Apostolien Teot, Luku 29

Ranskalainen tiedemies Charles-Nicolas-Sigisbert Sonnini de Manoncourt (1751 - 1812) löysi tekstin matkoillaan Turkin alueella, kirjoittaessaan kaksiosaista kirjasarjaa matkoista Kreikassa ja Turkissa (Julk. 1801). Kreikan kielisen tekstin esitteli hänelle Konstantinopolin arkistosta Turkin sulttaani Abdoul Achmet. Ensimmäisen kerran teksti ilmestyi englanninkielisenä 1871, Geo Stevensonin kääntämänä, joka oli erittäin vakuuttunut tekstin aidosti kuuluvan apostolien tekojen loppuun sekä kieliopillisin, että historiallisin perustein, viitaten myös luvun 28 keskeneräiseen loppuun. Kuitenkin L. A. Muratorin löytämässä kaanonin määritelmätekstissä (n. vuodelta 200) mainitaan, että "Luukas tekee yhteenvedon niistä monista asioista ... jättämällä pois Paavalin matkan, joka Roomasta jatkoi matkaansa Espanjaan". Tekstillä näyttää olevan jonkinlainen todellisuuspohja taustalla. Kuitenkaan muita käsikirjoituksia tästä ei ole löytynyt, joten tekstiä pidetään legenda-aineistona, kunnes toisin todistetaan. Suomennettu 8.5.2011.

1. Ja Paavali, täynnä Kristuksen siunauksia, ja täynnä Henkeä, lähti Roomasta, päättäneenä matkustaa Hispaniaan, sillä hän oli kauan aikaa aikonut matkustaa sinne, ja ajatteli matkustaa myös sieltä Britanniaan.

2. Sillä hän oli kuullut Foinikiassa, että eräät Israelin lapset olivat Baabelin pakkosiirtolaisuuden aikoihin paenneet meren kautta kaukaisille merensaarille, niin kuin on puhuttu profeetan kautta, ja roomalaiset kutsuivat niitä Britanniaksi.

3. Ja Herra käski evankeliumia saarnattavan kaukaisille kansoille ja Israelin huoneen kadonneille lampaille.

4. Eikä kukaan estänyt Paavalia, sillä hän todisti rohkeasti Jeesuksesta hallitusmiesten edessä ja kansan keskuudessa. Ja hän otti mukaansa veljiä, joiden kanssa hän oli Roomassa, ja he astuivat laivaan Ostriumissa ja tuulten ollessa suotuisat, he saapuivat turvallisesti Hispanian satamaan.

5. Ja paljon kansaa oli kokoontunut kaupungeista ja kylistä ja ylängöltä, sillä he olivat kuulleet tuon apostolin kääntymyksestä ja niistä monista ihmeteoista, joita hän oli tehnyt.

6. Ja Paavali saarnasi voimallisesti Hispaniassa ja suuret kansanjoukot uskoivat ja tekivät parannuksen, sillä he havaitsivat hänen olevan Jumalan lähettämä apostoli.

7. Ja he lähtivät Hispaniasta ja Paavali ja hänen ystävänsä löysivät Armoricasta laivan, joka purjehti Britanniaan, he nousivat siihen, ja etelärannikkoa pitkin purjehtien he tulivat satamaan nimeltä Rafinus.

8. Kun nyt kuultiin, että apostoli oli saapunut heidän rannikolleen, suuret väkijoukot tapasivat hänet, ja he kohtelivat apostolia suurella ystävällisyydellä ja hän astui heidän kaupunkiinsa itäisestä portista ja majoittui erään hebrealaisen huoneeseen, joka oli hänen omaa kansaansa.

9. Ja aamulla hän tuli ja seisoi Ludin vuorella (Ludgate Hill, Lontoo) ja ihmiset tungeksivat portille ja kokoontuivat kadulle, ja hän saarnasi Kristusta heille, ja he uskoivat sen sanan ja Jeesuksen todistuksen.

10. Ja illalla Pyhä Henki laskeutui Paavalin ylle ja hän profetoi sanoen: "katso, viimeisinä päivinä on rauhan Jumala kulkeva kaupungeissa, ja niiden asukkaat lasketaan, ja seitsemäntenä väestönlaskun aikana heidän silmänsä avataan, ja heidän perintöosansa kirkkaus loistaa heidän edessään. Kansakunnat nousevat ylös vuorelle ylistämään Herran palvelijan pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä.

11. Ja viimeisinä päivinä lähtee Jerusalemista evankeliumin sanoma, ja kansan sydämet riemuitsevat, ja katso, lähteet avataan, eikä vitsausta ole enää oleva.

12. Noina päivinä on oleva sotia ja sanomia sodista, ja nousee eräs kuningas, ja hänen miekkansa on oleva kansoille parannukseksi ja hänen rauhan tekemisensä kestää, ja hänen valtakuntansa kirkkaus on oleva ihmeellinen ruhtinaiden keskuudessa."

13. Ja tapahtui, että eräät druidit tulivat salaa Paavalin luokse ja osoittivat riittiensä ja toimitustensa kautta, että he olivat sitä juutalaista sukua, joka oli paennut Egyptin maan siteistä, ja apostoli uskoi nämä asiat ja antoi heille rauhan suudelman.

14. Ja Paavali oli majoittuneena siellä kolme kuukautta, vahvistaen uskoa ja saarnaten jatkuvasti Kristuksesta.

15. Ja näiden tapahtumien jälkeen Paavali ja hänen veljensä lähtivät Rafinuksesta ja purjehtivat Gallian Atiumiin.

16. Ja Paavali saarnasi roomalaisten linnoituksessa ja kansan keskuudessa, kehoittaen kaikkia parannukseen ja tunnustamaan syntinsä.

17. Ja siellä tuli hänen luokseen eräitä belgialaisia tiedustelemaan häneltä tästä uudesta opista, ja ihmisestä Jeesuksesta; ja Paavali avasi sydämensä heille ja kertoi heille kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut, että Jeesus Kristus tuli maailmaan syntisiä pelastamaan; ja he lähtivät mietiskellen keskenään niitä asioita, joita he olivat kuulleet.

18. Ja suuren vaivannäön ja saarnaamisen jälkeen Paavali ja hänen työtoverinsa lähtivät Helvetiaan, ja tulivat Pontius Pilatuksen vuorelle, missä hän, joka tuomitsi Herran Jeesuksen, heittäytyi alas ja niin surkeasti menehtyi.

19. Heti suuri vesiputous syöksähti vuoresta ja pesi hänen ruumiinsa ja jakaantui osiin järveksi.

20. Ja Paavali ojensi kätensä veden ylle ja rukoili Herraa sanoen "Oi Herra Jumala, anna kaikille kansoille merkki, että täällä Pontius Pilatus, joka tuomitsi sinun ainokaisen poikasi, syöksyi pää edellä alas kuoppaan".

21. Ja kun Paavali vielä puhui, katso, suuri maanjäristys tuli, ja veden muoto muuttui ja järvestä tuli sen muodon kaltainen, kuin Ihmisen Poika oli riippuessaan tuskissaan ristillä.

22. Ja ääni taivaasta sanoi: "Pilatus on paennut tulevaista vihaa, sillä hän pesi kätensä kansanjoukon edessä, Herran Jeesuksen veren vuodatuksen aikana."

23. Sen tähden Paavali ja ne, jotka näkivät tuon maanjäristyksen, ja kuulivat enkelin äänen, he ylistivät Jumalaa ja tulivat voimallisesti Hengessä vahvistetuiksi.

24. Ja he matkustivat ja tulivat Juliuksen vuorelle, jossa seisoi kaksi pylvästä, yksi oikealla puolella ja yksi vasemmalla puolella, keisari Augustuksen pystyttämiä.

25. Ja Paavali, täynnä Pyhää Henkeä, seisoi noiden kahden pylvään välissä sanoen: "Miehet, veljet, nämä kivet, jotka te näette tänä päivänä, todistakoon minun matkastani tänne; ja totisesti minä sanon, ne pysyvät siihen saakka, kunnes kaikkien kansojen ylle vuodatetaan henki, eikä tätä tietä estetä läpi kaikkien sukupolvien."

26. Ja he menivät ja saapuivat Illtricumiin, aikoen matkustaa Makedonian kautta Aasiaan, ja kaikissa seurakunnissa vallitsi armo, ja ne menestyivät ja elivät rauhassa. Amen.

Alkuperäinen: Apostolien Teot, Luku 29 Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä