Etusivu Raamattu Artikkelit - ABC Haku

Mooseksen ilmestys

Apocalypsis Mosis

Tämä kirjoitus on kirjasta ’The Apocrypha And Pseudepigrapha Of The Old Testament’ (R.H.Charles, Oxford: Clarendon Press, 1913).

Luku 1.

Tämä on kertomus Aadamista ja Eevasta sen jälkeen, kun he olivat lähteneet paratiisista. Ja Aadam otti vaimonsa Eevan, ja he menivät kohti auringonnousua ja olivat siellä kahdeksantoista vuotta ja kaksi kuukautta. Eeva hedelmöittyi ja kantoi kaksi poikaa; Adiaphotos, joka on Kain ja Amilabes joka on Aabel.

Luku 2.

Ja tämän jälkeen, Aadam ja Eeva olivat toistensa kanssa ja kun he nukkuivat, Eeva sanoi herralleen Aadamille: ’Minun herrani, Aadam, katso, minä olen nähnyt unessa tänä yönä, että poikani Amilabes joka on Aabel, hänen verensä kaatuu hänen veljensä Kainin suuhun, ja hän joi sen säälimättä. Mutta hän pyysi häntä jättämään hänelle vähän siitä. Hän ei kuunnellut häntä, vaan nielaisi kaiken, eikä se kestänyt hänen mahassaan, vaan tuli ulos hänen suustaan. Ja Aadam sanoi, ’Noustaan ja mennään katsomaan mitä heille on tapahtunut. Sielunvihollinen voi olla ahdistelemassa heitä jossain.’

Luku 3.

Ja he molemmat menivät ja löysivät Aabelin murhattuna hänen veljensä Kainin käden kautta. Ja Jumala sanoi arkkienkeli Mikaelille: ’Sano Aadamille: "Älä paljasta salaisuutta, jonka tiedät, pojallesi Kainille, sillä hän on vihan poika. Mutta älä murehdi, sillä minä annan sinulle toisen pojan hänen sijaansa; hän tulee näyttämään kaiken mitä sinun tulee tehdä. Älä kerro hänelle mitään."’ Näin puhui arkkienkeli Aadamille. Mutta hän piti sanan sydämessään, ja hänen kanssaan myös Eeva, vaikka he murehtivat poikaansa Aabelia.

Luku 4.

Ja tämän jälkeen, Aadam otti vaimonsa Eevan, ja hän hedelmöittyi ja kantoi Seetin. Ja Aadam sanoi Eevalle: ’Katso! Me olemme saaneet pojan Aabelin, jonka Kain tappoi, tilalle, annetaan kunnia ja uhri Jumalalle.’

Luku 5.

Ja Aadam sai kolmekymmentä poikaa ja kolmekymmentä tytärtä ja Aadam eli yhdeksänsataa ja kolmekymmentä vuotta, ja hän tuli sairaaksi ja huusi suureen ääneen ja sanoi, ’Tulkoon kaikki poikani luokseni että minä näkisin heidät ennen kuin kuolen.’ Ja kaikki kokoontuivat, sillä maa oli jaettu kolmeen osaan. Ja hänen poikansa Seet sanoi hänelle: ’Isä Aadam, mikä on sairautesi?’ Ja hän sanoi, ’Lapseni, murheen taakka on minut murskannut.’ Ja he sanoivat hänelle, ’Mikä on murhe?’

Luku 6.

Ja Seet vastasi ja sanoi hänelle: ’Oletko muistanut, isä, paratiisin hedelmän, josta söit, ja oletko murehtinut sen tähden? Jos näin on, kerro minulle, minä menen ja tuon sinulle hedelmän paratiisista. Sillä minä laitan multaa pääni päälle ja itken ja rukoilen että Herra kuulisi minua ja lähettäisi enkelinsä ja toisi minulle kasvin paratiisista, ja minä tuon sen sinulle että murheesi taukoaisi.’ Aadam sanoi hänelle: ’Ei, poikani Seet, minulla on paljon sairautta ja murhetta!’ Seet sanoi hänelle: ’Ja kuinka tämä on tullut sinulle?’

Luku 7.

Ja Aadam sanoi hänelle: ’Kun Jumala teki meidät, minut ja sinun äitisi, jonka kautta minä myös kuolen, Hän antoi meille vallan syödä jokaisesta paratiisin puusta, mutta liittyen vain tuohon yhteen, Hän vaati meitä olemaan syömättä siitä, ja tämän yhden kautta me kuolemme. Ja hetki lähestyi enkeleille, jotka vartioivat äitiäsi, nousemaan ylös palvomaan Herraa, ja minä olin kaukana hänestä, ja vihollinen tiesi, että hän oli yksin ja antoi hänelle, ja hän söi puusta josta häntä oli kielletty syömästä. Sitten hän antoi myös minulle syötäväksi.

Luku 8.

Ja Jumala oli vihainen meille, ja Herra tuli paratiisiin ja kutsui minua kauhealla äänellä ja sanoi: "Aadam, missä olet? Ja miksi piiloudut kasvoiltani? Voiko talo piiloutua rakentajaltaan?" Ja hän sanoi minulle: "Koska olet hylännyt liittoni, olet tuonut ruumiiseesi seitsemänkymmentä kaksi iskua; ensimmäisen iskun murhe on silmien tuska, toinen isku on kuulon sairaus, ja samalla tavalla kaikki iskut tulevat osaksesi."’

Luku 9.

Ja kun hän sanoi tämän pojilleen, Aadam valitti katkerasti ja sanoi: ’Mitä minun pitäisi tehdä? Minulla on suuri murhe.’ Ja Eeva itki ja sanoi: ’Minun herrani Aadam, nouse ja anna minulle puolet murheestasi ja minä kestän sen; sillä minun tähteni tämä on tapahtunut sinulle, ja minun tähteni sinuun on laitettu ansoja ja murheita.’ Mutta Aadam sanoi Eevalle, ’Nouse ja mene poikani Seetin kanssa lähelle paratiisia, ja laittakaa maata päittenne ylle ja itkekää ja rukoilkaa Jumalaa armahtamaan minua ja lähettämään enkelinsä paratiisiin, ja antamaan minulle puusta, josta öljy virtaa, ja tuokaa se minulle, ja minä voitelen itseni ja saan levon sairaudestani.’

Luku 10.

Sitten Seet ja Eeva menivät kohti paratiisia, ja Eeva näki hänen poikansa, ja villipedon ahdistelevan häntä, ja Eeva itki ja sanoi: ’Voi minua: jos tulen ylösnousemuksen päivään, kaikki jotka ovat tehneet syntiä, kiroavat minua sanoen: Eeva ei pitänyt Jumalan käskyä.’ Ja hän puhui pedolle: ’Sinä ilkeä peto, etkö pelkää taistella Jumalan kuvan kanssa? Kuinka sinun suusi avautui? Kuinka sinun hampaasi tehtiin vahvoiksi? Kuinka et muista alamaisuuttasi? Sillä kauan sitten sinut on tehty alamaiseksi Jumalan kuvalle.’ Silloin peto huusi ääneen ja sanoi:

Luku 11.

’Ei ole meidän asiamme, Eeva, sinun ahneutesi ja valituksesi, vaan sinun omasi; sillä sinusta on petojen suku noussut. Kuinka sinun suusi avattiin syömään puusta, josta Herrä käski sinun olemaan syömättä? Tämän tähden myös meidän muotomme on muutettu. Siksi et voi kestää sitä, jos minä alan nuhtelemaan sinua.’

Luku 12.

Sitten Seet puhui pedolle, ’Sulje suusi ja ole hiljaa ja pysy erossa Jumalan kuvasta tuomion päivään saakka.’ Sitten peto sanoi Seetille: ’Katso, minä pysyn erossa Jumalan kuvasta.’ Ja hän meni pesäänsä.

Luku 13.

Ja Seet meni Eevan kanssa lähelle paratiisia, ja he itkivät siellä, ja rukoilivat Jumalaa lähettämään enkelinsä ja antamaan heille armon öljyä. Ja Jumala lähetti arkkienkeli Mikaelin ja hän puhui Seetille: ’Seet, Jumalan mies, älä rukoile ja ano liittyen puuhun, joka virtaa öljyä voitelemaan isäsi Aadamin. Sillä se ei tule olemaan sinun nyt, vaan aikojen lopussa. Silloin kaikki liha nostetaan ylös Aadamista tuohon suureen päivään saakka, ja kaikki jotka ovat pyhää kansaa. Silloin heille annetaan paratiisin ilot ja Jumala tulee olemaan heidän keskellään. Eivätkä he enää tee syntiä hänen kasvojensa edessä, sillä pahat sydämet otetaan heistä ja heille annetaan sydän ymmärtämään hyvää ja palvelemaan vain Jumalaa. Mutta mene takaisin isäsi luokse. Sillä hänen elämänsä on täytetty ja hän elää kolme päivää tästä ja kuolee. Mutta kun hänen sielunsa on lähdössä, sinun täytyy katsoa hänen kauhea poistumisensa.’

Luku 14.

Näin puhui enkeli ja lähti heidän luotaan. Ja Seet ja Eeva tulivat majaan johon Aadam oli laitettu. Ja Aadam sanoi Eevalle: ’Eeva, mitä sinä olet tehnyt meille? Olet tuonut yllemme suuren vihan, joka on kuolema, halliten koko lajiamme.’ Ja hän sanoi hänelle, ’Kutsu kaikkia lapsiamme ja lastemme lapsia ja kerro heille rikkomuksemme tapa.’

Luku 15.

Sitten Eeva sanoi heille: ’Kuulkaa kaikki lapseni ja lasteni lapset, ja minä kerron teille kuinka vihollinen petti meitä. Oli tapahtunut, että me olimme vartioimassa paratiisia, jokainen meistä Jumalan meille osoittamaa osaa. Nyt minä olin vartioimassa omaani, länttä ja etelää. Mutta paholainen meni Aadamin puolelle, missä miespuoliset olennot olivat. Sillä Jumala jakoi olennot; kaikki miespuoliset hän antoi isällenne ja kaikki naispuoliset annettiin minulle.

Luku 16.

Ja paholainen puhui käärmeelle sanoen, ’Nouse, tule luokseni ja minä kerron sinulle sanan josta voi olla sinulle hyötyä.’ Ja hän nousi ja meni hänen luokseen. Ja paholainen sanoi hänelle: ’Olen kuullut että sinä olet viisaampi kuin kaikki pedot, ja minä olen tullut neuvomaan sinua. Miksi sinä syöt Aadamin lustetta etkä paratiisin? Nouse, ja me järjestämme hänet ulos paratiisista, vaikka meidät heitettäisiin ulos hänen kanssaan.’ Käärme sanoi hänelle: ’Minä pelkään että Herra vihastuu minulle.’ Paholainen sanoi hänelle: ’Älä pelkää, ole vain minun asuntoni ja minä puhun suusi kautta sanat hänen pettämisekseen.’

Luku 17.

Ja heti hän asettui roikkumaan paratiisin muurista, ja kun enkelit nousivat palvomaan Jumalaa, silloin Saatana ilmestyi enkelin muodossa ja lauloi virsiä kuin enkelit. Ja minä kumarruin muurin yli ja näin hänet, kuin enkelin. Mutta hän sanoi minulle: ’Oletko sinä Eeva?’ Ja minä sanoin hänelle, ’Minä olen.’ ’Mitä sinä teet paratiisissa?’ Ja minä sanoin hänelle, ’Jumala lähetti meidät vartioimaan sitä ja syömään siitä.’ Paholainen vastasi käärmeen suun kautta: ’Te teette hyvin, mutta te ette syö kaikista kasveista.’ Ja minä sanoin: ’Kyllä, me syömme kaikista paitsi yhdestä, mikä on paratiisin keskellä, josta Jumala vaati meitä olemaan syömättä: sillä, Hän sanoi meille, päivänä jolloin syömme siitä, meidän tulee kuolla kuolemalla.’

Luku 18.

Sitten käärme sanoi minulle, ’Eläköön Jumala! Mutta minä olen murheellinen sinun tähtesi, sillä en voi olla välinpitämätön sinua kohtaan. Mutta nouse, tule tänne, kuule minua ja syö ja muista tuon puun arvo.’ Mutta minä sanoin hänelle, ’Minä pelkään että Jumala vihastuu minulle, kuten hän on meille kertonut.’ Ja hän sanoi minulle: ’Älä pelkää, sillä niin pian kuin sinä syöt siitä, te tulette olemaan kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan. Mutta Jumala havaitsi tämän, että teistä tulisi hänen kaltaisiaan, niin hän tuli teille kateelliseksi ja sanoi ettette saisi syödä siitä. Ei, antakaa huomionne tuolle kasville ja tulette näkemään sen suuren kunnian.’ Vieläkin minä pelkäsin ottaa hedelmää. Ja hän sanoi minulle: ’Tule tänne, ja minä annan sen sinulle. Seuraa minua.’

Luku 19.

Ja minä avauduin hänelle ja hän kulki vähän matkaa, sitten kääntyi ja sanoi minulle: ’Olen muuttanut mieleni, enkä anna sinulle syötävää ennen kuin vannot minulle antavasi myös miehellesi.’ Minä sanoin: ’Minkälainen vala minun tulee vannoa sinulle? Sen mukaan, mitä tiedän, sanon sinulle: Mestarin valtaistuimen kautta, ja Kerubien ja Elämän Puun kautta! Minä annan myös mieheni syödä.’ Ja kun hän oli saanut valan minulta, hän meni ja kaatoi hedelmän ylle ilkeytensä myrkkyä, mikä on himo, jokaisen synnin juuri ja alku, ja hän taittoi oksan maassa ja minä otin hedelmää ja minä söin.

Luku 20.

Ja sillä hetkellä minun silmäni avautuivat, ja siitä lähtien minä tiesin, että minä kannoin sitä oikeamielisyyttä, millä minut oli vaatetettu, ja minä itkin ja sanoin hänelle: ’Miksi olet tehnyt minulle tämän, että sinä olet riistänyt minulta kunnian, jolla minut oli puettu?’ Mutta minä itkin myös sen valan tähden, minkä olin vannonut. Mutta hän laskeutui puusta ja katosi. Ja minä aloin etsiä, alastomuudessani, osassani lehtiä peittämään häpeäni, mutta en löytänyt yhtäkään, sillä heti kun olin syönyt, lehdet putosivat alas kaikista puista minun puolellani, paitsi havupuista. Mutta minä otin lehtiä siitä ja tein itselleni hameen ja se oli siitä samasta kasvista, josta olin syönyt.

Luku 21.

Ja tuolla hetkellä minä huusin ääneen, ’Aadam, Aadam, missä olet? Nouse, tule luokseni ja minä näytän sinulle suuren salaisuuden.’ Mutta kun teidän isänne tuli, minä puhuin hänelle rikkomuksen sanoja, jotka ovat pudottaneet meidät suuresta kunniastamme. Sillä kun hän tuli, minä avasin suuni ja paholainen puhui, ja minä aloin kehottaa häntä ja sanoin, ’Tule tänne, herrani Aadam, kuule minua ja syö hedelmää puusta, josta Jumala kielsi meitä syömästä, ja sinä tulet Jumalan kaltaiseksi.’ Ja teidän isänne vastasi ja sanoi, ’Minä pelkään, että Jumala vihastuu minuun.’ Ja minä sanoin hänelle, ’Älä pelkää, sillä heti kun olet syönyt, sinä tulet tietämään hyvän ja pahan.’ Ja nopeasti minä painostin häntä, ja hän söi ja heti hänen silmänsä avautuivat ja hänkin tiesi alastomuutensa. Ja minulle hän sanoi, ’Oi ilkeä nainen! Mitä minä olen tehnyt sinulle, että olet riistänyt minulta Jumalan kunnian?’

Luku 22.

Ja tuolla samalla hetkellä me kuulimme arkkienkeli Mikaelin puhaltavan torvellaan ja kutsuen enkeleitä ja sanoen: ’Näin sanoo Herra, Tulkaa kanssani paratiisiin ja kuulkaa tuomio, millä tuomitsen Aadamin.’ Ja kun Jumala ilmestyi paratiisiin kerubiensa vaunuilla enkelien kulkiessa hänen edellään ja laulaen ylistysvirsiä, kaikki paratiisin kasvit, sekä isänne puolelta että minun, puhkesivat kukkaan. Ja Jumalan valtaistuin asetettiin siihen, missä oli Elämän Puu.

Luku 23.

Ja Jumala kutsui Aadamia sanoen, ’Aadam, missä olet? Voiko talo piiloutua rakentajaltaan?’ Silloin isänne vastasi: ’En siksi ole piilossa, ettet löytäisi, Herra, vaan minä pelkäsin koska olen alasti, ja häpesin mahtavuuttasi, Mestari.’ Jumala sanoi hänelle, ’Kuka näytti sinulle että olet alasti, ellet ole hylännyt käskyäni, jonka annoin sinulle pidettäväksi.’ Sitten Aadam muisti sanan, jonka minä puhuin hänelle, ’Minä takaan sinut Jumalan edessä’, ja hän kääntyi ja sanoi minulle: ’Miksi olet tehnyt tämän?’ Ja minä sanoin, ’Käärme petti minut.’

Luku 24.

Jumala sanoi Aadamille: ’Koska olet halveksinut käskyäni ja olet kuunnellut vaimoasi, olkoon maa kirottu teoissasi. Sinä teet työtä sen kanssa eikä se anna voimaansa: orjantappurat ja ohdakkeet kukoistavat puolestasi, ja kasvosi hiessä sinun täytyy syödä leipäsi. Sinä tulet olemaan uupunut etkä lepää; kuumuuden tähden sinä väsyt ja kylmyyden tähden olet puutteessa: runsaasti tulet kiirehtimään, mutta sinusta ei tule rikasta; ja sinä lihot mutta et pääse loppuun. Pedot, joita hallitsit, nousevat kapinaan sinua vastaan, sillä sinä et ole pitänyt käskyäni.’

Luku 25.

Ja Herra kääntyi minun puoleeni ja sanoi: ’Koska olet kuunnellut käärmettä, ja kääntänyt kuuron korvan käskylleni, sinä tulet olemaan synnytystuskissa ja kestämättömissä kivuissa; sinä kannat lapsia suurella murheella ja yhdellä hetkellä tulet synnyttämään ja menettämään elämäsi murheiden ja kipujen tähden. Mutta sinä tulet tunnustamaan ja sanomaan: ’Herra, Herra, pelasta minut, enkä enää käänny lihan syntiin.’ Ja tämän tähden, omista sanoistasi minä tuomitsen sinut, vihan syystä jonka vihollinen on istuttanut sinuun.’

Luku 26.

Mutta hän kääntyi käärmeen puoleen ja sanoi: ’Koska olet tehnyt tämän, ja tullut kiittämättömäksi kunnes olet pettänyt viattomat sydämet, olet kirottu kaikkien petojen keskuudessa. Sinä jäät osattomaksi aterioista joita syöt ja ruokit itsesi tomulla kaikki elinpäiväsi: mahallasi sinä tulet kulkemaan ja sinulta ryöstetään pois kädet ja jalat. Eikä sinulle jää korvia eikä siipiä, eikä yhtäkään ruumiinjäsentä, joilla viettelit heidät ilkeyteesi ja aiheutit heille häädön paratiisista; ja minä laitan vihamielisyyden sinun ja hänen siemenensä välille: hän murskaa pääsi ja sinä tulet murskaamaan hänen kantapäänsä tuomion päivään saakka.’

Luku 27.

Näin hän puhui ja komensi enkeleitä heittämään meidät ulos paratiisista: ja kun meitä ajettiin pois kovaäänisten valitustemme kanssa, isänne Aadam anoi enkeleitä sanoen: ’Jättäkää minut hetkeksi että voisin rukoilla Herraa säälimään minua, sillä vain minä olen tehnyt syntiä.’ Ja he lopettivat hänen ulos ajamisensa ja Aadam huusi ääneen ja itki sanoen; ’Anna minulle anteeksi, oi Herra, minun tekoni.’ Sitten Herra sanoi enkeleille: ’Miksi ette aja Aadamia paratiisista? Olenko minä tehnyt tai tuominnut väärin?’ Sitten enkelit lankesivat maahan ja palvoivat Herraa sanoen, ’Sinä olet oikea, oi Herra, ja sinun tuomiosi on oikea tuomio.’

Luku 28.

Mutta Herra kääntyi Aadamin puoleen ja sanoi: ’Tästä lähtien minä en anna sinun olla paratiisissa.’ Ja Aadam vastasi ja sanoi, ’Suo minulle, oi Herra, että voisin syödä Elämän Puusta ennen kuin minut heitetään ulos.’ Sitten Herra puhui Aadamille, ’Sinä et ota siitä nyt, sillä minä olen käskenyt kerubia liekehtivän miekan kanssa vartioimaan sitä sinulta ettet maistaisi siitä; mutta sinulla on sota, jonka vihollinen on sinuun laittanut, vielä kun sinut on heitetty ulos paratiisista, ja jos voit pidättää itsesi kaikesta pahasta kuolemaan saakka, kun jälleen tulee ylösnousemuksen aika, minä nostan sinut ylös ja silloin sinun annetaan syödä Elämän Puusta.’

Luku 29.

Näin puhui Herra ja määräsi meidät heitettäviksi ulos paratiisista. Mutta teidän isänne Aadam itki enkelien edessä paratiisia vastapäätä ja enkelit sanoivat hänelle: ’Mitä sinä haluaisit meidän tekevän, Aadam?’ Ja teidän isänne sanoi heille, ’Katso, te heitätte minut ulos. Minä rukoilen teitä, antakaa minun ottaa tuoksuvia yrttejä paratiisista, niin että voisin uhrata uhrin Jumalalle sen jälkeen, kun olen lähtenyt paratiisista, että hän kuulisi minua.’ Ja enkelit lähestyivät Jumalaa ja sanoivat: ’JA’EL, Ikuinen Kuningas, komenna, Herramme, että Aadamille annettaisiin suloiselta tuoksuvaa suitsuketta paratiisista ja siemeniä hänen syötäväkseen.’ Ja Jumala antoi Aadamin mennä ja ottaa makeita mausteita ja tuoksuvia yrttejä paratiisista ja siemeniä syötäväkseen. Ja enkelit antoivat hänen mennä ja hän otti neljää lajia: krookus ja nardus ja kalmojuuri ja kaneli ja muita siemeniä syötäväkseen: ja näiden ottamisen jälkeen hän lähti paratiisista. Ja me olimme maan päällä.

Luku 30.

Nyt siis, minun lapseni, minä olen näyttänyt teille millä tavalla meitä petettiin; ja vartioikaa itseänne rikkomasta hyvää vastaan.’

Luku 31.

Ja kun Eeva oli sanonut tämän poikiensa keskellä, ja kun Aadam makasi sairaana kuolemaisillaan yhden päivän sairauden jälkeen, hän sanoi Aadamille: ’Kuinka sinä kuolet ja minä jään eloon tai kuinka kauan minun täytyy elää kun sinä olet kuollut? Kerro minulle.’ Ja Aadam sanoi hänelle: ’Älä välitä tästä, sillä sinä et elä (kauaa) minun jälkeeni, vaan me molemmat kuolemme. Mutta kun minä kuolen, voitele minut äläkä anna kenenkään koskettaa minua ennen kuin Herran enkeli puhuu jotain minuun liittyvää. Sillä Jumala ei unohda minua, vaan etsii Hänen luomustaan; ja nyt mieluummin nouse ja rukoile Jumalaa kunnes annan henkeni Hänen käsiinsä, joka antoi sen minulle. Sillä me emme tiedä, kuinka me tapaamme luojamme, onko hän vihainen meille, tai armollinen ja säälivä ja ottaa meidät vastaan.’

Luku 32.

Ja Eeva nousi ja lähti ulos ja lankesi maahan ja alkoi puhua: Minä olen tehnyt syntiä, oi Jumala, minä olen tehnyt syntiä, oi kaiken Jumala, minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan. Minä olen tehnyt syntiä valittuja enkeleitä vastaan. Minä olen tehnyt syntiä kerubeja vastaan. Minä olen tehnyt syntiä Sinun pelättävää ja horjumatonta valtaistuintasi vastaan. Olen tehnyt syntiä edessäsi ja kaikki synti on tullut luomakuntaan minun tekoni kautta.’ Vielä kun Eeva rukoili polvillaan; katso, ihmisyyden enkeli tuli hänen luokseen ja nosti hänet ylös ja sanoi: ’Nouse, Eeva, sillä katso, miehesi Aadam on poistunut ruumiistaan. Nouse ja katso, kuinka hänen henkensä kuljetetaan luojalleen.’

Luku 33.

Ja Eeva nousi ja pyyhki kyyneleensä kädellään, ja enkeli sanoi hänelle, ’Nosta itsesi maasta.’ Ja hän katsoi taivaalle, ja näki valon vaunun, jota kantoi neljä kirkasta kotkaa, ja oli mahdotonta kenellekään naisesta syntyneelle kuvailla niiden loistoa tai katsoa niiden kasvoja - enkelien kulkiessa vaunujen edellä - ja kun ne tulivat paikalle, jossa teidän isänne Aadam oli, vaunut ja serafit pysähtyivät. Ja minä näin kultaiset suitsutusastiat isänne ja vaunujen välissä, ja kaikki enkelit tulivat kiiruhtaen suitsutusastioiden ja suitsukkeiden kanssa uhraamaan ja puhalsivat siihen ja suitsukkeen savu verhosi perustukset. Ja enkelit putosivat alas ja palvoivat Jumalaa, huutaen ääneen ja sanoen, ’JA’EL, Pyhä, anna anteeksi, sillä hän on Sinun kuvasi, ja Sinun pyhien käsiesi työtä.’

Luku 34.

Ja minä Eeva näin kaksi suurta ja pelottavaa ihmettä seisovan Jumalan läsnäolossa ja minä itkin pelosta, ja huusin ääneen pojalleni Seetille ja sanoin, ’Nouse, Seet, isäsi Aadamin ruumiin luota ja tule luokseni, ja näet mahtavan näyn, jollaista ei ihmisssilmä ole vielä nähnyt.’

Luku 35.

Sitten Seet nousi ja tuli äitinsä luokse ja sanoi hänelle: ’Mikä on murheesi? Miksi itket?’ Ja hän sanoi hänelle: ’Katso ylös, ja näe omilla silmilläsi kuinka seitsemän taivasta avautuu, ja näe kuinka isäsi sielu lepää siellä ja pyhät enkelit rukoilevat hänen puolestaan sanoen: ’Anna hänelle anteeksi, Kaiken Isä, sillä hän on Sinun kuvasi.’ Rukoile, minun lapseni Seet, mitä tämä tarkoittaa? Ja viedäänkö hänet jonain päivänä Näkymättömän Isän, Jumalamme, käsiin? Mutta mitä ovat nuo kaksi tummaihoista jotka odottavat isäsi Aadamin puolesta rukoillessa?’

Luku 36.

Ja Seet kertoi äidilleen, että ne ovat aurinko ja kuu ja ne itse putoavat alas ja rukoilevat isäni Aadamin puolesta. Eeva sanoi hänelle: ’Ja missä on niiden valo ja miksi ne näyttävät niin mustilta?’ Ja Seet vastasi hänelle, ’Valo ei ole jättänyt niitä, mutta ne eivät voi loistaa Maailmankaikkeuden Valon edessä, Valon Isän edessä; ja tämän tähden niiden valo on piilotettu niiltä.’

Luku 37.

Nyt kun Seet puhui tätä äidilleen, katso, enkeli puhalsi torveen, ja kaikki enkelit nousivat seisomaan, jotka makasivat kasvoillaan, ja ne huusivat ääneen kamalalla äänellä ja sanoivat: ’Siunattu Herran kunnia Hänen teoistaan, sillä Hän säälii Aadamia, käsiensä luomusta.’ Mutta kun enkelit olivat sanoneet nämä sanat, katso, tuli yksi serafeista, kuusisiipinen, ja otti Aadamin ja kantoi hänet Acherus-järvelle ja kastoi hänet siellä, Jumalan läsnäolossa.

Luku 39.

Ja Jumala sanoi hänelle: ’Aadam, mitä sinä olet tehnyt? Jos olisit pitänyt käskyni, ei olisi nyt iloitsemista niiden keskuudessa, jotka vievät sinut alas täältä. Vielä minä kerron sinulle, että minä muuten heidän ilonsa murheeksi ja sinun murheesi iloksi, ja minä muutan sinut aikaisempaan kunniaasi ja asetan sinut pettäjäsi valtaistuimelle. Mutta hänet tullaan heittämään tänne, että hän näkee sinun istuvan hänen yläpuolellaan, sitten hänet tuomitaan ja ne jotka kuuntelivat häntä, ja hän murehtii katkerasti kun hän näkee sinun istuvan hänen valtaistuimellaan.’

Luku 37.

Ja hän oli siellä kolme tuntia, maaten, ja sen jälkeen kaiken Isä istuen valtaistuimellaan ojensi kätensä, ja otti Aadamin ja ojensi hänet arkkienkeli Mikaelille sanoen: ’Nosta hänet Paratiisiin kolmanteen Taivaaseen, ja jätä hänet sinne siihen pelättävään päivään saakka, jonka minä teen maailmassa.’ Sitten Mikael otti Aadamin ja jätti hänet sinne, mihin Jumala käski.

Luku 38.

Mutta tämän kaiken jälkeen, arkkienkeli kysyi jäänteiden poistamisesta. Ja Jumala komensi, että kaikkien enkelien täytyy kokoontua Hänen läsnäoloonsa, jokaisen paikallaan, ja kaikki enkelit kokoontuivat, joillakin oli suitsutusastiat käsissään, ja toisilla torvet. Ja katso, sotajoukkojen Herra tuli ja neljä tuulta kerubien kanssa kuljetti Häntä ja taivaan enkelit saattoivat Häntä ja he tulivat maan päälle, missä oli Aadamin ruumis. Ja he tulivat paratiisiin ja kaikki paratiisin lehdet liikkuivat niin että kaikki Aadamin siittämät ihmiset nukkuivat tuoksusta paitsi Seet, koska hän oli syntynyt ’Jumalan osoituksen mukaan’. Sitten Aadamin ruumis lepäsi paratiisissa maan päällä ja Seet itki suunnattomasti häntä.

Luku 40.

Sitten Jumala puhui arkkienkeleille Mikael, Gabriel, Uriel ja Rafael: ’Menkää paratiisiin kolmanteen taivaaseen, ja käärikää Aadamin ruumis kankaisiin ja tuokaa tuoksuvaa öljyä ja kaatakaa sitä hänen ylleen. Ja suuret eneklit tekivät näin ja valmistivat hänet hautaamista varten. Ja Jumala sanoi: ’Tuokaa myös Aabelin ruumis.’ Ja he toivat lisää kankaita ja valmistivat myös hänen ruumiinsa. Sillä häntä ei oltu haudattu siitä päivästä lähtien, kun hänen veljensä Kain tappoi hänet; sillä ilkeä Kain yritti suurilla tuskilla peitellä hänet mutta ei voinut, sillä maa ei ottanut häntä vastaan vaan ruumis nousi maasta ja ääni lähti maasta sanoen: ’En ota vastaan ruumista, ennen kuin maa joka oli otettu ja muotoiltu minulle, palaa minulle.’ Siihen aikaan enkelit ottivat sen ja laittoivat sen kalliolle, kunnes hänen isänsä Aadam oli haudattu. Ja molemmat haudattiin Jumalan käskyn mukaan, paikkaan jonka Jumala löysi tomusta ja määräsi kaivettavaksi kahdelle. Ja Jumala lähetti seitsemän enkeliä paratiisiin ja he toivat monia tuoksuvia mausteita ja laittoivat ne maahan, ja he ottivat ne kaksi ruumista ja laittoivat ne paikkaan, jonka he olivat kaivaneet ja rakentaneet.

Luku 41.

Ja Jumala kutsui ja sanoi, ’Aadam, Aadam.’ Ja ruumis vastasi maasta ja sanoi: ’Tässä minä olen, Herra.’ Ja Jumala sanoi hänelle: ’Minä sanoin sinulle, että maasta sinä olet, ja maahan sinun tulee palata. Minä lupaan sinulle myös ylösnousemuksen, minä nostan sinut ylösnousemuksessa kaikkien kanssa, jotka ovat sinun siementäsi.’

Luku 42.

Näiden sanojen jälkeen, Jumala teki sinetin ja sinetöi haudan, ettei kukaan tekisi hänelle mitään kuuteen päivään, kunnes hänen kylkiluunsa palaa hänelle. Sitten Herra ja hänen enkelinsä menivät paikoilleen. Ja myös Eeva, kun kuusi päivää oli tullut täyteen, nukahti. Mutta kun hän oli elossa, hän itki katkerasti Aadamin nukkumista, sillä hän ei tiennyt, minne hänet oli kaitettu. Sillä kun Herra tuli paratiisiin hautaamaan Aadamin, Eeva nukkui, ja myös hänen poikansa paitsi Seet, kun Herra käski valmistamaan Aadamin hautauksen; eikä kukaan ihminen tiennyt maan päällä, paitsi hänen poikansa Seet. Ja Eeva rukoili kuolinhetkellään että hänet haudattaisiin paikkaan, jossa hänen miehensä Aadam oli. Ja kun hän oli lopettanut rukouksensa, hän sanoi: ’Herra, Mestari, kaiken Jumala, älä vieroita käsintehtyä neitoasi Aadamin ruumiista, sillä hänen jäsenistään sinä minut teit. Mutta katso minut arvolliseksi, vaikka synnintekijänä olenkin arvoton, astumaan hänen majaansa, sillä kun olin hänen kanssaan paratiisissa, molemmat ilman eroa toisistaan, aivan kuten rikkomuksessammekin, meidät molemmat johdettiin harhaan ja rikoimme käskysi, mutta meitä ei erotettu. Siis nyt, Herra, älä erota meitä toisistamme.’ Mutta kun hän oli rukoillut, hän katsoi taivaaseen ja huusi ääneen ja löi rintaansa ja sanoi: ’Kaiken Jumala, ota vastaan henkeni, ’ ja heti hän antoi henkensä Jumalalle.

Luku 43.

Ja Mikael tuli ja opetti Seetille, kuinka valmistaa Eeva hautausta varten. Ja kolme enkeliä tuli ja he hautasivat hänet sinne, missä olivat Aadamin ja Aabelin ruumiit. Ja sen jälkeen Mikael puhui Seetille ja sanoi: ’Valmista näin jokainen ihminen, joka kuolee, ylösnousemuksen päivään saakka.’ Ja annettuaan hänelle tämän säännön, hän sanoi hänelle: ’Älä valita yli kuutta päivää, vaan seitsemäntenä päivänä, lepää ja iloitse siitä, koska tuona päivänä Jumala iloitsee ja me enkelit hänen kanssaan oikeamielisten sielujen kanssa, jotka ovat jättäneet maan.’ Näin puhui enkeli, ja nousi taivaaseen ylistäen Jumalaa ja sanoen ’Allelujah’.

Alkuperäinen: Mooseksen Ilmestys Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index


ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä