Etusivu Raamattu Artikkelit - ABC Haku

Jannes ja Jambres

Näistä henkilöistä ei raamattumme mainitse muuta kuin ohimennen Paavalin toisessa kirjeessä Timoteukselle. Paavali käyttää sanamuotoa vastustivat, joka viittaa siihen, että myös Paavali tunsi tämän tekstin, sillä kyseistä sanaa ei voi kääntää muutoin. Gelasiuksen julistuksessa mainitaan kiellettynä kirjana Liber qui appellatur Paenitentia Iamne et Mambre(Kirja joka on nimeltään Janneksen ja Jambreksen katumus) joka todennäköisesti tarkoittaa juuri tätä tekstiä.

Kuningas kutsui kaikki palvelijansa, sekä viisaat miehet että taikurit. Seitsemän päivän kuluttua, hän kulki talonsa lähellä, ja näki että yksi omenapuista oli menestynyt ja oksat tuottivat valmiiksi varjoa. Kun hän oli tullut tästä tietoiseksi, hän käski yhtä taikureistaan, nimeltä Jannes, istumaan omenapuun alle.

Kun Jannes oli istuutunut puun alle, tuli suuri maanjäristys ja taivaasta tuli ukkosen ääni ja salaman isku, niin että osa puun oksista katkesi. Kun Jannes näki mitä oli juuri tapahtunut, hän juoksi kirjastoon hakemaan taikavälineitään. Kun hän palasi, ilmaantui kaksi ihmistä puun lähelle. Molemmat oli puettu valkoisiin kaapuihin, ja molemmilla oli omat taikavälineensä. Yksi miehistä kääntyi kohti Jannesta ja julisti että maan Herra ja maailmankaikkeuden Näkijä on lähettänyt meidät johdattamaan sinut pois Haadekseen. Sillä tästä lähtien, Jannes, sinä tulet olemaan kuolleiden seuralainen. Sinua tullaan säälimään ikuisesti. Sitten kaksi miestä valkoisissa sanoivat, olkoon sinulle myönnetty neljätoista päivää talossasi, ja sen jälkeen kuoleman enkeli tulee noutamaan sinut.

Kun Janneksen veli, Jambres, tiesi mitä oli tullut tietoon, hän lähetti noutamaan heidän äitiään liittymään heidän seuraansa. Kun hän saapui paikalle, Jannes selitti mitä oli juuri tapahtunut. Hän sanoi äidilleen ja veljelleen, Minä lähetän noutajan teille, äitini ja sinulle, veljeni, kun on aika. Hän sanoi myös Jambrekselle, että Jambreksen tulisi pitää huolta heidän äidistään ja ottaa hänet huomioon uskollisesti. Sitten hän meni hänen luokseen ja suuteli häntä, taistellen kyyneleitä vastaan kunnes hän oli lähtenyt. Sitten hän hyvästeli ystävänsä, pyytäen heitä pitämään huolta hänen äidistään hänen puolestaan. Sitten hän otti veljensä mukaan Memphisiin.

Kun he olivat matkalla Memphisiin, Jannes antoi Jambrekselle kirjan. Hän sanoi, Veljeni, minä ojennan sinulle tämän kirjoituksen. Pidä se salassa, ja pidä huoli ettei se mene eteenpäin ennen kuin päivänä, jolloin kuningas marssii ulos Egyptin mahtavien kanssa heprealaisten kansaa vastaan. Ja varmista myös, ettet ole kuninkaan seurana hänen koettelemuksessaan. Sitten Jannes julisti, että kun minä tulen sairaaksi ja minun sieluani ollaan ottamassa, taivaan Jumala on voittanut meidät. Varmista että kutsut äitiämme luokseni ennen kuin menehdyn.

Seitsemän päivää myöhemmin, kun he olivat Memphisissä, veljekset olivat hääjuhlassa. Tämän hääjuhlan aikana Jannes julisti, Miehet ja veljet, minä otan paikkani erästä heprealaista vastaan. Mutta ennen kuin hän sai puhuttua loppuun, lähettiläät tulivat kuninkaan palatsista julistaen, tulkaa nopeasti ja vastustakaa Moosesta, heprealaista, joka tekee ihmeitä kaikkien hämmästykseksi.

Kun Jannes saapui palatsiin, hän vastusti Moosesta ja hänen veljeään Aaronia tekemällä kaiken mitä he olivat tehneet. Sitten kuolettava tauti iski häneen täplän, ja tuskallisen paiseen kanssa hän meni pois. Jonkun ajan kuluttua Jannes lähetti sanan kuninkaalle, että tämä voima on heprealaisten Jumalasta. Hän sanoi, ettei hän voi voittaa tätä voimaa, ja hän oli kuolinvuoteellaan.

Sitten Jannes kutsui veljensä ja vaati häntä olemaan murehtimatta hänen puolestaan, sillä se voisi olla tuhoisaa hänelle. Mikään, mitä me omistamme ei voi suojella meitä tätä voimaa vastaan. Valmistaudu siihen, että kuoleman henki tulee noutamaan minua, ja kun se on tullut, yritä kutsua minua henkeni kautta. Aamu oli nyt koittamassa, ja kaikki asiat olivat näkymässä, Jannes esitti kysymyksen, mihin aikaan Jambres näki auringonlaskun. Sitten hän sanoi, Sellainen on valehtelevien huulien ja petollisten sydämien sukupolvi kuolemani hetkellä. Tule ja katso kuinka se tapahtuu, mutta Jambres ei sanonut mitään eikä liikkunut.

Kun tämä oli tapahtunut, Egyptin kuningas suunnitteli ahdistavansa heprealaisten kansaa, jotka olivat nyt jättämässä Egyptiä. Egyptin kansa itki tähän aikaan murheissaan, mutta Jambres ei itkenyt. Hän muisti valan, jonka oli vannonut veljelleen. Kun Jannes sanoi hänelle, sata tuhatta ihmistä, sata varsaa, sata kamelia, eivät voineet estää tätä tapahtumasta. Sitten Jambres kuuli äänen ja kuuli Janneksen puhuvan vuoteestaan. Jannes kertoi Jambrekselle ettei hän voinut estää Jannesta menehtymästä koska Janneksen koko ruumis oli ollut levoton sen jälkeen, kun hän vastusti Moosesta.

Kun Jannes kuuli kuninkaan suunnitelmista, hän rohkaisi kaikkia muita ystäviään, aivan kuin hän teki veljelleen. Sitten hänen äitinsä saapui, valittaen, minun poika raukkani, Jannes, kuinka hän voi. Kun hänen äitinsä katseli poikaansa, hän hämmästyi siitä miltä Jannes näytti. Jannes piti parempana ettei hänen äitinsä olisi nähnyt häntä sellaisena. Hänen äitinsä lähestyi häntä, että voisi suudella häntä, mutta Jannes kääntyi pois hänestä. Hän sanoi äidilleen, pysy taaempana kuumeen tähden. En voi liikkua ja minulla on kovat tuskat. Sitten hänen äitinsä kysyi häneltä, mitä voin tehdä hyväksesi, poikani. Hän vastasi, sinä otit murheeksesi tulla ja nähdä minut kamalassa kunnossani, minä olen siitä kiitollinen. Menen hautaani onnellisena siitä, että näin sinut viimeisen kerran ennen kuin menehdyn. Sitten hänen äitinsä kertoi hänelle, minä näin kuolleet eikä kukaan muistuttanut sinua. Makaa tässä ja sinä pelastut. Sitten hänen äitinsä huomasi että Janneksen ulkonäkö oli kokonaan muuttunut, hänen poikansa oli ruumis. Hänen kielensä ja huulensa eivät liikkuneet, Jannes, hänen poikansa ja Jambreksen veli oli kuollut.

Jambres ja hänen äitinsä istuivat siellä itkien heidän poismennyttä rakastaan. Jambres julisti että, Olen jäänyt osattomaksi veljeni läsnäolosta eikä kaikki raha tai omaisuus voisi korvata häntä. Silloin Jambres huomasi että kuoleman henki ei ollut ainoastaan ottanut hänen veljeään, vaan otti myös hänen äitinsä tästä maailmasta. Hän vei heidät molemmat veljensä hautaan. Kun hautajaisriitit oli viimeistelty, hän jätti äitinsä ja veljensä ikuisiksi ajoiksi.

Sitten Jambres palasi omenapuulle Janneksen taikakirjojen ja välineiden kanssa. Hän manasi kuolleiden henkiä ja nosti manalasta veljensä sielun. Janneksen sielu sanoi veljelleen, Minä, veljesi, en kuollut epäoikeudenmukaisesti, vaan itse asiassa oikeutetusti, ja minua vastaan julistetaan tuomio. Sillä minä olin älykkäämpi kuin kaikki älykkäät taikurit, ja vastustin kahta veljestä, Moosesta ja Aaronia, jotka esittivät suuria merkkejä ja ihmeitä. Sen tuloksena minä kuolin ja minut tuotiin elävien keskuudesta manalaan, jossa on suuri palaminen ja tuhon kuoppa, josta nousu on mahdotonta. Varmistu siitä, että teet hyvää elämässäsi lapsillesi ja ystävillesi, sillä manalassa ei ole olemassa hyvää, vain pimeys ja synkkyys. Kun olet kuollut ja astut sisälle manalaan, sinun paikkasi tulee olemaan kaksi kyynärää leveä ja neljä kyynärää pitkä. Ne jotka eivät tee pahaa, eivät tule manalaan, heidät otetaan heprealaisten Jumalan toimesta miellyttävämpään ja kauniimpaan paikkaan.

Egyptin pojat, heidän elämänsä tekojen mukaan tulevat myös laskeutumaan manalaan. Täällä ei ole anteeksiantoa kansamme teoille, joita he ovat tehneet heprealaisille. Sillä taivaan portit eivät ole tyhmille ja pahoille. Me emme voineet pitää turmelusta poissa elämästämme, sillä Mooses tiesi, että me tulemme laskeutumaan Haadekseen kun me menehdymme. Jäsenemme ovat täynnä pimeyttä, ja täällä me palamme helvetissä, eikä täällä ole mitään mitä kukaan voisi tehdä.

Me, jotka palvoimme patsaita ja veistettyjä kuvia, tulimme tuhoon patsaittemme kanssa, sillä kuningas Jumala ei rakasta patsaita eikä niiden palvojia. Haadeksessa ei kukaan, edes Egyptin kuninkaat voi välttää murhetta. Sillä nuo, jotka harjoittivat noituutta, rikkoivat valansa, ja tekivät muita syntisiä tekoja, päätyvät tänne. Edes kuninkaat eivät loista, kaikki ovat samanarvoisia Haadeksessa. Sillä jokainen, joka vastustaa maan Jumalaa, mahtavaa, ei voi välttää helvetin kidutusta. Mikään, mitä teemme, ei voi nyt suojata meitä heprealaisten Jumalan vihalta, meidät on kaikki tuomittu tavasta, jolla elimme elämämme.

Alkuperäinen: Jannes & Jambres Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index


ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä