Etusivu Raamattu Artikkelit - ABC Haku

Johannes Kastajan kuolema

Kreikankielinen pohjateksti "Patrologia Orientalis XIX", sivut 526-541. Kirjassa myös ranskankielinen käännös tekstistä, millekään muille kielille teosta ei ole koskaan aikaisemmin käännetty. Tyypillinen varhaiskeskiaikanen kertomus, joka voisi olla latinaksikin kirjoitettu alunperin, selkeän sanavaraston tähden. Tulossa englanninkielinen versio "The New Apocryphal New Testament" teokseen, jonka pitäisi valmistua viimeistään 2016. Teksti vaihtuu välillä Johanneksen opetuslapsen sanoiksi, ja välillä kirjoitetaan ulkopuolisen näkökulmasta, mutta voi olla tekstin kopioijan ajatuskatkokin. Teksti on vähintään 1500 vuotta vanha, mutta varsinaista alkuperää on hyödytöntä alkaa arvailemaan, mitään faktatietoa ei luonnollisesti ole. Suomennettu 5.6.2015.

Kun kuusi kuukautta vaille viisituhatta vuotta oli kulunut maailman luomisesta, syntyi Johannes Kastaja, pyhän hengen profetian mukaan. Hän oli tooralla ja profeetoilla täytetty sanansaattaja, ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan edelläkävijä. Täynnä pyhää henkeä hän meni erämaahan; hän asui erämaassa, syöden heinäsirkkoja ja metsähunajaa, ja kasvien mehua, siihen päivään saakka, kunnes hän oli ilmestyvä Israelin eteen.

Gabriel ilmestyi hänelle ja sanoi: - "näin sanoo Herra Jumala, joka muovasi sinut kohdussa, valmistamaan pelastuksen tietä, ja opettamaan asuttujen paikkojen ihmisille hänen tahtoaan, ja kastamaan kaikkia, jotka tulevat sisälle parannukseen; nyt minä lähetän sen minun ainoan Poikani, että kaikki ihmiset vapautettaisiin kaikesta paholaisen eksytyksestä. Kun sinä kastat heitä, käske heitä tekemään parannusta, sillä taivasten kuningaskunta on lähellä. Itse minun poikani on löytävä sinut ja tuleva sinun kastamaksesi, ja sinä pyhität vedellä niin, että kaikki siinä tapahtuva on tuleva sen kautta pyhitetyksi. Tämä on se merkki, joka sinulle annetaan, että tietäisit, että hän on minun Poikani; se, jonka päälle sinä näet hengen laskeutuvan ja jäävän, kyyhkysen muodossa. Hän on se elävien ja kuolleiden tuomari, jonka viha on kohtaava niitä, jotka eivät häntä usko."

Niin Johannes meni Eelimiin ja kastoi siellä. Kaikki juutalaiset tulivat hänen luokseen kastettavaksi. Monet kuitenkin loukkaantuivat häneen, eivätkä uskoneet hänen saarnaansa. Hän käski niitä juutalaisia, joita kastoi: - "oi te kyykäärmeiden sukupolvi, kuka osoitti teille, kuinka paeta sitä tulevaa rangaistusta? Sen tähden, tehkää parannuksen hedelmiä, niin kuin kirjoitettu on!" Johanneksella oli pukunaan kamelinkarvoista tehty vaate, ja hänen vyötäröllään oli nahkavyö. Hänen maineensa levisi kautta koko Galilean ja Juudean, ja monille alueille niiden lähelle.

Juudeaa hallitsi paha Herodes. Yksi hänen ylimmäisistään tuli Johanneksen luokse, sinne, missä hän kastoi, ja kuuli hänen sanansa, ja meni sitten kertomaan siitä kaiken Herodekselle. Herodes sai selville kaiken, mitä Johanneksesta kerrottiin ja mitä hän opetti, ja sanoi: - "monien vuosien jälkeen on noussut uusi profeetta, joka on ihmisille pahennukseksi. Niin kuin minun valtaani kuuluu, minä tahdon, tuokaa hänen minulle, sillä minulla on hänelle joitakin kysymyksiä.

Nilos, Herodeksesta seuraava, vastasi ja sanoi kuningas Herodekselle: - "me pyydämme sinun kuninkuuttasi, oi Herra, että tuot hänet tähän kaupunkiin, että me voisimme oppia kaikkea, mitä hän puhuu ja tekee." Herodes asui Zebasten kaupungissa. Niin kuningas Herodes kutsui viidenkymmenen päämies ja sanoi: - "mene Jordanin maahan ja tuo minulle tänne sekä Johannes, että ne hänen neljäkymmentä opetuslastaan". Se viidenkymmenen päämies lähti ja meni sinne, missä Johannes oli kastamassa. Kun hän näki hänet, ja ne kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, ja sen kirkkauden, joka peitti hänen kasvonsa, hän pelkäsi, eikä uskaltanut puhua hänelle. Johannes näki, että hän oli peloissaan, ja tiesi, miksi hänet oli lähetetty, ja sanoi: - "sano kuningas Herodekselle, ettei vielä ole minun aikani tulla sinun eteesi. Mutta ne päivät tulevat, kun minä seison sinun edessäsi, ja syytän sinua siitä sinun jumalattomuudestasi, ja sanaa vastaan rikkomuksistasi, sinun silmesi edessä, sillä sinun ajatuksesi ovat pahat, ja sinun aikomuksesi minua kohtaan ovat katkeria, etkä saa rauhaa siitä vapaamielisyydestä, joka sinua ympäröi, vaan olet turmeltunut, ja jopa tahdot hyötyä omasta veljestäsi. Sinä et näe Jumalaa, joka tietää kaiken, häntä, joka on antanut sinulle kuninkuuden, vaan sinä olet kieltänyt ja hylännyt maailman Luojan. Sinä sanot rikollisessa sydämessäsi, 'minä olen, eikä toista ole!' Mutta ensin tulee Hän, jonka on tultava, hän ei enää viivy." Se viidenkymmenen päämies palasi Herodeksen luokse ja kertoi hänelle kaiken, mitä Johannes oli sanonut. Nämä sanat kuultuaan Herodes oli ihmetyksen valtaama ja sanoi ylimyksilleen: - "mikä henki tuolla vaarallisella miehellä oikein on, kun hän tietää minun ajatukseni, vaikka minä olen poissa? Onko kaikki paljastettua, eikä mikään pääse häneltä pakoon? Tämä on järkyttävää!" Siitä lähtien Herodes mietti ja tahtoi Johanneksen tappamista.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden Johannes tuli, ja eli Jordan-virran lähellä, koska siellä hänen oli tultava hänen kastettavakseen. Sen tähden, kolmenkymmenen päivän jälkeen Jeesus tuli Jordan-virralle, ja kun Johannes näki hänen tulevan häntä kohti, hän levitti kätensä ja sen vaatteen, johon hän oli pukeutunut, ja sanoi ympärillään oleville: - "katso, se Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Niin Jeesus tuli Johanneksen kastettavaksi, ja nähdessään olevansa johdatuksessa hän sanoi: - "minun tarvitsee tulla sinun kastettavaksesi, ja sinä tulet minun luokseni", mutta Jeesus sanoi: - "tehkäämme oikein, koska niin täytyy tehdä, ja kaikkea, mikä on oikeaa". Niin Johannes kastoi heti, ja näki Jumalan hengen laskeutuvan kuin kyyhkynen, ja jäävän hänen päälleen. Ja kun hän tuli vedestä ylös, Johannes laski hänet menemään.

Kastettuaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, Johannes meni Zebasteen. Herodes, joka halusi oppia, toi hänet hänen lähelleen. Johannes tuotiin hänen eteensä, ja kaikkien niiden hänen seurassaan olevien ylimysten edessä hän sanoi hänelle: - "miksi halusit tuoda toisen palvelijan tänne, vaikka sinulla on luottamus siihen omaan turhuuteesi? Miksi pelkäät, että valkeus erottaa pimeyden? Miksi kätket sitä myrkkyä ja pahuuden käärmettä, joka on sinun sydämessäsi, ja olet jumalattomasti saastuttanut sinun veljesi vuoteen? Miksi näytät niin miehekkäältä ja tyyneltä ulkoisesti, mutta sisäisesti olet sydämessäsi ahdistunut, aviorikoksen tahraama? Sinun ei ole luvallista pitää veljesi vaimoa."

Kuullessaan nämä sanat Herodes raivostui, kun hän oli nuhdellut häntä kaikkien edessä, ja määräsi hänet heitettäväksi kahleissa vankilaan. Mutta myös kaikki ne, jotka olivat kuulleet Johanneksen sanat, ja nähneet hänet, menivät vankilalle. Herodes sai kuulla, että suuria kansanjoukkoja meni vankilaan, ja valitti siitä, että niin monet kaupungissa olivat Johanneksesta kiinnostuneita, ja suunnitteli tappavansa hänet pian. Johannes pyysi vanginvartijoita tuomaan hänen opetuslapsensa hänen luokseen, mutta vartija ei halunnut tehdä sitä, Herodesta peläten. Kun opetuslapset kuitenkin tulivat, vartija esti heitä menemästä hänen lähelleen. Mutta Johannes pyysi sitä vartijaa taas ja ohjasi hänet tervehtimään heitä, ja ne hänen opetuslapsensa murehtivat kovaan ääneen, ja johtaja tuli ja käski heitä menemään sisälle. Illan tullessa me istuimme rukouksessa, ja Johannes suuteli meitä jokaista ja alkoi rukoilla näill sanoilla: - "oi Jumala, joka olen maailmaa ennen sinun sanasi kanssa, meidän Jumalamme, joka olet täyttänyt meidät pyhällä hengellä, joka olet perustanut taivaat ja maan, ja kätkenyt ne taivasten vesivarastot, sinä, joka olet suunnitellut valtavat enkelijoukot toteuttamaan oikeutta, sinä, joka asetat rajat merelle, etkä salli sen nousta meitä vastaan halutessaan, vaan se on velvollinen tottelemaan, sinä, joka määräsit vedet tuottamaan eläviä olentoja, ja annoit sanan kaikille, jotka tottelevat, varusta nyt sinun palvelijasi tässä tänä päivänä uskomaan sinun läsnäolossasi Kristukseen, joka teki kaiken näkyvän ja näkymättömän, älä käänny pois, älä meitä jätä, älä meitä hylkää, älä vihastu meitä kohtaan, vaan pelasta meidät, sinä myrskyjen hallitsija ja oikeaan suuntaan ohjaaja, sillä sinun on kunnia aina ja iankaikkisesti, amen." Tämän rukouksen jälkeen hän sanoi: - "lapseni, minä tahdon teidän tietävän, että huomenna, kuudennella hetkellä, Herodes lähettää pyövelin katkaisemaan pääni, ja kantamaan sen jälkiruokana lautasella palatsiin sen aterioiden joukkoon, kaikkien hänen kanssaan istuvien eteen. Se annetaan palkkioksi tanssista, ja annetaan sille äidille, sen hänen alennustilansa tähden ja sen nuhteen tähden, jonka minä saatoin Herodeksen tiedoksi. Minä pyydän teitä siis, älkää hylätkö minun asetuksiani, älkääkä pelätkö, kun minut tapetaan, älkääkä alkako vihaamaan heitä, älkää vaeltako jumalattomien kanssa, älkääkä puhuko pahaa veljistänne. Sen ihmisen pelko ei erota teitä Kristuksesta, älkääkä saattako Kristusta poistetuksi kaupungeista, ja pitäkää usko ja rakkaus, älkää antako hyvinvoinnin olla esteenä. Teitä lyödään, älkää lyökö takaisin, älkääkä etsikö ulospääsyä tilanteista kasvatuksen keskellä. Kääntäkää silmänne pois aviorikoksista, sylkekää haureutta ja ahneutta, karkoittakaa ylpeys teistä pois. Muistakaa Mooseksen tooran profeettoja, kiinnittyköön sielunne heihin ja sydämenne nouskoon kohti Jumalaa, pitäkää soihtunne palavina, lamppunne loistavina, laulakoon suunne ylistystä. Olkoon uhrinne turmeltumaton, puheenne suolalla maustettua." Sitten hän toivotti heille rauhaa kolmesti, ja lähetti heidät pois.

Seuraavana päivänä oli Herodeksen suuri merkkipäivä, ja Herodes kutsui kaikki hänen ylimyksensä aterialle. Vieraana oli Nilos Herodes, se toinen, Kyrillos kolmas, Lucius neljäs, Hygnos viides, Akolius kuudes, Caius seitsemäs, Felix kahdeksas, Sosipatros yhdeksäs, Antonius kymmenes, Akilles yhdestoista, prokuraattori Iras alfiolainen kolmastoista, ne neljästoista, viidestoista, kuudestoista, afrikkalainen Hemenus seitsemästoista, Julius kahdeksastoista, Trankillianus yhdeksästoista, toinen Herodes kahdeskummenes, Julius Aetius kahdeskymmenes ensimmäinen ja kahdeskymmenes toinen. Nämä ovat Herodeksen ruhtinaita, jotka olivat kutsuttuja siihen juhlaan. Edellisenä päivänä Herodeksella oli syttynyt himo Herodiaa kohtaan, paholaisen kautta, joka aina ja joka paikassa aiheuttaa pahaa sen naisten heikkouden kautta, ja nyt hän kohdisti huomionsa toteuttakseen vääryyttä Herodeksen syntymäpäivänä. Kun se suurkuningas tuli heidän eteensä, he alkoivat ylistämään häntä ja lausumaan: - "kaikkien sinun lastesi sielut tahtovat riemuita sinun onnessasi, meidän vihollisemme ovat äkisti kadonneet ja päätyneet kadotukseen, meidän oma voimamme, sinun tukemanasi, on lisäävä hyvinvointia meille ja kaikille sinun alamaisillesi. Mutta nyt, oi voittoisa kuningas, sinun palvelijasi eivät aterioi Johanneksen edessä, saisit tappaa hänet, sillä hän tuhoaa meidän toivomme ja on aiheuttanut meille vahinkoa ja menetystä. Meidän laittaessamme toivomme sinuun, hän tuo toista lakia ja sanoo, että on joku toinen Kristus, joka on kuningas. Jos sellainen laki pääsee valtaan, meidän oppimme tuhoutuvat ja meidän voimamme vähenee kyvyttömäksi. Mutta kysy, jos tämä turha opetus saadaan lakkaamaan sen opettajan kautta, ja jos hän ei lopeta, määrää hänet tapettavaksi." Kuningas lähetti Juliuksen sanoen: - "kysy Johannekselta, kysy mistä hän saa sanansa ja kerro se minulle, mutta kiirehdi, ennen ruoka-aikaa." Niin Julius meni vankilalle ja sanoi Johannekselle: - "miksi sinut vangittiin?" Johannes vastasi: - "koska minä syytin isäntääsi jumalattomuudesta." Julius vastasi: - "olisi parempi olla sitä kertomatta minulle." Johannes sanoi: - "minä sanoin sen isännällesi, enkö sitten toistaisi sitä sinun edessäsi?" Julius sanoi: - "Johannes, lakkaa tuosta kapinallisesta asenteestasi, ettei kuningasten, tai jopa jumalien, tarvitsisi alkaa toimenpiteisiin sinua vastaan." Johannes vastasi: - "minut on lähetetty syyttämään vääryyksistä." Julius vastasi: - "ei meillä ole tarvetta tuollaisiin ajatuksiin, lakkaa tuo opetus!" Johannes vastasi: - "mene isäntäsi lähelle ja kerro hänelle, että Johannes syyttää häntä hänen tekemisistään, ja sanoo, että se hänen kuninkuutensa on turha." Kun Julius kuuli tämän, hän meni kertomaan sen kuningas Herodekselle, ja siellä oli hiljaista, koska oli jo se ruoka-aika.

Heidän syödessään pöydässä ha alkoivat tulla juovuksiin ja menettivät itsehillintänsä. Silloin Herodes ohjeisti Herodaan tytärtä tanssimaan hänen edessään. Hän tuli sisään, eikä tahtonut tanssia. Kuningas sanoi: - "pyydä minulta vaikka puoli kuningaskuntaa, ja mitä haluatkin, sen minä teen." Niin hän tanssi ja se miellytti Herodesta ja hänen vieraitaan, ja tyttö meni ulos ja sanoi äidilleen: - "mitä minä pyydän kuninkaalta?" Hän sanoi: - "pyydä Johannes kastajan päätä." Herodistos meni sisään ja sanoi kuninkaalle: - "anna minulle tällä lautasella Johannes kastajan pää, ja se riittää minulle." Herodesta suretti, koska hän olisi halunnut vielä puhua Johanneksen kanssa kasvoista kasvoihin, mutta valansa ja vieraidensa tähden hän ei tahtonut siitä kieltäytyä. Sen tähden kutsuttiin pyöveli, ja hänelle sanottiin: - "mene vankilaan, katkaise Johannekselta pää, laita se lautaselle ja tuo tänne minulle." Pyöveli meni, katkaisi Johanneksen pään, laittoi sen lautaselle ja toi sen Herodekselle. Herodes otti sen ja antoi sille nuorelle tytölle. Tyttö otti sen vastaan ja tanssi keskellä juhlasalia ja antoi sen äidilleen Herodiaalle.

Akolius, yksi Herodeksen vieraista, oli Johanneksen opetuslapsia. Herodistoksen äidille se oli liikaa, ja siksi hän jätti sen aterian ja meni pyytämään sitä Johanneksen päätä. Hän sai sen, ja koska hänellä oli aivan uusi ruukku, johon ei oltu vielä laitettu mitään, hän laittoi sen irroitetun pään sinne ja sinetöi sen lyijysinetillä. Sitten hän kutsui kuusi Johanneksen opetuslasta ja sanoi heille: - "ottakaa opettajanne pää, menkää ulos tästä kaupungista ja laittakaa se talteen. Toiset saavat mennä vankilaan ottamaan profeetan ruumiin ja haudata hänet." Ne kuusi Johanneksen opetuslasta veivät hänen päänsä ja menivät Emese-nimiseen kaupunkiin, joka on lähellä spelaiolaisia, ja he löysivät luolan ja laittoivat sen Johanneksen pään sinne, ja ne hänen kuusi opetuslastaan jäivät sille alueelle kuolemaansa saakka.

Minä kirjoitan tätä, veljeni, vaikka minä olen huono Johanneksen opetuslapsi, mutta hänen kauttaan minä opin seuraamaan ja uskomaan meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, joka on lunastava meidät tulevasta tuomiosta. Kun Johanneksen pää katkaistiin, hän oli kolmekymmentä kolme vuotta vanha. Hänet tapettiin helmikuun toiseksi viimeisenä päivänä. Me muistelemme häntä, ja saamme hänen kanssaan olla osallisia taivasten kuningaskunnasta, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jolle Isän ja pyhän hengen kanssa kunnia, voima, kirkkaus ja ylistys nyt, aina ja iankaikkisesti, amen.

Alkuperäinen: Johannes Kastajan Kuolema Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index


ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä