 |  |
| |
Tekstistä on olemassa kuusi toisistaan jonkin verran poikkeavaa kreikankielistä käsikirjoitusta. Montague Rhodes James oli julkaissut nämä kaksi teoksessa "Texts and Studies, vol. II, No.2" (Cambridge, 1892). Nämä kaksi tekstiä ovat peräisin Pariisista, pitempi jäljennös on vuodelta 1815, ja lyhyempi 1400-luvulta. Vanhimmat tunnetut tekstikopiot ovat 1200-luvulta. Kreikankielisten lisäksi tekstistä on olemassa käännöksiä Romanian, kirkkoslaavin, Etiopian ja Arabian kielillä. Kumpaakaan näistä teksteistä ei pidetä suorana kopiona alkuperäisestä, sillä näissä on niin paljon eroavaisuuksia. Näiden erojen havainnollistamiseksi englanninkieliset käännökset on sijoitettu tällä tavalla, yhteen, ja osittain päällekkäin. Noista 1200-luvun käsikirjoituksista vanhemmat maininnat on vaikea jäljittää, todennäköisesti kirjasta puhutaan nimellä "Aabraham" vanhoissa apokryfikirjaluetteloissa. Suomennettu kesällä 2002.
Luku 1.
Aabraham eli kaikki elämänsä vuodet hiljaisuudessa, hyvyydessä ja oikeamielisyydessä, vanhurskaudessa ja suunnattomassa vieraanvaraisuudessa; sillä, pystyttäen telttansa teiden risteykseen Mamren tammella, hän otti vastaan jokaisen, sekä rikkaat että köyhät, kuninkaat ja hallitsijat, raajarikot ja avuttomat, ystävät ja muukalaiset, naapurit ja matkamiehet, yhtäläisesti hurskas, pyhä, vanhurskas ja vieraanvarainen Aabraham otti kaikki vastaan. Kuitenkin jopa hänelle tuli tuo yleinen, väistämätön, katkera kuoleman osa ja epävarma elämän loppu. Sen tähden Herra Jumala kutsui arkkienkeli Mikaelia, sanoen hänelle: "Mikael, mene alas Aabrahamin luokse, ja puhu hänelle hänen kuolemastaan, että hän järjestäisi asiansa, sillä minä olen siunannut häntä niin kuin taivaan tähtiä ja hiekkaa meren rannalla, ja hänellä on runsautta pitkässä elämässä ja omaisuuksissa, ja hänestä on tulossa äärimmäisen rikas. Lisäksi hän on vanhurskas yli kaikkien ihmisten jokaisessa hyvyydessä, vieraanvarainen ja rakastava elämänsä loppuun saakka; mutta sinä, Mikael, mene Aabrahamin, rakkaan ystäväni luokse, ja julista hänelle hänen kuolemansa ja vakuuta hänelle näin: Tällä ajalla sinä lähdet tästä turhasta maailmasta, ja lakkaat olemasta ruumiissasi, ja menet oman Herrasi luokse, hyvien keskuuteen."
Luku 2.
Ja tuo enkelijohtaja lähti Jumalan kasvojen edestä ja meni alas, Aabrahamin luokse, Mamren tammelle, ja löysi Aabrahamin läheiseltä kedolta istumasta kyntävien härkäparien viereltä, yhdessä Masekin poikien ja muiden palvelijoiden kanssa, yhteensä kahdentoista. Ja katso, tuo enkelijohtaja tuli hänen luokseen, ja nähdessään Mikaelin tulevan kaukaa, todella komean sotamiehen kaltaisena, Aabraham nousi ja meni häntä vastaan, niin kuin oli hänen tapansa tavata ja pitää huolta kaikista muukalaisista. Ja tuo enkelipäällikkö tervehti häntä ja sanoi: "Tervehdys, kunnioitettava isä, vanhurskas ja valittu sielu".
Luku 1.
Tapahtui, että Aabrahamin kuolinpäivän lähestyessä Herra sanoi Mikaelille: "Nouse ja mene Aabrahamin, minun palvelijani luokse, ja sano hänelle: Sinä lähdet tästä elämästä, sillä katso, väliaikaisen elämäsi päivät ovat täyttyneet; niin että hän laittaisi asiansa järjestykseen ennen kuin hän kuolee."
Luku 3.
Ja Mikael meni, ja tuli Aabrahamin luokse, ja löysi hänet istumasta kyntävien härkiensä luota, ja hän oli todella iäkäs olemukseltaan, ja hänellä oli poika käsivarsillaan. Sen tähden, nähdessään Mikaelin, Aabraham nousi maasta ja tervehti häntä, tietämättä, kuka hän oli, ja sanoi hänelle: "Herra varjelkoon sinua. Olkoon matkasi sinulle menestyksekäs." Ja Mikael vastasi hänelle: "Olet ystävällinen, hyvä isä." Aabraham vastasi ja sanoi hänelle: "Tule, veljeni, lähemmäs, ja istuudu hetkeksi, että määräisin villieläimen tuotavaksi, että voimme mennä taloon, ja voisit levätä kanssani, sillä ilta lähestyy ja aamulla nouse ja mene Jumalassa, taivaan poika."
Aabraham sanoi tuolle enkelijohtajalle: "Tervehdys, kunnioitettu sotamies, kirkas kuin aurinko ja kauniimpi kaikkia ihmisten poikia; olet tervetullut; sen tähden vaadin sinua viipymään. Kerro, mistä olet tullut, nuori mies, opeta minua, nöyrää pyytäjää: mistä ja millaisen sotajoukon kanssa, ja miltä matkalta olet tänne tullut?" Tuo enkelijohtaja sanoi: "Minä, oi vanhurskas Aabraham, tulen suuresta kaupungista. Suuri kuningas on lähettänyt minut noutamaan hänen hyvää ystäväänsä, sillä tuo kuningas on kutsunut häntä." Ja Aabraham sanoi: "Tule, herrani, tule kanssani pellolleni." Tuo enkelijohtaja sanoi: "Minä tulen"; ja yhdessä kulkien tuolle pellolle, jota kynnettiin, he istuivat seuralaisten rinnalle. Ja Aabraham sanoi palvelijoilleen, Masekin pojille: "Menkää hevoslaumaan ja tuokaa kaksi hevosta, hiljaisia ja rauhallisia ja kesyjä, niin että minä ja tämä muukalainen voisimme istua niillä. Mutta tuo enkelijohtaja sanoi: "Ei, herrani Aabraham, älköön he tuoko hevosia, sillä minä pidättäydyn iankaikkisesti istumasta nelijalkaisten eläinten päällä. Eikö kuninkaani ollut rikas kaupankäynnistä, jolla on valtaa sekä yli ihmisten että kaikenlaisen karjan? Mutta minä pidättäydyn aina istumasta minkään nelijalkaisen eläimen päällä. Menkäämme siis, oi vanhurskas sielu, kävellen kevyesti, kunnes saavumme talollesi." Ja Aabraham sanoi: "Amen, niin olkoon."
Luku 2.
Ja kun he lähtivät tuolta pellolta kohti hänen taloaan, tuon tien vierellä seisoi sypressipuu, ja Herran käskystä tuo puu huusi ihmisen äänellä sanoen: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, joka kutsuu luoksensa niitä, jotka Häntä rakastavat". Mutta Aabraham kätki tuon salaisuuden, ajatellen, että enkelipäällikkö ei ollut kuullut puun ääntä. Ja tultuaan talon lähelle, he istuivat pihalle; ja Iisak, nähdessään enkelin kasvot, sanoi äidilleen Saaralle: "Äitini, katso, tuo mies, joka istuu isäni Aabrahamin kanssa, ei ole sen lajin poika, joka vaeltaa maan päällä." Ja Iisak juoksi ja tervehti häntä ja lankesi tuon ruumiittoman jalkoihin, ja tuo ruumiiton siunasi häntä ja sanoi: "Herra Jumala suo sinulle lupauksen, jonka Hän teki isällesi Aabrahamille ja hänen siemenelleen, ja suo sinulle myös sen kallisarvoisen isäsi ja äitisi rukouksen." Aabraham sanoi pojalleen Iisakille: "Poikani Iisak, nouda vettä kaivosta ja tuo se minulle astiassa, että voimme pestä tämän muukalaisen jalat, sillä hän on väsynyt tultuaan luoksemme pitkältä matkalta." Ja Iisak juoksi kaivolle ja haki vettä astiassa ja toi sen heille, ja Aabraham meni ja pesi...
...mitä ikinä tahdot, ettei joku paha peto kohtaisi sinua ja tekisi sinulle pahaa." Ja Mikael kysyi Aabrahamilta, sanoen: "Kerro minulle nimesi, ennen kuin astun sisälle taloosi, etten olisi sinulle taakaksi." Aabraham vastasi ja sanoi: "Vanhempani kutsuivat minua Abramiksi, ja Herra nimesi minut Aabrahamiksi, sanoen 'Nouse ja lähde huoneestasi ja suvustasi, ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.' Ja kun menin siihen maahan, jonka Herra osoitti minulle, hän sanoi minulle: 'Sinua ei enää kutsuta nimellä Abram, vaan nimesi on oleva Aabraham'." Mikael vastasi ja sanoi hänelle: "Anna minulle anteeksi, isä, kokenut Jumalan mies, sillä minä olen muukalainen, ja olen kuullut, että sinä menit kahdeksan kilometriä, ja noudit vuohen ja tapoit sen, viihdyttäen enkeleitä kodissasi, että he saisivat levätä siellä." Puhuen näin yhdessä, he nousivat ja menivät kohti taloa.
Ja Aabraham kutsui yhtä palvelijoistaan ja sanoi hänelle: "Mene, hae minulle joku eläin, että muukalainen voisi istua sen päällä, sillä hän on matkasta väsynyt. Ja Mikael: "Älä murehduta nuorukaista, vaan kävelkäämme kevyesti, kunnes saavumme talolle, sillä minä rakastan seuraasi."
Luku 3.
Ja nousten he matkasivat eteenpäin, ja kun he saapuivat kaupungin lähelle, noin puolen kilometrin päähän siitä, he näkivät suuren puun, jossa oli kolmesataa oksaa, kuin tamariskipuu. Ja he kuulivat äänen laulavan sen oksista: "Sinä olet pyhä, koska olet pysynyt siinä päämäärässä, jota varten sinut oli lähetetty." Ja Aabraham kuuli tuon äänen ja kätki salaisuuden sydämeensä, sanoen itselleen: "Mikä on tuo salaisuus, jonka olen kuullut?" Kun hän tuli talolle, Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Nouse, mene ulos laumojen luokse ja tuo kolme lammasta ja tapa ne pikaisesti, ja valmista ne, että voimme syödä ja juoda, sillä tämä on meille juhlapäivä." Ja palvelijat toivat lampaat ja Aabraham kutsui luokseen poikansa Iisakin ja sanoi hänelle: "Poikani Iisak, nouse ja laita astiaan vettä, että voimme pestä tämän muukalaisen jalat". Ja hän toi sen, niin kuin häntä oli käsketty, ja Aabraham sanoi: "Minä havaitsen, ja niin tulee olemaan, että tässä majassa en enää milloinkaan pese yhdenkään luoksemme vieraana tulevan jalkoja." Ja Iisak itki kuullessaan isänsä sanovan tämän, ja sanoi hänelle: "Isäni, mitä tämä on, että sanot tämän olevan viimeinen kerta, kun peset muukalaisen jalkoja?" Ja myös Aabraham itki nähdessään poikansa itkevän, pestessään enkelijohtaja Mikaelin jalkoja, ja Aabrahamin sydän liikuttui ja hän itki muukalaista. Ja Iisak, nähdessään isänsä itkevän, itki myös, ja tuo enkelijohtaja, nähdessään heidän itkevän, itki myös heidän kanssaan, ja enkelijohtajan kyyneleet putosivat tuohon vesiastiaan, ja niistä tuli kalliarvoisia kiviä. Ja Aabraham hämmästyi nähdessään tuon ihmeen, otti kivet salaa ja kätki tuon salaisuuden, säilyttäen sen itsellään sydämessään.
Luku 4.
Ja Aabraham sanoi pojalleen Iisakille: "Mene, rakas poikani, talon sisempään kammioon ja kaunista se. Levitä meille sinne kaksi vuodetta, yksi minulle ja yksi tälle miehelle, joka on vieraanamme tänään. Valmista meille sinne sija ja kynttilät ja pöytä, jossa on kaikkea runsaasti."
"Kaunista kammio, poikani, ja levitä allemme kankaita; purppuraa ja hienoja kankaita. Polta siellä kaikkia kallisarvoisia ja parhaita suitsukkeita, ja tuo puutarhasta suloiselle tuoksuvia kasveja ja täytä talomme niillä. Sytytä seitsemän täyttä öljylamppua, niin että voimme riemuita, sillä tämä mies, joka on vieraanamme tänään, on loisteliaampi kuin kuninkaat tai valtiaat, ja hänen olemuksensa ylittää kaikki ihmisten pojat." Ja Iisak valmisti kaiken hyvin, ja Aabraham, ottaen mukaansa Mikaelin, meni kammioon, ja he molemmat söivät vuoteilla, ja heidän välilleen hän asetti pöydän, jossa oli runsaasti kaikkea hyvää. Sitten tuo enkelijohtaja nousi ja meni ulos, ikään kuin vatsansa pakottamana tarpeilleen, ja nousi taivaaseen silmänräpäyksessä, ja seisoi Herran edessä ja sanoi Hänelle: "Herra ja Valtias, tietäköön voimasi, että minä en kykene muistuttamaan tuota vanhurskasta miestä hänen kuolemastaan, sillä minä en ole nähnyt maan päällä hänen kaltaistaan ihmistä; armollista, vieraanvaraista, vanhurskasta, totuudenmukaista, oikeamielistä, joka pidättäytyy jokaisesta pahasta teosta. Ja tiedä nyt, Herra, että minä en osaa muistuttaa häntä hänen kuolemastaan." Ja Herra sanoi: "Mene alas, Mikael, ystäväni Aabrahamin luokse, ja mitä hän sinulle sanookin, tee se myös, ja mitä hän syö, syö myös sinä hänen kanssaan. Ja minä lähetän Pyhän Henkeni hänen poikansa Iisakin ylle ja laitan hänen kuolemansa muiston Iisakin sydämeen, niin että hän näkee unessa isänsä kuoleman; ja Iisak kertoo tuon unen ja sinun tulee tulkita se, ja hän tulee tuntemaan loppunsa." Ja tuo enkelijohtaja sanoi: "Herra, kaikki taivaalliset henget ovat vailla ruumista, eivätkä syö tai juo, ja tämä mies on asettanut eteeni pöydän, joka on täynnä maallista ja turmeltuvaa hyvää. Herra, mitä minä nyt teen? Kuinka minä pääsen häntä pakoon...
...äärimmäisesti, ja myös Mikael itki nähdessään heidän itkevän, ja Mikaelin kyyneleet putosivat astiaan ja niistä tuli kallisarvoinen kivi.
Luku 4.
Kun Saara kuuli sisälle taloonsa heidän itkemisensä, hän tuli ulos ja sanoi Aabrahamille: "Herra, miksi te näin itkette?" Aabraham vastasi ja sanoi hänelle: "Ei mitään pahaa. Mene taloosi ja tee omat työsi, ettemme saattaisi tuota miestä murhemieliseksi. Ja Saara meni pois, valmistelemaan ateriaa. Ja auringonlasku lähestyi, ja Mikael meni talosta ulos ja otettiin taivaisiin palvomaan Jumalan eteen, sillä auringonlaskun aikaan kaikki enkelit palvovat Jumalaa, ja Mikael itse on enkeleistä ensimmäinen. Ja he kaikki palvoivat Häntä, ja menivät jokainen paikoilleen, mutta Mikael puhui Herran edessä ja sanoi: "Herra, käske minua kuulusteltavaksi kirkkautesi eteen!" Ja Herra sanoi Mikaelille: "Lausu, mitä tahdot!" Ja arkkienkeli vastasi ja sanoi: "Herra, sinä lähetit minut Aabrahamin luokse sanomaan hänelle: 'Lähde ruumiistasi ja jätä tämä maailma; Herra kutsuu sinua'; ja Herra, minä en uskalla paljastaa itseäni hänelle, sillä hän on sinun ystäväsi ja vanhurskas mies, ja sellainen, joka ottaa muukalaisia vastaan. Mutta minä pyydän sinua, Herra, käske Aabrahamin kuoleman muistoa astumaan hänen omaan sydämeensä, äläkä vaadi minua kertomaan hänelle, sillä on suuresti töykeää sanoa: 'Jätä maailma' ja erityisesti käskeä toista jättämään oma ruumiinsa, sillä sinä loit hänet alusta saakka kaikkien ihmissielujen armahdukseksi." Sitten Herra sanoi Mikaelille: "Nouse ja mene Aabrahamin luokse ja viivy hänen kanssaan, ja mitä näet hänen syövän, syö myös sinä, ja missä hän nukkuu, nuku sinä myös. Sillä minä laitan ajatuksen Aabrahamin kuolemasta hänen poikansa Iisakin sydämeen unessa."
...istumassa pöydässä hänen kanssaan?" Herra sanoi: "Mene alas hänen luokseen, äläkä tätä mieti, sillä kun istut pöytään hänen kanssaan, minä lähetän kalvavan hengen yllesi, ja se kuluttaa käsistäsi ja suusi kautta kaiken sen, mitä pöydällä on. Riemuitse yhdessä hänen kanssaan kaikessa, tulkitse hyvin näyn asiat, että Aabraham tuntisi kuoleman viikatteen ja elämän epävarman lopun, ja luovuttaisi pois kaikki omaisuutensa, sillä minä olen siunannut häntä enemmän kuin meren hiekkaa tai taivaan tähtiä."
Luku 5.
Sitten tuo enkelijohtaja meni alas Aabrahamin talolle, ja istuutui pöytään hänen kanssaan, ja Iisak palveli heitä. Ja kun ateria oli päättynyt, Aabraham rukoili, niin kuin hänellä oli tapana, ja tuo enkelijohtaja rukoili yhdessä hänen kanssaan, ja molemmat laskeutuivat nukkumaan vuoteilleen. Ja Iisak sanoi isälleen: "Isä, myös minä haluaisin nukkua kanssanne tässä kammiossa, että myös minä kuulisin keskustelunne, sillä minä rakastan kuulla tämän oikeamielisen miehen keskustelujen loisteliaisuutta." Aabraham sanoi: "Ei, poikani, vaan mene sinä omaan kammioosi ja nuku omalla vuoteellasi, ettemme saattaisi murhetta tälle miehelle." Sitten Iisak, vastaanotettuaan rukouksen heiltä, ja siunattuaan heitä, meni omaan kammioonsa ja laskeutui vuoteelleen. Mutta Herra päästi ajatuksen kuolemasta Iisakin sydämeen, ikään kuin unessa, ja suunnilleen yön kolmannella tunnilla Iisak heräsi, ja nousi vuoteeltaan ja tuli juosten siihen kammioon, missä hänen isänsä nukkui yhdessä arkkienkelin kanssa. Saapuessaan ovelle Iisak huusi, sanoen: "Isäni Aabraham, nouse ja avaa minulle nopeasti, että voisin astua sisään ja ottaa kiinni kaulastasi, ja halata sinua, ennen kuin sinut otetaan minulta pois!" Sen tähden Aabraham nousi ja avasi hänelle, ja Iisak astui sisään ja riippui hänen kaulassaan, ja alkoi itkeä kovalla äänellä. Se liikutti Aabrahamin sydäntä, ja myös hän itki kovalla äänellä, ja kun enkelijohtaja näki heidän itkevän, hänkin itki. Saara oli huoneessaan, ja kuuli heidän itkunsa ja tuli juosten heidän luokseen ja löysi heidät syleilemästä toisiaan ja itkemästä. Ja Saara sanoi itkien: "Herrani Aabraham, miksi itkette? Kerro, herrani, onko tämä veli, joka on ollut vieraanamme tänään, tuonut sinulle sanomaa Lootista, veljesi pojasta, että hän on kuollut? Siksikö surette näin?" Tuo enkelijohtaja vastasi ja sanoi hänelle: "Ei, sisareni Saara, ei ole niin kuin sanot, vaan poikasi Iisak näki unen, ja tuli luoksemme itkien, ja me hänet nähdessämme liikutuimme sydämessämme ja itkimme."
Luku 5.
Sitten Mikael meni tuona iltana Aabrahamin taloon, ja löysi heidät ateriaa valmistamasta, ja he söivät ja joivat ja olivat iloisia. Ja Aabraham sanoi pojalleen Iisakille: "Nouse, poikani, ja levitä miehelle vuode, että hän voi nukkua, ja aseta lamppu lampunjalkaan." Ja Iisak teki niin kuin hänen isänsä häntä käski, ja Iisak sanoi isälleen: "Myös minä tulen vierellesi nukkumaan." Aabraham vastasi hänelle: "Ei, poikani, ettemme olisi vaivaksi tälle miehelle, vaan mene sinä omaan kammioosi ja nuku." Eikä Iisak halunnut olla tottelematta isänsä käskyä, ja hän meni pois ja nukkui omassa kammiossaan.
Luku 6.
Ja tapahtui suunnilleen yön seitsemännellä hetkellä, että Iisak heräsi ja tuli isänsä kammion ovelle, huutaen ja sanoen: "Avaa, isä, että voisin koskettaa sinua, ennen kuin sinut otetaan pois luotani!" Aabraham nousi ja avasi hänelle, ja Iisak astui sisään ja riippui isänsä kaulassa itkien, ja suuteli häntä valittaen. Ja Aabraham itki yhdessä poikansa kanssa, ja Mikael näki heidän itkevän, ja myös hän itki. Ja Saara kuuli heidän itkemisensä makuukammioonsa, ja hän kutsui sanoen: "Herrani Aabraham, miksi tämä itku? Onko muukalainen kertonut sinulle veljestäsi Lootista, että hän on kuollut? Vai onko meille tapahtunut jotain muuta?" Mikael vastasi ja sanoi Saaralle: "Ei, Saara, en ole tuonut sanomaa Lootista, vaan minä tiesin kaikesta sydämenne hyvyydestä, että siellä olette kaikkia maan päällä olevia paremmat, ja Herra on muistanut teidät."
Luku 6.
Sitten Saara, kuultuaan tuon enkelijohtajan sanojen loisteliaisuuden, tiesi heti, että Herran enkeli puhui. Sen tähden Saara viittasi Aabrahamia tulemaan kohti ovea, ja sanoi hänelle: "Herrani Aabraham, tiedätkö, kuka tämä mies on?" Aabraham sanoi: "En tiedä." Saara sanoi: "Sinä tiedät, herrani, ne kolme miestä taivaasta, jotka olivat vieraanamme teltassamme Mamren tammen vierellä, kun tapoit virheettömän karitsan ja asetit heidän eteensä pöydän. Sen jälkeen, kun liha oli syöty, karitsa nousi jälleen ja imi äitiään suurella ilolla. Etkö ole kiitollisuudenvelassa siitä, herrani Aabraham, että lupauksen kautta he antoivat meille Iisakin, kohdun hedelmänä? Tämä on yksi niistä kolmesta pyhästä miehestä!" Aabraham sanoi: "Oi Saara, tässä puhut totta. Kunnia ja ylistys Jumalalle ja Isälle! Sillä myöhään illalla, kun pesin hänen jalkojaan maljassa, minä sanoin sydämessäni: 'Nämä jalat ovat yhden niistä kolmesta miehestä, jotka pesin silloin', ja hänen kyyneleensä, jotka putosivat maljaan, muuttuivat kallisarvoisiksi kiviksi." Ja ravisteltuaan ne sylistään, hän antoi ne Saaralle, sanoen: "Jos et usko minua, katso nyt näitä." Ja Saara otti ne, kumarsi ja tervehti ja sanoi: "Kunnia Jumalalle, joka näyttää meille ihmeellisiä asioita! Ja tiedä nyt, herrani Aabraham, että keskuudessamme on jonkin asian paljastus, olkoonpa se pahaa tai hyvää!"
Luku 7.
Ja Aabraham jätti Saaran, ja meni kammioon, ja sanoi Iisakille: "Tule tänne, rakas poikani; kerro minulle totuus - mitä se on, mitä näit, ja mitä sinulle tapahtui, kun tulit niin kiireellä luoksemme?" Ja Iisak alkoi sanomaan vastaukseksi: "Minä näin, herrani, tänä yönä, auringon ja kuun pääni päällä, ympäröivän minua säteillään ja valaisten minua. Kun minuä tuijotin tätä ja riemuitsin, minä näin taivaan auenneena, ja valoa kantavan ihmisen laskeutuvan sieltä, loistaen enemmän kuin seitsemän aurinkoa. Ja tämä mies, kuin aurinko, tuli, ja otti auringon päältäni ja meni ylös taivaisiin, sinne, mistä hän tulikin, mutta minä olin suuresti surullinen siitä, että hän otti minulta sen auringon. Vähän ajan kuluttua, kun olin vieläkin surullinen ja murheellinen, minä näin tämän miehen tulevan taivaasta toisen kerran, ja hän otti minulta pääni päältä myös kuun pois, ja minä itkin suuresti ja kutsuin tuota valon miestä ja sanoin: 'Älä, herrani, ota kirkkautta minulta pois; armahda minua ja kuule minua, ja jos otatkin auringon minulta, jätä silloin kuu minulle.' Hän sanoi: 'Anna niiden tulla otetuksi ylhäällä olevan kuninkaan luokse, sillä hän toivoo saavansa heidät sinne.' Ja hän otti ne minulta pois, mutta jätti...
Sitten Saara sanoi Aabrahamille: "Kuinka uskalsit itkeä, kun Jumalan mies on tullut luoksesi, ja miksi silmäsi ovat vuodattaneet kyyneleitä, kun tänään on suuri riemu?" Aabraham sanoi hänelle: "Kuinka sinä tiedät, että tämä on Jumalan mies?" Saara vastasi ja sanoi: "Minä sanon ja julistan, että tämä on yksi niistä kolmesta miehestä, jotka olivat vieraanamme Mamren tammella, kun yksi palvelijoista meni ja toi karitsan, ja sinä tapoit sen ja sanoit minulle: 'Nouse, valmista, että voisimme syödä näiden miesten kanssa talossamme'." Aabraham vastasi ja sanoi: "Olet tehnyt hyvän havainnon, oi nainen, sillä myös minä, kun pesin hänen jalkojaan, tiesin sydämessäni, että nämä olivat ne jalat, jotka olin pessyt Mamren tammella, ja kun aloin kysellä hänen matkastaan, hän sanoi minulle: 'Menen varjelemaan veljeäsi Lootia Sodoman miehiltä', ja silloin minä tiesin salaisuuden."
Luku 7.
Ja Aabraham sanoi Mikaelille: "Kerro minulle, Jumalan mies, ja näytä minulle, miksi olet tullut tänne." Ja Mikael sanoi: "Poikasi Iisak näyttää sinulle." Ja Aabraham sanoi pojalleen: "Rakas poikani, kerro minulle, mitä olet nähnyt unessasi tänään, ja mitä pelästyit. Kerro se minulle." Iisak vastasi isälleen: "Näin unessani auringon ja kuun, ja pääni päällä oli kruunu, ja taivaasta tuli suurikokoinen mies, joka loisti kuin se valo, jota kutsutaan valon isäksi. Hän otti auringon pois pääni päältä, mutta jätti sen säteet taakseni. Ja minä itkin ja sanoin: 'Rukoilen sinua, herrani, älä ota pois pääni kirkkautta, ja huoneeni valoa ja kaikkea loistoani'. Ja aurinko ja kuu ja tähdet valittivat, sanoen: 'Älä ota pois voimamme kirkkautta'. Ja tuo loistava mies vastasi ja sanoi minulle: "Älä itke sitä, että otan huoneesi valon, sillä se on otettu murheista ylös lepoon, alhaisesta majasta korkeuteen; hänet nostetaan ahtaasta avaraan paikkaan; hänet kohotetaan pimeydestä valoon." Ja minä sanoin hänelle: "Rukoilen sinua, Herra, ota myös nuo säteet päältäni." Enkelijohtaja sanoi: "Kuule, oi vanhurskas Aabraham; se aurinko, jonka poikasi näki, olet sinä, hänen isänsä, ja samoin kuu on Saara, hänen äitinsä. Se valoa kantava mies, joka laskeutui taivaasta, tämä on lähetetty Jumalan luota ottamaan pois vanhurskas sielusi. Ja tiedä nyt, oi kunnioitetuin Aabraham, että tähän aikaan sinä jätät tämän maailmallisen elämän ja siirryt Jumalan luokse." Aabraham sanoi tuolle enkelijohtajalle: "Oi ihmeistä ihmeellisin! Oletko sinä se, joka ottaa sieluni minulta?" Enkelijohtaja sanoi hänelle: "Minä olen enkelijohtaja Mikael, joka seisoo Herran edessä, ja minut lähetettiin luoksesi muistuttamaan sinua kuolemastasi, ja sitten lähden Hänen luokseen, niin kuin on käsketty." Aabraham sanoi: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Herran enkeli, ja sinut oli lähetetty ottamaan sieluni, vaan minä en mene kanssasi; mutta tee, mitä sinulle on käsketty."
Luku 8.
Kuullessaan nämä sanat tuo enkelijohtaja katosi välittömästi, ja taivaaseen nousten seisahtui Jumalan eteen, ja kertoi kaiken, mitä hän oli nähnyt Aabrahamin talossa; ja tuo enkelijohtaja sanoi Herralle myös tämän: "Näin sanoo ystäväsi Aabraham: Minä en mene kanssasi, mutta tee, mitä sinulle on käsketty; ja nyt, oi Herra Kaikkivaltias, mitä määrää kunniasi ja kuolematon valtakuntasi?" Jumala sanoi enkelijohtaja Mikaelille: "Mene vielä uudelleen minun ystäväni Aabrahamin luokse, ja puhu hänelle näin: Näin sanoo Herra, sinun Jumalasi, joka toi sinut lupauksen maahan, joka siunasi sinua enemmän kuin meren hiekkaa ja enemmän kuin taivaan tähtiä, joka avasi Saaran suljetun kohdun, ja antoi Iisakin kohdun hedelmäksi vanhalla iällä, todella minä sanon sinulle, että siunauksella minä sinua siunaan, ja moninkertaistamalla minä moninkertaistan sinun siemenesi, ja minä annan sinulle kaiken, mitä minulta pyydät, sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, eikä toista ole. Kerro minulle, miksi olet kapinoinut minua vastaan, ja miksi sinussa on surua, ja miksi olet kapinoinut arkkienkeliäni Mikaelia vastaan? Etkö tiedä, että kaikki, jotka ovat tulleet Aadamista ja Eevasta, ovat kuolleet, ja että yksikään profeetoista ei paennut kuolemaa? Ei yksikään niistä, jotka hallitsevat kuninkaina, ole kuolematon; yksikään esi-isistäsi ei ole paennut kuoleman salaisuutta.
He ovat kaikki kuolleet, he ovat kaikki lähteneet tuonelaan, kuoleman viikate on korjannut heidät kaikki. Mutta sinun yllesi en ole lähettänyt kuolemaa, en ole sallinut minkään tappavan taudin tulla yllesi, en ole antanut kuoleman viikatteen kohdata sinua, en ole sallinut tuonelan verkkojen kietoa sinua, en ole milloinkaan toivonut sinun kohtaavan mitään pahaa.
...Mutta hyväksi lohdutukseksi olen lähettänyt säteeni sen kanssa. Hän sanoi minulle: On kaksitoista tuntia, ja sitten minä otan kaikki säteet. Niin kuin se loistava mies sanoi tämän, minä näin huoneeni auringon kohoavan taivaaseen, mutta tuota kruunua minä en enää nähnyt, ja tuo aurinko oli niin kuin sinä, isäni." Ja Mikael sanoi Aabrahamille: "Poikasi Iisak on puhunut totuuden, sillä sinä menet, ja sinut viedään ylös taivaisiin, mutta sinun ruumiisi jää maan päälle, kunnes seitsemän tuhatta aikaa on täyttynyt, sillä silloin kaikki liha nousee. Nyt sen tähden, Aabraham, aseta huoneesi ja lapsesi järjestykseen, sillä sinä olet täysin kuullut, mitä on julistettu sinuun liittyen."
...enkelijohtaja Mikael sinulle, että tietäisit maailmasta lähtösi, ja asettaisit huoneesi järjestykseen, ja kaiken, mikä kuuluu sinulle, ja siunaisit rakasta poikaasi Iisakia. Ja nyt tiedä, että minä en ole tehnyt tätä toivoen saattavani sinua surulliseksi. Minkä tähden sitten olet sanonut enkelijohtajalleni, että minä en mene kanssasi? Minkä tähden olet puhunut näin? Etkö tiedä, että jos annan kuoleman tulla yllesi, silloin näen, haluatko tulla vai et?"
Luku 9.
Ja otettuaan vastaan nämä kehotukset Herralta, tuo enkelijohtaja meni alas Aabrahamin luokse, ja nähdessään hänet, vanhurskaan, lankesi maahan kasvoilleen ikään kuin kuolleena, ja tuo enkelijohtaja kertoi hänelle kaiken, mitä oli kuullut Korkeimmalta. Sitten pyhä ja oikeamielinen Aabraham vuodatti paljon kyyneleitä tuon ruumiittoman jalkoihin ja rukoili häntä sanoen: "Rukoilen sinua, ylhäällä olevien sotajoukkojen enkelijohtaja, sillä sinä olet alentanut itsesi tulemaan minun, syntisen ja kaikessa arvottoman palvelijan luokse, minä rukoilen sinua, oi enkelijohtaja, kantamaan vielä sanojani Korkeimmalle, ja sinun tulee sanoa hänelle: Näin sanoo Aabraham, sinun palvelijasi, Herra, Herra, jokaisessa työssä ja sanassa, joita olen sinulta pyytänyt, sinä olet minua kuullut, ja olet täyttänyt kaikki tarpeeni. Nyt, Herra, minä en vastusta voimaasi, sillä minä tiedän, että olen kuolevainen enkä kuolematon. Sillä sinun käskystäsi kaikki riippuu, ja pelko ja vavistus ovat voimasi kasvoissa, myös minä pelkään, mutta minulla on Sinulle yksi pyyntö, ja nyt, Herra ja Valtias, kuule rukoukseni, sillä kun vielä olen tässä ruumiissa, minä tahdon nähdä kaiken asutun maan ja kaikki luodut, jotka vahvistit yhdellä sanalla, ja kunä nämä näen, silloin, jos poistun elämästä, olen ilman murhetta." Niin tuo enkelijohtaja meni taas takaisin ja seisoi Jumalan edessä, ja kertoi Hänelle kaiken, sanoen: "Näin sanoo ystäväsi Aabraham: Minä tahdoin katsella kaikkea maata elinaikanani, ennen kuin kuolin." Ja tämän kuullessaan Korkein käski jälleen enkelijohtaja Mikaelia ja sanoi hänelle: "Ota valopilvi ja ne enkelit, joilla on valta vaunuihin, ja mene alas, ota vanhurskas Aabraham kerubien vaunuihin, ja nosta hänet taivaan ilmoihin, että hän voisi katsella kaikkea maata."
Luku 10.
Ja arkkienkeli Mikael meni alas ja otti Aabrahamin kerubien vaunuihin, ja nosti hänet taivaan ilmoihin, ja johdatti häntä pilvien yllä kuudenkymmenen enkelin kanssa, ja Aabraham kohosi vaunuissa kaiken maan ylle. Ja Aabraham näki maailman, niin kuin se oli tuona päivänä, jotkut kyntämässä, toiset ajamassa vaunuissa, yhdessä paikassa ihmiset paimensivat laumoja, ja toisessa Aabraham vastasi ja sanoi Mikaelille: "Rukoilen sinua, herra, jos poistun ruumiistani, olen halunnut olla ylös otettu ruumiissani, että näkisin kaikki ne luodut, jotka Herra, minun Jumalani on luonut taivaaseen ja maan päälle." Mikael vastasi ja sanoi: "Tämä ei ole minun tehtäväni, mutta minä menen ja kerron tästä Herralle, ja jos minua käsketään, minä näytän sinulle nämä kaikki."
Luku 8.
Ja Mikael meni ylös taivaaseen ja puhui Herran edessä liittyen Aabrahamiin, ja Herra vastasi Mikaelille: "Mene ja ota Aabraham ylös ruumiissaan, ja näytä kaikki hänelle, ja mitä hän sinulle sanoo, tee se hänelle niin kuin minun ystävälleni." Niin Mikael meni ja otti Aabrahamin ruumiissaan pilveen, ja vei hänet valtameren joelle.
...katsoen heitä yöllä, ja tanssien ja leikkien ja soittaen, toisessa paikassa ihmiset riitelivät ja kiistelivät laista, toisaalla ihmiset itkivät ja muistelivat kuolleitaan. Hän näki myös, kuinka vastanaineet otettiin kunnialla vastaan, ja sanalla sanoen hän näki kaikki asiat, mitä on maailmassa tehty, sekä hyvät että pahat. Kulkiessaan yli Aabraham siis näki miehiä, kantaen miekkoja, pidellen käsissään teroitettuja miekkoja, ja Aabraham kysyi tuolta enkelijohtajalta: "Keitä nämä ovat?" Tuo enkelijohtaja sanoi: "Nämä ovat varkaita, jotka aikovat murhata ja varastaa ja polttaa ja hävittää". Aabraham sanoi: "Herra, Herra, kuule minun ääneni, ja käske, että villipedot tulisivat metsästä ja tuhoaisivat heidät." Ja hänen vielä puhuessaan metsästä tuli villipetoja, ja ne tuhosivat heidät. Ja toisessa paikassa hän näki miehen naisen kanssa tekemässä huorin ja hän sanoi: "Herra, Herra, käske, että maa aukenisi ja nielaisisi heidät", ja heti maa halkesi ja nielaisi heidät. Ja toisessa paikassa hän näki miehiä murtautumassa taloon ja kantamassa pois toisten omaisuuksia, ja hän sanoi: "Herra, Herra, käske, että tuli lähtisi taivaasta ja kuluttaisi heidät". Ja hänen vielä puhuessaan tuli lankesi taivaasta ja kulutti heidät. Ja heti taivaasta tuli ääni, sanoen tuolle enkelijohtajalle näin: "Oi enkelijohtaja Mikael, käske vaunuja pysähtymään ja käännä Aabraham pois, että hän ei näkisi kaikkea maata, sillä jos hän katselee kaikkia pahuudessa eläviä, hän hävittää kaiken luomakunnan. Sillä katso, Aabraham ei tee syntiä, eikä hänellä ole sääliä synnintekijöitä, mutta minä olen tehnyt maailman, enkä tahdo tuhota heistä yhtäkään, vaan tahdon odottaa synnintekijän kuolemaan saakka, että hän kääntyisi ja eläisi. Mutta vie Aabraham taivaan ensimmäiselle portille, että hän näkisi siellä tuomiot ja takaisinmaksut, ja niiden syntisten sielujen katumuksen, jotka hän on hävittänyt."
Luku 11.
Niin Mikael käänsi vaunut ja vei Aabrahamin itään, taivaan ensimmäiselle portille; ja Aabraham näki kaksi tietä, yhden kapean ja ahtaan, toisen leveän ja tilavan, ja siellä hän näki kaksi porttia, leveän portin avaralla tiellä, ja ahtaan portin tuolla kapealla tiellä. Ja noiden kahden portin ulkopuolella hän näki miehen istumassa kullatulla valtaistuimella, ja tuon miehen olemus oli kauhistuttava, ikään kuin Herran. Ja he näkivät monia sieluja, joita enkelit ajoivat eteenpäin ja johdattivat sisään tuon avaran portin läpi, ja toisia sieluja, vähäiset lukumäärältään, joita enkelit veivät ahtaasta portista sisälle. Ja kun...
Luku 12.
Ja sen jälkeen, kun Aabraham oli nähnyt tuomion paikan, pilvi vei hänet alempana olevalle perustukselle, ja Aabraham katsoi alas maan päälle, ja näki miehen tekevän aviorikosta naimisissa olevan naisen kanssa. Ja Aabraham kääntyi ja sanoi Mikaelille: "Näetkö sinä tämän pahuuden? Mutta, Herra, lähetä taivaasta tuli kuluttamaan heidät!" Ja heti tuli lankesi ja kulutti heidät, sillä Herra oli sanonut Mikaelille: "Mitä ikinä Aabraham sinua pyytääkin tekemään hänelle, tee se". Ja Aabraham katsoi uudelleen, ja näki toisten miesten puhuen katkerasti ja haukkuen seuralaisiaan, ja sanoi: "Avautukoon maa ja nielaiskoon heidät!", ja kun hän puhui, maa nielaisi heidät elävältä. Jälleen pilvi johdatti heidät toiseen paikkaan, ja Aabraham näki muutamien menevän erämaahan murhaamaan, ja hän sanoi Mikaelille: "Näetkö sinä tämän pahuuden? Mutta tulkoon erämaasta villipetoja, ja repiköön heidät kappaleiksi", ja tuolla samalla hetkellä erämaasta tuli villipetoja ja ne söivät heidät. Sitten Herra Jumala puhui Mikaelille sanoen: "Käännä Aabraham omaan kotiinsa, äläkä anna hänen kulkea ympäri koko tekemäni luomakunnan, sillä hän ei sääli synnin tekijöitä, mutta minä säälin synnintekijöitä, että voisivat kääntyä ja elää, ja katua syntejään ja pelastua."
Ja Aabraham katsoi ja näki kaksi porttia, yhden pienen ja toisen avaran, ja noiden kahden portin välillä istui mies suuren kirkkauden valtaistuimella, ja valtava enkelijoukko hänen ympärillään, ja hän itki, ja taas nauroi, mutta hänen itkemisensä ylitti hänen naurunsa seitsenkertaisesti. Ja Aabraham sanoi Mikaelille: "Kuka tämä on, joka istuu noiden kahden portin välissä, suuressa kirkkaudessa; joskus hän nauraa ja joskus hän itkee, ja hänen itkemisensä ylittää hänen nauramisensa seitsenkertaisesti?" Ja Mikael sanoi Aabrahamille: "Etkö tiedä, kuka tämä on?" Ja hän sanoi: "En, herra." Ja Mikael sanoi Aabrahamille: "Näetkö nämä kaksi porttia, pienen ja suuren? Nämä ovat ne, jotka...
...Tuo ihmeellinen, joka istui kultaisella valtaistuimella, näki harvojen astuvan sisään ahtaasta portista, ja monien astuvan sisälle avarasta, heti tuo ihmeellinen repi hiuksiaan ja poskiensa partaa, ja heittäytyi valtaistuimeltaan maahan, itkien ja valittaen. Mutta kun hän näki monien sielujen astuvan sisään ahtaasta portista, silloin hän nousi maasta ja istui valtaistuimelleen suuressa ilossa, riemuiten ja ylistäen. Ja Aabraham kysyi tuolta enkelijohtajalta: "Herrani enkelijohtaja, kuka on tämä, mitä ihmeellisin mies, sellaisella kirkkaudella kaunistettu, ja välillä hän itkee ja valittaa ja välillä riemuitsee ja ylistää?" Tuo ruumiiton sanoi: "Tämä on se ensin luotu ihminen, joka on sellaisessa kirkkaudessa, ja hän katsoo maailmaa, sillä kaikki on syntynyt hänestä, ja kun hän näkee monien sielujen menevän tuosta ahtaasta portista läpi, silloin hän nousee ja istuu valtaistuimelleen riemuiten ja ylistäen ilossa, sillä tämä ahdas portti on oikeamielisten ja se johtaa elämään, ja ne, jotka astuvat siitä läpi, menevät paratiisiin. Sillä tästä tuo ensin luotu ihminen riemuitsee, koska hän näkee sielujen pelastuvan. Mutta kun hän näkee monien sielujen astuvan sisään tuon avaran portin läpi, silloin hän vetää hiuksiaan ja heittäytyy maahan, itkien ja valittaen katkerasti, sillä tuo leveä portti on synnintekijöille, ja se johtaa tuhoon ja iankaikkiseen rangaistukseen. Ja tämän tähden tuo ensin luotu ihminen lankeaa valtaistuimeltaan itkien ja valittaen synnintekijöiden tuhoa, sillä niitä on monta, jotka ovat kadotettuja, ja heitä on harvoja, jotka pelastuvat, sillä tuskin seitsemästä tuhannesta löytyy yksi sielu, joka pelastuu, olemalla vanhurskas ja saastuttamaton.
Luku 12.
Kun hän vielä sanoi näitä asioita minulle, katso, kaksi enkeliä, tulisia olemukseltaan ja armottomia mieleltään ja class=GramE>ankaria katseeltaan, ja he ajoivat eteenpäin tuhansia sieluja, armottomasti ruoskien heitä tulisilla piiskoilla. Enkeli otti yhdestä sielusta kiinni ja he ajoivat kaikki sielut sisälle tuhoon tuosta leveästä portista. Niin myös me menimme enkelten kanssa ja tulimme tuon leveän portin sisäpuolelle, ja noiden kahden portin välissä oli valtaistuin, kauhistuttava olemukseltaan, tulen lailla välkkyvää kristallia, ja siinä istui ihmeellinen mies, kirkas kuin aurinko, kuin Jumalan Poika. Hänen edessään oli kristallin kaltainen pöytä, kaikki kultaa ja hienoja kankaita, ja tuolla pöydällä oli kirja, paksuudeltaan kuusi kyynärää ja leveydeltään kymmenen kyynärää, ja sen oikealla ja vasemmalla puolella istui enkeli, kokonaan tulinen, armoton ja ankara, pidellen pasuunaa kädessään, jolla oli siinä johdatus elämään ja tuhoon.
"Tämä mies, joka istuu heisän välissään, on ensimmäinen Herran luoma ihminen, jonka Hän asetti tähän paikkaan, että hn näkisi jokaisen sielun, joka lähtee ruumiista, sillä kaikki ovat lähteneet hänestä. Kun siis näet hänen itkevän, tiedä, että hän on nähnyt, kuinka monia sieluja johdatetaan tuhoon, mutta kun näet hänen nauravan, hän on nähnyt monien sielujen johdatettavan elämään. Näetkö, kuinka hänen itkemisensä ylittää hänen nauramisensa? Sillä hän näkee, että suurempaa osaa maailmasta johdatetaan pois, leveän portin kautta tuhoon, sen tähden hänen itkemisensä ylittää hänen nauramisensa seitsenkertaisesti."
Luku 9.
Ja Aabraham sanoi: "Ja hän, joka ei mene ahtaasta portista sisälle, eikö hän voi astua sisälle elämään?" Sitten Aabraham itki, sanoen: "Voi minua, mitä minä voin tehdä? Sillä minä olen ruumiiltani leveä, kuinka minä kykenisin astumaan sisään tuosta ahtaasta portista, jonka kautta ei edes viisitoistavuotias poika voi astua sisään?" Mikael vastasi ja sanoi Aabrahamille: "Älä pelkää, isä, äläkä sure, sillä sinä astut siitä sisään esteettä, samoin kuin kaikki ne, jotka ovat sinun kaltaisiasi."
Ja kun Aabraham seisoi ja ihmetteli, katso, Herran enkeli oli ajamassa kuudenkymmenen tuhannen synnintekijän sielua tuhoon, ja Aabraham sanoi Mikaelille: "Menevätkö kaikki nämä tuhoon?" Ja Mikael sanoi hänelle: "Kyllä, mutta menkäämme ja etsikäämme näiden sielujen keskuudesta, onko siellä yhtäkään vanhurskasta." Ja kun he menivät, he löysivät erään enkelin pitävän kädessään yhden naisen sielua, näiden kuudenkymmenen tuhannen keskuudesta, sillä hän oli havainnut hänen syntiensä painavan yhtä paljon, kuin hänen tekonsa, ja ne eivät olleet liikkeessä eivätkä levossa, vaan tilassa niiden välillä; mutta toiset sielut hän johdatti pois tuhoon. Aabraham sanoi Mikaelille: "Herra, onko tämä se enkeli, joka poistaa sielut ruumiista vai ei?" Mikael vastasi ja sanoi: "Tämä on kuolema, ja hän johdattaa ne tuomion paikkaan, että tuomari voisi koetella heitä."
Luku 10.
Ja Aabraham sanoi: "Herrani, minä rukoilen sinua, johdata minut sinne tuomion paikkaan, jossa on kaiken kuluttava tuli, jolla synnintekijöitä koetellaan." Ihmeellinen mies, joka istui valtaistuimella, class=GramE>tuomitsi sielut ja jakoi niille tuomion, ja ne kaksi enkeliä oikealla ja vasemmalla puolella kirjoittivat muistiin, oikealla puolella oleva vanhurskaudet ja vasemmalla puolella oleva pahuudet. Se, joka oli pöydän edessä, piteli vaakaa ja punnitsi sielut, ja se tulinen enkeli, joka piteli tulta, koetteli sieluja. Ja Aabraham kysyi enkelijohtaja Mikaelilta: "Mitä tämä on, mitä me katselemme?" Ja tuo enkelijohtaja sanoi: "Nämä näkemäsi asiat, Aabraham, ovat tuomio ja takaisin maksaminen." Ja katso, enkeli piteli sielua kädessään, ja hän toi sen tuomarin eteen, ja tuomari sanoi yhdelle niistä enkeleistä, jotka palvelivat häntä: "Avaa minulle tämä kirja ja etsi minulle tämän sielun synnit". Ja avattuaan kirjan hän havaitsi sen synnit ja vanhurskauden tasapainossa oleviksi, ja hän ei antanut sitä kiduttajille eikä niille, jotka pelastettiin, vaan asetti sen keskelle.
Luku 13.
Ja Aabraham sanoi: "Herrani enkelijohtaja, kuka on tämä mitä ihmeellisin tuomari? Ja keitä ovat nuo enkelit, jotka kirjoittavat muistiin? Ja kuka on tuo auringon kaltainen enkeli, joka pitelee vaakaa? Ja kuka on tuo tulinen enkeli, joka pitelee tulta?" Tuo enkelijohtaja sanoi: "Näetkö, kaikista pyhin Aabraham, tuon kauhistuttavan miehen, joka istuu valtaistuimella? Tämä on ensimmäisenä luodun Adamin poika, jota kutsutaan Abeliksi ja jonka paha Kain tappoi, ja hän istuu näin tuomitsemassa kaikkea luomakuntaa, ja tutkii tarkoin vanhurskaita ja synnintekijöitä. Sillä Jumala on sanonut: Minä en sinua tuomitse, mutta jokainen ihmisestä syntynyt ihminen tuomitaan. Sen tähden Hän on antanut hänelle tuomion, tuomitakseen maailmaa Hänen suureen ja loisteliaaseen tulemukseensa saakka, ja sitten, oi vanhurskas Aabraham, on täydellinen tuomio ja takaisinmaksu, iankaikkinen ja muuttumaton, jota kukaan ei voi muuttaa. Sillä jokainen ihminen on tullut tuosta ensin luodusta, ja sen tähden hänen poikansa tuomitsee heitä ensin tässä, ja toisessa tulemuksessa heitä tuomitsee Israelin kaksitoista heimoa, että myös minä näen, kun heitä tuomitaan." Sitten Mikael otti Aabrahamin pilvelle ja johdatti hänet paratiisiin...
...ja kun hän tuli sille paikalle, missä tuomari oli, enkeli tuli antoi tuon sielun tuomarille. Ja tuo sielu sanoi: "Herra, armahda minua." Ja tuomari sanoi: "Kuinka minä voisin armahtaa sinua, kun et sinäkään armahtanut tytärtäsi, joka sinulla oli, kohtusi hedelmää? Minkä tähden tapoit hänet?" Se vastasi: "Ei, Herra, en minä tappanut, vaan tyttäreni on valehdellut minusta." Mutta tuomari käski häntä tulemaan, joka kirjoitti, ja katso, kerubit kantoivat kahta kirjaa. Ja heidän kanssaan oli äärimmäisen suurikokoinen mies, päässään kolme kruunua, ja yksi kruunu oli korkeampi kuin ne toiset kaksi. Näitä kutsutaan todistuksen kruunuiksi. Ja tuolla miehellä oli kädessään kultainen kynä ja tuomari sanoi hänelle: "Näytä tämän sielun synnit". Ja tuo mies avasi yhden kerubien kirjoista, etsi naisen sielun synnit ja löysi ne. Ja tuomari sanoi: "Oi kurja sielu, miksi sanot, että et ole tehnyt murhaa? Etkö sinä, miehesi kuoleman jälkeen, mennyt ja tehnyt aviorikoksen tyttäresi aviomiehen kanssa, ja tappanut tyttäresi?" Ja hän tuomitsi hänet muistakin synneistä, mitä hän oli nuoruudestaan tehnyt. Kuullessaan nämä asiat tuo nainen huudahti: "Voi minua, minä unohdin kaikki ne synnit, joita tein maailmassa, mutta täällä niitä ei ole unohdettu." Sitten hänet vietiin pois ja luovutettiin kiduttajille.
Luku 11.
Ja Aabraham sanoi Mikaelille: "Herra, kuka on tämä tuomari, ja kuka on tuo toinen, joka syyttää synneistä?" Ja Mikael sanoi Aabrahamille: "Näetkö tuomarin? Tämä on Abel, joka todisti ensin, ja Jumala toi hänet tänne tuomitsemaan, ja hän, joka kantaa todistusta täällä, on taivaan ja maan opettaja ja vanhurskauden kirjuri, Eenok, sillä Herra lähetti heidät tänne kirjoittamaan jokaisen syntejä ja vanhurskauksia." Aabraham sanoi: "Ja kuinka Eenok voi punnita sieluja, kun hän ei ole nähnyt kuolemaa? Tai kuinka hän voi jakaa kaikille sieluille tuomiota?" Mikael sanoi: "Jos hän jakaa tuomiota sieluihin liittyen, se ei ole luvallista; mutta Eenok itse ei anna tuomiota, vaan se on Herra, joka niin tekee, ja hänellä on enemmänkin tekemistä kuin vain kirjoittamista. Sillä Eenok rukoili Herraa sanoen: 'En tahdo, Herra, tuomita sieluja, etten aiheuttaisi surua kenellekään', ja Herra sanoi Eenokille: 'Minä käsken sinua kirjoittamaan sellaisen sielun synnit, joka sovitetaan, ja se astuu sisään elämään, ja jos sielua ei soviteta, eikä se kadu, löydät sen synnit muistiin kirjoitettuina, ja se heitetään rangaistukseen'."
...jokainen henkäys ja jokainen luotu. Mutta kolmannella kerralla heidät tuomitsee Herra, kaiken Jumala, ja silloin, todellakin, tuon tuomioistuimen loppu on lähellä, ja tuomion julistus kauhea, eikä ole ketään vapauttamassa. Ja nyt kolmen tuomioistuimen kautta maailman tuomio ja takaisin maksaminen tapahtuu, ja tästä syystä asiaa ei ole lopullisesti vahvistanut yksi tai kaksi todistajaa, vaan kolmen todistajan kautta kaikki vahvistetaan. Ne kaksi enkeliä oikealla puolella ja vasemmalla, nämä ovat niitä, jotka kirjoittavat muistiin synnit ja vanhurskauden, oikealla puolella oleva kirjoittaa vanhurskauden ja vasemmalla puolella oleva kirjoittaa synnit. Auringon kaltainen enkeli, joka pitää vaakaa kädessään on arkkienkeli Dokiel, punnitsija, ja hän punnitsee vanhurskaudet ja synnit Jumalan vanhurskaudella. Se tulinen ja armoton enkeli, joka pitelee tulta kädessään on arkkienkeli Puruel, jolla on valta tuleen, ja joka koettelee ihmisten teot tulella, ja jos tuli kuluttaa jonkun ihmisen työn, tuomion enkeli ottaa hänet heti kiinni ja kantaa hänet pois, synnintekijöiden paikkaan, kaikista katkerimpaan rangaistuksen paikkaan. Mutta jos jonkun työ kestää tulessa, tuo ihminen on vanhurskautettu, ja vanhurskauden enkeli ottaa hänet ja kantaa hänet pelastettavaksi oikeamielisten osaan. Ja näin, vanhurskain Aabraham, kaikkien ihmisten kaikki teot koetellaan tulessa ja vaa'assa."
Luku 14.
Ja Aabraham sanoi tuolle enkelijohtajalle: "Herrani enkelijohtaja, se sielu, jota enkeli piteli kädessään, miksi se tuomittiin keskelle asetettavaksi?" Tuo enkelijohtaja sanoi: "Kuuntele, vanhurskas Aabraham. Koska tuomari havaitsi sen synnit ja vanhurskaudet yhtäläisiksi, hän ei antanut sitä tuomiolle eikä pelastettavaksi, ennen kuin kaiken tuomari tulee." Aabraham sanoi tuolle enkelijohtajalle: "Ja mitä sielulta vielä puuttuu, että se pelastuisi?" Tuo enkelijohtaja sanoi: "Jos se saa yhdenkin vanhurskauden syntiensä yli, se pääsee sisälle pelastukseen." Aabraham sanoi tuolle enkelijohtajalle: "Tule tänne, enkelijohtaja Mikael, rukoilkaamme tämän sielun puolesta ja nähkäämme, kuuleeko Jumala meitä." Tuo enkelijohtaja sanoi: "Aamen, niin olkoon"; ja he rukoilivat ja anoivat tuon sielun puolesta, ja Jumala kuuli heitä, ja kun he nousivat rukouksestaan, he eivät nähneet sitä sielua seisomassa siellä. Ja Aabraham sanoi enkelille: "Mikä on se sielu, jota pitelit keskellä?" Ja enkeli vastasi: "Se on pelastunut vanhurskaan rukouksesi kautta, ja katso, valkeuden enkeli on ottanut sen ja kantanut sen paratiisiin." Aabraham sanoi: "Minä ylistän Jumalan, Korkeimman, nimeä, ja Hänen mittaamatonta armoaan." Ja Aabraham sanoi tuolle enkelijohtajalle: "Minä pyydän sinua, arkkienkeli, kuule anomukseni, ja kutsukaamme vielä Herraa ja anokaamme Hänen sääliään, ja rukoilkaamme Hänen armoaan niiden synnintekijöiden sieluille, jotka minä aiemmin vihassani kirosin ja hävitin, jotka maa nielaisi ja villipedot repivät kappaleiksi, ja tuli kulutti sanojeni tähden. Nyt minä tiedän, että olen tehnyt syntiä Herran, meidän Jumalamme edessä. Tule siis, oi Mikael, ylhäällä olevien sotajoukkojen enkelijohtaja; tule, kutsukaamme Jumalaa kyynelin, että Hän antaisi minulle anteeksi syntini, ja soisi minulle sen." class=GramE>Ja tuo enkelijohtaja kuuli häntä ja he rukoilivat Herran edessä, ja kun he olivat Häntä kauan aikaa kutsuneet, taivaasta kuultiin ääni, joka sanoi: "Aabraham, Aabraham, minä olen kuullut äänesi ja rukouksesi, ja annan sinun syntisi anteeksi, ja nuo, joista luulit, että minä ne tuhosin, minä olen heidät kutsunut ja vienyt heidät elämään, äärimmäisen hyvyyteni kautta, sillä hetken aikaa minä olen heille tuomiolla kostanut, ja noille, jotka maan päällä elävät ja jotka minä tuhoan, minä en kosta kuolemassa."
Luku 15.
Ja Herran ääni sanoi myös tuolle enkelijohtaja Mikaelille: "Mikael, palvelijani, käännä Aabraham kotiinsa, sillä katso, hänen loppunsa on tullut lähelle, ja hänen elämänsä mitta on täyttymässä, että hän asettaisi kaikki asiansa järjestykseen, ja sitten, ota hänet ja tuo minun luokseni." Niin tuo enkelijohtaja, kääntäen vaunut ja liven, vei Aabrahamin kotiinsa, ja hän meni kammioonsa ja istui vuoteelleen. Ja Saara, hänen vaimonsa, tuli ja syleili tuon ruumiittoman jalkoja ja puhui nöyrästi, sanoen: "Minä kiitän sinua, herrani, että olet tuonut minun herrani Aabrahamin, sillä katso, me luulimme, että hänet on otettu meiltä." Ja myös hänen poikansa Iisak tuli ja lankesi hänen kaulaansa, ja samalla tavalla kaikki hänen mies- ja naispalvelijansa ympäröivät Aabrahamia ja syleilivät häntä, ylistäen Jumalaa. Ja tuo ruumiiton sanoi heille: "Kuule, vanhurskas Aabraham! Katso, vaimo Saara, ja myös poika, Iisak, ja kaikki mies- ja naispalvelijat ympärillä! Anna pois kaikki, mitä sinulla on, sillä se päivä on tullut lähelle, jolloin poistut ruumiista ja menet Herran luokse ainiaaksi." Aabraham sanoi: "Onko Herra sanonut sen, vai sanotko sinä tämän itsestäsi?" Tuo enkelijohtaja vastasi: "Kuule, vanhurskas Aabraham. Herra on käskenyt, ja minä kerron sen sinulle." Aabraham sanoi: "Minä en halua lähteä." Kuullessaan nämä sanat, tuo enkelijohtaja meni heti pois Aabrahamin läsnäolosta, ja meni ylös taivaisiin, ja...
...Ja noin yhdeksännellä tunnilla Mikael toi Aabrahamin takaisin hänen taloonsa. Mutta Saara, hänen vaimonsa, ei ymmärtänyt, mitä Aabrahamista oli tullut, ja surun murtamana hän antoi henkensä, ja palattuaan Aabraham löysi hänet kuolleena ja hautasi hänet.
...seisoi Korkeimman Jumalan edessä ja sanoi: "Herra Kaikkivaltias, katso, minä olen kuullut ystävääsi Aabrahamia kaikessa, mitä hän on Sinulle sanonut, ja täyttänyt hänen pyyntönsä. Minä olen näyttänyt hänelle Sinun voimasi, ja kaiken maan ja meren, joka on taivaan alla. Minä olen näyttänyt hänelle tuomion ja koston, pilvillä ja vaunuilla, ja vieläkin hän sanoo, ettei lähde kanssani." Ja Korkein sanoi tuolle enkelille: "Sanooko ystäväni Aabraham vieläkin, ettei mene kanssasi?" Arkkienkeli sanoi: "Herra Kaikkivaltias, näin hän sanoo, ja minä pidättäydyn koskemasta häneen kädelläni, sillä alusta alkaen hän ollut ystäväsi, ja on tehnyt kaiken Sinun mielesi mukaan. Maan päällä ei ole hänen kaltaistaan miestä, ei edes Job, tuo ihmeellinen mies, ja sen tähden pidättäydyn koskemasta häneen. Käske siis, kuolematon Kuningas, mitä tulee tehdä."
Luku 16.
Sitten Korkein sanoi: "Kutsu tänne kuolema, jolla sanotaan olevan häpeämätön ulkomuoto ja armoton katse." Ja Mikael meni ja sanoi kuolemalle: "Tule tänne, luomakunnan Herra, kuolematon Kuningas, kutsuu sinua." Ja kuullessaan tämän, kuolema värisi ja vapisi, suuren kauhun valtaamana, ja suurella pelolla tullen se seisahtui näkymättömän Isän eteen, väristen, huokaillen ja vapisten, odottaen Herran käskyä. Sen tähden Jumala sanoi kuolemalle: "Tule tänne, sinä maailmalle katkera ja julma, kätke ankaruutesi, peitä turmeluksesi ja heitä katkeruutesi pois, ja pukeudu kauneuteesi ja kaikkeen loistoosi, ja mene alas, Aabrahamin, minun ystäväni luokse, ja ota hänet, ja tuo hänet minun luokseni. Mutta nyt, käsken sinua myös olemaan kauhistuttamatta häntä, vaan tuo hänet hyvällä puheella, sillä hän on minun oma ystäväni." Tämän kuultuaan kuolema meni Korkeimman läsnäolosta, ja puki ylleen suuren kirkkauden viitan, ja teki olemuksestaan sellaisen, kuin aurinko, ja tuli puhtaaksi ja kauniimmaksi yli ihmisten poikien, ottaen arkkienkelin muodon, posket tulesta palaen, ja hän lähti Aabrahamin luokse. Vanhurskas Aabraham lähti kammiostaan ja istui Mamren puiden alle, pidellen leukaansa käsissään, ja odottaen arkkienkeli Mikaelin tulemusta. Ja katso, suloinen tuoksu tuli hänen luokseen, ja valon välähdys, ja Aabraham kääntyi ja näki kuoleman tulevan häntä kohti suuressa kirkkaudessa ja kauneudessa. Ja Aabraham nousi ja meni kohtaamaan häntä, ajatellen, että tämä oli Jumalan enkelijohtaja, ja kuolema katseli häntä, tervehti häntä, ja sanoi: "Riemuitse, kallisarvoinen Aabraham, vanhurskas sielu, Korkeimman Jumalan todellinen ystävä, ja pyhien enkelten seuralainen."
Luku 13.
Mutta kun Aabrahamin kuolinpäivä lähestyi, Herra Jumala sanoi Mikaelille: "Kuolema ei uskalla lähestyä ottamaan pois palvelijani sielua, sillä hän on minun ystäväni, mutta mene sinä ja kaunista kuolema suurella kauneudella ja lähetä hänet näin Aabrahamin luokse, että hän näkisi hänet omilla silmillään." Ja heti Mikael - niin kuin oli käsketty - kaunisti kuoleman suurella kauneudella, ja lähetti hänet näin Aabrahamin luokse, että hän näkisi hänet omilla silmillään. Ja hän istui alas, Aabrahamin viereen, ja Aabraham, nähdessään kuoleman istuvan vieressään, oli suuresti peloissaan. Ja kuolema sanoi Aabrahamille: "Tervehdys, pyhä sielu! Tervehdys, Herran Jumalan ystävä! Tervehdys, matkamiesten lohduttaja ja hoitaja!" Ja Aabraham sanoi: "Olet tervetullut, Jumalan, Korkeimman, palvelija. Pyydän sinua; kerro, kuka olet, ja astu talooni ottamaan osasi ruuasta ja juomasta, ja lähde, sillä siitä lähtien, kun olen nähnyt sinun istuvan vierelläni, minun sieluni on ollut murheellinen. Sillä minä en ole ollenkaan sen arvoinen, että tulisin lähellesi, sillä sinä olet korotettu henki, ja minä olen lihaa ja verta. Ja sen tähden en voi sietää kirkkauttasi, sillä minä näen, että kauneutesi ei ole tästä maailmasta." Ja kuolema sanoi Aabrahamille: "Minä kerron sinulle: Kaikessa siinä luomakunnassa, jonka Jumala on tehnyt, ei ketään ole havaittu sinun kaltaiseksesi, sillä jopa Herra itse ei ole edes etsimällä löytänyt sellaista koko maan päältä." Ja Aabraham sanoi kuolemalle: "Kuinka uskallat valehdella? Sillä minä näen, että sinun...
Aabraham sanoi kuolemalle: "Tervehdys, sinä, jonka olemus ja ulkomuoto on kuin auringolla, loisteliain auttaja, valontuoja, ihmeellinen, mistä kirkkautesi tulee meille, ja kuka olet ja mistä tulet?" Sitten kuolema sanoi: "Vanhurskain Aabraham, katso, kerron sinulle totuuden. Olen katkera kuolema." Aabraham sanoi hänelle: "Ei, vaan sinä olet maailman komeus, sinä olet enkelten ja ihmisten loisto ja kauneus, sinä olet puhtaampi muodolta kuin kukaan muu, ja sanot olevasi katkera kuolema, etkä sano olevasi puhtain kaikessa." Kuolema sanoi: "Minä puhun totuuden. class=GramE>Mitä on Herra on minulle sanonut, sen myös minä sinulle kerron." Aabraham sanoi: "Mitä varten olet tullut tänne?" Kuolema sanoi: "Sinun pyhän sielusi tähden minä olen tullut." Sitten Aabraham sanoi: "Minä tiedän, mitä tarkoitat, mutta en lähde kanssasi"; ja kuolema oli vaiti, eikä vastannut hänelle sanallakaan.
Luku 17.
Sitten Aabraham nousi ja meni taloonsa, ja myös kuolema tuli hänen seurassaan sinne. Ja Aabraham meni ylös kammioonsa ja kuolema meni ylös hänen kanssaan. Ja Aabraham laskeutui alas vuoteelleen, ja kuolema tuli ja istui hänen jalkoihinsa. Sitten Aabraham sanoi: "Lähde, mene pois, sillä minä tahdon levätä vuoteellani." Kuolema sanoi: "En lähde, ennen kuin otan henkesi sinusta." Aabraham sanoi hänelle: "Kuolemattoman Jumalan kautta vaadin sinua kertomaan minulle totuuden: Oletko sinä kuolema?" Kuolema sanoi hänelle: "Minä olen kuolema. Minä olen maailman hävittäjä." Aabraham sanoi: "Pyydän sinua, koska olet kuolema, tuletko sinä näin kaikessa puhtaudessa ja loistossa ja kauneudessa?" Kuolema sanoi: "Ei, herrani Aabraham, sillä sinun vanhurskautesi, ja vieraanvaraisuutesi rajaton meri, ja rakkautesi suuruus Jumalaa kohtaan, on tullut kruunuksi pääni päälle, ja kauneudessa ja suuressa rauhassa ja lempeydessä minä lähestyn vanhurskaita, mutta synnintekijöiden luokse minä tulen suuressa tuhossa ja ankaruudessa ja suurimmalla katkeruudella, ankaralla ja armottomalla ulkonäöllä." Aabraham sanoi: "Pyydän sinua; kuule minua ja näytä minulle ankaruutesi ja kaikki pahuutesi ja katkeruutesi." Ja kuolema sanoi: "Et sinä voi katsella minun ankaruuttani, vanhurskain Aabraham." Aabraham sanoi: "Kyllä minä kykenen katsomaan kaikkea ankaruuttasi, elävän Jumalan nimen kautta, sillä Jumalani, joka on taivaassa, voima on kanssani." Sitten kuolema laittoi pois kaiken komeutensa ja kauneutensa, ja kaiken hänen loistonsa ja sen auringon kaltaisen muodon, jolla hänet oli vaatetettu, ja puki ylleen hirmuvaltiaan viitan, ja teki olemuksestaan synkän ja kaikenlaisia villipetoja ankaramman, ja saastaistakin saastaisemman. Ja hän näytti Aabrahamille seitsemän sellaista kauneutta, jotka eivät ole tästä maailmasta. Ja kuolema sanoi Aabrahamille: "Älä ajattele, Aabraham, että tämä kauneus on minun, tai että tulisin näin jokaisen ihmisne luokse. Ei, mutta jos kukaan on vanhurskas, niin kuin sinä, minä otan näin kruunut ja tulen hänen luokseen, mutta jos se on syntinen, minä tulen suuressa pahuudessa, ja heidän synneistään minä teen kruunun päähäni, ja minä ravistelen heitä suurella pelolla niin, että he ovat kauhuissaan." Sen tähden Aabraham sanoi hänelle: "Ja mistä tulee kauneutesi?" Ja kuolema sanoi: "Ei ole ketään, joka olisi niin täynnä pahaa, kuin minä olen." Aabraham sanoi hänelle: "Oletko sinä todella se, jota kutsutaan kuolemaksi?" Hän vastasi hänelle ja sanoi: "Minä olen se katkera nimi. Minä itken...
Luku 14.
Ja Aabraham sanoi kuolemalle: "Näytä meille pahuutesi." Ja kuolema teki turmeluksensa näkyväksi; ja hänellä oli kaksi päätä, yhdellä oli käärmeen kasvot, ja sen kautta jotkut kuolevat, käärmeenpuremista, ja toinen pää oli kuin miekka; sen kautta jotkut kuolevat, miekan ja jousien kautta.
...tulisia käärmeen päitä ja neljättoista kasvot, liekehtivää tulta ja suurta raivoa, ja pimeyden kasvot, ja kaikista kauheimmat myrkkykäärmeen kasvot, ja kaikista kauheimman vuorenseinämän kasvot, ja kasvot käärmettä ankarammat, ja kauhean leijonan kasvot ja cerastes ja basiliskin kasvot. Ja hän näytti hänelle myös tulisen, käyrän miekan kasvot, ja miekkaa kantavat kasvot, salaman kasvot, jotka löivät kauheasti, ja pelottavan ukkosen äänen. Hän näytti hänelle myös myrskyisen meren toisen pinnan, ja ankarasti raivoavan joen, ja kauhean kolmipäisen käärmeen, ja maljan, jossa oli myrkkyjä sekoitettuina, ja kohta hän näytti hänelle suuren ankaruuden ja sietämättömän katkeruuden, ja jokaisen kuolevaisten taudin ikään kuin kuoleman hajuna. Ja tuosta suuresta katkeruudesta ja ankaruudesta kuoli palvelijoita ja palvelijattaria noin seitsemän tuhatta, ja vanhurskas Aabraham tuli kuoleman yhdentekevyyteen niin, että hänen henkensä horjui.
Tuona päivänä Aabrahamin palvelijat kuolivat kuolemanpelon tähden, ja Aabraham ne nähdessään rukoili Herraa, ja Hän nostatti ne ylös.
Luku 18.
Ja nähdessään nämä asiat näin, Aabraham sanoi kuolemalle: "Pyydän sinua, kaiken hävittävä kuolema, kätke ankaruutesi ja pue yllesi kauneutesi ja se muoto, joka sinulla oli aikaisemmin." Ja heti kuolema kätki ankaruutensa ja puki yllensä hänen kauneutensa, joka hänellä oli ollut aikaisemmin. Ja Aabraham sanoi kuolemalle: "Miksi olet tehnyt tämän, että olet tappanut kaikki palvelijani ja palvelijattareni? Tätäkö varten Jumala on lähettänyt sinut tänne tänään?" Kuolema sanoi: "Ei, herrani Aabraham, ei ole, niin kuin sanot, vaan sinun tähtesi minut on lähetetty tänne." Aabraham sanoi kuolemalle: "Kuinka sitten nämä ovat kuolleet? Eikö Herra ole siitä puhunut?" Kuolema sanoi: "Usko, vanhurskain Aabraham, että myös tämä on ihmeellistä, ettei myös sinua otettu pois heidän kanssaan. Kuitenkin minä kerron sinulle totuuden, sillä jos Jumalan oikea käsi ei olisi ollut kanssasi tuolla hetkellä, myös sinun olisi täytynyt lähteä tästä elämästä." Vanhurskas Aabraham sanoi: "Nyt minä tiedän, että olen tullut kuoleman turtuneisuuteen, niin että henkeni horjuu, mutta minä pyydän sinua, kaiken hävittävä kuolema, sillä palvelijani ovat kuolleet ennen aikaansa, tule, rukoilkaamme Herraa, meidän Jumalaamme, että Hän kuulisi meitä ja herättäisi nuo, jotka kuolivat julmuutesi tähden ennen aikaansa." Ja kuolema sanoi: "Aamen, niin olkoon." Sen tähden Aabraham nousi ja lankesi kasvoilleen maan pinnalle, rukouksessa, ja kuolema yhdessä hänen kanssaan, ja Herra lähetti elämän hengen niiden ylle, jotka olivat kuolleita, ja heistä tuli jälleen eläviä. Sitten vanhurskas Aabraham antoi kunnian Jumalalle.
Luku 19.
Ja hän meni ylös kammioonsa, laskeutui lepäämään, ja kuolema tuli ja seisoi hänen edessään. Ja Aabraham sanoi hänelle: "Lähde luotani, sillä minä tahdon levätä, sillä minun henkeni horjuu." Kuolema sanoi: "En lähde luotasi, ennen kuin otan sielusi." Ja tylyillä kasvoilla ja vihaisella katseella Aabraham sanoi kuolemalle: "Kuka on määrännyt sinut sanomaan näin? Sinä sanot näitä sanoja itsestäsi, kerskaillen, ja minä en mene kanssasi, ennenkuin enkelijohtaja Mikael tulee luokseni, ja minä menen hänen kanssaan. Mutta myös tämän minä kerron sinulle - jos haluat, että tulen seurassasi - selitä minulle kaikki muutoksesi, ne seitsemän tulista käärmeenpäätä, ja mikä se vuorenseinämä on, ja mikä terävä miekka, ja mikä se raivoava joki, ja mikä se meri, joka niin ankarasti myrskysi. Opeta minulle myös siitä sietämättömästä ukkosesta ja kauheista salamoista ja siitä pahalle haisevasta maljasta, johon oli sekoitettu myrkkyjä. Opeta minua kaikkiin näihin liittyen." Ja kuolema vastasi: "Kuuntele, vanhurskas Aabraham. Seitsemän aikaa minä hävitän maailmaa ja johdatan kaikkia alas tuonelaan, kuninkaita ja valtiaita, rikkaita ja köyhiä, orjia ja vapaita minä kuljetan tuonelan pohjalle, ja tämän tähden minä näytin sinulle seitsemän käärmeen päät. Ne tuliset kasvot näytin sinulle, koska monet kuolevat tulen kuluttamina, ja katselevat kuolemaa tulisten kasvojen läpi. Sen vuorenseinämän minä näytin sinulle, koska monet ihmiset kuolevat laskeutuessaan puun latvoista tai kauheilta jyrkänteiltä, ja he menettävät elämänsä, ja näkevät kuoleman kauhean vuorenseinämän muodossa. Sen miekan minä näytin sinulle, koska monet tapetaan sodissa miekalla, ja he näkevät kuoleman miekkana. Suuren myrskyävän joen minä näytin sinulle, koska monet hukkuvat ja menehtyvät, kun paljot vedet vievät heidät mennessään, ja suuret joet kantavat pois, ja he näkevät kuoleman ennen aikaansa. Tuon vihaisen, raivoavan meren minä näytin sinulle, koska monet meressä lankeavat suuriin aaltoihin, ja joutuvat haaksirikkoihin, ja heidät nielaistaan, ja he katselevat kuolemaa merenä. Sen sietämättömän ukkosen ja kauhistuttavan salaman minä näytin sinulle, koska vihan hetkellä monia ihmisiä kohtaa sietämätön ukkonen ja kauhistuttava salama, jotka ottavat ihmisen kiinni, ja he näkevät kuoleman näin. Näytin sinulle myös ne myrkylliset villipedot, käärmeet ja basiliskit, leopardit ja leijonat pentuineen, karhut, ja hetkessä näytin sinulle kaikkien villipetojen kasvot, sinä vanhurskain, koska monet ihmiset tuhoutuvat villipetojen kautta, ja toiset myrkkykäärmeiden kautta, kun käärmeet ja liskot ja cerastes ja basiliskit henkäisevät heiltä elämän pois ja he kuolevat. Näytin sinulle myös ne tuhoisat maljat, myrkyllä sekoitetut, sillä ihmiset antavat toisilleen myrkkyä juotavaksi, niin että monet lähtevät heti, odottamattomasti.
Luku 20.
Aabraham sanoi: "Pyydän sinua, onko olemassa myös odottamatonta kuolemaa? Kerro." Kuolema sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle, että Jumalan totuudessa on seitsemänkymmentä kaksi kuolemaa. Yksi on oikeamielinen kuolema, joka tulee lasketulla ajallaan, ja yhdellä hetkellä monet astuvat kuolemaan, hautaan luovutettuina. Katso, minä olen kertonut sinulle kaiken, mitä olet pyytänyt; nyt minä käsken sinua, vanhurskain Aabraham, hylkäämään kaiken ja lopettamaan kyselemisen lopullisesti; ja tule kanssani, niin kuin Jumala ja kaiken tuomari on minua käskenyt." Aabraham sanoi kuolemalle: "Lähde luotani vielä hetkeksi, että lepäisin vuoteellani, sillä sydämeni on hyvin heikko, koska minä olen nähnyt sinut omilla silmilläni, voimani horjuvat, ja kaikki lihani jäsenet tuntuvat painavan kuin lyijy, ja henkeni on äärimmäisen ahdistunut. Lähde hetkeksi, sillä minä olen jo sanonut, etten kestä nähdä muotoasi." Silloin hänen poikansa Iisak tuli ja lankesi hänen rinnalleen itkien, ja hänen vaimonsa Saara tuli, ja syleili hänen jalkojaan, valittaen katkerasti. Sinne tulivat myös hänen mies- ja naispalvelijansa, ja he ympäröivät hänen vuodettaan, valittaen suuresti. Ja Aabraham tuli kuoleman turtuneisuuteen, ja kuolema sanoi Aabrahamille: "Tule, ota oikeasta kädestäni, ja tulkoon ilo ja elämä ja voima sinuun!" Sillä kuolema petti Aabrahamia, ja hän otti häntä oikeasta kädestä, ja heti hänen sielunsa yhtyi kuoleman käteen. Ja välittömästi tuli arkkienkeli Mikael, enkelijoukon kanssa, ja otti hänen kallisarvoisen sielunsa käsiinsä, taivaallisesti kudottuun liinavaatteeseen, ja he hoitivat hurskaan Aabrahamin ruumiin taivaallisilla voiteilla ja hajusteilla hänen kuolemansa jälkeen kolmanteen päivään saakka, ja hautasi hänet lupauksen maahan, Mamren tammelle, mutta enkelit ottivat vastaan hänen kallisarvoisen sielunsa ja nousivat taivaaseen, laulaen "kolmesti pyhä" -virttä Herralle, kaiken Jumalalle, ja hänet asetettiin sinne palvomaan Jumalaa ja Isää. class=GramE>Ja sen jälkeen, kun Herralle oli annettu suuri ylistys ja kunnia, ja Aabraham kumartui palvomaan, tuli Isän ja Jumalan saastuttamaton ääni, joka sanoi näin: "Vie siis ystäväni Aabraham paratiisiin, missä ovat minun vahurskaideni majat, ja kodit minun pyhilleni Iisakille ja Jaakobille hänen kupeissaan, missä ei ole murhetta, eikä surua, ei huokausta, vaan rauhaa ja riemua ja elämä, jolla ei ole loppua.
Ja myös me, rakkaat veljet, jäljitelkäämme patriarkka Aabrahamin vieraanvaraisuutta, ja kiintykäämme hänen oikeaan elämäntapaansa, että meidät katsoittaisiin iankaikkisen elämän arvoisiksi, ylistäen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä; jolle kunnia ja voima iankaikkisesti. Aamen.
Mutta Jumala palasi ja otti Aabrahamin sielun pois ikään kuin unessa, ja arkkienkeli Mikael vei sen taivaisiin. Ja Iisak hautasi isänsä, äitinsä Saaran rinnalle, ylistäen Jumalaa, sillä Hänen on kirkkaus, kunnia ja ylistys; Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Alkuperäinen: Aabrahamin testamentti Tuomas Leväsen sivuilla.Sivuston asetukset:
Pelkistetyllä tavalla tuoda esille tapahtumia lopunajassa, Jumalan armolahjasta ja pelastuksesta Jeesuksessa uppoutumatta kovin syvälle teologiseen suohon.
Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut
Ei mitään uutta auringon alla, se mitä ennenkin on ollut vastakin on oleva. Mitä me opimme historiasta? Sen, ettemme opi siitä mitään.
...ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi Joh.8:31-32
