 |  |
| |
Etiopian kirkon apokryfisestä apostolien teoista ("Apostolien Teot 2"), jonka toistaiseksi ainoa tunnettu versio on E.A.W.Budgen teoksessa Contendings of the Apostles (Oxford University Press, 1935), mutta Budge kuoli kesken tekstin käännöksen viimeistelemisen. Käsikirjoituksia tästä on paljon, lähinnä etiopian kielillä ja tässä on pohjana British Museum 1600-luvun versio. Teksti vaikuttaa 400-500 -luvun tiivistelmältä laajemmasta teoksesta, joita tehtiin siihen aikaan UT henkilöiden elämästä latinan kielellä, ja määräisten artikkelien vähäinen käyttö tekstissä voisi juuri viitata latinan alkuperään. Suomennettu toukokuussa 2018.
Tästä alkaa evankelista Luukkaan kuoleman kertomus, joka tapahtui tekemt-kuun 22 (Lokakuu 19). Hänen siunauksensa ja rukouksensa olkoon hänen palvelijattarensa Walatta Madhan kanssa! (Naispuolinen kirjuri, mikä on erittäin harvinaista.)
Ja tapahtui, kun ne apostolit olivat jakaneet keskenään maailman maat, Rooman kaupunki tuli Pietarin osaksi ja muutamat oppilaat päättivät jäädä hänen seuraansa. He olivat Tiitus, Galilean maasta ja Luukas Dalmatian maasta. Kun Pietari kuoli Rooman kaupungissa keisari Neron aikana, apostolit olivat hajaantuneina ja he julistivat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kaikissa maissa. Keisari Nero ojensi kätensä Paavalia vastaan ja katkaisi hänen päänsä Roomassa, mutta Luukas pakeni keisaria ja pääsikin pakoon, ja hän saarnasi kaikissa niissä maissa ja kaupungeissa, jotka olivat sillä alueella. Hän oli Pietarin kirjuri. ja hän kirjoitti muistiin ne kaikki8 kauniit teot siellä, missä hän saarnasi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Hänen kauttaan tapahtui monia ihmeitä ja Jumala ajoi pois pahoja henkiä hänen kauttaan, ja hän paransi sairaat ja hän avasi sokeiden silmät ja rammat kävelivät, ja hän puhdisti spitaliset, ja hän sai kuurot kuulemaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Ja tapahtui, että kun sanoma hänestä levisi kaikkiin maihin, uskovat lisääntyivät niissä. Ja hän rakensi omilla käsillään monia kirkkoja ja rukoushuoneita kaikissa niissä maissa, joissa ihmiset uskoivat meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Uskovat lisääntyivät joka päivä ja he pitivät kiinni Luukkaan säännöistä ja opetuksista. Ja tapahtui, kun pakanajumalien temppelin papit näkivät sen kansanjoukon ihanuuden, saatana meni heidän sydämiinsä ja he neuvottelivat alueella asuvien juutalaisten kanssa, ja he kokoontuivat yhteen erääseen suuren sen seudun temppeliin. Tämä kokoontuminen tapahtui maskarram-kuun kahdentenakymmenentenä (syyskuu 17.). Ja tapahtui, kun he olivat yhdessä niiden juutalaisten kanssa koolla siellä temppelissä, että papit ja heidän jumalansa olivat koristellut kauniiksi ja temppelissä oli verhoja ja lamppuja ja kaikenlaista ihanaa tuoksua, ja kaikki sen kuningaskunnan ylhäiset tulivat sinne istumaan omille istuimilleen.
Sitten sen temppelin ylipappi tuli heidän luokseen ja sanoi: - "eräs mies, velho, yksi niistä kahdestatoista Galilean miehestä, ja niistä 72 jotka Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi, osoitti olemaan apostoleja hänelle, on tullut meidän kaupunkiimme ja he ovat tehneet paljon ihmetekoja ja koko Rooma on kääntynyt heidän oppiinsa heidän monenlaisten eksytystensä ja velhouksiensa tähden. Katso, keisari Nero tappoi monet heistä, mutta tämä mies, Luukas, pääsi keisaria pakoon ja on eksyttänyt paljon tämän seudun kansaa."
Silloin nousi eräs juutalainen, jonka nimi oli Iisak ja hän sanoi: - "ennen kuin tulin tähän kaupunkiin, minä elin Jerusalemissa hyvän miehen kanssa, jonka nimi oli Gamaliel. Ja sen kansan johtajina olivat Annas, Kaifas ja Aurelius. Ja he ottivat kiinni erään miehen, jonka nimi oli Jeesus ja antoivat hänelle kuolemantuomion, ja hänen naulittiin puuhun ja tapettiin, ja hänet laitettiin hautaan, mutta hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, ja juuri tämän miehen nimessä Luukas julistaa." Sitten koko se kansa vastasi yhdessä ja sanoi hänelle: - "kuinka tämä, jonka nimi oli Jeesus Kristus, nousi kuolleista?" Ja tapahtui, että kun ne kaikki jumalat, joita siinä temppelissä oli, kuulivat Jeesuksen nimen, ne kaatuivat ja hajosivat kappaleiksi. Ja kun ne papit näkivät heidän jumaltensa tuhon, he repivät vaatteensa ja repivät hiuksia päästään ja lähtivät Rooman kaupunkiin.
Ja he huusivat keisarille sanoen: - "katso, nämä miehet, joita kutsutaan Jeesuksen mukaan, tekevät paljon velhoutta!" Ja se keisari sanoi heille: - "minä olen tappanut kaikki, jotka uskovat tähän nimeen, paitsi sen yhden miehen, jota kutsutaan nimellä Luukas, ja hän pääsi pakoon minun käsistäni." Sitten se kansa vastasi ja sanoi hänelle: - "katso, hän on opetuksillaan eksyttänyt kaikki ne ihmiset, jotka asuvat meidän maassamme ja laittamalla heidät uskomaan Jeesukseen. Meidänkin kaupungissa hän paransi ne, jotka olivat sairaita, sairaudesta riippumatta, ja hän paransi suuren kansanjoukon." Ja tapahtui, että kun keisari kuuli nämä sanat, hän oli todella vihainen ja puri hampaitaan yhteen, ja hän käski yhtä sotapäälliköistään menemään kahdensadan sotilaan kanssa sinne, missä Luukas oli ja tuomaan hänet hänen eteensä.
Luukas oli istumassa ja opettamassa kansanjoukolle evankeliumin käskyjä, ja kun hän oli lopettanut keskustelunsa, ihmiset hajaantuivat omiin töihinsä. Sitten se pyhä mies nousi ja lähti meren rannalle, ja hän löysi sieltä vanhuksen istumassa ja hankkimassa kalaa. Ja hän sanoi hänelle: - "minä sanon sinulle, kalastaja, tule luokseni, ja minä kerron sinulle, mitä sinun tulee tehdä", ja kun tuo vanha mies oli tullut hänen lähelleen, hän näki hänen kasvoistaan Jumalan armon ja hän kaatui maahan ja kumarsi häntä. Silloin tuo pyhä mies nosti hänet ylös ja sanoi hänelle: - "katso, keisari on lähettänyt minun luokseni sotapäällikön sotilaiden kanssa viedäkseen minut hänen luokseen, ja katso, minä tiedän, että hän on käskenyt heitä tappamaan minut, ja minun on täytettävä Jumalan tahto. Ota tämä kirja ja laita se asuntoosi puhtaaseen paikkaan, ja se opettaa sinulle elämän tien." Ja se vanha mies otti häneltä sen kirjan uskossa ja Jumalan voima laskeutui hänen päälleen. Hänen nimensä oli Silas ja hän oli rohkea mies, ja Jumalan valitsema, ja hän julisti evankeliumia koko siinä maassa.
Kun Luukas vielä keskusteli tätä, keisarin sotilaat tulivat ja ottivat hänet kiinni, ja hän meni heidän kanssaan Roomaan, ja tuli keisarin luokse. Hänet oli laitettu kahleisiin, mutta hän siunasi Kaikkivaltiaan Jumalan nimeä sydämessään. Sitten se keisari käski heittää hänet vankilaan seuraavaan aamuun saakka. Ja tapahtui, että kun aamu tuli, hän määräsi, että hänet on tuotava hänen eteensä ja hänen on seisottava kahleissa, mutta Luukas ei lakannut koko aikana ylistämästä Jumalaa, ja hän sanoi: - "minä kiitän sinua, minun Herrani Jeesus Kristus, koska olet katsonut minut arvolliseksi tähän kunniaan." Kun Luukas oli tullut keisarin eteen, hän sanoi hänelle: - "oletko sinä se Luukas, joka olet turmellut kaikki Rooman kaupungit ja estät jumalien palvelemista noituutesi kautta?" Luukas vastasi ja sanoi hänelle: - "meidän Herramme ja Lunastajamme Jeesus Kristus sanoi evankeliumissa, jos teidät ajetaan yhdestä kaupungista, menkää toiseen. Siunattuja olette te, kun teistä puhutaan kaikenlaista valhetta minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on oleva suuri taivaassa. Isäni Pietarin teot olivat hyviä ja häneltä minä olen nämä oppinut. Mitä tulee noituuteen, siitä en tiedä mitään, mutta minä tunnen minun Herrani Jeesuksen Kristuksen nimen." Ja keisari sanoi niille kuningaskuntansa miehille, jotka olivat koolla hänen ympärillään: - "minun valtaistuimeni edessä ei mainita Jeesuksen nimeä!" - ja heti kaikki ne veistetyt patsaat ja epäjumalat, joita keisari piti jumalina ja joita oli valtaistuimen ympärillä, sortuivat vauhdilla. Ja tapahtui, että kun keisari ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan, näkivät sen voimallisen teon, jonka Luukas teki, he huusivat ja sanoivat: - "ajakaa tämä mies pois meidän maastamme!"
Ja sillä hetkellä keisari käski, että Luukkaan on seisottava ruoskittavana, ja häntä on hakattava nahkaruoskilla kunnes hänen verensä virtaa maahan veden lailla. Sitten keisari käski heitä leikkaamaan poikki hänen oikean kätensä ja käsivartensa, ja heti tuli miekkamies, ja löi hänen oikeaan käteensä ja käsivarteensa, ja leikkasi ne pois. Ja keisari sanoi Luukkaalle: - "onko tämä se käsi, jolla sinä kirjoitit kirjoja ja eksytit Rooman, ja minun kuningaskuntani kansalaiset?" Ja Luukas sanoi hänelle: - "älä kuvittele, etteikö minun Jumalallani olisi voimaa, sillä minä näytän sinulle hänen voimansa." Ja hän rukoili ja sanoi: - "minun Herrani Jeesus Kristus, jonka maailma on hylännyt ja jota me olemme seuranneet, sinä olet sielujen pelastaja. Sinä et tahdo, että minusta lähtee tietoinen tai tiedostamaton vääryys. Koska minä olen ihminen, tee sinä sen tähden tämä voimallinen teko, jota minä pyydän tekemään, sillä minä olen synnintekijä, mutta sinun pyhän nimesi tähden ja sinun korotetun voimasi tähden tee tämä, etteivät kansanjoukot sanoisi: - "missä on heidän Jumalansa?". Suo tämä armon teko palvelijallesi ja paranna hänen kätensä ja tulkoon se sellaiseksi kuin se oli ennenkin, sillä sinun on kunnia ja voima, ikuisesti, amen." Sitten rukouksen päätyttyä hän ojensi vasemman kätensä, ja tarttui sillä siihen oikeaan käteensä, joka oli leikattu irti, ja asetti sen entiseen paikkaansa, ja meidän herramme Jeesuksen kristuksen voimasta se se parani ja tuli jälleen eläväksi.
Ja tapahtui, kun keisari ja kaikki ne, jotka olivat istumassa hänen kanssaan, näkivät tämän ihmeellisen asian, he ihmettelivät ja sanoivat: - "katsokaa, kuinka voimallinen noita!" Ja Luukas sanoi hänelle: - "herrani, en ole mikään noita, ja minun Jumalani varjelkoon minua, ettei minusta tule sellaista! Mutta minä haluan sinun tietävän minun Herrani Jeesuksen Kristuksen voiman, ja sen, että minä en halua tämän maailman kuolemaa." Sitten Luukas otti vasemalla kädellään kiinni oikeasta kädestään, ja irrotti sen uudelleen. Kun Anatolius, yksi keisarin prefekti, näki tämän ihmeen, hän ja hänen vaimonsa, ja hänen talonsa miehet ja kaikki hänen palvelijansa, yhteensä 287 sielua, uskoivat meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Ja keisari käski palvelijoitaan kirjoittamaan heidän nimensä ja määräsi heidät kaikki teloitettavaksi yhtenä päivänä, ja tämä määräys toteutettiin tekemt-kuun 22. päivänä (Lokakuu 19). Sen jälkeen keisari käski, että Luukkaan pää on katkaistava ja laitettava tummaan karvasäkkiin, säkki täytettävä hiekalla ja heitettävä mereen.
Kun tämä siunattu mies oli kuullut tämän käskyn, keisarin palvelijat veivät hänet merelle, että he voisivat katkaista hänen päänsä, ja hän sanoi sotilaiden johtajalle: - "minä pyydän sinua hänen kauttaan, joka on suurin, ja hänen kauttaan, joka on vähäisin keskuudessanne, olemaan kärsivällinen kanssani vielä hetken, kunnes olen rukoillut minun Jumalaani." Sitten hän rukoili sanoen: - "minun Herrani Jeesus Kristus, joka loit kaiken viisaudellasi ja sinun tahtosi mukaan, siis taivaat ja maan ja meren, ja kaiken, mitä niissä liikkuu, suo palvelijallesi voima ja armo, ja syntien ja rikkomusten anteeksianto, ja anna minun periä osa yhdessä isäni Pietarin kanssa."
Ja tapahtui, kun tämä pyhä mies oli päättänyt rukouksen, yksi sotilaiden johtajista, joka oli toisesta silmästään sokea, lähestyi häntä ja tuli leikkaamaan hänen päätään irti ennen kuin hän oli päättänyt rukouksensa, ja tämän tähden hän näki sillä sokealla silmälläänkin, ja hän kaatui alas ja sanoi tuolle pyhälle miehelle: - "anna minulle anteeksi, sinä hyvän Jumalan palvelija, sillä minä olen pilkannut sinua." Ja toinen sotilas veti esiin miekkansa ja löi sillä Luukasta päähän ja leikkasi sen irti ruumiista. Ja hän leikkasi pään poikki myös siltä sotilaalta, joka oli uskonut, ja näin se sotilas ja Luukas päättivät todistamisensa yhdessä. Ja sen pyhän ruumis laitettiin karvasta tehtyyn säkkiin ja heitettiin mereen, mutta Jumalan käskystä aallot huuhtoivat sen eräälle saarelle, ja eräs Jumalaan uskova mies löysi sen ja otti pois vedestä ja hautasi sen hienoissa kankaissa. Luukkaan todistaminen loppui tekemt-kuun 22. päivä, keisari Neron aikana. Kunnia Jumalalle, ja meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle, amen, hallelujah.
Alkuperäinen: Luukkaan Kuolema Tuomas Leväsen sivuilla.Sivuston asetukset:
Pelkistetyllä tavalla tuoda esille tapahtumia lopunajassa, Jumalan armolahjasta ja pelastuksesta Jeesuksessa uppoutumatta kovin syvälle teologiseen suohon.
Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut
Ei mitään uutta auringon alla, se mitä ennenkin on ollut vastakin on oleva. Mitä me opimme historiasta? Sen, ettemme opi siitä mitään.
...ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi Joh.8:31-32
