Etusivu Raamattu Artikkelit - ABC Haku

4. Baarukin kirja

PARALEIPOMENAIEREMIOU

Tämä on suomennettu 20.-21.7.2001 pitemmästä englanninkielisestä versiosta, jonka ovat kääntäneet kreikasta Robert Kraft ja Ann Elizabeth Purintun (Seminar Papers of the Society of Biblical Literature for 1971, vol. 2; SBL, 1971, 327-346). .

Luku 1.

Tapahtui, kun kaldealaisten kuningas oli ottanut Israelin lapset vankeuteen, että Jumala puhui Jeremialle sanoen: ’Jeremia, minun valittuni, nouse ja lähde tästä kaupungista, sinä ja Baaruk, sillä aion tuhota sen siellä elävien syntien paljouden tähden. Sinun rukouksesi ovat kuin kestävä pylväs sen keskellä, ja kuin sortumaton muuri ympäröiden sitä. Nyt siis nouse ja lähde, ennen kuin kaldealaisten sotajoukko ympäröi sitä.’ Ja Jeremia vastasi sanoen: ’Rukoilen sinua, Herra, anna minun, palvelijasi, puhua läsnäolossasi.’ Ja Herra sanoi hänelle: ’Puhu, minun valittuni Jeremia.’ Ja Jeremia puhui sanoen: ’Herra Kaikkivaltias, johdattaisitko valitun kaupungin kaldealaisten käsiin, niin että kuningas kansanjoukkoineen pilkkaisi ja sanoisi "Olemme valloittaneet Jumalan pyhän kaupungin"? Ei, Herrani, mutta jos se on sinun tahtosi, tuhoutukoon se sinun käsiesi kautta.’ Ja Herra sanoi Jeremialle: ’Koska olet minun valittuni, nouse ja lähde tästä kaupungista, sinä ja Baaruk, sillä aion tuhota sen siellä elävien syntien paljouden tähden. Sillä ei kuningas eikä sotajoukko astu sinne ennen kuin minä ensin avaan sen portit. Nouse siis ja mene Baarukin luokse ja kerro hänelle nämä sanat. Ja kun olette nousseet yön kuudennella tunnilla, menkää ulos kaupungin muurille, ja minä näytän teille, että ellen minä ensin tuhoa kaupunkia, he eivät voi tulla sinne.’ Kun Herra oli sanonut tämän, hän lähti Jeremian luota.

Luku 2.

Ja Jeremia juoksi ja kertoi nämä asiat Baarukille, ja kun he menivät Jumalan temppeliin, Jeremia repi vaatteensa ja laittoi multaa päähänsä ja meni sisään Jumalan pyhään paikkaan. Ja kun Baaruk näki hänet, pää multaisena ja vaatteet revittyinä, hän itki suurella äänellä sanoen: ’Isä Jeremia, mitä sinä teet? Minkä synnin kansa on tehnyt?’ Sillä aina, kun kansa teki syntiä, Jeremia levitti multaa päähänsä ja rukoili kansan puolesta, kunnes heidän syntinsä oli annettu anteeksi. Niin Baaruk kysyi häneltä sanoen: ’Isä, mitä tämä on?’ Ja Jeremia sanoi hänelle: ’Pidättäydy repimästä vaatteitasi, ennemmin repikäämme sydämemme! Ja älkäämme kantako vettä altaisiin, vaan itkekäämme ja täyttäkäämme ne kyynelillä! Sillä Herra ei armahda tätä kansaa.’ Ja Baaruk sanoi: ’Isä Jeremia, mitä on tapahtunut?’ Ja Jeremia sanoi: ’Jumala johdattaa kaupungin kaldealaisten kuninkaan käsiin, ottaakseen kansan vankeuteen Babyloniin.’ Ja kun Baaruk kuuli nämä asiat, myös hän repi vaatteensa ja sanoi: ’Isä Jeremia, kuka on kertonut tämän sinulle?’ Ja Jeremia sanoi hänelle: ’Pysy kanssani hetki, yön kuudenteen tuntiin saakka, niin että tietäisit, että tämä sana on totta.’ Siksi he molemmat jäivät alttarialueelle itkemään vaatteet revittyinä.

Luku 3.

Ja kun yön hetki saapui, niin kuin Herra oli sanonut Jeremialle, he tulivat yhdessä kaupungin muureille, Jeremia ja Baaruk. Ja katso, tuli torvien ääni ja enkelit tulivat näkyviin taivaasta pidellen soihtuja käsissään, ja he asettivat ne kaupungin muureille. Ja kun Jeremia ja Baaruk näkivät ne, he itkivät sanoen: ’Nyt me tiedämme, että se sana on totta!’ Ja Jeremia rukoili enkeleitä sanoen: ’Rukoilen teitä, älkää tuhotko kaupunkia vielä, ennen kuin minä sanon jotain Herralle.’ Ja Herra puhui enkeleille sanoen: ’Älkää tuhotko kaupunkia ennen kuin minä puhun valitulleni, Jeremialle.’ Sitten Jeremia puhui sanoen: ’Pyydän sinua, Herra, anna minun puhua läsnäolossasi.’ Ja Herra sanoi: ’Puhu, minun valittuni Jeremia.’ Ja Jeremia sanoi: ’Katso, Herra, nyt me tiedämme, että olet johdattamassa kaupunkia sen vihollisten käsiin, ja he vievät ihmiset pois, Babyloniin. Mitä haluat minun tekevän temppelin pyhille astioille?’ Ja Herra sanoi hänelle: ’Ota ne ja kätke ne maahan sanoen "Kuule, maa, luojasi ääni, joka muodosti sinut vesien runsaudessa, joka sinetöi sinut seitsemällä sinetillä seitsemäksi ajanjaksoksi, ja tämän jälkeen saat […] Vartioi temppelin astioita rakastetun kokoontumiseen saakka."’

Ja Jeremia puhui sanoen: ’Rukoilen sinua Herra, näytä minulle, mitä minun tulisi tehdä etiopialaiselle Abimelekille, sillä hän on tehnyt paljon hyvää palvelijallesi Jeremialle. Sillä hän veti minut pois mutaisesta kuopasta ja minä en toivo, että hän näkisi tämän kaupungin tuhon ja hävityksen, vaan että olisit armollinen hänelle ja ettei hän tulisi murheelliseksi.’ Ja Herra sanoi Jeremialle: ’Lähetä hänet Agripan viinitilalle, ja minä kätken hänet vuoren varjoon, kunnes laitan kansan palaamaan kaupunkiin. Ja sinä, Jeremia, mene kansasi kanssa Babyloniin ja pysy heidän kanssaan saarnaten heille kunnes minä laitan heidät palaamaan kaupunkiin. Mutta jätä Baaruk tänne kunnes minä puhun hänen kanssaan.’ Kun hän oli sanonut nämä asiat, Herra nousi Jeremian luota taivaaseen. Mutta Jeremia ja Baaruk menivät pyhään paikkaan ja ottaen temppelin palvelusastiat he kätkivät ne maahan niin kuin Herra oli sanonut heille, ja heti maa nielaisi ne. Ja he molemmat istuivat ja itkivät. Ja kun aamu tuli, Jeremia lähetti Abimelekin sanoen: ’Ota kori, ja mene Agripan tilalle vuoritien varrelle, ja tuo muutamia viikunoita annettavaksi kansan sairaille, sillä Herran suosio on sinussa ja hänen kunniansa sinun pääsi päällä.’ Ja kun hän oli sanonut tämän, Jeremia lähetti hänet pois ja Abimelek meni niin kuin hän oli hänelle sanonut.

Luku 4.

Ja kun aamu tuli, katso, kaldealaisten sotajoukko ympäröi kaupunkia. Ja suuri enkeli puhalsi torveen sanoen: ’Astukaa kaupunkiin, kaldealaisten sotajoukko, sillä katso, portti on avattu teitä varten. Siksi astukoon kuningas sisään joukkoineen, ja ottakoon koko kansan vankeuteen.’ Mutta ottaen temppelin avaimet Jeremia meni kaupungin ulkopuolelle ja heitti ne pois auringon edessä sanoen: ’Minä sanon sinulle, aurinko, ota Jumalan temppelin avaimet ja vartioi niitä siihen päivään saakka, jolloin Herra kysyy sinulta niitä. Sillä meitä ei ole katsottu arvollisiksi pitämään niitä, sillä me olemme tulleet uskottomiksi vartijoiksi.’ Kun Jeremia edelleen itki kansan puolesta, hänet tuotiin ulos kansan kanssa ja vietiin Babyloniin. Mutta Baaruk laittoi multaa päänsä päälle ja istui ja valitti tätä valitusta sanoen: ’Miksi Jerusalem on hävitetty? Rakkaan kansan syntien tähden hänet on johdatettu vihollisten käsiin, meidän ja kansan syntien. Mutta älköön laittomat pilkatko ja sanoko "Me olimme tarpeeksi vahvoja ottamaan Jumalan kaupungin voimamme kautta", vaan se johdatettiin teille meidän syntiemme tähden. Ja Jumala säälii meitä ja laittaa meidät palaamaan kaupunkiimme, mutta te ette selviä! Siunattuja ovat isämme Aabraham, Iisak ja Jaakob, sillä he lähtivät tästä maailmasta eivätkä nähneet tämän kaupungin tuhoa.’ Kun hän oli sanonut tämän, Baaruk lähti kaupungista itkien ja sanoen: ’Murehtien sinun tähtesi, Jerusalem, minä lähdin pois’. Ja hän jäi istumaan haudalle, kun enkelit tulivat hänen luokseen ja selittivät hänelle kaiken, mitä Herra paljasti hänelle heidän kauttaan.

Luku 5.

Mutta Abimelek otti viikunat polttavassa kuumuudessa ja tullen puun luokse hän istui sen varjoon levätäkseen hetken. Ja nojaten päänsä viikunakoriin hän nukahti ja nukkui 66 vuotta eikä hän herännyt unestaan. Ja myöhemmin, kun hän heräsi, hän sanoi: ’Minä nukuin makeasti hetken, mutta pääni on raskas, koska en saanut tarpeeksi unta.’ Sitten hän avasi viikunakorin ja löysi ne mehukkaina. Ja hän sanoi: ’Haluaisin nukkua vähän kauemmin, koska pääni on raskas. Mutta pelkään, että nukahdan, ja herään myöhässä ja isäni Jeremia ajattelee pahaa minusta, sillä jos hänellä ei olisi kiire, hän ei olisi lähettänyt minua tänään. Niinpä minä nousen ja jatkan eteenpäin polttavassa kuumuudessa, sillä eikö ole kuumuus, eikö ole raataminen jokapäiväistä?’ Niin hän nousi ylös ja otti viikunakorin ja asetti sen olkapäilleen, ja hän astui Jerusalemiin eikä tunnistanut sitä, ei omaa taloaan eikä paikkaa, eikä hän löytänyt omaa perhettään eikä ketään tuttavistaan. Ja hän sanoi: ’Siunattu olkoon Herra, sillä suuri näky on tullut ylleni! Tämä kaupunki ei ole Jerusalem, ja minä olen eksynyt, kun tulin vuoren viereiseltä tieltä, kun nousin unestani, ja koska pääni oli raskas kun en saanut tarpeeksi unta, minä eksyin. Jeremialle on uskomatonta, että minä eksyin!’ Ja hän lähti kaupungista ja kun hän etsi, hän näki kaupungin maamerkit ja hän sanoi: ’Itse asiassa tämä on se kaupunki, minä eksyin.’ Ja jälleen hän palasi kaupunkiin ja etsi eikä löytänyt ketään omasta kansastaan ja hän sanoi: ’Siunattu olkoon Herra, sillä suuri näky on tullut ylleni!’ Ja jälleen hän lähti kaupungista ja murehti tietämättä minne hänen täytyisi mennä. Ja hän laittoi korin alas sanoen: ’Minä istun tässä kunnes Herra ottaa tämän näyn minulta.’

Ja kun hän istui, hän näki vanhan miehen tulevan pellolta ja Abimelek sanoi hänelle: ’Puhun sinulle, vanhus, mikä kaupunki tämä on?’ Ja hän sanoi hänelle: ’Se on Jerusalem.’ Ja Abimelek sanoi hänelle: ’Missä on pappi Jeremia ja kirjuri Baaruk ja kaikki tämän kaupungin ihmiset, sillä en löytänyt heitä?’ Ja vanha mies sanoi hänelle: ’Näen, että et ole tästä kaupungista, kun muistat Jeremian vielä tänään ja kysyt häntä näin pitkän ajan jälkeen. Jeremia on Babylonissa kansan kanssa, sillä kuningas Nebukadnezzar on ottanut heidät vankeuteen, ja Jeremia on heidän kanssaan saarnaamassa hyviä uutisia heille ja opettamassa heille sanaa.’ Heti, kun Abimelek oli kuullut tämän vanhukselta, hän sanoi: ’Jos et olisi vanha mies ja jos ei olisi totta, että miehen ei ole laillista nuhdella itseään vanhempaa, minä nauraisin sinulle ja sanoisin, että olet järjiltäsi, kun sanot, että kansa on viety vankeuteen Babyloniin. Vaikka taivaasta olisi satanut kaatamalla heille, ei heillä ole ollut aikaa mennä Babyloniin! Sillä kuinka kauan on kulunut aikaa siitä, kun isä Jeremia lähetti minut Agripan tilalle hakemaan muutamaa viikunaa, niin että antaisin ne sairaille kansan keskuudessa? Ja minä menin ja sain ne ja kun tulin eräälle puulle polttavassa kuumuudessa, istuin hetkeksi lepäämään, ja nojasin pääni koriin ja nukahdin. Ja kun minä heräsin, avasin viikunakorin olettaen, että olin myöhässä, ja löysin viikunat mehukkaina, niin kuin olin ne poiminut. Mutta sinä väität, että kansa on viety vankeuteen Babyloniin. Mutta että tietäisit, ota viikunat ja katso!’ Ja hän avasi viikunakorin vanhalle miehelle, ja hän näki niiden olevan mehukkaita. Ja kun vanha mies näki ne, hän sanoi: ’Oi minun poikani, sinä olet vanhurskas mies ja Jumala ei halunnut sinun näkevän kaupungin hävitystä, siksi tämä tapahtui sinulle. Sillä katso, tänään on 66 vuotta siitä, kun kansa vietiin vankeuteen Babyloniin. Mutta että oppisit, poikani, että se mitä kerron sinulle, on totta: katso pellolle ja näe, että sato ei ole vielä kypsää, ja huomaa, ettei ole viikunoiden aika, ja ymmärrä.’ Silloin Abimelek huusi suureen ääneen sanoen: ’Minä siunaan sinua, taivaan ja maan Jumala, ja vanhurskaiden sielujen lepo joka paikassa!’ Sitten hän sanoi vanhalle miehelle: ’Mikä kuukausi nyt on?’ Ja hän sanoi: ’Nisan.’ Ja ottaen muutamia viikunoita, hän antoi ne vanhukselle ja sanoi hänelle: ’Valaiskoon Jumala tiesi tuohon ylläolevaan kaupunkiin, Jerusalemiin.’

Luku 6.

Tämän jälkeen Abimelek meni ulos kaupungista ja rukoili Herraa. Ja katso, Herran enkeli tuli ja otti häntä oikeasta kädestä ja vei hänet takaisin sinne, missä Baaruk istui, ja hän löysi hänet haudasta. ja kun he näkivät toisensa, he molemmat itkivät ja suutelivat toisiaan. Mutta kun Baaruk katsoi ylös, hän näki omilla silmillään viikunat, jotka olivat peitettyinä Abimelekin korissa. Ja kohottaen silmänsä taivaalle hän rukoili sanoen: ’Sinä olet Jumala, joka palkitsee ne, jotka sinua rakastavat. Valmistaudu, sydämeni, ja iloitse ja ole iloinen kun vielä olet majassasi, sanoen lihalliselle kodillesi "murheesi on vaihdettu iloon", sillä kaikkivaltias on tulossa ja johdattaa sinut majaasi, sillä sinussa ei ole syntiä. Virkisty majassasi, neitseellisessä uskossasi, ja usko, että sinä tulet elämään! Katso tätä viikunakoria, sillä katso, ne ovat 66 vuotta vanhoja, eivätkä ole kuivuneet tai mädäntyneet vaan ovat mehukkaita. Niin tulee olemaan myös sinun kanssasi, minun lihani, jos teet, mitä vanhurskauden enkeli on sinulle käskenyt. Hän, joka varjeli viikunakoria, se sama varjelee sinuakin voimallaan.’

Kun Baaruk oli sanonut tämän, hän sanoi Abimelekille: ’Nouse, ja rukoilkaamme, että Herra kertoisi meille, kuinka voisimme lähettää Jeremialle Babyloniin viestin siitä suojasta, joka sinun matkallesi oli valmistettu.’ Ja Baaruk rukoili sanoen: ’Herra Jumala, voimamme on valittu valo, joka lähtee suustasi. Me rukoilemme ja pyydämme hyvyyttäsi, sinä jonka suurta nimeä ei kukaan tiedä, kuule palvelijoidesi ääni ja anna tiedon tulla sydämiimme. Mitä meidän tulee tehdä, ja kuinka lähetämme viestin Jeremialle Babyloniin?’ Ja kun Baaruk vielä rukoili, katso, Herran enkeli tuli ja sanoi kaikki nämä sanat Baarukille: ’Valon edustaja, älä ole huolissasi siitä, kuinka lähetät Jeremialle, sillä kotka tulee luoksesi valon tunnilla huomenna, ja sinä ohjaat hänet Jeremian luokse. Siksi kirjoita kirjeeseen: Sano Israelin lapsille: Muukalaiset, jotka ovat keskuudessanne, asettukoon erilleen, ja 15 päivää kulukoon, ja tämän jälkeen minä johdatan teidät kaupunkiinne, sanoo Herra. Se, jota ei ole erotettu Babylonista, ei astu siihen kaupunkiin, ja minä rankaisen heitä pidättämällä heiltä babylonialaisten luvan palata, sanoo Herra.’ Ja kun enkeli oli sanonut tämän, hän lähti Baarukin luota. Ja Baaruk hankki pakanoiden torilta papyrusta ja mustetta ja kirjoitti seuraavanlaisen kirjeen: Baaruk, Jumalan palvelija, kirjoittaa Jeremialle Babylonin vankeuteen. Tervehdys! Iloitse, sillä Jumala ei antanut meidän lähteä tästä ruumiista murehtien sen kaupungin tähden, joka oli tehty autioksi ja häväisty. Siksi Herra on säälinyt kyyneliämme ja muistanut liiton, jonka hän vahvisti isiemme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Ja hän lähetti enkelinsä luokseni ja hän kertoi minulle nämä sanat, jotka lähetän sinulle. Nämä siis ovat sanoja, jotka Herra, Israelin Jumala puhui, joka johdatti meidät pois Egyptistä, ulos suuresta polttouunista: Koska ette pitäneet määräyksiäni, vaan sydämenne nousi ylös ja olitte ylpeitä edessäni, vihassa ja suuttumuksessa minä johdatin teitä Babyloniin polttouuniin. Jos siis, sanoo Herra, te kuuntelette minun ääntäni palvelijani Jeremian suusta, minä tuon sen, joka kuuntelee, Babylonista, mutta joka ei kuuntele, tulee muukalaiseksi Jerusalemille ja Babylonille. Ja sinä koettelet heitä Jordanin vedellä, joka ei kuuntele, paljastuu. Tämä on suuren sinetin merkki.

Luku 7.

Ja Baaruk nousi ja lähti haudasta ja löysi kotkan istumasta haudan ulkopuolelta. Ja kotka sanoi hänelle ihmisäänellä: ’Tervehdys, Baaruk, uskon hoitaja.’ Ja Baaruk sanoi hänelle: ’Sinut, joka puhut, on valittu kaikkien taivaan lintujen keskuudesta, sillä tämä on selvää silmiesi välähdyksestä. Kerro siis minulle, mitä teet täällä?’ Ja kotka sanoi hänelle: ’Minut lähetettiin tänne, että minun kauttani voisit lähettää minkä viestin vain haluat.’ Ja Baaruk sanoi hänelle: ’Voitko kantaa tämän viestin Jeremialle Babyloniin?’ Ja kotka sanoi hänelle: ’Itse asiassa juuri tätä varten minut lähetettiin.’ Ja Baaruk otti kirjeen ja viikunoita Abimelekin korista ja sitoi ne kotkan kaulaan ja sanoi hänelle: ’Minä sanon sinulle, lintujen kuningas, mene rauhassa hyvällä terveydellä ja kanna viesti puolestani. Älä ole kuin korppi, jonka Nooa lähetti ja joka ei koskaan palannut hänen luokseen arkkiin, vaan ole kuin kyyhkynen, joka kolmannella kerralla toi viestin vanhurskaalle. Niin myös sinä, vie tämä hyvä viesti Jeremialle ja niille, jotka ovat hänen kanssaan, että olisi hyvyys kanssasi, vie tämä papyrus kansalle ja Jumalan valitulle. Vaikka kaikki taivaan linnut ympäröisivät sinua ja haluaisivat taistella kanssasi, taistele, Herra antaa sinulle voimaa. Äläkä käänny oikealle tai vasemmalle, vaan mene suoraan kuin kiihtyvä nuoli, mene Jumalan voimassa ja Herran kunnia on kanssasi koko matkan.’

Sitten kotka lähti lentoon ja meni Babyloniin kirje sidottuna kaulaansa, ja kun hän saapui perille, hän lepäsi paikallaan kaupungin ulkopuolella erämaassa. Ja hän pysyi hiljaa, kunnes Jeremia tuli, sillä hän ja jotkut kansasta olivat tulossa hautaamaan ruumista kaupungin ulkopuolelle. Jeremia oli pyytänyt kuningas Nebukadnezzaria sanoen: ’Anna minulle paikka, johon voin haudata kansastani ne, jotka ovat kuolleet’, ja kuningas antoi sen hänelle. Ja kun he tulivat ruumiin kanssa itkien, he tulivat kotkan luokse. Ja kotka huusi suurella äänellä sanoen: ’Minä sanon sinulle, Jumalan valittu Jeremia, mene ja kokoa yhteen kansa ja tulkaa tänne, että he kuulisivat kirjeen, jonka minä olen tuonut sinulle Baarukilta ja Abimelekiltä.’ Ja kun Jeremia kuuli tämän, hän ylisti Jumalaa, ja hän meni ja kokosi kansan yhteen heidän vaimojensa ja lapsiensa kanssa, ja hän tuli sinne, missä kotka oli. Ja kotka laskeutui ruumille ja se virkosi. Tämä tapahtui, että he uskoisivat. Ja koko kansa hämmästyi siitä, mitä oli tapahtunut ja sanoi: ’Tämä on Jumala, joka ilmestyi isillemme erämaassa Mooseksen kautta, ja nyt hän on ilmestynyt meille kotkan kautta.’ Ja kotka sanoi: ’Minä sanon sinulle, Jeremia, avaa tämä kirje ja lue se kansalle.’ Niin hän avasi kirjeen ja luki sen kansalle. Ja kun kansa kuuli sen, he itkivät ja laittoivat multaa päähänsä ja he sanoivat Jeremialle: ’Johdata meitä ja kerro meille, mitä meidän täytyy tehdä, että voisimme vielä kerran astua kaupunkiimme.’ Ja Jeremia vastasi ja sanoi heille: ’Tehkää niin kuin kuulitte kirjeestä, ja Herra johdattaa meidät kaupunkiimme.’

Ja Jeremia kirjoitti kirjeen Baarukille sanoen näin: ’Rakas poikani, älä ole välinpitämätön rukouksissasi, pyytäessäsi Jumalaa puolestamme, että hän ohjaisi tietämme, kunnes me tulemme pois tämän laittoman kuninkaan hallitusalueelta. Sillä sinut on katsottu vanhurskaaksi Jumalan edessä, eikä hän antanut sinun tulla tänne ettet näkisi sitä murhetta, joka on tullut kansalle babylonialaisten käsistä. Sillä se on kuin isä ainoan poikansa kanssa, joka annettu rangaistavaksi, ja ne jotka näkevät isänsä ja lohduttavat häntä, peittävät hänen kasvonsa ettei hän näkisi kuinka hänen poikaansa rangaistaan ja tulisi enemmän murheen murtamaksi. Sillä näin Jumala sääli sinua eikä antanut sinun tulla Babyloniin, ettet näkisi kansan murhetta. Sillä siitä lähtien, kun me tulimme tänne, murhe ei ole jättänyt meitä 66:een vuoteen. Monta kertaa, kun menin ulos, löysin muutamia kansasta kuningas Nebukadnezzarin seinälle nostamina itkien ja sanoen: "Armahda meitä, jumala ZAR!" Kun minä kuulin tämän, murehdin ja itkin kaksinkertaista valitusta, ei ainoastaan siksi, että heidät oli ripustettu, vaan koska he kutsuivat vierasta jumalaa sanoen "armahda meitä". Mutta minä muistin juhlapäivät, kun me juhlimme Jerusalemissa ennen vankeuttamme, ja kun minä muistin, minä huokailin ja palasin talooni valittaen ja itkien. Nyt siis rukoile siellä missä olet, sinä ja Abimelek, tämän kansan puolesta, että he kuulisivat ääntäni ja suuni julistuksia, että lähtisimme täältä. Sillä minä kerron sinulle, että koko ajan, mitä olemme olleet täällä meidät on pidetty alistuksessa sanoen "lausukaa meille Siionin lauluista Jumalanne laulu". Ja me vastaamme heille "kuinka laulaisimme teille kun olemme vieraassa maassa?" [Psalmi 137:3, 4]’ Ja tämän jälkeen Jeremia sitoi kirjeen kotkan kaulaan sanoen: ’Mene rauhassa, ja olkoon Herra meidän molempien kanssa.’ Ja kotka lähti lentoon ja tuli Jerusalemiin ja antoi kirjeen Baarukille, ja kun hän oli avannut sen, hän luki sen ja suuteli sitä ja itki, kun hän kuuli kansan murheista ja ahdistuksista. Mutta Jeremia otti viikunat ja jakoi ne sairaille kansan keskuuteen, ja hän jatkoi opettamista heille, kunka pysyä erossa Babylonin pakanoiden saastaisuuksista.

Luku 8.

Ja tuli päivä, jolloin Herra vei kansan pois Babylonista. Ja Herra sanoi Jeremialle: ’Nouse, sinä ja kansa, ja tulkaa Jordanin maahan ja sano kansalle: Jokainen, joka haluaa Herraa, hylätköön Babylonin teot! Mitä tulee miehiin, jotka ottivat vaimoja heistä ja naisiin, jotka ottivat aviomiehiä heistä, ne jotka kuuntelevat sinua, ylittävät, ja viet heidät Jerusalemiin, mutta ne, jotka eivät kuuntele sinua, heitä älä sinne johdata.’ Ja Jeremia puhui nämä sanat kansalle ja he nousivat ja tulivat Jordanille ylittääkseen. Kun hän kertoi heille sanat, jotka Herra oli hänelle puhunut, puolet niistä, jotka olivat ottaneet puolisot heistä, eivät halunneet kuunnella Jeremiaa vaan sanoivat hänelle: ’Me emme milloinkaan hylkää vaimojamme, vaan viemme heidät kanssamme takaisin kaupunkiimme.'’Niin he ylittivät Jordanin ja tulivat Jerusalemiin. Ja Jeremia ja Baaruk ja Abimelek seisoivat ja sanoivat: ’Kukaan babylonialaisiin liittynyt ei astu tähän kaupunkiin!’ Ja he sanoivat toisilleen: ’Nouskaamme, ja palatkaamme paikallemme Babyloniin’, ja he lähtivät. Mutta kun he olivat tulossa Babyloniin, babylonialaiset tulivat heitä vastaan sanoen: ’Ette tule kaupunkiimme, sillä te vihasitte meitä ja lähditte salaa, siksi ette tule luoksemme. Sillä me olemme vannoneet yhdessä kestävän valan jumalamme nimessä, ettemme ota vastaan teitä tai teidän lapsianne, koska lähditte salaa.’ Ja kun he kuulivat tämän, he palasivat ja tulivat autioon paikkaan jonkin matkan päähän Jerusalemista ja rakensivat itselleen kaupungin ja antoivat sille nimen ’Samaria’. Ja Jeremia lähetti heidän luokseen sanan: ’Katukaa, sillä vanhurskauden enkeli on tulossa, ja johdattaa teidät korotettuun paikkaan.’

Luku 9.

Nyt ne, jotka olivat Jeremian kanssa, iloitsivat ja uhrasivat uhreja kansan puolesta yhdeksän päivän ajan. Mutta kymmenentenä Jeremia uhrasi yksin. Ja hän rukoili rukouksen sanoen: ’Pyhä, pyhä, pyhä, elävien puiden tuoksu, todellinen valo, joka valaisee minua kunnes nousen luoksesi, armosi tähden pyydän sinulta […] kahden serafin sulosta ääntä […]. Ja olkoon Mikael, vanhurskauden ylimmäinen enkeli, joka avaa portit vanhurskaille, minun vartijani kunnes vanhurskaat saavat tulla sisälle. Minä pyydän sinua, kaiken luomakunnan kaikkivaltias Herra, syntymätön ja vertaansa vailla, johon kaikki tuomio oli kätketty ennen kuin nämä tulivat olemaan.’ Kun Jeremia oli sanonut tämän, ja kun hän seisoi alttarin alueella Baarukin ja Abimelekin kanssa, hän tuli kuin sellaiseksi, jonka sielu on lähtenyt. Ja Baaruk ja Abimelek itkivät ja huusivat kovalla äänellä: ’Voi meitä! Sillä isämme Jeremia on jättänyt meidät, Jumalan pappi on lähtenyt!’ Ja koko kansa kuuli heidän itkunsa ja he kaikki juoksivat heidän luokseen ja näkivät Jeremian makaavan maassa kuin kuollut. Ja he repivät vaatteensa ja laittoivat multaa päähänsä ja itkivät katkerasti. Ja tämän jälkeen he valmistautuivat hautaamaan häntä. Ja katso, ääni tuli sanoen: ’Älkää haudatko sitä, joka vielä elää, sillä hänen sielunsa palaa hänen ruumiisensa!’ Ja kun he kuulivat äänen, he eivät haudanneet häntä vaan pysyivät hänen majansa ympärillä kolme päivää sanoen "milloin hän nousee?". Ja kolmen päivän kuluttua hänen sielunsa tuli takaisin hänen ruumiiseensa ja hän korotti äänensä heidän kaikkien keskellä ja sanoi: ’Ylistäkää Jumalaa yhdellä äänellä! Kaikki teistä, ylistäkää Jumalaa ja Jumalan poikaa, joka herättää meidät, messias Jeesus, kaikkien aikojen valo, sammumaton lamppu, uskon elämä. Näiden aikojen jälkeen on vielä 477 vuotta ja hän tulee maahan. Ja paratiisin keskelle istutettu elämän puu laittaa kaikki hedelmättömät puut kantamaan hedelmää, ja kasvamaan ja leviämään. Ja puut, jotka ovat laajentuneet ja tulleet ylpeiksi ja sanoneet "olemme kohottaneet voimamme ilmaan", ne hän kuihduttaa, sekä niiden oksien suuruuden, ja hän laittaa ne tuomittavaksi, tuon lujasti juurtuneen puun! Ja mikä on verenpunaista, tulee valkoiseksi kuin villa, lumi muuttuu mustaksi, makeat vedet tulevat suolaisiksi ja suolainen makeaksi, Jumalan ilon voimakkaassa valossa. Ja hän siunaa saaria, niin että ne tulevat hedelmällisiksi hänen messiaansa suun sanan kautta. Hän tulee ja menee ja valitsee itselleen 12 apostolia julistamaan uutisia kansojen keskuuteen, hän, jonka olen nähnyt isänsä ihailemana ja tulevan maailmaan Öljymäelle ja hän tulee täyttämään nälkäiset sielut.’

Kun Jeremia sanoi tätä liittyen Jumalan poikaan, että hän on tulossa maailmaan, kansa tuli hyvin vihaiseksi ja sanoi: ’Tämä on niiden sanojen toistamista, jotka puhui Jesaja, Aamoksen poika, kun hän sanoi "minä näin Jumalan ja Jumalan pojan". Tulkaa siis, ja älkäämme tappako häntä samanlaisella kuolemalla, kuin millä tapoimme Jesajan, vaan kivittäkäämme hänet kivillä. Ja Baaruk ja Abimelek olivat suuresti murheissaan, koska he halusivat kuulla kokonaan ne salaisuudet, jotka hän oli nähnyt. Mutta Jeremia sanoi heille: ’Olkaa hiljaa älkääkä itkekö, sillä he eivät voi tappaa minua, ennen kuin kuvailen teille kaiken, mitä näin.’ Ja hän sanoi heille: ’Tuokaa kivi luokseni.’ Ja hän asetti sen pystyyn ja sanoi: ’Aikojen valo, tee tämä kivi minun kaltaisekseni, kunnes olen kuvaillut Baarukille ja Abimelekille kaiken, mitä minä näin.’ Silloin kivi Jumalan käskystä otti Jeremian ulkomuodon. Ja he kivittivät kiveä olettaen, että se oli Jeremia. Mutta Jeremia kertoi Baarukille ja Abimelekille kaikki salaisuudet, jotka hän oli nähnyt, ja seisoi sen jälkeen kansan keskellä täyttääkseen pappeutensa. Silloin kivi huusi sanoen: ’Oi typerät Israelin lapset, miksi kivitätte minua, olettaen että olen Jeremia? Katso, Jeremia seisoo keskellänne!’ Ja kun he näkivät hänet, heti he murskasivat hänet monilla kivillä ja hänen pappeutensa tuli täytetyksi. Ja kun Baaruk ja Abimelek tulivat, he hautasivat hänet, ja ottaen sen kiven, he laittoivat sen hänen haudalleen ja kirjoittivat siihen näin: "Tämä on se kivi, joka oli liitossa Jeremian kanssa".

Alkuperäinen: Neljäs Baarukin kirja Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index


ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä