Aramean teksteistä

Omien suomennosteni pääasiallinen motiivi on sekä oman aramean taitoni ja raamatun tuntemukseni kehittäminen, sekä se, että suomalaiset kiinnostuisivat kirjoitetusta sanasta. Tekstien tarkoitus ei ole korvata käytössä olevia valmiita käännöksiä.

Aramean kielisiä uusia testamentteja on kolme, kansainvälisesti tunnetut nimillä "western": - "eastern" ja "harklean", joista Harklean on kreikasta käännetty, samoin kuin toinen noista, mutta "eastern" ei ole missään tapauksessa kreikasta käännetty. Ainakin Murdock ja Etheridge käyttävät kreikasta käännettyä pohjatekstiä. Lamsan teksti on kyllä eastern, mutta valitettavasti tekstiin ei ole syvennytty asiaan kuuluvalla huolella (kirjoittaa Andrew Roth, sekä useat saamani palautteet, itse en ole kyseisiä käännöksiä lukenut yhtään). Hieronymus mainitsee 300-luvulla, että Paavali kirjoitti arameaksi, ja Luukas huolella käänsi kreikaksi. Tästä maininnasta ilmeisesti tietämättä (koska hän ei siitä mitään mainitse), G.H.Gwilliam julkaisi kirjassaan "Anecdota Oxoniensia .. five more fragments" (Clarendon Press, 1893) tutkielman, verraten näitä kolmea kirjoitusta Paavalin kirjeestä Timoteukselle, toisiinsa, ja huolella perustellen, ettei yksi näistä voi olla kreikasta käännetty. Esimerkissään Gwilliam käyttää normaalia estrangela-kirjoitusta, mutta teksti on helpompi lukea ja ymmärtää, kun kirjaimet muuttaa tavalliseen ashuri-formaattiin. Estrangela-kirjoituksella on valmistettu ainakin J.Magiera interlinear, sekä hänen tekemänsä "Word Study Concordance" (Light of the Word Ministry, 2005), joka on itsellenikin ollut aivan korvaamaton kirja käännöstöissä ja raamattutuntien valmisteluissa. Teksti on kuitenkin sama, olipa se kummalla kirjaimistolla tahansa. Esimerkkisivu Gwilliamin teoksesta;

Aramean kielisen uuden testamentin valmisti George Henry Gwilliam, käymällä läpi kaikki British Museumin arkistojen tekstit, ja evankeliumit julkaistiin kirjana "Tetraevangelium Sanctum", latinan kielisellä kommentaarilla, 1901. Koko "uusi testamentti" ilmestyi 1905. 1950-luvulla löytynyt Codex Khabouris menee hämmästyttävän merkilleen tämän mukaan. Teksti sinänsä ei ole mikään uusi asia, vanhin tiedetty aramean evankeliumikirja, Bagdadista löydetty, päättyy sanoihin "Aggaeus, apostoli Taddeuksen opetuslapsi, vuonna 78". (Asseman, Bibliotheca Orientalis). Assemanin teos kertoo myös Apostolien teoista, aramean kielellä. Epiphanius (Pan.30) mainitsee samoista kirjoista 300-luvulla genizassa Tiberiaassa. Genizaan ei laitettu kreikan kielisiä tekstejä. Siis kirjavarasto, johon laitettiin "Jumalan nimen" sisältämät teokset, jotka olivat kuluneet tai muuten käytöstä poistettuja. Alkuseurakunnan raamattuna oli nimenomaan meidän vanha testamenttimme, evankeliumikirjat sekä "apostolien teot", ja jonkin verran muita kirjoituksia, mm. Eenokin kirja. Paavalin kirjeet tunnettiin jo 100-luvulla erillisenä kirjana. Osa kirjeistä ja Johanneksen ilmestys olivat olemassa erillisinä teksteinä. Oman suomennokseni pohjatekstinä on periaatteessa J.Gwynn "The Apocalypse of St. John in a Syriac version hitherto unknown" (1897). Sekä Gwynn, että Gwilliam, käyttivät vuosikausia etsiessään kreikan kielisiä käsikirjoituksia, joista nämä tekstit olisi käännetty - niitä koskaan löytämättä. Tässä esimerkkisivu Gwilliamin teoksesta "Analecta Gorgiana, Vol.4" (Oxford University Press, 1903);

200-luvulla Rooman kirkko ja valtio yhdistyivät, ja keisarin määräyksellä vanhan testamentin ja aramean lukeminen kiellettiin, samoin kuin sapatin pyhittäminenkin. Alettiin valmistelemaan uutta testamenttia, johon täytyi saada enemmän kirjoja, kuin pelkät evankeliumit, koska "saastaisten juutalaisten": - "Jeesuksen murhaajien", pyhässä kirjassakin oli niin monta kirjaa. Kirkko aloitti systemaattisen pesäeron tekemisen juutalaisiin teksteihin ja kulttuuriin. Tämän määräyksen hedelmät näkyvät ja kuuluvat yhteiskunnassamme tänäkin päivänä. Juutalaisten ihmisoikeuksia alettiin virallisesti palauttamaan vasta vuonna 1402.

Toisaalta sama asenne heijastuu juutalaistenkin teksteissä noilta ajoilta."Saanko opettaa lapselleni kreikkaa?", kysytään rabbilta (Talmud Jerusalem, tract megillah)."Vain silloin, kun ei ole päivä eikä yö". Koska kirjoitettu on: - "Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt" (Joosua 1:8). Kreikkaa pidettiin "maailman kielenä", ei missään tapauksessa Jumalan ilmoituksen kielenä. Juutalaiselle luku 70 edustaa maailmaa, LXX (septuaginta) vain yhtenä esimerkkinä. Babelin tornilta ihmisten kielet hajotettiin seitsemään kymmeneen kieliryhmään (Talmud Bavli), Nooan pojista polveutui saman verran kansoja, ja Jeesuskin lähetti sen verran opetuslapsiaan. Tosin kahdeksan kreikkalaista käsikirjoitusta sanoo siitä "72" (Nestle-Aland), mutta suurin osa, aramea mukaan luettuna, ilmoittaa 70. Talmud Bavli ilmoittaa myös, että arameaa ei saa lukea, ellei se ole kirjoitettu normaalilla ashuri-kirjoituksella. Samaa sanotaan "vanhasta hebreasta", sekä kreikan ja elamin kielistä. Josefus ilmoittaa 90-luvulla, ettei "heidän keskuudessaan" ole kuin muutama kreikan taitoinen, ja tällainenkin maininta viittaa ehdottomasti siihen, että juutalaiset (myös "messiaaniset") käyttivät synagogakieltään, äidinkieltään. Varsinainen hebrea on noissa vanhoissa kirjoituksissa aina "shon kadisha": - "pyhäkön kieli".

"Matteus kirjoitti evankeliuminsa Kesareassa ollessaan, hebrealaisten omalla kielellä, ja Messiaan voimasta se heti käännettiin kaikille kielille" (Origenes). Vaikka kymmenet varhaiset kirkkoisät mainitsivat aramean alkuperästä, tai "hebrealaisten kielestä", ja 1800-luvulla tehtiin paljon työtä aramean eteen, tekstit jäivät huomiotta ja hiljaisuuteen noin sadaksi vuodeksi. Vasta viime aikoina raamatun opettajia ja teologeja on alkanut kiinnostaa vaihtoehto - olisiko heidän omalla äidinkielellään kirjoitettu teksti sittenkin se alkuperäinen? Entä eroaako teksti kreikasta? Kyllä, pieniä eroja on paljon, pitkin tekstiä, ja osa sanoista voidaan kääntää monellakin tavalla. Esimerkiksi, Matt.7:6: - "Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen", entä jos sana ei olekaan pyhä (kadisha), vaan korvakoru (kadasha) ? M.Jastrow: - "Dictionary of Talmud, Targumim & Midrashic Literature" antaa sanalle tämän merkityksen.

Pikaisella lukemisellahan siinä tietysti lukee "pyhä", mutta koru sopii täydellisesti jakeen asiayhteyteen, sekä seemiläiseen tapaan tuoda asioita esille. Raamatun tutkijalle aramea avaa aivan uusia ulottuvuuksia, sekä ajattelemisen arvoisia lukutapoja.

Miksi arameaa ei normaalisti lueta, vaan käytetään kreikkaa? Ensimmäinen syy on tietysti raha. Kreikka työllistää opettajia ja tutkijoita, ja toinen syy, näin on aina perinteisesti opetettu, siis tuosta mainitsemastani Rooman määräyksestä lähtien. Aramean kielinen UT on lisäksi ollut käytännössä mahdoton hankkia, vielä 15 vuotta sitten. Nykyaikana sellaisen löytää aika vähällä vaivalla. Tähän on myös pakko mainita, että Esran ja Danielin kirjan aramea on täysin erilaista, kuin uuden testamentin, talmudin ja targumin aramea. Toisaalta, kreikka selvittää "epämääräisiä" sanoja ainakin itselleni. Esimerkiksi, apostolien teot 16:16 puhuu "tietäjähengestä". Arameassa sana on ketsma, jota ei esiinny missään muualla, joten mistä voidaan tietää lähes kaksi tuhatta vuotta myöhemmin, onko sanakirjan ilmoittama sana oikea? Kreikka käyttää sanaa "python", ja tämä on ollut sen ajan tulkinta sanasta, ja sen mukaan silloin on mentävä. Simple, isn’t it?

Internet on erittäin huono tietolähde raamatun asioissa. Omia "lähteitäni" yllä mainittujen teosten lisäksi mm. A.G.Roth "Ruach Qadim", G.D.Bauscher "Divine Contact", sekä molempien sanatarkat uuden testamentin käännökset kommentaareineen, Codex Khabouris, Dr. Al Garza "The Hebrew NT": - "Biblical and Patristic Relics of the Palestinian Syriac Literature..." (Clarendon Press, 1896): - "Patrologia Orientalis": - "Patrologia Syriaca", sekä kymmenet muut vastaavat historialliset tutkielmat ja kirjat. Myös Zohar opettaa arameasta ja historiasta paljon hyödyllistä, vaikka niiden rivien välistä tarpeellisen tiedon löytäminen vaatiikin yliluonnollista johdatusta. Niin kuin oikeastaan koko elämä.

Targumin historia alkaa Nehemiasta, joka sääti, että teksti on opetettava niin, että kansa ymmärtää. Jeesuksen aikana targumin teksti puhuttiin synagogassa ääneen sen jälkeen, kun raamatusta oli ensin luettu hebrean kielinen teksti. Jeesus viittaa usein targumiin ja sen kuulemiseen. Esimerkiksi, Mark.4:24: - "Ja hän sanoi heille: Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan". Tämä on lainaus Jesaja 27:8, targum Joonatan. Suomenkielisessä käännöksessä ei ole mitään sinne päinkään, mutta latinan kielinen Vulgata menee suunnilleen targumin mukaan. Samoin KJV puhuu jotain mittaamisesta. Luuk. 11:27: - "Eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt"." Tämä on sanatarkasti targum Neofiti 1, 1Moos.49:25, Joosefin siunauksesta. Jeesus vastaakin: - "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevatJumalan sanan ja sitä noudattavat". Molemmissa tapauksissa Jeesus viittaa puhuttuun ja kuultuun tekstiin, ja evankeliumit lainaavat targumeja. Näitä kohtia on enemmänkin.

Aramean kielisiä vanhan testamentin tekstejä on useita, Talmud Jerusalem jopa kertoo, että joku oli kääntänyt septuagintankin arameaksi. Uuden testamentin tekstien mukaan menee parhaiten juuri tuo Targum Neofiti, jonka ainoa kokonainen tunnettu käsikirjoitus on Vatikaanin kirjastossa. Tekstissä on Mooseksen kirjat. Mooseksen kirjoista on myös targum Onkelos, sekä targum (pseudo-)Joonatan, joka edustaa paikoin midrash-kirjallisuutta. Onkelos taas on hyvin sanatarkka rabbiininen käännös. Profeetoista ja muista kirjoista on tuo oikea targum Joonatan (b.Uzziel), joka itsellänikin on tekstilähteenä profeettakirjoissa.

Kaarinan Piikkiössä toukokuussa 2014, Tuomas Levänen

Alkuperäinen: Aramean teksteistä Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä