Jobin Testamentti

Jobinkin testamentti mainitaan paavi Gelasiuksen julistuksessa vuodelta 496, tämä on siis ollut kirkonkin piirissä tunnettu teos jo 1500 vuotta sitten. Tämän on kääntänyt englanniksi M.R.James 1897, en tiedä mistä kielestä James oli tuon kääntänyt, mutta tässä on mahdollisimman sanatarkka suomennos. Luultavasti tämä on käännetty hepreasta, ainakin luvussa kymmenen oli ’sheol’ (tuonela) ja erisnimien kirjoitusasukin viittaa siihen, ettei välillä ole muita kieliä. Jos tämä Job on siis sama kuin Jobab, raamatun mukaan hän olisi Aabrahamin isän Terahin serkku. Tämä sopii hyvin yhteen Jobin kirjan kirjoittamisen ajankohdan kanssa. Suomalaisessa 1933 VT:ssa nimi on kirjoitettu ’Joobab’. Kirjassa esiintyvä Nahor voisi olla Terahin isä. Näiden lisäksi myösUus oli Seemin poikia, kts. 1Moos.10:22-29 ja luku 11:10-24.

Luku 1.

Päivänä, jona hän tuli sairaaksi ja hän tiesi, että hän joutuisi jättämään ruumiissa olemisensa, hän kutsui hänen seitsemän poikaansa ja kolme tytärtään yhteen ja puhui heille seuraavasti: "Muodostakaa piiri ympärilleni, lapset, ja kuulkaa, ja minä kerron teille, mitä Herra teki minulle ja kaiken, mitä minulle tapahtui. Minä olen teidän isänne Job. Tietäkää siis te, minun lapseni, että te olette valitun sukupolvi ja pitäkää huoli aatelisesta syntyperästänne. Minä olen edomilainen, veljeni on Nahor ja teidän äitinne on Diina, hänen kauttaan olen tullut teidän isäksenne. Minun ensimmäinen vaimoni kuoli toisten kymmenen lapseni kanssa katkeran kuoleman. Kuunnelkaa nyt, lapset, ja minä paljastan teille sen mitä minulle tapahtui.

Minä olin hyvin rikas mies, eläen Uusin maassa (’Ausitius’ olisi oikeastaan ’Uusilaisten’, mutta kun raamatussammekin on Uusin maa, siksi tässäkin) ja ennen kuin Herra oli nimennyt minut Jobiksi, nimeni oli Jobab.

Koettelemukseni alku oli näin. Lähellä taloani oli eräs kansan palvoma patsas ja minä näin, kuinka sille tuotiin jatkuvasti polttouhreja kuin jumalalle. Sitten minä mietin ja sanoin itselleni: ’Onko tämä se, joka teki taivaan ja maan ja meren ja meidät kaikki? Kuinka voin tietää totuuden?’

Ja tuona yönä kun makasin unessa, ääni tuli ja kutsui: ’Jobab! Jobab! Nouse ylös, ja minä kerron sinulle, kuka se on, josta halusit tietää. Tämä kuitenkin, jolle ihmiset tuovat polttouhreja ja juomauhreja, ei ole jumala, vaan tämä on viettelijän voimaa ja työtä, jolla hän harhauttaa kansaa.’

Ja kun minä kuulin tämän, kaaduin maahan kasvoilleni ja murehdin itseäni sanoen: ’Oi minun Herrani, joka puhut sieluni pelastuksen puolesta. Minä rukoilen sinua, jos tämä on saatanan patsas, minä rukoilen sinua, anna minun mennä ja tuhota se ja puhdistaa tämä paikka. Sillä ei ole ketään, joka voisi kieltää minua tekemästä tätä, sillä minä olen tämän maan hallitsija, niin että nuo, jotka elävät siinä, eivät enää olisi johdettavissa harhaan.’

Ja ääni, joka puhui liekistä, vastasi minulle: ’Sinä voit puhdistaa tämän paikan. Mutta katso, minä julistan sinulle, mitä Herra määräsi minun kertoa sinulle, sillä minä olen Jumalan arkkienkeli.’ Ja minä sanoin: ’Mitä tahansa hänen palvelijalleen kerrotaan, minä kuuntelen.’ Ja arkkienkeli sanoi minulle: ’Näin puhuu Herra: Jos sinä otat tehtäväksesi tuhota ja poistaa saatanan kuvan, hän asettaa itsensä vihaan, sotimaan sinua vastaan ja hän osoittaa kaiken pahuutensa sinua vastaan. Hän tuo yllesi monia vakavia vitsauksia ja ottaa sinulta pois kaiken, mitä sinulla on. Hän ottaa pois lapsesi ja aiheuttaa sinulle paljon pahaa. Sitten sinä joudut painimaan kuin urheilija ja vastustamaan tuskaa varmana palkkiostasi, voittamaan koettelemuksia ja murheita.

Mutta kun sinä kestät, minä teen nimesi tunnetuksi läpi kaikkien maan sukupolvien, maailman loppuun saakka. Ja minä palautan sinulle kaiken, mitä sinulla oli ollut, ja sinulle annetaan kaksinkertaisesti se, mitä tulet menettämään, että tietäisit, että Jumala ei katso henkilöön, vaan antaa hyvää jokaiselle, joka sen ansaitsee. Ja myös sinulle se tullaan antamaan, ja sinulle laitetaan kuihtumaton kruunu. Ja ylösnousemuksessa heräät ikuiseen elämään. Silloin sinä tiedät, että Herra on vanhurskas ja todellinen ja mahtava.’

Johon minä vastasin, lapseni: ’Rakkaudesta Jumalaan minä kestän kuolemaan saakka kaiken, mitä tulee ylleni, enkä vetäydy takaisin.’ Sitten enkeli laittoi hänen sinettinsä ylleni ja jätti minut.

Luku 2.

Tämän jälkeen minä nousin yöllä ja otin viisikymmentä orjaa ja menin patsaan temppeliin ja tuhosin sen maahan. Ja niin minä menin takaisin talooni, ja annoin käskyn, että ovi tulee lukita lujasti sanoen ovenvartijoilleni: ’Jos joku kysyy minua, älkää ilmoittako minulle vaan sanokaa hänelle: hän tutkii kiireisiä asioita, hän on sisällä’.

Sitten saatana pukeutui kerjäläisen valepukuun ja koputti kovaa ovelleni sanoen ovenvartijalle: ’Ilmoita Jobille ja sano, että haluan tavata hänet.’ Ja ovenvartija tuli ja kertoi minulle sen, mutta hän kuuli, että olin opiskelemassa.

Epäonnistuttuaan tässä itse paha meni pois ja otti olkapäälleen vanhan, revityn korin ja meni ja sanoi ovenvartijalle: ’Sano Jobille, että antaa minulle leipää kädestäsi että voisin syödä’. Ja kun minä kuulin tämän, minä annoin hänelle (ovenvartija oli nainen, mutta suomen kielessä hän-sanoilla ei ole mask. tai fem. -muodoissa eroja. Monissa muissa kielissä sukupuoli tulee selvästi esille) palanutta leipää annettavaksi hänelle, ja tein hänelle selväksi: ’Älä odota syöväsi leivästäni, sillä se on sinulta kielletty’. Mutta ovenvartija häpesi ojentaa hänelle palanutta ja tuhkaista leipää, ja kun hän ei tiennyt, että se oli saatana, hän antoi hänelle omaa hyvää leipäänsä ja antoi sitä hänelle. Mutta hän otti sen tietäen, mitä tapahtui, ja sanoi neidolle: ’Mene, huono palvelija, ja tuo minulle se leipä, joka annettiin sinulle annettavaksi minulle.’ Ja palvelija itki ja puhui surullisena: ’Sinä puhut totta sanoessasi minua huonoksi palvelijaksi, koska en ole tehnyt niin kuin herrani opasti.’ Ja hän kääntyi ja toi hänelle palaneen leivän ja sanoi hänelle: ’Näin sanoo herrani: sinä et saa syödä enää leipääni, sillä se on kielletty sinulta. Ja tämän minä annan sinulle, ettei minua syytettäisi siitä, etten antanut viholliselle, joka pyysi.’ Ja kun saatana kuuli tämän, hän lähetti palvelijan takaisin luokseni sanoen: ’Niin kuin näet, tämä leipä on kokonaan palanut, samalla tavalla poltan minä pian sinun ruumiisi tehdäkseni sen tämän kaltaiseksi.’ Ja minä vastasin: ’Tee mitä haluat tehdä ja toteuta, mitä ikinä suunnitteletkin. Sillä minä olen valmis kestämään sen, mitä tuot ylleni.’ Ja kun paholainen kuuli tämän, hän jätti minut ja kulkien taivaan alle hän otti Herralta valan, että hän saisi vallan kaikkeen omaisuuteeni. Ja otettuaan vallan hän meni ja otti heti kaiken hyvinvointini.

Luku 3.

Sillä minulla oli 130000 (tai 30100) lammasta, ja näistä erottelin 7000 orpojen, leskien, puutteellisten ja sairaiden vaatetukseen. Minulla oli 800:n koiran lauma, jotka vartioivat lampaitani ja näiden rinnalla 200 vartioi taloani. Ja minulla oli yhdeksän myllyä, jotka työskentelivät koko kaupungin puolesta ja laivoja kuljettamassa tavaroita, ja minä lähetin niitä jokaiseen kaupunkiin ja kylään heikoille ja sairaille ja niille, jotka olivat onnettomia. Ja minulla oli 340000 (tai 40300) paimentoilaisaasia, ja näistä asetin erilleen 500, ja näiden jälkeläiset määräsin myytäväksi ja tuoton annettavaksi köyhille ja puutteellisille. Sillä kaikesta maasta köyhät tulivat tapaamaan minua.

Taloni neljä ovea olivat avoinna, jokainen vartijan vartoioitavana, joka katsoi oliko ihmisiä tulossa kysymään almuja tai näkisivätkö he minun istuvan yhdellä ovista, että he voisivat jättää muut ja ottaa mitä ikinä he tarvitsivat.

Minulla oli myös kolmekymmentä liikkumatonta pöytää valmiina kaikkina hetkinä ainoastaan muukalaisille, ja minulla oli myös kaksitoista pöytää levitettyinä leskille. Ja jos kuka tahansa tuli kysymään almuja, hän löysi ruokaa pöydältäni otettavaksi, kaiken mitä tarvitsi, enkä käännyttänyt oveltani ketään tyhjällä vatsalla.

Minulla oli myös 3500 härkäparia, ja näistä minä valitsin 500 ja laitoin ne kyntämään. Ja näiden kanssa olin tehnyt kaiken työn jokaisella pellolla, ja niiden sadon tuoton minä laitoin sivuun köyhille heidän pöydilleen. Ja minulla oli orjia valittuna heidän palvelemisekseen. Oli myös muutamia muukalaisia, jotka ymmärsivät hyvän tahtoni ja halusivat itse palvella tarjoilijoina. Toiset, pulassa ollessaan, ja kyvyttöminä ansaitsemaan elatustaan, tulivat pyytämään sanoen: ’Me rukoilemme sinua, koska myös me voisimme täyttää tämän palvelijan viran, eikä meillä ole omaisuutta, sääli meitä ja lainaa meille rahaa, että voisimme mennä suuriin kaupunkeihin myymään. Ja ylijäämän tuotosta me antaisimme avuksi köyhille ja sitten palauttaisimme sinulle omasi. Ja kun minä kuulin tämän, minä olin iloinen, että he ottaisivat tämän yhdessä minulta taloudenhoidoksi köyhiä varten. Ja halukkaalla sydämellä minä annoin heille mitä he tahtoivat, ja hyväksyin heidän kirjallisen siteensä, mutta en ottanut heiltä muuta vakuutta paitsi tuon kirjoitetun dokumentin. Ja he menivät ulkomaille ja antoivat köyhille niin kauan kuin he menestyivät. Säännöllisesti kuitenkin joitakin heidän tavaroitaan katosi tiellä tai merellä tai heitä ryöstettiin. Silloin he tulivat luokseni ja sanoivat: ’Me rukoilemme sinua, toimi jalosti meitä kohtaan, että me näkisimme, kuinka voisimme palauttaa sinulle omasi.’ Ja kun minä kuulin tämän, minä säälin heitä ja ojensin heille heidän siteensä ja usein luettuani sen heidän edessään revin sen ja vapautin heidän velastaan sanoen heille: ’Mitä olen keskittänyt köyhien hyödyksi, sitä en ota teiltä.’ Ja niin en ottanut mitään vastaan velalliseltani. Ja kun ihminen tuli iloisella sydämellä luokseni sanoen: ’Minun ei ole tarvetta olla pakosta maksullinen köyhien työntekijä, mutta haluan palvella tarvitsevia sinun pöydässäsi.’, ja hän sopi työhön ja söi osansa, niin minä annoin hänelle kuitenkin hänen palkkansa ja menin kotiin iloiten. Ja kun hän ei halunnut ottaa sitä, minä pakotin hänet tekemään niin sanoen: ’Minä tiedän, että sinä olet työtä tekevä mies, joka etsii ja odottaa palkkaansa, ja sinun täytyy ottaa se.’

Milloinkaan en viivytellyt vuokralaisen tai kenenkään muunkaan palkkojen maksamisessa, enkä pitänyt talossani yhtäkään iltaa sitä palkkaa, joka kuului hänelle. Nuo, jotka lypsivät lehmiä ja karitsoja ilmoittivat ohikulkijoille, että he tulisivat ottamaan osansa. Sillä maitoa virtasi niin runsaasti, että se juoksettui voiksi vuorilla ja tienvarsilla, ja kalloilla ja kukkuloilla makasi karjaa, joka oli antanut jälkeläisilleen syntymän. Minun palvelijani väsyivät pitelemään leskien ja köyhien lihoja ja jakamaan niitä pieniksi paloiksi, he saattoivat kirota ja sanoa: ’Voi kun meillä olisi hänen lihaansa, että tulisimme ravituiksi’, vaikka minä olin hyvin kiltti heille.

Minulla oli myös kuusi harppua ja kuusi orjaa soittamassa niitä ja myös kahdeksankielinen kitara, ja soitin sitä päivän kuluessa. Ja minä otin kitaran ja lesket vastasivat aterioidensa jälkeen. Ja musiikin avulla muistutin heitä Jumalasta, että heidän tulee ylistää Herraa. Ja kun naispuoliset orjani valittivat, otin musiikkivälineeni ja soitin sen verran kuin he olivat tehneet palkkojensa eteen ja annoin heille hengähdystaukoja työstään ja näkemisistään.

Luku 4.

Ja minun lapseni, otettuaan vastuun palvelusta, ottivat heidän ateriansa päivittäin kolmen sisarensa kanssa alkaen vanhimmasta veljestä ja he järjestivät juhlan. Ja minä nousin aamulla ja uhrasin syntiuhrina heidän puolestaan viisikymmentä oinasta ja yhdeksäntoista lammasta, ja mitä jäi jäljelle tähteeksi, se oli köyhille. Ja minä sanoin heille: ’Ottakaa nämä tähteet ja rukoilkaa lasteni puolesta, ehkä minun poikani ovat tehneet syntiä Herran edessä, puhuen hengen ylpeydessä: me olemme tämän rikkaan miehen lapsia, kaikki nämä ovat meidän, miksi olisimme köyhien palvelijoita? Ja puhuen näin ylpeällä hengellä he ovat voineet ärsyttää Jumalan vihaa, sillä ylenmääräinen ylpeys on kauhistus Herran edessä.’ Niin minä toin härkiä uhreiksi papille alttarille sanoen: ’Älköön lapseni milloinkaan ajatelko pahaa Jumalaa kohtaan sydämissään.’

Kun minä elin tällä tavalla, viettelijä ei voinut sietää sen hyvän näkemistä, mitä minä tein, ja hän vaati Jumalalta sodanjulistusta minua vastaan. Ja hän tuli julmasti ylleni. Ensin hän poltti suuren lukumäärän lampaita, sitten kamelit, sitten hän poltti karjan ja kaikki laumani, tai ne ryöstettiin, eikä ainoastaan viholliset, vaan myös sellaiset, jotka olivat saaneet hyötyä minusta. Ja paimenet tulivat ja julistivat tuon minulle. Mutta kun minä kuulin sen, minä ylistin Jumalaa enkä pilkannut.

Ja kun viettelijä oli oppinut mieleni lujuudesta, hän suunnitteli uusia asioita minua vastaan. Hän pukeutui Persian kuninkaan valepukuun ja piiritti kaupunkini, ja kun hän oli johdattanut pois kaikki, jotka olivat siellä, hän puhui heille ilkeästi, sanoen ylpeillen: ’Tämä Job, joka on ominut itselleen kaikki maan tavarat eikä ole jättänyt muille mitään, hän on tuhonnut ja repinyt alas jumalan temppelin. Sen tähden minä maksan hänelle takaisin sen, mitä hän on tehnyt suuren jumalan talolle. Nyt tulkaa kanssani, ja ryöstämme kaiken, mitä on jäljellä hänen talossaan.’ Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: ’Hänellä on seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Pidä huoli, etteivät he pakene muihin maihin ja tule meidän vihollisiksemme ja sitten tule voimalla yli meidän tappamaan meidät.’ Ja hän sanoi: ’Älkää ollenkaan pelätkö. Minä olen tuhonnut hänen laumansa ja hyvinvointinsa tulella, ja loput olen ryöstänyt, ja katso, minä tapan hänen lapsensa.’ Ja puhuttuaan näin hän meni ja hajotti talon lasteni ylle ja tappoi heidät. Ja minun seuralaiseni, asukkaat, nähdessään hänen sanansa toteutuneen, tulivat ja vainosivat minua ja ryöstivät kaiken, mitä talossani oli. Ja minä näin omilla silmilläni taloni ryöstön, ja sivistymättömät ja kunniattomat miehet istuivat pöydälläni ja sohvillani enkä voinut esittää vastalauseita heille, sillä olin uupunut kuin nainen, jonka lantiot ovat vapautuneet tuskista, muistaen hyvin, että Herra oli ennustanut tämän sodanjulistuksen minulle enkelinsä kautta. Ja minusta tuli niin kuin se, joka nähdessään raivoavan meren ja vastatuulet, kun aluksen lasti on liian raskas keskellä merta, heittää lastin mereen sanoen: minä tuhoan kaiken tämän ainoana tarkoituksenani tulla turvallisesti kaupunkiin, niin että saan hyötynä ainoastaan pelastetun laivan ja tavaroideni parhaat. Näin minä hoidin asiani.

Mutta tuli toinen viestintuoja, ja julisti minulle lasteni tuhon ja minä tärisin kauhusta. Ja minä revin vaatteeni ja sanoin: ’Herra antoi, Herra otti. Niin kuin on parasta Herralle, niin olkoon. Siunattu olkoon Herran nimi.’

Luku 5.

Ja kun saatana näki, että hän tuskin pystyi saattamaan minua epätoivoon, hän meni ja pyysi ruumistani Herralta tarkoituksenaan aiheuttaa vitsauksen minulle, sillä paha itse ei voinut sietää kärsivällisyyttäni. Sitten Herra johdatti minut hänen käsiinsä, että hän voisi käyttää ruumistani niin kuin halusi, mutta hänelle ei annettu valtaa sieluuni. Ja hän tuli luokseni, kun istuin valtaistuimella suremassa edelleen lapsiani. Ja hän kokosi suuren pyörremyrskyn ja kaatoi valtaistuimeni ja heitti minut maahan, ja minä makasin maassa kolme tuntia, ja hän löi minua kovalla vitsauksella päälaeltani varpaisiini. Ja minä jätin kaupungin suurella kauhulla ja valituksella ja istuin lantakasaan matojen syödessä ruumistani. Ja minä kastelin maan kipeän ruumiini kosteudella sillä aine valui ulos ruumiistani ja monet madot peittivät sen. ja kun yksikin mato ryömi pois ruumiistani, laitoin sen takaisin sanoen: ’Pysy siinä, mihin sinut on laitettu, kunnes Hän, joka on sinut lähettänyt, käskee sinut muualle.’ Näin minä kestin seitsemän vuotta, istuen lantakasassa kaupungin ulkopuolella vitsauksen lyömänä. Ja minä näin omilla silmilläni minun ikävöimäni lapset, kuinka enkelit kantoivat heidät taivaaseen.

Ja minun nöyrän vaimoni, joka oli tuotu morsiushuoneeseensa sellaisella ylellisyydellä keihäsmiesten vartioidessa, hänen minä näin tekevän vedenkantajan työtä kuin orja tavallisen ihmisen talossa, saadakseen vähän leipää tuotavaksi minulle. Ja kipeässä murheessani sanoin: ’Voi näitä kaupungin hallitsijoita, joiden mielestä sieluni ei ole paimenkoirienikaan arvoinen, he työllistävät vaimoni palvelijaksi!’ Ja tämän jälkeen sain taas rohkeutta. Vielä he myöhemmin he säännöstelivät leipää niin, että sen tuli olla ainoastaan hänen ravinnokseen. Mutta hän otti sen ja jakoi sen minun kanssani sanoen valittaen: ’Voi minua! Enää häntä ei ruokita leivällä, eikä hän voi mennä torille kysymään leipää leipäkauppiailta tuodakseen minulle että hän voisi syödä!’ Ja kun saatana kuuli tämän, hän otti leivänmyyjän puvun, ja kuin sattumalta vaimoni tapasi hänet ja kysyi häneltä leipää ajatellen, että hän oli sellainen mies. Mutta saatana sanoi hänelle: ’Anna minulle maksu ja ota sitten mitä haluat’, johon vaimoni vastasi sanoen: ’Mistä saan rahaa? Etkö tiedä, että minulle on sattunut onnettomuus? Jos sinulla on sääliä, osoita sitä minulle, jos ei, sinä tulet näkemään.’ Ja hän vastasi sanoen: ’Jos et olisi ansainnut tätä onnettomuutta, et olisi kärsinyt kaikkea tätä. Nyt, jos kädessäsi ei ole hopeapalaa, anna minulle pääsi hiukset ja ota siitä kolme palaa leipää, niin että te eläisitte sillä kolme päivää.’ Sitten hän sanoi itselleen: ’Mitä minun hiukseni ovat verrattuna nälkää näkevään mieheeni?’ Ja niin mietittyään asiaa hän sanoi hänelle: ’Nouse ja leikkaa hiukseni.’ Ja hän otti sakset ja otti hiukset hänen päästään kaikkien läsnäollessa ja antoi hänelle kolme leipää. Sitten hän otti ne ja toi ne minulle. Ja saatana kulki hänen takanaan tiellä, kätkien itsensä hänen kulkiessaan ja saattaen hänen sydämensä suuresti murheelliseksi.

Luku 6.

Ja heti minun vaimoni tuli lähelleni ja huutaen ääneen ja itkien hän sanoi: ’Job! Job! Kuinka kauan sinä istut lantakasalla kaupungin ulkopuolella, miettien vielä hetken ja odottaen toivomaasi pelastusta? Ja minä olen vaeltanut paikasta paikkaan, kulkien kuin vuokrattu palvelija, katso, muistoni on jo kuollut maan päältä. Ja olivatko minun poikani ja tyttäreni, jotka kannoin rinnallani, ja työ ja tuska, jotka kestin, turhaa? Ja sinä istut pahanhajuisessa kivun ja matojen paikassa viettäen yöt kylmässä ilmassa. Ja minä olen käynyt läpi kaikki koetukset ja murheet ja tuskat, päivin ja öin kunnes onnistuin tuomaan leipää sinulle. Sillä sinun leivänjäänteesi ei enää ole minulle, ja kun tuskin voin saada oman ruokani ja jakaa sen meillw, mietin sydämessäni, että ei ole oikein, että sinä olet tuskassa ja leivän nälässä. Ja niin minä uskalsin mennä torille kainostelematta, ja kun leivän myyjä sanoi minulle ’Anna rahaa ja saat leipää’, vetosin murheelliseen tilaamme, silloin kuulin hänen sanovan: ’Jos sinulla ei ole rahaa, ojenna minulle pääsi hiukset, ja ota kolme leipää että eläisitte näillä kolme päivää.’ Ja minä annoin vääryydelle periksi ja sanoin hänelle: ’Nouse ja leikkaa pois hiukseni!’ ja hän nousi ja leikkasi häveten saksilla pois pääni hiukset torilla, ihmisjoukon seisoessa ja ihmetellessä. Kuka ei siis olisi hämmästynyt ja sanonut:

’Eikö tämä ole Sitis, Jobin vaimo, jolla oli 14 verhoa suojaamassa hänen huonettaan, ja ovia ovien sisällä, niin että se, joka tuotiin hänen lähelleen, oli suuresti kunnioitettu, ja nyt hän vaihtaa hiuksensa leipään! Jolla oli kameleja lastattuina tavaroilla, ja ne vietiin köyhille kaukaisiin maihin, ja nyt hän myy hiuksiaan leivästä! Katsokaa häntä, jolla oli seitsemän muuttumatonta pöytää valmiina talossaan, joista jokainen köyhä ja muukalainen söi, ja nyt hän myy hiuksiaan leivästä! Katsokaa häntä, jolla oli malja, jossa pestä jalat, tehty kullasta ja hopeasta, ja nyt hän kulkee maalla ja myy hiuksiaan leivästä! Katsokaa häntä, jolla oli vaatteet palttinakankaasta kiedottuna kullalla, ja nyt hän vaihtaa hiuksiaan leipään! Katsokaa häntä, jolla oli kultaisia ja hopeisia vuoteita, ja nyt hän myy hiuksensa leivästä!’ Lyhyesti siis, Job, monien asioiden jälkeen, joita minulle on sanottu, sanon nyt sinulle yhden sanan: koska sydämeni heikkous on murskannut luuni, nouse ja ota nämä leivät ja nauti niistä, ja sitten siunaa Herraa ja kuole! (Job 2:9 on suomennettu aivan väärin, hepreankielisessä tekstissä sanotaan nimenomaan barech - siunaa eikä ’kiroa’. Myös King James Version on kääntänyt tuon ’curse’, joka on yksi harvoista KJV:n pahoista virheistä!) Sillä myös minä vaihtaisin kuoleman turtuneisuuden ruumiini elatukseen.’

Mutta minä vastasin hänelle: ’Katso, minä olen ollut nämä seitsemän vuotta vitsauksen lyömänä, ja olen sietänyt ruumiini madot eikä sieluani ole painettu alas kaikkien näiden tuskien kautta. Ja mitä tulee puhumaasi sanaan ’siunaa Jumalaa ja kuole’, yhdessä sinun kanssasi minä kestän pahan, jonka näet ja kestäkäämme kaiken sen raunioituminen, mitä meillä on. Vielä sinä tahdot, että siunaisin Jumalaa ja kuolisin. Miksi et muista kaikkea tuota hyvää, minkä omistimme? Jos kaikki nämä hyvät tulevat Herran käsistä, eikö meidän tulisi myös kestää pahat ja olla korkealla mielellä kaikessa, kunnes Herra armahtaa meitä jälleen ja osoittaa sääliä meille? Etkö ymmärrä, että viettelijä seisoo takanasi ja sekoittaa ajatuksesi, että pettäisit minua?’ Ja käännyin saatanan puoleen ja sanoin: ’Miksi et tule avoimesti luokseni? Lopeta piilottelu, sinä raukka, näyttääkö leijona voimansa kärpän (tässä voi olla joku muukin näätäeläin) häkissä? Tai lentääkö lintu korissa? Nyt minä käsken sinua: Mene pois, ja sodi sotaasi minua vastaan.’

Sitten hän lähti pois vaimoni takaa ja asetti itsensä eteeni, ja itkien hän sanoi: ’Katso, Job, minä teen vääryyttä ja annan tietä sinulle, joka olet vain lihaa, ja minä olen henki. Sinä olet vitsauksen lyömä, mutta minä olen murheellinen. Sillä minä olen kuin painija, joka kamppailee sellaisen painijan kanssa, joka on yhdellä kädellä ottelussa heittänyt vastustajansa maahan ja särkenyt hänen jokaisen jäsenensä ja peittänyt hänet maan tomulla, ja toinen, joka makaa alla, osoitettuaan rohkeutensa, soittaa voiton ääniä todistaen ylemmän loistokkuutensa. Sinä, Job, olet alla, lyöty vitsauksella ja tuskalla, ja silti sinut on kannettu voittoon painiottelussa minua vastaan ja katso, minä teen sinulle vääryyttä.’ Sitten hän jätti minut häpeissään. Nyt, minun lapseni, osoittakaa myös te lujaa sydäntä kaikkea pahaa vastaan, mitä teille tapahtuu, sillä kaikkea suurempi on sydämen kestävyys.

Luku 7.

Tähän aikaan kuninkaat kuulivat, mitä minulle oli tapahtunut, ja he nousivat ja tulivat luokseni, jokainen omasta maastaan, katsomaan ja lohduttamaan minua. Ja kun he tulivat lähelleni, he itkivät suureen ääneen ja jokainen repi vaatteensa. Ja sen jälkeen, kun he olivat kaatuneet maahan, koskettaen maata päillään, he istuivat alas viereeni seitsemäksi päiväksi ja seitsemäksi yöksi eikä kukaan puhunut sanaakaan. Heidän lukumääränsä oli neljä: Eliphaz, Temanin kuningas, ja Baldad ja Sophar ja Elihu. Ja kun he olivat asettuneet paikoilleen, he keskustelivat siitä, mitä oli tapahtunut minulle. Sillä ensimmäistä kertaa, kun he olivat tulleet luokseni, ja minä olin näyttänyt heille kallisarvoiset kiveni, he olivat hämmästyneitä ja sanoivat: ’Jos kaikkien meidän kolmen kuninkaan omaisuuden tuotaisiin yhteen, se ei olisi Jobabin valtakunnan arvoinen. Sillä sinä olet kuninkaallisempi kuin kaikki idän kansat.’ Ja kun he nyt siis tulivat uusilaisten maahan, he kysyivät kaupungissa: ’Missä on Jobab, koko tämän maan hallitsija?’ Ja heille kerrottiin minuun liittyen: ’Hän istuu lantakasalla kaupungin ulkopuolella, sillä hän ei ole astunut kaupunkiin seitsemään vuoteen.’ Ja sitten he tiedustelivat omaisuuksistani, ja heille paljastettiin kaikki, mitä minulle oli tapahtunut.

Ja kun he olivat saaneet tiedokseen tämän, he menivät asukkaiden kanssa ulos kaupungista ja minun kansalaiseni osoittivat minut heille. Mutta nämä vastustivat ja sanoivat: ’Varmasti tämä ei ole Jobab.’ Ja kun he epäröivät, Temanin kuningas Eliphaz sanoi: ’Tulkaa, astukaamme lähemmäs ja nähkäämme.’ Ja kun he tulivat lähemmäs, minä muistin heidät ja itkin hyvin paljon, kun tiesin heidän matkansa tarkoituksen. Ja minä heitin multaa pääni päälle ja ravistaen päätäni paljastin heille olevani Job. Ja kun he näkivät minun ravistavan päätäni, he heittivät itsensä maahan, kaikki tunteiden voittamina. Ja kun heidän sotajoukkonsa seisoivat ympärillä, minä näin kolmen kuninkaan makaavan maassa kolmen tunnin ajan kuin kuolleet. Sitten he nousivat ja sanoivat toisilleen: ’Me emme voi uskoa, että tämä on Jobab.’ Ja lopulta, seitsemän päivää tiedusteltuaan kaikkea minuun liittyvää ja etsittyään laumojani ja muuta omaisuuttani he sanoivat: ’Emmekö tiedä, kuinka paljon tavaraa on lähetetty hänen kauttaan ympäröiviin kaupunkeihin ja kyliin annettavaksi köyhille, kaiken sen rinnalla mitä hän itse antoi pois omassa talossaan? Kuinka sitten hän on voinut vajota sellaiseen kadotuksen ja kurjuuden tilaan!’ Ja näiden seitsemän päivän kuluttua Elihu sanoi kuninkaille: ’Tulkaa, astukaamme lähemmäs ja tutkikaamme häntä tarkasti, onko hän todella Jobab vai ei.’ Ja he eivät olleet enää puolen stadiumin päässä pahanhajuisesta ruumiista, vaan he nousivat ja astuivat lähemmäs kantaen hajuvettä käsissään heidän sotilaidensa kulkiessa heidän kanssaan ja heittäessä tuoksuvaa suitsuketta heidän ympärilleen niin että he voivat lähestyä minua. Ja kun he olivat kulkeneet näin kolme tuntia peittäen tiensä tuoksulla he tulivat lähelleni. Ja Eliphaz aloitti ja sanoi: ’Oletko sinä, Jobab, itse asiassa kuningas niin kuin mekin? Oletko sinä se, jolla oli suuri kunnia? Oletko sinä se, joka kerran loisti kuin päivän aurinko yli kaiken maan? Oletko sinä se, joka kerran muistutti kuuta ja tähtiä valaisemaan läpi koko yön?’ Ja minä vastasin hänelle ja sanoin: ’Minä olen.’ ja kaikki itkivät ja valittivat, ja he lauloivat kuninkaallisen valituslaulun heidän koko armeijansa yhtyessä kertosäkeeseen.

Ja jälleen Eliphaz sanoi minulle: ’Oletko sinä se, joka oli määrännyt 7000 lammasta köyhien vaatetukseen? Minne sitten on sinun valtaistuimesi kunnia mennyt? Oletko sinä se, joka määräsi 3000 karjaa tekemään köyhille pellon kyntämistä? Minne sitten on sinun kunniasi mennyt? Oletko sinä se, jolla oli kultaisia vuoteita, ja nyt istut lantakasalla? Minne sitten on sinun kunniasi mennyt? Oletko sinä se, jolla oli 60 pöytää valmiina köyhille? Oletko sinä se, jolla oli suitsutusastioita hyvälle tuoksulle tehty kalliista kivistä, ja nyt olet pahanhajuisessa tilassa? Minne sitten on sinun kunniasi mennyt? Oletko sinä se, jolla oli kultaiset kynttilänjalat asetettuina hopeisille jaloille, ja nyt sinun täytyy ikävoidä kuun luonnollista hohtoa? Minne sitten on sinun kunniasi mennyt? Oletko sinä se, jolla oli voidetta, suitsukkeen yrteistä tehtyä, ja nyt olet vastenmielisyyden tilassa? Minne sitten on sinun kunniasi mennyt? Oletko sinä se, joka nauroi vääryyden ja synnin tekijät pilkaksi ja nyt olet itse tullut kaikille naurun aiheeksi? Minne sitten on sinun kunniasi mennyt?

Ja kun Eliphaz oli kauan itkenyt ja valittanut toisten liittyessä häneen, niin että levottomuus oli hyvin suuri, minä sanoin heille: ’Olkaa hiljaa, ja minä näytän teille valtaistuimeni, ja sen kirkkauden kunnian, minun kunniani tulee olemaan iankaikkinen. Koko maailma tulee menehtymään ja sen kunnia katoamaan, ja kaikki ne, jotka pitävät siitä lujasti kiinni, jäävät alle, mutta minun valtaistuimeni on ylemmässä (tai korkeammassa) maailmassa ja sen kunnia ja loisto ovat Pelastajan oikealla puolella taivaissa. Minun valtaistuimeni on pyhien elämässä ja sen kunnia katoamattomassa maailmassa. Sillä joet kuivuvat ja niiden ylpeys tulee menemään alas syvyyden syvyyteen, mutta purot maastani, johon valtaistuimeni on pystytetty, eivät kuivu vaan säilyvät särkymättöminä voimassa. Kuninkaat menehtyvät ja hallitsijat katoavat, ja heidän kunniansa ja ylpeytensä on kuin varjo peilissä, mutta minun valtakuntani kestää aina ja iankaikkisesti, ja sen kunnia ja kauneus on Isäni sotavaunussa (Hesekiel 1).

Luku 8.

Kun puhuin heille näin, Eliphaz suuttui ja sanoi muille ystäville: ’Miksi olemme tulleet tänne sotajoukkojemme kanssa lohduttamaan häntä? Katso, hän nuhtelee meitä. Siksi palatkaamme maihimme. Tämä mies istuu tässä kurjuudessa matojen syömänä keskellä sietämätöntä mädäntymisen tilaa ja vielä hän puhuu sen pelastuksesta ’valtakunnat ja niiden hallitsijat menehtyvät, mutta minun valtakuntani, hän sanoo, kestää ikuisesti’. Sitten Eliphaz nousi suurella levottomuudella ja kääntyen pois heistä suuressa vihassa hän sanoi: ’Minä lähden täältä. Me tulimme lohduttamaan häntä, mutta hän julistaa meille sotaa armeijoidemme katsoessa.’ Mutta sitten Baldad tarttui häntä kädestä ja sanoi: ’Ei näin saisi puhua murheelliselle miehelle, ja varsinkaan näin monella vitsauksella lyödylle. Katso, me hyvällä terveydellä emme uskaltaneet lähestyä häntä loukkaavan hajun tähden, paitsi käyttämällä runsaasti tuoksuvaa aromia. Mutta sinä Eliphaz olet unohtanut kaiken tämän. Minä puhun selvästi. Olkaamme jalomielisiä ja ottakaamme selvää mikä on syy. Eikö hän muistessaan menneet onnen päivänsä tule hulluksi mieleltään? Kuka ei hämmentyisi nähdessään itsensä näin onnettomana ja vitsauksissa? Mutta minä astun lähemmäs häntä, että löytäisin syyn, miksi hän on näin.’ Ja Baldad nousi ja lähestyi minua sanoen: ’Oletko sinä Job?’ ja hän sanoi: ’Onko sydämesi vielä hyvä?’ Ja minä sanoin: ’En pitänyt lujasti kiinni maallisista asioista, sillä maa ja kaikki, jotka sitä asuttavat, on pysymätön. Mutta sydämeni on lujasti kiinni taivaassa, koska taivaassa ei ole murhetta.’

Sitten Baldad oli jälleen kanssani ja sanoi: ’Me tiedämme, että maa on pysymätön, sillä se muuttuu vuodenaikojen mukaan. Joskus se on rauhan tilassa, ja joskus sodan tilassa. Mutta taivaasta me kuulemme, että se on täydellisen pysyvä. Mutta oletko sinä todella rauhallisuuden tilassa? Anna minun siis kysyä ja puhua, ja kun sinä vastaat minulle ensimmäiseen sanaani, minulla on sinulle toinen kysymys kysyttävänä, ja jos jälleen vastaat hyvin asetelluilla sanoilla, se on todisteena siitä, että sydämesi ei ole ollut poissa tasapainosta.’ Ja hän sanoi: ’Mihin asetat toivosi?’ Ja minä sanoin: ’Elävään Jumalaan.’ Ja hän sanoi minulle: ’Kuka riisti sinulta kaiken, mitä omistit? Ja kuka löi sinua näillä vitsauksilla?’ Ja minä sanoin: ’Jumala’ Ja hän sanoi: ’Jos yhä asetat toivosi Jumalaan, kuinka Hän voi tehdä sinulle väärän tuomion tuomalla yllesi nämä vitsaukset ja onnettomuudet ja ottamalla pois sinulta kaiken omaisuutesi? Ja koska Hän on ottanut nämä, on selvää, ettei Hän ole antanut sinulle mitään. Ei kai kuningas häpäise sotilastaan, joka on palvellut häntä hyvin henkivartijana?’ Ja minä vastasin sanoen: ’Kuka ymmärtää Herran syvyyksiä ja Hänen viisauttaan niin, että voi syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta?’ Ja Baldad sanoi: ’Vastaa minulle, oi Job, tähän. Jälleen minä sanon sinulle: jos olet rauhallisuuden tilassa, opeta minua, jos sinulla on viisaus: miksi me näemme auringon nousevan idästä ja laskevan länteen? Ja jälleen aamulla noustessaan me näemme sen nousevan idästä? Kerro minulle ajatuksesi tästä.’ Silloin minä sanoin: ’Miksi selittäisin Jumalan mahtavia salaisuuksia? Ja täytyisikö suuni kompuroida paljastamalla asioita, jotka kuuluvat Herralle? Ei koskaan! Keitä me olemme, että utelisimme asioita, jotka liittyvät ylempään maailmaan, kun me olemme vain lihaa, ei, maata ja tuhkaa! Että tietäisit, että sydämeni on vakaa, kuule mitä kysyn sinulta: vatsan läpi tulee ruoka ja veden juot suun kautta, ja sitten se virtaa saman kurkun läpi ja kun nämä kaksi tulevat ulosteeksi, ne jälleen eroavat toisistaan, kuka aiheuttaa tämän erottelun?’ Ja Baldad sanoi: ’Minä en tiedä.’ Ja minä sanoin hänelle: ’Jos et ymmärrä ruumiin ulospääsyjä, kuinka voisit ymmärtää taivaallisia kiertoja?’

Sitten Sophar liittyi meihin ja sanoi: ’Me emme tiedustele omia asioitamme, vaan me haluamme tietää, oletko vakaassa tilassa, ja katso, me ymmärrämme, ettei sinun järkesi ole tärähtänyt. Mitä sinä toivot, että tekisimme puolestasi? Katso, me olemme tulleet tänne ja tuoneet kolmen kuninkaan lääkärit, ja jos toivot, he voivat parantaa sinut.’ Mutta minä vastasin ja sanoin: ’Minun parannukseni ja palauttamiseni tulee Jumalalta, lääkäreiden luojalta.’

Luku 9.

Ja kun minä puhuin näin heille, katso, vaimoni Sitis tuli juosten, pukeutuneena rätteihin, sen herran palveluksesta, joka työllisti häntä orjana, vaikka häntä oli kielletty lähtemästä, etteivät kuninkaat nähdessään hänet ottaisi häntä vankeuteen. Ja kun hän tuli, hän heittäytyi maahan heidän jalkoihinsa itkien ja sanoen: ’Muistakaa, Eliphaz ja te muut ystävät, mitä minä kerran olin teidän kanssanne, ja kuinka minä olen muuttunut, ja kuinka olen nyt pukeutunut teitä tapaamaan.’ Sitten kuninkaat murtuivat suureen itkuun ja ollessaan kaksin verroin hämmentyneempiä, he pysyivät vaiti. Mutta Eliphaz otti viittansa ja heitti sen hänelle, että hän voisi kääriytyä siihen. Mutta hän kysyi häneltä sanoen: ’Minä pyydän suosiotanne, herrani, että käskisitte sotilaidenne kaivaa talomme raunioita, jotka sortuivat lastemme päälle, niin että heidän luunsa vietäisiin täydellisessä tilassa hautoihin. Sillä onnettomuutemme tähden meillä ei ole voimaa ollenkaan, ja näin me saisimme edes nähdä heidän luunsa. Sillä olenko minä kuin eläin äidiksi, villipeto, että minun kymmenen lastani menehtyivät samana päivänä enkä yhdellekään voi antaa kunnollista hautajaista?’ Ja kuninkaat antoivat käskyn, että taloni rauniot oli kaivettava. Mutta minä kielsin sen sanoen: ’Älkää menkö murheeseen turhaan, sillä minun lapsiani ei löydy, sillä he ovat luojansa ja Herransa hoidossa.’

Ja kuninkaat vastasivat ja sanoivat:’Kuka vielä kieltää, että hän on järjiltään ja hourailee? Sillä kun me haluamme tuoda hänen lastensa luut takaisin, hän kieltää meitä tekemästä niin, sanoen: heidät on otettu ja asetettu heidän luojansa hoitoon, näytä siis meille totuus.’ Mutta minä sanoin heille: ’Nostakaa minua, että voisin seisoa’, ja he nostivat minua pitäen käsiäni molemmilta puolilta. Ja minä seisoin suorassa ja lausuin ensin Jumalan ylistyksen ja rukouksen jälkeen sanoin heille: ’Katsokaa omilla silmillänne itään’, ja he katsoivat ja näkivät minun lapseni kruunujen kanssa lähellä Kuninkaan, taivaan Hallitsijan, kunniaa.

Ja kun vaimoni Sitis näki tämän, hän heittäytyi maahan Jumalan eteen sanoen: ’Nyt minä tiedän, että muistoni säilyy Herran kanssa.’ Ja kun hän oli sanonut tämän ja ilta oli tullut, hän meni takaisin kaupunkiin, takaisin herran luokse, jota hän palveli orjana, ja asettui makaamaan karjan kaukaloon ja kuoli siihen uupumuksesta. Ja kun hänen hirveä herransa etsi häntä eikä löytänyt, hän tuli laumojensa aitaukseen ja siellä hän näki hänet ojentautuneena kaukaloon kuolleena ja kaikki eläimet ympärillä itkivät häntä. Ja kaikki, jotka näkivät hänet, itkivät ja valittivat ja suru levisi läpi koko kaupungin. Ja ihmiset toivat hänet alas ja käärivät hänet kankaisiin ja hautasivat hänet sen talon vierelle, joka oli sortunut hänen lastensa päälle. Ja kaupungin köyhät valittivat suuresti hänen puolestaan ja sanoivat: ’Katsokaa tätä Sitistä, jonka kaltaista jaloutta ja kunniaa ei löydy yhdestäkään naisesta, valitettavasti hän ei ollut paremman haudan arvoinen!’ Hänen surulaulunsa löytyy tallennettuna.

Luku 10.

Mutta Eliphaz ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, olivat hämmästyneitä näistä asioista, ja he istuivat alas kanssani ja vastaten minulle he puhuivat ylpeitä sanoja minusta 27 päivää. He toistivat uudelleen ja uudelleen, että minä kärsin ansaitusti tehtyäni monia syntejä, ja että minulla ei ollut enää toivoa, mutta minä vastasin näille miehille itse takaisin innokkailla väitteillä. Ja he nousivat vihassa, valmiina lähtemään vihaisessa hengessä. Mutta Elihu pyysi heitä viipymään vielä pienen hetken, kunnes hän olisi osoittanut heille mitä se oli. ’Sillä’, hän sanoi, ’niin monta päivää kului, Jobin myöntyessä siihen, että hän on hyvä. Mutta minä en enää kestä sitä. Sillä alusta lähtien jatkoin hänen itkemistään, muistaen hänen aikaisemman onnellisuutensa. Mutta nyt hän puhuu ylpeästi ja sietämättömällä ylpeydellä hän sanoo, että hänen valtaistuimensa on taivaissa. Siksi, kuulkaa minua, ja minä kerron teille, mikä on hänen kohtalonsa aiheuttaja. Sitten saatanan hengen innoittamana Elihu puhui kovia sanoja, jotka on tallennettu Elihu sanoihin. Ja kun hän oli lopettanut, Jumala ilmestyi minulle myrskyssä ja pilvissä ja puhui, syyttäen Elihua ja näyttäen minulle, että se joka oli puhunut, ei ollut ihminen vaan villipeto.

Ja kun Jumala oli lopettanut minulle puhumisen, Herra puhui Eliphazille: ’Sinä ja sinun ystäväsi olette tehneet syntiä siinä, että ette ole puhuneet totuutta palvelijastani Jobista. Siksi nouskaa ja antakaa hänen tuoda syntiuhri teidän puolestanne, että teidän syntinne annettaisiin anteeksi, sillä jos häntä ei olisi, minä olisin tuhonnut teidät!’ Ja niin he toivat minulle kaiken, mikä kuului uhriin, ja minä otin sen ja toin sen heidän puolestaan syntiuhriksi, ja Herra otti sen suosiolla vastaan ja antoi heille anteeksi heidän vääryytensä. Sitten kun Eliphaz, Baldad ja Sophar näkivät, että Jumala oli armollisesti antanut heille anteeksi palvelijansa Jobin kautta, mutta että Hän ei suonut anteeksiantoa Elihulle, silloin Eliphaz alkoi laulaa virttä, johon toiset vastasivat, heidän sotilaidensakin yhtyessä siihen, seisoessa alttarin vierellä.

Ja Eliphaz puhui näin: Pois on otettu synti ja vääryytemme on mennyt, mutta pahalla Elihulla ei tule olemaan muistoa elävien keskuudessa, hänen valonlähteensä on sammunut ja menettänyt valonsa. Hänen lamppunsa kunnia julistaa itsensä hänen puolestaan, sillä hän on pimeyden poika eikä valon. Pimeyden paikan ovenvartijat antavat hänelle kunniansa ja kauneutensa jaossa, hänen valtakuntansa on kadonnut, hänen valtaistuimensa on lahonnut, ja hänen suuruutensa kunnia on tuonelassa. Sillä hän on rakastanut käärmeen kauneutta ja lohikäärmeen panssaria, hänen myrkkynsä kuuluu kyykäärmeelle. Sillä hän ei omistanut itseään Herralle eikä pelännyt häntä, vaan hän vihasi niitä, jotka Hän oli valinnut. Niin Jumala unohti hänet ja pyhät hylkäsivät hänet, Hänen vihansa ja suuttumuksensa ovat hänelle hävitykseksi eikä hänellä ole armoa eikä rauhaa sydämessään koska hänellä oli kyykäärmeen myrkky kielessään. Vanhurskas on Herra ja Hänen tuomionsa oikeat, Hän ei pidä ihmisiä parempina, sillä Hän tuomitsee yhtäläisesti kaikki. Katso, Herra tulee! Katso, pyhät on valmistettu, kruunut ja voittopalkinnot kulkevat heidän edellään! Iloitkoon pyhät, ja riemuitkoon heidän sydämensä, sillä he tulevat saamaan kunnian, joka on varastossa heitä varten! Syntimme on annettu anteeksi, vääryytemme on puhdistettu, mutta Elihulla ei ole muistoa elävien keskuudessa.

Ja kun Eliphaz oli lopettanut virren, me nousimme ja menimme takaisin kaupunkiin, jokainen siihen taloon, jossa eli. Ja ihmiset järjestivät minulle juhlan Jumalan kiitollisuudessa ja ilossa, ja kaikki minun ystäväni tulivat takaisin luokseni. Ja kaikki ne, jotka olivat nähneet minut aiemmassa onnen tilassani, kysyivät minulta sanoen: ’Mitä ovat nuo kolme täällä meidän keskellämme?’

Luku 11.

Mutta kun minä halusin jälleen työskennellä köyhien hyväksi, minä pyysin heitä sanoen: ’Antakaa jokainen minulle lammas köyhien alastomuuden tilan vaatetukseksi, ja neljä kolikkoa hopeaa tai kultaa.’ Sitten Herra siunasi kaikkea sitä, mitä minulle oli jäänyt, ja muutaman päivän kuluttua tulin jälleen rikkaaksi kaupankäynnissä, laumoissa ja kaikissa, mitä olin menettänyt, ja sain kaksin verroin takaisin. Silloin myös otin vaimokseni teidän äitinne ja tulin teidän kymmenen isäksi paikassa, johon kymmenen lastani oli kuollut.

Ja nyt lapseni, minä varoitan teitä: katso, minä kuolen, te otatte paikkani. Ainoastaan älkää hylätkö Herraa. Olkaa jaloja köyhiä kohtaan, älkää halveksiko heikkoja. Älkää ottako vaimoja itsellenne muukalaisista. katso, lapseni, minä jaan teidän kesken omaisuuteni, niin että jokaisella on valta omaansa ja voima tehdä hyvää osallaan.’" Ja kun hän oli puhunut näin, hän toi kaikki tavaransa ja jakoi ne seitsemän poikansa kesken, mutta ei antanut mitään tavaroista tyttärilleen.

Sitten he sanoivat isälleen: ’Herramme ja isämme! Emmekö myös me ole sinun lapsiasi? Miksi sitten et anna meille osaa omaisuudestasi?’ Sitten Job sanoi tyttärilleen: ’Älkää olko vihaisia, tyttäreni. Minä en ole unohtanut teitä. Katso, minä olen säästänyt teille parempaa omaisuutta, kuin mitä veljenne ovat ottaneet.’ Ja hän kutsui tyttärensä, jonka nimi oli Yemima, ja sanoi hänelle: ’Ota tämä kaksoissormus avaimeksi ja mene aarrevarastoon ja tuo minulle kultainen kori, että voin antaa teille omaisuutenne.’ Ja hän meni ja toi sen hänelle, ja hän avasi sen ja otti kolmerivisiä vöitä, joiden ulkonäöstä ei kukaan ihminen voi puhua. Sillä ne eivät olleet maallista työtä, vaan taivaallisia valon kipinöitä välähteli niiden läpi kuin auringon säteet. Ja hän antoi yhden rivin jokaiselle tyttäristään ja sanoi: ’Pukekaa nämä yllenne, että ne ympäröisivät teitä kaikki elinpäivänne ja varustaisivat teidät kaikella hyvällä.’

Ja toinen tytär, jonka nimi oli Kassia, sanoi: ’Onko tämä se omaisuus, jonka sanoit olevan parempi kuin veljiemme? Mitä nyt? Voimmeko elää näillä?’ Ja heidän isänsä sanoi heille: ’Ei ainoastaan täällä ole teille tarpeeksi elämiseen, vaan nämä vievät teidät parempaan maailmaan elämään, taivaisiin. Vai ettekö tiedä, lapseni, näiden arvoa täällä? Kuulkaa siis! Kun Herra oli nähnyt minut säälinsä arvoiseksi ja ottanut pois ruumiistani vitsaukset ja madot, Hän kutsui minua ja ojensi minulle nämä kolme vyötä. Ja Hän sanoi minulle: nouse ja vyötä lantiosi niin kuin mies, Minä vaadin sinua ja julistan sinut Minulle. Ja minä otin ne ja vyötin ne lantioilleni, ja heti madot jättivät ruumiini ja samoin tekivät vitsaukset, ja koko minun ruumiini sai uuden voiman Herran kautta, ja näin jatkoin, niin kuin en olisi koskaan kärsinytkään. Mutta myös sydämessäni unohdin tuskat. Sitten Herran puhui minulle suuressa voimassaan ja näytti minulle kaiken, mitä oli ja tulee olemaan.

Nyt siis, lapseni, pitäessänne näitä teillä ei ole vihollisia suunnittelemassa teitä vastaan eikä pahoja aikomuksia mielessä, koska tämä on amuletti Herralta.. Nouskaa siis, ja vyöttäkää nämä ympärillenne ennen kuin minä kuolen, että näkisitte enkelien tulevan lähtiessäni, niin että voisitte katsoa ihmetellen Jumalan voimia.’ Sitten nousi yksi, jonka nimi oli Yemima ja vyötti itsensä, ja heti hän jätti ruumiinsa, niin kuin hänen isänsä oli sanonut, ja hän puki ylleen toisen sydämen, niin kuin hän ei olisi koskaan välittänytkään maallisista asioista. Ja hän lauloi enkelien virsiä enkelien äänellä, ja hän lauloi enkelien ylistystä Jumalalle tanssiessaan.

Sitten toinen tytär, Kassia nimeltään, puki ylleen vyön, ja hänen sydämensä muuttui niin ettei hän enää toivonut maailman asioita. Ja hänen suunsa omaksui taivaallisten hallitsijoiden murteita ja hän lauloi virttä Korkean Paikan teosta ja jos kukaan haluaa tietää taivaiden teosta, hän voi tutkia Kassian virsiä.

Sitten toinen tytär, nimeltään Keren Happukh, vyötti itsensä ja hänen suunsa puhui niiden kielellä, jotka ovat korkealla, sillä hänen sydämensä muuttui ja se kohotettiin yli maailmallisten asioiden. Hän puhui kerubien murteella laulaen maailmankaikkeuden voimien Hallitsijan ylistystä ja ylistäen Hänen kunniaansa. Ja joka haluaa ’Isän Kunnian’ jälkiä, löytää ne kirjoitettuna Keren Happukhin rukouksiin.

Luku 12.

Sen jälkeen, kun nämä kolme olivat lopettaneet virsien laulamisen, minä Nahor, Jobin veli, istuin alas hänen vierelleen kun hän asettui makuulle. Ja minä kuulin ihmeellisiä asioita veljeni kolmelta tyttäreltä, yhden aina onnistuen saamaan muut kammottavan hiljaisiksi. Ja minä kirjoitin tämän kirjan, sisältäen virret, paitsi Sanan virret ja merkit, sillä ne olivat suuria Jumalan asioita. Ja Job makasi sohvallaan sairaana, vielä ilman tuskaa ja kärsimystä, koska tuska ei saanut otetta hänestä sen vyön tähden, jonka hän oli käärinyt ympärilleen. Mutta kolmen päivän kuluttua Job näki pyhien enkelien tulevan hänen sielunsa tähden, ja heti hän nousi ja otti kitaran ja antoi sen tyttärelleen Yemimalle. Ja Kassialle hän antoi suitsutusastian ja Keren Happukhille hän antoi tamburiinin, että he voisivat siunata pyhiä enkeleitä, jotka tulivat noutamaan hänen sieluaan.

Ja he ottivat nämä ja lauloivat ja soittivat psalttaria ja ylistivät ja kunnioittivat Jumalaa pyhällä murteella (tai kielellä). Ja tämän jälkeen tuli Hän, joka istuu suurella vaunulla, ja suuteli Jobia hänen kolmen tyttärensä katsellessa, mutta muut eivät sitä nähneet. Ja Hän otti Jobin sielun ja Hän kohosi ylöspäin kuljettaen sielua kädessään ja kantaen sitä vaunujen yllä ja Hän meni itää kohti. Hänen ruumiinsa kuitenkin vietiin hautaan kolmen tyttären marssiessa edellä, vyötettyään itsensä vöillään ja laulaen Jumalan ylistysvirsiä.

Sitten piti hänen veljensä Nahor ja hänen seitsemän poikaansa muiden ihmisten ja köyhien ja heikkojen ja orpojen kanssa suuren hänen suremisen sanoen: ’Voi meitä, sillä tänään meiltä on otettu heikkojen voima, sokeiden valo, orpojen isä. Muukalaisten vastaanottaja on otettu, harhautuvien johtaja, alastomien vaatettaja, leskien suoja. Kuka ei surisi Jumalan miestä! Ja kun he surivat tällä ja tuolla tavalla, he eivät halunneet laittaa häntä hautaan. Kuitenkin kolmen päivän kuluttua hänet lopulta laitettiin hautaan, kuin joku suloiseen uneen, ja hän sai hyvän nimen, joka jää tunnetuksi läpi kaikkien maailman sukupolvien. Hän jätti seitsemän poikaa ja kolme tytärtä, eikä maan päällä ollut tyttäriä niin kauniita kuin Jobin tyttäret. Jobin nimi oli aikaisemmin Jobab, ja Herra antoi hänelle nimen Job. Hän oli elänyt ennen vitsaustaan 85 vuotta, ja vitsauksen jälkeen hän sai kaksinkertaisen määrän kaikkea; tästä myös kaksinkertaistuivat hänen vuotensa, joka on 170 vuotta. Niin hän eli yhteensä 225 vuotta. Ja hän näki poikiensa poikia neljänteen sukupolveen saakka. On kirjoitettu, että hän tulee nousemaan niiden kanssa, jotka Herra herättää uudelleen. Herralle kunnia, amen.

Alkuperäinen: Jobin testamentti Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä