Tällä enkelillä on monta nimeä: Lucifer, Saatana, Paholainen, Perkele, lohikäärme, aamuruskon poika, se vanha käärme, Tyyron ruhtinas, ilmavallan hallitsija, eksyttäjä, valheen isä, veljien syyttäjä, vanha vihtahousu.
Jesaja 14:12-14
12. Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!
13. Sinä sanoit sydämessäsi: `Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan.
14. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.`
1.Moos.3:1-5 - käärme; Job 1:7 - saatana; 1.Joh 5:19 - paholainen; Ef. 2:2 - ilmavallan hallitsija; Luuk.4:5-6 - perkele; Ilm. 12:9 - suuri lohikäärme, vanha käärme, perkele, saatana, maanpiirin villitsijä; Ilm. 20:2-3 - lohikäärme, vanha käärme, perkele, saatana; Hes.28 - Tyyron ruhtinas; Joh.12:31; Joh.14:30; Joh.16:11; - maailman ruhtinas.
Pyhäkoulut: Kun televisiot saavuttivat Suomen kodit ja sunnuntaiaamuisin alkoivat pyöriä ohjelmat perheen pienemmille, romahti myös pyhäkoulujen suosio. Lasten vanhemmilla ei ollut sydäntä ”riistää” lapsia ohjelmien ääreltä ja niin TV vei voiton.
Ilmestyskirjassa kuvataan perkeleen saavuttavan historiansa raivokkaimman vaiheen silloin kun se tietää aikaa olevan enää vähän ennen tuhatvuotista sitomista ja sitä seuraavaa ikuisuutta tulisessa helvetissä. Perkele tekee parastansa - pahintansa! - saadakseen aikaan mahdollisimman paljon pahaa. Tuohon aikajaksoon kuuluu hänelle annettu nimi "Veljien syyttäjä". Nimi on enne. Saatana on lopun ajalla nimenomaan veljien syyttäjä. Ei vain yleensä syyttäjä, vaan erityisesti veljien syyttäjä. Hänen pahinta tekoansa ovat siis ne toimet, joita kristikunnan sisällä tapahtuu yhden kristityn syyttäessä toista kristittyä. Tai kristitty elää itsepetollisessa, lihallisessa pyhityksessä, ja osaamatta armahtaa veljeänsä, iskee tätä oman - kuvitellun - pyhityksensä latvasta. Tosi asiassa tällainen kristitty on sielullinen ja ruumiillinen temppeli perkeleelle ja vetää enää puoleensa toisia itsepetoksessa eläviä kristittyjä ja uskonnollismielisiä uudestisyntymättömiä. Paavali kirjoittaa niistä, jotka aloittivat Hengessä, mutta lopettavat lihassa - hedelmistä heidät tunnetaan. Fraasit ja toiminnat pysyvät, mutta tasaisesti sanoma muuttuu armahduksen evankeliumista lihan ja veren julistukseksi. Ihmetellään, miksi Herra ei enää vaikuta sankoissa ihmisjoukoissa kiinnostusta kyseisiä palvelutehtäviä kohtaan. Armahtavat kristityt tietävät vastauksen ja murehtivat luopumusta. Tässä on lopun ajan kristillisen luopumuksen ydintotuus. Valhepyhityksestä tulee antikristuksen temppeli.
Sota Taivaassa. Saatanan taistelu ihmiskuntaa vastaan. David Wilkerson.
Raamatun mainintoja paholaisesta