Etusivu Raamattu Artikkelit - ABC Haku

Metodiuksen ilmestys

Teksti sisältää paljon vanhaa juutalaista ja kristillistä perimätietoa, esimerkiksi luku kahdeksan on eräänlainen "midrash aggada" Psalmin 107 omituisiin jakeisiin 16-18, heprean tekstin mukaan. Kirjoitettu alunperin arameaksi, johon lisättiin islamin nousun tähden 800-luvulla Metodiuksen nimi, auktoriteetin saavuttamistarkoituksessa. Luku kymmenen antaa vihjeitä, että teos on tehty Rooman vallan aikaan, kun "barbaarien" kuningaskunta oli vielä voimissaan, mutta "avaareja" (gr.Abareis, lat.Abares) ei enää ollut. Otsikkona vain "ilmestys", mutta hyvä kuitenkin mennä kansainvälisesti käytetyn nimen mukaan, niin jokainen tietää, mistä tekstistä on kyse. Kreikan kielinen teksti on kirjassa "The Apocalypse Attributed to Saint Methodius" (Benjamin Garstad, Harvard Univ. Press, 2012). Myös lukujako on tuosta kreikan tekstistä. Sen verran vertasin 2Tess. lainausta, että se menee osittain Critical mukaan, mutta ei tarkasti minkään tunnetun mukaan. Samassa Harvardin kirjassa on myös latinan kielinen transkriptio. Vanhin tunnettu latinan käsikirjoituskopio on vuodelta 727. Teksti on täynnä yhtäläisyyksiä muihin ensimmäisten vuosisatojen teoksiin; Golgata maailman keskellä, kymmenen ja puoli vuotta, Goog ja Maagog... Menen suomennoksessa (erisnimet ym.) kreikan tekstin mukaan. Suomennettu tammi-helmikuussa 2015;

Luku 1. Tietäkää nyt, että kun Aadam ja Eeva lähtivät paratiisista, he olivat neitsyitä. Heidän paratiisista lähtönsä kolmantenakymmenentenä vuotena, Aadam yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja hän hedelmöittyi ja kantoi heidän esikoisensa Kainin, ja hänen sisarensa Kalmanan'in. Ja toisen kolmenkymmenen vuoden jälkeen hän synnytti Aabelin, sisarensa Deboran kanssa. Aadamin elämän sadantena kolmantenakymmenentenä vuotena Kain tappoi veljensä Aabelin, ja Aadam ja Eeva surivat häntä sata vuotta. Ensimmäisen vuosituhannen kahdentenasadantena kolmantenakymmenentenä vuotena, se on sitä ensimmäistä aikaa, syntyi Seet, suuri mies, Aadamin kaltainen. Sen ensimmäisen vuosituhannen viidentenäsadantena vuotena, Kainin pojat alkoivat irstailla veljiensä vaimojen kanssa. Kun Aadam sai näistä tietää, hän murehti todella paljon. Tämän ensimmäisen vuosituhannen kuudentasadantena vuotena haureellinen rakkaus alkoi valtamaan heidän naisiaan, ja he kääntyivät mielettömyyteen, ja käyttivät omia miehiäänkin kuin naisina, ja heistä tuli häpeän aihe sen nähneille, irstailijoita. Aadamin elämän kahdeksantenasadantena vuotena se haureus levisi ympäriinsä maan päällä, veljenmurhaaja Kainin lasten kautta. Aadam kuoli sen ensimmäisen vuosituhannen yhdeksäntenäsadantena kolmantenakymmenentenä vuotena. Ja niihin aikoihin jakauduttiin erilleen toisistaan, Seetin sukukunta erottautui Kainin sukukunnasta, ja Seet johdatti perhekuntaansa ylös eräälle vuorelle, lähelle sitä paratiisia. Ja Kain sukuineen asettui sille tasangolle, jossa hän oli tehnyt sen veljenmurhan. Jaredin neljäntenäkymmenentenä vuotena, tuo ensimmäinen vuosituhat tuli täyteen, se oli se ensimmäinen aikakausi.

Luku 2. Jaredin kolmantenasadantena neljäntenäkymmenentenä vuotena, se on sitä toista tuhatvuotista, nousi pahuuden lapsia vääryydessä, pahuudessa ja laittomuudessa, täynnä kaikkea saastaisuutta, Kainin pojista Juubeth ja Thuluukel, sokean Lamekin, Kainin tappajan jälkeläisiä. Paholainen hallitsi heitä ja käänsi heidät tekemään kaikenlaista musiikkia. Sen toisen vuosituhannen viidentenäsadantena vuotena kaikki se Kainin heimon kansa oli vielä palavampi siinä heidän saastaisessa haureudessaan ja pahempi kuin se aikaisempi sukupolvi. Ja he nousivat toinen toisensa päälle villieläinten tavoin, naiset miesten päälle, miehet naisten päälle, joka paikassa. Jaredin elämän kahdeksantenasadantena vuotena, se on sitä toista vuosituhatta, se paha ja tuhoaja, paholainen, jatkoi sitä haureuden sotaa Seetin lapsia vastaan, hän ajoi heitä Kainin tyttärille, ja sai heitettyä niitä Seetin suurmiehiä synnin kuiluihin. Herra Jumala vihastui, ja sen toisen tuhatvuotisen lopulla vesien tulva tuli, ja se koko ensimmäinen luomakunta ja sen muoto katosi.

Luku 3. Ja Nooan elämän kuudentenasadantena kahdentenakymmenentenä vuotena sen kolmannen tuhatvuotisen kahdentenakymmenentenä vuotena, sen jälkeen, kun Nooa oli lähtenyt arkista, Nooan lapset perustivat uuden asuinpaikan maan ääreen, ja nimittivät sen Thamnon, niiden kahdeksan sielun lukumäärän nimen mukaan, jotka lähtivät siitä arkista. Sen kolmannen tuhatvuotisen sadantena vuotena Nooalle syntyi poika, hänen kaltaisensa, ja hän antoi hänelle nimen Jooneton. Sen kolmannen tuhatvuotisen kolmantenasadantena vuotena, Nooa antoi pojalleen Joonetonille lahjoja, ja lähetti hänet aamunkoiton maahan. Ja Nooan kuoleman jälkeen, sen kolmannen tuhatvuotisen kuudentenasadantena yhdeksäntenäkymmenentenä vuotena, Nooan pojat menivät ylös sieltä aamunkoiton maasta ja rakensivat itselleen tornia Zenaarin maahan. Ja siellä kielet sekoitettiin ja heidät jaettiin yli maan pinnan. Nooan poika Jooneton meni kauas itään, merelle saakka, paikkaan, jotka kutsutaan "auringon maaksi", josta aurinko nousee, ja hän asettui sinne. Tämä Jooneton sai Jumalalta viisauden lahjan ja hän oli ensimmäinen tähtitieteen harjoittaja. Nimrod, suurmies, tuli häneltä saamaan opetusta ja neuvoa, kuinka hallita. Tämä Nimrod oli niistä sankareista, Seemin lapsista, ja hän oli ensimmäinen, joka hallitsi kuninkaana maan päällä. Sen kolmannen tuhatvuotisen seitsemäntenäsadantena yhdeksäntenäkymmenentenä vuotena se suuri Babylon perustettiin, ja Nimrod hallitsi siinä. Ja näiden jälkeen Haamin pojat tekivät omasta kansastaan itselleen kuninkaan, jonka nimi oli Pontipos. Ja sen kolmannen tuhatvuotisen seitsemäntenäsadantena yhdeksäntenäkymmenentenä yhdeksäntenä vuotena, Nimrodin hallituksen kolmantena vuotena, hän lähetti voimallisia ja taidollisia miehiä Jaafetin pojista, kaikessa rakentamisessa ja suunnittelemisessa viisaita, ja he menivät alas, sinne aamunkoiton maahan Nooan pojan Joonetonin luokse, ja he rakensivat hänelle kaupungin, ja antoivat sille nimen Jooneton, hänen nimensä mukaan. Ja vallitsi suuri rauha, Joonetonin ja Nimrodin hallitessa. Mutta Nimrodin, Seemin pojan, hallituksen aikana, ja Pontiposin, Haamin pojan aikana, rauhaa ei ollut. Sillä Nimrodin päivinä Haamin ja Jaafetin pojat sotivat toisiaan vastaan. Jooneton kirjoitti kirjeen Nimrodille, että Jaafetin poikien kuningaskunta aikoo pyyhkiä pois Haamin lasten kuningaskunnan. Sillä nämä olivat ensimmäisiä kuningaskuntia maan päällä, ja näiden jälkeen kaikki kansat oppivat asettamaan itselleen kuninkaita.

Luku 4. Nimrodin hallituksen jälkeen, kun se kolmas tuhatvuotinen oli tullut loppuun, seitsemäntenäkymmenentenä neljäntenä vuotena, joka on sen neljännen tuhatvuotisen kolmaskymmenes seitsemäs vuosi, ne molemmat kuningaskunnat sotivat jatkuvasti toisiaan vastaan. Ja Nimrodin kuningaskunta voitti sen egyptiläisten kuningaskunnan. Ja Babylonin kuningaskunnasta tuli suurvalta, Nimrodin johdolla, Khuzimizde'n aikaan saakka. Tämä mies otti itselleen vaimon Haamin lasten keskuudesta. Kun Khuzimizde kuoli, hänen jälkeläisensä Izde otti oman äitinsä vaimokseen, ja hän synnytti hänelle Eresde'n. Tämä mies kokosi itselleen paljon valtaa ja nousi Haamin lasten kuningaskuntaa vastaan, ja vangitsi heitä, ja poltti koko läntisen maan tulella. Khosdro'n, Eresden pojan, hallituksen toisena vuotena, Haamin pojat kokoontuivat ja menivät itään sotimaan kuningas Khosdroa vastaan. Heitä oli kolmesataa kaksikymmentätuhatta jalkamiestä, ja heillä oli vain kepit käsissään. Kun Khosdro kuuli heistä, hän nauroi ja antoi heidän olla, kunnes he olivat ylittäneet Tigris-joen. Siellä hän lähetti heitä vastaan oman sotajoukkonsa, elefanteilla kulkien, ja hän tappoi heidät kaikki, ei yksikään jäänyt eloon. Eivätkä Haamin pojat ole vieläkään lopettaneet sotimista. Siitä ajasta lähtien kuningaskunnat ovat nousseet toisiaan vastaan.

Luku 5. Ja sen neljännen tuhatvuotisen lopussa, joka on Khosdron kahdeskymmenes viides vuosi, Zampsisanoo, joka oli Nooan pojan Joonetonin suvusta, tuli idästä ja hävitti sitä maata, Eufratilta Edroegan'lle, kuusikymmentä seitsemän kaupunkia ja niiden alueet. Ja hän tuli niiden kolmen intialaisten kuningaskuntien seudulle, ja poltti nekin tulella ja hävitti ne, ja hän tuli Zaban erämaahan ja hajotti Ismaelin, egyptiläisen Haagarin, Aabrahamin vaimon Saaran palvelijattaren, lasten leirit. Ja he kaikki pakenivat Aithribon'in erämailta ja tulivat asuttuun maailmaan, ja alkoivat sotia kansojen kuninkaita vastaan, ja tekivät heidän maansa autioiksi ja ottivat heitä vangeiksi, ja saivat vallan yli sen luvatun maan kansojen kuningaskuntien. Ja maa tuli heitä ja heidän leirejään täyteen. He olivat kuin heinäsirkkoja, ja he kulkivat alastomina, ja söivät kamelien lihaa nahkoineen, ja joivat karjan verta ja maitoa. Kun siis Ismaelin pojat valtasivat sen koko maan ja tekivät kaupungit ja maaseudut autioiksi, ja valtasivat merensaaretkin, he alkoivat rakentaa itselleen laivoja, ja käyttivät niitä lintujen tavalla, lentäen vesien päällä, ja heitä saapui kaikkiin lännen maihin, aina Roomaan ja Illyriku'hun ja Gigetoon saakka, ja Tessalonikaan ja siihen suureen Sardiniaan ja Rooman tuolle puolellekin. Ja he olivat maan herroina kuudenkymmenen vuoden ajan, ja tekivät siinä, mitä tahtoivat. Kun heidän valtansa oli kestänyt kahdeksan ja puoli viikkoa, jonka ajan he vallitsivat kaikkia kansojen kuningaskuntia, heidän sydämensä ylpistyi, kun he näkivät olevansa kaiken herroja ja valloittajia. Siihen aikaan heidän keskuudessaan nousi neljä tyrannia, sotajoukon päämiehiä, jotka olivat Umaias'n poikia, joiden nimet olivat Oreb ja Zeb, ja Zebaie ja Zalmana. Sitten nämä miehet sotivat israelilaisia vastaan, ja samoin kuin Jumala toi vapautuksen heille egyptiläisten käsistä palvelijansa Mooseksen kautta, niin hän siihen aikaan armahti heitä ja vapautti heidät Gideonin kautta, ja vapautti Israelin Ismaelin poikien orjuudesta. Sillä tämä Gideon hajotti heidän leirinsä ja ajoi heitä takaa, ja sai heidät ajetuksi pois siitä asutusta maailmasta sinne Ethribin erämaille, mistä he olivat tulleetkin. Ja jäljelle jääneet tekivät rauhaa Israelin lasten kanssa, ja menivät kaukaiseen erämaahan yhdeksänä heimona. Mutta totisesti, he vielä tulevat ja hävittävät maan, ja vallitsevat asuttua maailmaa, ja niitä rauhan porteilla olevia maita Egyptistä Etiopiaan, ja Eufratilta Intiaan saakka, ja Tigrisilta Noodin - Joonetonin, Nooan pojan kuningaskunnan - alueille, ja pohjoisesta Roomaan ja Illyriku'hin ja Gigetoon, ja Tessalonika ja Oboias, ja Pontuksen merelle, ja heidän ikeensä on oleva kaksinkertainen kaikille kansoille. Eikä yksikään kansa tai kuningaskunta taivaan alla pysty taistelemaan heitä vastaan, ennen kuin seitsemän vuosiviikkoa on tullut täyteen. Ja näiden jälkeen roomalaisten kuningaskunta voittaa heidät, ja tekee heidät alamaisiksi. Sillä se kuningaskunta on kohoava yli kaikkien kansojen, eikä kukaan saa heitä pyyhityksi pois, iankaikkisuuteen saakka. Sillä sillä on oleva voittamaton ase, jonka kautta tuo kuningaskunta valtaa kaiken.

Luku 6. Se, mitä nyt seuraa, ajatelkaa ja oppikaa, kuninkaiden vuosien kierrosta, ja asioiden totuus alkaa näkyä selkeänä, ilman mitään vääryyttä tai valhetta. Siitä sankari Nimrodista, Perusdek'iin saakka, suurmiesten kuningaskunta hallitsi Babylonin maata, ja Perusdekista Zes'iin, se vanha mies Idruegan'sta, persialaiset hallitsivat, ja Zesistä Perusdekiin ne, jotka olivat Zlek'sta ja Ktesfun'sta, hallitsivat, ja Perusdekistä Sanheribiin hallitsivat babylonialaiset. Ja Sanherib otti vaimokseen Jeknad'in, Araratilta, ja hän synnytti hänelle Ardemelek'in ja Tzaratzar'in, ja nämä miehet tappoivat oman isänsä ja pakenivat Araratin maahan. Ja sitten Zaradon hallitsi Babylonissa isänsä Sanheribin sijaan, ja Nebukadnessar, joka syntyi isästään Luzia'sta ja äidistään, Zaban kuningattaresta. Kun Sanherib siis tuli sotimaan Intian kuningasta vastaan, aina sinne Zabaan saakka, ja hävitti monia maita, Nebukadnessar meni hänen kanssaan. Se tarkoittaa, että Sanherib toi hänet mukanaan ja osoitti hänet sotajoukkonsa johtajaksi, ja hänen sisäisen viisautensa tähden, ja hänen ylellisyytensä tähden se Babylonin kuningaskunta annettiin hänelle. Ja hän otti itselleen vaimon, medon'lainen Eros-Dome, ja Nebukadnessarin ja hänen poikansa Baltasarin kuoleman jälkeen meedialainen Dareios, Eros-Domen jälkeläinen, hallitsi. Dareios nai Dorone'n, josta syntyi se persialainen Khores.

Luku 7. Kuulkaa nyt, kuinka nämä kuninkaat liittyivät toisiinsa, babylonialaiset meedialaisten kanssa, ja meedialaiset persialaisten kanssa, ja babylonialaiset alkoivat saada valtaa Etiopiassa ja Zabassa, ja muidenkin kansojen kuninkaiden keskuudessa, mereltä Eufratille ja jopa Daavidin kuningaskunnassa, Nebukadnessarin kautta, ja jopa arabialaisten ja egyptiläisten keskuudessa. Meedialainen Dareios sai vallan yli intialaisten ja libyalaisten kuningaskuntien, ja persialainen Khores hallitsi Traakiaa, ja päästi Israelin lapset vapaaksi ja lähetti heidät takaisin luvattuun maahan, mukanaan määräys rakentaa uudelleen se Jumalan temppeli, jonka Nebukadnessar oli tuhonnut. Ja tästä syystä asiat tapahtuivatkin, kuningas Khores'n käskyn mukaan.

Luku 8. Kuunnelkaa nyt vielä tarkasti, kuinka ne neljä kuningaskuntaa olivat yhteen liittyneitä toistensa kanssa; etiopialaiset makedonialaisten kanssa, ja kreikkalaiset roomalaisten kanssa. Sillä Filippus, Alexandronin isä, oli makedonialainen, ja hän meni naimisiin Khonseth'in kanssa, Etiopian kuningas Fol'in tyttären, ja hänestä syntyi tämä Alexandron, josta tuli kreikkalaisten tyranni. Tämä mies perusti sen suureen Aleksandrian, ja hallitsi siinä yhdeksäntoista vuotta. Hän meni alas itään ja tappoi meedialaisen Dareioksen, ja sai vallan monissa maissa ja kaupungeissa, ja hän meni ympäri maita ja meni kauas, merelle saakka, jota kutsutaan auringon maaksi, jossa on saastaista ja rumaa kansaa. Nämä ovat niitä Jaafetin poikien jälkeläisiä, ja kun hän näki heidän saastaisuutensa, se inhotti häntä. He kaikki syövät eläinten tavoin sellaista, mikä on hylättävää ja kauheaa, koiria, hiiriä, kissoja, käärmeitä, kuolleita ruumiita, sikiöitä, jotka eivät edes kaikki ole kokonaan valmiita, ja myös saastaisten eläinten sikiöitä. Eivätkä he hautaa kuolleita, vaan syövät ne. Aleksandron ymmärsi nämä heidän tekonsa inhottavina ja laittomina, ja pelkäsi, että he jossain vaiheessa saastuttavat sillä kaiken maailman, ja hän rukoili Jumalaa heidän tähtensä, ja säätäen käskyjä, hän kokosi heidät kaikki yhteen, ja heidän vaimonsa ja lapsensa ja kaikki heidän leirinsä. Aleksandron ymmärsi kaikkien näiden kirottujen ja inhottavien asioiden nousevan heistä, ja hän pelkäsi, jos he jollain tavalla saavuttaisivat sen pyhän maankin ja saastuttaisivat sen niillä kauheilla tavoillaan, ja hän vilpittömästi rukoili Jumalaa, ja säätäen käskyjä, hän kokosi heidät kaikki yhteen, ja heidän vaimonsa ja lapsensa ja kaikki heidän leirinsä. Ja ajaen heitä pois sieltä aamun maasta lähellä heidän takanaan, hän vei heidät pohjoisen toisella puolella olevaan maahan, eikä heillä ole siellä tietä sisään tai tietä ulos idästä länteen, että he sieltä voisivat tulla tai lähteä. Sen tähden siis, heti, kun Aleksandron oli kutsunut Jumalaa, Herra Jumala kuuli hänen rukouksensa ja käski kahta vuorta, joiden nimi on "pohjoisen Mazoi", ja ne siirtyivät kahdentoista kyynärän päähän toisistaan. Ja hän valmisti pronssiset portit ja peitti ne asykite'lla, että jos he haluaisivat avata niitä raudalla, he eivät pystyisi, tai hajottamaan tulella, ei se onnistuisi, vaan ennemmin se tuli sammuisi heti porttiin osuessaan. Sillä asykite on sellaista, ettei se alistu raudan tuhovoimalle tai tulen kuluttamiselle. Sillä hän teki kaikki demonien ajatukset ja suunnitelmat tyhjiksi ja toimimattomiksi. Nämä kirotut, väärät ja eksyneet kansat olivat sekaantuneina kaikenlaisiin maagisiin pahuuksiin, ja niiden kautta he muuttuivat raaoiksi ja epäinhimillisiksi, tai jos se sanotaan voimakkaammin, he olivat niin sen velhouden vankeina, etteivät he olisi pystyneetkään tulella tai raudalla tai millään muullakaan väkisin avaamaan sellaisia portteja ja pakenemaan. Lopun aikana, niin kuin Hesekielin profetia sanoo, sinä viimeisenä päivänä, kun maailma kuluu pois, Israelin maahan tulevat Goog ja Maagog, jotka ovat niitä kansoja, jotka Aleksandron karkoitti pohjoisten äärille. Goog ja Maagog, ja Anug ja Agag, ja Askenaz ja Defar, ja fotinai'laiset ja libyalaiset, ja eunialaiset ja farizailaiset, ja deklemai'laiset ja zarmatalaiset, ja theblai'laiset ja zarmatialaiset, ja khakhonialaiset ja amazerthalaiset ja garmaiardoilaiset ja ihmissyöjät, joita kutsutaan kynokefalaisiksi, ja tharbialaiset ja alanialaiset, ja fisolonikialaiset ja arknaelaiset ja asalterialaiset. Nämä ovat ne kaksikymmentäkaksi kuningasta, jotka oli laitettu vartioitavaksi niiden porttien sisäpuolelle, jotka Aleksandron pystytti.

Luku 9. Kun sitten Aleksandron, se kreikkalaisten kuningas kuoli, hänen neljä palvelijaansa hallitsivat hänen sijastaan. Sillä hän ei ikinä mennyt naimisiin. Hänen äitinä Khuseth palasi omaan maahansa, Etiopiaan. Sitten Byzas, perustettuaan Bysantin, lähetti sotajoukkonsa päämies Germanikon'in meren kautta Fol'in, Etiopian kuninkaan luokse ja teki rauhan hänen kanssaan, ja kirjoitti hänelle Khuseth'ista, Aleksandronin äidistä, kuinka hän haluaisi ottaa hänet vaimokseen ja osoittaa hänet kuningattareksi. Kun kuningas Fol otti sen kirjeen Germanikonin kädestä, ja katseli sitä hänelle osoitettua kunniaa, ja hän otti ne vastaan ja ilahtui. Sitten hän itsekin nousi ja kokosi Etiopian vallanpitäjät, ja otti tyttärensä Khusethin mukaansa, matkusti Byzas'n luokse mukananaan kolmekymmentä tuhatta etiopialaista. Ja Byzas toivotti hänet tervetulleeksi suurella sydämen ilolla Kalkedonin rannikolla. Ja hän antoi lukuisia lahjoja niille, jotka olivat hänen kanssaan, ja Fol itse lähestyi Byzas'ia ja piti häntä suuressa arvossa, antaen kuninkaan arvolle sopivia lahjoja. Ja kuningas Byzas otti Folin tyttären Khusath'n vaimokseen, ja hänestä hänelle syntyi tytär, jonka hän nimitti Byzantia'ksi, sen kaupungin nimen mukaan, ja Romulus Armelaus, Rooman kuningas, otti hänet vaimokseen. Ja hänen nuorekkaan kauneutensa tähden hän rakasti häntä todella paljon. Lisäksi hän oli hyvin jalo ja antelias, jonka tähden omista omaisuuksistaan, hän antoi hänelle Rooman lahjaksi. Ja kun hänen sukulaisensa kuulivat siitä, he pahastuivat häneen. Byzantia kantoi hänelle kolme poikaa, yhden nimi oli Armelaon, hänen isänsä nimen mukaan, seuraava Urbanon, ja toinen Klaudion. Jokainen heistä hallitsi kuninkaana, Armelaon Roomassa isänsä sijaan, Urbanon äitinsä kaupungissa Byzas'ssa, ja Klaudion Aleksandriassa. Siksi Etiopian kuningattaren Khuseth'n siemen sai herruuden yil makedonialaisten ja roomalaisten ja kreikkalaisten, iankaikkisesti. Kreikkalaisten kuningaskunta, siis se roomalainen, on alkuisin etiopialaisesta siemenestä, joka "ojentaa käsiään Jumalan puoleen", kuten eräs profeetallinen ilmoitus sanoo. Sillä se siunattu Daavid katseli eteensä hengen silmin ja näki jo edeltä, että Khuseth, Etiopian kuninkaan folin tytär, tulisi nostattamaan roomalaisten kuningaskunnan ja hän profetoi sanoen: - "Etiopia on ojentava kätensä Jumalan puoleen". Niin jotkut ovat olettaneet, että pyhä daavid puhui arvoituksilla siitä etiopialaisten kuningaskunnasta näitä puhuessaan, mutta he leikkivät valheella ja totuudella, jotka näin ajattelevat. Sillä nimenomaan se kuningaskunta, joka vahvistettiin sen etiopialaisen naisen siemenestä, sai sen suuren ja kunnioitettavan puun, elämää antavan ristin, keskelle maata, johon se herruus ja saastuttamaton ruumis ripustettiin meidän syntiemme tähden., juuri siksi Jumalan isä, Daavid julisti ajatukselle: - "Etiopia on ojentava kätensä Jumalan puoleen". Sillä taivaan alla ei ole toista kansaa tai kuningaskuntaa, joka pystyisi hallitsemaan yli kristittyjen kuningaskunnan. Se saa voimansa siitä elämää antavasta rististä, josta me jo sanoimme, että se oli asetettu maan keskelle, se risti, jonka kautta äärimmäisen taitavasti ja viisaasti on maan ääret piirretty kaareviksi pituuden ja leveyden ja syvyyden ja korkeuden mukaan. Sillä minkälaisella voimalla tai herruudella olisi tarpeeksi voimaa tarttua ristiin, jonka vallan ja pyhyyden kautta roomalaisten kuningaskunta on peitetty rintakilvellä, hänen kauttaan, joka siihen ripustettiin, meidän Herramme Jeesus Kristus.

Luku 10. Kuulkaamme siis mitä se taivaallisen monisanainen Paavali jo edeltä kertoi niistä viimeisistä päivistä ja siitä roomalaisten kuningaskunnasta. Sillä hän sanoi toisessa kirjeessään tessalonikalaisille: - "me rukoilemme teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksesta ja teidän kokoontumisestanne hänen luokseen, ettette heti horjuisi mielessänne, ettekä murehtisi, ei hengen tai sanan kautta, eikä ikään kuin meiltä tulleen kirjeen kautta, että se Herran tulemus olisi lähellä. Älköön kukaan pettäkö teitä millään tavalla, sillä se päivä ei tule ellei pois lankeaminen ensin tapahdu, ja se laittomuuden mies ilmestyy, kadotuksen lapsi, joka vastustaa, ja korottaa itsensä yli kaiken, mitä kutsutaan Jumalaksi tai mitä palvotaan, niin että hän istuu siinä temppelissä näyttäen itsestään, että olisi Jumala", ja muutaman sanan jälkeen: - "ainoastaan joka nyt vielä vallitsee, kunnes hänet otetaan pois meidän keskeltämme, ja silloin se paha ilmestyy". Mikä on tämä "keskeltämme", ellei roomalaisten kuningaskunta? Sillä kaikki tämän maailman valta ja voima on tehty tyhjäksi ja turhaksi, paitsi sen. Sillä sitä vastaan myös soditaan, eikä sitä voiteta, ja se tuhoaa ne kaikki kansat, jotka syöksyvät sitä vastaan, ja se pysyy voimassa, kunnes tulee se viimeinen hetki ja silloin "hän ojentaa kätensä Jumalan puoleen" ja niin kuin se apostoli sanoo: - "kun kaikki valta ja hallitus on kaadettu, " ja Poika itse "antaa sen kuningaskunnan Isälle Jumalalle". Mikä kuningaskunta? On selvää, että se tarkoittaa kristittyjä. Sillä missä on tai minne tulee sellainen kuningaskunta, joka ylittää sen? Jos huolella katsotaan, niin Mooseksen kansa todistaa, kuinka he monien ihmeiden ja merkkien ja meren syvyyksien kautta pyyhkäisivät pois ne egyptiläiset. Katsokaa myös Joosuaa, Nuunin poikaa, jonka käskystä aurinko seisoi alallaan Gibeonissa ja kuu Elomin laaksossa, ja mitä muitakin ihmeitä tapahtui. Ja ajatelkaapa vain, kuinka roomalaisten kuningaskunta on pyyhkinyt pois kaiken sen heprealaisten vallan. Eivätkö Tiitus ja Vespasianus hävittäneet kaikkea? Eikö Hadrianus ryöstänyt temppeliä ja kyntänyt sitä aurallakin? Mikä muu kuningaskunta siis on noussut, tai tulee nousemaan sitä vastaan? Jos todella sitä ajattelemme, emme varmaankaan löydä yhtäkään. Eivätkö heprealaiset hallineet tuhat vuotta? Ja sitten se kuningaskunta poistettiin. Egyptiläiset kolme tuhatta, ja samoin heidätkin hävitettiin. Ja kun makedonialaisten kuningaskunta, joka siis onkin egyptiläisten, samoin hävitettiin, se barbaarien kuningaskunta, joka koostui turkkilaisista ja avaareista, aseistautui roomalaisten kuningaskuntaa vastaan, joka sitten nielaisi noista jälkimmäisen. Sitten, kun se persialaisten kuningaskunta tuhotaan, sen tilalle roomalaisia vastaan nousevat ne Ismaelin lapset, Haagarin pojat, joista Daniel kirjoittaa, että ne ovat se "etelän käsivarsi", ja he tulevat järjestäytymään taisteluun roomalaisten kuningaskuntaa vastaan viikkojen kierron laskun mukaan seitsemäntenä vutena, sillä loppu tulee, eikä aika enää mene eteenpäin.

Luku 11. Sillä siinä viimeisessä vuosituhannessa, joka on se seitsemäs, siihen aikaan se persialaisten kuningaskunta revitään juurineen pois, ja siihen aikaan ne Ismaelin lapset tulevat sieltä Ethribu'n erämaasta, ja tultuaan he kokoontuvat yksimielisesti suureen Gabaothiin. Ja silloin täyttyy se, mitä on sanottu profeetta Hesekielin kautta: - "ihmislapsi, kutsu metsän eläimiä ja taivaan lintuja, ja kehota niitä liikkeelle, sanoen; kokoontukaa yhteen ja tulkaa, sillä minä annan teille suuren uhrin. Syökää voimallisten lihaa, ja juokaa jättiläisten verta!" Siihen aikaan siellä Gabaothissa kaikki kreikalaisten, siis roomalaisten, voimalliset kaatuvat miekan kautta. Sillä juuri niin kuin he tappoivat heprealaisten ja persialaisten voimalliset, niin hekin kaatuvat miekan kautta, Ismaelin siemenen toimesta, hänen, jota on kutsuttu villiaasiksi, sillä raivon ja vihan kautta heitä tullaan lähettämään yli kaiken maailman, ihmisiä vastaan ja karjaa vastaan, ja metsän eläimiä vastaan ja puutarhoihin ja metsiin ja laaksoihin, ja mihin tahansa, missä on hedelmällistä. Ja he tulevat kuin armoton rangaistus, ja heidän edellään kulkee neljä onnettomuutta, kuolema ja kadotus, tuho ja hävitys. Sillä Jumala sanoi Israelille Moooseksen kautta: - "ei Herra Jumala sen tähden, että hän sinua rakastaa, vie sinua siihen luvattuun maahan ottamaan sitä perinnöksi, vaan niiden syntien tähden, jotka siinä asustavat". Samoin on myös niiden Ismaelin lasten kanssa. Ei Herra Jumala anna heille valtaa voittaa kristittyjen maata siksi, että hän heitä rakastaa, vaan sen synnin ja laittomuuden tähden, jota he ovat tuottaneet. Sillä ei mitään heidän syntiään vastaavaa ole noussut, eikä tule nousemaan tulevissa sukupolvissakaan. Miksi? Miehet kiintyvät avionrikkojiin ja kiimaisiin naisiin ja koristelevat itseään naisen lailla, ja seisoskelevat kaduilla ja kaupunkien toreilla avoimesti, ja ovat vaihtaneet luonnollisen luonnon vastaiseen, niin kuin se pyhä apostolikin sanoo. Samoin naisetkin tekivät, vastaavalla tavalla kuin miehet. Samoin isä poikansa kanssa, ja veljensä, ja jokainen hänen lähisukulaisensa yhtyy samaan naiseen. Sillä he ovat kaikki kuin prostituoituja. Tästä syystä se viisas Paavali ennen näitä aikoja ilmoittikin heist: - "Sillä tästä syystä Jumala antoi heidät pahoihin ongelmiin, sillä jopa ne heidän naisensa vaihtoivat luonnollisen yhteyden siihen, mikä on luonnonvastaista, ja samoin myös miehet jättivät sen naisten luonnollisen asian, himoissaan palavina toista miestä kohtaan, miehet tekevät miesten kanssa jotain käsittämätöntä, ja saavat itselleen sen vääryyden palkan". Ja juuri tästä syystä Jumala antaa heidät barbaarien käsiin, kun he lankeavat saastaisuuteen ja inhottavuuksiin, ja heidän naisensa tahriintuvat omista eritteistään. Ja Ismaelin lapset heittävät heistä arpaa. Ja Persian maa annetaan hävitykselle ja tuholle, ja sen asukkaat vankeuteen ja teurastukselle. Armenia ja sen asukkaat annetaan vankeudelle ja miekalle. Kappadokia kadotukselle ja hävitykselle, ja vankeus ja tuho syövät sen asukkaat. Sisilia autioituu, ja sen asukkaat annetaan tapettaviksi ja vangeiksi. Syyrian maa on oleva autiona ja raunioina, ja sen asukkaat kuolevat miekalla. Kilikia tulee autioksi ja sen asukkaat kuolevat miekan terällä, ja heitä viedään vankeuteen. Kreikka joutuu tuhoon, ja ne, jotka siinä asuvat, miekalle ja vankeudelle. Romania joutuu kadotukseen ja sen asukkaat pakenevat, merensaaret autioituvat ja niiden asukkaat tuhotaan miekalla ja vankeudella. Itäinen Egypti ja Syyria ajetaan ikeen alle ja äärettömään ahdistukseen, ja armottomaan orjuuteen, heiltä vaaditaan kullan painoa, yli heidän henkensä ja yli voimiensa, ja ne, jotka asuttavat Egyptiä ja Syyriaa, ovat ahdistuksessa ja murheessa seitsemän kertaa enemmän kuin ne, jotka ovat vankeudessa. Ja se luvattu maa on oleva täynnä ihmisiä taivaan neljästä tuulesta ja heitä on kuin heinäsirkkoja, ja tuuli kokoaa heitä, ja sielläkin on oleva nälänhätä ja rutto heidän keskellään, ja hävittäjien sydän kohoaa ja nousee ylimielisyyteen. Ja he puhuvat suuria sanoja siihen heille säädettyyn aikaan saakka, ja vallitsevat pohjoisen sisään- ja uloskäyntejä, ja lännen ja idän ja meren, ja kaikki joutuvat heidän ikeensä alle, ihmiset ja eläimet ja linnut. Ja meren vedetkin tottelevat heitä. Ja ne asukkaistaan tyhjennetyt autiot kauungit tulevat heidän omikseen. Ja he antavat uusia nimiä vuorille ja erämaille. Ja he saavat alueilleen meren kalat ja metsien puut, ja maan tomun ja kivet, ja maan tuoton. Ja heille kuuluu kaikki raataminen ja maan sato ja rikkaiden perintöosat, ja pyhien kymmenykset, olkoonpa se sitten kultaa tai kalliita kiviä tai kuparia tai rautaa, ja loistavat vaatteet ja kaikki ruoka ja kaikki, millä on vähänkin arvoa. Ja heidän sydämensä ylpistyvät niin, että he vaativat kuolleilta saman, mitä eläviltäkin. Samoin leskiltä ja orvoilta ja pyhiltä. Eivätkä he sääli köyhää tai puutteenalaista, eivät osoita mitään kunnioitusta vanhuksille, ja he sortavat vaivaisia, eivätkä sääli heikkoja ja voimattomia, vaan halveksivat, ja nauravat pilkaten niitä, joilla on erinomainen viisaus, ja jotka ovat kaupungin ja valtion johtotehtävissä. Ja äänettömyys ja pelko valtaavat kaikki ihmiset, niin ettei kukaan pysty kysymään tai julkisesti vaatimaan: - "mitä tämä on?" tai "mistä on kyse?", ja kaikki maan päällä asustavat ovat ihmeissään ja peloissaan. Eikä heidän viisautensa tai normaali koulutuksensa lisäänny väkiluvun mukaan, eikä kukaan kykene muuttamaan tai tekemään tyhjäksi heidän puheitaan. Ja heidän tiensä kulkee merestä mereen, ja idästä länteen, ja pohjoisesta sinne Ethribon erämaalle. Ja heidän tietään kutsutaan ahdistuksen tieksi, ja sillä kulkee vanhoja miehiä ja vanhoja naisia, rikkaita ja köyhiä, nälkäisiä ja janoisia, sidottuja vankeja, ja he ajattelevat, kuinka autuaita kuolleet ovat. Sillä tämä on se rangaistus, tämä on se "luopumus", josta apostoli puhuu, sillä hän sanoo, että "ellei luopumus ensin tapahdu, ja se laittomuuden mies ilmestyy, se kadotuksen lapsi". Sillä se luopumus on rangaistus, ja maan päällä asustavia rangaistaan. Ja koska Jumala kutsui heidän isäänsä Ismaelia villiaasiksi, villiaasit ja erämaan gasellit, ja kaikenlaiset eläimet, sekä villit että kesyt, näkevät nälkää ja harvenevat, ja ihmisiä ajetaan pois ja eläimiä hävitetään. He kaatavat metsien puut ja vuoristojen kauneus katoaa. Kaupungit tehdään autioiksi, eikä pelloilla voi kulkea, ihmisyyden vähenemisen tähden, maa on oleva veren tahraama eikä tuota hedelmiään. Nämä miehet eivät ole barbaareja, jotka hallitsevat hirmuhallitsijan lailla, vaan erämaan lapsia ja he tekevät kaiken erämaaksi. He ovat inhottavia, kauhitusten rakastajia. Ja kun tulee se aika, että he alkavat jättää sitä erämaata, he alkavat lyömään raskaana olevia naisia miekoilla, ottavat lapsia äitiensä käsivarsilta ja murskaavat heidät eläinten ruuaksi. He tappavat papit, ensin saastutettuaan heidät pyhäköissä, ja makaavat naisten kanssa arvostetuilla ja pyhillä paikoilla, sellaisessakin, jossa harjoitetaan sitä salaperäistä veretöntä uhraamista. Heidän omat vaimonsa ja lapsensa pukevat ylleen, omien vaatteidensa päälle, niitä pyhiä vaatteita. Niitä laitetaan hevosille ja vuoteisiinkin. Pyhien haudoista tehdään talleja heidän eläimilleen. On oleva paljon murhaamista; koetuksen tuli koko kristikunnalle.

Luku 12. Pyhä apostoli sanoo: - "eivät kaikki ole Israel, jotka ovat Israelista". Samoin eivät nekään kaikki, jotka ovat kristittyjä, ole kristittyjä. Niin kuin kirjoitettu on: - "seitsemän tuhatta Israelin lasta on säästetty, jotka eivät ole taivuttaneet polviaan baalille", ja koko Israelin kansa varjeltiin heidän kauttansa. Näin myös silloin, sen luopumuksen ja Ismaelin lasten rangaistuksen aikaan, on vain harvoja todellisia kristittyjä, aivan niin kuin Vapahtaja sanoi pyhissä evankeliumeissa: - "kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?". Ja siihen aikaan täydellisten henkeä painetaan maahan. Ja monet tulevat kieltämään todellisen uskon ja elämää antavan ristin, ja pyhät salaisuudet, ja vaikka he eivät kohtaakaan väkivaltaa tai rangaistuksia tai muutakaan kaltoin kohtelua, he kieltävät Kristuksen ja seuraavat niitä luopioita. se Jumalan mielen mukainen apostoli näki nämä jo edeltä saarnatessaan ja sanoessaan: - "viimeisinä aikoina toiset luopuvat uskosta, kallistuvat eksyttävien henkien perään ja riivaajien oppeihin, puhuvat tekopyhiä valheita, omatunto poltinraudalla merkitty". Ja vielä hän sanoo: - "viimeisinä aikoina tulee vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, petollisia, kerskailijoita, ylpeitä, pilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, hyödyttömiä, epäpyhiä, vailla luonnollista armollisuutta, aselevon rikkojia, väärin syyttäjiä, kärsimättömiä, raivoisia, hyvän halveksijoita, huijareita, alkoholisteja, ylimielisiä, rakastavat mielihyvää enemmän kuin Jumalaa, heissä on jumalisuuden ulkomuoto, mutta he kieltävät sen voiman". Kaikki ne, jotka ovat heikkoja uskossa, tulevat tuntemaan sen rangaistuksen, ja he eroavat pyhistä seurakunnista vapaaehtoisesti. Itse se aika vetää heitä vääryyteen. Nöyrät, hiljaiset, hyödylliset ja luotettavat, täysijärkiset valitut, ovat kätköissä tuona aikana. Heidän sijaansa löytyy niitä, jotka ovat itserakkaita, rahan rakastajia, kerskailijoita, ylpeitä, pilkkaajia, kiristäjiä, petollisia, alkoholisoituneita, armottomia, luopioita, rauhan rikkojia, epäinhimillisiä, kiittämättömiä, epäpyhiä, väärin syyttäjiä, kärsimättömiä, raivoisia, villejä, huijareita, valehtelijoita, ylimielisiä, rakastavat mielihyvää enemmän kuin Jumalaa, haureellisia, avionrikkojia, varkaita, kieroja, pettäjiä, ihmiskauppiaita, niitä, joilla on jumalisuuden ulkomuoto, mutta he kieltävät sen voiman. Tällaisia ovat ne palvelijat niinä päivinä, ja he toteuttavat huolettomina niitä heille annettuja käskyjä. Heidän silmissään Herraa pelkääviä ei pidetä minkään arvoisina, vaan heitä pidetään häpeässä, niin kuin lantaa tallataan jalkoihin.

Luku 13. Sen rangaistuksen aikaan, Ismaelin lapsista syntyy sellainen kansa, joka menee sellaisiin eksytyksiin, että ihmiset alkavat pitää omaa elämäänsä halveksittavana. Papeilta viedään kunnia pois ja Jumalan palveleminen katoaa, ja seurakunnista lakkaa kaikki uhraaminen ja papeista tulee maallikoita. Siihen aikaan, sen seitsemännen viikon aikana, kun heidän valtansa vuosien lukumäärä täyttyy, se aika, jonka he hallitsivat maata, ihmisille ja eläimille lisääntyy ahdistus, on oleva nälänhätää ja vitsauksia, kuolemaa, ja ihmisiä heitellään pitkin maan pintaa kuin tomua, ja siihen aikaan joka päivä ihmiskunnan ylle tulee yksi vaiva lisää. Mies menee illalla sänkyyn, ja herää aamulla, ovellaan miehiä, jotka vaativat häneltä kullan tai hopean painoa, ja pakottavat hänet palvelemaan heitä, ja koko hänen valmis kulta- tai hopeavarastonsa kulutetaan. Mies joutuu myymään kaiken tarvitsemansa omaisuuden ja työkalunsa ja oman hautapaikkansakin. Siihen aikaan ihmiset myyvät lapsiaankin. Syy, miksi Jumala ei tunnu huomioivan uskollisia sinä aikana on se, että tulisi tunnetuksi uskollinen ja uskoton, luste eroteltaisiin vehnästä, sillä se on se koetuksen aika. Ja Jumala odottaa kärsivällisesti niiden vanhurskaiden ja uskollisten ahdistusten ajan, niin että ne valitut tulevat näkyviksi. Sillä Herra on puhunut meille näin: - "autuaita olette te, kun ihmiset teitä pilkkaavat ja vainoavat ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa, minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on oleva suuri taivaissa. Sillä niin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä, mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu." Ja kun sitä ahdistusta niiden ismaelilaisten taholta on kestänyt, kun ihmiset ovat epätoivoisia ja kärsivät, eikä heillä ole mitään pelastuksen toivoa tai lunastusta pois ismaelilaisten käsistä, heitä metsästetään, ahdistetaan ja kidutetaan nälällä ja janolla ja alastomuudella, nämä barbaarit syövät ja juovat, juhlivat voittojaan ja sitä tuhoa, jonka ovat aiheuttaneet Persialle ja Romanialle, Kilikialle ja Syyrialle, Kappadokialle ja Isaurialle, ja Afrikalle ja Sisilialle ja niille, jotka asuvat rooman lähellä, ja merensaarilla, pukeutuneena kuin sulhaset ja pilkaten he sanovat meille: - "kristityillä ei ole mitään pelastusta meidän käsistämme!" Silloin, yhtäkkiä, tulevat ne vaunut, ja kymmeniä tuhansia hevosia, tämä tapahtuu yhdeksännen viisitoistavuotiskauden ensimmäisessä kuussa ja se tapahtuma on peittävä alleen kaikki idän kaupungit. Se jakautuu kolmeen käskyyn. Ensimmäinen osa kääntyy kohti talven hedelmättömyyttä, aina Efesoon saakka, toinen Pergamoon ja kolmas Malaginaan saakka. Ja voi sinua, Fryygian ja Pamfylian ja Bitynian maa, sillä kun tulee kylmää ja jäätä, Ismael valtaa teidät. Sillä se tulee kuin tuli, joka kuluttaa kaiken, ja hän, mukanaan seitsemänkymmentä tuhatta merimiestä, hävittää merensaaret ja rannikoiden asukkaat. Voi sinua, Byza, sillä Ismael voittaa sinut! Sillä jokainen niistä Ismaelin hevosista kulkee kauttasi, ja ensimmäinen heistä pystyttää majansa eteesi, Byza, ja hän alkaa sotimaan, ja särkee sen Xylokerkon'n portin ja jatkaa aina sille "lehmälle" saakka. Ja se lehmä ammuu kovalla äänellä ja Xerolafon haukkuu ismaelilaisten tuhovoimasta. Silloin tulee ääni taivaista, joka sanoo: - "tämä rangaistus on minulle riittävä!" Ja Herra Jumala tempaa pois sen roomalaisten pelon ja laittaa sen ismaelilaisten sydämiin, he kääntyvät, ja heitä ajetaan kodeistaan ja murskataan armottomasti. Silloin täyttyy se, mikä on kirjoitettu: - "yksi ajaa takaa tuhatta, ja kaksi laittaa kymmenen tuhatta pakenemaan". Silloin myös ne heidän merimiehensä kauhistuvat ja kohtaavan tuhonsa. Silloin, yhtäkkiä, ahdistus ja kärsimys kohtaakin heitä, ja se kreikkalaisten kuningas, joka on siis se roomalaisten, menee heitä vastaan suuressa vihassa ja hän nousee niin kuin mies herätetään unestaan paljon viinin juomisen jälkeen, jota muut ihmiset pitivät kuolleen kaltaisena ja hyödyttömänä. Tämä mies tulee heitä vastaan Etiopian mereltä, ja syöksee miekan ja hävityksen Ethriboon, joka on se heidän kotimaansa, ja ottaa vangiksi heidän naisensa ja lapsensa. Sen kuninkaan pojat laskeutuvat niiden ylle, jotka asustavat luvatussa maassa, ja leikkaa heidät sieltä miekalla pois. Ja pelko valtaa joka paikan. Ja he ja heidän naisensa, ja heidän lapsensa, ja imettäjänsä, ja heidän isiensä maassa olevat leirit annetaan roomalaisten kuninkaan käsiin, miekalla ja vankeudella, ja kuolemalla ja tuholla. Ja roomalaisten kuninkaan ies on oleva seitsenkertainen siihen verrattuna, mitä he olivat laittaneet roomalaisten ylle. Ja suuri ahdistus valtaa heidät; nälkä ja jano ja murhe. Ja he itse saavat olla orjia, ja heidän vaimonsa ja lapsensa, ja he saavat palvella niitä, jotka kerran palvelivat heitä, ja se heidän orjuutensa on oleva sata kertaa katkerampaa ja tuskallisempaa. Ja se heidän hävittämä maa saa olla rauhassa, ja jokainen saa mennä omaan maahansa ja isiensä perintöosaan; Armenia, Kilikia, Isauria, Afrikka, Kreikka ja Sisilia. Ja jokainen vankeudesta selvinnyt menee omaansa ja isiensä maahan. Ja ihmiset lisääntyvät sen hävitetyn maan yllä kuin heinäsirkat. Egypti on autio, Arabia tulella poltettu, Abranous'n maa hävitetty ja meren rannikko on oleva rauhassa. Ja kaikki viha, ja roomalaisten kuninkaan raivo niitä kohtaan, jotka kielsivät meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, palaa loppuun, ja maa on oleva rauhassa. Ja maan päällä on oleva suuri rauha ja tyyneys, sellainen, jota ei ole ollut, eikä tule olemaankaan, ennen sitä aikojen lopun viimeistä päivää. Maan päällä on oleva ilo, ja ihmiset asettuvat aloilleen rauhassa, ja he rakentavat jälleen ne kaupungit, ja papit vapautetaan heidän sidoksistaan, ja siihen aikaan ihmiset saavat levätä ahdistuksistaan. Ja tämä on sitä rauhan aikaa, josta apostoli julisti, että "kun he sanovat, rauha ja turvallisuus, silloin äkillinen tuho lankeaa heidän ylleen", ja lisäksi Herra puhuu evankeliumissa näin: - "sillä niin kuin oli Nooan päivinä, ihmiset söivät ja joivat, naivat ja annettiin naimisiin, niin on oleva sinä viimeisenä päivänä". Sen tähden, sen rauhan aikaan, ihmiset istuvat maassa ilolla ja riemulla, syövät ja juovat, menevät naimisiin ja toisia annetaan naimisiin, hypitään ilosta ja riemusta, ja rakennetaan rakennuksia, eikä heidän sydämissään ole mitään pelkoa tai huolta. Silloin ne pohjoisen portit avataan, ja ne kansojen voimat tulevat ulos, jotka olivat sinne suljettuja, ja kaikki maa horjuu heidän kasvoistaan, ja ihmiset huutavat ääneen ja pakenevat, ja piiloutuvat vuorille ja luoliin ja hautoihin. Ja pelko saa heidät kuin kuolleeksi, monia menehtyy, eikä ole ketään hautaamassa heidän ruumiitaan. Sillä ne pohjoisesta tulevat kansat syövät ihmisten lihaa, ja juovat eläinten verta niin kuin vettä, ja syövät saastaista; käärmeitä ja skorpioneja, ja kaikkia kauhistuksia ja inhottavia eläimiä, ja maan matelijoita, ja kaikkea oksettavaa, ja kuolleita ruumiita ja sikiöitä naisten kohduista. He tappavat vauvat, jopa kaivavat niitä kohdusta ulos, keittävät lihat ja syövät ne. Ja he turmelevat ja saastuttavat maan, ja häpäisevät sen, eikä kukaan pysty vastustamaan heitä. Yhden vuosiviikon jälkeen, kun he ovat vallanneet Joppen, Herra Jumala lähettää yhden sotajoukkonsa johtajista ja hän lyö heidät yhdessä hetkessä. Ja näiden jälkeen se roomalaisten kuningas tulee, ja hän asustaa Jerusalemissa viikon, ja puoli vuotta, ja kun kymmenen ja puoli vuotta tulee täyteen, ilmestyy se kadotuksen lapsi.

Luku 14. Tämä mies syntyy Korazin'ssa ja hänet kasvatetaan Beetsaidassa, ja hän halitsee Kapernaumissa. Ja Korazin iloitsee, koska hän on siellä syntynyt, ja Beetsaida, koska hänet on siellä kasvatettu, ja Kapernaum, koska hän on siellä hallinnut. Tämän tähden evankeliumissa Herra sanoo kolmesti "voi!", sanoen: - "voi sinua, Korazin! Voi sinua, Beetsaida! Ja sitten, Kapernaum, joka olet korotettu taivaisiin, sinut lasketaan alas helvettiin!" Ja kun se kadotuksen lapsi on ilmestynyt, roomalaisten kuningas nousee Golgatalle, sinne, mihin se ristinpuu oli asetettu paikalleen, jossa Kristus, meidän Jumalamme, kärsi kuoleman. Ja se roomalaisten kuningas ottaa hänen seppeleensä ja laittaa sen ristille ja levittää kätensä taivaita kohti, ja antaa kristittyjen kuningaskunnan Isälle Jumalalle. Ja se risti otetaan ylös taivaaseen, sen seppeleen kanssa, sillä se risti, johon meidän Herramme Jeesus Kristus ripustettiin kaikkien pelastuksen tähden, on oleva hänen edessään hänen tulemuksessaan, epäuskoisia vastaan. Ja se Daavidin profetia tulee täyttymään, joka sanoo, että päivien lopulla "Etiopia on ojentava kätensä Jumalan puoleen", koska siitä Khuseth'n siemenestä, etiopialaisten kuninkaan folin tyttären, sieltä ojennetaan kädet Jumalan puoleen, lopun aikana. Ja kun se risti on kohonnut taivaaseen, roomalaisten kuningas antaa henkensä, silloin tehdään tyhjäksi kaikki valta ja voima. Ja silloin se kadotuksen lapsi ilmestyy, tämä mies on Daanin sukukunnasta sen patriarkka Jaakobin profetian mukaan, joka sanoo: - "Daan on käärme tiellä, polun vieressä, joka puree hevosta kantapäähän, niin että sen ratsastaja kaatuu taakse, odottaen Herran pelastusta". Se hevonen siis on vanhurskaiden totuus ja oikeamielisyys, ja se kantapää se viimeinen päivä, ja nämä pyhät ovat niitä, jotka siihen aikaan ovat hevosen päällä, se merkitsee, että he ovat todellisen uskon kalliolla, ja heitä puree käärme, joka on se kadotuksen lapsi, kantapäähän, joka merkitsee niitä viimeisen päivän näyttäviä kulkueita ja valheen ihmetekoja. Sillä siihen aikaan hän tekee maan päällä monia ihmeitä ja merkkejä, jotka ovat kuitenkin voimattomia ja katoavia. Sillä sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, kuurot kuulevat ja riivatut paranevat. Hän saa auringon muuttumaan pimeydeksi ja kuun vereksi, ja näillä väärillä ihmeillä ja ihmeellisillä valheen ihmeteoilla hän eksyttää, jos mahdollista, ne valitutkin, aivan niin kuin Herra jo edeltä kertoi. Sillä ymmärtäväisellä silmällä katsellessaan Jaakob havaitsi, mitä tulisi tapahtumaan sen pahan käärmeen toimesta, joka siis on se kadotuksen lapsi, että ihmisille tulee ahdistus ja epätoivo, ja hän sanoi jo edeltä sen äänen, joka on kohoava ihmiskunnalta: - "me olemme odottaneet sinun pelastustasi, oi Herra!" Ja Herrakn profetoi, sanoessaan: - "jos mahdollista, juuri ne valitutkin." Tämä kadotuksen lapsi menee ylös Jerusalemiin, ja istuu Jumalan temppelissä kuin Jumala, vaikka on lihallinen ihminen, ihmisen siemenestä, ja äidistä, joka on Daanin sukukunnasta. Myös Juudas Iskariot, joka kavalsi Herran, oli Daanin sukukunnasta. Kun noiden päivien ahdistus lisääntyy sen kadotuksen lapsen kautta, Jumala ei kestä katsoa alas ihmiskunnan menehtymistä, niiden, jotka hän on lunastanut oman perhekuntansa verellä, ja niin hän lähettää hänen mielensä mukaiset ja luotettavat palvelijat, Eenokin ja Elian niitä vastavoimia vastaan. Kaikkien kansakuntien edessä he paljastavat hänen petoksensa, ja osoittavat hänet valehtelijaksi ja turhaksi jokaiselle ihmiselle, ja että hänet oli lähetetty monien kadotukseksi ja eksytykseksi. Niin ne ansat näkevät, kuinka hänet laitetaan häpeään, ja Jumalan palvelijat paljastavat hänen valheensa, ja he hylkäävät hänet ja pakenevat hänen luotaan, ja liittyvät noihin vanhurskaisiin miehiin. Sitten nähdessään, että hänet on määrätietoisesti tuomittu, ja että hän on kaikkien halveksima, kiehuen kiukusta ja vihasta, tämä mies tappaa nuo pyhät. Silloin ilmestyy se Ihmisen Pojan tulemuksen merkki, ja hän tulee taivaan pilvissä, taivaallisella kirkkaudella, ja "Herra on kuluttava hänet suunsa hengellä", sen apostolisen ilmestyksen mukaan. "Silloin vanhurskaat loistavat" kuin valoina maailmassa, pitäen kiinni siitä elämän sanasta, ja pahantekijät ajetaan pois ja käännetään kohti helvettiä, josta me kaikki, jotka palvelemme elävää Jumalaa, pelastumme sen ihmiskunnalle osoitetun armon ja rakkauden tähden, joka tulee meidän Herraltamme ja Jumalaltamme ja Vapahtajaltamme Jeesukselta Kristukselta, ja Isältä, ja heidän kanssaan se Pyhä ja elämää antava Henki, heille kunnia, kirkkaus, valta, kuninkuus ja ylhäisyys nyt, aina, ja iankaikkisesti, amen.

Alkuperäinen: Metodiuksen ilmestys Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index


ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä