Valitusvirret

Yemenit Targum Eikah, jemeniläinen arameankielinen selittävä käännös. Jae 4:17 puuttuu kaikista Jemenin käsikirjoituksista. KR33 pohjatekstillä. Suomennettu joulukuun lopulla 2018.

1 LUKU.

Kuinka onkaan säädetty Jerusalemia vastaan ja sen ihmisiä vastaan, että heidät on tuomittu karkoitettaviksi, ja heistä lausutaan valitusvirsi murehtien. Niin kuin Adam ja Eva tuomittiin, kun heidät karkoitettiin Edenin puutarhasta, ja Jumala lausui heistä valitusvirren murehtien. Se oikeus vastasi ja sanoi näin; synnin suurenemisen tähden kävi näin, sen kapinallisuuden heidän keskuudessaan. Ja tämän tähden hän saa olla yksin, niin kuin vitsauksen vaivaama ihminen saa olla yksin. Ja kaupunki, joka oli täynnä kansanjoukkoja ja paljon ihmisiä, on heistä tyhjennetty, ja se on tullut lesken kaltaiseksi. Joka oli kerran suuri kansakuntien keskellä, saa nyt itse maksaa veroa .

2. Kun profeetta Moshe lähetti vakoojat Kanaanin maahan, he tulivat takaisin pahan sanoman kanssa Israelin maasta, ja se yö oli Av-kuun yhdeksäs. Kun Israelin kansa kuuli tämän pahan sanoman, he kohottivat äänensä ja ihmiset itkivät sen yön. Silloin Herran viha syttyi heitä vastaan niin, että he saavat itkeä sen yön kautta kaikkien sukupolviensa. Ja kun siitä puhuttiin profetian kautta Israelin kansalle, he kieltäytyivät ottamasta sellaista sanaa vastaan. Niin se paha Nebukadnezzar tuli ja karkoitti Israelin ja poltti sen temppelin tulella. Av-kuun yhdeksäntenä Israelin seurakunta itkee yössä, ja kyyneleet virtaavat poskillansa. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastamien epäjumalien seassa. Siksi kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet.

3. Juuda on siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu pakanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä.

4. Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.

5. Sen sortajat ovat tulleet sen johtajiksi, sen vihamiehet menestyvät. Sillä Herra on murtanut sen, sen kapinallisuudenpaljouden tähden. Sen lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.

6. Mennyt on Zionin seurakunnalta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa harhailevat ympäriinsä, ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä; he kulkivat voimattomina, ei ollut heillä mahdollisuutta pelastaa itseään vainoojan edessä.

7. Jerusalem muistelee menneitä päiviään, kun se sai asustaa kestävien muurien kaupunkina, ja sillä oli valtaa ja vaikutusvaltaa kaikkialla maailmassa, ja se muistelee kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui syntien tähden sen pahan Nebukadnezzarin käsiin ja hän alkoi heitä sortamaan, ei sillä ollut ketään auttajaa, sitä pilkattiin, koska sen menestys oli siitä poistunut.

8. Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden se on eksyneeksitullut. Kaikki, jotka sitä aikaisemmin kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin.

9. Sen tahrat ovat sen liepeissä, ei se halunnut tulla puhtaaksi synneistään. Se ei ajatellut, mikä sille päivien lopullatuleva oli, ja niin se sortui hämmästyttävästi. Ei ole sillä ketään puhumassa lohdutuksen sanoja. Katso, Herra, minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee minua vastaan!

10. Se paha Nebukadnezzar ojensi kätensä ja veti esiin miekan kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka sinä olit profeetta Moshen kautta kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi.

11. Kaikki sen kansa huokaa nälästä etsiessänsä leipää syötäväksi: he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta, pysyäkseen elossa. Katso, Herra, taivaista, ja näe, kuinka halveksittu minä olen.

12. Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on minun kannettavakseni pantu, jolla Herra on murtanut minut vihansa hehkun päivänä?

13. Hän lähetti tulen korkeudesta minun linnoitettuihin kaupunkeihini ja alisti ne. Hän viritti verkon minun jalkaini varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi, ainiaan sairaaksi.

14. Hänen kätensä sitoi minun kapinallisuuteni raskaan ikeen: ne kiedottiin yhteen kuin viinipuun taimet, tulivat minun niskalleni; hän saattoi horjumaan minun voimani. Herra antoi minut niiden käsiin, joita minä en voi vastustaa.

15. Herra hylkäsi kaikki minun urhoni, joita minun keskuudessani oli; hän kutsui aikakauden minua vastaan murskatakseen minun nuorukaiseni. Ja muut kansakunnat tulivat ja saastuttivat Juudan huoneen neitsyet, kunnes heidän neitsyytensä veri virtasi, kuin mies, jokapolki viinikuurnan ja rypäleiden viini virtaa.

16. Kappaleiksi pilkottujen vauvojen tähden, ja niiden raskaana olleiden naisten tähden, joiden vatsat revittiin auki, Israelin seurakunta sanoi; minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä; sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani. Hävitetyt ovat minun lapseni, sillä vihamies on väkevä.

17. Siion levittää käsiänsä ahdistuksessaan, niin kuin nainen synnyttäessään hän huutaa: ei ole hänellä lohduttajaa. Herra on nostattanut Israelin huoneelle käskyt ja Tooran, mutta he rikkoivat hänen sanaansa vastaan. Sen tähden Israelin huoneen sortajat ympäröivät sitä joka taholta; Jerusalem on kuin saastainen nainen heidän keskellänsä.

18. Herra sanoi Messiaan kautta Israelin huoneen ihmisille, että ne, jotka miekalla tappavat, eivät tulisi kulkemaan heidän maansa kautta. Kuningas Joosia meni, veti esiin miekkansa sitä ontuvaa faaraota vastaan, jota Herra ei ollut käskenyt hänen tehdä. Sen tähden jousimiehet ampuivat nuolensa kuningas Joosiaan ja hän kuoli. Ja ennenkuin hänen sielunsa jätti hänet, hän liikutti huuliaan ja sanoin näin; Vanhurskas on hän, Herra; sillä hänen käskyänsä vastaan minä olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, sitä valitusta, jonka Jeremia lausui Joosiasta ja katsokaa minun kipuani: hänen kuolemansa jälkeen minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat vankeuteen menneet.

19. Jerusalem sanoi, kun sitä annettiin Nebukadnezzarin käsiin; Minä kutsuin rakastajiani, niitä muita kansakuntia, joiden kanssa minä olen tehnyt liiton, mutta ne pettivät minut ja ne kääntyivät minua vastaan, tuhotakseen minut. Minun pappini ja vanhimpani menettävät tajuntansa nälästä kaupungissa, kun he etsivät ruokaa tyydyttääkseen nälkäänsä varjellakseen sielunsa.

20. Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen, minun sisukseni kuohuvat, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä minä olen raskaasti rikkonut sinun sanaasi vastaan. Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset, sisällä tappaa nälänhätä, niin kuin se enkeli, joka on osoitettu yli kuoleman.

21. Muut kansakunnat ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Ei ole minulla lohduttajaa. Kaikki minun vihamieheni ovat kuulleet minun onnettomuuteni; he iloitsevat, kun sinä olet Herra, joka olet tämän tehnyt: sinä olet antanut tulla sen koston päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

22. Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen tuomion päivänä, ja pane heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien minun rikoksieni tähden. Sillä monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämeni on sairas.

2 LUKU.

Kuinka onkaan Herra vihansa kiivaudessa tehnyt pilkan kohteeksi tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut pyhää temppeliään, jalkainsa astinlautaa vihansa päivänä.

2. Herra on hävittänyt säälimättä kaiken parhaan Israelin maasta, on hajottanut vihastuksissaan Juudan huoneenlinnoitukset, pannut ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja polkenut jalkojen alle sen ruhtinaat.

3. Hän on vihan hehkussa hakannut poikki Israelin kunniankokonansa. Hän veti oikean kätensä takaisin, eikä auttanut omaa kansaansavihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken yltympäri.

4. Hän jännitti jousensa, ampui minuun nuolia kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin sortaja ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Siionin seurakunnan majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.

5. Herra on ollut niinkuin vihamies, on tehnyt lopun Israelista: hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja antoi Juudan seurakunnalle paljon valitusta ja vaikerrusta.

6. Hän särki pyhäkkönsä huoneen niinkuin puutarhan aidan, hävitti juhlanviettopaikkansa, jonka tarkoitus oli sovittaa hänen kansansa. Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa juhla-ajat ja sapatit ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana kuninkaat ja ylipapin.

7. Herra on hyljännyt alttarinsa, syössyt häväistykseen pyhäkkönsä, luovuttanut vihamiehen käteen palatsiensa muurit. He nostivat huudon Herran huoneessa, huudon kuin Israelin huoneen kansan, kun heillä oli tapana rukoilla pesach-juhlan keskipäivän aikana.

8. Herra oli päättänyt turmella Siionin seurakunnan muurit: hän jännitti mittanuoran, ei pidättänyt kättänsä hävittämästä, saattoi murheeseen varustukset ja muurit; ne yhdessä särkyivät.

9. Sen portit ovat vajonneet maahan, koska he teurastivat sikaa ja heittelivät sen verta, hän poisti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa, koska he rikkoivat Tooran sanoja vastaan, eivätkä sen profeetat saa pyhää henkeä tai sanaa Herralta.

10. Maassa istuvat ääneti Siionin seurakunnanvanhimmat. He ovat heittäneet tuhkaa päänsä päälle, vyöttäytyneet säkkeihin; maan tomua kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet.

11. Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu minun kansani seurakunnansortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.

12. He sanovat äideillensä: "Missä on leipää ja viiniä?" kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet kaupungin kaduilla, heittävät henkensä äitiensä syliin.

13. Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, Jerusalemin seurakunta? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, Zionin seurakunta? Sillä suuri niinkuin sen suuren meren aaltojen suuruuson sinun sortumisesi; kuka on se lääkäri, joka voi sinut parantaa?

14. Ne valheen profeetat keskelläsi ovat sinulle nähneet petollisia, olemusta vailla olevia näkyjä. Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinut parannukseen, vaan ovat profetoineet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

15. Sinulle paukuttavat kämmeniänsä kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja ravistelevat päätänsä Jerusalemin seurakunnalle. He sanovat; "Tämäkö on kaupunki, jota muinaiset isät sanoivatkauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan iloksi?"

16. Suu ammollaan sinua vastaan ovat kaikki sinun vihamiehesi. He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet. Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet; se on meille tullut, olemme sen nähneet."

17. Herra on tehnyt meille sen, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, mitä oli palvelijansa Moshen kautta puhunutmuinaisista päivistä asti: että jos Israelin huone ei tee sitä, mikä on oikeaa hänen silmissään, hän antaa rangaistuksen tulla säälimättä, antaa vihamiesten iloita sinusta ja hän on kohottanut sinun sortajiesi kunnian.

18. Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen, hänen, joka oli heille armollinen. Sinä, Siionin seurakunnan muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älä ole laiska rukouksissasi, älköön silmäteräsi ummistuko.

19. Nouse, keskity Mishnan opiskelemiseen yöllä, ja Tooran sanoihin, kun alkavat aamun hetket. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä, synagogan tehdessä parannusta. Kohota kätesi häntä kohden rukouksessa pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.

20. Katso, Herra, ja tarkkaa taivaista, ketä olet antanut tämän kohdata: pitäisikö vaimojen syödä oma kohtunsa hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset? Se Oikeus vastasi ja sanoin näin; onko oikein ettäHerran pyhäkössä tapetaan pappi ja profeetta, kuten te murhasitte Zecharia ben Iddo'n, joka oli pappi ja profeetta? Se oli pahaa Herran edessä!

21. Maassa, kaduilla, makaa nuorta ja vanhaa, vaikka heillä oli tapana makailla villaisilla patjoilla; minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet, kuolleet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä.

22. Sinä julistat vapautta sinun kansallesi, Israelin huoneelle, Messiaskuninkaan kautta, niinkuin sinä teit Moshen ja Aaronin kautta pesach-juhlan päivänä, ja nuorukaiset kootaan kaikista niistä paikoista, joihin heidät Herran vihan päivänä hajotettiin niin, ettei heidän keskuudessaan ole pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Minun lapseni, jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, ne minun vihamieheni lopetti.

3 LUKU.

Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

2. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

4. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

5. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt kaupungin, ja repinyt juuriltaan irti kansan johtajat ja vaivannut heitä.

6. Hän on pannut minut asumaan vankilassa, pimeydessä, niinkuin ne kuolleet, jotka ovat menneet toiseen maailmaan.

7. Hän on lukinnut minut, niin etten pääse irti kahleistani, on pannut jalkani raskaisiin vaskikahleisiin.

8. Vaikka minä huudan ja rukoilen, rukoushuoneeni pysyy suljettuna.

9. Hän on sulkenut minun tieni hakatuilla kivillä, on sekoittanut minun polkuni.

10. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa valmiinaväijyvä leijona.

11. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12. Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14. Minä olen joutunut koko kansani jäännöksellenauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15. Hän on ravinnut minua myrkkykäärmeiden sapella, juottanut juovuksiin absintilla.

16. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut menestyksen.

18. Ja minä sanon: tuhoutunut on minulta voimaja se Herran hyvyys, johon olin asettanut toivoni.

19. Muista minun sieluni surua ja sitä, kuinka minun vihaajani ovat minut katkeroittaneet, ja he ovat laittaneet minut juomaan absinttia ja myrkkykäärmeiden myrkkyä.

20. Minun sieluni kyllä muistaa sen, ja rukoilee minun sisälläni.

21. Tämän lohdutuksen minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

22. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23. Hän uudistaa ihmeitään joka aamu, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

25. Hyvä on Herra hänen lunastustaan odottaville, sille sielulle, joka hänen ohjaustaan etsii.

26. Hyvä on hiljaisuudessa odottaa, että se Herran lunastus tulee.

27. Hyvä on miehelle, että hän opettaa sielunsa kantamaan Herran käskyjen iestä nuoruudessaan.

28. Istukoon hän yksin ja kantakoon rangaistukset Herran nimen ykseyden tähden, sillä hän on ne armossaan lähettänyt, kunnes hän palaa ja ottaa ne pois.  

29. Laskekoon suunsa tomuun ja kumartukoon Herransa edessä - ehkä on vielä toivoa.

30. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

31. Sillä ei Herra hylkää kansaansa ahdistukseeniankaikkisesti;

32. Sillä jos hän ensin murtaa, kuitenkin hän palaa ja hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33. Sillä koska kukaan ei vaivaa sydäntään paastolla, siksi ihmislapsia kohtaa onnettomuus.

34. Kun jalkojen alle poljetaan ja muserretaankaikki vangit maassa,

35. kun kielletään ja väännetään köyhänoikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

36. kun köyhälle tehdään vääryyttä hänen asiassaan - eikö Herra sitä näkisi?

37. Onko kukaan puhunut, ja pahaa on tapahtunut maailmassa, ellei siksi, että ihmiset ovat tehneet sellaista, mitä ei Herra ole käskenyt?

38. Ei lähde Jumalan, Korkeimman suusta paha, ellei taivaallinen ääni julista pahan tapahtuvan sen jatkuvan varastamisen tähden, mitä maa on täynnä. Mutta kun tahdotaan julistaa hyvää maailmaan, Jumalan suusta se lähtee.

39. Mitä hyötyä ihmisellä on eläessään harjoittamistaan synneistä?

40. Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme parannusta tehden Herran tykö.

41. Kohottakaamme sydämemme puhtauteen, ja puhdistakaamme kätemme varkauksista, ja palatkaamme Jumalan puoleen, jonka asuinsijat ovat taivaissa.

42. Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; ja koska me emme ole palanneet parannusta tehden, sinä et ole antanut anteeksi,

43. olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä maasta pois, surmannut säälimättä;

44. olet peittänyt taivaat sinun kirkkautesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse sinun luoksesi.

45. Sorretuksi ja inhotuksi sinä tulet tekemäänmeidät kansojen seassa, syntiemme tähden.

46. Suut avattuina meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme, julistaen säädöksiä meitä vastaan

47. Osaksemme on tullut kauhu ja tuho, pelkoja vavistus.

48. Vesipurot juoksevat minun silmistäni minun kansani seurakunnan sortumisen tähden.

49. Minun silmäni vuotaa, itkee lakkaamatta, sillä ei ole ketään lievittämässä ahdistustani, eikä ketään puhumassa lohdutuksen sanoja minun sydämelleni.

50. siihen asti, kunnes katsoo, kunnes nöyryytykseninäkee Herra taivaasta.

51. Silmäni itku tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kansani asuinsijojen hävityksen tähden, Jerusalemintyttärien vankeuden tähden.

52. Huolella pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53. He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

54. Vedet tulvivat ja nousivat minun pääni ylitse; minä sanoin sanassani: minut on leikattu maailmasta pois.

55. Minä rukoilin sinun nimeäsi, Herra, syvimmän kuopan syvyydestä.

56. Sinä kuulit minun siihen aikaan sen minun rukoukseni, älä siis peitä korvaasi, ettet ottaisi vastaan rukoustani; minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

57. Sinä lähetit enkelin pelastamaan minut silloin, kun minä sinua rukoilin; sinä sanoit minulle sanasi kautta: "Älä pelkää".

58. Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, kun minun sieluani vastaan noustiin, lunastit minun elämäni.

59. Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni vääryyden, jota minulle on tehty: hanki minulle oikeus.

60. Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61. Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62. Minun vastustajaini huulet ja heidän puheensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

63. Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64. Sinä tulet kostamaan heille, Herra, heidän kättensä tekojen mukaan.

65. Sinä tulet murtamaan heidän sydämensä, sinun voimasi väsyttää heidät.

66. Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

4 LUKU.

Kuinka onkaan temppelin kulta tummunut, muuttunut valitun kultaisen lehden loisto; kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin!

2. Siionin pojat, nuo kalliit, on katsottupuhtaimman kullan arvoisiksi. He olivat kauniita kuin jalokivet, mutta kuinka ovatkaan saastaiset kansakunnat laittaneet ehidät istumaan, katse vuoteeseensa ja he katsovat heidän kasvojaan, että ehkä heidän vaimonsa saisivat yhtä kauniita lapsia  - kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa, savenvalajan kätten tekojen!

3. Israelin tyttäret paljastavat rintansa muiden kansakuntien miehille, jotka ovat kuin käärmeitä, imettävät poikasiaan; minun kansani seurakunta on tullut annetuksi julmille miehille, se suree poikiaan kuin kamelikurki erämaassa.

4. Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää; ei ole, kuka sitä heille taittaisi.

5. Jotka herkkuja söivät, ne nääntyvät kaduilla. Joita punapurppuran päällä kanneltiin, ne tunkioita syleilevät.

6. Seurakunnan, minun kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi; Sodoma hävitettiin yhtäkkiä kätten siellä riehumatta, eivätkä profeetat enää kulkeneet siellä profetoimassa, kääntämässä sitä tekemään parannusta.

7. Sen nasiirit olivat lunta puhtaammat, maitoa valkoisemmat, heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi, heidän hahmonsa oli kuin safiiri.

8. Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi maasta karkoittamisen tähden, ei voi heitä tuntea toreilla. Kiinni on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu.

9. Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, sillä ne, jotka kaatuivat miekasta, kun heidät revittiin auki, he sylkivät ulos sen, mitä olivat pelloilta syöneet.

10. Ne vaimotm joilla oli tapana sääliä köyhiä, keittivät omin käsin lapsiansa: ne tulivat heille ruuaksi silloin, kun se nälänhätä alkoi, minun kansani seurakunnan sortuessa.

11. Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun; hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset.

12. Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei maanpiirin asukkaista kenkään silloin, kun Jerusalemilla meni hyvin, että vihollinen ja sortaja hyökkää sisään Jerusalemin porteista.

13. Sen väärien profeettain syntien tähden kävi näin, sen pappien pahain tekojen tähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaitten verta.

14. He harhailivat sokeina toreilla, tapettujenverellä tahrattuina, niin ettei voinut koskea heidän vaatteisiinsa.

15."Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä ne muut kansakunnat."Väistykää, väistykää, älkää koskeko!" Paettuaankin he yhä harhailivat; juuri, kun he luulivat olevansa turvassa, heille sanottiin: "Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".

16. Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, hän ei heihin enää katso. Papeista ei välitetty, vanhimpia ei armahdettu.

17. [...]

18. Meidän askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät - niin, loppumme tuli.

19. Meidän vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa, väijyivät meitä erämaassa.

20. Kuningas Jooswia, joka oli meille rakas kuinmeidän elämänhenkemme, joka oli Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kierouksiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: hänen varjossaan me saamme elää pakanakansain seassa.

21. Iloitse ja riemuitse, Edom, ja sinä, Bisrinin kansa, joka asut Romanian maassa! Mutta koston malja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja sinustakin lähtevät ihmiset pois.

22. Ja tämän jälkeen sinun syntivelkasi, Zionin seurakunta, on sovitettu: ei Herra ole enää siirtävä sinua pois. Sinun syntivelkasi, Rooman kaupunki, hän on vaativa, Herran edessä sinun syntisi on paljastettuna.

 

5 LUKU.

Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

2. Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

3. Poissa omasta maastamme, me olemme tulleet kuinorvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

4. Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5. Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun me menimme vankeuteen, se paha Nebukadnezzar näki, että virkamiehillä, ja Israelin kansan opettajilla ei ollut kuormia, niin hän antoi määräyksen, että heidän oli kannettava hiekkaa, jota on Eufratin rannoilla, etteivät he kulkisi ilman kuormia. Ja kun me uuvumme, ei meille lepoa suoda.

6. Egyptille me lyömme kättä ja Assurille että heillä olisi tarpeeksi leipää ravinnoksi.

7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

8. Haamin pojat, jotka annettiin orjiksi Seemin pojille, hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka lunastaisi meidät heidän käsistänsä.

9. Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen tappavaa miekkaa erämaassa.

10. Meidän ihomme on musta kuin uuni nälän poltteiden takia.

11. Naisia, jotka olivat aviomiestensä kanssa naimisissa,  raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa, kaldealaisten kautta.

12. Ruhtinaita heidän kätensä lävistävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

13. Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

14. Poissa ovat vanhukset Sanhedrinin porteista, nuorukaiset taloista, joissa he lauloivat.

15. Poissa on ilo sydämistämme, tanssimme on valitukseksi muuttunut.

16. Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

17. Tästä syystä on temppeli hävitetty, sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat ihmiset menneet sieltä vankeuteen, silmämme pimenneet -

18. Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

19. Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti taivaissa, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

20. Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät niin kauaksi aikaa?

21. Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme parannusta tehden; uudista meidän päivämme hyvään, muinaiselleen.

22. Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?

Alkuperäinen: Jemeniläinen Targum; Valitusvirret Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä