 |  |
| |
L.A.Muratori (1672-1750) löysi latinan kielellä kirjoitetun luettelon Uuden Testamentin kirjoista kommentoituna, 700-luvun käsikirjoituksesta Ambrosian-kirjastosta Milanossa. Hän julkaisi vuonna 1740 tämän tekstin, jota kutsutaan hänen nimensä mukaan Muratorin kaanoniksi. Tästä kaanonista löytyi myöhemmin, vuonna 1897, neljä 1000- ja 1100-luvuilla kirjoitettua käsikirjoitusta, Montecassinosta. Luettelon alku puuttuu ja luultavasti myös loppu. Teksti on alunperin kirjoitettu länsi-Rooman alueella vuonna 170-200. Latinalainen versio on luultavasti käännetty kreikasta.
..jossa hän kuitenkin oli paikalla, ja niin hän on asettanut sen. Kolmas evankeliumikirja, tuo Luukkaan mukaan. Lääkäri Luukas, Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen, kun Paavali oli ollut hänen kanssaan, opetuksen asiantuntijana, kirjoitti sen omalla nimellään, ajattelunsa mukaan. Silti, vaikka hän ei nähnyt Herraa lihassa, niin hän kykeni ottamaan selvää siitä, niin hän aloittaa kertomaan kertomusta Johanneksen syntymästä. Evankeliumeista neljäs, tuo opetuslapsi Johanneksen. Kun hänen opetuslapsiveljensä ja piispat kannustivat häntä, hän sanoi: "Paastotkaa kanssani tästä päivästä alkaen kolmen päivän ajan, ja mitä kenellekin paljastuu, kertokaamme toisillemme." Tuona samana yönä paljastettiin Andreaalle, yhdelle apostoleista, että vaikka kaikkien oli tehtävä sitä, Johanneksen tulee kirjoittaa se omalla nimellään.
Ja siksi, vaikka monenlaisia oppeja opetetaan useissa evankeliumikirjoissa, se ei vaikuta uskoon ja uskoviin, koska sen yhden ja opastavan Hengen kautta kaikki julistetaan kaikille: liittyen syntymään, liittyen kärsimykseen, liittyen ylösnousemukseen, liittyen keskusteluihin opetuslastensa kanssa, ja liittyen hänen kahteen tulemiseensa. Ensimmäinen halveksittuna alhaisuudessa, jonka täytyi tapahtua, toinen loistavassa kuninkaallisessa vallassa, joka on vielä tulossa. Onko siis ihme, jos Johannes, ollen näin aina totuudenmukainen itselleen, tuo esiin olennaisia asioita myös kirjeessään, jossa hän mainitsee itsestään: "Mitä me olemme omilla silmillämme nähneet ja olemme kuulleet omilla korvillamme, ja meidän kätemme ovat käsitelleet, sitä me olemme teille kirjoittaneet." Sillä niin hän tunnustaa itsensä, ei ainostaan silminnäkijäksi ja kuulijaksi, vaan myös kaikkien Herran ihmeiden järjestyksessä kirjoittajaksi.
Mutta kaikkien apostolien teot on kirjoitettu yhteen kirjaan."Kalleimmalle" Teofilukselle Luukas tekee yhteenvedon niistä monista asioista, jotka tapahtuivat hänen omassa läsnäolossaan, niin kuin myös jättämällä pois Pietarin kärsimyksen hän tekee selväksi, ja yhtäläisesti jättämällä pois Paavalin matkan, joka Roomasta jatkoi matkaansa Espanjaan. Kuitenkin Paavalin kirjeet tekevät selväksi niille, jotka haluavat tietää, keitä siellä on ja mistä paikasta ja mistä syystä ne ovat kirjoitettu. Kaikesta ensimmäiseksi Korinttolaisille, joille hän kieltää eripuraisuuden harhaopin, sitten Galatalaisille ympärileikkauksen, ja sitten Roomalaisille hän selittää, että Kristus on kirjoitusten sääntö ja lisäksi, heidän periaatteidensa mukaan hän on kirjoittanut huomattavalla pituudella. Meidän täytyy toimia näiden kanssa vakavissamme, sillä siunattu apostoli Paavali itse, seuraten edeltäjänsä Johanneksen sääntöä, kirjoittaa nimellä vain seitsemälle seurakunnalle seuraavassa järjestyksessä: Ensimmäinen Korinttolaisille, Efesolaisille toinen, Filippiläisille kolmas, Kolossalaisille neljäs, Galatalaisille viides, Tessalonikalaisille kuudes, Roomalaisille seitsemäs. Vaikka hän kirjoitti Korinttolaisille ja Tessalonikalaisille vielä kerran heidän nuhtelukseen, on selvästi havaittavissa, että yksi kirkko leviää yli kaiken maan.
Sillä myös Johannes ilmestyskirjassa kirjoittaa itse asiassa seitsemälle kirkolle, silti puhuu kaikille. Mutta Filemonille yksi, ja Tiitukselle yksi, ja Timoteukselle kaksi, kirjoitettu hyvästä tahdosta ja rakkaudesta, ja niitä pidetään pyhinä katolisen kirkon kunnialle, kirkkoa koskevan kurin sääntöinä. On myös käytössä kirje Laodikealaisille, toinen Aleksandrialaisille, Paavalin nimellä väsättyjä Marcionin lahkon kautta, ja useita muita, joita ei voida ottaa vastaan katolisessa kirkossa, sillä me emme sekoita etikkaan hunajaa. Lisäksi vielä Juudaan kirje ja kaksi kirjettä, otsikolla Johannes, hyväksytään katolisessa kirkossa, ja se Viisaus, joka on Salomon ystävien kirjoittama hänen kunnioituksekseen. Myös ilmestyksistä me hyväksymme ainoastaan nuo Johanneksen ja Pietarin, joista jälkimmäistä jotkut kansastamme eivät halua luettavan kirkossa.
Mutta Hermas kirjoitti Paimenen melko viime aikoina, meidän aikanamme, Rooman kaupungissa , kun Rooman kaupungin kirkon valtaistuimelle oli asetettu piispa Pius, hänen veljensä. (Pius oli paavina vuosina 140-155) Ja sen tähden sitä itse asiassa tulee lukea, mutta ei sitä voi julkisesti lukea kirkossa muille ihmisille eikä profeettojen keskuudessa, joiden lukumäärä vakiintunut, tai aikojen lopun apostolien keskuudessa. Mutta me emme hyväksy mitään Arsinoukselta tai Valentinukselta (kirjoitti mm. Totuuden evankeliumin ja ensimmäisen Johanneksen evankeliumin selitysteoksen n.vuonna 160) ja Miltiadekselta, joka on myös säveltänyt uuden laulukirjan Marcionille yhdessä aasialaisen Basilideksen, katafryygialaisten perustajan, kanssa.
Alkuperäinen: Muratorin kaanonin teksti Tuomas Leväsen sivuilla.Sivuston asetukset:
Pelkistetyllä tavalla tuoda esille tapahtumia lopunajassa, Jumalan armolahjasta ja pelastuksesta Jeesuksessa uppoutumatta kovin syvälle teologiseen suohon.
Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut
Ei mitään uutta auringon alla, se mitä ennenkin on ollut vastakin on oleva. Mitä me opimme historiasta? Sen, ettemme opi siitä mitään.
...ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi Joh.8:31-32
