Targum Ruut

KR33 pohjatekstillä, targum-tekstin erot kursiivilla. Suomennettu elokuussa 2017.

Luku 1.

1. Siihen aikaan kun tuomareita tuomittiin, tuli nälänhätä Israelinmaahan. Taivaista oli säädetty olemaan kymmenen todella pahaa nälänhätää maailman luomisen päivästä siihen saakka, kunnes Messiaskuningas tulee nuhtelemaan ihmiskuntaa. Ensimmäinen nälänhätä oli Adamin päivinä, toinen nälänhätä oli Lamechin päivinä, kolmas nälänhätä oli Abrahamin päivinä. Neljäs nälänhätä oli Iisakin päivinä, viides nälänhätä oli Jakobin päivinä ja kuudes nälänhätä oli Booazin päivinä, hänen, jota kutsutaan nimellä vanhurskas Ibzan, joka oli kotoisin Bethlehemistä, Juudasta. Seitsemäs nälänhätä oli Israelin kuninkaan Davidin päivinä, kahdeksas nälänhätä oli profeetta Elian päivinä ja yhdeksäs nälänhätä oli Elishan päivinä Samariassa. Se kymmeens nälänhätä on tulevaisuudessa, eikä se ole leivän syömisen nälänhätä tai veden juomisen jano, vaan Herran profetioiden sanojen kuulemisen nälkä. Ja kun tuo nälänhätä oli paha Israelin maassa, silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan.

2. Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat hallitusmiehinä siellä.

3. Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja häneltä jäi jälkeen leski kahden poikansa kanssa.

4. He rikkoivat Herran Messiaan säädöstä vastaan ja ottivat itselleen vieraat vaimot Moabin tyttäristä; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut, Moabin kuninkaan Eglonin tytär. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta.

5. Ja koska he rikkoivat sitä Herran Messiaan säädöstä vastaan ja menivät naimisiin muiden kansojen naisten kanssa, heidän elinpäivänsä lyhennettiin Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat saastaisessa maassa, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja leskeksi miehestään.

6. Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta, sillä enkeli oli julistanut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansa, Israelin huoneestahuolen ja antanut sille leipää, sen tuomari Ibzanin ansioiden tähden ja niiden hänen rukoustensa tähden, jotka tuo oikeamielinen Booaz rukoili Herran edessä.

7. Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Ja heidän tietä käydessään matkalla Juudan maahan

8. sanoi Noomi molemmille miniöillensä: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, niinkuin te olette vainajille, aviomiehillenne, kun kieltäydyitte ottamasta uusia aviomiehiä heidän kuolemansa jälkeen, ja minulle tehneet, kun olette pitäneet minusta huolta ja tukeneet minua.

9. Herra on antanut teille täydellisen palkinnon siitä laupeudesta, jota te olette tehneet minulle, ja sen palkinnon kautta te löydätte levon kumpikin miehenne kodissa." Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät

10. ja sanoivat hänelle: "Me emme palaa takaisin oman kansamme ja jumalamme luokse, vaan ennemminseuraamme sinua sinun kansasi luo ja käännymme juutalaisiksi".

11. Mutta Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni; miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?

12. Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää oman kansanne luokse, sillä minä olen liian vanha menemään miehen kanssa naimisiin. Vaikka ajattelisinkin: 'Jos olisin vielä nuori nainen; minulla on vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä yönä menisin naimisiin ja synnyttäisin poikia,

13. ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, niinkuin nainen, joka odottaa alaikäisen miehensä veljen ottavan hänet vaimokseen, ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi naimisiinmenemättä. Minä pyydän, tyttäreni; älkää murehduttako sieluani, sillä tämä on paljon katkerampaa minulle kuin teille, sillä Herran käsi on lyönyt minua."

14. Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät lisää. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, ja meni omaa tietään, mutta Ruut riippui kiinni hänessä.

15. Ja Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa kansasi ja jumalasi luokse".

16. Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä minä tahdon kääntyä." Noomi sanoi: "meitä on käsketty pitämään sapatit ja juhlapäivät niin, ettemme kulje yli kahtatuhatta kyynärää." Ruut sanoi: "mihin sinä menet, sinne minäkin menen." Noomi sanoi: "Meitä on käsketty, ettemme vietä aikaa pakanoiden kanssa." Ruut sanoi: "mihin sinä jäät, sinne minäkin jään"; Noomi sanoi: "Meitä on käsketty pitämään 613 käskyä." Ruut sanoi: "Mitä sinun kansasi pitää, minäkin pidän, ikään kuin se olisi ollut minun kansani jo aikaisemmin". Noomi sanoi: "Meitä on kielletty sekaantumasta epäjumalanpalveluksiin." Ruut sanoi: "Sinun Jumalasi on minun Jumalani."

17. Noomi sanoi: "Meillä on neljä kuolemanrangaistusta syylliselle; kivillä kivittäminen, tulella polttaminen, miekalla teloittaminen ja ristiinnaulitseminen." Ruut sanoi: "Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla." Noomi sanoi: "Meillä on hautausmaa". Ruut sanoi: "ja sinne minäkin tulen haudatuksi. Älä puhu tästä enpää, Herra tehköön näin minulle ja enemmänkin, vaikka kuolema Itai joku muu erottaisi meidät."

18. Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa.

19. Niin he kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Ja kun he tulivat Beetlehemiin, joutuivat kaikki sen kaupungin asukkaat liikkeelle heidän tähtensä, ja vaimot sanoivat: "Onko tämä Noomi?"

20. Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua sielusta katkeraksi, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta.

21. Rikkaana minä lähdin, minulla oli aviomies ja lapsia, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta minun synnistäni?"

22. Niin Noomi palasi miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuli Mooabin maasta; ja he saapuivat Beetlehemiin, pesach-juhlan alkaessa, ja sinä päivänä israelilaiset alkoivat kerätä sadon ensihedelmiä heilutusuhriksi, joka onohranleikkuun alussa.

LUKU 2.

1. Noomilla oli miehensä puolelta sukulainen, hyvin varakas mies, voimallinen Toorassa, Elimelekin sukua, nimeltä Booas.

2. Ja mooabilainen Ruut sanoi Noomille: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon". Noomi vastasi hänelle: "Mene, tyttäreni!"

3. Niin hän lähti ja meni poimimaan eräälle pellolle leikkuuväen jäljessä; ja hänelle sattui niin, että se peltopalsta oli Booaan, joka oli Elimelekin sukua.

4. Ja katso, Booas tuli Beetlehemistä, ja hän sanoi leikkuuväelle: "Herran Messiasolkoon teidän tukenanne!" He vastasivat hänelle: "Herra siunatkoon sinua!"

5. Sitten Booas sanoi palvelijallensa, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä: "Mitä kansaatuo nuori nainen on?"

6. Palvelija, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä, vastasi ja sanoi: "Se on se nuori mooabitar, joka tuli kääntymään Noomin mukana Mooabin maasta.

7. Hän sanoi: 'Salli minun poimia ja koota tähkiä lyhteiden väliltä leikkuuväen jäljessä, sellaista, mitä on jäänyt maahan'. Niin hän tuli ja on ollut siellä aamusta varhain tähän saakka; vasta äsken hän hiukan levähti tuolla majassa."

8. Niin Booas sanoi Ruutille: "Kuules, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan äläkä lähde pois täältä muiden kansojen luokse, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni mukana.

9. Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Jos sinun tulee jano, niin mene astioille ja juo vettä, jota palvelijat ammentavat."

10. Silloin Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: "Miten olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieraasta kansasta, Moabin tyttäriä, ja kansasta, jolla ei ole luvallista tulla Herran seurakuntaan?"

11. Booas vastasi ja sanoi hänelle: "Minulle on kerrottu siitä kirjanoppineiden sanasta, kun Herra teki sen käskyn teistä, ei hän viitannut naisiin, vaan hän viittasi ainoastaan miehiin, ja minulle on kerrottu profetian kautta, että sinusta tulee kuninkaita ja profeettoja, kaiken sen hyvyyden tähden, mitä sinä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua, kuinka jätit sen sinun jumalasi ja sinun kansasi, isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit käännynnäiseksi ja asustamaan sellaisen kansan luo, jota et ennen tuntenut.

12. Herra palkitkoon sinulle hyvättekosi tässä maailmassa; tulkoon sinulle tulevassa maailmassatäysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka shekinan kirkkauden siipien alta olet tullut turvaa etsimään ja kääntymään, ja sen ansiosta sinä pelastut Gehennan tuomiolta. Olkoon sinun osasi Saaran, Rebekan, Raakelin ja Leean kanssa."

13. Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua, kun olet katsonut minut arvolliseksi tulemaan mukaan Herran seurakuntaan, ja puhutellut palvelijatartasi hänen sydämelleen ystävällisesti, kun olet saanut minut varmistumaan tulevan maailman vanhurskaudesta, vaikka minulla ei ole ansioita osaan tulevassa maailmassa; en ole yhdenkään sinun palvelijattaresi vertainen".

14. Ruoka-ajan tultua Booas sanoi hänelle: "Käy tänne ruualle ja kasta palasesi hapanviiniin". Niin Ruut istui leikkuuväen viereen; ja Booas pani hänen eteensä paahdettuja jyviä, niin että hän söi tarpeeksensa ja jäi tähteeksikin.

15. Kun hän sitten nousi poimimaan, käski Booas palvelijoitaan sanoen: "Hän saa poimia myöskin lyhteiden väliltä; ja te ette saa loukata häntä.

16. Voittepa vetää sitomistakin joitakin tähkiä ja jättää ne hänen poimittavikseen; ja te ette saa nuhdella häntä."

17. Niin Ruut poimi pellolla iltaan asti; sitten hän pui, mitä oli saanut poimituksi, ja siitä tuli noin kolme seah-mittaa ohria.

18. Ja hän otti ne ja tuli kaupunkiin ja näytti anopillensa, mitä oli poiminut. Sen jälkeen Ruut otti esille laukustaan tähteet ruuasta, josta oli syönyt tarpeekseen, ja antoi ne hänelle.

19. Silloin hänen anoppinsa sanoi hänelle: "Missä olet tänään poiminut ja missä olet tehnyt työtä? Siunattu olkoon se, joka on sinusta huolehtinut." Sitten hän ilmoitti anopillensa, kenen luona hän oli ollut työssä, sanoen: "Se suurimies, jonka luona olin tänä päivänä työssä, on nimeltään Booas".

20. Noomi sanoi miniällensä: "Siunatkoon häntä Herra, pyhän suunsa kautta, hän, joka on osoittanut laupeutta eläviä ja kuolleita kohtaan." Ja Noomi sanoi vielä: "Hän on sukulaisemme ja yksi meidän sukulunastajiamme".

21. Silloin mooabilainen Ruut sanoi: "Vielä hän sanoi minulle: 'Pysyttele vain minun palvelijaini mukana siihen asti, että he saavat kaiken minun leikkuuni lopetetuksi'".

22. Niin Noomi sanoi miniällensä Ruutille: "Hyvä on, tyttäreni, lähde hänen palvelijattariensa mukana, niin et joudu sysittäväksi muiden pelloilla".

23. Ja hän pysytteli Booaan palvelijattarien seurassa poimien tähkiä, kunnes ohran- ja nisunleikkuu oli lopussa. Sitten hän jäi olemaan anoppinsa luo.

LUKU 3.

1. Niin Noomi, hänen anoppinsa, sanoi hänelle: "Tyttäreni, minä vannon, etten lepää, ennen kuin hankin sinulle turvapaikan, että sinun kävisi hyvin.

2. Onhan Booas, jonka palvelijattarien kanssa olit, sukulaisemme; katso, hän viskaa tänä yönä tuulessaohria puimatantereella.

3. Niin peseydy nyt vedessä ja voitele itsesi hajusteillaja pukeudu koruihisi ja mene puimatantereelle; mutta älä näyttäydy hänelle, ennenkuin hän on syönyt ja juonut.

4. Kun hän panee maata, niin katso, mihin paikkaan hän panee maata, ja mene ja nosta peitettä hänen jalkojensa kohdalta ja pane siihen maata; kysy häneltä neuvoa ja viisaudessaan hän sanoo sitten sinulle, mitä sinun on tehtävä."

5. Ruut vastasi hänelle: "Minä teen kaiken, mitä sanot".

6. Niin hän meni alas puimatantereelle ja teki aivan niin, kuin hänen anoppinsa oli häntä käskenyt.

7. Ja kun Booas oli syönyt ja juonut, tuli hänen sydämensä iloiseksi, ja hän siunasi Herran nimeä, joka oli ottanut vastaan hänen rukouksensa ja poistanut nälänhädän Israelin maasta, ja hän meni maata viljakasan ääreen. Ja Ruut tuli hiljaa ja nosti peitettä hänen jalkojensa kohdalta ja pani siihen maata.

8. Puoliyön aikana mies säikähti ja hänen lihansa pehmeni pelosta kuin keitetty vihannes. Hän näki; nainen makasi hänen jalkapohjissaan. Mutta hän hillitsi himonsa eikä lähestynyt häntä, juuri niinkuin teki vanhurskas Josef, joka kieltäytyi lähestymästä sitä egyptiläistä naista, isäntänsä vaimoa, ja niinkuin Paltiel, oikeamielisen Laish’n poika teki, hän, joka laittoi miekan itsensä ja Saulin tyttären Miikalin väliin, jota hän kieltäytyi lähestymästä.

9. Ja hän kysyi: "Kuka sinä olet, tyttäreni?" Hän vastasi: "Minä olen Ruut, palvelijattaresi. Kutsuttakoon minua palvelijattaresi yli ottamalla minut vaimoksi, sillä sinä olet minun sukulunastajani."

10. Hän sanoi: "Herra siunatkoon sinua, tyttäreni! Sinä olet osoittanut sukurakkauttasi nyt viimeksi vielä kauniimmin kuin aikaisemmin, se aikaisempi oli se, että halusit kääntyä ja myöhempi se, että teit itsesi sellaisen naisen kaltaiseksi, joka odottaa miehensä veljen kasvavan, kun et ole kulkenut nuorten miesten jäljessä harjoittaaksesi haureutta heidän kanssaan, et köyhien etkä rikkaitten.

11. Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää; kaiken, mitä sanot, teen minä sinulle. Sillä minun kansani suuren sanhedrinin portissa jokainen tietää sinut vanhurskaaksi naiseksi, ja sinulla on voimaa kantaa Herran käskyjen kuormaa.

12. Totta on, että minä olen sinun sukulunastajasi, mutta on vielä toinen sukulunastaja, joka on läheisempi kuin minä, joka on minua sopivampi toimimaan lunastajana.

13. Jää tähän yöksi; jos Tov, joka on tooran mukaan sopivampi lunastamaan sinut, huomenna lunastaa sinut, niin hyvä; lunastakoon hyvällä tarkoituksella. Mutta jollei hän halua lunastaa sinua, niin minä lunastan sinut, tämän minä sanon lupauksena Herran edessä - niin kuin olen sinulle puhunut, niin minä teen.Lepää siinä aamuun asti."

14. Niin hän lepäsi hänen jalkapohjissaan aamuun asti, mutta nousi, ennenkuin kukaan vielä voi tuntea toisensa pimeyden tähden. Ja Booas sanoi omalle palvelijalleen: "Älköön tulko tunnetuksi, että tuo nainen on tullut tänne puimatantereelle".

15. Ja hän sanoi: "Anna tänne se huivi, joka on ylläsi, ja pidä sitä". Ja Ruut piti sitä. Silloin hän mittasi siihen kuusi seah-mittaa ohria ja pani ne siihen. Herran edestä annettiin hänelle voimaa ja kestävyyttä niiden kantamiseen, ja hänelle sanottiin heti profeetallisesti, että hänen jälkeläisistään tulisi kuusi kaikkien aikojen vanhurskainta miestä, joista jokainen siunattaisiin kuudella siunauksella; David, Daniel ja hänen ystävänsä, ja Messiaskuningas. Ja Booaz meni kaupunkiin.

16. Ja Ruut tuli aamullaanoppinsa luo, joka sanoi: "Kuinka kävi, tyttäreni?" Niin hän kertoi hänelle kaikki, mitä mies oli hänelle tehnyt; Booaz kohteli häntä sen profetian mukaan, joka hänelle oli paljastettu.

17. ja hän sanoi: "Nämä kuusi seah-mittaa ohria se miesantoi minulle, sanoen: 'Et saa mennä tyhjin käsin anoppisi luo'".

18. Silloin Noomi sanoi: "Pysy kanssani talossa, tyttäreni, kunnes saat tietää kuinka taivaista säädetään, jakuinka asia päättyy; sillä mies ei suo itselleen lepoa, ennenkuin hän tänä päivänä saattaa asian hyvään päätökseen".

LUKU 4.

1. Mutta Booas meni kaupungin porttiin sanhedrinin kokoukseen ja istuutui sinne vanhinten keskuuteen. Ja katso, sukulunastaja, josta Booas oli puhunut Ruutille, kulki siitä ohitse; ja Booas sanoi: "Sinä siellä, jonka vaellus on nöyrää, poikkea tänne istumaan." Hän poikkesi ja istui siihen.

2. Senjälkeen Booas otti kaupungin vanhimpia kymmenen miestä ja sanoi: "Istukaa tähän." Ja he istuivat.

3. Sitten Booas sanoi sukulunastajalle: "Sen peltopalstan, joka oli veljellämme Elimelekillä, on Noomi, joka on palannut Mooabin maasta, myynyt.

4. Sentähden ajattelin varoittaa sinua: minä ilmoitan siitä sinulle ja sanon: osta se tässä portissa istuvan sanhedrinin kokouksen ja minun kansani vanhimpien läsnäollessa. Jos tahdot sen lunastaa sukuun, niin lunasta. Mutta ellet tahdo sitä lunastaa, niin ilmoita minulle, että saan sen tietää; sillä ei ole ketään muuta sukulunastajaa ennen sinua, ja joka elää yhtä lähellä kuin sinä. Minä olen sinusta kaukaisempi ja sinun jälkeesi minä olen lunastaja." Hän sanoi: "Minä lunastan sen".

5. Niin Booas sanoi: "Ostaessasi pellon Noomilta ostat sen myöskin mooabilaiselta Ruutilta, vainajan leskeltä, ja sinä olet velvollinen lunastamaan ja sinua vaaditaan toimimaan vainajan veljenä ja menemään hänen kanssaan naimisiin, ja sinun on pysytettävä vainajan nimi hänen perintöosassaan".

6. Silloin sanoi sukulunastaja: "Sellaisissa olosuhteissa minä en voi lunastaa sitä itselleni, koska minulla on jo vaimo, eikä minulla ole oikeutta ottaa hänen lisäkseen toista, ettei kodissani olisi riitaa ja siten minä turmelisin oman perintöosani. Lunasta sinä minun perintöosaniitsellesi, sillä ei sinulla ole vaimoakaan; minä en voi sitä tehdä."

7. Muinoin oli Israelissa lunastus- ja vaihtokauppoja vahvistettaessa tapa tällainen: riisuttiin oikeakäsine ja sen kanssa omistajuus annettiin toiselle; Israelissa oli tapana tehdä kauppoja tällä tavalla todistajien paikalla ollessa.

8. Niin sukulunastaja sanoi Booaalle: "Ojenna kätesi omistajuuden merkiksi ja otasinä se itsellesi". Ja Booazveti oikean käsineensä ja otti omistajuuden itselleen.

9. Silloin sanoi Booas vanhimmille ja kaikelle kansalle: "Te olette tänään todistajina, että minä ostan Noomilta kaiken Elimelekin ja kaiken Kiljonin ja Mahlonin omaisuuden.

10. Samalla minä olen ostanut myös mooabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, vaimokseni, pysyttääkseni vainajan nimen hänen perintöosassaan, ettei vainajan nimi häviäisi hänen veljiensä keskuudesta eikä hänen kotipaikkansa sanhedrinin portista; sen todistajat te olette tänä päivänä minua varten."

11. Niin kaikki kansa, joka oli siinä sanhedrinin portissa saapuvilla, ja vanhimmat sanoivat: "Me olemme sen todistajat. Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee onnekkaaseen taloosi, tulisi Raakelin ja Leean kaltaiseksi, jotka molemmat rakensivat isämme Israelin huoneen yhdessä niiden kahdentoista heimon kanssa. Menesty Efratassa ja saata nimesi kuuluisaksi Beetlehemissä.

12. Ja tulkoon niistä jälkeläisistä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta, sinulle suku, Pereksen suvun kaltainen, hänen, jonka Taamar synnytti Juudalle."

13. Niin Booas otti Ruutin, ja tämä tuli hänen vaimokseen. Ja hän yhtyi häneen; ja Herra antoi hänen tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan.

14. Silloin vaimot sanoivat Noomille: "Siunattu olkoon Herran nimi, joka tänä päivänä salli sinun saada sukulunastajan. Hänen nimensä tulee kuuluisaksi Israelin vanhurskaiden keskuudessa.

15. Hän on sinulle elämän eheyttäjä, ja hänestä on tuleva sinun vanhuutesi ilo, sillä miniäsi, joka rakastaa sinua, on hänet synnyttänyt, hän, joka olisinulle sinun leskeytesi aikanaparempi kuin monet lapset."

16. Niin Noomi otti lapsen, pani sen helmaansa ja rupesi sen hoitajaksi.

17. Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: "Noomille on syntynyt poika". Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä.

18. Tämä on Pereksen sukuluettelo: Perekselle syntyi Hesron.

19. Hesronille syntyi Raam, ja Raamille syntyi Amminadab.

20. Amminadabille syntyi Nahson, ja Nahson oli Juudan huoneen perheen johtaja, ja Nahsonille syntyi se vanhurskas Salma, joka on Salma Bethleheistä ja Netofasta, jonka lapset poistivat ne vartiopaikat, jotka se paha Jerobeam oli laittanut teiden varsille, ja isän ja poikien teot olivat todella kauniita.

21. Salmalle syntyi tuomari Ibzan, joka on se vanhurskas Booas, jonka ansiosta kansa - Israelin huone - vapautui vihollistensa kädestä, ja jonka rukousten tähden nälänhätä lähti Israelin maasta, ja Booaalle syntyi Oobed, joka palveli maailmankaikkeuden Herraa kokonaisella sydämellä.

22. Oobedille syntyi Iisai, jota kutsuttiin nimellä Nahash, koska hänessä ei löydetty mitään syntiä tai vikaa niin, että hänet olisi sen tähden luovutettu kuoleman enkelin käsiin, että hän ottaisi hänen elämänsä pois. Hän eli kauan aikaa, kunnes Herra muisti sen neuvon, jonka se käärme antoi Eevalle, Adamin vaimolle, että syö sen yhden puun hedelmää, hedelmää, jonka syötyään ymmärtää hyvän ja pahan. Sen neuvon kautta kaikki maan päällä kulkevat ovat tuomittuja kuolemaan, ja sen synnin tähden se vanhurskas Iisai kuoli, ja tälle Iisaille syntyi Daavid, Israelin kuningas.

Alkuperäinen: Targum; Ruut Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä