 |  |
| |
Koptin kielinen teksti on teoksessa "Appendix ad editionem N. T. graeci codici Alexandrino" (Oxford, 1799), Ms.Paris.BNF.Copt.58. Sama teksti löytyy teoksesta "Revue de l'histoire des religions" (Vol.33-34, Univ.de France, 1896). Käsikirjoituksessa Danielin kirja on jaettu kolmeentoista osaan, ja tämä seuraa sitä, ja on siksi nimetty tällä nimellä. Toisin sanoen, joissakin tuhat vuotta vanhoissa raamatuissa Danielin viimeinen luku. Tästä tunnetaan myös arabian kielisiä 1100-luvun käsikirjoituksia, joten teos on Egyptin suunnalta, kuitenkin erisnimet, aikavirheet ja sanan "antikristus"-käyttö todistavat kreikkalaisen pohjatekstin puolesta. Mahdollisimman sanatarkka suomennos joulukuussa 2014.
Persialaisen Kooreksen, Babylonin valloittajan, kolmantena vuotena, Danielille, jonka nimi oli Baltazar, paljastettiin sana. Tämä sana on totta. Minä, Daniel, paastosin kaksikymmentäyksi päivää iltaan saakka. Minä en ollut syönyt lihaa, minä en ollut juonut viiniä, minä en ollut voidellut itseäni öljyllä. Tapahtui, kun olin Tigris-joen rannalla, että minulle paljastettiin tämä; minä katselin, ja ne neljä taivaan tuulta puhalsivat kohti sitä suurta merta. Minä näin neljä todella kauhistuttavaa eläintä nousevan siitä joesta.
Ensimmäinen eläin muistutti karhua, jolla oli kotkan siivet. Minä näin sen odottavan, että lentäisi siivillään. Sille annettiin ihmisen sydän ja se seisoi jaloillaan. Toinen eläin muistutti lihallista ihmistä, äärimmäisen kauhistuttava, ja se seisoi vinossa. Minä katselin, kun kaksi kolmasosaa sen kasvoista murrettiin, ja se neljäs osa pysyi lujana. Minä katselin sitä, kunnes sen hampaat oli revitty ulos sen suusta. Kolmas eläin muistutti pantteria, sillä oli siivet, neljä päätä, se söi vauhdilla ja hajotti sen, mitä jäi jäljelle. Neljäs eläin, jonka minä näin, muistutti leijonaa; eläin, joka oli paljon kauhistuttavampi kuin kaikki ne eläimet, jotka olivat olleet ennen sitä. Sille annettiin valta ja suuri voima. Sen kädet olivat rautaa, sen kynnet kuparia, se söi, pureskeli ja murskasi jaloillaan kaikkea, mikä jäi jäljelle. Minä näin kymmenen sarvea, jotka tulivat ulos sen päästä. Minä näin myös toisen, pienen sarven, joka tuli ulos näiden kymmenen sarven rinnalle. Ja sille annettiin suuri valta ja huomattava muoto. Minä näin neljä erilaistakin, jotka nousivat sen vasemmalle puolelle, sitten neljä muuta, jotka nousivat kaikkien näiden jälkeen, jokainen oli erilainen kuin toiset, ja yhteensä niitä oli yhdeksäntoista.
Ja minä kuulin äänen, joka sanoi minulle: - "Daniel, ymmärrätkö, mitä sinä näit?" Mutta minä sanoin: - "kuinka minä voin ymmärtää, jos kukaan ei opasta minua?" Minä katsoin, ja minä näin Jumalan enkelin seisovan oikealla puolellani. Sen siivet olivat äärimmäisen kirkkaat. Minä pelkäsin, ja lankesin maahan. Se enkeli tarttui minuun, laittoi minut seisomaan jaloillani ja sanoi minulle: - "seiso jaloillasi, että voin julistaa sinulle, mitä on tapahtuva viimeisinä päivinä."
Ne neljä enkeliä, jotka sinä näit, ovat neljä kuningaskuntaa. Se eläin, jonka sinä näit, karhun kaltainen, on Persian kuningas. Hän omistaa sen maan viisisataa viisikymmentä viisi vuotta. Sitten hän menehtyy, kuningaskuntansa kanssa, ei hän ole iankaikkisesti voimallinen. Se toinen eläin, jonka sinä näit, lihallisen ihmisen kaltainen, on roomalaisten kuningas. Hän ottaa maan, ikään kuin raudan kautta, hän laajentaa itseään sen ylle, hän hallitsee sotajoukkoineen aina etiopialaisten maahan saakka, ja hän on hallitseva sitä yhdeksänsataa yksitoista vuotta. Mutta hän ei saa haltuunsa sen kuningaskunnan pääkaupunkia, ennen kuin monet päivät täyttyvät. Se kolmas eläin, jonka sinä näit, joka muistutti pantteria, se on se kreikkalaisten kuningas. Hän on hallitseva sitä tuhat vuotta ja kolmekymmentä päivää, mutta hänen valtansa ei kestä. Se neljäs eläin, jonka sinä näit, joka muistuttaa leijonaa, on se Ismaelin lasten kuningas. Hän on hallitseva maata kauan aikaa, ja oleva todella voimallinen monien päivien ajan. Tämä on oleva Aabrahamin lajin todellisuutta, ja Saaran orjan - Aabrahamin vaimon. Kaikki persialaisten, roomalaisten ja kreikkalaisten kaupungit tuhotaan. Yhdeksäntoista kuningasta tästä Ismaelin lasten lajista on hallitseva yli maan, he hallitsevat loppunsa aikaan saakka.
Se kymmenes heidän kuninkaistaan on oleva kuin profeetta, hänen nimensä luku on oleva 399. Hän tulee harjoittamaan oikeutta, antamaan leipää nälkäisille, vaatettamaan niitä, jotka ovat alastomia. Hän tulee vapauttamaan ne, jotka ovat orjia. Hänen armollisuutensa leviää yli kaiken maan, ja hänen oikeutensa ylös taivaaseen. Yhdestoista heidän kuninkaistaan on harjoittava vääryyttä yli kaiken maan, hän turmelee ne vanhat työt. Hän vainoaa niitä, jotka ovat siinä maassa, niin ettei ketään löydetä, joka siellä eläisi tai pysyisi. Kaikki ihmiset huokailevat neljäkymmentäkaksi kuukautta. Jos taivaan Jumala kohtelee häntä vihastuen, hänen hallituksensa kestää neljäkymmentä kuukautta. Heidän kuninkaistaan sen kahdennentoista hallitus vahvistuu sen seurauksena, hänen suunsa tuomioiden kautta. Hän toteuttaa pahoja töitä maassa, niin paljon, että ihmiset hämmästyvät siitä, mitä hän teki. Hänen hallituksensa aikaan on oleva monia sotia. Sen ajan lopulla eräs kuningas tulee kauttaaltaan vaivaamaan ismaelilaisten kuningaskuntaa sadan neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan. Hänen hallituksensa sadantena kymmenentenä vuotena hän sotii etiopialaisia vastaan. Ismaelilaiset tulevat hallitsemaan heitä, kunnes he ovat ryöstäneet sen kuningaskunnan kaupungin, joka on Souban. He lähettävät sanansaattajia pyytämään rauhaa. Heille annetaan rahaa ja suuria määriä kultaa, Etiopiassa maksetaan heille veroja.
Heistä kolmastoista ei tule lainkaan elämään tässä kuningaskunnassa, eikä häntä pelätä. Hänen hallituksensa on oleva päiviltään vähäinen. Neljästoista heidän kuninkaistaan tulee samaan kultaa, ja suuria määriä rahaa, ja hän on hallitseva maata oikeudenmukaisesti. Hän sotii ala-Egyptin kanssa, niin että Egypti on murheessa ja huokauksessa. Etiopialaiset eivät lainkaan alistu hänelle, eivätkä tahdo maksaa hänelle veroja. Niinä päivinä on oleva sotaa roomalaisten maassa. Etiopialaiset sotivat Egyptin eteläisimpien maakuntien kanssa, he ryöstävät pikkukaupungit ja kaikki ala-Egyptin kaupungit, kunnes he saapuvat sinne Kleopatran kaupunkiin, jonka hän rakennutti itselleen ylä-Egyptiin, joka on se kaupunki nimeltään Shmoun. Näiden jälkeen Syyrian kuningas kuulee siitä, ja hän pelkää loppua, koska se sota lähestyy häntä. Lopussa hänen valtansa vahvistuu ja hän on nauttiva onnellista elämää. Silloin israelilaisten keskuudesta on nouseva eräs lapsi, tämä on heidän kuninkaistaan viidestoista. Sydämessään hän on oleva kova kuin rauta, hän laajentaa miekaansa roomalaisten suuntaan, hänen oikea kätensä on oleva etiopialaisten yllä. Hänellä on kahdet kasvot ja hänen kielensä on kahtalainen. Hänen hallituksensa päivien aikana on oleva suurta epäjärjestystä yli kaiken maan, ja hänen puheensa on oleva väkivaltaista kuin tuli. Etiopialaiset tuovat hänelle lahjoja; kultaa, hopeaa helmiä, ja hän on painostava omaa työtään jokaiselle. Hän laittaa useita kansakuntia vangiksi, saadakseen heitä sotajoukkoihinsa. Kautta koko hänen hallituksensa, leipää ei ole oleva tarpeeksi. Ei ole rauhaa niin kauan kuin hän hallitsee, ja hänen aikanaan verilöylyt ovat säännöllisiä.
Mitä tulee heidän kuudenteentoista kuninkaaseensa, hänen kuningaskunnassaan ei ole oleva sotaa, eikä hän itse taistele kenenkään kanssa, ja hänelle suodaan pitkä aika rauhassa, ja hänen hallituksensa kulkee oikeamielisyydessä. Mitä tulee heidän seitsemänteentoista kuninkaaseensa, sota syttyy hänen ja hänen kansakuntansa välille, hän on se, jonka nimestä tulee se luku kuusisataa kuusikymmentä kuusi. Häntä kutsutaan näillä kolmella nimellä; Mametios, Kalle ja Sarapidos. Koska hän on lapsi, hän hallitsee tarkoituksenaan tehdä paljon pahaa. Hän määrää kaikkia juutalaisia kaikista paikoista kokoontumaan Jerusalemiin. Ja maa on oleva vaivassa hänen hallituskautenaan, kunnes ihmisenkin voi myydä yhdestä dinarista. Hän on vailla soveliaisuutta ja hän tulee unohtamaan Jumalan pelon. Ei hän muista isänsä Ismaelin lakia, eikä äitinsä, joka on roomalainen. Hän on oleva ylimielinen, aina juovuksissa. Hän tekee suureksi niiden luvun, jotka syövät hänen pöydästään, kuollen myrkytettyihin tarjottaviin, ja näinä päivinä on oleva suuria tuhoja. Hän tulee vapauttamaan Syyrian ja juutalaisten maakunnan, ja tulee kiduttamaan itää ja Egyptiä. Hän vahvistaa Egyptissä kirjeiden kantajat. Kaksi, ja kolme kertaa, vain yhdessä vuodessa, itä on itseään vastaan tässä hallituksessa, joka on oleva yhdeksästoista. Ei hän etsi oikeutta eikä totuutta, vaan hän on etsivä kultaa kaiken aikaa. Hän vahvistaa kauppasuhteita Afrikan maakunnissa, ja suuria määriä sotilaita. Sota syttyy hänen ja heidän välilleen, se valtava joukko, joka on hänen kanssaan, tuhotaan. Häntä tuetaan Afrikan maakunnissa sen kanssa, mitä jää jäljelle hänen joukoistaan, useiden vuosien ajan, eikä hän tule sitä valloittamaan. Sitten vieras kansakunta nousee häntä vastaan, se on nimeltään Pitourgos. Se sotii häntä vastaan. Sarapidos pitää vallassaan monia roomalaisia; Pentapolis, Medes, kaikista niistä hän ottaa veroa, komentaa heidän kaupunkejaan ja ryöstää sen kaupungin, jonka hän rakensi, ja ne maakunnat, jotka hänen isänsä kokosi.
Se turkkilainen valmistautuu sotaan, poistaakseen kuningaskunnan Sarapidoksen käsistä, tähän saakka Sarapidos on pysynyt kotona. Hän etsi saalistettavaa, koska Sarapidoksella oli suuria rikkauksia silmiensä edessä, kultaa, hopeaa, kaikenlaisia kallisarvoisia kiviä ja kaikenlaisia himoittavia esineitä. Mutta hänelle tullaan julistamaan, että se turkkilainen on tehnyt itsensä koko Syyrian ja sen rajaseutujen herraksi, ja hän on lähtevä ulos suuressa sekaannuksessa kaikkien joukkojensa kanssa. Hän jättää kaikki vesileilit, eikä kanna mitään mukanaan, vaan hänellä on oleva eläimen sydän, joka toimii vaiston varaisesti, eikä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Sitten, kun hän pakenee, menee ylös Egyptiin, se turkkilainen menee hänen edellään kaikkine joukkoineen. Sinne he molemmat saapuvat joukkoineen, he taistelevat, kunnes veri juoksee virtoina. Se turkkilainen on roomalaista sukuperää. Eshmounin kaupungissa on oleva sota, kunnes sen joen vesi on muuttunut vereksi kuoliaaksi haavoitettujen suuren lukumäärän tähden. Kukaan ei enää pysty juomaan sitä vettä. Monet, lukemattomat miehet kuolevat miekan kautta. Ne, jotka jäävät jäljelle, ryöstävät omaa maataan sieltä, mistä he ovat lähteneet pois. Se turkkilainen saa Sarapidoksen menehtymään, tarkoituksenaan viedä hänen kuningaskuntansa häneltä pois. Pelon tähden hän ei saa haltuunsa ismaelilaisten kuningaskuntaa, mutta tämä tässä on heidän lukunsa loppu.
Sitten roomalaisten kuningas nousee heitä vastaan, hän tuhoaa heidät miekan terällä keskellä ismaelilaisia, heidän isiensä alueella erämaassa. Roomalaiset tulevat aina vallitsemaan ismaelilaisia. Roomalaiset pitävät Egyptiä vallassaan neljäkymmentä vuotta. Sitten nousee kaksi kansakuntaa, nimeltään Goog ja Maagog, he horjuttavat maata useiden päivien ajan. Heidän lukumääränsä on kuin hiekan jyvät. Sitten ilmestyy se antikristus, joka pettää monet heistä. Kun hän voimistuu, hän viettelee jopa ne valitut. Hän tappaa ne kaksi profeettaa, Eenokin ja Elian, niin että kolmen ja puolen päivän ajan he ovat kuolleina suuren Jerusalemin kaupungin julkisilla paikoilla. Sitten Vanhaikäinen tuo heidät takaisin elämään. Hän on se, jonka minä näen tulevan taivaan pilvien kanssa, Ihmisen Pojan kaltainen. Hänen voimansa on iankaikkinen voima, eikä hänen hallituksellaan ole loppua. Hän on se, joka laittaa antikristuksen kuolemaan, ja koko sen suuren kansanjoukon, joka on hänen kanssaan. On oleva onnettomuus silloin, amen, kenelle tahansa sielulle, joka elää siinä ajassa kaiken maan päällä, koska on oleva vääryyttä, suuri ahdistus ja huokaus, mutta ihmisen pelastus on taivaan Jumalan käsien välissä. Tämä on puheen loppu. Se enkeli sanoi minulle: - "Daniel, Daniel, salaa nämä keskustelut, sinetöi ne siihen aikaan saakka, kun ne täyttyvät, koska se on se kaiken loppu." Minä, Daniel, nousin, laitoin sinetin siihen keskusteluun ja sinetöin ne. Minä ylistän Jumalaa, kaiken isää ja maailmankaikkeuden Herraa, häntä, joka tuntee päivät ja ajat. Hänelle voima ja kunnia iankaikkisesti, amen.
Alkuperäinen: Danielin neljästoista ilmestys Tuomas Leväsen sivuilla.Sivuston asetukset:
Pelkistetyllä tavalla tuoda esille tapahtumia lopunajassa, Jumalan armolahjasta ja pelastuksesta Jeesuksessa uppoutumatta kovin syvälle teologiseen suohon.
Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut
Ei mitään uutta auringon alla, se mitä ennenkin on ollut vastakin on oleva. Mitä me opimme historiasta? Sen, ettemme opi siitä mitään.
...ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi Joh.8:31-32
