Samuelin ilmestys

Pohjatekstinä arabiankielinen teksti BNF.150, jonka transkriptio löytyy Revue de l'Orient Chrétien, vol.20 (1915-17), alkaen s.376, kirjassa myös ranskankielinen käännös. Kommentit ja muut koptin kielellä, ja tekstistä on muitakin lähteitä, joiden mukaan se on kirjoitettu koptin kielellä 900-luvulla. Sanomassa on sen verran monta lopun ajan kristittyihin liittyvää profetiaa, että katsoin suomentamisen arvoiseksi. Teksti on selvästi pohjois-Egyptin bohairinkieliseltä, kreikkalaisvaikutteiselta alueelta; sen todistaa jo ensimmäinen lausekin. Maininnat "munkeista" ovat vanhoja, ehkä vanhin tunnettu kirjoitus "munkista" on vuodelta 324, papyrus Col.7.171. Etelä-Egyptin sahidinkielinen kirjallisuus, raamattu mukaanluettuna, seuraa paremmin seemiläistä ajattelumallia. Tekstissä tuntuu olevan jälkeenpäin lisätyt alku- ja loppusanat, ja ehkä jotain pientä välissäkin, mutta tarkkaavainen lukija löytää suomennoksesta tarpeellisen. Toukokuussa 2015.

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. On vain yksi Jumala, kunnia hänelle, amen. Jumalan avulla, siunattu olkoon hän, alamme kirjoittamaan muistiin isämme Abba Samuelin, Deir-El-Kalamounin johtajan puhetta. Hän antoi tämän sanoman joistakin tapahtumista, jotka tulevat tapahtumaan Egyptin maassa arabien vallan aikana. Gregorius, El-Kais'n piispa, joka oli tullut käymään hänen luonaan parantuakseen siitä sairaudesta, joka hänellä oli, avusti meitä tämän sanoman kirjoittamisessa. Isämme Abba Samuelin oppilasta Apolloa odottaa suuri palkinto tämän sanoman lukijoilta, niiltä, jotka sitä tarkkaavat ja tekevät, mitä siihen on kirjoitettu. Kun arabien siirtolaiset olivat asettuneet Egyptiin, heitä oli vain harvoja, mutta he olivat todella anteliaita kristittyjä ihmisiä kohtaan. Tässä vaiheessa meidän veljemme alkoivat keskustella asiasta isä Abba Samuelin kanssa, kysyen häneltä, kestäisikö se heidän valtansa Egyptin maassa kauan, vai ei. Ja piispan läsnäollessa tuo pyhä mies huokaisi sydämensä pohjasta ja sanoi;

Siunattu olkoon Jumala, joka on asettanut korvat kuulemista varten, joka korottaa kansakunnan ja alentaa toisen, joka syrjäyttää ja nostaa kuninkaita. Älkää, rakkaat lapseni, uskoko, että tämä kansakunta olisi Jumalan silmissä hyvä, vaikka hän onkin antanut tämän maan heidän käsiinsä, sillä se Jumalan viisaus on tutkimaton ihmiselle, eikä kukaan voi tuntea Luojan tekoja, tai aikojen loppua, paitsi yksin hän. Minä kerron teille, lapseni, niistä monista pahuuksista, joita harhaoppiset ovat tehneet oikeaoppisille isä Dioskoruksen aikana, ja mitä he vielä tekevät, ja osa heistä karkoitti meidän isämme Dioskoruksen kaukaisille merensaarille. Irotarius istui valtaistumelleen, ja teki elinaikanaan paljon vääryyttä kristittyjä vastaan. Hän lähetti paimenia pois, hän järjesti oikeaoppisten joukkomurhan ja määräsi kokouspaikat purettaviksi. Okilianos, jolla oli vääränlainen kampaus, hänestä minun on vaiettava, koska en voi kertoa ja kuvailla kaikkia niitä sairaita tekoja, joita hän teki Jerusalemissa, enkä niitä hänen oikeaoppisten joukkomurhiaan. En voi kuvailla sitäkään, mitä se tuhooja Kabeiros El-Moukakoukiz, jonka nimeä ei edes pitäisi mainita, teki. Hän oli pahantekijä ja oikeaoppisten sortaja, joka ajoi heitä takaa paikasta toiseen, laittaen kaikki voimansa ajamaan takaa isä Benjaminia. Hän teroitti hampaansa häntä vastaan ja sanoi: - "minun on löydettävä se pitkäpartainen mies, että saan määrättyä hänet kivitettäväksi!" Sen tähden Jumala kuuli hänen valittujensa rukoukset, niiden, jotka huusivat häntä avuksi, ja lähetti heille heidän pyyntönsä mukaan tämän kansan, joka etsii kultaa eikä uskonnon harjoittamista.

Minun tekisi mieli olla hiljaa, rakkaat lapseni. En haluaisi kuvailla teille, mitä kristityt tulevat kärsimään arabien taholta silloin, kun he pääsevät valtaan. Jumala auttakoon, että te ette muistaisi heidän nimeään tänä päivänä meidän keskuudessamme, sillä tämä kansa on ylimielinen, eikä heidän nimeään tulisi mainita pyhien seurakunnassa. Voi tuota nimeä, arabien nimeä, ja heidän valtaansa, kuinka se on meidän lakejamme vastaan! Voi niitä ylimielisiä kuninkaita, jotka tulvat hallitsemaan! Voi niitä murheita, jotka kohtaavat tulevia sukupolvia, koska he tulevat toimimaan heidän tavallaan! Amen, lapseni, Herran enkeli on paljastanut minulle vaikeita aikoja ja lukemattomia murheita, joilla tämä ylimielinen kansakunta tulee alistamaan ihmisiä. En haluaisi puhua näistä arabeista tai heidän hallituksestaan, se on oleva vaikeaa, enkä haluaisi puhua aikojen lopusta, sillä kirjoitettu on: - "ei ole teidän asianne tietää aikoja ja hetkiä, koska Isä yksin on omalla vallallaan salannut nämä". Mutta teidän sielujenne kiinnostuksen tähden minä kerron muutamia yksityiskohtia, ja se, mitä minä sanon, tulee väistämättä tapahtumaan tulevaisuudessa, kun Jumalan opetukset on hylätty. Mutta varjelkoon jokainen valvova sielu itseään jäljittelemästä arabien tilaa, ja hänen sielunsa on pelastuva!

Näettekö, lapseni, tämän niin vähäisen kansan? He lisääntyvät, ja heistä tulee todella suuri kansa. Monet muutkin kansat liittyvät heihin, ja he lisääntyvät kuin meren hiekka ja heinäsirkat. Heidän valtansa vahvistuu ja heidän hallintansa laajenee moniiin maihin; itään ja länteen. He valtaavat Jerusaleminkin monta kertaa. Monet muutkin kansat sekoittuvat heihin; hebrealaiset, kreikkalaiset, edessalaiset, Jordanin asukkaat, Amid'n asukkaat, kaldealaiset, persialaiset, berbeerit, ja Sindin ja Intian asukkaat. Heidän voimansa lisääntyy paljon, ja vähän aikaa he ovat kristittyjen kanssa rauhassa. Mutta kristityt alkavat olla kateellisia heidän elämäntavoistaan, ja he alkavat syömään ja juomaan heidän kanssaan, he matkivat heitä, seuraavat heidän esimerkkiään ja alkavat irstailemaan ja harjoittamaan aviorikoksia. Heidän laillaan kristityt alkavat ottaa sivuvaimoja ja turmelevat omat ruumiinsa yhtyessään niihin naisiin, heistä tulee kapinallisia ja saastaisia, he makaavat kaltaisensa miestenkin kanssa. He varastavat, vannovat väärin ja tekevät vääriä tuomioita. He alkavat inhoamaan toinen toistaan ja johdattavat toisiaan armottomien kansakuntien käsiin. On paljon sellaista turhaa puhetta, josta on sanottu, ettei sellaista saisi lähteä heidän suustaan. He halventavat Jumalan kuvaa monilla tavoilla, joitakin kutsutaan sioiksi, toisia koiriksi ja toisia aaseiksi. Samoin kristityt naisetkin luopuvat kunnollisten naisten tavoista. He pukeutuvat Jumalaa pilkkaaviin vaatteisiin, heistä tulee hyödyttömiä, huonotapaisia, säädyttömät asiat mielessään. Myös he puhuvat pilkkaavia sanoja, ja heidän suustaan lähtee sellaista puhetta, jota ei kenenkään tulisi puhua - he pilkkaavat Jumalaakin. Lopulta he päätyvät sanomaan pelottomasti: - "minä toimin sitä Jumalaa vastaan, joka minut loi!"

Voi, kahdesti voi! Mitä minä voisin sanoa näistä teoista, jotka kiihottavat täydellistä Jumalaa vihaan? Ellei Jumalalla olisi armoa ja pitkämielisyyttä, ei hän soisi enää maailmalle aikaa. Amen, niinä päivinä kristityt ovat täynnä vääryyttä, välinpitämättömiä Jumalan asioita kohtaan ja heitä kiinnostaa vain heidän omat asiansa. Siihen aikaan he rakastavat juomista ja syömistä, he antautuvat mielihyvälle enemmän kuin Jumalan rakkaudelle. He menevät mielellään sellaisiin paikkoihin, joissa syödään ja juodaan, mutta eivät mene Jumalan seurakuntaan. He istuvat katujen varsilla ja ovat huolissaan tämän maailman asioista, mutta eivät ole millään tavalla huolissaan seurakunnan tilasta. Heille ei tule mieleenkään, että siellä luetaan Jumalan sanaa, ilman että he olisivat paikalla. Joskus Jumalanpalveluksen lopulla he saattavat käydä näyttäytymässä seurakunnassa. Jotkut tekevät sitä, mikä ei ole luvallista, keskittyen omien asioidensa hoitamiseen saarnan aikana. Seurakuntaan tullessaan heille kerrotaan, mitä siellä on luettu, ja he menevät johonkin nurkkaan lukemaan sen kohdan, ja tekevät siitä omia oppejaan. Voi, kahdesti voi! Mitä minun pitäisi sanoa, lapseni, noista ajoista ja siitä välinpitämättömyydestä, joka tulee voittamaan kristityt? Siihen aikaan luovutaan oikeamielisyydestä ja aletaan jäljittelemään maailman kansojen tekoja, heidän nimiäänkin annetaan lapsille, ja jätetään pois enkelien nimet, profeettojen nimet, apostolien nimet ja marttyyrien nimet.

He tekevät sellaistakin, josta teidän sydämenne murtuu tuskasta, jos sen teille kerron. He tietoisesti luopuvat kauniista koptin kielestä, jolla pyhä henki on usein puhunut meidän hengellisten isiemme kanssa. Lapsille opetetaan syntymästä saakka muiden kansojen kieliä ja siitä ollaan ylpeitä. Jopa papit ja munkit itsekin uskaltavat puhua arabiaa ja ovat ylpeitä siitä, ja käyttävät sitä Jumalanpalveluksissa. Voi, kahdesti voi! Mitä minä voisin sanoa? Noina päivinä sanan lukijat seurakunnassa eivät ymmärrä, mitä lukevat tai mitä sanotaan, koska he ovat unohtaneet sen kielen, ja heistä tulee onnettomia, kyyneleet ansaitsevia, koska he ovat unohtaneet oman kielensä ja tahtoneet puhua muiden kansojen kieltä. voi sellaista kristittyä, joka opettaa lapselleen pienestä saakka maailman kieltä ja saa hänet unohtamaan hänen isiensä kielen, sillä hän on tuleva vastaamaan rikoksestaan, niin kuin kirjoitettu on: - "vanhemmat tuomitaan lastensa tähden". Mitä pitäisi sanoa siitä laiskuudesta, joka voittaa kristityt? He syövät ja juovat pyhäkössä ilman Jumalan pelkoa, Jumalan huoneen kunnioitus unohdetaan, sillä ei ole enää mitään arvoa heidän silmissään. Sen ovet suljetaan, eikä siellä näy edes osittain viisasta. Seurakunnan tehtävistä ei välitetä ja ne jäävät toteuttamatta. Siihen aikaan te näette pappeina sellaisia miehiä, jotka eivät vielä ansaitsisi edes olla ihmisten edessä lukemassa ääneen. Monet kirjat jäävät käyttämättömiksi, koska kukaan heidän keskuudessaan ei välitä kirjoista, tai heidän sydämensä on mielistynyt vierasmaalaisten kirjoihin. Monet marttyyrit unohdetaan, koska heidän elämänkertansa katoavat, eikä niitä enää löydetä. Ne harvat elämänkerrat, jotka löytyvät, jos niitä luetaan, enemmistö ei ymmärrä niitä, koska he eivät tunne sitä kieltä. Siihen aikaan monet kirkot raunioituvat, ne jäävät autioiksi juhlien aattoina, ja sunnuntain aattonakin. Meidän pelastustamme varten on neljäkymmentä kirjaa, mutta kukaan ei enää osaa lukea niitä. Ei ole ketään lukemassa kansalle, että he saisivat opetusta, koska kristityt ovat unohtaneet sen kielen, eivätkä enää ymmärrä lukemaansa, eivätkä edes osaa sitä kaivata. Lukijatkaan eivät itse ymmärrä. Samoin käy Arsinoessa, siinä suuressa Fayomiin kuuluvassa kaupungissa, samoin sen maaseuduilla, missä noudatetaan Kristuksen lakeja. Ne ihmiset, jotka ovat kuuluisia kirjoistaan, voimallisia Jumalan tuntemisessa, joille koptin kieli on kuin makea hunaja heidän suussaan, jotka levittävät ympäristöönsä tuoksuaan hajuveden lailla, koska he lausuvat koptin kieltä niin kauniisti, luopuvat tästä kielestä puhuakseen arabien kieltä, ja ovat siitä ylpeitäkin, siihen pisteeseen saakka, ettei heitä enää tunnisteta kristityiksi, vaan päinvastoin heitä luullaan berbeereiksi. Sahidit, jotka vielä tuntevat ja puhuvat koptin kieltä, joutuvat pilkatuiksi ja halveksituiksi omien kristittyjen veljiensä taholta, jotka käyttävät arabiaa.

Voi, kahdesti voi! Kuinka surkeaa se onkaan, kuinka murheellisia ovat ne teot, joita kristityt harjoittavat niinä aikoina! Kertoessani näitä teille, minun sydämeni oikeasti kärsii, silmäni vuotavat kyyneleitä ja ruumiini vapisee. Tuleeko teille mieleen suurempaa sielun tuskaa kuin se, että joutuu näkemään, kuinka kristityt luopuvat omasta ihanasta kielestään ja ylpeilevät arabien kielestä ja heidän nimistään? Amen, minä sanon teille, lapseni, että nuo, jotka luopuvat pyhien nimistä antaakseen lapsilleen vieraita nimiä, näin toimivat jäävät pyhien siunauksen ulkopuolelle, ja joka uskaltaa puhua rukoushuoneella maailman kieltä, hän ajautuu pois meidän pyhien isiemme opetuksista.

Siihen aikaan ihmiset harjoittavat vakavia syntejä, eikä ole ketään heitä ojentamassa, heitä opettamassa tai säälimässä, sillä he kaikki tekevät syntiä, niin vanhukset kuin opettajatkin. Isä saa selville poikansa rikkomukset, eikä nuhtele häntä, ja vaimon mielestä on hyvää hänen tyttäressään se, mikä on oikeasti pahaa. Ei ole mitään nuhtelua, vaan syntiä tehdään yhdessä, koska synti ei enää kosketa tai huoleta kristittyjä, vaan päinvastoin, siitä löytyy suloisuus, koska he ovat vailla opettajia. Siksi he vain lisäävät syntiä synnin päälle, eikä ole ketään ojentamassa ja opettamassa, vaan jokainen etsii vain omaa etuaan. Pappi ei nuhtele synnistä. Suuri ei opeta vähäistä, eikä vähäinen tottele suurta, koska seurakunnan ja meidän pyhien isiemme säännöistä luovutaan. Jopa ne säädetyt ja tunnustetut paastopäivät hylätään. Ne, jotka paastoavat, eivät saa ahneutensa tähden sitä paastoa suoritetuksi, jopa rohkaistaan toisia aterioimaan heidän kanssaan, koska jokainen tekee omia sääntöjään omien himojensa mukaan. On oleva joitakin, jotka teeskentelevät ja hakevat ihmiskunniaa, ja he rikkovat paaston ennen säädettyä aikaa, ja ennen kuin varjo saavuttaa sen kuun vaihtumisen mitan. Seurakunnassa on huoletonta ja välinpitämätöntä käytöstä, keskustellaan aivan turhista asioista niitä paisutellen, ilman mitään ymmärrystä, eikä muisteta, että Jumalan ruumis on siinä lautasella, että hänen verensä on siinä alttarin maljassa. Päinvastoin, tämä kauhistuttava salaisuus on heille viihdettä. Jos joku heistä intoutuu kiivailemaan Jumalan puolesta niin, että sanoo jonkin opettavan sanan kirjoituksista, häntä pidetään heti vihollisena, ja leijonien lailla muut avaavat suunsa häntä vastaan.

Myös naiset antautuvat seurakunnassa kaikenlaisiin juoruamisiin ja välinpitämättömyyteen, eikä kukaan nuhtele heitä, vaikka pyhä apostoli Paavali sanoi: - "nainen olkoon vaiti seurakunnassa ja pää peitettynä". Papit itse saavat kokea syrjintää ja häirintää. Terveitä oppeja ei enää totella. Jos joku istuutuu lausumaan jotain opetuksen sanoja, se tehdään välinpitämättömästi, armahtamatta kansaa, ja niin tehdessään he kiihottavat Jumalan vihaa heitä vastaan, koska he ovat luopuneet seurakunnan kirjoituksista ja meidän hengellisten isiemme opetuksista. Ja Jumala johdattaa heidät arabien vallan ja vihan alle, jotka saavat heidät käymään läpi valtavia menetyksiä, he murskaavat heidät suurilla veroilla, joita he eivät kykene kestämään, ja näin heidät alennetaan köyhyyteen. Arabit turmelevat kaikki sen maan teot, sen heidän ikeensä raskauden tähden. Leskille ja orvoille aiheutetaan suurta vahinkoa, vanhuksia pilkataan, neitsyitä ajetaan takaa ja koteihin hyökätään verojen tähden. Kristittyjen uskoa halveksitaan, eikä papeista tai munkeista välitetä, syödään, juodaan ja tanssitaan seurakunnissa sisällä, alttarin edessä maataan naisten kanssa pelkäämättä. Jumalalle pyhitetyistä kirkoista tehdään hevostalleja, niihin viedään hevosia ja muita työeläimiä. Ne voimalliset henkivallat, jotka varjelevat seurakuntaa, poistuvat ja menevät ylös taivaisiin, kun he näkevät ne sairaat työt, joita tämä kansa tekee seurakunnissa. Monet kirkot hajotetaan maan tasalle, niiden puut ja tiilet ja kivet viedään pois ja niistä rakennetaan palatseja ja kartanoita. Paljon käytetään myös moskeijoiden rakentamiseen, pelkästään kristittyihin kohdistuvan vihan, ja heidän ylpeytensä tähden. Mutta ne pyhät marttyyrit, jotka tulevat näkemään tämän tapahtuvan niissä paikoissa, joissa he tulevat kärsimään, tuovat valituksensa tätä kansaa vastaan Jumalalle sanoen: - "Herra, sinä, joka olet se oikea tuomari, tuomitse meidän ja tämän kansan välillä, joka harjoittaa tällaisia tekoja meidän seurakuntiamme vastaan. Sinä armon Jumala, käy tuomiolle heidän kanssaan, ja anna heille heidän tekojensa mukaan." Tässä ajan vaiheessa Jeesus Kristus, se Isän sana ja hänen ainoa poikansa, on virvoittava heidän sydämensä ja lohduttava heitä sanoen: - "kärsivällisyyttä, te minun rakkaani ja uskolliseni, odottakaa ajan täyttymystä. Ne heidän tekonsa, joiden todistajia te olette, ovat minun kansani syntien tähden, koska he ovat hylänneet minun käskyni ja säädökseni, tullakseen tämän kansan kaltaisiksi. Siksi he ovat vallassa kunnes se aika täyttyy." Silloin ne pyhät marttyyrit lakkaavat tätä rukoilemasta, ja odottavat kärsivällisesti sen kansan loppua.

Tietäkää siis, lapseni, että tämä kansa tulee tekemään suuren määrän vääryyttä ja laittomuutta Egyptin maassa. Sen valta vahvistuu valtavasti, sen ies painaa kuin rauta ja se kansa lisääntyy heinäsirkkojen lailla, se saa alistettua valtaansa useita kansoja, ja sen laittomuus tulee suuresti lisääntymään Egyptin maassa, niin että sen kautta koko maa turmeltuu. Syödään, juodaan ja viihdytellään itseään, pukeudutaan kuin juhlaan ja ylistetään itseään sanoen: - "mikään kansa ei koskaan voita meitä!" Maa alistetaan kirjanpidolle ja sitä rangaistaan veroilla, tämän seuruksena eläminen on kohtuuttoman kallista. Suuri määrä menehtyy nälkään ja jää maahan, kenenkään antamatta heille sitä viimeistä hautausta. Ne, jotka lepäävät yön kodeissaan, löytävät aamulla herätessään kolme velkakirjettä oveltaan, jokainen vaatien jotain veroa. Tässä ajan hetkessä tuhoutuu suuri määrä tärkeitä kaupunkeja ja maakuntia. Muistomerkit ja satamat turmellaan, ja tämä puista ja puutarhoista rikas Egyptin maa muuttuu hedelmättömäksi suola-aavikoksi, arabien maalle asettamien verojen kohtuuttomuuden tähden. He muodostavat ylimielisen ja armottoman kansan. Heidän ikeensä painaa kuin rauta. He käyttävät kaikkea hyväksi kullan ahneudessaan, ihmisistä tehdään väestönlaskentaa, suurista ja vähäisistä, ja heidän nimensä kirjoitetaan luetteloihin ja heistä vaaditaan henkilöveroa. Asukkaat joutuvat myymään vaatteensa ja omaisuutensa saadakseen niitä veroja maksettua, ja kaikkea, mitä he omistavat, viedään keksityillä syillä, ja ihmisiä sorretaan. Kansa siirtyy kaupungista ja maakunnasta toiseen, etsien rauhaa, mutta sitä löytämättä. Kaikissa näissä ahdingoissa he kuitenkin pysyvät siinä sydämen paatumuksessa, ymmärtämättä Herran ojennusta, he eivät tee parannusta eivätkä etsi opetusta seurakunnalta. Päinvastoin, he lisäävät syntejään, koska kristittyjen ylpeys lisääntyy niinä päivinä paljon. He korottavat itseään, jotkut toista enemmän, ja juoruilevat toisistaan. He pilkkaavat sen pyhän kirjan sanoja, joka on Jumalan hengestä. Jopa papit ja munkit ja sen pyhän alttarin palvelijat tekevät samaa. He ylistävät itseään ja sanovat: - "meillä on enemmän ansioita kuin isillämme". He unohtavat, että kirjoitettu on: - "ihmisen ylpeys on kauhistus Herran edessä". Näitä tehdessään, silloinkin tuo kansa alistaa heitä ja saa heidät kärsimään paljon. Se on seurausta siitä, mitä on kirjoitettu: - "jos he halveksivat minun opetuksiani, eivätkä pidä minun käskyjäni, minä korjaan heidän virheensä kepillä ja laiskuutensa sauvalla". Rukoilkaa siis, lapseni, ettei se, mitä näin on psalmien kirjaan kirjoitettu, täyttyisi meitä vastaan. Rukoilkaamme Herraa, ettei hän lopussa hylkäisi tätä kansaa, vaan kääntäisi hänen vihansa armoksi ja hänen suuttumuksensa siunaukseksi, että hän oikealla ajalla kääntäisi kasvonsa hänen kristityn kansansa puoleen, että hän muistaisi morsiantaan, seurakuntaa, että hän lähettäisi heille taivaallisen apujoukon, ettei hän kohtelisi heitä heidän syntiensä mukaan, eikä tallaisi heitä maahan heidän vääryyksiensä mukaan. Ja nyt minä kehotan teitä, rakkaat lapseni, ja minä nöyrästi pyydän niitäkin, jotka tulevat teidän jälkeenne, aikojen loppuun saakkaa, pitäkää huolta sieluistanne, älkääkä antako kristittyjen puhua arabiaa näissä paikoissa, sillä sellainen on aiheena siellä suurella tuomiolla. Monet todellakin uskaltavat käyttää arabiaa alttarillakin. Voi, kahdesti voi näitä! Minä kuulin erään sellaisen, vanha mies, Jumalan palvelemiseen antautunut, hengellä vaatetettu, pyhityksessä edennyt. Hän vastasi minulle kun minä kysyin häneltä noiden kansojen kuninkaista: - "katso, poikani Samuel, ja ymmärrä, mitä minä sanon; siihen aikaan, kun kristityt uskaltavat puhua toisen kansan kieltä alttarin lähellä, he pilkkaavat pyhää henkeä ja pyhää Jumalaa, siihen aikaan, voi kristittyjä, voi, seitsemästi voi!Lapseni, jos minä alkaisin kertomaan tämän pyhän vanhuksen puheita, minun kertomukseni pidentyisi liikaa, mutta minä en sitä tee, koska se, mitä on sanottu, saa riittää. Ymmärtäkää, jos jollain on ymmärtävä sydän! Joka varjelee itsensä arabien teoilta eikä jäljittele heitä, pelastaa sielunsa.

Kun se pyhä vanhus oli puhunut nämä kertomukset, hän kääntyi isä Apollon puoleen, ja kaikkien veljien puoleen, sanoen meille; te olette juuri korvillanne kuulleet jotain siitä koetuksesta, joka on tuleva kohtaamaan tulevia sukupolvia, jotka uskaltavat muutella pyhiä kirjoituksia ja meidän isiemme terveitä oppeja. Minä olen tehnyt teille tiettäväksi sitä koetusta, jota he joutuvat käymään läpi. Myös te, rakkaat lapseni, valvokaa ja olkaa varuillanne, sillä autuus ja siunaukset ovat niitä varten, jotka valvovat ja pitävät huolta. Valvokaa, ja olkaa varuillanne, koska autuus ja siunaukset ovat niiden kanssa, jotka toimivat apostolien säädösten mukaan. Rakkaat lapseni, olkaamme koko ajan valmiit pakenemaan sen riivaajan ehdotuksia, älkäämme suratko sydäntemme ja ruumiidemme taipumuksia, sillä se riivaaja eksyttää sydämen, ja heittelee sinne omia ajatuksiaan ja omia taipumuksiaan. Paetkaamme niitä taipumuksiamme, ja Kristus on täyttävä meidät hänen iankaikkisen kuningaskuntansa siunauksilla. Varokaa, rakkaat lapseni, sitä välinpitämättömyyttä, sillä se on kaikenlaisten murheiden juuri, joka tuottaa todella huonoa satoa. Valvokaa, lapseni, ja paetkaa himoja, sillä ne pimentävät järjen. Himo estää ihmistä ymmärtämästä Jumalan käskyjä, tekee hänet muukalaiseksi pyhälle hengelle ja estää häntä heräämästä Jumalan tuntemiseen.

Varokaa, rakkaat lapseni, murehtimasta liikaa, sillä se tekee ihmisestä muukalaisen niille paratiisin siunauksille. Varjelkaa itseänne saastaisuutta vastaan, sillä se vihastuttaa Jumalaa ja hänen enkeleitään. Varjelkaa itsenne ylpeydeltä, sillä se on kaikkien pahuuksien alku, ja se siirtää ihmisen pois Jumalasta. Varjelkaa itsenne turhuudelta ja vallan tavoittelulta, sillä nämä kaksi lankeemusta pilaavat ihmisen kaikki ponnistelut, ja saa hänet menettämään ne Jumalan silmissä. Valvokaa, rakkaat lapseni, älkääkä olko arkoja hyvien tekojen harjoittamisessa, sillä joka on arka, heikkosydäminen, sen sijasta antaa tilaa laiskuudelle ja täyttää siten itsensä kaikella synnillä. Jos te olette arkoja, jos taistelette peläten, te ette tottele ohjeita ja tulette laiskoiksi, kun on kyse rukouksesta ja tekemisestä. Vaan olkaa kuin leijonasydämiset, hylätkää jokainen sellainen ajatus, joka seisoo teitä vastaan ja paetkaa kaikkea ruumiin velttoutta, sillä laiskuus kasvaa kuin ruoho. Pysykää erossa aviorikoksista, sillä siitä on tullut monia uhreja, ja se on alentanut ihmisiä todella alas, ja jotka sen kautta heitetään helvettiin, eivät milloinkaan palaa. Varjelkaa itseänne, rakkaat lapseni, älkää menkö naisen luokse lapsen tai vauvan saamisen toivossa, sillä kun sytyke kohtaa sytyttimen, tuli syttyy ja monet pellot palavat. Varjelkaa itsenne, rakkaat lapseni, ja paetkaa kaikkia niitä pahoja tekoja, jotka säätävät ihmisen helvettiin ja johtavat häntä kärsimyksiin; tehkää niitä hyviä tekoja, jotka johtavat taivasten kuningaskuntaan, näitä ovat puhtaus, nöyryys, rukous, paasto, itsensähillitseminen, kärsivällisyys, pitkämielisyys, kestävyys, hyväntekeväisyys, siunaaminen, ihanuus, veljesrakkaus, osanotto murheisiin. Heittäkää pois itsestänne kaikki laiskuus, viha ja heikkoudet, sillä suurien nöyryytysten hinnalla meidän isämme pääsivät juoksunsa loppuun. He saivat kärsiä nälkää, janoa, he ehdottomasti pidättäytyivät kaikesta viinistä, sillä epänormaalit himot syntyvät ihmisen ruumiinjäsenissä liiasta viinistä. Viini kiihottaa himoja, aiheuttaen sopimattomia, ja se on sitä, mikä vahingoittaa lihan ruumista. Liika viinin käyttö yleisesti murehduttaa pyhää henkeä, ja meidän isämme kyllä tunsivat ne viinin aiheuttamat murheet alusta asti. Pysykää siis siitä erossa. Mutta vähäisissä annoksissa sitä voidaan käyttää ruumiin lääkitykseen, sillä jos sillä suurella, itsensä hillitsevällä Timoteuksella oli lupa ottaa vähän viiniä vatsansa ja monien sairauksiensa tähden, niin minäkin ohjeistan nuoruuden voimissa olevia ja niitä, jotka joutuvat kärsimään paljon. Amen, lapseni, on viisasta olla kaikkeen valmiina, ja nöyryydestä on paljon hyötyä, sillä joka alentaa sydämensä, on sen pelastava, hän saa sen tulemaan pelastuksen satamaan, ja sitä ravitaan taivaallisen Jerusalemin siunauksilla. Ja nyt minä kehotan teitä huolella ja käskyvallalla omistamaan ja laittamaan käytäntöön kaikki ne neuvot, jotka minä olen antanut, ja kaikki ne säädökset, jotka teille ovat siirtyneet. Muistakaa, lapseni, opastaa kaikkia heidän jälkeensä tulevia, tulevien sukupolvien loppuun, että huolella ja innolla seuraavat sellaisia tekoja, jotka ovat sopivia sille kuninkaalliselle kutsumukselle, että olisivat sen taivasten kuningaskunnan perintöosan arvoisia. Sillä tulee aika, jolloin munkitkin veltostuvat ja alkavat viihdyttää itseään, ja heidän tähtensä maailma alkaa pilkkamaan kuninkaallisia asioita, he hylkäävät kirjoitukset ja säädökset [tässä välissä käsikirjoitus tuhoutunut] ... niiden kautta, jotka ovat pyhällä hengellä puettuja, sen suuren Antoniuksen nimessä, isä Makariuksen nimessä, isä Pakomiuksen nimessä, ja isä Shenuten, joiden rukoukset saavat Egyptin maan kukoistamaan, he, jotka vahvistivat kirjoitukset ja velvoittivat kuninkaallisiakin niihin. Mutta me olemme jatkaneet niitä heidän hyviä tekojaan, ja me olemme kuulleet ja pitäneet heidän pyhät opetuksensa. Rakkaat lapseni, pitäkää kaikki se, mitä minä olen teille nyt kertonut, samoin kuin myös ne perustavat, kuninkaalliset asetukset, jotka teidän hengelliset isänne ovat teille asettaneet. Kertokaa niille sukupolville, jotka tulevat teidän jälkeenne, tulevina vuosisatoinakin, että pitävät sen, mitä minä olen teille tänään kertonut, pyhän apostoli Paavalin sanojen mukaan: - "olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja". Rakkaat lapseni, seuratkaa siis minua ja minun vaellustani, niin kuin minä olen seurannut omien pyhien isieni vaellusta. [...]

Varjelkaa itseänne keskustelemasta Jumalanpalveluksen aikana, koska se on suurta rikkomusta. Vaikka seurakunnassa lauletaan, ja luetaan sanaa sielujen pelastukseksi, jotkut puhuvat keskenään, mutta tietäkää, että joka puhuu seurakunnassa, on Jumalan ja hänen enkeleidensä hylkäämä. Ei hänen rukouksensa ole sovelias, eikä hän saa vastausta tottelemattomuutensa tähden; älköön kukaan toimittako ylimääräisiä asioita seurakunnassa. Säätäkää lapsiannekin teidän jälkeenne kertomaan tulevien aikojen loppuun saakka, ettei kuorossakaan tule keskustella varsinkaan tämän maailman kielellä, sillä näin toimiva ansaitsee sen kirouksen. Katsokaa, rakkaat lapseni, mitä minä puhun teille. Joka kuulee ja ymmärtää, pelastuu.

Kun hän oli sanonut nämä, me tahdoimme puhua pyhän isämme Samuelin kanssa. Niiden palvelijoiden vielä häntä kuunnellessa isä Gregorius purskahti katkeriin kyyneleisiin, että hänen vaattensakin kastuivat hänen kyyneleistään, niiden tulevien tapahtumien tähden. Silloin isä Samuel sanoi hänelle; tämä on vain yksi vähäinen rangaistus, jonka kautta Jumala rankaisee sitä sen ajan sukupolvea. Mutta jos hän kostaisi kaikki ne synnit, joita he ovat tehneet häntä vastaan, kuka voisi jäädä hänen eteensä? Niin kuin kirjoitettu on: - "jos sinä olet valveilla vääryyttä vastaan, Herra, Herra, kuka pystyy seisomaan sinun edessäsi?" On myös kirjoitettu: - "on hyvä minulle, että sinä nöyryytit minut, että pitäisin sinun käskysi", ja vielä: - "Herra rankaisi minua ankarasti, mutta hän ei antanut minua kuolemalle". Joka ottaa Herran ojennuksen kiittäen ja häpeillen vastaan, tunnistaa syntinsä, eikä siihen toiste palaa, hän pelastuu. Joka ottaa Herran ojennuksen vastaan kiitoksella ja kärsivällisyydellä, kun se tapahtuu hänelle Kristuksen tähden, pelastuu sen pyhän evankeliumin sanan mukaan: - "joka kestää loppuun asti, pelastuu". Ja joka on kärsimätön ja epäuskoinen, voi häntä, iankaikkisesti. Siihen aikaan todellakin monet kristityt kieltävät tuntevansa Kristuksen, sen lyhyen, katoavan, koetuksen ajan tähden. Jotkut kieltävät tuntevansa hänet niiden vaikeuksien tähden, joita heille on tuleva, ja koska he eivät löydä ketään heitä opastamaan, tai lohduttamaan heitä heidän murheissaan. Heiltä riistetään pois se opetuksen apu. Monet lankeavat pois muodissa olevien asioiden voitettua heidät, niiden, joihin heidän henkensä kiintyy, kenenkään vastustamatta; nämä lankeavat pois. Toiset lankeavat pois siksi, että he ovat mielistyneet vain syömiseen ja juomiseen. Toiset ruumiin laiskuuden ja synnin eksytyksen tähden. Heidän veljensä ja vanhempansa eivät itke heitä, eivätkä ole surullisia heidän kohtalostaan, vaan päinvastoin, he löytävät heidän seurastaan turhuutta, alkavat syömään ja juomaan heidän kanssaan, ja kun he sen jälkeen alkavat olla heille kateellisia, he alkavat jäljittelemään heitä, ja heidän laillaan he kieltävät tuntevansa Kristuksen. Voi niitä, jotka tällaisia ovat, sillä heidän asumuksensa on oleva helvetissä, se iankaikkinen kadotuksen kuoppa!

Isä Gregorius sanoi hänelle: - "pyhä isä, uskotko sen viipyvän? Ja mihin saakka tällainen koettelemus kestää, ja tämän kansan valta Egyptin maassa?" Isä Samuel vastasi hänelle; Gregorius, isäni, ei kukaan tiedä päivämääriä tai aikojen vaiheita, paitsi Luoja yksin, mutta jos kristityt tekevät parannuksen ja luopuvat pahoista teoistaan, täyttävät niitä seurakunnan kirjoituksia ja pitävät niitä voimassa innolla ja oikealla mielellä Jumalan edessä, silloin Jumala säästää heitä näiltä murheilta. Mutta jos he eivät tee parannusta, nämä murheet pysyvät maassa niiden kansojen valltakauden loppuun, kunnes se viimeinen heidän kuninkaansa on tullut. Heidän viimeinen kuninkaansa on oleva nimeltään La-Samarisu, hänen nimensä numeroina on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. Ymmärtäköön se, jolla on sydän. Hän lähtee kahdesta eri kansasta. Hänen vallassa ollessaan maa on murheessa, hänen vaatteensa ovat kullan värisiä, hänellä on raivokas sielu ja hän antaa ihmisen kuolemaan yhdestä dinaristakin. Hänen aikanaan rauhaa ei ole. Hänen kasvoissaan ei ole elämän merkkejä. Hän unohtaa Jumalan pelon, ei hänelle jää siitä muistoakaan. Hän ei seuraa oman isänsäkään ohjeita, koska hän on ismaelilainen, eikä hän seuraa äitinsä neuvoja, koska hänen äitinsä on frankki. Hän rakastaa juopumusta, hän on oleva verenhimoinen, hänen valtansa alla ihmiset joutuvat käymään läpi monia murheita. Hän aiheuttaa suuria, yllättäviä joukkomurhia. Ihmisillä on suuri ahdistus niinä aikoina, ja he odottavat sitä taivaallista armoa niiden monien kärsimysten keskellä, joita ne Ismaelin lapset lakkaamatta aiheuttavat. Tämän koetuksen jälkeen Jumala muistaa hänen omaansa, niin suuresti nöyryytettyä kansaa, ja lähettää heitä vastaan kreikan kuninkaan, suuressa raivossa hän nousee rannikolle, koska enkeli Mikael ilmestyy hänelle näyssä, ja on sanova hänelle: - "nouse ja ryöstä, on sinun vuorosi, koska Herra on antanut sinulle kaiken sen maan", ja niin hän saa hallintaansa kaiken sen maan. On tapahtuva myös, että Abyssinian kuningas on aiheuttava valtavia tuhoja isiensä maassa itäisellä rannikolla. Arabit pakenevat erämaihin, joissa he olivat olleet aikaisemminkin, he pakenevat idästä sitä abyssinialaisten kuningasta, ja kreikkalaisten kuningas lyös Ismaelin lapset ja saartaa heidät Al-Hefarin laaksossa, heidän isiensä paikassa. Heidät saadaan menehtymään lännestä, ja he hukkuvat. Kauhu ja suuri pelko valtaa Ismaelin lapset ja heidän seuraajansa. Jumala johdattaa heidät kreikkalaisten kuninkaalle, joka saa heidät kulkemaan miekan terälle, ja hän ryöstää heidät, koska he ovat sortaneet maata. Oikealla tuomiolla Jumala siis johdattaa heidät kreikkalaisten kuninkaalle, joka laittaa nyt heidät käymään läpi koetuksia, todellakin sata kertaa suurempia koetuksia, kuin mitä he aiheuttivat. He saavat olla köyhyydessä, kurjuudessa, murheessa, häväistyksessä, miekalle alistettuina. Kreikkalaisten kuningas on menevä Egyptin maahan, sytyttävä tuleen sen egyptiläisten kaupungin, nimeltä Babeloun, sillä siellä ne Ismaelin lapset toteuttivat kauhistuksiaan. Hän hävittää Al-Djonfin maan, ja alistaa Ismaelin lapset orjuuteen, ja kaikenlaisiin kärsimyksiin.

Ne heistä, jotka jäävät jäljelle, pakenevat heidän isiensä erämaihin. Abyssinian kuningas menee naimisiin kreikkalaisten kuninkaan tyttären kanssa, ja tehdään rauhaa, on oleva sellainen rauha ja sellainen lepo kaiken sen maan pinnalle neljänkymmenen vuoden ajan, ettei mitään vastaavaa olla milloinkaan siinä maassa nähty. Niillä kristityillä, jotka julkisesti avaavat kirkkojensa ovet, on oleva suuri ilo, he rakentavat taloja, istuttavat viinitarhoja, pystyttävät korkeita palatseja ja iloitsevat Herrassa, heidän Jumalassaan. Voi niitä, jotka niinä päivinä kantavat maailman kansojen nimeä! Niiden neljänkymmenen vuoden kuluttua, tulee paha kuningas. Nämä merkit liittyvät häneen; vesilähteet ja joet muutetaan vereksi ja ne pysyvät juomakelvottomina hetken. Toinen merkki on, kun vauvat puhuvat kolme kuukautta syntymänsä jälkeen. Kolmas merkki on, kun satoa korjataan maasta, sieltä suihkuaa verta. Tässä ajan hetkessä viisaat pakenevat vuorille, sillä sen jälkeen tulee kansaa arabien rannikon toiselta puolelta; se Goog ja Maagog. Maa vapisee heidän edellään, ja ihmiset pakenevat vuorille, luoliin, hautausmaille, ja he kuolevat nälkään ja janoon. Tämä kansa turmelee maata viisi kuukautta. Sen jälkeen Herra lähettää enkelinsä, joka hävittää heidät hetkessä. Se kreikkalaisten kuningas on oleva vallassa vuoden ja kuusi kuukautta. Hän laittaa asumuksensa Jerusalemiin. Sen jälkeen Jumala tekee lopun hänen vallastaan, ja silloin ilmestyy se laiton, joka on se väärä Messias, joka tekee monia ihmeitä ja merkkejä turhalla mahtailulla. Jos hän vain voi, hän eksyttää jopa ne valitutkin, niin kuin kirjoitettu on. Kymmenen kreikkalaisten kuningasta palvelee hänen kanssaan ja on hänen kanssaan samassa liitossa ja he tukevat hänen valtaansa. Autuas se, joka on taisteleva häntä vastaan ja hänet voittava, sillä hän saa hallita iankaikkisesti Kristuksen kanssa tulevassa maailmassa.

Kaikki nämä asiat minä kuulin pyhän isä Samuelin suusta, minä, Apoll, hänen oppilaansa, ja minä kerroin ne teille, veljeni. Se, mitä he puhuivat salaa isä Gregoriuksen kanssa, sitä minä en kirjoittanut, koska isä Samuel käski olemaan kirjoittamatta. En halunnut kirjoittaa tuota ja tätä niille veljille, jotka ne tietävät ja kuulivat ne isä Samuelin suusta, vaan minä kirjoitan näitä tuleville sukupolville meidän isämme Samuelin käskyn mukaan. Siis, se, joka kuulee ne, ja laittaa ne käytäntöön, on pleastuva. Mutta joka ei tottele, on saava ansaitsemansa palkinnon, häntä tullaan kohtelemaan tottelemattomuutensa mukaan. Ja nyt, veljeni, tehkäämme sitä, mikä on parannukselle soveliasta, saadaksemme armon ja suosion siinä kaikkien tuomion päivässä, kun jokainen ihminen on saava tekojansa vastaavan palkinnon, olipa se hyvää tai pahaa. Ja Herra on valmistava meidät arvollisiksi löytämään armon, ja meidän syntiemme anteeksiannon... Kunnia Isälle, ja Pojalle, ja pyhälle hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti, amen, amen.

Alkuperäinen: Samuelin Ilmestys Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä