Free Web space and hosting - jesusanswers.com : or

Gaadin testamentti

Gaadin tallennettu testamentti, mitä asioita hän puhui pojilleen elämänsä 127. vuotena sanoen: Minä olin seitsemäs Jaakobille syntynyt poika, ja olin urhea laumojen hoitaja. Minä vartioin laumaa yöllä, ja aina, kun leijona tuli, tai susi, tai leopardi, tai karhu, tai mikä tahansa villipeto laumaa vastaan, minä ajoin sitä takaa ja käteni tarttui sen jalkaan, ja pyöräyttäen ympäri minä sekoitin sen pään ja heitin sen kauas ja tapoin sen. Joosef ruokki laumaa kanssamme noin kolmenkymmenen päivän ajan, ja heikkona hän sairastui kuumuudesta. Ja hän palasi Hebroniin isänsä luokse, joka laittoi hänet makaamaan lähelleen, koska hän rakasti häntä. Ja Joosef kertoi isällemme, että Zilpan ja Bilhan pojat tappoivat pedoista parhaat ja söivät niitä Juudan ja Ruubenin tietämättä. Sillä hän näki, että minä otin lampaan karhun suusta pois ja tapoin sen karhun, ja sen lampaankin minä tapoin, ja olin surullinen liittyen siihen, että se ei voinut enää elää, ja me söimme sen, ja hän kertoi isällemme. Ja tuosta asiasta minä suutuin Joosefille siihen päivään saakka, kun hänet myytiin Egyptiin. Ja vihan henki oli minussa, ja minä en halunnut nähdä tai kuulla Joosefia. Ja hän nuhteli meitä vasten kasvoja siitä, että söimme laumasta ilman Juudaa. Ja mitä ikinä hän kertoikin isällemme, hän uskoi häntä.

Minä tunnustan nyt syntini, lapseni, että usein tahdoin tappaa hänet, koska vihasin häntä kuollakseni, eikä minussa ollut lainkaan armoa häntä kohtaan. Lisäksi minä vihasin häntä vielä enemmän hänen uniensa tähden, ja olisin hävittänyt hänet elävien maasta, niin kuin vasikka hävittää ruohon maasta. Siksi minä ja Juuda myimme hänet ismaelilaisille kolmestakymmenestä kultapalasta, ja niistä kymmenen me piilotimme ja näytimme ne kaksikymmentä veljillemme, ja niin petollisuuteni kautta minä oli täysin sidottu hänen tuhoonsa. Ja minun isieni Jumala johdatti hänet käsistäni, että en tekisi pahuutta Israelissa.

Ja nyt, lapseni, kuulkaa totuuden sanoja tehdäksenne vanhurskautta, ja kaikkea Korkeimman lakia, älkääkä menkö harhaan vihan hengen kautta, sillä se on pahaa kaikissa ihmisten teoissa. Mitä ikinä ihminen tekeekin, sitä vihaaja inhoaa. Vaikka hän tekee työtä Herran lain puolesta, hän ei ylistä häntä, vaikka hän pelkää Herraa, ja saa mielihyvää siitä, mikä on vanhurskasta, hän ei rakasta häntä, hän halveksii totuutta, hän kadehtii häntä, joka tekee tiensä suoraksi, hän iloitsee pahan puhumisesta, hän rakastaa ylpeyttä, sillä viha on sokaissut hänen sielunsa, aivan kuten myös minä suhtauduin Joosefiin.

Pitäkää siis huoli vihasta, lapseni, sillä se tekee pahaa itse Herraa vastaan, sillä se ei kuule Hänen käskyjensä sanoja liittyen lähimmäisen rakastamiseen, ja se tekee syntiä Jumalaa vastaan. Sillä jos veli kompastuu, se haluaa heti julistaa sen kaikille ihmisille, ja vaatii, että hänet on tuomittava siitä ja rangaistava ja tapettava. Ja jos se on palvelija, se syyttää häntä hänen herralleen, ja kaikilla murheilla se suunnittelee pahaa häntä vastaan, jos vaikka olisi mahdollista tappaa hänet. Sillä viha tekee työtään kateudessa, se sairastuttaa kateudella niitä vastaan, jotka menestyvät hyvän tekemisessä, kun se näkee tai kuulee siitä. Sillä niin kuin rakkaus voi jopa palauttaa kuolleet elämään, ja kutsua takaisin ne, jotka on tuomittu kuolemaan, niin viha tappaa elävät, ja jotka ovat rikkoneet pikkuasioissa, niiden se ei anna elää. Sillä vihan henki tekee työtä yhdessä saatanan kanssa hengen kiireiden kautta kaikissa asioissa ihmisen kuolemaan saakka, mutta rakkauden henki tekee työtä yhdessä Jumalan lain kanssa kärsivällisyydellä ihmisten pelastukseen saakka.

Viha on pahaa, koska se on jatkuvasti valehtelemisen kanssa, puhuen totuutta vastaan ja se tekee pienet asiat suuriksi ja kiinnittää huomion pimeyteen niin kuin valoon, ja kutsuu makeaa karvaaksi ja opettaa pahan puhumista ja sotaa ja väkivaltaa ja ylenmäärin kaikkea pahaa, ja se täyttää sydämen paholaismaisella myrkyllä. Ja näitä asioita minä sanon kokemuksesta, lapseni, että pakenisitte vihaa ja tarttuisitte kiinni Herran rakkauteen. Vanhurskaus heittää vihan pois, nöyryys tuhoaa vihan. Sillä hän, joka on vanhurskas ja nöyrä, häpeää väärän tekemistä, kenenkään nuhtelematta paitsi oman sydämensä, sillä Herra katsoo hänen aikomuksiaan. Hän ei puhu ketään vastaan, sillä Korkeimman pelko voittaa vihan. Sillä peläten loukkaavansa Herraa, hän ei tee mitään väärää yhdellekään ihmiselle, ei edes ajatuksissaan. Nämä asiat minä opin viimeisenä, sen jälkeen, kun olin katunut Joosefiin liittyen. Sillä todellinen jumalallinen katumus tuhoaa epäuskon ja ajaa pois pimeyden ja valaisee silmät ja antaa viisauden sielulle ja opastaa mielen pelastukseen, ja ne asiat, joita ei opita ihmiseltä, se tietää katumuksen kautta. Sillä Jumala toi ylleni sydämen sairauden, ja ellei isäni Jaakobin rukouksia olisi kuultu, henkeni lähtö olisi tuskin epäonnistunut. Sillä minkä asioiden kautta ihminen rikkoo, niiden samojen asioiden kautta häntä myös rangaistaan. Sillä siinä, kun minun sydämeni oli armottomasti Joosefia vastaan, sydämessäni minä myös kärsin armottomasti, ja minut tuomittiin yhdeksitoista kuukaudeksi, sillä niin kauan olin ollut kateellinen Joosefille ennen kuin hänet myytiin.

Ja nyt, lapseni, rakastakaa jokainen veljeänne, ja poistakaa viha sydämistänne, rakastaen toisianne teoissa ja sanassa ja sielun ajatuksessa. Sillä isäni läsnäollessa minä puhuin rauhallisesti Joosefin kanssa, ja kun minä olin mennyt ulos, vihan henki pimensi mieleni ja muutti sieluni tappaakseen hänet. Rakastakaa siis toisianne sydämistänne, ja jos ihminen tekee syntiä teitä vastaan, kertokaa hänelle siitä lempeästi ja ajakaa pois vihan myrkky, älkääkä hautoko vilppiä sielussanne. Ja jos hän tunnustaa ja katuu, antakaa hänelle anteeksi, ja jos hän kieltää sen, älkää kiistelkö hänen kanssaan ettei hän kiroilisi ja ettet sinä tekisi kaksinkertaista syntiä.

Älä anna muukalaisen kuulla salaisuuksia kamppailunne keskellä, ettei hän vihaa ja tulisi viholliseksenne, ja tekisi suurta syntiä sinua vastaan, sillä usein hän puhuu vilpillisesti kanssasi tai huijaa sinua pahasti, ottaen myrkkynsä itsestään. Siksi, jos hän kieltää sen, ja on tuomittu ja laitettu häpeään, ja on vaiennettu, älä kiusaa häntä. Sillä hän, joka kieltää, katuu niin, ettei hän enää tee väärin sinua kohtaan. Hän myös kunnioittaa sinua ja pelkää sinua ja on rauhassa kanssasi. Mutta jos hän ei häpeä ja elää vääryydessään, jopa silloin anna hänelle anteeksi sydämestäsi ja anna kosto Jumalalle.

Jos joku ihminen menestyy sinua enemmän, älä ole surullinen, vaan rukoile myös hänen puolestaan, että hänellä olisi täydellinen menestys. Sillä ehkä sinulle on sopivaa näin, ja jos häntä korotetaan vielä enemmän, älä ole kateellinen, muistaen, että kaikki liha tulee kuolemaan, ja ylistä Jumalaa, joka antaa hyvää ja hyödyllistä kaikille ihmisille. Etsikää Herran tuomioita, ja niin sinun mielesi lepää ja on rauhassa. Ja vaikka joku ihminen tulisi rikkaaksi pahoilla tavoilla, aivan kuten isäni veli Esau, älkää olko kateellisia, vaan odottakaa loppua Herralta. Sillä joko Hän ottaa Hänen hyötynsä pois pahoilta tai jättää ne paikoilleen katuvalle, tai se, joka ei kadu, saa ikuisen rangaistuksen. Sillä se köyhä mies, joka on kateudesta vapaa, kiittäen Herraa kaikessa, on rikas kaikkien ihmisten keskuudessa, koska hänellä ei ole ihmisten pahaa kateutta. Laittakaa siis viha pois sieluistanne ja rakastakaa toisianne sydämen oikeamielisyydellä.

Ja kertokaa nämä asiat myös lapsillenne, että he kunnioittaisivat Juudaa ja Leeviä, sillä heistä Herra nostattaa Pelastajan Israelille. Sillä minä tiedän, että lopun aikoina lapsenne eroavat heistä ja kulkevat kaikessa pahuudessa ja ilkivallassa ja turmelluksessa Herran edessä. Ja kun hän oli levännyt hetken, hän sanoi heille jälleen: Lapseni, totelkaa isäänne, ja haudatkaa minut isieni viereen. Ja hän veti ylös jalkansa ja nukahti rauhassa. Ja viiden vuoden kuluttua hänet vietiin ylös ja laitettiin Hebronille isiensä kanssa.

Asserin testamentti

Asserin tallennettu testamentti, mitä asioita hän puhui pojilleen elämänsä 120. vuotena. Kun hän oli vielä terve, hän sanoi heille: Kuulkaa isäänne, te Asserin lapset, ja minä julistan teille kaiken, mikä on oikeaa Jumalan silmissä. Jumala on antanut kaksi tietä ihmisten pojille, ja kaksi mieltä ja kaksi tekemistä, ja kaksi paikkaa ja kaksi loppua. Kaikki asiat ovat siis kaksittain, yhden vastaten toista. On kaksi hyvän ja pahan tietä, joiden kanssa ovat ne kaksi mieltä rinnoissamme erottaen niitä. Jos siis sielu mieltyy hyvään, kaikki sen teot ovat vanhurskaudessa, ja vaikka se tekee syntiä, se katuu heti. Sillä, kun hänen mielensä on asetettu vanhurskauteen, ja heittäen pois pahuuden hän voittaa heti sen pahan, ja vetää synnin juurineen ylös. Mutta jos hänen mielensä on kääntynyt pahuuden puoleen, kaikki hänen tekonsa ovat pahuudessa, ja hän ajaa pois hyvän, ja ottaa luokseen pahan, ja on Beliarin hallitsema, ja vaikka häne tekee sitä, mikä on hyvää, hän vääntää sen kieroon pahuudessa. Sillä milloin tahansa, kun hän alkaa vaikka ajatuksissaan tekemään hyvää, hän tuo lopun pahanteolleen nähdessään, että paholaisen aarrevarasto on täynnä pahan hengen myrkkyä.

Siinä on siis, hän sanoi, sielu, joka puhuu hyvää pahuuden puolesta, ja tämän teon loppu johtaa vahinkoon. On mies, joka ei osoita sääliä häntä kohtaan, joka palvelee vuoronsa pahuudessa, ja tällä asialla on kaksi näkökantaa, mutta kokonaisuus on paha. Ja on mies, joka rakastaa häntä, joka tekee pahaa, samoin hän elää pahuudessa, koska hän valitsi jopa kuolla pahan tähden hänen puolestaan, ja tähän liittyen on selvää, että sillä on kaksi näkökulmaa, mutta kokonaisuus on paha teko. Ja vaikka siinä on rakkautta, se on vain pahaa peittämässä pahuutta, aivan kuten se kantaa nimeä, joka näyttää hyvältä, mutta sen teon loppu taipuu pahuuteen. Toinen varastaa, tekee vääryyttä, ryöstää, petollisesti riistää, ja silti säälii köyhiä. Myös tällä on kaksi näkökulmaa, mutta kokonaisuus on paha. Riistämällä petoksella lähimmäiseltään, hän ärsyttää Jumalaa, ja vannoo väärin Korkeinta vastaan, ja silti säälii köyhiä. Herran, joka käskee, hänen lakinsa hän tekee tyhjäksi ja ärsyttää, ja virkistää köyhää. Hän saastuttaa sielun ja tekee ruumiin iloiseksi. Hän tappaa monta ja säälii harvoja, ja myös tällä on kaksikertainen näkökulma. Toinen tekee aviorikosta ja haureutta, ja pidättäytyy lihoista, silti paastotessaan hän tekee pahaa, ja voimansa ja terveytensä kautta hän vääntää kieroon monia, ja äärimmäisestä pahuudestaan täyttää käskyjä. Myös tällä on kaksinkertainen näkökulma, mutta kokonaisuus on paha. Sellaiset ihmiset ovat kuin siat tai jänikset, sillä ne ovat puoliksi puhtaita, mutta ovat itse asiassa hyvin saastaisia. Sillä Jumala on näin julistanut taivaallisissa tauluissa.

Älkää siis te, minun lapseni, pukeutuko kaksiin kasvoihin niin kuin he, hyvyyden ja pahuuden, vaan tarttukaa kiinni ainostaan hyvyyteen, sillä hyvyydessä Jumala lepää, ja sitä ihmiset tahtovat. Pahuudesta paetkaa pois, tuhoamalla paholainen hyvien tekojenne kautta, sillä ne, jotka ovat kaksikasvoisia, eivät palvele Jumalaa, vaan omia himojaan, niin että he miellyttäisivät Beliaria ja itsensä kaltaisia ihmisiä.

Sillä hyvät ihmiset, jopa ne, jotka ovat yksinkertaisia kasvoiltaan, vaikka kaksikasvoiset luulevat heidän erehtyvän, ovat hurskaita Jumalan edessä. Sillä monet tappaessaan pahoja tekevät kaksia tekoja, pahaa hyvän kautta, mutta kokonaisuus on hyvä, koska hän on repinyt juuriltaan ja hävittänyt sen, mikä on pahaa. Yksi mies vihaa häntä, joka osoittaa armoa, ja tekee väärin avionrikkojalle ja varkaalle. Myös tämä on kaksikasvoinen, mutta teon kokonaisuus on hyvä, koska hän seuraa Herran esimerkkiä siinä, että hän ei ota vastaan sitä mikä näyttää hyvältä, sen kanssa, mikä on todella paha. Toinen ei halua nähdä hyviä päiviä kapinoivien kanssa, ettei hän saastuttaisi suutaan ja turmelisi sieluaan. Myös tämä on kaksikasvoinen, mutta kokonaisuus on hyvä, sillä sellaiset ihmiset ovat kuin uros- ja naarashirvet, koska villissä tilassa ne näyttävät saastaisilta, mutta ovat kaikki yhdessä puhtaita, koska he kulkevat innostuksessa Jumalan puolesta, ja pidättäytyvät siitä, mitä myös Jumala vihaa ja kieltää käskyjensä kautta, ja he pitävät pahan kaukana hyvästä.

Te siis näette, lapseni, kuinka kaikessa on kaksi, yksi toistansa vastaan, ja yksi on toisen kätkemä. Kuolema seuraa elämää, häpeä kunniaa, yö päivää ja pimeys valoa, ja kaikki on päivän alla, ja oikeat asiat ominaisia elämälle, siksi myös iankaikkinen elämä odottaa kuolemaa. Eikä voida sanoa, että totuus on valhe, eikä oikeaa vääräksi, sillä kaikki totuus on valon alla, aivan kuten kaikki on Jumalan alla. Kaikki nämä asiat minä koettelin elämässäni, ja minä en harhaillut pois Herran totuudesta, ja minä etsin Korkeimman käskyjä, kulkien kasvojeni yksinkertaisuudessa, kaiken voimani mukaan, siihen, mikä on hyvää.

Ottakaa siis te myös huomioon, lapseni, Herran käskyt, seuraten totuutta kasvojen yksinkertaisuudessa, sillä he, jotka ovat kaksikasvoisia, saavat kaksinkertaisen rangaistuksen. Vihatkaa vääryyden henkiä, jotka taistelevat ihmisiä vastaan. Pitäkää Herran laki, älkääkä antako huomiota pahalle niin kuin hyvälle, vaan katsokaa siihen, mikä on oikeasti hyvää, ja pitäkää siinä kaikki Herran käskyt, keskustellen Hänelle ja leväten Hänessä. Sillä ne loput, joita ihmiset tavoittelevat, näyttävät kyllä vanhurskautensa, ja tuntevat Herran enkelit saatanan enkeleistä. Sillä jos sielu lähtee murheellisena, sitä kiduttaa se paha henki, jota hän myös palveli himoissa ja pahoissa teoissa, mutta jos se on hiljaa ja ilolla tuntenut rauhan enkelin, se lohduttaa hänet elämään.

Älkää, lapseni, tulko kuin Sodoma, jotka eivät tunteneet Herran enkelejä, ja menehtyivät ikuisiksi ajoiksi, sillä minä tiedän, että te tulette tekemään syntiä, ja teidät johdatetaan vihollistenne käsiin, ja teidän maanne hävitetään ja teidät hajotetaan maan neljälle nurkalle. Ja siinä hajaannuksessa te ette ole minkään arvoisia, kuin hyödytön vesi, kunnes Korkein vierailee maan päällä. Ja Hän tulee ihmisenä, ihmisten kanssa syöden ja juoden, ja rauhassa rikkoen lohikäärmeen pään veden kautta. Hän pelastaa Israelin ja kaikki kansat, Jumala puhuu ihmisessä. Siksi kertokaa te nämä asiat lapsillenne, että eivät jättäisi tottelematta Häntä. Sillä minä olen lukenut taivaallisista tauluista, että te todellakaan ette tottele Häntä, ja toimitte jumalattomasti Häntä vastaan, antamatta huomiota Jumalan laille, vaan ihmisten käskyille. Siksi teidät hajotetaan, kuin veljeni Gaad ja Daan, jotka eivät tunne omia maitaan, heimoaan ja kieltään. Mutta Herra kokoaa teidät yhteen uskossa, Hänen lempeän armonsa toivon kautta, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin tähden.

Ja kun hän oli sanonut nämä asiat heille, hän vaati heitä sanoen: Haudatkaa minut Hebroniin. Ja hän nukahti rauhalliseen uneen ja kuoli, ja tämän jälkeen hänen poikansa tekivät, niin kuin hän vaati heitä, ja he kantoivat hänet ja hautasivat isiensä luokse.

Isaskarin testamentti

Isaskarin sanojen tallennus. Hän kutsui poikansa ja sanoi heille: Kuulkaa, lapseni, isäänne Isaskaria, taivuttakaa korvanne sanoilleni, te, jotka olette Herran rakastettuja. Minä olin viides Jaakobille syntynyt poika, kuin lemmenmarjojen palkka. Sillä Ruuben toi lemmenmarjoja pellolta, ja Raakel tapasi hänet ja otti ne. Ja Ruuben itki, ja hänen äänestään äitini Leea tuli paikalle. Nämä lemmenmarjat olivat suloisesti tuoksuvia hedelmiä, joita Aramin maa tuotti ylängöllä vesiputouksen alla. Ja Raakel sanoi: Minä en anna niitä sinulle, sillä ne saavat olla minulle lasten sijaan. Niitä hedelmiä oli kaksi, ja Leea sanoi: Olkoon sinulle tarpeeksi, että olet ottanut neitsyyteni aviomiehen, tahdotko ottaa myös nämä? Ja hän sanoi: Katso, olkoon Jaakob sinun tänä yönä, poikasi lemmenmarjojen sijasta. Ja Leea sanoi hänelle: Älä kehuskele, äläkä mahtaile itsestäsi, sillä Jaakob on minun ja minä olen hänen nuoruutensa vaimo. Mutta Raakel sanoi: Kuinka niin? Sillä minulle hänet oli ensin kihlattu, ja minun tähteni hän palveli isäämme neljätoista vuotta. Mitä minun on tehtävä sinulle, sillä ihmisten viekkaus ja kavaluus ovat lisääntyneet, ja oveluus menestyy maan päällä? Ja jos niin ei olisi, sinä et nyt katselisi Jaakobin kasvoja. Sillä et sinä ole hänen vaimonsa, vaan oveluudella sinut annettiin hänelle minun sijastani. Ja minun isäni petti minua, ja vei minut pois tuona yönä, eikä antanut minun nähdä häntä, sillä jos olisin ollut siellä, ei näin olisi tapahtunut. Ja Raakel sanoi: Ota yksi lemmenmarja, ja toisesta saat vuokrata hänet minulta yhdeksi yöksi. Ja Jaakob yhtyi Leeaan, ja hän hedelmöittyi ja kantoi minut, ja tuon vuokran tähden minua kutsuttiin Isaskariksi.

Sitten Jaakobille ilmestyi Herran enkeli sanoen: Raakel tulee kantamaan kaksi lasta, sillä hän on kieltäytynyt yhteydestä aviomiehensä kanssa, ja on valinnut pidättyvyyden. Ja jos äitini Leea ei olisi antanut niitä kahta hedelmää hänen seuransa puolesta, hän olisi kantanut kahdeksan poikaa, ja tämän asian tähden hän kantoi kuusi ja Raakel kaksi, koska noiden lemmenmarjojen tähden Herra vieraili hänen luonaan. Sillä Hän tiesi, että lasten tähden hän tahtoi yhtyä Jaakobin kanssa, eikä mielihyvän himon tähden. Sillä hän meni pitemmälle, ja myös seuraavana päivänä luopui Jaakobista, että saisi myös sen toisen lemmenmarjan. Siksi Herra kuuli Raakelia, noiden lemmenmarjojen tähden, sillä vaikka hän halusi niitä, hän ei syönyt niitä, vaan ve ne sille Korkeimman papille, joka oli tuohon aikaan, ja uhrasi ne Herran huoneessa.

Kun minä siis kasvoin, lapseni, minä kuljin sydämen oikeamielisyydessä, ja tulin viinitarhuriksi vanhemmilleni ja veljilleni, ja minä toin hedemiä pellolta niiden vuodenaikojen mukaan, ja minun isäni siunasi minua, sillä hän näki, että minä kuljin vaatimattomuudessa. Enkä minä ollut hätäinen teoissani, enkä pahantahtoinen ja pahaa puhuva lähimmäistäni vastaan. Minä en milloinkaan puhunut ketään vastaan, enkä minä tuominnut yhdenkään ihmisen elämää, vaan kuljin silmieni vaatimattomuudessa. Kun minä siis olin 30 vuotta vanha, minä otin itselleni vaimon, sillä minun työntekoni vei pois voimani, enkä milloinkaan ajatellut mielihyvää naisten kanssa, vaan minun työntekoni kautta minun uneni oli minulle tarpeeksi, ja minun isäni aina iloitsi vaatimattomuudestani. Sillä mitä työtä ikinä teinkin, minä uhrasin ensin Herralle, pappien käsien kautta, kaikesta tuotostani ja kaikista ensihedelmistä, sitten isälleni, ja sitten otin itselleni. Ja Herra lisäsi kaksinkertaiseksi Hänen lahjansa minun käsiini, ja myös Jaakob tiesi, että Jumala auttoi minun vaatimattomuuttani, sillä jokaiselle köyhälle ja jokaiselle ahdistuksessa olevalle minä annoin maan hyvyydestä sydämen yksinkertaisuudessa.

Ja nyt kuulkaa minua, lapseni, ja kulkekaa sydämen vaatimattomuudessa, sillä siinä minä olen nähnyt kaiken, mikä on miellyttävää Herralle. Vaatimattomat eivät himoitse kultaa, eivät riistä petoksella lähimmäistään, ei ikävöi selviä herkkupaloja, eivät iloitse vaihtelevista vaatteista, eivätkä kuvittele elävänsä pitkää elämää, vaan he ainoastaan odottavat Jumalan tahtoa, eikä vääryyden hengillä ole mitään valtaa heitä vastaan. Sillä ei hän salli mielessään ajatusta naisellisesta kauneudesta, että hän ei saastuttaisi mieltään turmeluksessa. Ei kateus voi astua sisään hänen ajatuksiinsa, ei mustasukkaisuus sulata pois hänen sieluaan, eikä hän mieti tyydyttämättömän himon täyttämisiä, sillä hän kulkee elämän oikeamielisyydessä, ja katselee kaikkea vaatimattomuudessa, ei hyväksyen silmissään pahuutta maailman vääryydestä, ettei hän näkisi yhdenkään Herran käskyn kieroon vääntämistä.

Pitäkää siis Jumalan laki, lapseni, ja ottakaa vaatimattomuus, ja kulkekaa vilpittömyydessä, ei tutkien liian uteliaasti Jumalan käskyjä ja lähimmäisesi tekemisiä, vaan rakastakaa Herraa ja lähimmäistänne, säälikää köyhiä ja heikkoja. Kumartakaa selkänne maanviljelyyn, ja raatakaa maan kyntämisessä, kaikilla maanviljelyn tavoilla, uhraten lahjoja Herralle kiitoksella, sillä maan ensihedelmillä Herra siunasi minua, aivan kuten Hän siunasi kaikkia pyhiä Abelista tähän saakka. Sillä ei sinulle ole annettu muuta osaa, kuin maan hedelmällisyys, jonka hedelmät nousevat työnteon kautta, sillä isämme Jaakob siunasi minua maan ja ensihedelmien siunauksilla. Ja Herra ylisti Leeviä ja Juudaa Jaakobin poikien keskuudessa, sillä Herra valitsi heidät, ja yhdelle Hän antoi pappeuden, toiselle valtakunnan. Heitä siis totelkaa, ja kulkekaa isänne vaatimattomuudessa, sillä Gaadille on annettu tuhottavaksi ne kiusaukset, jotka ovat tulossa Israelin ylle.

Minä tiedän, lapseni, että viimeisinä päivinä teidän poikanne hylkäävät vaatimattomuuden, ja tarttuvat kiinni ahneuteen, ja jättäen vilpittömyyden he lähestyvät pahuutta, ja hyläten Herran käskyt he pitävät kiinni Beliarista, ja jättäen maanviljelyksen he seuraavat pahoja suunnitelmiaan, ja heidät hajotetaan pakanoiden keskuuteen, ja he tulevat palvelemaan vihollisiaan. Ja käskekää te siis näitä asioita lapsillenne, että jos he tekevät syntiä, he palaisivat nopeammin Herran luokse, sillä Hän on armollinen, ja johdattaa heitä, jopa tuo heidät takaisin maahansa.

Minä olen 122 vuotta vanha, enkä tiedä kuolemansyntiä minua vastaan. Lukuunottamatta vaimoani, ei minulla ole ollut naisia. Minä en milloinkaan tehnyt haureutta silmieni ylimielisyydessä, minä en juonut viiniä, että minut olisi sen kautta johdettu harhaan, minä en himoinnut mitään niitä haluttavia asioita, jotka olivat lähimmäiseni, vilppi ei milloinkaan astunut sydämeeni, valhe ei koskaan ohittanut huuliani. Jos kuka tahansa mies suri, minä itkin hänen kanssaan, ja jaoin leipäni köyhien kanssa. Minä en milloinkaan syönyt yksin, minä en siirrellyt maamerkkejä, kaikkina päivinäni minä tein jumalallisuutta ja totuutta. Minä rakastin Herraa kaikella voimallani, samalla tavalla minä myös rakastin jokaista ihmistä kuin omia lapsiani. Niin te myös, tehkää näitä asioita, lapseni, ja jokainen Beliarin henki pakenee teistä, eikä mikään pahojen miesten teko hallitse teitä, ja jokaisen villipedon te alistatte, pitäen itsellänne taivaan Jumalan, kulkien ihmisten kanssa sydämen vaatimattomuudessa. Ja hän käski heitä, että heidän tulee kantaa hänet Hebronille, ja haudata hänet sinne luolaan isiensä kanssa. Ja hän ojensi jalkansa ja kuoli, Jaakobin viides poika, hyvällä vanhalla iällä, ja jokainen jäsen voimakkaana, ja voima heikentymättömänä, ja hän nukahti ikuiseen uneen.

Sebulonin testamentti

Sebulonin tallennus, jonka hän ilmaisi lapsilleen elämänsä 114. vuotena, 32 vuotta Joosefin kuoleman jälkeen. Ja hän sanoi heille: Kuulkaa minua, Sebulonin pojat, kiinnittäkää huomionne isänne sanoihin. Minä olen Sebulon, hyvä lahja vanhemmilleni. Sillä kun minä synnyin, isämme omaisuus lisääntyi äärimmäisesti, sekä lammaslaumoissa että karjalaumoissa, kun hänellä oli osansa juovikkaiden sauvojensa kanssa. Minä en tiedä, lapseni, että olisin tehnyt syntiä kaikkina päivinäni, paitsi ajatuksissani. Enkä minä muista, että olisin tehnyt mitään pahuutta, paitsi sen välinpitämättömyyden synnin, jonka tein Joosefia vastaan, sillä minä suojelin veljiäni kertomatta isälleni, mitä oli tehty. Ja minä itkin kipeästi salaisesti, sillä minä pelkäsin veljiäni, koska he olivat kaikki sopineet yhdessä, että jos joku julistaa sen salaisuuden, hänet täytyy tappaa miekalla. Mutta kun he tahtoivat tappaa hänet, minä pyysin heitä hartaasti paljoilla kyynelillä, etteivät olisi syyllisiä tähän pahuuteen.

Sillä Simeon ja Gaad tulivat Joosefia vastaan tappaakseen hänet. Ja Joosef lankesi kasvoilleen ja sanoi heille: Armahtakaa minua, veljeni, säälikää isämme Jaakobin kupeita, älkää asettako käsiänne ylleni vuodattamaan viatonta verta, sillä minä en ole tehnyt syntiä teitä vastaan. Jos olen tehnyt syntiä, rankaiskaa minua rangaistuksella, mutta älkää asettako käsiänne ylleni isämme Jaakobin tähden. Ja kun hän puhui näitä sanoja, minä säälin häntä ja aloin itkeä, ja sydämeni suli sisälläni, ja kaikki kupeitteni olemus löystyi sielussani. Ja myös Joosef itki, ja minä myös itkin hänen kanssaan, ja minun sydämeni sykki lujaa, ja ruumiini liitokset vapisivat enkä minä kyennyt seisomaan. Ja kun hän näki minun itkevän hänen kanssaan, ja heidän tulevan häntä vastaan tappaakseen hänet, hän pakeni taakseni rukoillen heitä. Ja Ruuben nousi ja sanoi: Veljeni, älkäämme tappako häntä, vaan heittäkäämme hänet yhteen näistä kuivista kuopista, jotka isämme kaivoivat eivätkä löytäneet vettä. Sillä tästä syystä Herra kielsi, että vesi ei nousisi niissä, tarkoituksena, että Joosefia varjeltaisiin, ja Herra osoitti sen sellaiseksi, kunnes he myivät hänet ismaelilaisille.

Sillä Joosefin hinnassa, lapseni, minulla ei ollut osaa, vaan Simeon ja Gaad ja kuusi muuta veljeämme ottivat Joosefin hinnan ja ostivat kenkiä itselleen, vaimoilleen ja lapsilleen sanoen: Me emme syö siitä, sillä se on veljemme veren hinta, vaan me tallaamme sitä jalkojemme alla, koska hän sanoi olevansa meidän kuninkaamme, ja niin nähkäämme, mitä hänen unensa tarkoittavat. Siksi on kirjoitettu Eenokin lain kirjoitukseen, että joka ei nostata siementä veljelleen, hänen kenkänsä irtoavat ja hänen kasvoillensa syljetään. Ja Joosefin veljet eivät tahtoneet, että heidän veljensä eläisi, ja Herra irrotti heille Joosefin kengän. Sillä kun he tulivat egyptiin, Joosefin palvelijat irrottivat heidän kenkänsä portin edessä, ja niin osoittivat syvää kunnioitusta Joosefille faaraon tavan mukaan. Ja he eivät ainoastaan osoittaneet syvää kunnioitusta hänelle, vaan heitä myös syljettiin, langeten alas hänen eteensä, ja niin heidät laitettiin häpeään egyptiläisten edessä, sillä tämän jälkeen egyptiläiset kuulivat kaikki ne pahuudet, joita he olivat tehneet Joosefille.

Näiden asioiden jälkeen he toivat ruokaa, sillä minä en ollut kahteen päivään ja kahteen yöhön maistanut mitään, Joosefin säälistä. Ja Juuda ei syönyt heidän kanssaan vaan vartioi tuota kuoppaa, sillä hän pelkäsi, että Simeon ja Gaad juoksisivat takaisin ja tappaisivat hänet. Ja kun he näkivät, että minäkään en syönyt, he asettivat minut vartioimaan häntä, kunnes hänet oli myyty. Ja hän oli kuopassa kolme päivää ja kolme yötä, ja niin hänet myytiin nälkiintyneenä. Ja kun Ruuben kuuli, että sillä aikaa, kun hän oli poissa, Joosef oli myyty, hän repi vaatteensa ympäriltään ja murehti sanoen: Kuinka minä katson isääni Jaakobia kasvoihin? Ja hän otti rahat ja juoksi kauppiaiden perään, eikä löytänyt yhtäkään, sillä he olivat jättäneet päätien ja matkustivat kiirehtien epätasaisia sivuteitä. Ja Ruuben ei syönyt mitään ruokaa tuona päivänä, siksi Daan tuli hänen luokseen ja sanoi: Älä itke, äläkä sure, sillä minä olen keksinyt, mitä voimme sanoa isällemme Jaakobille. Tappakaamme vuohien karitsa ja kastelkaamme siinä Joosefin takki, ja sanomme ’Katso, onko tämä poikasi takki?’, sillä he riisuivat Joosefilta isämme takin, kun he olivat myymässä häntä, ja laittoivat hänen ylleen vanhan orjan vaatteen. Nyt se takki oli Simeonilla, joka ei halunnut luopua siitä, tahtoen repiä sen miekallaan, sillä hän oli vihainen siitä, että Joosef eli, ja että hän ei ollut tappanut häntä. Sitten me nousimme kaikki yhdessä häntä vastaan ja sanoimme: Jos et anna sitä, me sanomme, että sinä teit yksin tämän pahuuden Israelissa, ja niin hän luopui siitä, ja he tekivät aivan, kuten Daan oli sanonut.

Ja nyt, lapseni, pyydän teitä pitämään Herran käskyt, ja osoittamaan armoa lähimmäisellenne, ja sääliä kaikkia kohtaan, ei ainoastaan ihmisiä kohtaan, vaan myös petoja kohtaan. Sillä tämän asian tähden Herra siunasi minua, ja kun kaikki minun veljeni olivat sairaita, minä pakenin ilman sairautta, sillä Herra tietää jokaisen aikomukset. Pitäkää siis sääli sydämissänne, lapseni, koska aivan kuten ihminen tekee lähimmäiselleen, niin myös Herra tekee hänelle. Sillä veljieni pojat olivat sairaita, olivat kuolemassa Joosefin tähden, koska he eivät osoittaneet armoa sydämissään, mutta minun poikani varjeltuivat sairauksilta, niin kuin te tiedätte. Ja kun minä olin Kanaanissa, meren rannikolla, otin kalansaalista isääni Jaakobia varten, ja kun monet hukkuivat mereen, minä olin vahingoittumaton.

Minä olin ensimmäisiä, joka teki veneen merellä purjehdittavaksi, sillä Herra antoi minulle ymmärryksen ja viisauden siihen, ja minä asetin alas, sen taakse, peräsimen, ja minä venytin purjeen pystysuoraan mastoon keskelle, ja purjehtien siinä rannikkoja pitkin minä pyydystin kalaa isäni huoneelle, kunnes me menimme Egyptiin, ja säälistä minä annoin kaloistani jokaiselle muukalaiselle. Ja jos kuka tahansa ihminen oli muukalainen tai sairas tai iäkäs, minä keitin kalan ja valmistin hyvin ja tarjosin heille kaikille, jokaiselle puutteessa olevalle, tuoden heidät yhteen ja säälien heitä. Sen tähden myös Herra antoi minun saada paljon kalaa, sillä hän, joka antaa lähimmäiselleen, saa moninkertaisesti enemmän Herralta. Viisi vuotta minä pyydystin kalaa, ja annoin siitä jokaiselle ihmiselle, jonka näin, ja toin tarpeeksi koko isäni talolle. Kesäisin pyydystin kalaa ja talvella hoidin lampaita veljieni kanssa.

Nyt minä julistan teille, mitä minä tein. Minä näin erään miehen, ahdistuneena ja alastomana talven aikaan, ja säälin häntä, ja salaa varastin talostani vaatteen, ja annoin sen hänelle, joka oli ahdistuksessa. Siksi myös te, lapseni, siitä, mitä Jumala teille antaa, osoittakaa sääliä ja armoa tasapuolisesti kaikille ihmisille, ja antakaa jokaiselle hyvällä sydämellä. Ja jos teillä ei sillä hetkellä ole antaa sille, joka teiltä pyytää, säälikää häntä armon kupeilla. Minä tiedän, että minun käteni ei löytänyt yhteen aikaan antaakseen sille, joka pyysi minulta, ja minä kuljin hänen kanssaan itkien enemmän kuin 1, 5 kilometriä, ja minun kupeeni ikävöivät säälistä häntä kohtaan.

Osoittakaa siis myös te itse, lapseni, sääliä jokaista ihmistä kohtaan armolla, että myös Herra osoittaa sääliä teille, ja armahtaa teitä, koska myös viimeisinä päivinä Jumala lähettää säälinsä maan päälle, ja kenet tahansa, jonka hän löytää armon kupeilla, Hän elää hänessä. Sillä kuinka paljon sääliä ihmisellä on lähimmäisiään kohtaan, niin paljon on myös Herralla häntä kohtaan. Sillä kun me menimme alas Egyptiin, Joosef ei kantanut pahuutta meitä vastaan, ja kun hän näki minut, hän oli täynnä sääliä. Ja katsoen kohti häntä, myös te, lapseni, koetelkaa itsenne ilman pahaa, ja rakastakaa toisianne, älkääkä luetelko veljienne pahuuksia, sillä tämä rikkoo yksimielisyyden, ja jakaa kaiken suvun ja tekee sielun murheelliseksi. Sillä hänellä, joka kantaa pahaa, ei ole armon kupeita.

Pankaa merkille vedet, että ne virtaavat yhdessä, ja pyyhkäiskää kiviä, puita, hiekkaa, mutta jos ne on jaettu moniin puroihin, maa imee ne, ja niitä ei enää ole. Niin myös te tulette olemaan, jos te jakaannutte. Älkää jakako itseänne kahteen päähän, sillä kaikella, mitä Herra teki, on vain yksi pää. Hän antoi kaksi olkapäätä, kädet, jalat, mutta kaikki nuo jäsenet ovat alamaisia tuolle yhdelle päälle. Minä olen oppinut isieni kirjoituksesta, että viimeisinä päivinä te eroatte Herrasta, ja jakaannutte Israelissa, ja te seuraatte kahta kuningasta ja teette jokaista kauhistusta, ja palvotte jokaista patsasta, ja teidän vihollisenne johdattavat teidät vankeuteen, ja te elätte kansakuntien keskuudessa kaikkien heikkouksien kanssa ja ahdistuksien ja sielun epätoivon kanssa. Ja näiden asioiden jälkeen te muistatte Herran ja kadutte, ja Hän johdattaa teidät takaisin, sillä Hän on armollinen ja täynnä sääliä, eikä lue syyksi pahuutta ihmisten pojille, koska he ovat lihaa, ja vääryyden henget pettävät heitä kaikissa heidän tekemisissään. Ja näiden asioiden jälkeen Herra itse nousee luoksenne, vanhurskauden valo, ja parannus ja sääli ovat Hänen siivillään. Hän vapauttaa kaikki ihmisten pojat Beliarin vankeudesta, ja jokainen vääryyden henki tallataan alas. Ja Hän tuo kaikki kansakunnat takaisin antaumuksella Hänen puoleensa, ja te tulette näkemään Jumalan, ihmisen muodossa, jonka Herra valitsee, Jerusalem on Hänen nimensä. Ja jälleen, sanojenne pahuudella te kiihotatte Hänet vihaan, ja teidät heitetään pois täyttymyksen aikaan saakka.

Ja nyt, lapseni, älkää murehtiko sitä, että minä olen kuolemassa, älkääkä valittako sitä, että olen lähtemässä pois luotanne. Sillä minä nousen vielä kerran keskellenne, niin kuin hallitsija poikiensa keskelle, ja minä iloitsen heimoni keskellä, niistä monista, jotka ovat pitäneet Herran lain ja isänsä Sebulonin käskyt. Mutta jumalattomien ylle Herra tuo ikuisen tulen, ja hävittää heidät läpi kaikkien sukupolvien. Minä kiirehdin pois lepooni, niin kuin isäni tekivät, mutta pelätkää te Herraa, teidän Jumalaanne, kaikella voimallanne, kaikki elinpäivänne. Ja kun hän oli sanonut nämä asiat, hän meni rauhallisesti uneen, ja hänen poikansa asettivat hänet arkkuun, ja kantoivat hänet myöhemmin ylös Hebronille ja hautasivat hänet isiensä luokse.

Joosefin testamentti

Joosefin testamentin tallennus. Kun hän oli lähellä kuolemaansa, hän kutsui poikansa ja veljensä yhteen ja sanoi heille: Lapseni ja veljeni, kuulkaa Joosefia, Israelin rakasta. Kallistakaa korvanne, poikani, isällenne. Minä olen nähnyt elämässäni kateutta ja kuolemaa, ja minä en harhaillut Herran totuudesta. Nämä minun veljeni vihasivat minua, ja Herra rakasti minua. He tahtoivat tappaa minut, ja isieni Jumala vartioi minua. He laittoivat minut alas kuoppaan, ja Korkein toi minut jälleen ylös. Minut myytiin orjaksi, ja Herra teki minut vapaaksi. Minut vietiin vankeuteen, ja Hänen voimakas kätensä auttoi minua. Minua pidettiin nälässä, ja Herra itse ravitsi minua. Minä olin yksin, ja Jumala lohdutti minua. Minä olin sairas, ja Korkein vieraili luonani. Minä olin vankilassa, ja Pelastaja osoitti suosionsa minulle, Hän vapautti minut kahleista, pahojen puheiden keskellä Hän puolusti minua, keskellä egyptiläisten katkeria sanoja, ja Hän pelasti minut, keskellä kateutta ja vilppiä, ja Hän korotti minut.

Ja näin Potifar, faaraon ylimmäinen ruuanlaittaja, uskoi haltuuni talonsa, ja minä kamppailin häpeilemätöntä naista vastaan, hänen vaatiessa minua rikkomaan hänen kanssaan, mutta Israelin, isäni Jumala, vartioi minua palavalta liekiltä. Minut heitettiin vankilaan, minua hakattiin, minua pilkattiin, ja Herra antoi minun löytää säälin vankilan hoitajan silmissä. Sillä Hän ei missään tapauksessa hylkää niitä, jotka pelkäävät Häntä, ei pimeydessä, eikä kahleissa, eikä ahdistuksissa, eikä hädässä. Sillä ei Jumala ole häpeissään niin kuin ihminen, eikä Hän pelkää kuin ihmisen poika, eikä Hän ole heikko niin kuin maasta syntynyt, eikä Häntä voida työntää syrjään, vaan kaikissa paikoissa Hän on lähellä, ja eri teillä Hän lohduttaa, lähtien hetkeksi koetellakseen sielun tarkoitusta. Kymmenessä kiusauksessa Hän osotti minut koetelluksi, ja kaikissa niistä minä kestin, sillä kestävyys on mahtava taika ja kärsivällisyys antaa monia hyviä asioita.

Kuinka usein tuo egyptiläinen uhkasi minua kuolemalla! Kuinka usein hän antoi minut rangaistavaksi, ja sitten kutsui minut takaisin ja uhkaili minua, kun en halunnut yhtyä häneen! Ja hän sanoi minulle: Sinä tulet olemaan herrani, ja kaiken sen herra, mikä on minun, jos annat itsesi minulle, ja tulet olemaan kuin herramme. Siksi minä muistin isäni Jaakobin isien sanat, ja menin kammiooni ja rukoilin Herraa, ja minä paastosin noiden seitsemän vuoden aikana, ja ilmestyin herralleni kuin ylellisesti elävä, sillä he, jotka paastoavat Jumalan tähden, saavat kasvojen kauneuden. Ja jos minulle annettiin viiniä, minä en juonut sitä, ja minä paastosin kolme päivää, ja otin ruokani ja annoin sen köyhille ja sairaille.Ja minä etsin Herraa varhain, ja itkin tuon Memphisin egyptiläisen naisen puolesta, sillä taukoamatta hän ahdisteli minua, ja yöllä hän tuli tekosyyn varjolla luokseni. Ja ensin, koska hänellä ei ollut poikalasta, hän teeskenteli pitävänsä minua poikanaan. Ja minä rukoilin Herraa, ja hän kantoi poikalapsen, siksi hän halasi minua kuin poikaa, ja minä en tiennyt sitä. Kaikesta viimeiseksi hän yritti vetää minut haureuteen. Ja kun minä havaitsin sen, minä olin kuolemaan saakka murheellinen, ja kun hän oli mennyt ulos, tulin itseeni ja valitin hänen puolestaan monta päivää, koska minä näin hänen vilppinsä ja petoksensa. Ja minä julistin hänelle Korkeimman sanat, jos hän sattumalta kääntyisi pahasta himostaan.

Kuinka usein hän mielisteli minua sanoilla, niin kuin pyhä ihminen, vilppi puheessaan, ylistäen siveyttäni aviomiehensä edessä, samalla tahtoen tuhota minut, kun me olimme kahden. Hän ylisti minua avoimesti siveäksi, ja salaa hän sanoi minulle: Älä pelkää aviomiestäni, sillä hän on vakuuttunut liittyen siveyteesi, niin että vaikka hänelle kerrotaisiin meistä, ei hän missään tapauksessa uskoisi. Sillä kaikki nämä asiat minä asetin maan päälle säkkipuvussa, ja minä rukoilin Jumalaa, että Herra johdattaisi minut tuosta egyptiläisestä. Ja kun hän ei saavuttanut mitään, hän tuli taas luokseni opastuksen tekosyyllä, että hän tietäisi Herran sanan. Ja hän sanoi minulle: Jos tahdot, että minä jätän patsaani, taivu tahtooni, ja minä taivuttelen aviomieheni eroon patsaistaan, ja me kuljemme sinun Herrasi laissa. Ja minä sanoin hänelle: Herra ei halua, että ne, jotka kunnioittavat häntä, olisivat saastaisuudessa, eikä Hän mielisty niihin, jotka tekevät aviorikoksen. Ja hän pysyi rauhallisena, ikävöiden täyttävänsä pahan himonsa. Ja minä antauduin vielä enemmän paastoon ja rukoukseen, että Herra johdattaisi minut hänestä.

Ja taas, toisella kertaa, hän sanoi minulle: Jos et tahdo tehdä aviorikosta, minä tapan aviomieheni, ja niin otan sinut laillisesti aviomiehekseni. Kun minä siis kuulin tämän, minä revin vaatteeni ja sanoin: Nainen, kunnioita Herraa, äläkä tee tätä pahaa tekoa, ettei sinua täysin hävitettäisi, sillä minä aion julistaa jumalattoman ajatuksesi kaikille ihmisille! Siksi hän peloissaan anoi, etten julistaisi kenellekään hänen pahuuttaan. Ja hän lähti, tyynnytellen minua lahjoilla, ja lähettäen minulle jokaisen ihmisten poikien ilon.

Ja hän lähetti minulle lumottua ruokaa. Ja kun se eunukki, joka toi sen, tuli, minä katsoin ylös, ja katselin kamalan miehen antavan minulle ateriaksi miekan, ja minä havaitsin, että hänen suunnitelmansa oli minun sieluni pettämiseksi. Ja kun hän oli mennyt ulos, minä itkin, enkä minä maistanut sitä, enkä mitään muutakaan hänen ruokaansa. Niin siis yhden päivän kuluttua hän tuli luokseni ja huomasi ruuan ja sanoi minulle: Mitä tämä on, että et ole syönyt tuota ruokaa? Ja minä sanoin hänelle: Sen tähden, että sinä täytit sen kuolemalla, ja kuinka sanoit, minä en lähesty patsaita, vaan ainoastaan Herraa? Tiedä siis nyt, että isäni Jumala on paljastanut minulle enkelin kautta sinun pahuutesi, ja minä olen pitänyt sen tuomitakseni sinut, jos sattumalta ymmärtäisit ja katuisit. Mutta että oppisit, että jumalattomien pahuudella ei ole valtaa niihin, jotka kunnioittavat Jumalaa siveydessä, minä otin sen ja söin hänen edessään sanoen: Isieni Jumala ja Aabrahamin enkeli ovat kanssani. Ja hän lankesi kasvoilleen jalkoihini ja itki, ja minä nostin hänet ylös ja nuhtelin häntä, ja hän lupasi olla tekemättä tätä pahuutta enempää.

Mutta koska hänen sydämensä oli asetettu minuun tehdäkseen säädyttömyyttä, hän katsoi ja hänen kasvonsa tulivat surullisiksi. Ja kun hänen aviomiehensä näki hänet, hän sanoi hänelle: Miksi kasvosi ovat surulliset? Ja hän sanoi: Minulla on tuska sydämessä, ja henkeni valitukset sortavat minua, ja niin hän lohdutti häntä, joka ei ollut sairas. Sitten hän kiirehti luokseni, kun hänen aviomiehensä oli vielä poissa ja sanoi minulle: Minä hirtän itseni tai heittäydyn kaivoon tai alas kalliolta, jos et yhdy minuun. Ja kun minä näin, että Beliarin henki teki häntä murheelliseksi, minä rukoilin Herraa ja sanoin hänelle: Miksi olet murheellinen ja häiriintynyt, syntien sokaisema? Muista, että jos tapat itsesi, Sethon, aviomiehesi sivuvaimo, sinun kilpailijasi, hakkaa sinun lapsesi ja hävittää sinun muistosi pois maan päältä. Ja hän sanoi minulle: Katso, sinä siis rakastat minua! Tämä on minulle tarpeeksi, että sinä välität elämästäni ja lapsistani! Minulla on aavistus, että tulen nauttimaan halustani. Ja hän ei tiennyt, että Jumalani tähden minä puhuin näin, enkä hänen tähtensä. Sillä jos ihminen on langennut pahan intohimon eteen, silloin hän on sen kautta tullut orjuutetuksi, aivan kuten myös hän oli. Ja jos hän kuulee mitään hyvää, mitä tulee tuohon himoon, jonka kautta hänet on voitettu, hän ottaa sen vastaan pahaan haluunsa.

Minä julistan teille, lapseni, että oli noin kuudes tunti, kun hän lähti luotani, ja minä olin polvillani Herran edessä koko tuon päivän, ja jatkoin koko yön, ja suunnilleen aamun koittaessa minä nousin ylös itkien ja rukoillen vapautusta tuosta egyptiläisestä. Viimein hän sitten otti kiinni vaatteistani ja veti minua väkisin yhtyäkseni häneen. Kun minä siis näin, että hulluudessaan hän piti väkisin kiinni vaatteistani, minä pakenin alastomana. Ja hän syytti minua väärin aviomiehelleen, ja egyptiläinen heitti minut talonsa vankilaan, ja seuraavana päivänä, ruoskittuaan minua, egyptiläinen lähetti minut takaisin vankilaan. Kun minä siis olin kahleissa, tuo egyptiläinen nainen sairastui ahdistuksestaan, ja kuunteli minua, kuinka minä lauloin ylistyksiä Herralle samalla, kun olin pimeyden paikassa, ja iloisella äänellä riemuitsin ja ylistin Jumalaani, koska tekosyyn kautta olin päässyt eroon siitä egyptiläisestä naisesta.

Kuinka usein hän lähetti sanan minulle sanoen: Suostu täyttämään tahtoni, ja minä vapautan sinut siteistäsi, ja minä vapautan ajan pimeydestä! Ja edes ajatuksissani minä en liittynyt häneen. Sillä Jumala rakastaa sitä, joka pimeyden verkossa paastoaa siveydellä, ennemmin kuin häntä, joka salaisissa kammioissa elää ylellisesti ilman pidättyvyyttä. Ja kuka ikinä elää siveydessä, ja haluaa myös kunniaa, ja jos Korkein tietää, että tämä on hänelle sopivaa, Hän lahjoittaa myös tämän hänelle, aivan kuten minullekin. Kuinka usein, vaikka hän oli sairas, hän tuli alas tapaamaan minua epämääräisinä aikoina, ja kuunteli ääntäni, kun minä rukoilin! Ja kun minä kuulin hänen murehtimisensa, pysyin rauhallisena. Sillä kun minä olin hänen talossaan, hän tahtoi paljastaa käsivartensa ja rintansa ja reitensä, että lankeaisin hänen eteensä, sillä hän oli todella kaunis, loistavasti kaunistettu minun pettämistäni varten. Ja Herra vartioi minua hänen suunnitelmiltaan.

Te siis näette, lapseni, kuinka suuria asioita kärsivällisyys tekee, ja rukous paaston kanssa. Ja jos te siis seuraatte maltillisuutta ja puhtautta kärsivällisyydessä ja sydämen nöyryydessä, Herra on keskuudessanne, koska Hän rakastaa maltillisuutta. Ja missä ikinä Korkein kulkeekin, vaikka ihminen lankeaa kateuteen tai orjuuteen tai pahoihin puheisiin, Herra, joka on hänessä, hänen maltillisuutensa tähden ei ainoastaan johdata häntä pahasta, vaan myös korottaa ja kunnioittaa häntä, aivan kuten minua. Sillä jokaisella tavalla ihmistä vartioidaan, olipa se teossa, tai sanassa, tai ajatuksessa. Minun veljeni tietävät, kuinka minun isäni rakasti minua, enkä minä ollut sydämessäni korotettu. Vaikka minä olin lapsi, minulla oli Jumalan pelko ajatuksissani. Sillä minä tiesin, että kaikki tulee katoamaan, ja minä pidin itseni siteissä ja kunnioitin veljiäni, ja heidän pelkonsa kautta minä olin rauhallinen, kun minut myytiin, enkä paljastanut perhettäni ismaelilaisille, että minä olin Jaakobin, suuren ja mahtavan miehen poika.

Omistakaa siis myös te Jumalan pelko teoissanne ja kunnioittakaa veljiänne. Sillä jokainen, joka tekee Herran lakia, tulee olemaan Hänen rakastamansa. Ja kun minä tulin Indocolpitaeen ismaelilaisten kanssa, he kysyivät minulta, ja minä sanoin olevani orja heidän huoneestaan, että en asettaisi veljiäni häpeään. Ja heistä vanhin sanoi minulle: Et sinä ole orja, sillä jopa olemuksesi tekee sen sinusta selväksi! Ja hän uhkasi minua jopa kuolemalla. Mutta minä sanoin olevani heidän orjansa. Kun me nyt tulimme Egyptiin, he kiistelivät minusta, kuka heistä ostaisi minut ja ottaisi minut. Siksi varmistui hyväksi kaikille, että jäisin Egyptiin heidän kauppiaansa kanssa, kunnes he palaisivat kauppatavarat mukanaan. Ja Herra antoi minulle suosion tuon kauppiaan silmissä, ja hän uskoi talonsa minun haltuuni. Ja Herra siunasi häntä suuresti, ja lisäsi hänelle hopeaa ja kultaa, ja minä olin hänen kanssaan kolme kuukautta ja viisi päivää.

Suunnilleen tuohon aikaan Potifarin memphisiläinen vaimo meni ohi suurella kulkueella, ja heitti silmänsä minuun, koska hänen eunukkinsa kertoivat hänelle minusta. Ja hän kertoi aviomiehelleen liittyen siihen kauppiaaseen, että hän oli tullut rikkaaksi nuoren heprealaisen ansiosta, sanoen: Ja sanotaan, että hänet on itse asiassa varastettu Kanaanin maasta. Tee nyt oikeus hänen kanssaan, ja ota pois se nuorukainen, olemaan palvelijasi, niin heprealaisten Jumala siunaa sinua, sillä armo taivaasta on hänen yllään.

Ja Potifar taipui hänen sanoihinsa, ja käski tuota kauppiasta tuotavaksi ja sanoi hänelle: Mitä tämä on, mitä kuulen, että sinä varastat sieluja heprealaisten maasta ja myyt heitä orjina? Kauppias sen tähden lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: Minä rukoilen sinua, herrani, en tiedä, mitä puhut. Ja hän sanoi: Mistä sitten on sinun heprealainen palvelijasi? Ja hän sanoi: Ismaelilaiset uskoivat hänet minun haltuuni siihen saakka, kunnes he palaisivat. Ja hän ei uskonut häntä, vaan käski hänet riisuttavaksi ja hakattavaksi. Ja kun hän kesti, Potifar sanoi: Tuotakoon se nuorukainen. Ja kun minut oli tuotu sisään, minä tervehdin kunnioittaen eunukkien johtajaa, sillä hän oli faaraosta kolmas arvojärjestyksessä, kaikkien eunukkien päällikkö, ja jolla oli vaimoja ja lapsia ja sivuvaimoja. Ja hän otti minut erilleen hänestä ja sanoi minulle: Oletko sinä orja vai vapaa? Ja minä sanoin: Orja. Ja hän sanoi minulle: Kenen orja sinä olet? Ja minä sanoin hänelle: Ismaelilaisten. Ja hän taas sanoi minulle: Kuinka sinusta tuli heidän orjansa? Ja minä sanoin: He ostivat minut Kanaanin maasta. Ja hän ei uskonut minua ja sanoi: Sinä valehtelet, ja käski minut riisuttavaksi ja hakattavaksi.

Nyt se memphisiläinen nainen katsoi ikkunan läpi, kun minua hakattiin, ja hän lähetti sanan aviomiehelleen sanoen: Tuomiosi on väärä, sillä sinä jopa rankaiset vapaata miestä, joka on varastettu, niin kuin hän olisi pahantekijä. Ja kun minä en antanut muuta vastausta, vaikka minut oli hakattu, hän käski, että meitä on vartioitava siihen saakka, hän sanoi, kunnes pojan omistajat tulevat. Ja hänen vaimonsa sanoi hänelle: Mitä varten pidät vangittuna tätä ylhäistä lasta, jonka pitäisi ennemmin olla asetettu vapauteen, ja odottamaan sinua? Sillä hän toivoi näkevänsä minut synnin intohimossa, ja minä olin välinpitämätön liittyen kaikkiin näihin asioihin. Sitten hän sanoi vaimolleen: Ei ole egyptiläisten tapa ottaa pois sitä, mikä kuuluu toisille, ennen kuin todisteet on annettu. Tämän hän sanoi liittyen tuohon kauppiaaseen, ja liittyen minuun, että minun on oltava vangittuna.

Nyt, kahdenkymmenen neljän päivän jälkeen tulivat ismaelilaiset, ja kuultuaan, että isäni Jaakob suri minun tähteni, he sanoivat minulle: Kuinka sinä sanoit itseäsi orjaksi? Ja katso, me olemme saaneet selville, että sinä olet mahtavan miehen poika Kanaanin maassa, ja sinun isäsi suree puolestasi säkkivaatteessa! Ja taas minä olisin halunnut itkeä, mutta hillitsin itseni, että en laittaisi veljiäni häpeään. Ja minä sanoin: Minä en tiedä, minä olen orja. Sitten he neuvottelivat myydäkseen minut, ettei minua löydettäisi heidän käsistään. Sillä he pelkäsivät Jaakobia, ettei hän tekisi heille tappavaa kostoa. Sillä oli kuultu, että hän oli mahtava Herran ja ihmisten kanssa. Sitten kauppias sanoi heille: Vapauttakaa minut Potifarin tuomiosta. Siksi he tulivat ja pyysivät minua sanoen: Me ostimme hänet rahalla. Ja hän lähetti meidät pois.

Nyt se memphisiläinen nainen osoitti minut aviomiehelleen, että hän ostaisi minut, sillä minä kuulin, hän sanoi, että he ovat myymässä häntä. Ja hän lähetti eunukin ismaelilaisten luokse ja pyysi heitä myymään minut, ja koska hän ei halunnut matkustaa heidän kanssaan, hän palasi. Kun tuo eunukki oli niin koetellut heitä, hän teki valtiattarelleen tunnetuksi, että he pyysivät suurta hintaa orjastaan. Ja hän lähetti toisen eunukin sanoen: Vaikka he vaativat kahtaa minae kultaa, älä säästele kultaa, osta vain se poika ja tuo hänet tänne. Ja hän antoi heille 80 palaa kultaa minua varten ja kertoi valtiattarelleen, että minusta oli annettu sata. Ja kun minä näin sen, pysyin rauhallisena, ettei tuota eunukkia olisi rangaistu.

Te näette, lapseni, mitä suuria asioita minä kestin, että en laittaisi veljiäni häpeään. Rakastakaa te myös toisianne, ja pitkämielisyydellä piilottakaa toistenne viat. Sillä Jumala iloitsee veljesten yksimielisyydestä, ja rakkauteen todistetusta sydämen aikomuksesta. Ja kun minun veljeni tulivat Egyptiin, ja oppivat, että minä palautin heidän rahansa heille, enkä nuhdellut heitä, vaan jopa lohdutin heitä, ja Jaakobin kuoleman jälkeen minä rakastin heitä vielä runsaammin, ja kaikki, mitä ikinä hän käski, minä tein hyvin runsaasti, sitten he ihmettelivät. Sillä minä en antanut heidän olla murheellisia edes pienimmässä asiassa, ja kaiken sen, mitä oli minun kädessäni, minä annoin heille. Heidän lapsensa olivat minun lapsiani, ja minun lapseni olivat kuin heidän palvelijoitaan, heidän elämänsä oli minun elämäni, ja kaikki heidän kärsimyksensä oli minun kärsimystäni, ja kaikki heidän sairautensa oli minun heikkouttani. Minun maani oli heidän maansa, minun neuvoni heidän neuvonsa, ja minä en korottanut itseäni heidän keskuudessaan ylimielisyydessä maailmallisen kunniani tähden, vaan olin heidän keskuudessaan niin kuin yksi vähäisimmistä.

Jos siis myös te kuljette Herran käskyissä, lapseni, Hän korottaa teidät, ja siunaa teitä hyvillä asioilla aina ja iankaikkisesti. Ja jos yksikin etsii tehdäkseen pahaa teille, hyvän tekemisen kautta rukoilkaa hänen puolestaan, ja Herra vapauttaa teidät kaikesta pahasta. Sillä katso, te näette, että kärsivällisyyden kautta minä otin vaimokseni herrani tyttären. Ja minulle annettiin hänen kanssaan sata talenttia kultaa, sillä Herra laittoi heidät palvelemaan minua. Ja Hän antoi minulle myös kauneuden, niin kuin kukka, yli kaikkien kauniiden Israelissa, ja Hän varjeli minua vanhalle iälle saakka voimassa ja kauneudessa, koska minä olin kaikessa samanlainen kuin Jaakob.

Kuulkaa myös te, lapseni, ne näyt, jotka minä näin. Oli kaksitoista hirveä syömässä, ja yhdeksän niistä jakaantui ja hajaantui maahan, niin kuin myös kolme. Ja minä näin, että Juudasta syntyi neitsyt, kantaen liinavaatetta, ja hänestä lähti lammas, virheetön, ja Hänen vasemmalla puolellaan oli kuin leijona, ja kaikki pedot syöksyivät Häntä vastaan, ja lammas voitti ne ja tuhosi ne ja tallasi ne jalkoihinsa. Ja hänen tähtensä enkelit iloitsivat, ja ihmiset ja kaikki maa. Ja nämä asiat tulevat tapahtumaan omalla ajallaan, viimeisinä päivinä. Tarkkailkaa te siis, lapseni, Herran käskyjä, ja kunnioittakaa Juudaa ja Leeviä, sillä heistä teille nousee Jumalan Karitsa, armosta pelastaen kaikki pakanat ja Israelin. Sillä Hänen valtakuntansa on ikuinen valtakunta, joka ei vapise, mutta minun valtakuntani teidän keskuudessanne tulee loppumaan, kuin vartijan riippumatto, jota ei kesän jälkeen näy.

Minä tiedän, että kuolemani jälkeen egyptiläiset tekevät teitä murheellisiksi, mutta Jumala ottaa tehtäväkseen teidän aiheenne, ja vie teidät sinne, minkä Hän lupasi isillenne. Mutta kantakaa te minun luuni mukananne, sillä kun minun luuni on otettu, Herra on teidän kanssanne valossa, ja Beliar on pimeydessä egyptiläisten kanssa. Ja kantakaa äitinne Zilpa, ja laittakaa hänet lähelle Bilhaa, Raakelin vierelle. Ja kun hän oli sanonut nämä asiat, hän ojensi jalkansa ja nukahti pitkään uneen. Ja kaikki Israel valitti häntä, ja kaikki Egypti, suurella valituksella. Sillä hän tunsi jopa egyptiläisten puolesta niin kuin omien jäsentensä, ja osoitti heille ystävällisyyttä, avustaen heitä jokaisessa teossa ja neuvossa ja asiassa.

Benjaminin testamentti

Benjaminin sanojen tallennus, jonka hän asetti pojilleen, kun hän oli elänyt 120 vuotta. Ja hän suuteli heitä ja sanoi: Niin kuin Iisak syntyi Aabrahamille hänen sadantena vuotenaan, niin myös minä synnyin Jaakobille. Nyt, koska Raakel kuoli minua synnyttäessään, ei minulla ollut maitoa, siksi minut imetti Bilha, hänen palvelijattarensa. Sillä Raakel pysyi hedelmättömänä 12 vuotta sen jälkeen, kun hän oli kantanut Joosefin. Ja hän rukoili Herraa paastoten 12 päivää, ja hän hedelmöittyi ja kantoi minut. Sillä isämme rakasti Raakelia syvästi, ja rukoili, että hän näkisi kahden pojan syntyvän hänestä, siksi minua kutsuttiin päivien pojaksi, joka on Benjamin. Kun minä siis menin Egyptiin, ja veljeni Joosef tunnisti minut, hän sanoi minulle: Mitä he kertoivat isälleni siitä, kun he myivät minut? Ja minä sanoin hänelle: He kastelivat takkisi verellä ja lähettivät sen ja sanoivat ’Katso, onko tämä poikasi takki?’ Ja hän sanoi minulle: Aivan niin, veli, sillä kun ismaelilaiset ottivat minut, yksi heistä riisui takkini ja antoi minulle vyön ja ruoski minua ja laittoi minut juoksemaan. Ja kun hän meni pois, kätkemään vaatettani, leijona tuli häntä vastaan ja tappoi hänet, ja niin hänen toverinsa olivat peloissaan, ja myivät minut seuralaisilleen.

Siksi myös te, lapseni, rakastakaa Herraa, taivaan Jumalaa, ja pitäkää Hänen käskynsä, ja seuratkaa hyvää ja pyhää miestä Joosefia, ja olkoon mielenne kohti hyvää, aivan kuten te tunnette minut. Se, jonka mieli on hyvä, näkee kaiken oikein. Pelätkää te Herraa, ja rakastakaa lähimmäistänne, ja vaikka Beliarin henget houkuttelevat teitä kaikenlaisiin murheellisiin pahuuksiin, silti ei murheellinen pahuus tule hallitsemaan teitä, aivan kuten se ei voittanut veljeäni Joosefiakaan. Kuinka monet ihmiset tahtoivat tappaa hänet, ja Jumala suojeli häntä! Sillä hän, joka pelkää Jumalaa ja rakastaa lähimmäistään, ei voi olla Beliarin, ilman hengen, lyömä, suojeltuna Jumalan pelolla, eikä häntä voi hallita ihmisten tai petojen suunnitelmat, sillä häntä auttaa se Herran rakkaus, joka hänellä on lähimmäistään kohtaan. Sillä hän jopa pyysi hartaasti isäämme Jaakobia, että hän rukoilisi veljiemme puolesta, että Herra ei lukisi heille syyksi sitä pahaa, jota he suunnittelivat Joosefiin liittyen. Ja näin Jaakob huusi: Minun lapseni Joosef! Sinä olet elänyt isäsi Jaakobin kupeissa. Ja hän halasi häntä ja suuteli häntä kaksi tuntia sanoen: Sinussa tulee täytetyksi se taivaan profetia liittyen Jumalan Karitsaan, maailman Pelastajaan, että virheettömänä Hänet johdatetaan pahantekijöiden joukkoon, ja synnittömänä Hänet tapetaan jumalattomien ihmisten puolesta, liiton veressä, pakanoiden ja Israelin pelastukseksi, ja hän tulee tuhoamaan Beliarin ja ne, jotka häntä palvelevat.

Tiedättekö te, lapseni, hyvän ihmisen lopun? Olkaa hänen säälinsä seuraajia hyvällä mielellä, että myös te pukisitte yllenne kunnian kruunut. Hyvällä ihmisellä ei ole pimeää silmää, sillä hän osoittaa armoa kaikille ihmisille, vaikka he olisivat synnintekijöitä, vaikka he suunnittelisivat pahaa häneen liittyen. Niin hän, joka tekee hyvää, voittaa pahan, ollen Hänen suojaamansa, joka on hyvä, ja hän rakastaa vanhurskaita kuin omaa sieluaan. Jos ketä tahansa ylistetään, hän ei kadehdi häntä, jos kuka tahansa rikastuu, ei hän ole kateellinen, jos kuka tahansa on urhoollinen, hän ylistää häntä. Hän luottaa häneen ja ylistää häntä, joka on selvämielinen, hän osoittaa armoa köyhille, hän suhtautuu ystävällisesti heikkoihin, hän laulaa Jumalan ylistyksiä. Mitä tulee häneen, jolla on Jumalan pelko, hän suojelee häntä kuin kilvellä. Häntä, joka rakastaa Jumalaa, hän auttaa. Häntä, joka hylkää Korkeimman, hän nuhtelee ja kääntää takaisin, ja häntä, jolla on hyvän hengen armo, hän rakastaa kuin omaa sieluaan.

Jos teillä on hyvä mieli, lapseni, silloin sekä pahat ihmiset ovat rauhassa kanssanne, että moraalittomat kunnioittavat teitä ja kääntyvät hyvään, ja petolliset eivät ainoastaan taukoa kohtuuttomista himoistaan, vaan jopa antavat petollisuutensa hedelmiä niille, jotka ovat murheellisia. Jos te teette hyvin, jopa saastaiset henget pakenevat teistä - pedot pakenevat teistä kauhuissaan. Sillä siellä, missä hyvien tekojen kunnioitus on kohdallaan mielessä, hänestä pimeys pakenee. Sillä jos kuka tahansa on loukkaava pyhälle ihmiselle, hän katuu, sillä pyhä ihminen osoittaa sääliä herjaajalleen ja pysyy rauhallisena. Ja jos kuka tahansa pettää vanhurskasta sielua, ja vanhurskasta ihmistä, rukouksen kautta hän olkoon nöyrä hetken aikaa, eikä mene kauaa, kun hän ilmestyy paljon loisteliaampana, aivan kuten oli veljeni Joosef.

Hyvän ihmisen mieli ei ole Beliarin hengen petoksen vallassa, sillä rauhan enkeli opastaa hänen sieluaan. Ei hän katso himoiten turmeltuvia asioita, eikä kerää yhteen rikkauksia mielihyvän himolle, ei hän iloitse mielihyvästä, hän ei loukkaa lähimmäistään, ei hemmottele itseään ruualla, hän ei erehdy silmiensä ylpeyteen, sillä Herra on hänen osansa. Hyvä mieli ei hyväksy ihmisten kunniaa ja häväistystä, eikä se tiedä mitään vilppiä tai valhetta, riitelyä tai herjausta, sillä Herra elää hänessä ja valaisee hänen sielunsa, ja hän iloitsee kohti kaikkia ihmisiä joka hetki. Hyvällä mielellä ei ole kahta kieltä, siunauksen ja kirouksen, loukkauksen ja kunnioituksen, surun ja ilon, rauhan ja rauhattomuuden, tekopyhyyden ja totuuden, köyhyyden ja hyvinvoinnin, vaan sillä on yksi mielenlaatu, puhdas ja turmeltumaton, liittyen kaikkiin ihmisiin. Sillä ei ole kaksoisnäköä, eikä kaksinkertaista kuuloa, sillä kaikessa, mitä hän tekee, tai puhuu, tai näkee, hän tietää, että Herraa katsoo hänen sieluaan, ja hän puhdistaa mielensä, että häntä ei tuomitsisi Jumala ja ihmiset. Mutta Beliarille jokainen teko on kaksinkertainen, eikä ole yksinkertaisuutta.

Paetkaa te siis, lapseni, Beliarin pahantekoa, sillä se antaa miekan niille, jotka tottelevat, ja se miekka on seitsemän pahuuden äiti. Ensin mieli hedelmöittyy Beliarin kautta, ja ensimmäiseksi on kateus, toiseksi epätoivo, kolmanneksi ahdistus, neljänneksi vankeus, viidenneksi puute, kuudenneksi murhe, seitsemänneksi hävitys. Siksi myös Jumala johdattaa Kainia seitsemälle kostolle, sillä jokaisella sadalla vuodella Herra tuo yhden vitsauksen hänen ylleen. Kaksisataa vuotta hän kärsi, ja 900. vuotena hänet hävitettiin vedenpaisumuksessa, Abelin, hänen vanhurskaan veljensä tähden. Seitsemässäsadassa vuodessa Kain tuomittiin, ja Lamech 70 kertaa seitsemässä, koska ikuisesti ne, jotka ovat Kainin kaltaisia kateudessa, veljesten vihassa, heidät tullaan tuomitsemaan tällä samalla rangaistuksella.

Siksi myös te, lapseni, paetkaa pahantekoa, kateutta ja veljesten vihaa, ja kiinnittykää hyvyyteen ja rakkauteen. Hän, jolla on puhdas mieli rakkaudessa, ei katso naisen perään haureudessa, sillä hänellä ei ole saastutusta sydämessään, koska Jumalan Henki lepää hänessä. Sillä niin kuin aurinko ei saastu paistaessaan lantaan ja mutaan, vaan ennemmin kuivattaa molemmat ja ajaa pahan hajun pois, niin myös puhdas mieli, pakotettu olemaan maan saastutuksien keskuudessa, ennemmin ylentää mieltä, eikä se itse kärsi saastutuksesta.

Nyt minä oletan, vanhurskaan Eenokin sanoista, että tulee olemaan myös pahantekoja teidän keskuudessanne, sillä te teette haureutta Sodoman haureuden kanssa, ja menehdytte kaikki muutamaa lukuunottamatta, ja moninkertaistatte säädyttömiä himoja naisten kanssa, ja Herran valtakunta ei ole keskuudessanne, sillä Hän ottaa sen pois. Kuitenkin Jumalan temppeli rakennetaan teidän osaanne, ja se tulee olemaan loistelias keskuudessanne. Sillä Hän ottaa sen, ja sinne kootaan yhteen kaksitoista heimoa, ja kaikki pakanat, kunnes Korkein lähettää pelastuksensa Hänen ainokaisensa vierailussa. Ja Hän astuu temppelin eteen, ja siellä Herraa kohdellaan raivolla, ja Hänet nostetaan puuhun. Ja tuon temppelin verho repeää, ja Jumalan Henki laskeutuu pakanoiden ylle, kuin tuli, jota kaadetaan. Ja Hän nousee haudasta ja nousee maasta taivaaseen, ja minä tiedän, kuinka alhainen Hän tulee olemaan maan päällä, ja kuinka ylistetty taivaassa.

Nyt kun Joosef oli Egyptissä, minä ikävöin nähdä hänen ulkonäkönsä ja hänen kasvojensa muodon, ja isäni Jaakobin rukousten kautta minä näin hänet, kun olin hereillä päiväsaikaan, kokonaisessa ja täydellisessä muodossaan. Tietäkää te siis, lapseni, että minä olen kuolemassa. Tehkää siis totuus ja vanhurskaus, jokainen lähimmäisensä kanssa, ja oikeus uskolliselle teolle, ja pitäkää Herran laki ja Hänen käskynsä, sillä näitä asioita minä opetan teille kaiken perintöosan sijaan. Siksi antakaa myös te niitä lapsillenne iankaikkiseksi omaisuudeksi, sillä niin tekivät Aabraham ja Iisak ja Jaakob. Kaikki nämä asiat he antoivat meille perintöosaksi sanoen: Pitäkää Jumalan käskyt, kunnes Herra paljastaa Hänen pelastuksensa kaikille kansoille. Sitten te tulette näkemään Eenokin, Nooan ja Seemin, ja Aabrahamin, ja Iisakin, ja Jaakobin, nousevan oikealla puolella ilossa. Silloin nousemme myös me, jokainen heimonsa yllä, palvoen taivaan Kuningasta, joka ilmestyi maan päälle nöyryyden miehen muodossa. Ja ne monet, jotka uskoivat Häneen maan päällä, tulevat iloitsemaan Hänen kanssaan, ja sitten kaikki ihmiset nousevat, jotkut kunniaan ja jotkut häpeään. Ja Herra tuomitsee ensin Israelin, siitä vääryydestä, jonka he tekivät Hänelle, sillä kun Hän ilmestyi vapauttajana, Jumala lihassa, he eivät uskoneet Häntä. Ja sitten Hän tuomitsee kaikki pakanat, ne monet, jotka eivät uskoneet Häneen, kun Hän ilmestyi maan päälle. Ja Hän nuhtelee Israelia, pakanoista valittujen keskuudessa, aivan kuten Hän nuhteli Esauta midianilaisten keskuudessa, jotka pettivät veljensä niin, että he lankesivat haureuteen ja patsaiden palvontaan, ja he olivat vieraantuneita Jumalasta, ja tulivat sellaisiksi kuin ne, jotka eivät olleet lapsia niiden osassa, jotka pelkäävät Herraa. Mutta jos te kuljette pyhyydessä Herran läsnäolossa, te elätte jälleen toivossa minussa, ja kaikki Israel kootaan Herralle.

Ja minua ei enää kutsuta saaliinhimoiseksi sudeksi teidän tuhotöidenne tähden, vaan Herran työntekijäksi, joka jakaa ruokaa niille, jotka tekevät sitä, mikä on hyvää. Ja yksi nousee siemenestäni myöhempinä aikoina, Herran rakastettu, kuullen maan päällä Hänen äänensä, valaisten uudella tiedolla kaikkia pakanoita, paljastaen Israelissa pelastuksen viisauden valolla, ja repien sen pois siitä kuin susi, ja antaen sen pakanoiden seurakunnalle. Ja aikojen täyttymykseen saakka tulee hän olemaan pakanoiden seurakunnissa, ja heidän hallitsijoidensa keskuudessa, kuin laulun sävel kaikkien suissa. Ja hänet on kirjattu pyhiin kirjoihin, sekä hänen tekonsa että hänen sanansa, ja hän tulee olemaan Jumalan valittu ikuisesti, ja hänen tähtensä isäni Jaakob opasti minua sanoen: Hän tulee täyttämään sen, mikä puuttuu heimostasi.

Ja kun hän lopetti sanansa, hän sanoi: Minä vaadin teitä, lapseni, kantakaa luuni pois Egyptistä ja haudatkaa minut Hebroniin, lähelle isiäni. Niin Benjamin kuoli, 125 vuotta vanhana, hyvällä, vanhalla iällä, ja he asettivat hänet arkkuun. Ja Israelin lasten Egyptistä lähdön 91. vuotena, he ja heidän veljensä toivat isiensä luut salaa paikkaan, joka on nimeltään Kanaan, ja he hautasivat heidät Hebroniin isiensä jalkojen viereen. Ja he palasivat Kanaanin maasta ja elivät Egyptissä heidän Egyptistä lähtönsä päivään saakka.

Alkuperäinen: Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef & Benjamin Tuomas Leväsen sivuilla.

Apokryfikirjat pääsivu

Apokryfikirjat.com index

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä