Etusivu Raamattu Artikkelit - ABC Haku

Gazan Jesaja

Aramean kielellä säilyneen tekstin on kirjoittanut Sakarja "oppinut" (456-535), Gazan seudulla syntynyt kirkkohistorioitsija. Teksti on olemassa kahdessa käsikirjoituksessa, Berlin Sachau 321 (ehkä vuodelta 741) ja British Museum Add.12, 174 (vuodelta 1197), mutta tekstin ajatellaan olevan käännös kreikasta. Oma mielipiteeni on koptin bohairic, koska Egyptissä oli tapana kirjoittaa pyhien ihmisten elämästä. Jesaja oli syntynyt Egyptissä, mutta muutti sieltä Gazaan. Suomennettu joulukuun lopulla 2017.

Niihin aikaisemmin kirjoitettuihin historian kirjoihin minä olen lisännyt kolmannen, joka kertoo Jesajasta, toisesta tämän sukupolven profeetasta, jolla oli se sama usko, oikeat mielipiteet ja elämäntapa kuten näillä pyhillä miehillä, Pietari ja Theodore.

Theodore oli suuri munkki Egyptissä, ihmetekojen tekijä. Kun Timoteuksesta tuli Alexandrian arkkipiispa Dioscoruksen jälkeen, hän kuuli Theodoresta ja lähetti noutamaan häntä, ja teki hänestä Egyptin kaupungin Antinouun piispan. Kun hän oli ollut siellä jonkin aikaa ja Jumala teki ihmetekoja hänen kauttaan, hän ymmärsi, että Timoteuksen kuoleman jälkeen seurakuntaa vastaan hyökättiin, ja hän palasi siihen seurakuntaan, josta Timoteus oli hänet hakenut. Hän eli siellä tapansa mukaisesti, Jumalan tehdessä ihmeitä ja merkkejä hänen kauttaan, ja monia tuli joka puolelta hakemaan häneltä apua. Siellä eli myös Jesaja, joka kirjoitti saarnakirjankin. siis samaan aikaan siellä oli kolme pyhää miestä; Pietari, Theodore ja Jesaja. Heidän kertomuksensa on kirjoittanut muistiin Sakarja "oppinut", joka kirjoittaa kirkkohistoriaa.

Saavuttamiensa hyvien tekojen kautta häntä pidettiin saman arvoisena kuin sitä suurta Antoniusta, joka kehitti luostarijärjestelmää Egyptiin Paavalin ohjeita seuraten. Hän jäljitteli kaikilla tavoilla hänen elämäntapojaan ja teki itsestään esimerkin kaikessa hyveellisyydessä niille, jotka halusivat varjella luostarielämää hänen jälkeensä. Syntyjään hän oli egyptiläinen, mutta henkensä arvollisuuden tähden hän oli Jerusalemin asukas, kaupungin, joka edustaa sitä taivaallista kaupunkia ja turmeltumatonta hyvyyttä siinä paikassa, jossa me eilimme, kuten myös Gregorius sanoo. Egyptissä kasvaneena hän antautui luostarielämään ja keskittyi samaan elämäntapaan kuin hekin. Hänellä oli eräs opettaja, joka opetti hänelle shema-rukouksen. Mutta vähän ajan kuluttua, koska hänellä oli sielun ja mielen palava into taivaallisia asioita kohtaan, hän edistyi sellaiseen pisteeseen, jos Jumalan hänelle antama armoa arvostettiin maailmanlajuisesti, sen hänen sielunsa epäitsekkyyden tähden, kuin hän kamppaili saadakseen tämän elämäntavan täydelliseksi. Koska hän piti hyödyllisempänä välttää ihmisten ylistystä, hän jätti yhteisönsä ja meni erämaahan ollakseen vain Jumalan, kaiken Luojan kanssa, hänen jota rakastavat ja joka rakastaa sellaisia sieluja etsii näiltä sieluilta palvelutyötä, koska se on puhdasta, vilpitöntä ja täysin tahratonta. Hän laittoi kaikki voimansa Jumalan käskyjen täyttämiseen, erityisesti, kun hän kuuli käskyt "rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi" (5Moos.6:5) ja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" (3Moos.19:18). Hän täytti tuota rakkauden kolmoiskäskyä Jumalan tähden; hän rakasti Jumalaa kaikesta sydämestään, sielustaan ja voimastaan, ja hän rakasti lähimmäisiään niinkuin itseään.

Yksi hänen aikalaisistaan, joka harjoitti luostarielämää, meni hänen luokseen ja hän kärsi kylmyydestä (flunssasta?) päässä ja kurkussa, koska hänen vaatetuksensa oli puutteellista. Jesaja otti osaa hänen surkeaan olotilaansa ja osoitti hänelle myötätuntoa, niin että hänkin altistui sille kylmälle. Hänellä ei ollut toista päällysvaatetta, jonka kautta hän olisi voinut totella sitä taivaallista käskyä, joten hän jakoi sen viitan päältään kahteen osaan, ja piti toisen itsellään ja antoi toisen vierailijalleen, sillä hän yritti noudattaa taivaallisia käskyjä tarkasti. Hänellä oli valtava kaipaus Jumalan puoleen mittaamattoman askeettisuutensa tähden ja kaiken siihen liittyvän hyväntekeväisyyden tähden, ja Hengen vaikutusten seuraamisen tähden, ja sielunvihollisen ja muiden riivaajien kanssa taistelemisen tähden, ja sen nöyryyden tähden, joka näistä seurasi, ja joka on pohjana kaikelle hyveellisyydelle ja monille hengellisille lahjoille, erityisesti viisauden ja profetian lahjoille, joiden tähden monet tulivat käymään hänen luonaan.

Hänellä oli suuri maine Egyptissä, ja se hänelle annettu viisaus osasi erotella toisistaan askeettiset ajatukset ja kaikki ne profetioita hakevat, häntä kiittävät ihmiset, eikä hän millään tavalla saanut nauttia siitä rauhasta, jota hän kaipasi, vaikka hän eli syvällä erämaassa. Siksi hän jätti egyptin ja lähti Israelin maahan, että pääsisi ihmisten ylistyksiä pakoon, joita hän piti kuin demonien iskuina korvilleen, ja että hän voisi asettua toiseen maahaan ja saada olla rauhassa. Kun hän saapui Jerusalemiin ja näki todistet siitä taivaallisesta tulemuksesta ja pelastavasta ristin kärsimyksestä, haudan ja kolmannen päivän ylösnousemuksen, hän päätti muuttaa lähelle Beit Guvrinin (aram. Beth Gabra) kaupunkia sijaitsevaan erämaahan. Kun hän oli asettunut sinne, hänen paikalla olemistaan ei voitu salata Jordanin alueen pyhiltä eikä Jerusalemin lähistöltä eikä Israelin merkittäviltä kaupungeilta. Se hänelle annettu jumalan armo julisti tuota miestä joka puolella, erityisesti hänen viisauden ja profetian lahjojaan. Monet menivät hänen luokseen, koska olivat demonien valtaamia, etsimään parantumista. Hän paransi ne, jotka kertoivat hänelle riivaustiloistaan, kun taas ne, jotka yrittivät salata sen, paranivat samalla tavalla, koska Jumala oli paljastanut hänelle heidän sisäisimmät ajatuksensa ja demonien pahuudet. Ahdistuksissa olevilta hän otti vastaan heidän vaikeutensa rukoustensa, myötätunnon ja ohjeistamisen kautta. Monet demonien ja erilaisten himojen vaivaamat saivat häntä lähestyessään parantumisen sen Jumalan armon kautta, jota he kunnioittivat ja palvelivat. Egyptiläiset taas - sekä munkit että maallikot - lakkasivat käymästä hänen luonaan välimatkan tähden, eivätkä enää saaneet tavaksi tullutta hengellistä apua häneltä.

Tämän Jumalan antaman armon maine oli niin levinnyt egyptiläisten ja Israelin maan asukkaiden keskuudessa, että tavallinen kansa, kuten aikaisemmin kerroin, tuli kysymään häneltä apua kokemiinsa ongelmatilanteisiin. Eräässä tapauksessa yhdellä Gazan kaupungin neuvonantajista, nimeltään Nestorius, oli palvelija, joka varasti häneltä rahaa ja pakeni. Nestorius pyysi niitä, jotka rakastivat Messiasta ja kävivät usein hänen luonaan, ottamaan hänet heidän mukaansa oppimaan ongelmien ja murheiden käsittelemisestä. Ja kun hän saapui paikalle, hän löysi hänet sellaisten kanssa, jotka olivat tulleet jo aikaisemmin, keskustelemassa jakeesta "Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi" (1Moos.1:27). Ettei hän olisi ajatellut, että hän tuli sinne sen rahan menettämisen tähden ikään kuin ennustajalle, jollaisia onkin paljon pakanoiden keskuudessa, hän salasi syynsä ja teeskenteli tulevansa jotain hengellistä ohjetta varten. Palvelija kysyi häneltä: - "kuinka meidän tulee ymmärtää tuo sanonta, että ihminen on luotu jumalan kuvaksi?" Jesaja oli oppinut Jumalalta sen oikean syyn, miksi hän oli tullut, ja sanoi: - "kuvaksi, merkitsee sitä, että kun palvelija varastaa rahasi, sinä voit löytää hänet sen rahan kanssa, etkä syytä häntä tai toivo hänelle pahaa, vaan annat hänelle anteeksi. Herra sanoo evankeliumikirjoissa: - "hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva?" (Matt.5:45-46). Näin hän vetoaa meitä käyttäytymään hänen ja Isän tavalla ja olemaan saman kuvan kaltaisia." Kun Nestorius ymmärsi, että hän vastasi yhdellä vastauksella hänen sydämensä salaiseen ksymykseen, hän nousi ja kaatui kasvoilleen maahan Jumalan eteen ja myönsi, että juuri tästä syystä hän oli tullut. Hänelle sanottiin: - "jos haluat saada rahasi, pidä Jumalan käskyt, äläkä ole kostonhimoinen, niin voit alkaa nähdä sitä kuvaa. Älä lähesty munkkeja epämääräisistä syistä vaan sellaisesta, mikä on hengellisesti rakentavaa." Hän sanoi tekevänsä näin, ja palasi kotiinsa, jossa hän löysi palvelijansa varastettujen rahojen kanssa.

Dionysius, oppinut mies Gazasta ja joka rakasti Messiasta, kertoi minulle tästä miehestä; "menin hänen luokseen muutamien muiden kanssa hakemaan hengellistä ohjeistusta. Matkalla lankesin riitelemään palvelijani kanssa ja löin häntä. Jesaja puhui meille asiasta, kun pääsimme sinne, ennenkuin kukaan meidän ryhmästä oli puhunut asiasta mitään. Hän kumarsi jokaiselle ja puhui eläimellisistä tavoista, ja lupasi parantaa näistä sellaisella tavalla, että ne, jotka tunnustivat sellaiset rikkomuksensa, jotka vain he itse itsesivät, katuvat murheen ja kyynelten kanssa. Hän sanoi minulle suoraan: - "älä riitele tai vihastu, äläkä koskaan lyö Jumalan kuvaa". Hänen viisautensa ja armonsa muuttamana me pyysimme häntä rukoilemaan, että Jumala olisi meille armollinen."

Sellaisen suuren lahjan ja ihmisten syntien poistamisten tähden, joka tästä seurasi, hän halusi välttää turhaa kunniaa ja pitää sen käskyn, joka sanoo, että "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt.7:1). Aina, kun joku tuli hänen luokseen, olipa kyseessä munkki tai maallikko, hänelle paljastettiin heidän tekonsa. Hän asettui asumaan Gazaan, jonne hän rakennutti luostarin ja sulkeutui huoneeseensa. Ainoa ihminen, jolle hän puhui, oli Pietari, hänen oppilaidensa johtaja, joka oli syntynyt Egyptissä, mutta joka oli taivaallisen Jerusalemin kansalainen, hänen arvoisensa mies kaikissa hengellisissä asioissa ja opetuksissa, joka piti kiinni säännöllisistä rukoushetkistä ja Jumalan palvelemisesta jokaisen kanssa.

Erään päivärukouksen (mincha) jälkeen tapahtui, että joukko Jumalaa rakastavia ihmisiä tuli hänen luokseen. Se suuri Jesaja tiesi sen etukäteen ja oli varannut jokaiselle lahjan, niin että kaikki olivat onnellisia. Gazan rannikon oppineet ovat kirjoittaneet tällaisenkin kertomuksen: siihen aikaan, kun Illus ja Pamprepius kapinoivat sitä Zenoa vastaan, joka kuoli Jumala pelkäävänä, Illuksen tähden oli levottomuutta, ja hänestä sanottiin, että hänet oli eksyttänyt noita Paprepius, ja hän oli luopunut sen seurauksena pakanuuteen, ja näiden odotettiin avaavan pakanoiden temppelit, jos he viottaisivat Zenon. Me tulimme hänen luokseen ja löysimme yhden hänen oppilaansa, josta olemme aikaisemmin maininneet, joka kantoi päivärukouksen jälkeen korillista lahjoja jokaiselle meistä. Hän sanoi meille, että Jesaja oli valmistanut nämä lahjat meille, ja ettei meidän tulisi huolestua kapinasta, koska se on kuin pian hajoava pilvi. (Sama kertomus löytyy Rufinus, Historia Ecclesiastica 1, 34.)

Sitten he menivät iberialaisen Pietarin luokse samasta syystä ja saivat kuulla saman vastauksen. Molemmilla oli se sama lahja, he olivat todellisia sen yhden Jumalan palvelijoita, hengellinen pari, joka kaipasi tyydytystä Jumalalta pyytämiinsä asioihin. joten, kun ne israelilaiset munkit alkoivat keskustelemaan siitä kysymyksestä, että tulisiko meidän tunnustaa, että me olemme Herran ruumis, ja Pietari julisti erotettavaksi jokaisen, joka kieltäytyi tunnustamasta tätä, jotkut sellaiset tukivat häntä, jotka olivat samaa mieltä, ja kun asia oli käsitelty, he lupasivat olla samaa mieltä kaikessa, mitä hän sanoi. he tulivat hänen luokseen ja kuulivat saman vastauksen niitä vastaan, jotka kieltäytyivät tunnustamasta, että Herra, Messias, oli samaa olemusta kuin Isä Jumala tai että hän oli samaa olemusta kuin ihmiset. Aleksandriassa keskusteltiin tästä kysymyksestä paljonkin niiden kesken, jotka olivat aiheesta eri mieltä, mutta keskusteltuaan he pääsivät yhteisymmärrykseen.

Jesajan luokse tuli se Johannes, joka oli yhden egyptiläisen luostarilaitoksen johtaja ja Sebennytus-nimisen kaupungin piispa, tunnettu hengellisistä lahjoistaan, ja muitakin pyhiä ihmisiä kuten Agatho, ja johannes, joka tunnettiin nimellä Panpsws ja isä Panasw. Ja koska tälle pyhälle miehele oli välttämätöntä ottaa heidät vastaan keskusteluja varten, ja tehdä niin yhtäläisesti, eikä niin, että ottaa toiset vastaan ja toisia ei, hänen ovensa oli auki tämän ajan ja hän näyttäytyi kaikille tulleille ja puhui heidän kanssaan. Hänellä oli aivan suunnaton ylhäältä annettu viisaus, vaikka hänellä ei ollut mitään tietoa pakanoiden asioista. Aineas, eräs filosofi Gazasta, kristitty ja korkealle koulutettu (näin minulle kertoi yksi hänen seuraajistaan) sanoi: - "usein, kun en oikein ymmärrä jotain kohtaa Platon, Aristoteleen tai Plotinuksen teksteissä, enkä löydä ratkaisua niiltäkään, jotka opettavat ja selittävät heidän teoksiaan, minä kysyn häneltä ja hän selittää ajatukseni ja niiden merkitykset ja tällä tavalla virheet tulevat kumotuiksi ja kristinuskon totuus vahvistuu." Tämä mies oli kaikessa Jumalan opettama, sekä käytännössä että teoriassa ja opissa, niin ettei hän tarvinnut apua keneltäkään niistä, joiden sanottiin olevan oppineita filosofiassa. Hän kirjoitti neuvoa-antavia teoksia ja sellaisia tekstejä, jotka liittyvät luostarielämään, esimerkiksi teokset Paavalin sanoista: - "tämä aarre on meillä saviastioissa" (2Kor.4:7) ja "sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään" (1Kor.1:27).

Tämän kertomuksen kertoi minulle Bosporius, josta myöhemmin tuli Sinopen piispa; kun menin käymään hänen luonaan, olin ajatusteni musertama, ja mieleeni tuli kysyä häneltä, pitäisikö minun mennä naimisiin. Vaikka hän ei ollut kuullut minulta mitään, hän lähetti oppilaansa Pietarin kautta minulle sanan: - "miksi sielusi on levoton kuin meren aallot? Tee niin kuin tahdot." Ajattelin kysyä häneltä, onko loppu lähellä, erityisesti siksi, että olin kuullut hänen keskustelevan muiden kanssa tästä aiheesta ja kun sain vastauksen siihen, että pitäisikö mennä naimisiin. Hän lähetti minulle sanan, että nyt on viimeinen hetki, ja "älköön sydämesi epäilkö tätä, että loppu on lähellä". Jotkut pyhä miehet kysyivät häneltä, oliko hän voittanut himot ja saanut sellaisen aseman Jumalan armosta. Hän vastasi, että hän oli kuin maanviljelijä, joka kulkee maillaan ja poimii löytämiään kasveja.

Merkit siitä armosta, jonka Jumala oli antanut näille pyhille ja joiden elämää olen yrittänyt kertoa luotettavien kertomusten pohjalta - joita minulle on erikseen kerrottu - ja osittain omasta kokemuksesta; kun zeno, joka kuoli Jumalaa pelkäävänä, kuuli ja halusi nähdä nämä miehet, hän lähetti miehen nimeltä Kosmas, yhden kuninkaallisen ja kansan johtajan heidän luokseen kirjeen kanssa, pyytäen heitä tulemaan hänen luokseen joidenkin pyhien kanssa, että hän näkisi heidän siunauksensa omilla silmillään ja saisi osallistua rukouksiin ja oppia heidän opetuksistaan ja saada pyhää ja hengellistä siunausta. Mutta Pietari oli saanut tästä tietoa ja hän halusi paeta kaikkea turhaa kunniaa ja piiloutui eikä tullut paikalle. Ja hän lähti Israelin maasta ja meni Foinikian rannikolle. Theodorea pyydettin Aleksandriasta (pyytäjä oli kuninkaallisen huoneen hoitaja, joka oli sota- ja siviiliasioissa johtajana) menemään mukanaan munkkeja, piispoja ja vanhimmiston jäseniä, keisarin luokse ettei tulisi vahinkoa niille, jotka halusivat olla samaa mieltä kuninkaallisten päätösten kanssa. Kun tuli sellainen aika, että hänellä olisi ollut tilaisuus, hän taas piiloutui eikä tullut paikalle. Se mies, joka toi sen kuninkaallisen kirjeen otti mukaansa muitakin Jesajan luokse Israelin maahan, ja lopulta hän saapui sinne ja antoi hänelle sen kirjeen ja kehotti häntä puhumaan hänen kanssaan. Hän löysi Jesajan sen rukouksen perusteella, jonka hän oli tehnyt, makaamassa sairasvuoteessaan ruumis turvonneena. Hän kuuli hänen rukoilevan hallitsijan puolesta ja ylistävän hänen uskoaan, ja samalla hän sanoi, ettei heikkoutensa tähden voi mennä mihinkään, paitsi jos joku haluaa kantaa ruumiin sinne. Kun hän kuuli tämän, Kosmas pyysi Jesajaa rukoilemaan hallitsijan puolesta, ja hänen vaimonsa puolesta, maan puolesta ja itsensä puolesta ja pyysi häntä kunnioittamaan sitä kirjettä. Hän teki tämän ja kaiken, mitä pyydettiin, ennen kuin lähetti sen kuninkaallisen sanansaattajan pois siunausten ja kirjeen kanssa. Kun Kosmas lähti, Jesaja nousi ylös parantuneena, ilman yhtään virhettä. Hän näyttäytyi ilman tuskia ja kaiken turhan kunnian yläpuolella, sen voiman kautta, jonka Jumala oli hänelle antanut tallata paholaista ja sen apulaisia, ja sen jälkeen hän jätti tämän väliaikaisen maallisen ruumiin ja lähti hänen luokseen, jota hän rakasti, jättäen taakseen seuraajansa Pietarin.

Teillä on nyt kertomusta kolmesta pyhästä meidän ajaltamme, jotka olemme kirjoittaneet muistiin Jumalan kunniaksi. Heidän rukoustensa kautta olkoon teidän elämänne johdatuksessa ja hallitusten hyvässä hoidossa, ja toivottavasti saatte kokonaan päästä pakoon kaikkia tulisen pätsin koetuksia täällä ja saatte oman paikkanne Jumalan taivasten kuningaskunnassa, ja meidän pelastajamme Jeshua on Messias, kuningasten kuningas ja herrojen herra. Kunnia ikuisesti.

Alkuperäinen: Gazan Jesaja Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index


ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä