Andreaan ja Paavalin Teot

Koptin kielisistä katkelmista koottu teksti on peräisin M.Jacques: - "Les deux fragments conservés des 'Actes d'Andrè et Paul'" Orientalia vol. 38 (1969) ja teos on kuulunut tekstin tyylistä päätellen samaan kirjastoon, josta Pietarin evankeliumin nimellä tuntemamme teoskin on. Yhden käsikirjoituksen osan tästä näin Vatikaanin kirjaston kokoelmassa, mutten tullut merkinneeksi muistiin, mikä niistä tarkalleen oli kyseessä... Keskustelut Juudaksen kanssa vaikuttavat jälkeen päin lisätyiltä, kieliopillisesti ainakin. Suomennettu marras - joulukuussa 2014.

...sitten se merimies ankkuroi. Hän katsoi ja näki Andreaan, ja väkijoukon kokoontuneena hänen ympärilleen. Kun Paavali puhui hänelle, hän otti viittansa rannalle antaakseen sen hänelle. Merimiehen äiti ymmärsi poikansa tulevan rannalle. Hän meni häntä tervehtimään. Paavalin viitta kosketti hänen silmiään, ja hän pystyi näkemään. He ylistivät Jumalaa tapahtuneesta.

Andreas lähestyi tuota merimiestä, ja sanoi hänelle: - "missä se mies on, joka oli laivassa kanssasi?" Merimies vastasi: - "Hän hyppäsi laidan yli veteen, sanoen, että hän aikoo tutkia sitä syvyyttä, paikkoja, joihin Herra on mennyt, nähdäkseen, kuinka ne on tehty. Hän käski minun sanoa sinulle näin: pyydän, ettet unohda, etkä jätä minua, etteivät syvyyden olennot saisi minua." Andreas otti Paavalin viitan tuolta merimieheltä ja sanoi hänelle: - "mene kotiisi. Minä kärsin juutalaisten seurassa vielä vähän aikaa, ja sitten menen siihen paikkaan, jossa hänkin oli."

Merimies nousi ja meni kotiin, antaen kunnian Jumalalle. Hän antoi omaisuutensa kansalle. Andreas taas meni kaupungin portille, suuren joukon seuratessa häntä, ja lukematon määrä juutalaisia. Eräs mies huusi: - "Jumalan lähettiläs, armahda minun olotilaani! Minulla ei ole isää eikä äitiä, minulla on yksi poika, pian kaksitoista. Hän on maannut ja ollut sairaana päivän, eikä ole syönyt tai juonut. Niin me aloimme valmistautumaan hänen hautajaisiinsa, pitäen häntä jo valmiiksi kuolleena. Jumalan lähettiläs, armahda siis minun kurjuuttani ja näe vaivaa tullaksesi minun talooni, ja kosketa häntä, ja hän tulee terveeksi. Sillä minä olen kuullut niistä ihmeistä, joita sinä teit, ennen kuin tulin kaupunkiin. Minä olen nähnytkin sinun ajavan pois riivaajia." Silloin Andreas sanoi tuolle miehelle: - "menkäämme kaupunkiin, ja Jeesus pitää huolen sinusta ja sinun pojastasi."

He kävelivät kaupungin suuntaan. Juutalaiset pysäyttivät heidät, sanoen: - "me emme salli sinun tulla tähän kaupunkiin, sen Jeesuksen nimen tähden, jota sinä saarnaat. Mutta jos haluat parantaa joitakin, voit tehdä sitä ulkopuolella kahden päivän ajan, ja sitten saat mennä, sillä meidän ei ole mahdollista päästää sinua kaupunkiin. Emme salli sinun johtavan koko kansaamme harhaan tällä valheellisella Jeesus-opetuksella!" Andreas sanoi: - "ei meidän opetuksessamme ole vääryyttä. Te itse olette vääryydessä. Mutta jos te olette päättäneet olla päästämättä meitä kaupunkiin, me emme tule. Mutta jos Herran tahto on mennä, hän laittaa meidät menemään, ettekä te voi tehdä mitään." Tämän sanottuaan hän kääntyi, lähteäkseen pois. Sen nuoren isä alkoi itkemään: - "apostoli, armahda minun kurjuuttani!" Andreas sanoi hänelle: - "mene kaupunkiin. Poikasi on kuollut. Älä vie häntä haudattavaksi, ennen kuin huomenna päivällä. Me tulemme ja herätämme hänet, sillä se on Herran työ. Myöhemmin me palaamme luoksesi ja sinun kaupunkiisi." Hän sanoi näin, ja jätti sen kansanjoukon.

He palasivat kaupunkiin ja löysivät sen pojan kuolleena, juuri niin kuin apostoli oli sanonut. Häntä itkettiin, heidän kaupunkinsa tavan mukaan. Andreas meni alas merelle ja sanoi sille merimiehelle: - "kerro, missä Paavali heittäytyi veteen." He nousivat laivaan ja menivät sinne. Merimies sanoi: - "tässä." Anreas täytti maljan makealla vedellä ja rukoili näin: - "Herrani Jeesus, sinä, joka erotit valkeuden pimeydestä, sinä, joka erotit kuivan maan ilmestymään. Sinun nimessäsi minä vuodatan tämän maljan makeaa vettä tuohon mereen, joka on täynnä suolavettä, että se vetäytyy, ja kuiva maa tulee näkyviin, ja maan syvyydet murtautuvat esiin, ja veljeni Paavali tulee takaisin." Kun hän oli sanonut tämän, hän vuodatti sen maljan makeaa vettä mereen, sanoen: - "vetäydy, suolainen ja katkera vesi, makean edestä!" Näiden sanojen jälkeen kuiva maa tuli näkyviin. Syvyys jakautui. Paavali hyppäsi vedestä, kädessään pala puuta. Hän hypähti kohti Andreasta ja tervehti häntä.

Andreas sanoi hänelle: - "mistä, veljeni, olet tullut, ja missä olet ollut?" Paavali sanoi hänelle: - "anna anteeksi, veljeni. Minä menin tutkimaan syvyyden paikkoja, joissa Herrakin oli käynyt, ja minä näin, millaisia paikkoja ne olivat." Andreas sanoi hänelle: - "sinä olet ollut todella rohkea. Me vanhemmat apostolit kuljimme Herran kanssa. Sen jälkeen, kun hän oli noussut, opettanut meille kaiken, hän antoi meille vallan yli kaikkien voimien, mutta kukaan meistä ei ole uskaltanut tehdä sitä, mitä sinä teit."

Paavali sanoi: - "minä onnistuin tekemään sen, veljeni. Anna anteeksi, mutta kuuntele, ja minä kerron. Tapahtui, kun minä menin sinne syvyyteen, minä näin kaikkien sielujen olinpaikan. Minä näin apostoli Juudaksen kulkemassa Herramme kanssa, suuressa rangaistuksessa. Minä sanoin hänelle: - "mitä sinä teet tässä rangaistuksessa? Miksi Herra ei vienyt sinua ylös kaikkien näiden sielujen kanssa, jotka hän on vienyt ylös?" Hän sanoi minulle: - "voi minua ja voi sitä, minkä minä tein minun Herralleni, sillä minä tein syntiä häntä vastaan ja petin hänet juutalaisille katoavasta rahasta. Sillä minä tiesin, että hän oli minun Herrani, ja kaiken maan Herra. Minä menin, ja otin rahani, ja annoin ne takaisin ylipapeille. Minä pyysin häntä antamaan minulle anteeksi.

Hylkäätkö sinä minut sen yhden asian tähden, jonka minä tein, kuin myin sinut? Älä hylkää minua. Aiotko katsella minua, kun minä menen omaan tuhooni? Muista, Herrani, että minä kuulin sinun puhuvan apostoli Pietarille, kun hän kysyi sinulta: - "jos minun veljeni tekee syntiä minua vastaan, kuinka usein minun tulee antaa hänelle anteeksi, seitsemänkin kertaa?" Sinä sanoit hänelle: - "ei vain seitsemän kertaa, vaan seitsemän sataa." Minä tein sinua vastaan syntiä kerran. Aiotko katsella minua, kun minä menen omaan tuhooni? Herrani, älä! Kuka mies katsoo poikansa menevän alas syvyyteen, eikä auta häntä? Minuako, joka uskalsin pettää sinut, sinä katselet, kun minä menen alas omaan tuhooni? Herrani, älä!

Sitten hän lähetti minut erämaahan, käskien minua olemaan pelkäämättä ketään, paitsi Jumalaa."Jos näet paholaisen tulevan, älä pelkää häntä, äläkä ketään, paitsi Jumalaa!". Minä menin erämaahan paastoamaan, että Jumala antaisi minulle anteeksi. Kadotuksen ruhtinas tuli minun luokseni, kohotti päänsä yläpuolelleni, suu avoimena, valmiina nielaisemaan minut. Minä pelkäsin, ja kumarsin häntä: - "sinä olet minun herrani". Silloin hän poistui minun luotani. Minä itkin. Minulle ei ole anteeksiantoa. Minä mietin, mitä pitäisi tehdä. Jos Herra olisi täällä, minä kutsuisin häntä. Hänet oli jo viety pretorioniin tuomittavaksi. Minä sanoin, minä menen ja hirttäydyn. Menin tuonelaan ennen häntä. Hän tuli tänne ja otti kaikki sielut, ja tyhjensi tuonelan, paitsi minun sieluni. Tuonelan portin vartijat itkivät paholaiselle: - "miksi sinä näin teet, kerskailet olevasi kuningas: - "minä, eikä kukaan muu!" - Nyt me tiedämme, että sinä et ole kuningas, vaan on yksi, joka hallitsee sinun yläpuolellasi, Hän, joka on vienyt sinulta kaiken pois." Paholainen sanoi kaikkien valtojensa edessä: - "minun valtiaani, älkää luulko, että joku olisi meitä voimallisempi! Vaikka Hän tulikin tänne, ei Hän pystynyt viemään tätä sielua."

Silloin Jeesus kutsui Mikaelin, joka oli ollut hänen seurassaan tuonelassa, ja sanoi hänelle: - "ota Juudaksen sielu ylös, ettei se paholainen pilkkaa minua." Mikael tuli, ja toi minut ylös. Sitten Mikael huusi: - "häpeä, sinä heikko vastustaja!" Herra sanoi Mikaelille: - "palauta se sielu tuonelaan." Juudas itki, sanoen: - "sinäkö tahdot, ja aiot jättää minut tähän rangaistukseen? Minä tiesin, että sinä olet tulossa tuonelaan ottamaan kaikki nämä sielut, ja että sinä ottaisit myös minun sieluni, ja siksi minä irrotin sieluni ruumiistani itse." Jeesus vastasi ja sanoi tuolle surkealle Juudakselle: - "mitä sinä oikein teit, kun kumarsit ja palvoit paholaista?" Juudas sanoi: - "hän tuli käärmeen lailla päälleni, suunsa avoimena, valmiina nielaisemaan minut. Minä pelkäsin. Minä kumarsin häntä." Jeesus sanoi: - "sinä kurja, kun hän tuli luoksesi, jos olisit kutsunut Herraa avuksesi, sinä olisit pelastunut. Mutta nyt sinä olet tehnyt jotain Jumalalle kauhistusta, itsemurhasi lisäksi. Tämän tähden saat jäädä tuonelaan, tuomion päivään saakka, jolloin Herra tulee tuomitsemaan sinut." Täällä minä olen ollut siitä päivästä lähtien."

Kun minä, Paavali, kuulin tämän Juudakselta, olin todella murheellinen niistä ahdistuksista, joissa näin hänen olevan. Kuuntele, ja minä kerron! Minä näin tuonelan kadut autioina, niissä ei ollut ketään. Herra oli särkenyt kaikki ovet ja tehnyt ne pieniksi palasiksi. Näetkö, veljeni Andreas, tämän puupalan minun kädessäni? Minä toin sen mukanani, se on osa siitä tuonelan portista, jonka Herra tuhosi. Tuonelan lisäksi minä näin muitakin suuria paikkoja. Minä kysyin, mitä ne olivat. Minulle kerrottiin, että tässä paikassa ovat Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja kaikkien profeettojen sielut. Minä kuulin suuren joukon huutavan ääneen, kun he itkivät muualla, mutta minä en nähnyt heitä. Minä kysyin, mitä ne olivat. Minulle kerrottiin, että nämä olivat niitä paikkoja, joissa Herra ei käynyt, kun hän laskeutui tuonelaan. Se on se itkun ja hammasten kiristyksen paikka, jota asuttavat murhaajat, noidat ja lasten murhaajat."

Kun hän oli sanonut tämän, laiva rantautui. Andreas sanoi: - "jo riittää. Ankkuroidaan vene sinne, mistä se löytyi. Kiirehtikäämme siihen kaupunkiin, sillä edessämme on suuri kamppailu, ja Herran nimi on oleva ylistetty tässä kaupungissa. Sillä juutalaiset ovat valmistaneet meille suuren kamppailun." Kun laiva oli ankkuroitu rantaan, Andreas nousi Paavalin ja Apolloniuksen, merimiehen, kanssa. He pääsivät kaupungin portille. He olivat menossa sisään yhdessä. Juutalaiset tukkivat portin, niin etteivät apostolit pääsisi sisälle kaupunkiin. Andreas raivasi tietä itselleen ja kutsui kaupunkilaisia: - "avatkaa meille, että pääsemme käymään sen kuolleen luona, koska me sanoimme hänen isälleen, että me herättäisimme hänet kuolleista, hänelle." Juutalaiset vastasivat: - "Andreas, oletko päättänyt vuodattaa meidän vertamme tässä kaupungissa, josta sinä olet kotoisin? Mene, ja johdata niitä muita kansoja vääryyteen ja pysy heidän kanssaan. Me emme salli sinun turmella tätä kaupunkia, ettet johdattaisi viisaita miehiämme harhaan."

Kun he olivat sanoneet tämän, Andreas näki linnun, jota kutsutaan strutsiksi, kaivamassa reikää muurin alaosassa. Andreas sanoi sille: - "minä sanon sinulle, vanhurskas lintu, tule kaupunkiin, siihen taloon, jossa se poika makaa kuolleena. Löydät kansanjoukon kokoontuneena sen ympärille. Kerro heille, että näin sanovat Andreas ja Paavali, Jumalan palvelijat: Tulkaa, avatkaa meille kaupungin portit, että pääsisimme sisään ja herättäisimme sen kuolleen pojan, sillä se on suljettu, eikä meitä päästetä sisään." Se lintu meni ja tuli kansan keskelle. Se sanoi ne sanat, jotka Andreas oli sanonut. Kun kansa kuuli tämän siltä linnulta, he nousivat heti kiireellä. He ottivat kiviä, heittääkseen juutalaisia niillä. He menivät tapaamaan hallitusmiestä, joka oli kävelemässä palatsiin. Hän kysyi heiltä, mistä oli kyse. He sanoivat: - "portilla on ihmisiä, jotka tekevät ihmeitä Jeesuksen nimessä, niin että sokeat näkevät ja rammat kävelevät. He ajavat riivaajia pois. He tulivat luoksemme ilmoittamaan, että juutalaiset ovat tukkineet kaupungin sisäänpääsyn ja estävät heitä tulemasta sisään, että herättäisivät kuolleen pojan. Me nousimme ja tulimme tänne kivittämään heitä ja päästämään ne miehet sisään. Kun se hallitusmies kuuli tämän, hän sanoi kansalle: - "ei taistelua - minä tuon heidät sisälle." Hallitusmies joukkoineen, ja kansa, kääntyivät portille. He näkivät juutalaisten seisovan kaupungin portilla. Hän sanoi heille: - "miksi te tukitte portin, ettekä anna ihmisten päästä kaupunkiin?" He sanoivat: - "Hallitusmies, eläköön kuningas! Me emme sulje sitä ilkeydestä, mutta siellä on kaksi taikuria, jotka tahtovat tulla ja kumota lait, koska jokaisessa kaupungissa, johon he menevät, he kääntävät ihmisten sydämet taikuudellaan. Siksi me emme salli heidän tulla sisälle. Jos he sanovat olevansa elävän Jumalan opetuslapsia, miksi heidän Jumalansa ei ole avannut porttia heille?" Hallitusmies kutsui heidät ja sanoi: - "jos teidän Jumalanne elää, avatkoon sen teille."

Andreas sanoi Paavalille: - "mitä pitäisi tehdä, että kuningas avaisi portin?" Paavali täyttyi pyhällä hengellä ja sanoi Andreaalle: - "isäni, käske minua tekemään tämä ihme, joka minulle on tullut." Andreas sanoi: - "tee mitä tahdot." Silloin Paavali otti sen puupalan, joka oli hänen kädessään, jonka hän oli tuonut tuonelasta, ja käveli portille. Hän löi sitä porttia sillä puupalalla, sanoen: - "sillä minun Herrani Jeesuksen Kristuksen voimalla, joka sai murennettua tuonelan portit, laita sinä tämäkin portti tuhoutumaan, että juutalaiset tietävät, että ei ole mitään, mitä sinä et voi tehdä!" Tämän sanottuaan hän löi sitä porttia kolme kertaa. Portti sortui ja maa nielaisi sen, eikä sitä paikkaa, mihin se meni, voitu löytää. Kansa tuli ja kumartui apostolien jalkojen juureen, pyytäen heitä tulemaan kaupunkiin. Silloin ne apostolit [...tästä puuttuu ainakin kaksi sivua, Jacques tiivistää ne seuraavasti; apostolit herättävät sen kuolleen, mutta juutalaiset yrittävät jäljitellä tekoa lavastamalla jonkun toisen ihmisen kuolleeksi, mutta tämä kuoleekin oikeasti. Oman tutkimukseni perusteella sanoisin, että ylipappi lavastettiin kuolleeksi, koska Midrash Tanchuma opettaa, että jos ylipappi ei ollut kaikista rikkain, muiden piti antaa omaisuuttaan hänelle, 3Moos.21:10 perustuen, ja sopii tekstin jatkoon ...] huusivat, mutta se mies ei kuullut heitä. Pitkän ajan kuluttua he yrittivät saada häntä liikkumaan, mutta hän ei sanonut mitään. Ylipapin poika hyppäsi ylös, sanoen: - "jos hän nousee, antakoon omaisuutensa meille, jotka sen annoimmekin hänelle!" Hallitusmies sanoi: - "mitä hän on sinulle velkaa? Kerro totuus tai saat kuolla!" Paavali ja Andreas sanoivat sille hallitusmiehelle: - "älä vaivaa poikaa tästä. Käske heitä päästämään vapaaksi tuo lakanaan kääritty. Saat tulla tietämään kaiken." Hallitusmies määräsi sotilaansa ...

...kun ne juutalaiset oli päästetty irti, he irrottivat hänen kahleensa ja riisuivat ne vaatteet. Juutalaiset yrittivät paeta. Andreas sanoi sille hallitusmiehelle: - "pidä juutalaisia vangittuina, ja sinä saat tietää, kuka se on, joka pettää kansan sydämiä". Sotilaat pidättivät juutalaiset uudestaan, kunnes kahleet oli irrotettu. Kun ruumis paljastui, he näkivät, että hänen kasvojaan peitti jokin astia, ettei hän ollut voinut hengittää. Andreas sanoi hallitusmiehelle: - "katso, mitä paholaisen tekoa, mutta..."

He nostivat sen kuolleen pystyyn, sanoen: - "nouse, sinä, joka olet kuollut ennen aikaa, ja kerro tuolle hallitusmiehelle kaikki, mitä tapahtui." Hän nousi ja kumartui apostolien jalkojen juureen, sanoen: - "anna anteeksi tyhmyyteni." Hän kertoi heille kaiken, mitä oli tapahtunut. Andreas sanoi juutalaisille: - "kuka siis johtaa kansaa harhaan? Me vai te?" Silloin ne juutalaiset, lukumäärältään kaksituhatta seitsemänsataa, kumartuivat apostolien edessä... [lopussa vielä kaksi pientä katkelmaa, jossa juutalaisia kastetaan]

Alkuperäinen: Andreaan ja Paavalin Teot Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä