikille ajoille. Siunattu olkoon hän, joka sinua siunaa, ja kaikki liha, joka kiroaa sinua vääryydellä, olkoon kirottu.’ Ja hän suuteli häntä ja sanoi hänelle: ’Rakastakoon maailman Herra sinua niin kuin äitisi sydän ja hänen olemuksena iloitsee sinussa ja siunaa sinua.’ Ja hän lopetti siunauksen.

Luku 26.

Ja tämän viikon seitsemäntenä vuotena Iisak kutsui Eesaun, hänen vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: ’Minä olen vanha, minun poikani, ja katso, silmäni ovat hämärtyneet katsomaan, enkä tiedä kuolemani päivää. Ja nyt, ota metsästysaseesi, nuolikotelosi ja jousesi, ja mene ulos pellolle, ja metsästä ja ota minulle hirvenlihaa, minun poikani, ja tee minulle maukasta lihaa, sellaista, mitä minun sieluni rakastaa, ja tuo se minulle että voisin syödä, ja että minun sieluni voisi siunata sinua ennen kuin kuolen.' Mutta Rebekka kuuli Iisakin puhuvan Eesaulle. Ja Eesau lähti aikaisin pellolle metsästämään ja ottamaan kiinni ja tuomaan kotiin isälleen. Ja Rebekka kutsui poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: ’Katso, minä kuulin isäsi Iisakin puhuvan veljellesi Eesaulle sanoen "Metsästä minulle ja tee minulle maukasta lihaa, ja tuo minulle että voisin syödä ja siunata sinua Herran edessä ennen kuin kuolen." Ja nyt, minun poikani, tottele ääntäni siinä, mitä käsken sinulle: Mene laumallesi ja hae minulle kaksi hyvää vuohen karitsaa, ja minä teen niistä maukasta lihaa isällesi, sellaista, mitä hän rakastaa, ja sinä viet sen isällesi, että hän voi syödä ja siunata sinua Herran edessä ennen kuin hän kuolee, ja että sinä voisit olla siunattu.’ Ja Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ’Äiti, en minä pidä itselläni mitään, mitä minun isäni söisi, ja mikä miellyttäisi häntä: minä vain pelkään, äitini, että hän tunnistaa ääneni ja haluaa koskettaa minua. Ja sinä tiedät, että olen sileä, ja veljeni Eesau on karvainen, ja minä ilmestyn hänen eteensä kuin pahantekijä, ja teen teon, jota hän ei ole käskenyt minulle, ja häm vihastuu minulle, ja tuon ylleni kirouksen enkä siunausta.’ Ja hänen äitinsä Rebekka sanoi hänelle: ’Minun ylleni sinun kirouksesi, minun poikani, vain tottele ääntäni.’ Ja Jaakob totteli äitinsä Rebekan ääntä, ja meni ja haki kaksi hyvää ja lihavaa karitsaa vuohilta, ja toi ne äidilleen, ja hänen äitinsä teki niistä maukasta lihaa, sellaista, mitä hän rakasti. Ja Rebekka otti hyvän Eesaun, hänen vanhemman poikansa, vaatteen, joka oli talossa, ja hän puki Jaakobin, nuoremman poikansa ja laittoi karitsojen nahat hänen käsilleen ja hänen niskansa paljastetuille osille. Ja hän antoi lihan ja leivän, jotka hän oli valmistanut, poikansa Jaakobin käteen. Ja Jaakob meni sisään isänsä luokse ja sanoi: ’Minä olen sinun poikasi: minä olen tehnyt niin kuin pyysit minulta, nouse ja istu ja syö tästä, minkä olen saanut, isä, että sinun sielusi voisi siunata minua.’ Ja Iisak sanoi pojalleen: ’Kuinka olet löytänyt niin nopeasti, minun poikani?’ Ja Jaakob sanoi: ’Koska Herra, sinun Jumalasi antoi minun löytää.’ Ja Iisak sanoi hänelle: ’Tule lähemmäs, että voisin tuntea sinut, minun poikani, oletko poikani Eesau vai et.’ Ja Jaakob lähestyi isäänsä Iisakia ja hän tunsi hänet ja sanoi: ’Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet, ’ ja hän ei erottanut häntä, koska taivaasta oli järjestetty poistaa hänen havannointikykynsä, ja Iisak ei erottanut, sillä hänen kätensä olivat karvaiset kuin veljensä Eesaun, niin hän siunasi hänet. Ja hän sanoi: ’Oletko sinä minun poikani Eesau?’ ja hän sanoi: ’Minä olen sinun poikasi.’ ja hän sanoi: ’Tuo lähemmäs minua, että voin syödä tuosta, minkä olet saanut, poikani, että minun sieluni voisi siunata sinua.’ Ja hän toi sen lähemmäs häntä, ja hän söi, ja hän toi hänelle viiniä ja hän joi. Ja Iisak, hänen isänsä, sanoi hänelle: ’Tule lähemmäs ja suutele minua, poikani. Ja hän tuli lähemmäs ja suuteli häntä. Ja hän haistoi hänen vaatteensa tuoksun ja hän siunasi häntä ja sanoi:

’Katso, minun poikani tuoksu on kuin pellon, jota Herra on siunannut. Ja antakoon Herra sinulle taivaan kasteesta ja maan kasteesta, ja paljon viljaa ja öljyä: palvokoon kansat sinua, ja kumartukoon kansakunnat eteesi. Olkoon Herra veljiesi yllä, ja kumartakoon äitisi pojat sinua. Ja olkoon kaikki siunaukset, joilla Herra on siunannut minua ja siunannut isääni Aabrahamia, siirretty sinulle ja sinun siemenellesi ikuisesti. Kirottu olkoon se, joka sinua kiroaa, ja siunattu olkoon hän, joka sinua siunaa.’ Ja tapahtui heti, kun Iisak oli lopettanut poikansa Jaakobin siunaamisen, ja Jaakob oli poistunut Iisakin luota, hän piiloutui ja Eesau, hänen veljensä tuli metsästämästä. Ja myös hän teki maukasta lihaa, ja toi sen isälleen, ja sanoi isälleen: ’Nouskoon isäni, ja syö hirvenlihaa, että sinun sielusi voisi siunata minua.’ Ja Iisak, hänen isänsä, sanoi hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Ja hän sanoi hänelle: ’Minä olen esikoispoikasi Eesau: minä olen tehnyt niin kuin käskit minua.’ Ja Iisak oli hyvin suuresti hämmentynyt ja sanoi: ’Kuka on se, joka oli metsästänyt ja saanut ja toi minulle, ja minä olen syönyt kaiken ennen kuin sinä tulit, ja olen siunannut hänet: hän tulee olemaan siunattu, ja hänen siemenensä ikuisesti.’ Ja tapahtui, kun Eesau kuuli isänsä Iisakin sanat, että hän itki äärimmäisen suurta ja katkeraa itkua ja sanoi isälleen: ’Siunaa myös minut, isä.’ Ja hän sanoi hänelle: ’Veljesi tuli kavaluudella, ja on ottanut sinun siunauksesi.’ Ja hän sanoi: ’Nyt minä tiedän, miksi hänen nimensä on Jaakob: katso, hän on syrjäyttänyt minut nämä kaksi kertaa: hän otti pois minun syntymäoikeuteni ja nyt hän on ottanut pois minun siunaukseni.’ Ja hän sanoi: ’Oletko varannut minulle siunausta, isä?’ Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: ’Katso, minä olen tehnyt hänet sinun herraksesi, ja kaikki hänen veljensä olen antanut hänelle palvelijoiksi, ja runsaalla viljalla ja viinillä ja öljyllä minä olen vahvistanut häntä: ja mitä nyt teen sinulle, poikani?’ Ja Eesau sanoi isälleen Iisakille: ’Eikö sinulla ole kuin yksi siunaus, oi isä? Siunaa minut myös, isä.’ Ja Eesau korotti äänensä ja itki. Ja Iisak vastasi ja sanoi hänelle: ’Katso, kaukana maan kasteesta olkoon vaelluksesi, ja kaukana taivaan kasteesta ylhäältä. Ja miekalla sinä elät, ja palvelet veljeäsi. Ja tulee tapahtumaan, kun tulet suureksi, ja ravistat hänen ikeensä niskastasi, teet syntiä, täydellisen kuolemansynnin, ja sinun siemenesi revitään juurineen taivaan alta.’ Ja Eesau uhkaili Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä siunasi hänet, ja hän sanoi sydämessään: ’Tulkoon nyt isäni suremisen päivät, niin voin tappaa veljeni Jaakobin.’

Luku 27.

Ja Eesaun, hänen vanhemman poikansa sanat kerrottiin Rebekalle unessa, ja Rebekka lähetti kutsun Jaakobille, nuoremmalle pojalleen, ja sanoi hänelle: ’Katso, veljesi Eesau haluaa kostaa sinulle tappamalla sinut. Siksi nyt, poikani, tottele ääntäni, ja nouse ja pakene veljeni Laabanin luokse Haraniin, ja viivy hänen luonaan muutama päivä, kunnes veljesi viha kääntyy pois, ja hän poistaa vihansa sinusta ja unohtaa kaiken, mitä olet tehnyt; sitten minä lähetän hakemaan sinut sieltä.’ Ja Jaakob sanoi: ’En minä pelkää; jos hän haluaa tappaa minut, minä tapan hänet.’ Mutta hän sanoi: ’Älä anna minun tulla riistetyksi molemmista pojistani samana päivänä.’ Ja Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ’Katso, sinä tiedät, että minun isäni on tullut vanhaksi, eikä näe, koska hänen simänsä ovat hämärtyneet, ja jos jätän hänet, se on pahaa hänen silmissään, koska minä jätän hänet ja menen pois sinun luotasi, ja minun isäni suuttuu ja kiroaa minut. Minä en mene; kun hän lähettää minut, vain silloin minä menen.’ Ja Rebekka sanoi Jaakobille: ’Minä menen ja puhun hänelle, ja hän lähettää sinut pois.’ Ja Rebekka meni ja sanoi Iisakille: ’Minä inhoan elämääni kahden Heetin tyttären takia, jotka Eesau on ottanut itselleen vaimoiksi, ja jos Jaakob ottaa vaimon sellaisen maan tyttäristä niin kuin tämä, mitä tarkoitusta varten enää eläisin, sillä Kanaanin tyttäret ovat pahoja.’ Ja Iisak kutsui Jaakobin ja siunasi häntä ja varoitti häntä ja sanoi hänelle: ’Älä ota itsellesi vaimoa mistään Kanaanin tyttäristä; nouse ja mene Mesopotamiaan, Bethuelin, äitisi isän taloon, ja ota itsellesi vaimo sieltä äitisi veljen Laabanin tyttäristä. Ja siunatkoon Kaikkivaltias Jumala sinua ja lisätköön ja moninkertaistakoon sinut, että tulisit kansojen seuraksi, ja antakoon sinulle isäni Aabrahamin siunaukset, ja sinun siemenellesi sinun jälkeesi, että perisit maan, jossa vaellat ja kaiken maan, minkä Jumala antoi Aabrahamille: mene, poikani, rauhassa.’ Ja Iisak lähetti Jaakobin pois ja hän meni Mesopotamiaan, syyrialaisen Bethuelin pojan Laabanin luokse, Rebekan, Jaakobin äidin veljen luokse.

Ja tapahtui sen jälkeen, kun Jaakob oli noussut lähteäkseen Mesopotamiaan, että Rebekan henki oli murheellinen poikansa tähden, ja hän itki. Ja Iisak sanoi Rebekalle: ’Sisareni, älä itke poikani Jaakobin tähden, sillä hän menee rauhassa, ja rauhassa hän tulee palaamaan. Korkein Jumala varjelee häntä kaikesta pahasta ja on hänen kanssaan; sillä Hän ei hylkää häntä kaikkina päivinään; sillä minä tiedän, että hänen tiensä menestyy kaikissa asioissa minne hän meneekin, kunnes hän palaa rauhassa luoksemme, ja me näemme hänet rauhassa. Älä pelkää hänen tähtensä, sisareni, sillä hän on oikealla polulla ja hän on täydellinen mies; ja hän on uskollinen eikä menehdy. Älä itke.’ Ja Iisak lohdutti Rebekkaa poikansa Jaakobin tähden ja siunasi häntä. Ja Jaakob meni Valan Kaivolta mennäkseen Haraniin 44. riemuvuoden toisen viikon ensimmäisenä vuotena, ja hän tuli Luziin vuorille, se on Beeteliin, tämän viikon ensimmäisen kuukauden uutena kuuna, ja hän tuli paikalle illalla ja kääntyi lännen tieltä tuona yönä, ja hän nukkui siellä, sillä aurinko oli laskenut. Ja hän otti yhden tuon paikan kivistä ja laittoi sen puun alle, ja hän matkusti yksin, ja hän nukkui. Ja hän näki unta tuona yönä, ja katso, maahan oli laitettu tikapuut, ja sen huippu ylsi taivaaseen, ja katso, Herran enkelit nousivat ja laskivat siinä ja katso, Herra seisoi sen yläpuolella. Ja Hän puhui Jaakobille ja sanoi: ’Minä olen Herra, isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala; maa, jolla nukut, sinulle Minä annan sen, ja sinun siemenellesi sinun jälkeesi. Ja sinun siemenesi tulee olemaan kuin maan tomu, ja sinä lisäännyt länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat kaikkien maan kansojen suvut siunatuiksi. Ja katso, Minä olen sinun kanssasi, ja pysyn kanssasi minne menetkin, ja Minä tuon sinut takaisin tähän maahan rauhassa; sillä Minä en jätä sinua, ennen kuin teen kaiken, mistä olen kertonut sinulle.’ Ja Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ’Todella tämä paikka on Herran huone, enkä minä tiennyt sitä.’ Ja hän oli peloissaan ja sanoi: ’Kauhistuttava on tämä paikka, mikä ei ole mitään muuta kuin Jumalan huone, ja tämä on taivaan portti.’ Ja Jaakob nousi aamulla aikaisin ja otti kiven, jonka hän oli laittanut päänsä alle ja asetti sen pystyyn kuin pylvään merkiksi, ja hän kaatoi öljyä sen huipulle. Ja hän nimesi tuon paikan Beeteliksi, mutta ensiksi paikan nimi oli Luz. Ja Jaakob lupasi lupauksen Herralle sanoen: ’Jos Herra on minun kanssani, ja pitää minut tällä tiellä jota kuljen, ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatetta puettavaksi, niin että tulen takaisin isäni taloon rauhassa, silloin Herra on minun Jumalani, ja tämä kivi, jonka olen asettanut pystyyn merkiksi tähän paikkaan, tulee olemaan Herran huone, ja kaikesta, mitä annat minulle, minä annan kymmenesosan Sinulle, minun Jumalani.’

Luku 28.

Ja hän jatkoi matkaansa, ja tuli idän maahan, Laabanin, Rebekan veljen luokse, ja hän oli hänen kanssaan, ja palveli häntä tyttärensä Raakelin tähden yhden viikon. Ja kolmannen viikon ensimmäisellä vuodella hän sanoi hänelle: ’Anna minulle vaimoni, jonka puolesta olen sinua palvellut seitsemän vuotta.’ Ja Laaban sanoi Jaakobille: ’Minä annan sinulle vaimosi.’ Ja Laaban järjesti juhlan, ja otti vanhemman tyttärensä Leean, ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi, ja antoi hänelle Zilpahin (Silpan), palvelijattarensa, palvelijattareksi. Ja Jaakob ei tiennyt, sillä hän luuli, että hän oli Raakel. Ja hän meni hänen luokseen, ja katso, hän oli Leea, ja Jaakob oli vihainen Laabanille ja sanoi hänelle: ’Miksi olet menetellyt näin kanssani? Enkö palvellut sinua Raakelin enkä Leean tähden? Miksi teit vääryyden minulle? Ota tyttäresi, ja minä menen, sillä sinä olet tehnyt pahaa minulle.’ Sillä Jaakob rakasti Raakelia enemmän kuin Leeaa, sillä Leean silmät olivat heikot, mutta hänen muotonsa oli hyvin muodostunut, mutta Raakelilla oli kauniit silmät ja kaunis ja erittäin hyvä vartalo. Ja Laaban sanoi Jaakobille: ’Meidän maassamme ei anneta nuorempaa ennen vanhempaa.’ Eikä ole oikein tehdä tätä; sillä niin on säädetty ja kirjoitettu taivaallisissa tauluissa, että kenenkään ei pidä antaa nuorempaa tytärtä ennen vanhempaa; vaan vanhempi annetaan ensin ja hänen jälkeensä nuorempi. Ja ihminen joka tekee niin, häntä vastaan asetetaan syyte taivaassa, ja kukaan ei ole vanhurskas, joka tekee tämän, sillä tämä teko on pahaa Herran edessä. Ja käske sinä Israelin lapsia, etteivät he tee tätä; älköön he ottako tai antako nuorempaa ennen kuin vanhempi on annettu, sillä se on hyvin pahaa. Ja Laaban sanoi Jaakobille: ’Kulukoon ohitsemme tämän juhlan seitsemän päivää, ja minä annan sinulle Raakelin vaimoksi, että palvelisit minua toiset seitsemän vuotta, että paimentaisit lampaitani niin kuin teit edellisen viikon.’ Ja päivänä, kun Leean juhlan seitsemän päivää oli kulunut, Laaban antoi Raakelin Jaakobille, että hän palvelisi häntä toiset seitsemän vuotta, ja hän antoi Raakelille Bilhan, Silpan sisaren, palvelijattareksi. Ja hän palveli vielä toiset seitsemän vuotta Raakelin puolesta, sillä Leea oli annettu hänelle tyhjästä. Ja Herra avasi Leean kohdun, ja hän hedelmöittyi ja kantoi Jaakobille pojan, ja hän antoi hänelle nimen Ruuben, kolmannen viikon ensimmäisellä vuodella, yhdeksännen kuukauden neljäntenätoista päivänä. Mutta Raakelin kohtu oli suljettu, sillä Herra näki, että Leeaa vihattiin ja Raakelia rakastettiin. Ja jälleen Jaakob yhtyi Leeaan, ja hän hedelmöittyi, ja kantoi Jaakobille toisen pojan, ja hän antoi hänelle nimen Simeon, tämän viikon kolmantena vuotena, kymmenennen kuukauden 21. päivänä. Ja jälleen Jaakob yhtyi Leeaan, ja hän hedelmöittyi, ja kantoi hänelle kolmannen pojan ja hän kutsui häntä nimellä Leevi, tämän viikon kuudentena vuotena, ensimmäisen kuukauden uutena kuuna. Ja jälleen Jaakob yhtyi häneen, ja hän hedelmöittyi, ja kantoi hänelle neljännen pojan, ja hän antoi hänelle nimen Juuda, neljännen viikon ensimmäisenä vuotena, kolmannen kuukauden 15. päivänä. Ja kaiken tämän tähden Raakel kadehti Leeaa, sillä hän ei kantanut, ja hän sanoi Jaakobille: ’Anna minulle lapsia.’ Ja Jaakob sanoi: ’Olenko minä pidättänyt sinulta kohtusi hedelmät? Olenko minä hylännyt sinut?’ Ja kun Raakel näki, että Leea oli synnyttänyt Jaakobille neljä poikaa: Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda, hän sanoi hänelle: ’Yhdy palvelijattareeni Bilhaan, ja hän hedelmöittyy ja kantaa minulle pojan.’ Ja hän antoi hänelle palvelijattarensa Bilhan vaimoksi. Ja hän yhtyi häneen, ja hän hedelmöittyi ja kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Daan, kolmannen viikon kuudentena vuotena, kuudennen kuukauden yhdeksäntenä päivänä. Ja Jaakob yhtyi taas Bilhaan ja hän hedelmöittyi uudelleen, ja kantoi Jaakobille toisen pojan, ja Raakel antoi hänelle nimen Naftali, neljännen viikon toisella vuodella, seitsemännen kuun viidentenä päivänä. Ja kun Leea näki, että hän oli tullut hedelmättömäksi eikä kantanut, hän kadehti Raakelia, ja myös hän antoi palvelijattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi, ja hän hedelmöittyi ja kantoi pojan, ja Leea antoi hänelle nimen Gaad, neljännen viikon kolmantena vuotena, kahdeksannen kuukauden 12. päivänä. Ja hän yhtyi uudelleen häneen, ja hän hedelmöittyi ja kantoi hänelle toisen pojan, ja Leea antoi hänelle nimen Asser, neljännen viikon viidentenä vuotena, yhdennentoista kuukauden toisena päivänä. Ja Jaakob yhtyi Leeaan, ja hän hedelmöittyi ja kantoi pojan ja hän antoi hänelle nimen Isaskar, neljännen viikon neljäntenä vuotena, viidennen kuukauden neljäntenä päivänä, ja hän antoi hänet hoidettavaksi. Ja Jaakob yhtyi häneen uudelleen, ja hän hedelmöittyi ja kantoi kaksi lasta, pojan ja tyttären, ja hän antoi pojalle nimen Sebulon ja tyttärelle nimen Diina, neljännen viikon kuudentena vuotena, seitsemännen kuukauden seitsemäntenä päivänä. Ja Herra oli armollinen Raakelille ja avasi hänen kohtunsa ja hän hedelmöittyi ja kantoi pojan, ja hän antoi hänelle nimen Joosef, neljännen viikon kuudentena vuotena, neljännen kuukauden uutena kuuna.

Ja niinä päivinä, kun Joosef syntyi, Jaakob sanoi Laabanille: ’Anna minulle vaimoni ja poikani, ja anna minun mennä isäni Iisakin luokse, ja anna minun rakentaa itselleni talo; sillä minä olen täyttänyt vuodet, joissa olen palvellut sinua kahden tyttäresi puolesta, ja minä haluan mennä isäni taloon.’ Ja Laaban sanoi Jaakobille: ’Viivy kanssani palkkojesi tähden, ja paimenna vielä lampaitani, ja ota vaimosi.’ Ja he sopivat toistensa kanssa, että hän antaisi hänelle lampaista ja karitsoista nuo, jotka syntyivät mustana tai laikukkaana, ne olivat hänen palkkanaan. Ja kaikki lampaat tuotiin laikukkaina ja täplikkäinä ja mustina, eri tavoilla merkittyinä, ja kaikki, jotka olivat laikukkaita olivat Jaakobin ja nuo, jotka eivät olleet, olivat Laabanin. Ja Jaakobin omaisuudet moninkertaistuivat äärimmäisesti, ja hän omisti härkiä ja lampaita ja aaseja ja kameleita, ja miespalvelijoita ja naispalvelijoita. Ja Laaban ja hänen poikansa kadehtivat Jaakobia, ja Laaban otti lampaansa takaisin häneltä, ja hänellä oli pahoja aikomuksia.

Luku 29.

Ja tapahtui, kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, että Laaban meni kerimään lampaitaan; sillä ne olivat hänestä kolmen päivän matkan päässä. Ja Jaakob näki, että Laaban aikoi mennä kerimään lampaitaan, ja Jaakob kutsui Leean ja Raakelin, ja puhui heille ystävällisesti, että heidän täytyy tulla hänen mukanaan Kanaanin maahan. Sillä hän kertoi heille, kuinka hän oli nähnyt kaiken unessa, jopa kaiken sen, että Hän oli puhunut hänelle, että hänen täytyy palata isänsä taloon, ja he sanoivat: ’Joka paikkaan, minne menetkin, me haluamme tulla kanssasi.’ Ja Jaakob siunasi isänsä Iisakin Jumalaa, ja isänsä isän Aabrahamin Jumalaa, ja hän nousi ja varusti vaimonsa ja lapsensa ja otti kaiken omaisuutensa ja ylitti joen ja tuli Gileadin maahan, ja Jaakob salasi aikomuksensa Laabanilta eikä kertonut hänelle. Ja neljännen viikon seitsemäntenä vuotena Jaakob kääntyi kohti Gileadia, ensimmäisen kuukauden 21. päivänä. Ja Laaban ajoi häntä takaa ja saavutti Jaakobin Gileadin vuorella kolmannen kuukauden 13. päivänä. Ja Herra ei antanut hänen vahingoittaa Jaakobia, sillä Hän ilmestyi hänelle unessa yöllä. Ja Laaban puhui Jaakobille. Ja viidentenätoista päivänä noista päivistä Jaakob järjesti juhlat Laabanille ja kaikille, jotka tulivat hänen kanssaan, ja Jaakob vannoi Laabanille tuona päivänä, ja Laaban myös Jaakobille, että kumpikaan ei ylittäisi Gileadin vuorta toisen luokse pahassa tarkoituksessa. Ja hän teki sinne kivikasan todistukseksi; sen tähden tuon paikan nimi on ’Todistuksen kivikasa, ’ tämän kivikasan mukaan. Mutta ennen kutsuttiin Gileadin maata Rephaimin maaksi; sillä se oli rephaimin maa, ja rephaimilaiset syntyivät siellä, jättiläisiä, joiden korkeus oli kymmenen, yhdeksän, kahdeksan ja seitsemän kyynärää. Ja heidän alueensa oli Ammonin lasten maasta Hermonin vuorelle, ja heidän valtakuntansa istuimet olivat Karnaim ja Ashtaroth ja Edrei ja Misur ja Beon. Ja Herra tuhosi heidät heidän pahojen tekojensa tähden; sillä he olivat hyvin pahoja, ja Amorilaiset tulivat heidän sijaansa, pahoja ja syntisiä - eikä ole tänä päivänä kansaa, joka olisi täyttänyt syntiensä mitan - ja heillä ei ole enää elämän pituutta maan päällä.

Ja Jaakob lähetti pois Laabanin ja hän lähti Mesopotamiaan, idän maahan, ja Jaakob palasi Gileadin maahan. Ja hän ylitti Jabbokin yhdeksännen kuukauden yhdentenätoista päivänä. Ja tuona päivänä Eesau, hänen veljensä, tuli hänen luokseen, ja he liittoutuivat uudestaan, ja hän lähti hänen luotaan Seirin maahan, mutta Jaakob oli teltoissa. Ja tämän riemuvuoden viidennen viikon ensimmäisenä vuotena hän ylitti Jordanin ja oli Jordanin toisella puolella, ja hän paimensi lampaitaan kivikasan mereltä Bethshaniin saakka ja Dothaniin saakka ja Akrabbimin metsään saakka. Ja hän lähetti isälleen Iisakille kaikesta omaisuudestaan: vaatteita ja ruokaa ja lihaa ja juotavaa ja maitoa ja voita ja juustoa ja muutamia laakson taateleita. Ja äidilleen Rebekalle myös neljä kertaa vuodessa, kuukausien aikojen väleillä, kylvämisen ja sadonkorjuun välillä, syksyn ja sadekauden välillä, ja talven ja kevään välillä, Aabrahamin tornille. Sillä Iisak oli palannut Valan Kaivolta ja mennyt ylös isänsä Aabrahamin tornille, ja hän oli siellä erossa pojastaan Eesausta. Sillä päivinä, kun Jaakob meni Mesopotamiaan, Eesau otti itselleen vaimon nimeltä Mahalath, Ismaelin tyttären, ja hän kokosi yhteen kaikki isänsä laumat ja vaimonsa ja meni ylös ja oli Seirin vuorella, ja jätti isänsä Iisakin Valan Kaivolle yksin. Ja Iisak meni Valan Kaivolta ylös ja oli isänsä Aabrahamin tornilla Hebronin vuorilla, ja sinne Jaakob lähetti kaiken, mitä hän lähetti isälleen ja äidilleen kerrasta toiseen, kaikkea mitä he tarvitsivat, ja he siunasivat Jaakobia kaikella sydämellään ja kaikella sielullaan.

Luku 30.

Ja kuudennen viikon ensimmäisenä vuotena hän meni ylös Salemiin, Shechemistä itään, rauhassa, neljäntenä kuukautena. Ja siellä he kantoivat pois Diinan, Jaakobin tyttären, Shechemin taloon, Hivviläisen Hamorin pojan, maan ruhtinaan, ja hän makasi hänen kanssaan ja saastutti hänet, ja hän oli pikkutyttö, kaksitoistavuotias lapsi. Ja hän etsi hänen isänsä ja hänen veljensä, että hänet annettaisiin hänelle vaimoksi. Ja Jaakob ja hänen poikansa olivat vihaisia Shechemin miesten tähden, sillä he olivat saastuttaneet Diinan, heidän sisarensa, ja he puhuivat heille pahoilla aikomuksilla ja toimivat petollisesti ja vaanivat heitä. Ja Simeon ja Leevi tulivat odottamatta Shechemiin ja jakoivat oikeuden kaikille Shechemin miehille, ja tappoivat kaikki miehet, jotka he löysivät, eivätkä jättäneet yhtäkään jäljelle: he tappoivat kiduttaen jokaisen, koska he olivat häpäisseet heidän sisarensa Diinan. Ja niin älköön koskaan tapahtuko tästä lähtien, että Israelin tytär häpäistäisiin, sillä tuomio on säädetty taivaassa heitä vastaan, että he tuhoaisivat miekalla kaikki shechemiläiset miehet koska he olivat tehneet häpeällisesti Israelissa. Ja Herra johdatti heidät Jaakobin poikien käsiin, että he tuhoaisivat heidät miekalla ja jakaisivat oikeutta heille, ja ettei näin tehdä uudestaan Israelissa, että Israelin neitsyt häpäistäisiin. Ja jos on yksikään mies, joka haluaa Israelissa antaa tyttärensä tai sisarensa yhdellekään miehelle, joka on pakanoiden siementä, hän tulee varmasti kuolemaan, ja he kivittävät hänet kivillä, sillä hän on tuonut häpeää Israeliin, ja he polttavat naisen tulella, koska hän on häpäissyt isänsä talon nimen, ja hänet revitään juurineen pois Israelista. Älköönkä Israelissa olko avionrikkojaa tai epäpuhtautta läpi kaikkien maan sukupolvien päivien; sillä Israel on pyhä Herralle, ja jokainen, joka on saastuttanut sen, tulee varmasti kuolemaan: hänet kivitetään kivillä. Sillä niin on säädetty ja kirjoitettu taivaallisiin tauluihin liittyen kaikkeen Israelin siemeneen: joka sen saastuttaa, tulee varmasti kuolemaan, ja hänet kivitetään kivillä. Ja tähän lakiin ei ole päivien rajaa eikä vapautusta eikä minkäänlaista hyvitystä: vaan mies, joka on saastuttanut tyttärensä, revitään juurineen pois kaiken Israelin keskuudesta, koska hän on antanut siemenestään Moolokille, ja tehnyt jumalattomasti saastuttaessaan sen. Ja sinä, Mooses, käske Isrelin lapsia ja vakavasti varoita heitä olemaan antamatta tyttäriään pakanoille, ja olemaan ottamatta pojilleen pakanoiden tyttäriä, sillä tämä on inhottavaa Herran edessä. Sillä tästä syystä minä olen kirjoittanut sinulle Lain sanoihin kaikki shechemiläisten teot, mitä he tekivät Diinalle, ja kuinka Jaakobin pojat puhuivat sanoen: ’Me emme anna tytärtämme miehelle, joka on ympärileikkaamaton, sillä se olisi loukkaus meille.’ Ja se on loukkaus Israelille, noille jotka elävät, ja noille jotka ottavat pakanoiden tyttäriä; sillä tämä on saastaista ja inhottavaa Israelille. Ja Israel ei vapaudu tästä saastaisuudesta, jos sillä on vaimo pakanoiden tyttäristä, tai on antanut yhdenkään tyttäristään yhdellekään pakanalle. Sillä tulee olemaan vitsaus vitsauksen jälkeen, ja kirous kirouksen jälkeen, ja jokainen tuomio ja vitsaus ja kirous tulee: jos hän tekee tämän tai kätkee silmänsä noilta, jotka tekevät saastaisuutta, tai noilta jotka häpäisevät Herran pyhäkön, tai noilta jotka pilkkaavat Hänen pyhää nimeään, koko kansa tuomitaan yhdessä kaikesta tämän ihmisen saastaisuudesta ja pilkkaamisesta. Eikä tule olemaan ihmisten kunnioituksia eikä oteta vastaan hänen kädestään hedelmiä ja uhreja ja polttouhreja ja rasvaa, eikä suloisesti tuoksuvaa tuoksua hyväksytä: ja niin käy jokaiselle miehelle tai naiselle Israelissa, joka häpäisee pyhäkön. Sillä tästä syystä olen käskenyt sinua sanoen: ’Todista tämä todistus Israelille: näe kuinka shechemiläisille kävi, ja heidän pojilleen: kuinka heidät johdatettiin kahden Jaakobin pojan käsiin, ja heidät tapettiin kiduttamalla, ja se oli heille oikein, ja on kirjoitettu, että se on heille oikeudeksi’.

Ja Leevin siemen valittiin pappeuteen ja leeviläisyyteen, että he palvelisivat Herran edessä niin kuin me, jatkuvasti, ja että Leevi ja hänen poikansa olisivat ikuisesti siunattuja, sillä hän oli innokas jakamaan oikeutta ja tuomiota ja kostoa kaikille noille, jotka nousivat Israelia vastaan. Ja niin he kirjoittivat todistukseksi suosiossaan taivaallisiin tauluihin siunauksen ja vanhurskauden kaiken Jumalan edessä. Ja me muistamme vanhurskauden, jonka ihminen täytti elämänsä aikana, kaikkina vuoden jaksoina; tuhanteen sukupolveen saakka se tallennetaan, ja se tulee hänelle ja hänen jälkeläisilleen hänen jälkeensä, ja hänet on tallennettu taivaallisiin tauluihin ystävänä ja oikeuden miehenä. Kaiken tämän tähden olen kirjoittanut sinulle, ja olen käskenyt sinua sanomaan Israelin lapsille, että he eivät saa tehdä syntiä eivätkä rikkoa määräyksiä eivätkä rikkoa liittoa, mikä on säädetty heitä varten, vaan heidän tulee täyttää se ja tulla tallennetuiksi ystävinä. Mutta jos he rikkovat ja tekevät saastaisuutta joka tiellä, heidät tallennetaan taivaallisiin tauluihin vihollisina, ja heidät tuhotaan pois elämän kirjasta, ja heidät tallennetaan niiden kirjaan, jotka tullaan tuhoamaan niiden kanssa, jotka revitään maasta juurineen. Ja päivänä, kun Jaakobin pojat tappoivat Shechemin, heidän suosiokseen tallennettiin kirjoitus taivaassa, että he ovat tehneet vanhurskaasti ja oikein ja kostaneet synnintekijöille, ja se kirjoitettiin siunaukseksi. Ja he toivat sisarensa Diinan ulos Shechemin talosta, ja he ottivat saaliiksi kaiken, mitä oli Shechemissä, heidän lampaansa ja heidän härkänsä ja heidän aasinsa, ja kaikki heidän rikkautensa ja kaikki heidän laumansa, ja he toivat ne kaikki isälleen Jaakobille. Ja hän nuhteli heitä, koska he olivat laittaneet miekan kaupunkiin, sillä hän pelkäsi noita, jotka asuivat maassa, kanaanilaisia ja perissiläisiä. Ja Herran kauhu oli kaikkien Shechemin ympäristön kaupunkien yllä, ja he eivät nousseet vainoamaan Jaakobin poikia; sillä kauhu oli vallannut heidät.

Luku 31.

Ja kuukauden uutena kuuna Jaakob puhui kaikille talonsa ihmisille sanoen: ’Puhdistakaa itsenne ja vaihtakaa vaatteenne, ja noustaan ja mennään Beeteliin, missä minä lupasin lupauksen Hänelle päivänä, jolloin minä pakenin veljeni Eesaun kasvoja, koska Hän on ollut minun kanssani ja tuonut minut tähän maahan rauhassa, ja laittakaa pois oudot jumalat, joita on keskuudessanne.’ Ja he antoivat pois oudot jumalat ja sen, mitä oli heidän korvissaan ja mitä oli heidän kauloillaan, ja patsaat, jotka Raakel varasti isältään Laabanilta, hän antoi kaikki Jaakobille. Ja hän poltti ja rikkoi ne palasiksi ja tuhosi ne, ja piilotti ne tammen alle, mikä on Shechemin maassa. Ja hän meni seitsemännen kuukauden uutena kuuna ylös Beeteliin. Ja hän rakensi alttarin paikalle, jossa hän oli nukkunut, ja hän lähetti sanan isälleen Iisakille, että tämä tulisi hänen kanssaan hänen uhraamiseensa, ja äidilleen Rebekalle. Ja Iisak sanoi: ’Antakaa poikani Jaakobin tulla, ja antakaa minun nähdä hänet ennen kuin kuolen.’ Ja Jaakob meni isänsä Iisakin ja äitinsä Rebekan luokse, isänsä Aabrahamin taloon, ja hän otti kaksi pojistaan mukaansa, Leevin ja Juudan, ja hän tuli isänsä Iisakin ja äitinsä Rebekan luokse. Ja Rebekka tuli vastaan tornilta sen eteen suutelemaan Jaakobia ja halaamaan häntä; sillä hänen henkensä oli virkistynyt, kun hän kuuli: ’Katso, poikasi Jaakob on tullut’, ja hän suuteli häntä. Ja hän näki hänen kaksi poikaansa, ja hän tunnisti heidät ja sanoi hänelle: ’Ovatko nämä sinun poikiasi, poikani?’ ja hän halasi heitä ja suuteli heitä ja siunasi heitä sanoen: ’Teissä tulee Aabrahamin siemen loistavaksi, ja te tuotte siunauksen maan päälle.’ Ja Jaakob meni isänsä Iisakin luokse, kammioon jossa hän makasi, ja hänen kaksi poikaansa olivat hänen kanssaan, ja hän otti isänsä käden, ja kumartuen alas hän suuteli häntä, ja Iisak tarttui poikansa Jaakobin kaulaan ja itki hänen kaulassaan. Ja pimeys jätti Iisakin silmät, ja hän näki kaksi Jaakobin poikaa, Leevin ja Juudan, ja hän sanoi: ’Ovatko nämä sinun poikasi, minun poikani? Sillä he ovat kuin sinä.’ Ja hän sanoi hänelle, että he todella olivat hänen poikiaan: ’Ja sinä olet nähnyt, että he todella ovat minun poikiani’. Ja he tulivat lähemmäs häntä, ja hän kääntyi ja suuteli heitä ja halasi heitä molempia yhdessä. Ja profetian henki tuli alas hänen suuhunsa, ja hän otti Leevin oikealle kädelleen ja Juudan vasemmalle. Ja hän kääntyi Leevin puoleen ensin ja alkoi siunaamaan häntä ensin ja sanoi hänelle:

’Kaiken Jumala, todellinen kaikkien aikojen Herra siunatkoon sinua ja sinun lapsiasi läpi kaikkien aikojen. Ja antakoon Herra sinulle ja sinun siemenellesi suuruuden ja suuren kunnian, ja ottakoon sinut ja sinun siemenesi kaiken lihan keskuudesta lähestymään Häntä, palvelemaan Hänen pyhäkössään niin kuin Herran enkelit ja kuin pyhät. Niin kuin he, tulee poikiesi siemenelle osaksi kunnia ja suuruus ja pyhyys, ja tehköön Hän heistä suuria kaikille ajoille. Ja heistä tulee tuomareita ja ruhtinaita, ja kaikkien Jaakobin poikien siemenen päälliköitä. He puhuvat Herran sanaa vanhurskaudessa ja he tuomitsevat kaikki Hänen tuomionsa vanhurskaudessa. Ja he julistavat Minun tieni Jaakobille ja Minun polkuni Israelille. Herran siunaus annetaan heidän suihinsa siunaamaan kaikkea rakastetun siementä. Sinun äitisi on antanut nimeksesi Leevi, ja oikein hän on nimesi antanut; sinä liityt Herraan ja olet kaikkien Jaakobin poikien ystävä, olkoon Hänen pöytänsä sinun, ja sinä ja poikasi siitä syökää; ja olkoon pöytänne täysi kaikille sukupolville ja älköön ruokanne loppuko kaikkina aikoina. Kaikki, jotka sinua vihaavat, langetkoon alas edessäsi, ja kaikki vihamiehesi revittäköön juurineen pois ja menehtyköön; ja siunattu olkoon hän, joka sinua siunaa, ja kirottu olkoon jokainen kansa, joka kiroaa sinua.’ Ja Juudalle hän sanoi: ’Antakoon Herra sinulle vahvuutta ja voimaa polkea maahan kaikki, jotka vihaavat sinua; ruhtinas sinä tulet olemaan, sinä ja yksi pojistasi, yli Jaakobin poikien; kulkekoon nimesi ja poikiesi nimi eteenpäin ja läpi kaikkien maiden ja maakuntien. Silloin pakanat pelkäävät kasvojesi edessä, ja kaikki kansat järkkyvät. Sinussa tulee Jaakobin apu, ja sinusta löytyy Israelin pelastus. Ja kun istut vanhurskautesi kunnian valtaistuimella, on suuri rauha rakastettujen poikien kaikella siemenellä; siunattu olkoon hän, joka siunaa sinua, ja kaikki, jotka vihaavat sinua ja tekevät sinut murheelliseksi ja kiroavat sinua, tullaan repimään juurineen pois ja tuhoamaan maasta ja kiroamaan.’ Ja kääntyen hän suuteli häntä uudestaan ja halasi häntä, ja iloitsi suuresti, sillä hän oli todella nähnyt poikansa Jaakobin pojat. Ja hän lähti hänen läheltään ja kumartui alas ja kumarsi häntä, ja hän siunasi heitä ja lepäsi siellä isänsä Iisakin kanssa tuon yön, ja he söivät ja joivat ilolla. Ja hän laittoi kaksi Jaakobin poikaa nukkumaan, yhden oikealle puolelleen ja toisen vasemmalle, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Ja Jaakob kertoi isälleen kaiken yön kuluessa, kuinka Herra oli osoittanut hänelle suuren armon, ja kuinka hän oli menestynyt kaikilla teillään, ja suojellut häntä kaikesta pahasta. Ja Iisak siunasi isänsä Aabrahamin Jumalaa, joka ei ollut pidättänyt armoaan ja vanhurskauttaan palvelijansa Iisakin pojilta. Ja aamulla Jaakob kertoi isälleen Iisakille lupauksesta, jonka hän oli luvannut Herralle, ja näystä jonka hän oli nähnyt, ja että hän rakensi alttarin, ja että kaikki oli valmiina uhrattavaksi Herralle niin kuin hän oli luvannut, ja että hän oli tullut asettamaan hänet aasin selkään. Ja Iisak sanoi pojalleen Jaakobille: ’En kykene matkustamaan kanssasi, sillä olen vanha enkä kestä matkaa: mene, poikani, rauhassa; sillä minä olen 165 vuotta tänään, enkä enää voi matkustaa, aseta äitisi aasin selkään ja menköön hän kanssasi. Ja minä tiedän, poikani, että olet tullut minun tähteni, ja olkoon tämä päivä siunattu, jona olet nähnyt minut elävänä, ja minä myös olen nähnyt sinut, poikani. Menesty ja täytä lupaus, jonka olet luvannut; äläkä jätä täyttämättä lupausta, sillä sinut vaaditaan vastuuseen lupauksesta, siksi nyt kiirehdi täyttämään se, ja olkoon Hän, joka on kaiken tehnyt, tyytyväinen lupauksestasi.’ Ja hän sanoi Rebekalle: ’Mene poikasi Jaakobin kanssa’, ja Rebekka meni poikansa Jaakobin kanssa, ja Debora meni heidän kanssaan, ja he tulivat Beeteliin. Ja Jaakob muisti rukouksen, jolla hänen isänsä oli siunannut häntä ja hänen kahta poikaansa, Leeviä ja Juudaa, ja hän iloitsi ja siunasi isiensä Aabrahamin ja Iisakin Jumalaa. Ja hän sanoi: ’Nyt minä tiedän, että minulla on ikuinen toivo, ja myös minun pojillani, kaiken Jumalan edessä.’; ja niin on säädetty liittyen noihin kahteen: ja he tallensivat sen ikuisena todistuksena heille taivaallisiin tauluihin, kuinka Iisak siunasi heidät.

Luku 32.

Ja hän oli tuona yönä Beetelissä, ja Leevi näki unta, että hänet oli säädetty ja tehty Korkeimman Jumalan papiksi, hänet ja hänen poikansa ikuisesti, ja hän heräsi unestaan ja siunasi Herraa. Ja Jaakob nousi aamulla aikaisin, tämän kuun neljäntenätoista, ja hän antoi kymmenykset kaikesta, mikä tuli hänen kanssaan, sekä miehistä että karjasta, sekä kullasta ja jokaisesta astiasta ja vaatteesta, hän antoi kymmenykset kaikesta. Ja noina päivinä Raakel tuli raskaaksi poikansa Benjaminin kanssa. Ja Jaakob laski hänen poikansa hänestä ylöspäin, ja Leevi tuli Herran osaksi, ja hänen isänsä puki hänet pappeuden vaatteisiin ja täytti hänen kätensä. Ja tämän kuun viidentenätoista hän toi alttarille neljätoista härkää karjan keskuudesta, ja 28 oinasta ja 49 lammasta ja seitsemän karitsaa ja 21 vuohen kiliä, polttouhriksi uhrausalttarille, miellyttävänä, hyvänä tuoksuna Jumalan edessä. Tämä oli hänen uhrinsa, seurauksena lupauksesta, jossa hän oli luvannut antaa kymmenesosan, ensihedelmäuhreineen ja juomauhreineen. Ja kun tuli oli kuluttanut sen, hän poltti suitsuketta tulella tulen päällä, ja kiitosuhriksi kaksi härkää ja neljä oinasta ja neljä lammasta, neljä vuohta, ja kaksi vuoden vanhaa lammasta ja kaksi vuohien kiliä, ja näin hän teki päivittäin seitsemän päivän ajan. Ja hän ja kaikki hänen poikansa ja hänen miehensä söivät ilolla siellä seitsemän päivää siunaten ja kiittäen Herraa, joka oli johdattanut hänet pois kaikista ahdistuksistaan ja oli antanut hänelle lupauksensa. Ja hän suoritti kymmenykset kaikista puhtaista eläimistä, ja teki polttouhrin, mutta epäpuhtaita eläimiä hän ei antanut pojalleen Leeville, ja hän antoi hänelle kaikkien miesten sielut. Ja Leevi suoritti papin virkaa Beetelissä isänsä Jaakobin edessä etuoikeutettuna kymmeneen veljeensä, ja hän oli pappi siellä, ja Jaakob antoi lupauksensa: kun hän suoritti uudelleen kymmenykset Herralle ja pyhitti sen, se tuli pyhäksi Hänelle. Ja tästä syystä on säädetty taivaallisiin tauluihin laiksi, suorittaa kymmenykset uudelleen, syödä Herran edessä vuodesta vuoteen, paikassa, joka on valittu Hänen nimelleen, eikä tähän lakiin ole päivien rajaa milloinkaan. Tämä määräys on kirjoitettu, että se täytettäisiin vuodesta vuoteen syömällä toiset kymmenykset Herran edessä paikassa, jossa se on valittu, eikä mitään tule jäämään siitä yli tästä vuodesta seuraavaan vuoteen. Sillä sen vuonna tulee syödä siemeniä, vuoden siementen sadonkorjuun päivään saakka, ja viiniä viinin päiviin saakka, ja öljyä sen vuodenajan päiviin saakka. Ja kaikki mitä jää jäljelle siitä ja tulee vanhaksi, pidettäköön saastutettuna: poltettakoon se tulella, sillä se on epäpuhdasta. Ja syökää sitä yhdessä pyhäkössä, älkääkä antako sen tulla vanhaksi. Ja kaikki kymmenykset häristä ja lampaista ovat pyhiä Herralle, ja kuuluvat hänen papeilleen, jotka syövät Hänen edessään vuodesta vuoteen, sillä niin se on säädetty ja kaiverrettu kymmenyksiin liittyen taivaallisiin tauluihin.

Ja seuraavana yönä, tämän kuukauden 22. päivänä, Jaakob päätti rakentaa tuon paikan, ja ympäröidä pihan muurilla, ja pyhittää sen ja tehdä sen ikuisesti pyhäksi itselleen ja hänen lapsilleen hänen jälkeensä. Ja Herra ilmestyi hänelle yöllä ja siunasi häntä ja sanoi hänelle: ’Sinun nimesi ei tule olemaan Jaakob, vaan nimi Israel on oleva nimesi.’ Ja Hän sanoi hänelle uudelleen: ’Minä olen Herra, joka loi taivaan ja maan, ja minä lisään sinut ja moninkertaistan sinut äärimmäisesti, ja sinusta lähtee kuninkaita, ja he tulevat tuomitsemaan kaikkialla, minne ihmisten poikien jalat ovat tallanneet. Ja minä annan siemenellesi kaiken maan, mikä on taivaan alla, ja he tulevat tuomitsemaan kaikkia kansoja heidän himojensa mukaan, ja sen jälkeen he saavat omistukseensa koko maan ja perivät sen ikuisiksi ajoiksi.’ Ja Hän lopetti hänen kanssaan puhumisen, ja Hän meni ylös hänen luotaan, ja Jaakob katsoi kunnes Hän oli noussut taivaaseen. Ja hän näki yöllisen näyn, ja katso, enkeli laskeutui taivaasta seitsemän taulua käsissään, ja hän antoi ne Jaakobille, ja hän luki ne, ja tiesi, että kaikki tuo, mitä oli niihin kirjoitettu, tulisi tapahtumaan hänelle ja hänen pojilleen läpi kaikkien aikojen. Ja hän näytti hänelle kaiken, mitä oli kirjoitettu tauluihin, ja sanoi hänelle: ’Älä rakenna tätä paikkaa, äläkä tee siitä ikuista pyhäkköä, äläkä ole täällä, sillä tämä ei ole oikea paikka. Mene isäsi Aabrahamin taloon ja ole isäsi Iisakin kanssa, kunnes tulee isäsi kuoleman päivä. Sillä Egyptissä sinä tulet kuolemaan rauhassa, ja tähän maahan sinut haudataan kunnialla isiesi Aabrahamin ja Iisakin hautaan. Älä pelkää, sillä niin kuin olet nähnyt ja lukenut, niin tulee kaikki olemaan; ja kirjoita sinä kaikki muistiin, niin kuin olet nähnyt ja lukenut.’ Ja Jaakob sanoi: ’Herra, kuinka minä voin muistaa kaiken, mitä olen lukenut ja nähnyt?’ Ja hän sanoi hänelle: ’Minä tuon kaiken sinun muistiisi.’ Ja hän meni ylös hänen luotaan, ja hän heräsi unestaan, ja hän muisti kaiken, mitä hän oli lukenut ja nähnyt, ja hän kirjoitti muistiin kaikki sanat, joita hän oli lukenut ja nähnyt. Ja hän juhli siellä vielä yhden päivän, ja hän uhrasi siellä kaiken sen mukaan, mitä hän oli uhrannut edellisinä päivinä, ja antoi sille nimen ’Lisääminen’, sillä tämä päivä oli lisätty ja aikaisempia päiviä hän kutsui nimellä ’Juhla’. Ja niin se oli julistettu, että sen täytyy olla, ja se on kirjoitettu taivaallisiin tauluihin: sen tähden se paljastettiin hänelle, että hänen tulisi juhlia sitä, ja lisätä se seitsemän juhlan päivään. Ja sen nimi oli ’Lisääminen’, koska se tallennettiin juhlapäivien joukkoon, vuoden päivien mukaan. Ja yöllä, tämän kuukauden 23., Rebekan hoitaja Debora kuoli, ja he hautasivat hänet kaupungin alapuolelle, joen varrella olevan tammen alle, ja hän kutsui tätä paikkaa ’Deboran joeksi’ ja tammea ’Deboran suremisen tammi.’ Ja Rebekka meni ja palasi hänen isänsä Iisakin taloon, ja Jaakob lähetti hänen mukanaan oinaita ja lampaita ja vuohia, että hän voisi valmistaa aterian isälleen sellaisena, kuin hän halusi. Ja hän meni äitinsä perässä, kunnes hän tuli Kabratanin maahan, ja hän oli siellä. Ja Raakel kantoi pojan yöllä, ja antoi hänelle nimen ’murheeni poika’ (Benoni); sillä hän kärsi synnyttäessään häntä: mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin, tämän riemuvuoden kuudennella viikolla, kahdeksannen kuukauden yhdentenätoista päivänä. Ja Raakel kuoli siellä ja hänet haudattiin Ephrathin maahan, sama kuin Beetlehem, ja Jaakob rakensi pylvään Raakelin haudalle, tielle hänen hautansa yläpuolelle.

Luku 33.

Ja Jaakob meni ja kulki etelään Magdaladra’efista. Ja hän meni isänsä Iisakin luokse, hän ja hänen vaimonsa Leea, kymmenennen kuukauden uutena kuuna. Ja Ruuben näki Bilhan, Raakelin palvelijattaren, isänsä sivuvaimon, kylpemässä vedessä salaisessa paikassa, ja hän rakasti häntä. Ja hän piiloutui yöllä, ja hän meni sisään Bilhan taloon, ja löysi hänet nukkumasta yksin vuoteellaan talossa. Ja hän makasi hänen kanssaan, ja hän heräsi ja näki, ja katso, Ruuben makasi hänen kanssaan sängyssä, ja hän paljasti peitteensä reunan ja tarttui häneen, ja huusi, ja huomasi, että se oli Ruuben. Ja hän oli häpeissään hänen tähtensä, ja päästi kätensä irti hänestä ja hän (Ruuben) pakeni. Ja hän valitti tämän asian tähden äärimmäisesti, eikä kertonut siitä kenellekään. Ja kun Jaakob palasi ja etsi häntä, hän sanoi hänelle: ’En ole puhdas sinulle, sillä minut on saastutettu sinun suhteesi; sillä Ruuben on saastuttanut minut, ja on maannut kanssani yöllä, ja minä olin unessa, enkä huomannut ennen kuin hän oli paljastanut hameeni ja maannut kanssani.’ Ja Jaakob oli äärimmäisen vihainen Ruubenille, koska hän oli maannut Bilhan kanssa, koska hän oli paljastanut isänsä hameen. Ja Jaakob ei yhtynyt häneen uudelleen koska Ruuben oli saastuttanut hänet. Ja jokaiselle miehelle, joka paljastaa isänsä hameen, hänen tekonsa on äärimmäisen paha, sillä hän on inhottava Herran edessä. Sillä tästä syystä on kirjoitettu ja säädetty taivaallisiin tauluihin, että mies ei saa maata isänsä vaimon kanssa, eikä saa paljastaa isänsä hametta, sillä tämä on epäpuhdasta: he tulevat varmasti kuolemaan yhdessä, mies joka makaa isänsä vaimon kanssa ja myös nainen, sillä he ovat tehneet saastaisesti maan päällä. Eikä saa olla mitään epäpuhdasta Jumalamme edessä kansassa, jonka Hän on valinnut itselleen omistukseen. Ja jälleen, on kirjoitettu toisen kerran: ’Kirottu olkoon hän, joka makaa isänsä vaimon kanssa, sillä hän on paljastanut isänsä häpeän’, ja kaikki Herran pyhät sanoivat ’Niin olkoon, niin olkoon.’ Ja sinä, Mooses, käske Israelin lapsia, että pitävät tämän sanan; sillä sen rangaistus on kuolema, ja se on saastaista, eikä ole sovitusta milloinkaan, jolla voisi sovittaa miehen, joka on tehnyt tämän, vaan hänet on laitettava kuolemaan ja tapettava, ja kivillä kivitettävä, ja revittävä juurineen pois meidän Jumalamme kansasta. Sillä yhdenkään miehen, joka tekee niin Israelissa, ei ole lupa jäädä eloon yhdeksikään päiväksi maan päälle, sillä hän on inhottava ja saastainen. Älkääkä sanoko: ’Ruubenille suotiin elämä ja anteeksianto sen jälkeen, kun hän oli maannut isänsä sivuvaimon kanssa, ja myös hänelle (Bilhalle) vaikka hänellä oli aviomies, ja hänen aviomiehensä, hänen isänsä, oli vielä elossa.’ Sillä tuohon aikaan saakka ei oltu paljastettu määräyksiä ja tuomioita ja lakia sen täydellisyydessä kaikille, mutta sinun päivinäsi se on paljastettu vuodenaikojen ja päivien laiksi, ja ikuiseksi laiksi ikuisille sukupolville. Ja tähän lakiin ei ole päivien rajaa eikä sovitusta, vaan heidät molemmat täytyy repiä juurineen pois kansan keskuudesta. päivänä, jolloin he tekivät sen, heidät on tapettava. Ja sinä Mooses, kirjoita se muistiin Israelia varten, että he pitävät sen ja tekevät näiden sanojen mukaan, eivätkä tee kuolemansyntiä. Sillä Herra, meidän Jumalamme, on tuomari, joka ei kunnioita henkilöitä eikä hyväksy lahjoja. Ja kerro heille nämä liiton sanat, että he kuulisivat ja pitäisivät, ja vartioisivat itseään kunnioittaen niitä, eikä heitä tuhottaisi ja revittäisi juurineen maasta; sillä epäpuhtaus ja inhotus ja saastuminen ja saastaisuus ovat kaikki ne, jotka tekevät sitä maan päällä meidän Jumalamme edessä. Eikä ole suurempaa syntiä kuin haureus, jota tehdään maan päällä; sillä Israel on pyhä kansa Herralle, sen Jumalalle, ja perintökansa, ja papillinen ja kuninkaallinen kansa ja Hänen omaisuuttaan, ja sellaista saastaisuutta ei saa ilmestyä pyhän kansan keskuuteen.

Ja tämän kuudennen viikon kolmantena vuotena Jaakob ja kaikki hänen poikansa menivät ja olivat Aabrahamin talossa, lähellä hänen isäänsä Iisakia ja hänen äitiään Rebekkaa. Ja nämä olivat Jaakobin poikien nimet: esikoinen Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Sebulon, Leean poikia, ja Raakelin pojat Joosef ja Benjamin; ja Bilhan pojat Daan ja Naftali; ja Silpan pojat Gaad ja Asser, ja Diina, Leean tytär, Jaakobin ainoa tytär. Ja he tulivat ja kumarsivat Iisakia ja Rebekkaa, ja kun he näkivät heidät, he siunasivat Jaakobia ja kaikkia hänen poikiaan, ja Iisak iloitsi äärimmäisesti, sillä hän näki nuoremman poikansa Jaakobin pojat, ja hän siunasi heidät.

Luku 34.

Ja tämän 44. riemuvuoden tämän viikon kuudentena vuotena Jaakob lähetti poikansa paimentamaan heidän lampaitaan, ja hänen palvelijansa heidän kanssaan, Shechemin laitumille. Ja seitsemän amorilaisten kuningasta kokoontui yhteen heitä vastaan tappaakseen heidät, piiloutuen puiden alle, ja ottaakseen heidän karjansa saaliiksi. Ja Jaakob ja Leevi ja Juuda ja Joosef olivat talossa isänsä Iisakin kanssa, sillä hänen henkensä oli murheellinen, eivätkä he voineet jättää häntä: ja Benjamin oli nuorin, ja tästä syystä pysyi isänsä kanssa. Ja sinne tulivat Taphun kuningas ja Aresan kuningas ja Seraganin kuningas ja Selon kuningas ja Gaasin kuningas ja Bethoronin kuningas ja Amanisakirin kuningas, ja kaikki nuo jotka olivat näillä vuorilla ja Kanaanin maan metsissä. Ja he julistivat tämän Jaakobille sanoen: ’Katso, amorilaisten kuninkaat ovat ympäröineet poikasi, ja ryöstäneet heidän laumansa.’ Ja hän nousi talostaan, hän ja hänen kolme poikaansa ja kaikki isänsä palvelijat ja hänen omat palvelijansa, ja hän meni heitä vastaan kuuden tuhannen miehen kanssa, jotka kantoivat miekkoja. Ja hän tappoi heidät Shechemin laitumilla, ja vainosi noita, jotka pakenivat, ja hän tappoi heidät miekan terällä, ja hän tappoi aresalaiset ja taphulaiset ja sareganilaiset ja selolaiset ja amanisakirilaiset ja gaasilaiset ja palautti ennalleen laumansa. Ja hän hallitsi heitä, määräsi veron heille, että heidän täytyy maksaa veroa hänelle, viisi hedelmätuotetta heidän maastaan, ja hän rakensi Robelin ja Tamnataresin. Ja hän palasi rauhassa, ja teki rauhan heidän kanssaan, ja heistä tuli hänen palvelijoitaan siihen päivään saakka, kunnes hän ja hänen poikansa menivät alas Egyptiin.

Ja tämän viikon seitsemäntenä vuotena hän lähetti Joosefin oppimaan veljiensä hyvinvoinnista talostaan Shechemin maahan, ja hän löysi heidät Dothanin maasta. Ja he toimivat petollisesti hänen kanssaan, ja tekivät ansan häntä vastaan tappaakseen hänet, mutta muuttaen mielensä he myivät hänet ismaelilaisille kauppiaille, ja he veivät hänet Egyptiin, ja he myivät hänet Potifarille, faaraon eunukille, kokkien esimiehelle, ’Elewin kaupungin papille. Ja Jaakobin pojat teurastivat kilin, ja kastelivat Joosefin vaatteen veressä ja lähettivät sen isälleen Jaakobille seitsemännen kuukauden kymmenentenä päivänä. Ja hän suri tuon koko yön, sillä he olivat tuoneet sen hänelle illalla, ja hän tuli kuumeiseksi suremisesta hänen kuolemansa puolesta ja hän sanoi: ’Paha peto on raadellut Joosefin’, ja kaikki hänen talossaan surivat ja murehtivat hänen kanssaan koko tuon päivän. Ja hänen poikansa ja hänen tyttärensä nousivat lohduttamaan häntä, mutta hän kieltäytyi lohdutuksesta poikansa puolesta. Ja tuona päivänä kun Bilha kuuli, että Joosef oli menehtynyt, hän kuoli häntä murehtiessaan, ja hän eli Qafratefissa, ja myös hänen tyttärensä Diina kuoli sen jälkeen, kun Joosef oli menehtynyt. Ja nämä kolme surua tulivat Israelin ylle yhdessä kuukaudessa. Ja he hautasivat Bilhan Raakelin hautaa vastapäätä, ja myös Diinan, hänen tyttärensä, he hautasivat sinne. Ja hän suri Joosefia vuoden eikä lopettanut, sillä hän sanoi, ’Antakaa minun mennä hautaan surren poikani puolesta’. Tästä syystä on säädetty Israelin lapsille, että he tekisivät itsensä murheellisiksi seitsemännen kuukauden kymmenentenä - päivänä, jolloin uutiset, jotka saivat hänet itkemään Joosefin puolesta, tulivat hänen isälleen Jaakobille - että he tekisivät sovituksen itsensä puolesta silloin nuoren vuohen kanssa, seitsemännen kuukauden kymmenentenä, kerran vuodessa, syntiensä puolesta, sillä he olivat murehtineet heidän isänsä poikansa Joosefin vaikutuksesta. Ja tämä päivä on säädetty, että he surisivat silloin syntejään ja kaikkia rikkomuksiaan ja kaikkia heidän vääryyksiään, niin että he puhdistaisivat itsensä tuona päivänä kerran vuodessa.

Ja sen jälkeen, kun Joosef oli menehtynyt, Jaakobin pojat ottivat itselleen vaimoja. Ruubenin vaimon nimi on ’Ada; ja Simeonin vaimon nimi oli ’Adlba’a, kanaanilainen; ja Leevin vaimo on Melka, Aramin tyttäristä, Terahin poikien siemenestä; ja Juudan vaimon nimi oli Betasu’el, kanaanilainen; ja Isaskarin vaimon nimi oli Hezaqa; ja Sebulonin vaimon nimi oli Ni’iman; ja Daanin vaimon nimi oli ’Egla; ja Naftalin vaimon nimi oli Rasu’u, Mesopotamiasta; ja Gaadin vaimon nimi oli Maka; ja Asserin vaimon nimi oli ’Ijona; ja Joosefin vaimon nimi oli Asenath, egyptiläinen; ja Benjaminin vaimon nimi oli ’Ijasaka. Ja Simeon katui, ja otti toisen vaimon Mesopotamiasta niin kuin hänen veljensäkin.

Luku 35.

Ja 45. riemuvuoden ensimmäisen viikon ensimmäisenä vuotena Rebekka kutsui poikansa Jaakobin, ja käski häntä liittyen hänen isäänsä ja liittyen hänen veljeensä, että hänen tulisi kunnioittaa heitä kaikki elämänsä päivät. Ja Jaakob sanoi: ’Minä teen kaiken niin kuin sinä olet käskenyt minulle, sillä tämä asia tulee olemaan kunnia ja suuruus minulle, ja vanhurskaus Herran edessä, että minä kunnioitan heitä. Ja sinä myös, äiti, tiedät siitä lähtien kun synnyin, tähän päivään saakka, kaikki minun tekoni ja kaiken, mitä on sydämelläni, että minä aina ajattelen kaikesta hyvää. Ja kuinka en tekisi tätä, mitä olet käskenyt minulle, että kunnioittaisin isääni ja veljeäni? Kerro minulle, äiti, mitä vääryyttä olet nähnyt minussa ja minä käännyn siitä pois, ja armo tulee ylleni.’ Ja hän sanoi hänelle: ’Minun poikani, minä en ole nähnyt sinussa kaikkina päivinäni mitään väärää, vaan oikeita tekoja. Ja vielä minä kerron sinulle totuuden: minä kuolen tänä vuonna, enkä selviydy tästä vuodesta elämässäni; sillä minä olen nähnyt unessa kuolemani päivän, että en elä yli 155-vuotiaaksi: ja katso, minä olen täyttänyt kaikki elämäni päivät, jotka elän.’ Ja Jaakob nauroi äitinsä sanoille, koska hänen äitinsä oli sanonut hänelle, että hän kuolisi, ja hän istui häntä vastapäätä voimissaan, eikä hän ollut heikkovointinen, sillä hän meni sisään ja ulos ja näki, ja hänen hampaansa olivat vahvat, eikä mikään vaiva ollut koskettanut häntä kaikkina hänen elinpäivinään. Ja Jaakob sanoi hänelle: ’Siunattu minä olen, äiti, jos minun päiväni saavuttavat sinun elinpäiväsi, ja minun voimani pysyisi kanssani niin kuin sinun voimasi: ja sinä et kuole, sillä sinä pilailet kanssani kuolemastasi.’ Ja hän meni Iisakin luokse ja sanoi hänelle: ’Yhden pyynnön minä teen sinulle: Laita Eesau vannomaan, ettei hän vahingoita Jaakobia, eikä vainoa häntä vihamielisyydellä; sillä sinä tiedät Eesaun ajatukset, että ne ovat vääristyneitä hänen nuoruudestaan, eikä hänessä ole hyvyyttä, sillä hän haluaa kuolemasi jälkeen tappaa hänet. Ja sinä tiedät kaiken, mitä hän on tehnyt siitä päivästä lähtien, kun hänen veljensä Jaakob meni Haraniin, tähän päivään saakka: kuinka hän on koko sydämellään hylännyt meidät ja tehnyt pahaa meille; sinun laumasi hän on ottanut itselleen, ja kantanut pois kaiken omaisuutesi kasvojesi edestä. Ja kun me pyysimme ja etsimme häneltä sitä, mikä on meidän omaamme, hän teki kuin mies, joka sääli meitä. Ja hän on katkera sinulle koska siunasit Jaakobin, sinun täydellisen ja oikeamielisen poikasi; sillä hänessä ei ole pahaa, vaan ainoastaan hyvyyttä, ja siitä lähtien, kun hän tuli Haranista tähän päivään saakka, hän ei ole varastanut meiltä mistään, sillä hän tuo meille kaiken aina ajallaan, ja iloitsee koko sydämellään, kun me otamme hänen kädestään ja hän siunaa meitä, eikä ole eronnut meistä siitä lähtien, kun hän tuli Haranista tähän päivään saakka, ja hän pysyy kanssamme jatkuvasti kotona kunnioittaen meitä.’ Ja Iisak sanoi hänelle: ’Myös minä tiedän ja näen Jaakobin, joka on kanssamme, teot, kuinka hän kaikella sydämellään kunnioittaa meitä, mutta minä rakastin Eesauta enemmän kuin Jaakobia, koska hän oli esikoinen; mutta nyt minä rakastan Jaakobia enemmän kuin Eesauta, sillä hän on tehnyt lukuisia pahoja tekoja, eikä hänessä ole vanhurskautta; sillä kaikki hänen tiensä ovat epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa, eikä hänen ympärillään ole vanhurskautta. Ja nyt minun sydämeni on murheellinen kaikkien hänen pahojen tekojensa tähden, eikä hän tai hänen siemenensä pelastu, sillä he ovat noita, jotka tullaan tuhoamaan maasta ja jotka revitään juurineen pois taivaan alta, sillä hän on hylännyt Aabrahamin Jumalan ja mennyt vaimojensa mukana ja heidän saastaisuuksiensa mukana ja heidän vääryyksiensä mukana, hän ja hänen lapsensa. Ja sinä pyydät minua laittamaan hänet vannomaan ettei hän tapa veljeään Jaakobia; jos hän vaikka vannoisikin hän ei eläisi valansa mukaan, eikä hän tee hyvää vaan ainoastaan pahaa. Mutta jos hän haluaa tappaa veljensä Jaakobin, hänet annetaan Jaakobin käsiin eikä hän pakene hänen käsistään; ja älä sinä pelkää Jaakobin tähden, sillä Jaakobin vartija on suuri ja voimallinen ja kunnioitettu, ja ylistetty enemmän kuin Eesaun vartija.’ Ja Rebekka lähetti kutsun Eesaulle ja hän tuli hänen luokseen, ja hän sanoi hänelle: ’Minulla on pyyntö, poikani, tehtäväksi sinulle, ja lupaa tehdä se, poikani.’ Ja hän sanoi: ’Minä teen kaiken, mitä sanot minulle, enkä kieltäydy pyynnöstäsi.’ Ja hän sanoi hänelle: ’Minä pyydän sinua, että päivänä, jolloin kuolen, otat minut ja hautaat Saaran, isäsi äidin viereen, ja että sinä ja Jaakob rakastatte toisianne ja että kumpikaan ei halua pahaa toiselle, vaan molemminpuolista rakkautta ainoastaan, ja niin te menestytte, minun poikani, ja olette kunnioitettuja keskellä maata, eikä mikään vihollinen iloitse teistä, ja te tulette olemaan siunaus ja armo kaikkien niiden silmissä, jotka rakastavat teitä.’ Ja hän sanoi: ’Minä teen kaiken, mitä olet sanonut minulle, ja hautaan sinut päivänä, jolloin kuolet, isäni äidin Saaran viereen, kuten olet halunnut, että hänen luunsa olisivat lähellä sinun luitasi. Ja veljeni Jaakob myös, minä rakastan häntä yli kaiken lihan; sillä minulla ei ole veljeä missään kaikessa maassa, vain hän ainoastaan: ja tämä ei ole suuri ansio minulle jos rakastan häntä; sillä hän on minun veljeni, ja meidät kylvettiin yhdessä sinun ruumiiseesi, ja yhdessä me tulimme ulos kohdustasi, ja jos en rakastaisi veljeäni, ketä rakastaisin? Ja minä itse pyydän sinua varoittamaan Jaakobia liittyen minuun ja minun poikiini, sillä minä tiedän, että hänestä varmasti tulee kuningas yli minun ja minun poikieni, sillä päivänä, jolloin isäni siunasi hänet, hän teki hänestä korkeamman ja minusta alemman. Ja minä vannon sinulle, että tulen rakastamaan häntä, enkä halua hänelle pahaa kaikkina elinpäivinäni, vaan hyvää ainoastaan.’ Ja hän vannoi hänelle liittyen kaikkeen tähän. Ja hän kutsui Jaakobin Eesaun silmien eteen, ja antoi hänelle käskyn liittyen sanoihin, jotka hän oli puhunut Eesaulle. Ja hän sanoi: ’Minä teen sinun tahtosi, usko minua, ettei mitään pahaa lähde minusta tai minun pojistani Eesauta vastaan, ja minä tulen olemaan ensimmäinen ainoastaan rakkaudessa.’ Ja he söivät ja joivat, hän ja hänen poikansa tuona yönä, ja hän kuoli, kolme riemuvuotta ja yhden viikon ja yhden vuoden vanhana, tuona yönä, ja hänen kaksi poikaansa, Eesau ja Jaakob, hautasivat hänet kaksoisluolaan Saaran, heidän isänsä äidin vierelle.

Luku 36.

Tämän viikon kuudentena vuotena Iisak kutsui hänen kaksi poikaansa, Eesaun ja Jaakobin, ja he tulivat hänen luokseen, ja hän sanoi heille: ’Minun poikani, minä olen menossa isieni tietä, ikuiseen taloon, jossa isäni ovat. Siksi haudatkaa minut isäni Aabrahamin viereen, kaksoisluolaan hittiläisen Ephronin pellolle, josta Aabraham osti haudan hautaamista varten; hautaan jonka minä kaivoin itselleni, sinne haudatkaa minut. Ja tätä minä käsken teille, minun poikani, että harjoitatte vanhurskautta ja oikeutta maan päällä, niin että Herra toisi yllenne kaiken sen, mitä Herra sanoi, että hän tekisi Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Ja rakastakaa toisianne, minun poikani, veljiänne kuin mies, joka rakastaa omaa sieluaan, ja antakaa jokaisen nähdä, mitä hyötyä on veljestä, ja toimikaa yhdessä maan päällä; ja rakastakaa toisianne kuin omia sielujanne. Ja liittyen kysymykseen patsaista, minä käsken ja kehotan teitä hylkäämään ne ja vihaamaan niitä, älkääkä rakastako niitä, sillä ne ovat täynnä petosta noille, jotka palvovat niitä ja niille, jotka kumartavat niitä. Muistakaa te, minun poikani, isänne Aabrahamin Herra Jumala, ja kuinka myös minä olen palvonut Häntä ja palvellut Häntä vanhurskaudessa ja ilossa, että Hän moninkertaistaisi teidät ja lisäisi siemenenne kuin taivaan tähtijoukot, ja vahvistaisi teitä maan päällä, kuin vanhurskauden kasvi, jota ei revitä juurineen pois kaikkina sukupolvina, ikuisesti. Ja nyt minä laitan teidät vannomaan suuren valan - sillä ei ole valaa, mikä olisi suurempi kuin se, joka vannotaan loistavimman ja kunnioitettavimman ja suurimman ja mahtavimman ja ihmeellisimmän ja voimakkaimman nimen kautta, Hänen, joka on luonut taivaat ja maan kaikki asiat yhdessä - että te pelkäätte Häntä ja palvotte Häntä. Ja että jokainen rakastaa veljeään rakkaudella ja vanhurskaudella, ja että kumpikaan ei halua pahaa veljelleen tästä lähtien ikuisesti kaikkina elinpäivinänne, niin että te menestyisitte kaikissa teoissanne ettekä tuhoutuisi. Ja jos kumpikaan teistä suunnittelee pahaa veljeään vastaan, tietäkää, että tästä lähtien jokainen, joka suunnittelee pahaa veljeään vastaan, tulee lankeamaan hänen käsiinsä, ja revitään juurineen pois elävien maasta ja hänen siemenensä tuhotaan taivaan alta. Mutta levottomuuden ja kiroamisen ja suuttumuksen ja vihan päivänä, liekehtivällä kuluttavalla tulella, niin kuin Hän poltti Sodoman, samalla tavalla Hän polttaa hänen maansa ja kaupunkinsa ja kaiken, mikä on hänen, ja hänet pyyhitään pois ihmisten lasten kurin kirjasta eikä tallenneta elämän kirjaan, vaan tuohon, joka on osoitettu tuhoon, ja hän lähtee ikuiseen kiroukseen, niin että heidän tuomionsa aina uudistetaan inhossa ja kirouksessa ja vihassa ja kidutuksessa ja suuttumuksessa ja vitsauksissa ja taudeissa ikuisesti. Minä sanon ja todistan teille, minun poikani, tuomion mukaan, joka tulee sen ihmisen ylle, joka toivoo vahingoittavansa veljeään.’ Ja hän jakoi kaikki hänen omaisuutensa noiden kahden välillä tuona päivänä ja hän antoi suuremman osan sille, joka oli esikoinen, ja tornin ja kaiken sen ympäriltä, ja kaiken mitä Aabraham omisti Valan Kaivolla. Ja hän sanoi: ’Tämän suuremman osan minä annan esikoiselle.’ Ja Eesau sanoi: ’Minä olen myynyt ja antanut esikoisuuteni Jaakobille: annettakoon se hänelle, eikä minulla ole yhtäkään sanaa sanottavana siihen, sillä se on hänen.’ Ja Iisak sanoi: ’Levätköön siunaus yllänne, minun poikani, ja siementenne yllä tänä päivänä, sillä te olette antaneet minulle levon, eikä minun sydämeni ole tuskainen esikoisuuden tähden, että ette tekisi pahaa sen tähden. Siunatkoon Korkein Jumala ihmistä, joka tekee vanhurskauden, häntä ja hänen siementään ikuisesti.’ Ja hän lopetti heidän käskemisensä ja heidän siunaamisensa, ja he söivät ja joivat yhdessä hänen edessään, ja hän iloitsi, koska heidän välillään oli yksi mieli, ja he lähtivät hänen luotaan ja lepäsivät tuon päivän ja nukkuivat. Ja Iisak nukkui vuoteellaan tuona päivänä iloiten, ja hän nukkui ikuista unta, ja kuoli 180 vuotta vanhana. Hän täytti 25 viikkoa ja viisi vuotta, ja hänen kaksi poikaansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet.

Ja Eesau meni Edomin maahan, Seirin vuorille, ja oli siellä. Ja Jaakob vaelsi Hebronin vuorilla, isänsä Aabrahamin matkojen maan tornissa, ja hän palvoi Herraa kaikella sydämellään ja näkyvien käskyjen mukaan niin kuin Hän oli jakanut hänen sukupolviensa päivät. Ja hänen vaimonsa Leea kuoli 45. riemuvuoden toisen viikon neljäntenä vuotena, ja hän hautasi hänet kaksoisluolaan lähelle äitiään Rebekkaa vasemmalle isänsä äidin Saaran haudasta, ja kaikki hänen poikansa tulivat suremaan hänen vaimoaan Leeaa hänen kanssaan ja lohduttamaan häntä häneen liittyen, sillä hän valitti häntä, sillä hän rakasti häntä äärimmäisesti sen jälkeen, kun hänen sisarensa Raakel kuoli, sillä hän oli täydellinen ja oikea kaikilla teillään ja kunnioitti Jaakobia, ja kaikkina päivinä, jotka hän eli hänen kanssaan, ei hän kuullut hänen suustaan karkeaa sanaa, sillä hän oli hellä ja rauhallinen ja oikeamielinen ja kunnioitettava. Ja hän muisti kaikki hänen tekonsa, jotka hän oli tehnyt elämänsä aikana, ja hän valitti häntä äärimmäisesti; sillä hän rakasti häntä kaikella sydämellään ja kaikella sielullaan.

Luku 37.

Ja päivänä, jolloin Iisak, Jaakobin ja Eesaun isä kuoli, Eesaun pojat kuulivat, että Iisak oli antanut vanhemman osan nuoremmalle pojalleen Jaakobille ja he olivat hyvin vihaisia. Ja he riitelivät isänsä kanssa sanoen: ’Miksi isäsi on antanut Jaakobille vanhemman osan ja ohittanut sinut, vaikka sinä olet vanhempi ja Jaakob nuorempi?’ Ja hän sanoi heille: ’Koska minä myin esikoisuuteni Jaakobille pienestä annoksesta linssejä, ja päivänä jolloin isäni lähetti minut metsästämään ja ottamaan kiinni ja tuomaan hänelle jotain, että hän söisi ja siunaisi minua, hän tuli kavaluudella ja toi isälleni ruokaa ja juomaa, ja minun isäni siunasi hänet ja asetti minut hänen kätensä alle. Ja nyt minun isäni on laittanut meidät vannomaan, minut ja hänet, että me emme kumpikaan suunnittele pahaa, kumpikaan veljeä vastaan, ja että jatkamme rakkaudessa ja rauhassa molemmat veljemme kanssa emmekä turmele teitämme.’ Ja he sanoivat hänelle: ’Me emme kuuntele sinua tehdäksemme rauhaa hänen kanssaan; sillä meidän voimamme on suurempi kuin hänen voimansa, ja me olemme voimakkaampia kuin hän, me menemme häntä vastaan ja tapamme hänet ja tuhoamme hänet ja hänen poikansa. Ja jos et tule mukanamme, me teemme myös sinulle pahaa. Ja nyt kuuntele meitä: Lähettäkäämme Aramiin ja Filisteaan ja Mooabiin ja Ammoniin, ja valitkaamme itsellemme valittuja miehiä, jotka ovat innokkaita taisteluun, ja mennään häntä vastaan ja taistellaan hänen kanssaan, ja hävitetään hänet maan päältä ennen kuin hän vahvistuu.’ Ja heidän isänsä sanoi heille: ’Älkää menkö älkääkä sotiko hänen kanssaan, ettette kaatuisi hänen eteensä.’ Ja he sanoivat hänelle: ’Myös tämä on juuri sinun tapasi toimia, nuoruudestasi tähän päivään saakka, ja sinä olet laittamassa niskaasi hänen ikeensä alle. Me emme kuuntele tällaisia sanoja.’ Ja he lähettivät Aramiin ja isänsä ystävälle ’Aduramille ja he vuokrasivat heidän kanssaan tuhat taistelevaa miestä, valittuja sodan miehiä. Ja heidän luokseen tuli Mooabista ja Ammonin lapsista vuokrattuna tuhat valittua miestä, ja Filisteasta tuhat valittua sodan miestä ja Edomista ja hoorilaisilta tuhat valittua taistelevaa miestä, ja kittiläisiltä mahtavia sodan miehiä. Ja he sanoivat isälleen: ’Menet heidän edellään ja johdat heitä, muuten me tapamme sinut.’ Ja hän täyttyi vihalla ja suuttumuksella nähdessään, että hänen poikansa olivat pakottamassa häntä johtamaan heitä veljeään Jaakobia vastaan. Mutta jälkeenpäin hän muisti kaiken pahan, mitä lepäsi kätkettynä hänen sydämessään veljeään Jaakobia vastaan; eikä hän muistanut valaa, jonka hän oli vannonut isälleen ja äidilleen, että hän ei suunnittelisi pahaa kaikkina päivinään veljeään Jaakobia vastaan. Ja kaiken tämän ulkopuolella Jaakob ei tiennyt, että he olivat tulossa taistelemaan häntä vastaan, ja hän suri vaimoaan Leeaa, kunnes he tulivat hyvin lähelle tornia neljän tuhannen soturin ja valitun sotamiehen kanssa. Ja Hebronin miehet lähettivät hänelle sanan, ’Katso, sinun veljesi on tullut sinua vastaan, taistellakseen kanssasi, neljän tuhannen miekalla varustetun kanssa, ja he kantavat kilpiä ja aseita’; sillä he rakastivat Jaakobia enemmän kuin Eesauta. Niin he kertoivat hänelle: sillä Jaakob oli paljon anteliaampi ja armollisempi mies kuin Eesau. Mutta Jaakob ei uskonut, ennen kuin he tulivat hyvin lähelle tornia. Ja hän sulki tornin portit ja hän seisoi muurin päällä ja puhui veljelleen Eesaulle ja sanoi: ’Kuninkaallinen on lohdutus, jolla olet tullut lohduttamaan minua vaimoni puolesta, joka on kuollut. Onko tämä se vala, jonka vannoit isällesi ja myös äidillesi ennen kuin he kuolivat? Sinä olet rikkonut valan, ja sillä hetkellä, kun vannoit isällesi, sinut tuomittiin.’ Ja Eesau vastasi ja sanoi hänelle: ’Ei ihmisten lapsilla tai maan pedoilla ole yhtään vanhurskauden valaa, jonka vannomalla he olisivat vannoneet ikuisesti, vaan joka päivä he suunnittelevat pahaa toisilleen, ja kuinka jokainen voisi tappaa vastustajansa ja vihollisensa. Ja sinä vihaat minua ja minun lapsiani ikuisesti. Eikä ole kanssasi veljeyden siteen pitämistä. Kuule nämä sanat, jotka minä julistan sinulle, Jos villisika voi vaihtaa nahkansa ja tehdä harjaksensa yhtä pehmeiksi kuin villa, tai jos se voi kohottaa sarvensa päälleen kuin hirven tai lampaan sarvet, silloin minä pidän kanssasi veljeyden siteen. Ja jos rinnat erottaisivat itsensä äidistään, sillä sinä et ole ollut veli minulle. Ja jos sudet tekevät rauhan lampaiden kanssa niin etteivät raatele tai tee niille väkivaltaa, ja jos niiden sydämet ovat niitä kohtaan hyvät, silloin on minun sydämessäni rauha sinua kohtaan. Ja jos leijona tulee härän ystäväksi ja tekee rauhan hänen kanssaan, ja jos hän on sidottu ikeen alle hänen kanssaan ja kyntää hänen kanssaan, silloin minä teen rauhan kanssasi. Ja kun korppi tulee valkoiseksi kuin lokki, silloin tiedä, että minä olen rakastanut sinua ja teen rauhan kanssasi. Sinut revitään pois ja sinun poikasi revitään juurineen pois, eikä sinulla ole rauhaa.’ Ja kun Jaakob ymmärsi, että hänellä oli pahat aikeet häntä kohtaan sydämellään, ja kaikella sielullaan aikoi tappaa hänet, ja että hän oli tullut kiiruhtaen kuin villisika, joka tulee keihääseen, joka lävistää ja tappaa sen eikä toivu siitä, silloin hän puhui omilleen ja palvelijoilleen, että he hyökkäisivät häntä ja kaikkia hänen seuralaisiaan vastaan.

Luku 38.

Ja sen jälkeen Juuda puhui isälleen Jaakobille ja sanoi hänelle: ’Taivuta jousesi, isä, ja lähetä nuolesi eteen päin ja heitä alas vastustaja ja tapa vihollinen, ja olkoon sinulla voima, sillä me emme tapa veljeäsi, sillä hän on niin kuin sinä, ja annamme sen kunnian sinulle.’ Sitten Jaakob taivutti jousensa ja lähetti nuolen ja se osui hänen veljensä Eesaun oikeaan rintaan ja tappoi hänet. Ja uudelleen hän lähetti nuolen ja iski aramealaista ’Adorania vasempaan rintaan, ja ajoi häntä taaksepäin ja tappoi hänet. Ja silloin lähtivät Jaakobin pojat, he ja heidän palvelijansa, jakaen itsensä tornin neljälle puolelle. Ja Juuda meni edellä ja Naftali ja Gaad hänen kanssaan ja viisikymmentä palvelijaa heidän kanssaan tornin eteläpuolelle ja he tappoivat kaikki, joita näkivät edessään, ja yksikään ei paennut heiltä. Ja Leevi ja Daan ja Asser menivät tornin itäpuolelle, ja viisikymmentä palvelijaa heidän kanssaan, ja he tappoivat Mooabin ja Ammonin taistelumiehet. Ja Ruuben ja Isaskar ja Sebulon menivät tornin pohjoispuolelle, ja viisikymmentä miestä heidän kanssaan, ja he tappoivat filistealaisten taistelumiehet. Ja Simeon ja Benjamin ja Eenok, Ruubenin poika, menivät tornin länsipuolelle ja viisikymmentä miestä heidän kanssaan, ja he tappoivat edomilaisista ja hoorilaisista neljäsataa miestä, urheita sotureita; ja kuusisataa pakeni ja neljä Eesaun poikaa pakeni heidän kanssaan, ja jättivät isänsä makaamaan tapettuna, niin kuin hän oli kaatunut kukkulalla, mikä on 'Aduramissa. Ja Jaakobin pojat ajoivat heitä takaa Seirin vuorille. Ja Jaakob hautasi veljensä kukkulalle, mikä on ’Aduramissa, ja hän palasi taloonsa. Ja Jaakobin pojat voittivat Eesaun pojat Seirin vuorilla, ja kumarsivat niskansa niin että heistä tuli Jaakobin poikien palvelijoita. Ja he lähettivät kysymyksen isälleen, tulisiko heidän tehdä rauha heidän kanssaan vai tappaa heidät. Ja Jaakob lähetti sanan pojileen, että tekisivät rauhan, ja he tekivät rauhan, ja asettivat orjuuden ikeen heidän ylleen, niin että he maksavat veroa Jaakobille ja hänen pojilleen ainaisesti. Ja he jatkoivat veron maksamista Jaakobille siihen päivään saakka, kun hän meni Egyptiin. Ja Edomin pojat eivät ole päässeet orjuuden ikeestä, jonka Jaakobin pojat asettivat heille, tähän päivään saakka.

Ja nämä ovat kuninkaat, jotka hallitsivat Edomissa ennen kuin siellä hallitsi yksikään kuningas Israelin lapsia, Edomin maassa: Ja Balaq, Beorin poika, hallitsi Edomissa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Danaba. Ja Balaq kuoli, ja Boserin Zaran poika Jobab hallitsi hänen sijaansa. Ja Jobab kuoli, ja ’Asam Temanin maasta hallitsi hänen sijaansa. ja ’Asam kuoli ja ’Adath, Baradin poika, joka tappoi Midianin Mooabin pellolla, hallitsi hänen sijaansa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Avith. Ja ’Adath kuoli ja Salman ’Amaseqasta hallitsi hänen sijaansa. Ja Salman kuoli, ja Saul Ra’abothista, joelta, hallitsi hänen sijaansa. Ja Saul kuoli, ja Ba’elunan, Achborin poika, hallitsi hänen sijaansa. Ja Ba’elunan, Achborin poika kuoli, ja ’Adath hallitsi hänen sijaansa, ja hänen vaimonsa nimi oli Maitabith, Mataratin tytär, joka oli Metabedza’abin tytär. Nämä ovat kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa.

Luku 39.

Ja Jaakob oli isiensä vaelluksien maassa, Kanaanin maassa. Nämä ovat Jaakobin sukupolvet.

Ja Joosef oli seitsemäntoista vuotta vanha, kun hänet vietiin Egyptin maahan, ja Potifar, faaraon eunukki, ylimmäinen kokki osti hänet. Ja hän asetti Joosefin yli koko talonsa ja Herran siunaus tuli koko egyptiläisen talolle Joosefin tähden, ja Herra antoi hänen menestyä kaikessa, mitä hän teki. Ja egyptiläinen antoi kaiken Joosefin käsiin, sillä hän näki, että Herra oli hänen kanssaan, ja että Herra antoi hänen menestyä kaikessa, mitä hän teki. Ja Joosefin ulkonäkö oli komea, ja hänen herransa vaimo nosti silmänsä ja näki Joosefin, ja hän rakastui häneen ja anoi häntä makaamaan hänen kanssaan. Mutta hän ei antanut sieluaan, ja hän muisti Herran ja sanat, jotka hänen isällään Jaakobilla oli tapana lukea Aabrahamin sanojen joukosta, että kukaan ei saa tehdä haureutta naisen kanssa, jolla on aviomies; sillä hänelle on säädetty kuolemanrangaistus taivaissa Korkeimman Jumalan edessä, ja synti tallennetaan häntä vastaan ikuisiin kirjoihin, jotka ovat jatkuvasti Herran edessä. Ja Joosef muisti nämä sanat, ja kieltäytyi makaamasta hänen kanssaan. Ja hän anoi häntä vuoden ajan, mutta hän kieltäytyi eikä kuunnellut. Mutta hän halasi häntä, ja piti hänestä lujasti kiinni talossa, tarkoituksena pakottaa hänet makaamaan hänen kanssaan, ja hän sulki talon ovet ja piti häntä lujasti; mutta hän jätti vaatteensa hänen käsiinsä ja murtautui oven läpi ja pakeni hänen luotaan. Ja nainen ymmärsi, ettei hän makaisi hänen kanssaan, ja hän panetteli häntä hänen herralleen sanoen: 'Sinun heprealainen palvelijasi, jota rakastat, yritti pakottaa minut, että hän makaisi kanssani, ja tapahtui, kun korotin ääneni, että hän pakeni ja jätti vaatteensa käsiini kun pidin häntä kiinni, ja hän murtautui oven läpi.’ Ja egyptiläinen näki Joosefin vaatteen ja murretun oven, ja kuuli vaimonsa sanat, ja heitti Joosefin vankilaan, paikkaan, jossa pidettiin kuninkaan vangitsemia vankeja. Ja hän oli vankilassa, ja Herra antoi Joosefille suosion vanginvartijoiden päällikön silmissä, ja säälin hänen edessään, sillä hän näki, että Herra oli hänen kanssaan, ja että Herra antoi hänen menestyä kaikessa mitä hän teki. Ja hän antoi kaikki asiat hänen käsiinsä, ja vanginvartijoiden päällikkö ei tiennyt mistään, mikä oli hänen kanssaan, sillä Joosef teki jokaisen asian, ja Herra täydellisti ne. Ja hän oli siellä kaksi vuotta.

Ja noina päivinä faarao, Egyptin kuningas, oli vihainen kahdelle palvelijalleen, ylimmäiselle hovimestarilleen ja ylimmäiselle leipurilleen ja laittoi heidät vartioitavaksi ylimmäisen kokin taloon, vankilaan jossa Joosefia pidettiin. Ja vanginvartijoiden päällikkö osoitti Joosefin palvelemaan heitä, ja hän palveli heidän edessään. Ja he molemmat näkivät unen, ylimmäinen hovimestari ja ylimmäinen leipuri, ja he kertoivat siitä Joosefille. Ja niin kuin hän tulkitsi ne heille, niin heille tapahtui, ja faarao palautti ylimmäisen hovimestarin virkaansa ja leipurin hän tappoi, niin kuin Joosef oli heille tulkinnut. Mutta ylimmäinen hovimestari unohti Joosefin vankilaan, vaikka hän oli kertonut hänelle, mitä hänelle tulisi tapahtumaan, eikä muistanut kertoa faaraolle kuinka Joosef oli kertonut hänelle, sillä hän unohti.

Luku 40.

Ja noina päivinä faarao näki kaksi unta yhdessä yössä liittyen nälänhätään, joka oli tulossa yli kaiken maan, ja hän heräsi unestaan ja kutsui kaikki unien tulkitsijat, jotka olivat Egyptissä, ja taikurit, ja kertoi heille hänen kaksi untaan, eivätkä he kyenneet selittämään niitä. Ja silloin ylimmäinen hovimestari muisti Joosefin ja puhui hänestä kuninkaalle, ja hänet tuotiin vankilasta, ja hän kertoi hänelle hänen kaksi untaan. Ja hän sanoi faaraon edessä, että hänen kaksi untaan olivat yhtä, ja hän sanoi hänelle: ’Seitsemän vuotta tulee, jolloin on runsaus yli koko Egyptin maan, ja sen jälkeen seitsemän vuotta nälänhätää, sellaista nälänhätää, mitä ei ole ollut koko maassa. Ja nyt faarao osoittakoon kaikille Egyptin maan ylimmäisille, että he varastoisivat ruokaa jokaisessa kaupungissa läpi kaikkien runsauden vuosien päivien, ja silloin on ruokaa seitsemälle nälänhädän vuodelle, ja maa ei menehdy nälänhädän kautta, sillä se tulee olemaan hyvin vakava.’ Ja Herra antoi Joosefille suosion ja armon faaraon silmissä, ja faarao sanoi palvelijoilleen: ’Me emme löydä niin viisasta ja hienotunteista ihmistä kuin tämä mies, sillä Herran henki on hänen kanssaan.’ Ja hän osoitti hänet toiseksi kaikessa hänen valtakunnassaan ja antoi hänelle määräysvallan yli kaiken Egyptin, ja laittoi hänet ajamaan faaraon toisia vaunuja. Ja hän puki hänet palttinakangasvaatteilla, ja hän laittoi kultaketjun hänen kaulalleen, ja julisti hänen edessään ’El El wa Abirer, ’ ja laittoi sormuksen hänen käteensä ja teki hänestä koko talonsa hallitsijan ja ylisti häntä ja sanoi hänelle: ’Ainoastaan valtaistuimella minä olen suurempi kuin sinä.’

Ja Joosef hallitsi koko Egyptin maata, ja kaikkia faaraon ruhtinaita, ja kaikkia hänen palvelijoitaan, ja kaikki, jotka toimittivat kuninkaan asioita, rakastivat häntä, sillä hän kulki oikeudessa, sillä hänessä ei ollut ylpeyttä eikä ylimielisyyttä, eikä hän kunnioittanut henkilöitä eikä hyväksynyt lahjoja, vaan hän tuomitsi oikeudella kaikkea maan kansaa. Ja Egyptin maa oli rauhassa faaraon edessä Joosefin tähden, sillä Herra oli hänen kanssaan, ja antoi hänelle suosion ja armon kaikille hänen sukupolvilleen kaikkien niiden edessä, jotka tunsivat hänet ja jotka kuulivat hänestä, ja faaraon valtakunta oli hyvin hoidettu, eikä siellä ollut Saatanaa eikä pahaa ihmistä. Ja kuningas antoi Joosefille nimen Sephantiphans, ja antoi Joosefille vaimoksi Potifarin tyttären, Heliopolisin papin, ylimmäisen kokin tyttären. Ja sinä päivänä, kun Joosef seisoi faaraon edessä, hän oli kolmekymmentä vuotta vanha. Ja tuona vuonna Iisak kuoli. Ja tapahtui niin kuin Joosef oli sanonut kahden unen tulkinnassa; sen mukaan kuten hän oli sanonut, oli seitsemän rusauden vuotta yli koko Egyptin maan, ja Egyptin maa tuotti runsain määrin, yksi annos 1800 annosta. Ja Joosef kokosi ruokaa jokaiseen kaupunkiin, kunnes ne olivat täynnä viljaa, kunnes he eivät enää voineet laskea ja annostella sen paljouden tähden.

Luku 41.

Ja 45. riemuvuotena, toisella viikolla, toisena vuotena, Juuda otti esikoiselleen Erille vaimon Aramin tyttäristä, nimeltään Taamar. Mutta hän vihasi, eikä maannut hänen kanssaan, koska hänen äitinsä oli kanaanin tyttäriä, ja hän toivoi ottavansa hänelle vaimon äitinsä sukulaisista, mutta hänen isänsä Juuda ei antanut lupaa. Ja tämä Er, Juudan esikoinen, oli paha, ja Herra tappoi hänet. Ja Juuda sanoi Onanille, hänen veljelleen ’Yhdy veljesi vaimoon ja suorita tehtäväsi aviomiehen veljenä häneen, ja nosta siemen veljellesi.’ Ja Onan tiesi, että siemen ei olisi hänen vaan hänen veljensä ainoastaan, ja hän meni veljensä vaimon taloon ja vuodatti siemenen maahan, ja hän oli paha Herran silmissä, ja Hän tappoi hänet. Ja Juuda sanoi miniälleen Taamarille: ’Pysy isäsi talossa leskenä, kunnes poikani Shelah on kasvanut, ja minä annan sinut hänelle vaimoksi.’ Ja hän kasvoi; mutta Bedsu’el, Juudan vaimo, ei antanut pojalleen Shelahille lupaa mennä naimisiin. Ja Bedsu’el, Juudan vaimo kuoli tämän viikon viidennellä vuodella. Ja kuudentena vuotena Juuda meni kerimään lampaitaan ylös Timnahiin. Ja Taamarille kerrottiin: ’Katso, appesi menee ylös Timnahiin kerimään lampaitaan.’ Ja hän otti pois lesken vaatteensa ja puki verhon ylleen ja kaunisti itsensä ja istui portille Timnahin tienristeykseen. Ja kun Juuda matkasi, hän löysi hänet, ja luuli häntä huoraksi, ja hän sanoi hänelle: ’Anna minun yhtyä sinuun’, ja hän sanoi hänelle ’Tule’, ja hän tuli. Ja hän sanoi hänelle: ’Anna minulle maksuni’, ja hän sanoi hänelle: ’Minulla ei ole mitään mukanani, paitsi sormukseni, joka on sormessani, ja kaulakoruni, ja sauvani, joka on kädessäni.’ Ja hän sanoi hänelle: ’Anna ne minulle, kunnes lähetät minulle maksuni.’ Ja hän sanoi hänelle: ’Minä lähetän sinulle vuohen kilin’, ja hän antoi ne hänelle, ja hän hedelmöittyi hänestä. Ja Juuda meni lampaidensa luokse ja hän meni isänsä taloon. Ja Juuda lähetti vuohen kilin adullamilaisen paimenensa kautta, ja hän ei löytänyt häntä, ja hän kysyi paikan ihmisiltä sanoen: ’Missä on huora, joka oli täällä?’ Ja he sanoivat hänelle: ’Ei täällä ole huoraa meidän kanssamme.’ Ja hän palasi ja kertoi hänelle, ja sanoi hänelle, että hän ei ollut löytänyt häntä: ’Minä kysyin paikan ihmisiltä, ja he sanoivat että täällä ei ole huoraa.’ Ja hän sanoi: ’Antaa hänen pitää ne, ettemme tulisi pilkan kohteeksi.’ Ja kun hän oli täyttänyt kolme kuukautta, oli selvää, että hänellä oli lapsi, ja Juudalle kerrottiin sanoen: ’Katso, Taamar, sinun miniäsi, on raskaana haureudesta.’ Ja Juuda meni hänen isänsä taloon ja sanoi hänen isälleen ja hänen veljilleen: ’Tuokaa hänet, ja poltettakoon hänet, sillä hän on tehnyt saastaisuuden Israelissa.’ Ja tapahtui, kun he toivat hänet poltettavaksi, että hän lähetti apelleen sormuksen ja kaulakorun ja sauvan sanoen: ’Katsokaa kenen nämä ovat, sillä hänen kauttaan olen raskaana.’ Ja Juuda tunnisti ne ja sanoi: ’Taamar on vanhurskaampi kuin minä. Ja siksi häntä ei polteta.’ Ja tästä syystä häntä ei annettu Shelahille, eikä hän lähestynyt häntä uudelleen. Ja tuon jälkeen hän kantoi kaksi poikaa, Perez ja Zerah, tämän toisen viikon seitsemäntenä vuotena. Ja silloin seitsemän hedelmällisyyden vuotta tulivat täyteen, joista Joosef puhui faaraolle. Ja Juuda ymmärsi, että teko jonka hän oli tehnyt, oli paha, sillä hän oli maannut miniänsä kanssa, ja hän piti sitä vihattavana silmissään, ja hän ymmärsi, että hän oli rikkonut ja mennyt harhaan, sillä hän oli paljastanut poikansa hameen, ja hän alkoi valittaa ja rukoilla Herran edessä rikkomuksensa tähden. Ja me kerroimme hänelle unessa, että se oli annettu hänelle anteeksi, koska hän rukoili vilpittömästi ja valitti eikä enää uudelleen tehnyt sitä. Ja hän sai anteeksiannon, koska hän kääntyi synnistään ja välinpitämättömyydestään, sillä hän oli rikkonut suuresti Jumalamme edessä; ja jokainen, joka toimii näin, jokainen, joka makaa anoppinsa kanssa, poltettakoon hänet tulella niin että hän siinä palaisi, sillä heidän yllään on epäpuhtaus ja saastaisuus, tulella heidät poltettakoon. Ja sinä käske Israelin lapsia, että heidän keskuudessaan ei ole saastaisuutta, sillä jokainen, joka makaa miniänsä tai anoppinsa kanssa, on tehnyt saastaisuuden, tulella polttakaa mies, joka on maannut hänen kanssaan, ja samalla tavalla nainen, ja Hän käätää pois vihan ja rangaistuksen Israelista. Ja Juudalle me sanoimme, että hänen kaksi poikaansa eivät maanneet hänen kanssaan, ja tästä syystä hänen siemenensä vahvistettiin toiselle sukupolvelle, eikä revitty juurineen pois. Sillä silmän yksinkertaisuudessa hän oli mennyt ja vaatinut ragaistusta, Aabrahamin tuomion mukaan, jonka hän oli käskenyt pojilleen, Juuda oli vaatinut häntä poltettavaksi tulella.

Luku 42.

Ja 45. riemuvuoden kolmannen viikon ensimmäisenä vuotena nälänhätä alkoi tulla maahan, ja sade kieltäytyi tulemasta maan päälle, mitä tahansa tehtiinkin. Ja maa oli hedelmätön, mutta Egyptin maassa oli ruokaa, sillä Joosef oli koonnut maan siemenet seitsemän runsauden vuoden aikana ja säilönyt ne. Ja egyptiläiset tulivat Joosefin luokse, että hän antaisi heille ruokaa, ja hän avasi varastot, joissa oli ensimmäisen vuoden vehnää, ja hän myi sitä maan ihmisille kullasta, ja Jaakob kuuli, että Egyptissä oli ruokaa, ja hän lähetti kymmenen poikaansa, että he hankkisivat ruokaa hänelle Egyptistä, mutta Benjaminia hän ei lähettänyt, ja nuo jotka menivät, saapuivat, ja Joosef tunnisti heidät, mutta he eivät tunnistaneet häntä, ja hän puhui heille ja kyseli heiltä, ja hän sanoi heille: ’Ettekö ole vakoojia ja ettekö ole tulleet tutkimaan, mistä pääsisi maahan?’ Ja hän vangitsi heidät. Ja sen jälkeen, kun hän oli taas vapauttanut heidät, hän piti vangittuna ainoastaan Simeonin ja lähetti pois yhdeksän veljeään. Ja hän täytti heidän säkkinsä viljalla ja laittoi heidän kultansa heidän säkkeihinsä, eivätkä he tienneet. Ja hän käski heitä tuomaan heidän nuorimman veljensä, sillä he olivat kertoneet hänelle, että heidän isänsä oli elossa, ja heidän nuorin veljensä. Ja he menivät ylös Egyptin maasta ja he tulivat Kanaanin maahan; ja he kertoivat isälleen kaiken, mitä heille oli tapahtunut, ja kuinka maan herra oli puhunut ankarasti heille, ja ottanut kiinni Simeonin kunnes he toisivat Benjaminin. Ja Jaakob sanoi: ’Minut te olette riistäneet lapsistani! Joosefia ei ole ja myös Simeonia ei ole, ja te tahdotte viedä Benjaminin pois. Minulle on teidän pahuutenne tullut.’ Ja hän sanoi: ’Minun poikani ei mene alas kanssanne ettei hän saattaisi sairastua; sillä hänen äitinsä synnytti kaksi poikaa, ja toinen on menehtynyt, ja tämänkin te tahdotte ottaa minulta. Jos hän saisi kuumeen matkalla, te tekisitte minun vanhuuteni murheeksi kuolemaan saakka.’ Sillä hän näki, että heidän rahansa oli palautettu, jokaiselle miehelle säkissään, ja tästä syystä hän pelkäsi lähettää häntä.

Ja nälänhätä lisääntyi ja tuli suureksi Kanaanin maassa, ja kaikissa maissa paitsi Egyptin maassa, sillä monet egyptiläisten lapsista olivat varastoineet siemeniä ruokaa varten siitä ajasta lähtien, kun he näkivät Joosefin kokoavan siemeniä yhteen ja laittaen sitä varastoihin ja säilyttäen sitä nälänhädän vuosia varten. Ja Egyptin kansa ruokki itseään siten ensimmäisen nälänhädän vuotensa ajan. Mutta kun Israel näki, että nälänhätä oli hyvin suuri maassa, ja että ei ollut pelastusta, hän sanoi pojilleen: ’Menkää uudelleen, ja hankkikaa ruokaa meille ettemme kuole.’ Ja he sanoivat: ’Me emme mene, ellei meidän nuorin veljemme mene kanssamme, me emme mene.’ Ja Israel ymmärsi, että jos hän ei lähetä häntä heidän kanssaan, he kaikki menehtyisivät nälänhädän tähden. Ja Ruuben sanoi: ’Anna hänet minun käsiini, ja jos en tuo häntä sinulle takaisin, tapa minun kaksi poikaani hänen sielustaan.’ Ja hän sanoi hänelle: ’Hän ei mene kanssasi.’ Ja Juuda tuli lähemmäs ja sanoi: ’Lähetä hänet minun kanssani, ja jos en tuo häntä takaisin sinulle, anna minun kantaa syytä edessäsi kaikki elämäni päivät.’ Ja hän lähetti hänet heidän kanssaan tämän viikon toisena vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, ja he tulivat Egyptin maahan kaikkien niiden kanssa, jotka menivät, ja heillä oli lahjoja mukanaan, stacte ja manteleita ja tärpättipuun pähkinöitä ja puhdasta hunajaa. Ja he menivät ja seisoivat Joosefin edessä, ja hän näki veljensä Benjaminin, ja hän tunsi hänet ja hän sanoi heille: ’Onko tämä teidän nuorin veljenne?’ Ja he sanoivat hänelle: ’Se on hän.’ Ja hän sanoi: ’Herra olkoon armollinen sinulle, poikani!’ Ja hän lähetti hänet hänen taloonsa ja hän toi Simeonin heidän luokseen ja hän järjesti juhlat heille, ja he esittelivät hänelle lahjat, jotka he olivat tuoneet mukanaan. Ja he söivät hänen edessään ja hän antoi heille kaikille osan, mutta Benjaminin osa oli seitsemän kertaa suurempi kuin kenenkään muun heistä. Ja he söivät ja joivat ja nousivat ja jäivät aasiensa luokse. Ja Joosef suunnitteli suunnitelman, jonka avulla hän oppisi heidän ajatuksiaan, oliko heidän keskuudessaan rauhan ajatuksia, ja hän sanoi palvelijalle, joka hoiti hänen taloaan: ’Täytä kaikki heidän säkkinsä ruualla, ja palauta heidän rahansa heille heidän astioihinsa, ja minun kuppini, hopeinen kuppi josta juon, laita se nuorimman säkkiin, ja lähetä heidät pois.’

Luku 43.

Ja hän teki niin kuin Joosef oli kertonut hänelle, ja täytti kaikki heidän säkkinsä heille ruualla ja laittoi heidän rahansa heidän säkkeihinsä, ja laittoi kupin Benjaminin säkkiin. Ja aamulla aikaisin he lähtivät, ja tapahtui, että kun he olivat lähteneet sieltä, Joosef sanoi talonsa palvelijalle: ’Aja heitä takaa, juokse ja ota heidät kiinni, sanoen "hyvän te olette palkinneet minulle pahalla, te olette varastaneet minulta hopeisen kupin, josta minun herrani juo" ja tuo takaisin heidän nuorin veljensä ja nouda hänet nopeasti ennen kuin minä menen tuomioistuimelleni.’ Ja hän juoksi heidän peräänsä ja sanoi heille näiden sanojen mukaan. Ja he sanoivat hänelle: ’Jumala kieltää palvelijoitasi tekemään tällaista, ja varastamaan herrasi talosta mitään tarvikkeita, ja myös raha, jonka me löysimme säkeistämme ensimmäisellä kerralla, me, sinun palvelijasi, toimme takaisin Kanaanin maasta. Kuinka me sitten varastaisimme mitäään tarvikkeita? Katso, tässä me olemme ja meidän säkkimme; etsi, ja keneltä löydätkin kupin säkistä keskuudestamme, hänet tapettakoon, ja me ja meidän aasimme palvelemme herraasi.’ Ja hän sanoi heille: ’Ei niin, mies jolta löydän sen, hänet ainoastaan minä otan palvelijaksi, ja te palaatte rauhassa taloonne.’ Ja kun hän etsi heidän astioitaan, aloittaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, se löytyi Benjaminin säkistä. Ja he repivät vaatteensa, ja lastasivat aasinsa ja palasivat kaupunkiin ja tulivat Joosefin taloon, ja he kaikki kumarsivat itsensä maahan kasvoilleen hänen eteensä. Ja Joosef sanoi heille: ’Te olette tehneet pahaa.’ Ja he sanoivat: ’Mitä meidän tulisi sanoa, ja kuinka meidän tulisi puolustaa itseämme? Herramme on löytänyt palvelijoistaan rikkomuksen, katso, me olemme herramme palvelijoita, ja myös meidän aasimme.’ Ja Joosef sanoi heille: ’Myös minä pelkään Herraa, mitä teihin tulee, menkää te koteihinne ja veljenne olkoon minun palvelijani, sillä te olette tehneet pahaa. Ettekö tiedä, että mies iloitsee kupistaan, niin kuin minä tästä kupista? Ja te varastitte sen minulta.’ Ja Juuda sanoi: ’Oi herrani, anna palvelijasi, minä rukoilen sinua, puhua sana herrani korvaan: kaksi veljestä kantoi palvelijasi äiti isällemme: yksi meni pois ja katosi, eikä ole löytynyt, ja hän yksin on jäljellä äidistään, ja isämme rakastaa sinun palvelijaasi, ja hänen elämänsä on sidottu tämän elämän kanssa. Ja tulee tapahtumaan, kun me palvelijasi menemme isämme luokse, ja poika ei ole kanssamme, että hän kuolee, ja me teemme isämme murheelliseksi kuolemaan saakka. Nyt ennemmin anna minun, palvelijasi, olla pojan sijasta herraani kahlittuna, ja anna pojan mennä veljiensä kanssa, sillä minä tulin hänen varmistuksekseen palvelijasi mukaan isällemme, ja jos en tuo häntä takaisin, palvelijasi kuulee isämme syytökset ikuisesti.’ Ja Joosef ymmärsi, että heillä oli kaikilla hyvä tarkoitus toistensa kanssa, eikä hän voinut hillitä itseään, ja hän kertoi heille, että hän oli Joosef. Ja hän keskusteli heidän kanssaan heprean kielellä ja lankesi heidän kaulaansa ja itki. Mutta he eivät tunteneet häntä ja he alkoivat itkeä. Ja hän sanoi heille: ’Älkää itkekö minun puolestani, vaan kiirehtikää ja tuokaa isäni luokseni, ja te näette, että se on minun suuni, joka puhuu, ja veljeni Benjaminin silmät näkevät. Sillä katso, tämä on nälänhädän toinen vuosi, ja on vielä viisi vuotta ilman sadonkorjuuta tai puiden hedelmiä tai kyntämistä. Tulkaa alas nopeasti, te ja teidän taloutenne, niin että ette menehtyisi nälänhädän kautta, älkääkä murehtiko omaisuuksianne, sillä Herra lähetti minut teidän edellänne asettamaan asiat järjestykseen että monet ihmiset tulisivat elämään. Ja kertokaa isälleni, että olen yhä elossa, ja te, katso, te näette, että Herra on tehnyt minusta kuin isän faaraolle, ja hänen talonsa ja koko Egyptin maan hallitsijan. Ja kertokaa isälleni kaikesta minun kunniastani, ja kaikista rikkauksista ja loistosta, jonka Herra on antanut minulle.’ Ja faaraon suun komennolla hän antoi heille vaunut ja varusteet matkalle, ja hän antoi heille moniväriset vaatteet ja hopeaa. Ja heidän isälleen hän lähetti vaatetuksen ja hopeaa ja kymmenen aasia jotka kantoivat viljaa, ja hän lähetti heidät pois. Ja he menivät ylös ja kertoivat isälleen, että Joosef oli elossa ja annosteli viljaa kaikille maan kansoille, ja että hän oli koko Egyptin maan hallitsija. Ja heidän isänsä ei uskonut sitä, sillä hän oli hänen vierellään hänen mielessään, mutta kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt, hänen henkensä elämä virkistyi ja hän sanoi: ’Minulle on tarpeeksi, jos Joosef elää; minä menen alas ja näen hänet ennen kuin kuolen.’

Luku 44.

Ja Israel matkusti kotoaan Haranista kolmannen kuukauden uutena kuuna, ja hän meni Valan Kaivon tielle, ja hän uhrasi uhrin isänsä Iisakin Jumalalle tämän kuukauden seitsemäntenä. Ja Jaakob muisti unen, jonka hän oli nähnyt Beetelissä, ja hän pelkäsi mennä alas Egyptiin. Ja kun hän ajatteli lähettävänsä sanan Joosefille, että tulisi hänen luokseen ja että hän ei menisi alas, hän viipyi siellä seitsemän päivää, siinä toivossa että näkisi näyn, tulisiko hänen jäädä vai mennä. Ja hän juhli vanhan vehnän sadonkorjuun ensihedelmien juhlaa, sillä koko Kanaanin maassa ei ollut kourallista siemeniä, sillä nälänhätä oli yli kaikkien petojen ja karjan ja lintujen ja myös ihmisten. Ja kuudentenatoista Herra ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: ’Jaakob, Jaakob’, ja hän sanoi: ’Tässä minä olen.’ Ja Hän sanoi hänelle: ’Minä olen isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin Jumala; älä pelkää mennä alas Egyptiin, sillä siellä minä teen sinusta suuren kansan, ja minä tulen mukanasi, ja tuon sinut jälleen takaisin, ja tähän maahan sinut haudataan, ja Joosef tulee sulkemaan silmäsi. Älä pelkää, mene alas Egyptiin.’ Ja hänen poikansa nousivat ylös, ja hänen poikiensa pojat, ja he asettivat isänsä ja omaisuutensa vaunuihin. Ja Israel nousi Valan Kaivolta tämän kolmannen kuukauden kuudentenatoista, ja hän meni Egyptin maahan. Ja Israel lähetti Juudan edellään tutkimaan Goosenin maata, sillä Joosef oli kertonut veljilleen, että heidän tulisi tulla ja olla siellä, että he olisivat lähellä häntä. Ja tämä oli paras osa Egyptin maata, ja lähellä häntä, kaikille heille ja myös karjalle.

Ja nämä ovat Jaakobin poikien nimet, jotka menivät Egyptiin isänsä Jaakobin kanssa; Ruuben, Israelin esikoinen, ja nämä ovat hänen poikiensa nimet: Eenok ja Pallu ja Hezron ja Carmi - viisi. Simeon ja hänen poikansa, ja nämä ovat hänen poikiensa nimet: Jemuel ja Jamin ja Ohad ja Jachin ja Zohar ja Shaul, sepatiittinaisen poika - seitsemän. Leevi ja hänen poikansa, ja nämä ovat hänen poikiensa nimet: Gershon ja Kohath ja Merari - neljä. Juuda ja hänen poikansa, ja nämä ovat hänen poikiensa nimet: Shela ja Perez ja Zerah - neljä. Isaskar ja hänen poikansa, ja nämä ovat hänen poikiensa nimet: Tola ja Phua ja Jasub ja Shimron - viisi. Sebulon ja hänen poikansa, ja nämä ovat hänen poikiensa nimet: Sered ja Elon ja Jahleel - neljä. Ja nämä ovat Jaakobin pojat ja heidän poikansa, jotka Leea kantoi Jaakobille Mesopotamiassa, kuusi, ja heidän yksi sisarensa, Diina, ja kaikki heidän poikansa, jotka menivät isänsä Jaakobin kanssa Egyptiin, olivat kaksikymmentäyhdeksän, ja heidän isänsä Jaakob heidän kanssaan heitä oli kolmekymmentä. Ja Silpan pojat, Leean palvelijattaren, Jaakobin vaimon, joka kantoi Jaakobille Gaadin ja Asserin, ja nämä ovat heidän poikiensa nimet, jotka menivät hänen kanssaan Egyptiin. Gaadin pojat: Ziphion ja Haggi ja Shuni ja Ezbon ja Eri ja Areli ja Arodi - kahdeksan. Ja Asserin pojat: Imnah ja Ishvah ja Ishvi ja Beriah ja Serah, heidän sisarensa - kuusi. Ja kaikkia sieluja oli neljätoista, ja kaikki Leean olivat neljäkymmentäneljä. Ja Raakelin, Jaakobin vaimon pojat: Joosef ja Benjamin. Ja Joosefille syntyi Egyptissä ennen kuin hänen isänsä tuli Egyptiin, Asenath, Heliopolisin papin Potifarin tytär, kantoi hänelle Manassen ja Efraimin - kolme. Ja Benjaminin pojat: Bela ja Becher ja Ashbel, Gera ja Naaman ja Ehi ja Rosh ja Muppim ja Huppim ja Ard - yksitoista. Ja kaikki Raakelin sielut olivat neljätoista. Ja Bilhan pojat, Raakelin palvelijattaren, Jaakobin vaimon, joka kantoi Jaakobille Daanin ja Naftalin. Ja nämä ovat heidän poikiensa nimet, jotka menivät heidän kanssaan Egyptiin. Ja Daanin pojat olivat Hushim ja Samon ja Asudi ja Ijaka ja Salomon - kuusi. Ja he kuolivat sinä vuonna, kun he tulivat Egyptiin, ja Daanille jäi ainoastaan Hushim. Ja nämä ovat Naftalin poikien nimet: Jahziel ja Guni ja Jezer ja Shallum ja Iv. Ja Iv, joka syntyi nälänhädän vuosien jälkeen, kuoli Egyptissä. Ja kaikki Raakelin sielut olivat kaksikymmentäkuusi. Ja kaikki Jaakobin sielut, jotka menivät Egyptiin, olivat seitsemänkymmentä sielua. Nämä ovat hänen lapsensa ja hänen lastensa lapset, kaikkiaan seitsemänkymmentä, mutta viisi kuoli Egyptissä ennen Joosefia eikä heillä ollut lapsia. Ja Kanaanin maassa kuoli kaksi Juudan poikaa, Er ja Onan, eikä heillä ollut lapsia, ja Israelin lapset hautasivat nuo, jotka menehtyivät, ja heidät muistettiin noiden seitsemänkymmenen pakanakansan joukossa.

Luku 45.

Ja Israel meni Egyptin maahan, Goosenin maahan, 45. riemuvuoden toisena vuotena, neljännen kuukauden uutena kuuna. Ja Joosef meni tapaamaan isäänsä Jaakobia Goosenin maahan, ja hän lankesi isänsä kaulaan ja itki. Ja Israel sanoi Joosefille: ’Nyt anna minun kuolla, sillä olen nähnyt sinut, ja nyt olkoon siunattu Herra Jumala, Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala, joka ei ole pidättänyt Hänen armoaan ja Hänen kaunniaansa palvelijaltaan Jaakobilta. Minulle on tarpeeksi, että olen nähnyt kasvosi kun vielä olen elossa, todellinen on se näky, jonka näin Beetelissä. Siunattu olkoon Herra, minun Jumalani aina ja iankaikkisesti, ja siunattu olkoon Hänen nimensä.’ Ja Joosef ja hänen veljensä söivät leipää isänsä edessä ja joivat viiniä, ja Jaakob iloitsi äärimmäisen suurella ilolla, koska hän näki Joosefin syövän veljiensä kanssa ja juovan hänen edessään, ja hän siunasi kaiken Luojaa, joka oli varjellut häntä ja oli varjellut hänen kahtatoista poikaansa. Ja Joosef oli antanut isälleen ja veljilleen lahjaksi oikeuden olla Goosenissa ja Ramesesissa ja kaikessa maassa ympäristössä, joita hän hallitsi faaraon edessä. Ja Israel ja hänen poikansa olivat Goosenin maassa, Egyptin maan parhaassa osassa ja Israel oli sata ja kolmekymmentä vuotta vanha, kun hän tuli Egyptiin. Ja Joosef ruokki isäänsä ja veljiäänsä ja myös heidän omaisuuttaan leivällä niin paljon kuin he tarvitsivat seitsemän nälänhädän vuoden ajan. Ja Egyptin maa kärsi nälänhädän tähden, ja Joosef hankki koko Egyptin maan faaraolle vaihdossa ruuasta, ja hän sai omistukseensa ihmiset ja heidän karjansa ja kaiken faaraolle. Ja nälänhädän vuodet tulivat täyteen, ja Joosef antoi maan ihmisille siemeniä ja ruokaa että he voisivat kylvää kahdeksantena vuotena, sillä joki oli tulvinut koko Egyptin maassa. Sillä seitsemän nälänhädän vuoden aikana se ei ollut tulvinut, ja oli kastellut vain muutamaa paikkaa joen rannoilla, mutta nyt se tulvi, ja egyptiläiset kylvivät maan, ja se kantoi paljon viljaa tuona vuonna. Ja tämä oli 45. riemuvuoden neljännen viikon ensimmäinen vuosi. Ja Joosef otti sadonkorjuun viljasta viidennen osan kuninkaalle, ja jätti neljä osaa heille ruuaksi ja siemeneksi, ja Joosef teki sen säännöksi Egyptin maata varten tähän päivään saakka. Ja Israel eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja kaikki päivät, jotka hän eli, olivat kolme riemuvuotta, sataneljäkymmentäseitsemän vuotta, ja hän kuoli 45. riemuvuoden viidennen viikon neljäntenä vuotena. Ja Israel siunasi poikiaan, ennen kuin hän kuoli, ja kertoi heille kaiken, mitä heille tulisi tapahtumaan Egyptin maassa, ja hän teki heille tunnetuksi, mitä heille tulee viimeisinä päivinä, ja hän siunasi heidät ja antoi Joosefille kaksi osaa maasta. Ja hän nukkui isiensä kanssa, ja hänet haudattiin kaksoisluolaan Kanaanin maassa, lähelle isäänsä Aabrahamia, hautaan, jonka hän kaivoi itselleen kaksoisluolaan Hebronin maassa. Ja hän antoi kaikki kirjansa ja hänen isiensä kirjat pojalleen Leeville, että hän huolehtisi niistä ja uudistaisi ne lapsilleen tähän päivään saakka.

Luku 46.

Ja tapahtui sen jälkeen, kun Jaakob kuoli, että Israelin lapset moninkertaistuivat Egyptin maassa, ja he tulivat suureksi kansaksi, ja he olivat yhtä sydämeltään, niin että veli rakasti veljeään ja jokainen ihminen auttoi veljeään, ja he lisääntyivät runsaasti ja moninkertaistuivat äärimmäisesti, kymmenen vuosien viikkoa, kaikki Joosefin elämän päivät. Eikä ollut Saatanaa eikä mitään pahaa kaikkina Joosefin elämän päivinä, jotka hän eli isänsä Jaakobin jälkeen, sillä kaikki egyptiläiset kunnioittivat Israelin lapsia kaikki Joosefin elämän päivät. Ja Joosef kuoli ollessaan satakymmenen vuotta vanha; seitsemäntoista vuotta hän eli Kanaanin maassa, ja kymmenen vuotta hän oli palvelija, ja kolme vuotta vankilassa, ja kahdeksankymmentä vuotta hän oli kuninkaan alla halliten koko Egyptin maata. Ja hän kuoli ja kaikki hänen veljensä ja koko tuo sukupolvi. Ja hän käski Israelin lapsia, ennen kuin hän kuoli, että he kantaisivat hänen luunsa heidän kanssaan, kun he lähtevät Egyptin maasta. Ja hän laittoi heidät vannomaan hänen luihinsa liittyen, sillä hän tiesi, että egyptiläiset eivät hautaisi häntä Kanaanin maahan, sillä Makamaron, Kanaanin kuningas, vaeltaessaan Assyrian maassa, taisteli laaksossa Egyptin kuninkaan kanssa ja tappoi hänet siellä, ja ajoi egyptiläisiä takaa ’Ermonin porteille. Mutta hän ei päässyt sisään, sillä toinen, uusi kuningas, oli tullut Egyptin kuninkaaksi, ja hän oli häntä vahvempi, ja hän palasi Kanaanin maahan, ja Egyptin portit suljettiin, ja kukaan ei mennyt ulos eikä tullut sisään Egyptiin.

Ja Joosef kuoli 46. riemuvuotena, kuudennella viikolla, toisena vuotena, ja hänet haudattiin Egyptin maahan, ja kaikki hänen veljensä kuolivat hänen jälkeensä. Ja Egyptin kuningas meni sotaan Kanaanin kunikaann kanssa 47. riemuvuotena, toisella viikolla toisena vuotena, ja Israelin lapset ottivat esiin kaikkien Jaakobin lasten luut paitsi Joosefin luut, ja he hautasivat ne pellolle, kaksoisluolaan vuorelle. Ja suurin osa heistä palasi Egyptiin, mutta muutamat heistä jäivät Hebronin vuorille, ja isäsi Amram jäi heidän kanssaan. Ja Kanaanin kuningas oli voittoisa Egyptin kuningasta vastaan, ja hän sulki Egyptin portit, Ja hän suunnitteli pahaa Israelin lapsia vastaan tehdäkseen heidät murheellisiksi ja hän sanoi Egyptin kansalle: ’Katso, Israelin lasten kansa on lisääntynyt ja moninkertaistunut enemmän kuin me. Tule ja tehkäämme viisaasti heidän kanssaan ennen kuin he tulevat liian moniksi, ja tehkäämme heidät murheellisiksi orjuudella ennen kuin sota tulee yllemme ja ennen kuin hekin taistelevat meitä vastaan, muuten he liittoutuvat vihollistemme kanssa ja korottavat itsensä meidän maassamme, sillä heidän sydämensä ja kasvonsa ovat kohti Kanaanin maata.’ Ja hän asetti heidän ylleen työnjohtajia tehdäkseen heidät murheelliseksi orjuudella, ja he rakensivat vahvoja kaupunkeja faarao Pithomille ja Ramsekselle ja he rakensivat kaikki muurit ja linnoitukset, jotka ovat Egyptin kaupungeissa. Ja he laittoivat heidät palvelemaan ankaruudella, ja mitä pahemmin he toimivat heidän kanssaan, sitä enemmän he lisääntyivät ja moninkertaistuivat. Ja Egyptin kansa vihasi Israelin lapsia.

Luku 47.

Ja 47. riemuvuotena, seitsemännen viikon seitsemäntenä vuotena isäsi lähti Kanaanin maasta, ja sinä synnyit neljännellä viikolla, sen kuudentena vuotena, 48. riemuvuotena; tämä oli ahdistuksen aikaa Israelin lapsilla. Ja faarao, Egyptin kuningas, julisti käskyn heihin liittyen, että heidän tulee heittää kaikki heidän poikalapsensa, jotka syntyivät, jokeen. Ja he heittivät niitä seitsemän kuukauden ajan siihen päivään saakka, kunnes sinä synnyit. Ja sinun äitisi piilotteli sinua kolme kuukautta, ja hänestä kerrottiin. Ja hän teki arkin sinulle, ja peitti sen pihkalla ja hartsilla, ja laittoi sen kaisloihin joen rannalla, ja hän laittoi sinut siihen seitsemäksi päiväksi, ja sinun äitisi tuli yöllä ja imetti sinua, ja päivällä sisaresi Miriam vartioi sinua linnuilta. Ja noina päivinä Tharmuth, faaraon tytär, tuli kylpemään joessa, ja hän kuuli sinun huutavan äänesi, ja hän käski neitojaan tuomaan sinut, ja he toivat sinut hänelle. Ja hän otti sinut ulos arkista, ja hän sääli sinua. Ja sinun sisaresi sanoi hänelle: ’Menenkö ja pyydänkö sinulle yhden heprealaisista naisista hoitamaan ja imettämään tätä lasta sinulle?’ Ja hän sanoi: ’Mene.’ Ja hän meni ja kutsui äitisi Jookebedin, ja hän antoi hänelle maksun, ja hän hoiti sinua. Ja myöhemmin, kun oli kasvanut, sinut tuotiin faaraon tyttärelle, ja sinusta tuli hänen poikansa, ja isäsi Amram opetti sinut kirjoittamaan, ja kun olit täyttänyt kolme viikkoa, sinut tuotiin kuninkaalliseen hoviin. Ja sinä olit kolme vuosien viikkoa hovissa siihen aikaan saakka, kun lähdit hovista ja näit egyptiläisen lyövän ystävääsi, joka oli Israelin lapsista, ja sinä tapoit hänet ja kätkit hänet hiekkaan. Ja seuraavana päivänä sinä näit kahden Israelin lapsen riitelevän keskenään, ja sinä menit sanomaan hänelle, joka teki väärin: ’Miksi lyöt veljeäsi?’ Ja hän oli vihainen ja suuttunut ja sanoi: ’Kuka teki sinusta ruhtinaan ja tuomarin meidän yllemme? Ajatteletko tappaa minut, niin kuin tapoit egyptiläisen eilen?’ Ja sinä pelkäsit ja pakenit näiden sanojen tähden.

Luku 48.

Ja 49. riemuvuoden kolmannen viikon kuudentena vuotena sinä lähdit, ja olit Midianin maassa viisi viikkoa ja yhden vuoden. Ja sinä palasit Egyptiin 50. riemuvuoden toisen viikon toisella vuodella. Ja sinä itse tiedät, mitä Hän puhui sinulle Siinain vuorella, ja mitä ruhtinas Mastema halusi tehdä sinulle, kun olit palaamassa Egyptiin. Eikö hän kaikilla voimillaan etsinyt sinua tappaakseen ja johdattanut egyptiläiset käsistäsi kun hän näki, että sinut oli lähetetty jakamaan oikeutta ja kostoa egyptiläisille? Ja minä johdatin sinut hänen kädestään, ja sinä teit merkit ja ihmeet, jotka sinut oli lähetetty esittämään Egyptissä faaraota vastaan, ja kaikkea hänen taloaan, ja hänen palvelijoitaan ja hänen kansaansa vastaan. Ja Herra suoritti suuren koston heille Israelin puolesta, ja löi heitä verellä ja sammakoilla, täillä ja kärpäsillä, ja pahoilla paiseilla ja rakkuloilla, heidän karjaansa kuolemalla ja raekivillä Hän tuhosi kaiken, mikä kasvoi heitä varten, ja heinäsirkoilla jotka kalvoivat jäänteet siitä, mitä oli jäänyt rakeilta, ja pimeydellä ja ihmisten ja eläinten esikoisten kuolemalla, ja kaikki heidän patsaansa Herra otti kostoksi ja poltti tulella. Ja kaikki lähetettiin sinun kätesi kautta, että sinä julistaisit nämä ennen kuin ne tapahtuivat, ja sinä puhuit Egyptin kuninkaan kanssa, että sinä jaat kostoa Israelin puolesta. Ja Herra teki kaiken Israelin puolesta, ja Hänen liittonsa mukaan, jonka Hän oli säätänyt Aabrahamin kanssa, että Hän kostaisi heille, niin kuin he olivat pakottaneet heidät kahleisiin. Ja ruhtinas Mastema seisoi sinua vastaan, ja yritti heittää sinut faaraon käsiin, ja hän auttoi egyptiläisiä velhoja, ja he seisoivat ja tekivät edessäsi pahat teot, itse asiassa me annoimme heille luvan työskennellä, mutta parannuksia me emme antaneet tapahtua heidän käsiensä kautta. Ja Herra löi heitä pahoilla haavoilla, eivätkä he kyenneet seisomaan, sillä me tuhosimme heidät niin, etteivät he voineet tehdä yhtäkään merkkiä. Ja kaikkien näiden merkkien ja ihmeiden rinnalla ruhtinas Mastemaa ei pantu häpeään, koska hän rohkaistui ja huusi egyptiläiset ajamaan sinua takaa kaikilla egyptiläisten voimilla, heidän vaunuillaan ja heidän hevosillaan ja kaikilla Egyptin kansojen sotaväellä. Ja minä seisoin egyptiläisten ja Israelin välissä, ja me johdatimme Israelin hänen käsistään, ja hänen kansansa käsistä, ja Herra toi heidät meren keskuuden läpi kuin se olisi ollut kuivaa maata. Ja kaikki kansat, jotka hän toi ajamaan takaa Israelia, Herra meidän Jumalamme heitti heidät meren keskelle, syvyyden syvyyksiin Israelin lasten alle, niin kuin Egyptin kansa oli heittänyt heidän lapsiaan jokeen, Hän kosti miljoonalle heistä, ja tuhat vahvaa ja voimakasta miestä tuhottiin yhden kansasi jokeen heitetyn imettäväisen tähden. Ja 14. päivänä ja 15. ja 16. ja 17. ja 18. ruhtinas Mastema oli sidottu ja vangittu Israelin lasten taakse, että hän ei syyttäisi heitä. Ja 19. me vapautimme heidät, että he auttaisivat egyptiläisiä ja ajaisivat takaa Israelin lapsia. Ja hän kovetti heidän sydämensä ja teki heidät itsepäisiksi, ja suunnitelma oli Herran, meidän Jumalamme suunnitelma, että Hän löisi egyptiläisiä ja heittäisi heidät mereen. Ja 14. me sidoimme hänet ettei hän syyttäisi Israelin lapsia päivänä, kun he pyysivät egyptiläisiltä astioita ja vaatteita ja hopea-astioita ja kulta-astioita ja pronssiastioita, ryöstääkseen egyptiläisiltä korvaukseksi siteistä, johon heidät oli pakotettu palvelemaan. Ja me emme johdattaneet Israelin lapsia Egyptistä tyhjin käsin.

Luku 49.

Muista käsky, jolla Herra on sinua käskenyt pääsiäiseen liittyen, että sinun tulee juhlia sitä sen aikana, ensimmäisen kuukauden neljäntenätoista, että sinun tulee tappaa se ennen kuin on ilta, ja että heidän tulee syödä se yöllä, viidennentoista iltana, auringonlaskun ajasta. Sillä tänä yönä - juhlan alku ja ilon alku - te söitte pääsiäistä Egyptissä, kun kaikki Masteman voimat oli päästetty irti tappamaan kaikki esikoiset Egyptin maasta, faaraon esikoisesta vangin naispalvelijan esikoiseen myllyllä, ja karjaan. Ja tämä on merkki, jonka Herra antoi heille: jokaiseen taloon, jonka oven reunuksissa oli ensimmäisen vuoden lampaan verta, tuohon taloon he eivät saaneet mennä tappamaan, vaan heidän tuli ohittaa se, että kaikki nuo pelastuisivat, jotka olivat talossa veren merkin tähden, joka oli oven reunuksissa. Ja Herran voimat tekivät kaiken sen mukaan, kuin Herra oli heitä käskenyt, ja he ohittivat kaikki Israelin lapset, ja vitsaus ei tullut heidän ylleen tuhoamaan heidän keskuudestaan yhtäkään sielua karjasta, ihmisistä tai koirista. Ja vitsaus oli hyvin murheellinen Egyptissä, eikä Egyptissä ollut taloa, jossa ei olisi ollut yhtä kuollutta ja itkua ja valitusta. Ja koko Israel söi pääsiäislampaan lihaa ja joi viiniä ja ylisti ja siunasi ja kiitti isiensä Herraa Jumalaa, ja oli valmis lähtemään Egyptin ikeen alta, ja pahan siteestä. Ja muista sinä tämä päivä kaikkina elämäsi päivinä, ja pidä se vuodesta vuoteen kaikki elämäsi päivät, kerran vuodessa sen päivänä, kaiken sen lain mukaan, äläkä siirrä sitä päivästä päivään tai kuukaudesta kuukauteen. Sillä se on ikuinen sääntö, ja kaiverrettu taivaallisiin tauluihin liittyen kaikkiin Israelin lapsiin, että heidän tulee pitää se joka vuosi sen päivänä kerran vuodessa, läpi kaikkien heidän sukupolviensa, eikä ole päivien rajaa, sillä tämä on säädetty ikuisiksi ajoiksi. Ja mies, joka on vapaa saastaisuudesta, eikä tule pitämään sitä sen päivänä, niin kuin tuo uhrin Herran eteen, ja syö ja juo Herran edessä sen juhlan päivänä, tuo mies joka on puhdas ja lähellä, tullaan leikkamaan pois koska hän ei tarjonnut Herran uhria sen osoitettuna aikana, hän tulee saamaan syytöksen itselleen. Tulkoon Israelin lapset ja pitäköön pääsiäisen sen oikealla ajalla, ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä, iltojen välillä, päivän kolmannesta osasta yön kolmanteen osaan, sillä kaksi osaa päivästä on annettu valolle, ja kolmas osa illalle. Tämä on se, minkä Herra käskee sinulle, että pitäisit sen iltojen välissä. Eikä ole luvallista tappaa sitä minkään valon aikana, vaan illan hämärtymisen aikana, ja syökää sitä illan aikana, yön kolmanteen osaan saakka, ja mitä jää jäljelle kaikesta sen lihasta yön kolmannesta osasta eteenpäin, poltettakoon se tulella. Ja sitä ei saa keittää vedellä, eikä saa syödä raakana, vaan se on paistettava tulella, eikä siitä saa rikkoa yhtään luuta, sillä Israelin lapsilta ei murskata luita. Sillä tästä syystä Herra käski Israelin lapsia pitämään pääsiäisen sen oikeana aikana, ja he eivät saa rikkoa siitä luita, sillä se on juhlapäivä ja käsketty päivä, eikä sitä saa ohittaa päivästä päivään, kuukaudesta kuukauteen, vaan sen päivänä se pidettäköön. Ja sinä käske Israelin lapsia pitämään pääsiäinen läpi heidän päiviensä, joka vuosi, kerran vuodessa sen päivänä, ja se tulee miellyttäväksi muistoksi Herran edessä, eikä mikään vitsaus tule heidän ylleen tappamaan tai lyömään tuona vuonna, kun he juhlivat pääsiäistä sen aikana kaikella kunnioituksella Hänen käskynsä mukaan. Ja sitä ei saa syödä Herran pyhäkön ulkopuolella, vaan Herran pyhäkön edessä, ja kaikkien Israelin seurakunnan ihmisten tulee juhlia sitä sen osoitettuna aikana. Ja jokainen mies, joka on tullut sen päivänä, tulee syömään teidän Jumalanne pyhäkössä, Herran edessä, kaksikymmenvuotiaat ja siitä ylöspäin; sillä näin se on kirjoitettu ja säädetty, että heidän tulee syödä se Herran pyhäkössä.

Ja kun Israelin lapset tulevat maahan, jonka he tulevat omistamaan, Kanaanin maahan, ja asettavat majan Herralle keskelle maata yhteen heimoistaan kunnes Herran pyhäkkö on rakennettu maahan, he tulkoon ja juhlikoon pääsiäistä keskellä Herran majaa, ja tappakoon sen Herran edessä vuodesta vuoteen. Ja niinä päivänä, kun talo rakennetaan Herran nimessä heidän perintömaalleen, he menevät sinne ja tappavat pääsiäislampaan illalla, auringonlaskun aikaan, päivän kolmannessa osassa. Ja he uhraavat sen veren alttarin kynnyksellä, ja asettavat sen rasvan tulelle, joka on alttarin päällä, ja he syövät sen lihan paistettuna tulella sen talon pihalla, joka on pyhitetty Herran nimelle. Ja he eivät voi juhlia pääsiäistä heidän kaupungeissaan, eivätkä missään paikassa paitsi Herran majassa, tai Hänen talonsa edessä, jossa Hänen nimensä on ollut, ja he eivät saa mennä harhaan Herrasta. Ja sinä Mooses, käske Israelin lapsia pitämään pääsiäisen määräykset, niin kuin ne on sinulle käsketty, julista heille joka vuosi ja sen päivien päivät, ja happamattoman leivän juhla, että he söisivät happamatonta leipää seitsemän päivää, ja että he pitäisivät sen juhlan, ja että he tuovat uhrin joka päivä noiden seitsemän ilon päivän aikana Herran eteen, teidän Jumalanne alttarille. Sillä te juhlitte tätä juhlaa kiireellä, kun lähditte Egyptistä kunnes tulitte Shurin erämaahan; meren rannalla te täytitte sen.

Luku 50.

Ja tämän lain jälkeen, minä tein sinulle tunnetuksi sapattien päivät Siinain erämaassa, joka on Elimin ja Siinain välissä. Ja minä kerroin sinulle sapateista Siinain vuoren maalla, ja kerroin sinulle riemuvuosista vuosien sapateissa; mutta siitä vuodesta en ole kertonut sinulle, kun te astutte maahan, jonka tulette omistamaan. Ja myös maan tulee pitää sen sapatit, kun he kulkevat sen päällä, ja heidän tulee tuntea se riemuvuotena. Siksi olen säätänyt sinulle vuosiviikot ja vuodet ja riemuvuodet: on 49 riemuvuotta Aadamin päivistä tähän päivään saakka, ja yksi viikko ja kaksi vuotta, ja vielä tulee 40 vuotta Herran käskyjen oppimista, kunnes he pääsevät Kanaanin maahan, ylittäen Jordanin länteen, Ja riemuvuodet kuluvat, kunnes Israel on puhdistettu kaikista haureuden syytöksistä ja saastaisuudesta ja epäpuhtaudesta ja synnistä ja vääryydestä ja vaeltaa uskolla kaikessa maassa, eikä ole enää Saatanaa eikä pahaa, ja maa tulee olemaan puhdas tuosta ajasta ikuisiksi. Ja katso käskyä liittyen sapatteihin - minä olen kirjoittanut ne muistiin sinulle - ja kaikki sen lakien tuomiot. Kuusi päivää tee työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on Herran, teidän Jumalanne sapatti. Silloin älkää tehkö minkäänlaista työtä, te ja teidän poikanne, ja teidän mies- ja naispalvelijanne, ja kaikki karjanne ja matkalaiset, jotka ovat kanssanne. Ja ihminen, joka tekee mitään työtä silloin, tulee kuolemaan: joka häpäisee tuon päivän, joka makaa vaimonsa kanssa, tai joka sanoo tekevänsä mitään työtä sinä päivänä, että hän valmistautuu matkalle silloin liittyen mihinkään ostamiseen tai myymiseen: ja joka kantaa vettä silloin, jota hän ei ole valmistanut itselleen kuudentena päivänä, ja joka ottaa mitä tahansa taakkaa kannettavaksi ulos teltastaan tai talostaan, tulee kuolemaan. Te ette saa tehdä mitään työtä sapatinpäivänä, paitsi sen, minkä olette valmistaneet itsellenne kuudentena päivänä syötäväksi, juotavaksi, ja levätkää ja pitäkää sapatti kaikesta työstä tuona päivänä, ja siunatkaa Herraa, teidän Jumalaanne, joka on antanut teille juhlan päivän ja pyhän päivän: ja pyhän valtakunnan päivä kaikelle Israelille on tämä päivä heidän päiviensä joukossa ikuisesti. Sillä suuri on kunnia, minkä Herra on antanut Israelille että he söisivät ja joisivat ja tulisivat tyydytetyiksi tänä juhlapäivänä, ja lepäisivät silloin kaikesta työstään, joka kuuluu ihmisten lasten työhön, paitsi suitsukkeen poltosta ja uhrien tuomisesta ja uhreista Herran edessä päiville ja sapateille. Tämä työ ainoastaan tulee tehdä sapattina - päivinä Herran, teidän Jumalanne pyhäkössä; että he sovittaisivat Israelin puolesta uhrilla jatkuvasti, päivästä päivään, miellyttävänä muistona Herran edessä, ja että Hän ottaisi ne vastaan aina, päivästä päivään, niin kuin sinulle on käsketty. Ja jokainen ihminen, joka tekee silloin työtä tai matkustaa tai hoitaa tilaansa, joko talossaan tai muualla, tai joka sytyttää tulen, tai ratsastaa millään pedolla, tai matkustaa laivalla merellä, ja joka lyö tai tappaa mitään, tai teurastaa pedon tai linnun, tai kuka ikinä ottaa kiinni eläimen tai linnun tai kalan, tai joka sitoo tai sotii sapattina: ihminen joka tekee mitään näistä sapattina, tulee kuolemaan, niin että Israelin lapset pitäisivät sapatin maan sapatin käskyjen mukaan, niin kuin se on kirjoitettu tauluihin, jotka Hän antoi minun käsiini, että kirjoittaisin sinulle vuodenaikojen lait, ja vuodenajat niiden päivien jaon mukaan.

Alkuperäinen: Riemuvuosien kirja Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä