Jaakobin evankeliumi

Tämä kirja tunnetaan myös nimillä ’Jaakobin alkuevankeliumi’ ja ’Jaakobin kirja’. Konstantin Von Tischendorf oli kääntänyt tekstin kreikankielisestä käsikirjoituksesta saksaksi ja siitä englanninkielisen version oli valmistanut Montague Rhodes James kirjaan ’The Apocryphal New Testament’ (Oxford: Clarendon Press, 1924). Origenes mainitsee kirjan, ja se merkitsee sitä, että tämä oli jo toisella vuosisadalla tiedetty teos. Kirja mainitaan paavi Gelasiuksen julistuksessa, vaikka latinankielistä käsikirjoitusta ei ole kenenkään tiedossa. Vanhin tunnettu käsikirjoitus on syyrian kielellä kirjoitettu. Yleisesti hyväksytyn mielipiteen mukaan kirja on alunperin kirjoitettu kreikaksi, ja tästä syystä Tischendorf oli kääntänyt tekstin siitä. (M.R.James suosittelee myös ranskankielistä Amannin käännöstä.) Origenes muuten kirjoittaa tämän (ja Pietarin Evankeliumin) mainitessaan, että ’Herran veljet’ olisivat olleet Joosefin poikia, joilla kuitenkin oli eri äiti kuin Jeesuksella. Hieronymus on kirjoittanut paljon tätä väitettä puolustavia teoksia. Nämä kirkkoisät olivat sitä mieltä, että Maria pysyi ikuisena neitsyenä.

Luku 1.

Kahdentoista Israelin heimon kertomuksissa on kirjoitettu, että oli eräs Joakim, huomattavan rikas, ja hän uhrasi lahjojaan kaksinkertaisesti sanoen: ’Se, mikä on minun yltäkylläisyydestäni, on koko kansan puolesta, ja se, mikä on minun anteeksiantoni puolesta on Herralle sovitus minulle.’ Nyt lähestyi suuri Herran päivä ja Israelin lapset uhrasivat lahjojaan. Ja Ruuben vastusti häntä sanoen: ’Ei ole laillista sinulle uhrata lahjojasi ensimmäisenä, sillä sinä et ole saanut siementä Israelissa.’ Ja Joakim oli hyvin surullinen ja meni kansan kahdetoista heimon kirjojen luokse sanoen: ’Minä katson Israelin kahdentoista heimon tiedoista, olenko minä ainoa, joka ei ole saanut siementä Israelissa.’ Ja hän etsi, ja löysi kaikkiin vanhurskaisiin liittyen, että he olivat nostattaneet siemenen Israelissa. Ja hän muisti patriarkka Aabrahamin, kuinka viimeisinä päivinä Jumala antoi hänelle pojan, Iisakin. Ja Joakim oli hyvin surullinen eikä näyttäytynyt vaimolleen, vaan vetäytyi erämaahan ja pystytti telttansa sinne ja paastosi 40 päivää ja 40 yötä sanoen itselleen: ’Minä en laskeudu lihan tähden tai juoman tähden, ennen kuin Herra, minun Jumalani, vierailee luonani, ja minun rukoukseni saa olla minulle lihaa ja juomaa.’

Luku 2.

Nyt hänen vaimonsa Anna valitti kahdella valituksella, ja suri itseään kahdella suremisella sanoen: ’Minä suren leskeyttäni ja minä suren lapsettomuuttani.’ Ja suuri Herran päivä lähestyi, ja hänen palvelijattarensa Juudit sanoi hänelle: ’Kuinka kauan nöyryytät sieluasi? Suuri Herran päivä on tullut, eikä sinun ole laillista surra, vaan ota tämä pääpanta, jonka minun työni emäntä antoi minulle, ja minun ei ole laillista laittaa sitä päälle, koska minä olen palvelijatar ja siinä on kuninkaallisuuden merkki.’ Ja Anna sanoi: ’Lähde luotani! Minä en ole tehnyt mitään ja Herra on nöyryyttänyt minua suuresti. Ehkä se annettiin sinulle oveluudella ja sinä olet tullut tehdäksesi minusta osasyyllisen syntiisi.’ Ja Juudit sanoi: ’Kuinka kiroaisin sinua nähtyäni, että Herra on sulkenut kohtusi eikä anna sinulle hedelmää Israelissa?’ Ja Anna oli hyvin murheellinen ja valitti suurella valituksella, koska kaikki Israelin heimot pilkkasivat häntä. Ja hän sanoi itselleen: ’Mitä minun tulisi tehdä? Minä rukoilen itkien Herraa, minun Jumalaani, että hän vierailisi luonani.’ Ja hän riisui suruvaattensa ja kaunisti päänsä ja laittoi häävaatteensa ylleen, ja noin yhdeksännellä tunnilla hän meni alas puutarhaan kävelemään. Ja hän näki laakeripuun ja istui sen alle ja rukoili Herraa sanoen: ’Oi isiemme Jumala, siunaa minua ja kuule rukoukseni, niin kuin sinä siunasit Saaran kohtua ja annoit hänelle pojan, Iisakin.’

Luku 3.

Ja katsoen ylös taivaalle hän huomasi varpusten pesän laakeripuussa ja valitti itselleen sanoen: ’Voi sitä, joka siitti minut! Ja mikä kohtu minut synnytti, sillä minä olen tullut kiroukseksi Israelin lasten edessä, ja minua pilkataan ja minut on naurettu ulos Herran temppelistä. Voi minua, millainen olen. Minä en ole niin kuin taivaan linnut, sillä jopa taivaan linnut ovat hedelmällisiä edessäsi, oi Herra. Voi minua, millainen olen. Minä en ole niin kuin maan pedot, sillä jopa maan pedot ovat hedelmällisiä edessäsi, oi Herra. Voi minua, millainen olen. Minä en ole niin kuin nämä vedet, sillä jopa nämä vedet ovat hedelmällisiä edessäsi, oi Herra. Voi minua, millainen olen. Minä en ole niin kuin tämä maa, sillä jopa tämä maa synnyttää hedelmiään ajallaan ja siunaa sinua, oi Herra.’

Luku 4.

Ja katso, Herran enkeli ilmestyi sanoen hänelle: ’Anna, Anna, Herra on kuullut rukouksesi, ja sinä hedelmöityt ja kannat, ja sinun siemenestäsi puhutaan koko maailmassa.’ Ja Anna sanoi: ’Niin kuin Herra, minun Jumalani, elää, jos minä synnytän pojan tai tytön, minä vien sen lahjaksi Herralle, minun Jumalalleni, ja hän saa palvella häntä kaikki elämänsä päivät.’

Ja katso, tuli kaksi viestinviejää sanoen hänelle: ’Katso, aviomiehesi Joakim tulee laumoineen, sillä Herran enkeli tuli hänen luokseen sanoen: Joakim, Joakim, Herra Jumala on kuullut rukouksesi. Lähde täältä, sillä katso, vaimosi Anna on hedelmöittynyt.’ ja Joakim istuutui ja kutsui paimeniaan sanoen: ’Tuokaa minulle tänne kymmenen virheetöntä ja täplätöntä lammasta, ja ne ovat Herran, minun Jumalani puolesta, ja tuokaa minulle kaksitoista lempeää härkää, ja ne ovat pappien puolesta ja vanhimpien kokouksen puolesta, ja sata karitsaa koko kansan puolesta.’

Ja katso, Joakim tuli laumoineen ja Anna seisoi portilla ja näki Joakimin tulevan, ja juoksi ja ripustautui hänen kaulaansa sanoen: ’Nyt minä tiedän, että Herra Jumala on suuresti siunannut minua, sillä katso, leski ei ole enää leski, ja se, joka oli lapseton, hedelmöittyy.’ Ja Joakim lepäsi ensimmäisen päivän talossaan.

Luku 5.

Ja seuraavana päivänä hän uhrasi lahjansa sanoen itselleen: ’Jos Herra Jumala liittoutuu jälleen kanssani, se levy, joka on papin otsan yllä, ilmaisee sen minulle.’ Ja Joakim uhrasi lahjansa ja katsoi kiinteästi papin levyyn, kun hän meni ylös Herran alttarille, eikä hän nähnyt syntiä itsessään. Ja Joakim sanoi: ’Nyt minä tiedän, että Herra on tullut minulle suosiolliseksi ja antanut minulle anteeksi kaikki syntini.’ Ja hän lähti Herran temppelistä vapaana syyllisyydestä ja meni taloonsa.

Ja hänen kuukautensa tulivat täyteen, ja yhdeksännellä kuulla Anna synnytti. Ja hän sanoi kätilölle: ’Mitä minä olen synnyttänyt?’ Ja hän sanoi: ’Tytön’, ja Anna sanoi: ’Minun sieluni on ylistetty tänään’ ja asettui alas. Ja kun ne päivät tulivat täyteen, Anna puhdistautui ja imetti lasta ja antoi hänelle nimen Maria.

Luku 6.

Ja päivä päivältä lapsi vahvistui, ja kun hän oli kuusi kuukautta vahna, hänen äitinsä laittoi hänet seisomaan maalla kokeillakseen, seisoisiko hän, ja hän käveli seitsemän askelta ja palasi hänen rinnalleen. Ja hän otti hänet syliin sanoen: ’Niin kuin Herra, minun Jumalani elää, sinä et enää kävele tällä maalla, ennen kuin minä vien sinut Herran temppeliin.’ Ja hän teki turvapaikan hänen makuukammiostaan, eikä antanut minkään yleisen tai saastaisen kulkea sen läpi. Ja hän kutsui heprealaisten niitä tyttäriä, jotka olivat häpäisemättömiä, ja he kantoivat häntä edestakaisin.

Ja lapsen ensimmäinen vuosi tuli täyteen ja Joakim järjesti suuren juhlan ja kutsui papit ja kirjanoppineet ja vanhinten kokouksen ja koko Israelin kansan. Ja Joakim toi lapsen papeille ja he siunasivat häntä sanoen: ’Oi isiemme Jumala, siunaa tätä lasta ja anna hänelle sellainen nimi, joka muistetaan ikuisesti kaikkien sukupolvien keskuudessa.’ Ja kaikki kansa sanoi: ’Niin olkoon, niin olkoon, amen.’ Ja hän vei hänet ylipapeille ja he siunasivat häntä sanoen: ’Oi korkeuksien Jumala, katso tähän lapseen ja siunaa hänet sillä viimeisellä siunauksella, jolla ei ole seuraajaa.’

Ja hänen äitinsä otti hänet hänen makuukammionsa turvaan ja imetti häntä. Ja Anna lauloi Herralle Jumalalle sanoen: ’Minä laulan virren Herralle, minun Jumalalleni, koska hän on vieraillut luonani ja ottanut minulta pois minun vihollisteni pilkan, ja Herra on antanut minulle vanhurskautensa hedelmän, yksinkertaisen ja selkeän hänen edessään. Kuka julistaa Ruubenin pojille, että Anna imettää? Kuulkaa, kuulkaa, te Israelin kaksitoista heimoa, että Anna imettää!’ Ja hän laittoi lapsen lepäämään makuukammion turvaan ja lähti ja palveli heitä. Ja kun juhla oli ohi, he istuutuivat iloiten ja ylistäen Israelin Jumalaa.

Luku 7.

Ja kuukaudet lisääntyivät lapselle ja lapsesta tuli kaksi vuotta vanha. Ja Joakim sanoi: ’Viekäämme hänet Herran temppeliin, että maksaisimme sen lupauksen, jonka lupasimme, ettei Herra vaatisi sitä meiltä ja ettei lahjamme tulisi hylätyksi.’ Ja Anna sanoi: ’Odottakaamme kolmea vuotta, ettei lapsi ikävöisi isäänsä tai äitiänsä.’ Ja Joakim sanoi: ’Odottakaamme.’

Ja lapsesta tuli kolme vuotta vanha ja Joakim sanoi: ’Kutsu niitä heprealaisten tyttäriä, jotka ovat häpäisemättömiä, ja ottakoon jokainen lampun ja olkoon ne palavia, ettei lapsi kääntyisi takaperin ja hänen sydämensä tulisi vangiksi, pois Herran temppelistä.’ Ja he tekivät niin, kunnes he olivat menneet Herran temppeliin.

Ja papit ottivat hänet vastaan ja suutelivat häntä ja siunasivat häntä ja sanoivat: ’Herra on kirkastanut nimesi kaikkien sukupolvien keskuuteen: tulevina päivinä Herra tekee sinussa näkyväksi hänen vapautuksensa Israelin lapsille.’ Ja hänet laitettiin istumaan alttarin kolmannelle askelmalle. Ja Herra laittoi kunnian hänen ylleen ja hän tanssi jaloillaan ja koko Israelin huone rakasti häntä.

Luku 8.

Ja hänen vanhempansa istuutuivat ihmetellen ja ylistäen Herraa Jumalaa, koska lapsi ei ollut kääntynyt takaperin. Ja Maria oli Herran temppelissä kuin kyyhkynen, jota elätetään ja hän sai ruokaa enkelin kädestä.

Ja kun hän oli kaksitoista vuotta vanha, papit kokoontuivat sanoen: ’Katso, Mariasta on tullut kaksitoista vuotta vanha Herran temppelissä. Mitä me siis teemme hänelle, ettei hän saastuta Herran pyhäkköä?’ Ja he sanoivat ylipapille: ’Sinä vastaat Herran alttarista. Mene sinne ja rukoile häneen liittyen, ja mitä tahansa Herra sinulle paljastaa, se tehkäämme.’

Ja ylipappi otti alttarivaatteen kahdellatoista kellolla ja meni pyhistä pyhimpään ja rukoili häneen liittyen. Ja katso, Herran enkeli ilmestyi sanoen hänelle: ’Sakarias, Sakarias, mene ja kokoa yhteen ne kansasta, jotka ovat ilman vaimoa, ja tuokoon jokainen mies sauvan, ja kenelle Herra näyttää merkin, hänen vaimonsa hän tulee olemaan. Ja sanansaattajat menivät läpi kaiken Juudean maaseudun ja Herran torvi soi ja kaikki miehet juoksivat sinne.

Luku 9.

Ja Joosef heitti maahan kirveensä ja juoksi tapaamaan heitä, ja kun he olivat kokoontuneet yhteen, he menivät ylipapin luokse ja ottivat sauvansa mukaansa. Ja hän otti heidän kaikkien sauvat ja meni temppeliin ja rukoili. Ja kun hän oli lopettanut rukouksen, hän otti sauvat ja antoi ne takaisin heille, eikä niissä ollut merkkiä. Mutta Joosef otti vastaan viimeisen sauvan ja katso, kyyhkynen lähti sauvasta ja lensi Joosefin pään päälle. Ja pappi sanoi Joosefille: ’Sinun osaksesi on tullut ottaa Herran neitsyt ja pitää hänet itselläsi.’ Ja Joosef kieltäytyi sanoen: ’Minulla on poikia ja minä olen vanha mies, mutta hän on tyttö.. Etten tulisi naurun aiheeksi Israelin lapsille.’ Ja pappi sanoi Joosefille: ’Pelkää Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista, mitä Jumala teki Daatanille ja Abiramille ja Koorahille, kuinka maa halkesi ja heidät nielaistiin heidän sanojensa tähden. Ja pelkää sinä nyt, Joosef, ettei niin olisi sinun talossasi.’ Ja Joosef oli peloissaan ja otti hänet pitääkseen hänet itsellään. Ja Joosef sanoi Marialle: ’Katso, minä olen ottanut sinut vastaan Herran temppelistä, ja nyt minä jätän sinut talooni ja menen pois rakentamaan rakennuksiani ja tulen jälleen takaisin luoksesi. Herra katsoo puoleesi.’

Luku 10.

Nyt papit pitivät kokouksen, ja he sanoivat: ’Tehkäämme verho Herran temppeliä varten.’ Ja pappi sanoi: ’Kutsukaa luokseni puhtaita neitsyitä Daavidin heimosta.’ Ja virkamiehet lähtivät ja etsivät ja löysivät seitsemän neitsyttä. Ja papit pyysivät muistamaan Maria-lapsen, että hän oli Daavidin heimosta ja oli saastuttamaton Jumalan edessä, ja virkailijat menivät ja ottivat hänet. Ja he toivat hänet Herran temppeliin ja pappi sanoi: ’Heittäkää arpaa, kuka teistä punoo kultaa ja puhdasta valkeaa ja hienoja kankaita ja silkkiä ja hyasinttia ja neilikkaa ja purppuraa. Ja purppuran ja neilikan osa lankesi Marialle ja hän otti ne meni taloonsa.

Ja tuohon aikaan Sakarias tuli mykäksi ja Samuel oli hänen sijaisenaan siihen aikaan saakka, kunnes Sakarias puhui jälleen. Mutta Maria otti neilikan ja alkoi kutoa sitä.

Luku 11.

Ja hän otti ruukun ja meni täyttämään sitä vedellä, ja katso, ääni sanoi: ’Tervehdys, sinä, joka olet suuressa suosiossa, Herra on kanssasi. Sinä olet siunattu naisten keskuudessa.’ Ja hän katseli ympärilleen, oikealle puolelle ja vasemmalle nähdäkseen, mistä tämä ääni tuli, ja vapisten hän meni taloonsa ja asetti ruukun alas ja otti purppuran ja istuutui alas tuolilleen veti rihmaa.

Ja katso, Herran enkeli seisoi hänen edessään sanoen: ’Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut armon kaikkien asioiden Herran edessä, ja sinä tulet raskaaksi hänen sanastaan.’ Ja hän, kun hän kuuli sen, kyseli itseltään sanoen: ’Tulenko minä todellakin raskaaksi elävästä Jumalasta ja synnytänkö kaikkien naisten tavan mukaan?’ Ja Herran enkeli sanoi: ’Ei niin, Maria, sillä Herran voima varjelee sinua, siksi myös sitä pyhää asiaa, joka sinusta tulee syntymään, tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi. Ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän pelastaa hänen kansansa heidän synneistään.’ Ja Maria sanoi: ’Katso, Herran palvelijatar on hänen edessään, tapahtukoon minulle sanasi mukaan.’

Luku 12.

Ja hän valmisti purppuran ja neilikan ja vei ne papille. Ja pappi siunasi häntä ja sanoi: ’Maria, Herra Jumala on kirkastanut nimesi, ja sinä tulet olemaan siunattu kaikkien maan sukupolvien keskuudessa.’ Ja Maria iloitsi ja meni pois, sukulaisnaisensa Elisabetin luokse, ja hän koputti oveen. Ja Elisabet sen kuullessaan heitti pois villan ja juoksi ovelle ja avasi sen, ja kun hän näki Marian, hän siunasi häntä ja sanoi: ’Miksi tämä minulle, että minun Herrani äiti tulisi luokseni? Sillä katso, se, mikä on minussa, hypähti ja siunasi sinua.’ Ja Maria unohti ne salaisuudet, jotka enkeli Gabriel oli kertonut hänelle ja hän katsoi ylös taivaalle ja sanoi: ’Kuka minä olen, Herra, että kaikki maan sukupolvet siunaavat minua?’ Ja hän kulki kolme kuukautta Elisabetin kanssa ja päivä päivältä hänen kohtunsa kasvoi. Ja Maria oli peloissaan ja lähti taloonsa ja kätkeytyi Israelin lapsilta. Hän oli kuusitoista vuotta vanha, kun nämä ihmeet tapahtuivat.

Luku 13.

Nyt oli hänen kuudes kuukautensa, ja katso, Joosef tuli rakennukseltaan ja hän astui sisään taloonsa ja löysi hänet raskaana lapsen kanssa. Ja hän löi kasvojaan ja heittäytyi maahan säkkivaatteessa ja itki katkerasti sanoen: ’Minkälaisilla kasvoilla minä katson Herraan, minun Jumalaani? Ja minkä rukouksen minä teen tähän neitoon liittyen? Sillä minä otin hänet vastaan Herran, minun Jumalani temppelistä neitsyenä, enkä ole pitänyt häntä turvassa. Kuka se on, joka on saanut minut ansaan? Kuka on tehnyt tämän pahuuden talossani ja saastuttanut neitsyen? Toistetaanko minussa kertomus Aadamista? Sillä kun oli se hetki, jolloin hän kiitti, käärme tuli ja löysi Eevan yksinään ja petti hänet, niin on tapahtunut myös minulle.’ Ja Joosef nousi säkkivaatteesta ja kutsui Marian ja sanoi hänelle: ’Oi sinä, josta Jumala piti huolta, miksi olet tehnyt tämän? Sinä olet unohtanut Herran, sinun Jumalasi. Miksi olet nöyryyttänyt sielusi, sinä, jota ruokittiin pyhistä pyhimmässä ja otit vastaan ruokaa enkelin kädestä?’ Mutta hän itki katkerasti sanoen: ’Minä olen puhdas enkä tiedä miehestä.’ Ja Joosef sanoi hänelle: ’Mistä sitten on tuo, mikä on kohdussasi?’ Ja hän sanoi: ’Niin kuin Herra, minun Jumalani elää, minä en tiedä, mistä se on minuun tullut.’

Luku 14.

Ja Joosef oli kamalan peloissaan ja lakkasi puhumasta hänelle ja mietti, mitä hänen tulisi tehdä hänen kanssaan. Ja Joosef sanoi: ’Jos salaan hänen syntinsä, minun havaitaan taistelevan Herran lakia vastaan. Ja jos minä ilmiannan hänet Israelin lapsille, minä pelkään että hänessä on enkelin siemen ja minun havaitaan johdattavan viatonta verta kuoleman tuomioon. Mitä minä siis teen? Minä annan hänen mennä luotani hiljaisuudessa.’ Ja yö tuli hänen ylleen, ja katso, Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa sanoen: ’Älä pelkää tätä lasta, sillä se, mikä on hänessä, on Pyhästä Hengestä, ja hän kantaa pojan ja sinun tulee antaa hänelle nimi Jeesus, sillä hän pelastaa hänen kansansa heidän synneistään.’ Ja Joosef heräsi unestaan ja ylisti Israelin Jumalaa, joka oli osoittanut hänelle tämän suosion ja hän piti hänestä huolta.

Luku 15.

Kirjanoppinut Hannas tuli nyt hänen luokseen ja sanoi hänelle: ’Miksi et ilmaantunut kokoukseemme?’ Ja Joosef sanoi hänelle: ’Olin matkasta väsynyt ja lepäsin ensimmäisen päivän.’ Ja Hannas kääntyi ja näki Marian raskaana. Ja hän meni kiirehtien papin luokse ja sanoi hänelle: ’Joosef, josta todistat, että hän on vanhurskas, on tehnyt surullisen synnin.’ Ja pappi sanoi: ’Missä?’ Ja hän sanoi: ’Se neitsyt, jonka hän otti vastaan Herran temppelistä, hän on saastuttanut hänet ja nainut hänet varkain eikä ole julistanut sitä Israelin lapsille.’ Ja pappi vastasi ja sanoi: ’Onko Joosef tehnyt tämän?’ Ja kirjanoppinut Hannas sanoi: ’Lähetä virkailijoita, ja sinä löydät sen neitsyen raskaana.’ Ja virkailijat menivät ja havaitsivat asian olevan niin kuin hän sanoi, ja hänet tuotiin yhdessä Joosefin kanssa tuomiopaikalle. Ja pappi sanoi: ’Maria, miksi olet tehnyt tämän, ja miksi olet nöyryyttänyt sielusi ja unohtanut Herran, sinun Jumalasi, sinä, jota ruokittiin pyhistä pyhimmässä ja sait ruokaa enkelin kädestä ja kuulit virret ja tanssit Herran edessä, miksi olet tehnyt tämän?’

Mutta hän itki katkerasti sanoen: ’Niin kuin Herra, minun Jumalani elää, minä olen puhdas hänen edessään ja minä en miehestä tiedä.’ Ja pappi sanoi Joosefille: ’Miksi olet tehnyt tämän?’ Ja Joosef sanoi: ’Niin kuin Herra, minun Jumalani elää, minä olen puhdas häneen liittyen.’ Ja pappi sanoi: ’Älä kanna väärää todistusta vaan sano totuus: sinä olet nainut hänet varkain etkä ole julistanut sitä Israelin lapsille, etkä ole kumartanut päätäsi sen mahtavan käden alle, että siemenesi tulisi siunatuksi.’ Ja Joosef hillitsi itsensä.

Luku 16.

Ja pappi sanoi: ’Palauta neitsyt, jonka otit vastaan Herran temppelistä.’ Ja Joosef oli täynnä itkua. Ja pappi sanoi: ’Minä annan sinulle juotavaksi Herran syylliseksi todistamisen vettä, ja se tekee syntisi selväksi silmiesi edessä!’ Ja pappi otti siitä ja laittoi Joosefin juomaan ja lähetti hänet vuoristomaahan. Ja hän palasi ehjänä. Hän laittoi myös Marian juomaan ja lähetti hänet vuoristomaahan, ja hän palasi ehjänä. Ja kaikki kansa ihmetteli koska synti ei ilmaantunut heissä. Ja pappi sanoi: ’Jos Herra Jumala ei ole tehnyt syntiänne selväksi, en minäkään teitä tuomitse.’ Ja hän antoi heidän mennä. Ja Joosef otti Marian ja lähti taloonsa iloiten ja ylistäen Israelin Jumalaa.

Luku 17.

Nyt lähti julistus kuningas Augustukselta, että kaikki, jotka olivat Juudean Beetlehemissä, tulisi tallentaa. Ja Joosef sanoi: ’Minä tallennan poikani, mutta tämä lapsi, mitä minä teen sen kanssa? Kuinka minä tallennan hänet? Vaimonani? Ei, minua hävettää. Tai tyttärenäni? Mutta kaikki Israelin lapset tietävät, että hän ei ole minun tyttäreni. Tänä Herran päivänä tapahtukoon niin kuin Herra tahtoo.’ Ja hän satuloi aasintamman ja asetti hänet siihen ja hänen poikansa johdatti sitä ja Joosef seurasi perässä. Ja he lähestyivät Beetlehemiä ja Joosef kääntyi ja näki hänen olevan surullinen kasvoiltaan ja sanoi itselleen: ’Ehkä se, mikä on hänen sisällään, aiheuttaa tuskaa hänelle.’ Ja jälleen Joosef kääntyi ja näki hänen nauravan ja sanoi hänelle: ’Maria, mikä sinulla on, että minä näen kasvosi välillä nauravana ja toisella kerralla surullisena?’ Ja Maria sanoi Joosefille: ’Se johtuu siitä, että minä näen kaksi kansaa silmilläni, yhden itkevän ja valittavan ja toisen iloitsevan ja ylistävän.’

Ja he tulivat tien puoliväliin ja Maria sanoi hänelle: ’Ota minut alas aasin päältä, sillä se, mikä on sisälläni, painostaa minua syntyäkseen.’ Ja hän otti hänet alas aasin selästä ja sanoi hänelle: ’Minne vien sinut kätkeäksesi häpeäsi? Sillä olemme erämaassa.’

Luku 18.

Ja hän löysi luolan sieltä ja vei hänet sinne ja asetti poikansa hänen vierelleen ja hän meni ja etsi heprealaista kätilöä Beetlehemin maaseudulla.

Nyt Joosef käveli ja minä en kävellyt. Ja minä katsoin yläilmoihin ja näin ilman hämmästyneenä. Ja minä katsoin taivaan napaan ja näin sen seisovan hiljaa ja taivaan linnut liikkumatta. Ja minä katsoin maahan ja näin astiat asetettuina ja työmiehet makasivat niiden ympärillä ja heidän kätensä olivat astioissa, ja että he olivat pureskelemassa mutta eivät purreet, ja että ne, jotka nostivat ruokaa, eivät nostaneet sitä, ja että ne, jotka olivat laittamassa sitä suuhunsa, eivät laittaneet sitä sinne, vaan kaikkien heidän kasvot olivat katsomassa ylöspäin. Ja katso, siellä ajettiin lampaita, ja ne eivät menneet eteenpäin vaan seisoivat paikoillaan, ja paimen kohotti kätensä lyödäkseen niitä sauvallaan ja hänen kätensä jäi pystyyn. Ja minä katsoin joen virtaa ja näin karitsojen suut veden yllä, ja ne eivät juoneet. Ja äkkiä kaikki liikkui eteenpäin kierrossaan.

Luku 19.

Ja katso, nainen tuli vuoristomaasta ja hän sanoi minulle: ’Ihminen, minne menet?’ Ja minä sanoin: ’Minä etsin heprealaista kätilöä.’ Ja hän vastasi ja sanoi minulle: ’Oletko sinä Israelista?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Kyllä.’ Ja hän sanoi: ’Ja kuka hän on, joka synnyttää luolassa?’ Ja minä sanoin: ’Hän, joka on kihlattu minulle.’ Ja hän sanoi minulle: ’Eikö hän ole vaimosi?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Se on Maria, jota ruokittiin Herran temppelissä, ja minä sain hänet vaimokseni arvalla, ja hän ei ole vaimoni vaan hän on hedelmöittynyt Pyhän Hengen kautta.’

Ja kätilö sanoi hänelle: ’Onko tämä totuus?’ Ja Joosef sanoi hänelle: ’Tule tänne ja näe.’ Ja kätilö meni hänen kanssaan.

Ja he seisoivat luolan paikalla, ja katso, kirkas pilvi peitti luolan. Ja kätilö sanoi: ’Minun sieluni on kirkastettu tänä päivänä, koska minun silmäni ovat nähneet ihmeellisiä asioita, sillä pelastus on syntynyt Israelille.’ Ja heti se pilvi vetäytyi luolalta ja suuri valo ilmaantui luolaan niin, etteivät silmämme voineet kestää sitä. Ja vähän kerrallaan tuo valo vetäytyi, kunnes lapsi oli ilmestynyt, ja se meni otti äitinsä Marian rinnan.

Ja kätilö huusi ääneen ja sanoi: ’Suuri minulle tänään on tämä päivä, tässä olen nähnyt suuren näyn!’ Ja kätilö lähti luolalta ja Salome tapasi hänet. Ja hän sanoi hänelle: ’Salome, Salome, minulla on uusi näky kerrottavana sinulle! Neitsyt on synnyttänyt, jota hänen luontonsa ei sallisi.’ Ja Salome sanoi: ’Niin kuin Herra, minun Jumalani elää, jos en koettele ja todista hänen luontoaan, minä en usko, että neitsyt on synnyttänyt.’

Luku 20.

Ja kätilö meni sisään ja sanoi Marialle: ’Valmistaudu, sillä se kiista ei ole pieni, mikä on noussut sinuun liittyen.’ Ja Salome koetteli ja huusi ja sanoi: ’Voi minun pahuuttani ja epäuskoani, koska olen kiusannut elävää Jumalaa, ja katso, minun käteni irtoaa minusta tulessa!’ Ja hän kumartui polvilleen sanoen Herralle: ’Oi isiemme Jumala, muista, että minä olen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin siemen. Älä tee minusta julkista esimerkkiä Israelin lapsille, vaan palauta minut köyhille, sillä sinä tiedät, Herra, että sinun nimessäsi minä paransin ja sain palkkani sinulta.’ Ja katso, Herran enkeli ilmestyi sanoen hänelle: ’Salome, Salome, Herra on kuullut sinua, vie kätesi lapsen lähelle ja nosta hänet ylös, ja sinulle on pelastus ja ilo.’ Ja Salome lähestyi ja otti hänet ylös sanoen: ’Minä palvon häntä, sillä suuri kuningas on syntynyt Israeliin.’ Ja katso, välittömästi Salome parantui ja hän lähti luolalta syyttömäksi todistettuna. Ja katso, ääni sanoi: ’Salome, Salome, älä kerro yhdestäkään niistä ihmeistä, joita olet nähnyt ennen kuin lapsi astuu sisään Jerusalemiin.’

Luku 21.

Ja katso, Joosef laittoi hänet valmiiksi lähtemään Juudeaan. Ja Juudean Beetlehemiin tuli suuri levottomuus, sillä sinne tuli viisaita miehiä sanoen: ’Missä hän on, joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi? Sillä me olemme nähneet hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan häntä.'’Ja kun Herodes kuuli sen, hän oli murheellinen ja lähetti virkailijoita niiden viisaiden miesten luokse. Ja hän lähetti ylipappien luokse ja tutkiskeli heitä sanoen: ’Kuinka on kirjoitettu Kristukseen liittyen, missä hän syntyy?’ He sanoivat hänelle: ’Juudean Beetlehemissä, sillä niin on kirjoitettu.’ Ja hän antoi heidän mennä. Ja hän tutkiskeli viisaita miehiä sanoen heille: ’Minkä merkin te näitte liittyen syntyvään kuninkaaseen?’ Ja viisaat miehet sanoivat: ’Me näimme hyvin suuren tähden loistavan noiden tähtien keskuudessa ja himmentäen ne niin, ettei tähtiä näkynyt, ja siitä me tiesimme, että Israelille on syntynyt kuningas, ja me tulimme palvomaan häntä.’ Ja Herodes sanoi: ’Menkää ja etsikää häntä, ja jos löydätte hänet, kertokaa minulle, että myös minä voisin tulla ja palvoa häntä.’ Ja viisaat miehet lähtivät. Ja katso, se tähti, jonka he näkivät idässä, kulki heidän edellään kunnes he tulivat luolalle ja se seisahtui luolan suuaukon yläpuolelle. Ja viisaat miehet näkivät lapsen äitinsä Marian kanssa ja he toivat lahjoja, kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Ja enkelin varoitettua, että heidän ei tulisi mennä Juudeaan, he menivät omaan maahansa toista tietä.

Luku 22.

Mutta kun Herodes havaitsi, että viisaat miehet olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän oli vihainen ja lähetti murhaajia sanoen heille: ’Tappakaa lapset, kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat.’ Ja kun Maria kuuli, että lapsia tapettiin, hän oli peloissaan ja otti lapsen ja kääri kapaloihin ja laittoi hänet härkien kaukaloon.

Mutta Elisabet, kun hän kuuli, että Johannesta etsittiin, otti hänet ja meni vuoristomaahan ja katseli ympärilleen, minne piilottaisi hänet, ja siellä ei ollut piilopaikkaa. Ja Elisabet murehti ja sanoi kovalla äänellä: ’Oi Jumalan vuori, ota vastaan äiti lapsen kanssa.’ Sillä Elisabet ei kyennyt menemään ylös. Ja heti vuori halkesi kahtia ja otti hänet sisään. Ja siellä loisti koko ajan valo heille, sillä Herran enkeli oli heidän kanssaan vartioiden heitä.

Luku 23.

Nyt Herodes etsi Johannesta ja lähetti virkailijoita Sakariaan luokse sanoen: ’Minne olet piilottanut poikasi?’ Ja hän vastasi ja sanoi heille: ’Minä olen Jumalan palvelija ja olen jatkuvasti Herran temppelissä. Minä en tiedä, missä poikani on.’ Ja virkailijat lähtivät ja kertoivat Herodekselle kaikki nämä asiat. Ja Herodes oli vihainen ja sanoi: ’Hänen poikansa on tuleva Israelin kuninkaaksi.’ Ja hän lähetti hänen luokseen uudelleen sanoen: ’Kerro totuus: missä on sinun poikasi? Sillä sinä teidät, että veresi on minun kädessäni!’ Ja virkailijat lähtivät ja kertoivat hänelle kaikki nämä asiat. Ja Sakarias sanoi: ’Minä olen Jumalan marttyyri, jos vuodatat vertani, sillä Herra ottaa vastaan minun henkeni, koska vuodatat viatonta verta Herran temppelin esipihalla.’

Ja noin päivän koittaessa Sakarias tapettiin, ja Israelin lapset eivät tienneet, että hänet oli tapettu.

Luku 24.

Mutta papit menivät sisään tervehdyksen hetkellä ja Sakariaan siunaus ei kohdannut heitä tavan mukaan. Ja papit seisoivat odottaen Sakariasta tervehtiäkseen häntä rukouksella ja ylistääkseen Korkeinta. Mutta kun hänen tulonsa viivästyi, he olivat kaikki peloissaan ja yksi heistä rohkaistui ja meni sisään ja hän näki alttarin vierellä hyytynyttä verta ja ääni sanoi: ’Sakarias on tapettu ja hänen vertaan ei pyyhitä, ennen kuin hänen kostajansa tulee.’ Ja kun hän kuuli tuon sanan, hän oli peloissaan ja meni ja kertoi papeille. Ja he rohkaistuivat ja menivät sisään ja näkivät, mitä oli tehty ja temppelin seinät valittivat. Ja he repivät vaatteensa ylhäältä alas. Ja hänen ruumistaan he eivät löytäneet, vaan hänen verensä he löysivät kivettyneenä. Ja he pelkäsivät ja menivät ja kertoivat kaikelle kansalle, että Sakarias oli tapettu. Ja kaikki kansan heimot kuulivat sen ja he surivat häntä ja valittivat hänen puolestaan kolme päivää ja kolme yötä. Ja niiden kolmen päivän kuluttua papit neuvottelivat, kenet he asettaisivat hänen sijaansa, ja arpa lankesi Simeonille. Hän oli se, jota Pyhä Henki oli varoittanut, ettei hän näkisi kuolemaa, ennen kuin näkee Kristuksen lihassa.

Luku 25.

Nyt minä, Jaakob, joka kirjoitin tämän Jerusalemissa, kun nousi levottomuus, kun Herodes kuoli, vetäydyn erämaahan kunnes levottomuus taukoaa Jerusalemissa, ylistäen Herraa Jumalaa, joka antoi minulle lahjan ja viisauden tämän kirjoittamiseen.

Ja armo olkoon kaikkien niiden kanssa, jotka pelkäävät Herraamme Jeesusta Kristusta, jolle olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti. Amen.

Alkuperäinen: Jaakobin evankeliumi Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä