 |  |
| |
Luku 1.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, yhden Jumalan nimeen. Ensimmäinen kertomus pyhän seurakunnan historiasta. Markus, opetuslapsi ja evankelista, suuren Aleksandrian kaupungin arkkipiispa ja ensimmäinen sen piispoista.
Armollisen Herran ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen koettelemusten aikoihin, silloin, kun Hän osoitti itselleen opetuslapsia seuraamaan Häntä, kaksi veljestä eli lännessä eräässä Pentapolisin kaupungissa nimeltään Kyrene. Heistä vanhemman nimi oli Aristobulus, ja toisen nimi oli Barnabas. He olivat maanviljelijöitä, ja he kylvivät ja niittivät, ja heillä oli suuret omaisuudet. Ja he ymmärsivät Mooseksen lain äärimmäisen hyvin, ja he tunsivat sydämellään monet Vanhan testamentin kirjat. Mutta heidän ylleen tuli suuria murheita kahden heimon taholta, berberien ja etiopialaisten, kun heiltä ryöstettiin kaikki heidän hyvinvointinsa, keisari Augustuksen, roomalaisten ruhtinaan aikana. Niin siis omaisuutensa menettämisen tähden, ja heidän ylleen langenneiden koettelemusten tähden he pakenivat tuosta maakunnasta, pelastaakseen henkensä, ja he matkustivat juutalaisten maahan.
Aristobuluksella oli poika nimeltä Johannes. Ja sen jälkeen, kun he olivat asettuneet aloilleen Palestiinan maahan, lähelle Jerusalemia, lapsi Johannes kasvoi ja voimistui Pyhän Hengen armosta. Ja näillä kahdella veljeksellä oli serkku, Simon Pietarin - josta tuli Herran Kristuksen opetuslasten johtaja - vaimo. Ja kerrotaan, että Johanneksella, jolle oli annettu lisänimi Markus, oli tapana vierailla Pietarin luona, ja hän oppi häneltä ja pyhistä Kirjoituksista kristilliset opit.
Ja eräänä päivänä Aristobulus otti poikansa Markuksen Jordanille, ja kun he olivat kävelemässä siellä, leijonapariskunta kohtasi heidät. Ja kun Aristobulus näki niiden lähestyvän, ja havaitsi niiden olevan raivoissaan ja väkivaltaisia, hän sanoi pojalleen Markukselle: "Poikani, näetkö, kuinka raivoissaan tämä leijona on, joka on tulossa tuhoamaan meidät? Pakene nyt, ja pelasta itsesi, poikani, ja jätä ne syömään minua, Jumalan, kaikkivaltiaan tahdon mukaan." Mutta Kristuksen opetuslapsi, Markus, vastasi ja sanoi isälleen: "Älä pelkää, isäni. Kristus, johon minä uskon, vapauttaa meidät kaikista vaaroista."
Ja kun leijonat lähestyivät heitä, Markus, Herran Kristuksen opetuslapsi, huusi kovalla äänellä niitä vastaan ja sanoi: "Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, käskee teitä repeämään kappaleiksi, ja että teidän lajinne hävitetään näiltä vuorilta, eikä teillä ole jälkeläisiä täällä milloinkaan."
Silloin leijonapariskunta repesi keskeltä kahtia, tuolla hetkellä, ja ne menehtyivät välittömästi, ja myös niiden pennut tuhoutuivat. Ja kun Aristobulus, Markuksen isä, näki tämän suuren ihmeen, jonka hänen poikansa teki näkyväksi voittamattoman Herran Jeesuksen Kristuksen voiman kautta, hän sanoi pojalleen: "Minä olen isäsi, joka siitti sinut, poikani Markus; mutta tänä päivänä sinä olet minun isäni, ja minun pelastajani ja vapauttajani. Ja nyt, rakas poikani, minä ja veljeni rukoilemme sinua, että tekisit meistäkin sen Herran, Jeesuksen Kristuksen palvelijoita, josta sinä saarnaat." Silloin, tuosta päivästä alkaen, Markuksen isä ja hänen setänsä alkoivat oppia Kristuksen opetuksia.
Ja Maria, Markuksen äiti, oli Barnabaan, apostolien opetuslapsen, sisko.
Tämän jälkeen tapahtui seuraavia. Noissa maakunnissa, eräässä kaupungissa, jota kutsuttiin nimellä Azotus, oli todella suuri oliivipuu, sen kokoinen, että sitä ihailtiin suuresti. Ja tuon kaupungin kansa oli kuun palvojia ja he rukoilivat tuota oliivipuuta.
Kun siis Markus näki heidän rukoilevan, hän sanoi heille: "Mitä tulee tähän oliivipuuhun, jota te palvotte jumalana; sen jälkeen, kun sen hedelmät on syöty ja sen oksat poltettu, mitä se voi tehdä? Katso, sen Jumalan Sanan kautta, jota minä palvon, minä käsken tätä puuta kaatumaan, ilman että sitä koskettaa mikään työkalu."
He sanoivat hänelle: "Me tiedämme, että sinä teet sen galilealaisen herrasi noituuksia, ja teet mitä tahdot. Mutta me kutsumme meidän jumalaamme, kuuta, joka nostatti meille tämän oliivipuun, että voisimme rukoilla sitä."
Markus vastasi ja sanoi heille: "Minä kaadan sen maahan, ja jos teidän jumalanne nostattaa sen ylös, silloin minä palvelen häntä yhdessä teidän kanssanne."
Ja he olivat tyytyväisiä näihin sanoihin. Ja he poistivat kaikki ihmiset puun luota, sanoen: - "Katsokaa, ettei yksikään ihminen ole piiloutunut sinne."
Sitten Markus kohotti kasvonsa kohti taivasta ja kääntyi itää kohti, ja avasi suunsa ja rukoili, sanoen: "Oi minun Herrani Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, kuule palvelijaasi ja käske kuuta, joka on tämän maailman toinen seuralainen, ja joka antaa valoa yöllä, antamaan sen äänen tulla kuulluksi sinun julistuksesi ja sinun käskyvaltasi kautta, näiden ihmisten edessä, joilla ei ole Jumalaa, ja tee heille tunnetuksi, kuka sen loi, ja kuka loi koko luomakunnan, ja kuka on Jumala, että he palvelisivat Häntä; vaikka minä tiedän, oi minun Herrani ja Jumalani, että sillä ei ole ääntä eikä voimaa puhua, ja että sen tapoihin ei kuulu puhua kenellekään, niin että sen sanat voitaisiin kuulla tällä hetkellä Sinun vastustamattoman voimasi kautta, että nämä miehet, joilla ei ole Jumalaa, tuntisivat, että kuu ei ole jumala, vaan sinun valtasi alainen palvelija, ja että Sinä olet sen Jumala. Ja käske tätä puuta, jota he rukoilevat, kaatumaan maahan, niin että kaikki havaitsisivat Sinun valtasi ja voimasi, ja että ei ole muuta Jumalaa kuin Sinä, sekä hyvä Isä ja Pyhä Henki, iankaikkisen elämän antaja. Aamen."
Ja tuolla hetkellä, niin pian, kuin hän oli lopettanut rukouksensa, tuli suuri pimeys, keskipäivällä, ja kuu ilmestyi loistaen heille taivaalta. Ja he kuulivat äänen kuusta, joka sanoi: "Oi vähäuskoiset, minä en ole jumala, että teidän tulisi palvoa minua, vaan minä olen Jumalan palvelija, ja yksi Hänen luoduistaan, ja minä palvelen Kristusta, minun Herraani, josta tämä Markus, Hänen opetuslapsensa, saarnaa, ja Häntä ainoastaan meidän tulee palvoa ja Häntä palvella." Samalla hetkellä kaatui oliivipuu. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka todistivat tätä ihmettä.
Mutta mitä tulee siihen kansaan, joka palvoi ja palveli tuota puuta, he olivat vihaisia ja repivät vaatteensa ja ottivat Markuksen kiinni ja hakkasivat hänet, ja luovuttivat hänet juutalaisille, jotka eivät uskoneet, ja jotka heittivät hänet vankilaan. Tuona yönä Markus näki unessaan Herran Kristuksen sanovan Pietarille: "Minä vapautan kaikki vangitut." Kun hän siis heräsi unestaan, hän näki vankilansa ovet avoinna, ja hän ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan vankilassa, lähtivät, sillä vanginvartijat nukkuivat kuin kuolleet. Mutta ne väkijoukot, jotka todistivat tapahtunutta, sanoivat: "Meidän työllämme näiden galilealaisten kanssa ei ole loppua, sillä he tekevät beelsebubin, riivaajien päällikön tekoja."
Ja Markus oli yksi niistä 70 opetuslapsesta. Ja hän oli yksi niistä palvelijoista, jotka kaatoivat vettä, jonka meidän Herramme muutti viiniksi, häissä Galilean Kaanassa. Ja hän kantoi vesiruukun kyreneläisen Simonin taloon pyhän ehtoollisen aikana. Ja opetuslapset olivat hänen talossaan Herran Kristuksen kärsimysten aikana, ja hänen kuolleista nousemisensa jälkeen Hän tuli sinne heidän luokseen ovien ollessa suljettuna.
Ja Hänen taivaaseenastumisensa jälkeen Markus meni Pietarin kanssa Jerusalemiin, ja he saarnasivat Jumalan Sanaa väkijoukoille. Ja Pyhä Henki ilmestyi Pietarille ja käski häntä menemään niihin kaupunkeihin ja kyliin, jotka olivat siinä maassa. Niin Pietari, ja Markus hänen kanssaan, meni Betanian alueelle ja saarnasi Jumalan Sanaa, ja Pietari viipyi siellä muutamia päiviä. Ja hän näki unessa Jumalan enkelin, joka sanoi hänelle: "Kahdessa paikassa on suuri puute." Niin Pietari sanoi enkelille: "Mitä paikkoja tarkoitat?" Hän sanoi hänelle: "Aleksandrian kaupunkia Egyptin maassa, ja Rooman maata. Se ei ole leivän ja veden puute, vaan puute, joka nousee välinpitämättömyydestä sitä Jumalan Sanaa kohtaan, jota sinä saarnaat." Kun siis Pietari heräsi unestaan, hän kertoi Markukselle, mitä hän oli nähnyt unessa. Ja tuon jälkeen Pietari ja Markus menivät Rooman maakuntaan, ja he saarnasivat siellä Jumalan Sanaa.
Ja Kristuksen taivaaseenastumisen viidentenätoista vuotena Pietari lähetti Markuksen, isän ja evankelistan, Aleksandrian kaupunkiin, julistamaan siellä hyvää sanomaa, ja saarnaamaan Jumalan Sanaa ja Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, jolle kunnia, ylistys ja palvonta, sekä Isälle ja Pyhälle Hengelle, yhdelle ikuiselle Jumalalle. Aamen.
Luku 2.
Pyhän Markuksen marttyyrikuolema, ja hänen saarnaamisensa Aleksadrian kaupungissa.
Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen järjestämään aikaan, Hänen taivaaseen nousemisensa jälkeen, kaikki maakunnat oli arvottu apostolien kesken Pyhän Hengen vaikutuksella, että he saarnaisivat niissä Herran Jeesuksen Kristuksen hyvän sanoman sanoja. Ja jonkun ajan kuluttua evankelista Markuksen osaksi tuli lähteä Egyptin maahan, suureen Aleksandrian kaupunkiin, Pyhän Hengen käskystä, että hän laittaisi kansan kuulemaan Herran Kristuksen evankeliumin sanoja ja vahvistaisi heitä siinä, sillä he elivät vääryydessä ja uppoutuneina epäjumalien palvontaan, ja luodun palvontaan Luojan sijasta. Ja heillä oli monia temppeleitä heidän kurjia jumaliaan varten, joille he tekivät palvelusta joka paikassa, ja palvelivat kaikella pahuudella ja noituudella, ja joille he uhrasivat keskenään. Sillä hän oli ensimmäinen, joka saarnasi Egyptissä, ja Afrikassa, ja Pentapolisissa, ja kaikissa noissa maakunnissa.
Kun Markus siis palasi Roomasta, hän lähti ensin Pentapolisiin ja saarnasi kaikkialla sen alueella Jumalan Sanaa, ja teki paljon ihmeitä; sillä hän paransi sairaat ja puhdisti pitaliset ja ajoi riivaajia ulos sillä Jumalan armolla, mikä laskeutui hänen ylleen. Ja monet uskoivat Herraan Kristukseen hänen kauttaan, ja rikkoivat ne patsaat, joita heillä oli ollut tapana palvoa, ja kaikki ne puut, joissa riivaajien oli tapana kummitella, ja joista he neuvoivat kansaa. Ja hän kastoi heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, yhden Jumalan nimeen.
Ja niin Pyhä Henki ilmestyi hänelle, ja sanoi hänelle: "Nouse ja mene Aleksandrian kaupunkiin kylvämään sinne sitä hyvää siementä, mikä on Jumalan Sana." Niin Kristuksen opetuslapsi nousi ja valmistautui, Pyhän Hengen vahvistamana, kuin sotaan lähtevä taistelija; ja hän tervehti veljiään ja otti leipää ja sanoi heille: "Herra Jeesus Kristus tehköön tieni vaivattomaksi, että voin mennä Aleksadriaan ja saarnata Hänen pyhää evankeliumiaan siellä." Sitten hän rukoili ja sanoi: "Oi Herra, vahvista veljiä, jotka ovat tunteneet Sinun pyhän nimesi, että voisin palata iloiten heidän luokseen." Sitten veljet jättivät hänelle hyvästit.
Niin Markus matkusti Aleksandrian kaupunkiin, ja kun hän astui portista sisään, hänen kenkänsä hihna katkesi. Ja kun hän näki tämän, hän ajatteli: "Nyt minä tiedän, että Herra on tehnyt tieni vaivattomaksi." Sitten hän kääntyi ja näki suutarin, ja meni hänen luokseen ja antoi kengän hänelle korjattavaksi. Ja kun suutari otti sen, ja otti naskalin työtä varten, tuo naskali lävisti hänen kätensä. Niin hän sanoi: "Heis ho Theos", joka on käännettynä: - "Jumala on yksi." Ja kun Markus kuuli hänen mainitsevan Jumalan nimen, hän iloitsi suuresti ja käänsi kasvonsa kohti itää ja sanoi: "Oi Herrani Jeesus, Sinä olet se, joka tekee minun tieni vaivattomaksi joka paikassa."
Sitten hän sylkäisi maahan ja otti siitä savea ja laittoi sitä siihen kohtaan, mistä naskali oli lävistänyt suutarin käden, sanoen: "Isä, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, elävän ja iankaikkisen Jumalan nimeen, parantukoon tämän miehen käsi tällä hetkellä, että Sinun pyhä nimesi tulisi kirkastetuksi." Sitten hänen kätensä tuli heti terveeksi.
Markus sanoi hänelle: "Jos sinä tiedät, että Jumala on yksi, miksi palvelet monia jumalia?" Suutari vastasi hänelle: "Me mainitsemme Jumalan suullamme, mutta siinä kaikki, sillä me emme tiedä, kuka Hän on."
Ja suutari oli hämmästyksissään siitä Jumalan voimasta, mikä laskeutui Markuksen ylle, ja sanoi hänelle: "Minä rukoilen sinua, oi Jumalan mies, tulemaan palvelijasi majapaikkaan, lepäämään ja syömään leipää, sillä minä ymmärrän, että tänä päivänä minulle on tapahtunut jotain hyvää." Sitten Markus vastasi ilolla: "Antakoon Herra sinulle elämän leipää taivaasta!" Ja hän meni hänen kanssaan hänen taloonsa. Ja kun hän astui sisään hänen majaansa, hän sanoi: "Olkoon tässä talossa Jumalan siunaus!" Ja hän lausui rukouksen.
Sen jälkeen, kun he olivat syöneet, suutari sanoi hänelle: "Isäni, pyydän sinua, että teet minulle tunnetuksi, kuka sinä olet, joka olet tällaisen suuren ihmeen tehnyt." Sitten tuo pyhä vastasi hänelle: "Minä palvelen Jeesusta Kristusta, iankaikkisesti elävän Jumalan Poikaa." Suutari sanoi: "Haluaisin, että voisin nähdä Hänet." Markus sanoi hänelle: "Minä laitan sinut katselemaan Häntä."
Sitten hän alkoi opettaa hänelle hyvän sanoman evankeliumia, ja oppia kirkkaudesta ja voimasta ja vallasta, jotka kuuluvat Jumalalle, alusta lähtien, ja kehotti häntä monilla kehotuksilla ja opastuksilla, joista hänen historiansa kantaa todistusta, ja lopetti sanoen hänelle: "Viimeisinä aikoina Herra Kristus tuli lihaksi neitsyeestä, Mariasta, ja tuli tähän maailmaan ja pelasti meidät synneistämme." Ja hän selitti hänelle, mitä profeetat olivat hänestä profetoineet, kappale kappaleelta.
Suutari sanoi hänelle: "En ole milloinkaan kuullut mitään näistä kirjoista, joista puhut, mutta kreikkalaisten filosofien kirjat ovat sellaisia, joita ihmiset opettavat täällä lapsilleen, ja niin tekevät egyptiläiset."
Markus sanoi hänelle: "Tämän maailman filosofien viisaus on turhuutta Jumalan silmissä." Sitten, kun suutari oli kuullut viisautta ja Raamatun sanoja Markukselta, yhdessä sen suuren ihmeen kanssa, jonka hän oli nähnyt tapahtuvan kädelleen, hänen sydämensä taipui hänen puoleensa, ja hän uskoi Herraan, ja hänet kastettiin, hänet ja kaikki hänen talonsa ihmiset, ja kaikki hänen naapurinsa. Ja hänen nimensä oli Annianus.
Ja kun nuo, jotka uskoivat Herraan, moninkertaistuivat, ja kaupungin kansa kuuli, että mies, joka oli juutalainen ja galilealainen, oli astunut heidän kaupunkiinsa, toivoen kaatavansa patsaiden, heidän jumaliensa, palvonnan, ja oli taivuttanut monet pysymään erossa niiden palvelemisesta, häntä etsittiin kaikkialta, ja miehiä osoitettiin vartioimaan häntä. Kun siis Markus tiesi, että häntä vastaan tehtiin suunnitelmia, hän määräsi Annianuksen Aleksandrian vanhimmaksi, ja määräsi myös kolme pappia ja seitsemän diakonia, ja osoitti nämä yksitoista palvelemaan ja lohduttamaan uskollisia veljiä. Mutta hän itse poistui heidän keskuudestaan ja meni Pentapolisiin, ja viipyi siellä kaksi vuotta saarnaamassa ja osoittamassa vanhimpia ja pappeja ja diakoneja kaikille heidän alueilleen.
Sitten hän palasi Aleksandriaan, ja havaitsi, että veljet olivat vahvistuneet uskossa, ja olivat monikertaistuneet Jumalan armosta, ja heille oli tullut tarve rakentaa huone seurakunnalle, paikkaan nimeltä Ta Boukolou [karjan laidun?], lähelle merta, erään kallion rinnalle, josta hakattiin kiviä. Niin Markus iloitsi tästä suuresti, ja hän lankesi polvilleen ja siunasi Jumalaa siitä, että oli vahvistanut niitä uskon palvelijoita, joita hän itse oli opastanut Herran Kristuksen opeissa, ja koska he olivat kääntyneet pois epäjumalien palvonnasta.
Mutta kun ne, jotka eivät uskoneet, saivat selville, että Markus oli palannut Aleksandriaan, he tulivat kiukkua täyteen niiden tekojen tähden, joita uskovat tekivät Kristuksessa, kuten sairaiden parantamista, riivaajien pois ajamista, mykkien kielten vapauttamista ja kuurojen korvien avaamista, ja pitalisten puhdistamista; ja Markusta etsittiin suurella raivolla, mutta häntä ei löytynyt; ja häntä vastaan kiristeltiin hampaita heidän temppeleissään ja epäjumalien paikoissa, vihaisina, sanoen: "Ettekö näe tämän noidan pahuutta?"
Ja viikon ensimmäisenä päivänä, Herran Kristuksen pääsiäisjuhlan päivänä, joka tapahtui tuona vuonna Barmudah-kuun 29. päivänä, kun oli myös epäjumalia palvovan ei-uskovan kansan juhla, häntä etsittiin innolla, ja hänet löydettiin pyhäköstä. Niin he ryntäsivät eteen päin ja ottivat hänet kiinni, ja kiinnittivät köyden hänen kurkkunsa ympärille ja vetivät häntä maata pitkin, sanoen: "Syromen ton boubalon en tois boukolou!" [Vetäkää käärme karjasuojaan!] Mutta kun häntä vedettiin, hän vain ylisti Jumalaa ja sanoi: "Kiitos sinulle, oi Herra, koska olet katsonut minut sen arvoiseksi, että saan kärsiä Sinun pyhän nimesi tähden." Ja hänen lihansa repeili ja tarttui kiinni katujen kiviin, ja hänen verensä virtasi maahan.
Niin illan tultua he heittivät hänet vankilaan, että he neuvottelisivat, kuinka tappaisivat hänet. Keskiyöllä, vankilan ovien ollessa suljettuna, ja vartijoiden nukkuessa ovilla, katso, oli suuri maanjäristys ja voimallinen meteli. Ja Herran enkeli laskeutui taivaasta ja tuli tuon pyhän luokse ja sanoi hänelle: "Markus, Jumalan palvelija, katso, sinun nimesi on kirjoitettuna elämän kirjaan, sinut on luettu pyhien joukkoon, ja sinun sielusi tulee laulamaan ylistyksiä enkelten kanssa taivaissa, ja sinun ruumiisi ei menehdy eikä lakkaa olemasta olemassa maan päällä."
Ja kun hän heräsi unestaan, hän kohotti silmänsä taivaaseen ja sanoi: "Minä kiitän Sinua, oi minun Herrani Jeesus Kristus, ja rukoilen Sinua ottamaan minut vastaan luoksesi, että voisin olla onnellinen Sinun hyvyydessäsi." Ja kun hän oli sanonut nämä sanat, hän nukkui jälleen, ja Herra Kristus ilmestyi hänelle siinä muodossa, missä opetuslapset tunsivat Hänet, ja sanoi hänelle: "Tervehdys, Markus, evankelista ja valittu!" Ja Markus sanoi hänelle: "Minä kiitän Sinua, oi minun Pelastajani Jeesus Kristus, koska olet katsonut minut sen arvoiseksi, että saan kärsiä Sinun pyhän nimesi tähden." Ja Herra ja Pelastaja antoi hänelle tervehdyksensä ja katosi häneltä.
Ja kun hän heräsi, ja aamu oli tullut, väkijoukko kokoontui ja toi Markuksen vankilasta, ja laittoi köyden uudelleen hänen kaulaansa ja sanoi: "Vetäkää käärme karjasuojaan!" Ja he vetivät häntä maata pitkin, samalla, kun hän kiittii Herraa Kristusta ja ylisti Häntä sanoen: "Sinun käsiisi minä luovutan henkeni, oi minun Jumalani!" Sanottuaan nämä sanat, hän antoi henkensä.
Sitten saastaisten epäjumalien papit keräsivät paljon puuta paikkaan nimeltä Angelion, että he polttaisivat hänen ruumiinsa siellä. Mutta Jumalan käskystä tuli paksu sumu ja voimakas tuuli, niin että maa vapisi, ja satoi paljon, ja monet ihmiset kuolivat pelosta ja kauhusta ja he sanoivat: "Todellakin, jumala serapis on tullut hakemaan tätä miestä, joka tapettiin tänään."
Sitten uskolliset veljet kokontuivat, ja ottivat Markuksen ruumiin tuhkasta, eikä mikään ollut muuttunut. Ja he kantoivat sen siihen kirkkoon, jossa heillä oli tapana viettää Jumalan palvelusta, ja he käärivät sen kankaisiin ja rukoilivat. Ja he kaivoivat hänelle paikan ja hautasivat hänen ruumiinsa sinne, että he voisivat varjella hänen muistoaan kaikkina aikoina ilolla ja rukouksella ja hyvän tekemisellä, sen armon tähden, jonka Herra Kristus antoi heille Aleksandrian kaupunkia varten. Ja he asettivat hänet tuon kirkon itäpuolelle, sinä päivänä, jolloin hänen marttyyrikuolemansa tapahtui. Hän oli ensimmäinen niistä galilealaisista, jotka kuolivat Herran Jeesuksen Kristuksen nimen tähden Aleksandriassa. Tuo päivä oli Barmudah-kuun viimeinen päivä, egyptiläisten ajanlaskun mukaan, joka vastaa huhtikuun kahdeksatta roomalaisten kuukausien mukaan ja Nisan-kuun 24. heprealaisten kuukausien mukaan.
Alkuperäinen: Apostoli ja Evankelista Markuksen Elämä Tuomas Leväsen sivuilla.Sivuston asetukset:
Pelkistetyllä tavalla tuoda esille tapahtumia lopunajassa, Jumalan armolahjasta ja pelastuksesta Jeesuksessa uppoutumatta kovin syvälle teologiseen suohon.
Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut
Ei mitään uutta auringon alla, se mitä ennenkin on ollut vastakin on oleva. Mitä me opimme historiasta? Sen, ettemme opi siitä mitään.
...ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi Joh.8:31-32
