Pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkä tähden? Sen tähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikään kuin teoista. Room. 9:30-32.
Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Room. 10:3,4.
LUKIJALLE
NÄINÄ viimeisinä aikoina olen havainnut, että Herran rakkauden suloiset säteet ovat jossain määrin paistaneet sydämeeni, lämmittäneet tunteitani ja sytyttäneet sieluani. Ei vain synnyttäen vastarakkautta sielun kiintymyksenä niin suureen rakastajaan, kuin minun Vapahtajani on, jonka ääretön rakkaus on kaikkea tietoa ylempänä, Ef. 3:19, vaan myös rakastamaan kaikkia taivaasta syntyneitä Siionin lapsia ja toivottamaan heille menestystä. Minä huomaan, että näinä päivinä monia sieluraukkoja heitellään sinne ja tänne niin, että he ovat ihmisten arpapelin ja eksytyksen kavalien juonien pauloissa. He ovat kaikkien opintuulten viskeltävinä ja tulevat petetyiksi, Ef. 4:14. Havaitsen rakennettavan monia vääriä perustuksia, joiden rakentamiseen hukataan paljon aikaa. Ihmiset eivät puhu totuutta rakkaudessa, eivätkä perusta kaikessa häneen, joka on pää, Kristukseen, Ef. 4:15. Ei voi olla perustusta Kristuksessa ilman yhteyttä hänen kanssansa. Ja ilman yhteyttä häneen on kaikki mitä teemme kirottua.
Seuraavassa tutkielmassa, rakas lukija, jos Herra sallii sinun saada siunausta sen lukemisesta, havaitset ikään kuin vienon äänen takanasi sanovan: "Tämä on tie, käy sitä, niin ettet poikkea oikealle etkä vasemmalle." Tie sille suloiselle polulle, jossa sielu vanhurskautetaan Jumalan edessä, on Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus. Kaikki meidän oma vanhurskautemme on kuin saastainen vaate, sillä totisesti sanotaan: "Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa", Jes. 45:25. Vain yhden vanhurskaan kuolema meidän väärien edestä voi saattaa meidät Jumalan luo. "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi", 2.Kor. 5:21.
Kristitty lukija. Salli kaiken mikä sinussa on vanhaa Aatamia, painua maahan Kristuksen jalkain juureen. Hän yksin olkoon kaikessa ensimmäinen. Ripustettakoon Kristukseen kaikki uuden liiton hengellisen temppelin astiat maljoista ruukkuihin saakka. Hän yksin on arvollinen, sillä hän on rakentava Herran temppelin ja saava kunnian. Hän on Isän määräyksestä peruskivi, kulmakivi ja päätöskivi. Hän on Isän armon ja kunnian täyteys. Mitä ikinä sinä tarvitsetkin, täytyy sinun tulla hänen luokseen, hänellä on parantavaa lääkettä.
Lukija. Auttakoon hyvä Jumala sinua ottamaan vastaan neuvon sanat, että hän voisi tehdä sen sinulle hunajalta maistuvaksi, suloiseksi sielullesi ja terveelliseksi luillesi, ja minun sieluni on iloitseva sinun kanssasi.
Veljesi uskossa ja evankeliumin osallisuudessa, Thomas Wilcox
KALLIS HUNAJAN PISARA KRISTUS-KALLIOSTA
Neuvon sana sinun sydämellesi ja omalle sydämelleni.
SINÄ pidät itseäsi kristittynä. Olet kastettu ja käyt ehtoollisella. Siinä teet oikein, ne ovat ihania etuoikeuksia. Mutta ellei Kristuksen veri ole tunnustuksesi perustuksena, se kuihtuu ja osoittautuu vain valheelliseksi näyttelemiseksi matkalla helvettiin.
Jos tunnustuksesi ohella säilytät syntisi ja oman vanhurskautesi, niin nämä kyykäärmeet jäytävät siitä kaiken elinvoiman. Koettele ja tutki joka päivä huolellisesti, mille perustukselle kristillisyytesi ja kirkkauden toivosi on rakennettu. Onko Kristuksen käsi laskenut sille perustuksen? Ellei ole, se ei ikinä voi kestää myrskyä, joka on nouseva sitä vastaan. Saatana on sen kokonaan kukistava ja sen sortuminen on oleva suuri, Matt. 7:27.
Kerskaileva kristitty. Sinä joudut seulottavaksi. Jokainen kristillisyytesi säie koetellaan, kestääkö se. On hirmuista huomata kaiken luhistuvan eikä ole mitään, mihin turvata.
Haaveileva kristitty. Varo vahasiipiäsi, jotka sulavat kiusausten helteessä. Miten surkeaa; suuri liike ja lopulta vararikko - sielullasi ei ole pääomaa eikä perustusta iankaikkisuutta varten.
Lahjakas kristitty. Katso, ettei mato jäydä sinun hienon kasvisi juuria ja saa sitä kuolemaan koettelemuksen päivänä. Tarkkaa sielusi tilaa joka päivä ja kysele: "Onko Kristuksen veri nähtävänä sielussani? Mihin vanhurskauteen perustuu pelastukseni toivo? Olenko päässyt irti omasta vanhurskaudestani?" Moni erinomainen kristitty on katsellessaan kaikkien hyvien tekojensa raunioita joutunut huudahtamaan: "Hukassa, hukassa iankaikkisesti!"
Muista, että suurimmat synnit voivat piiloutua suurimman velvollisuuksien täyttämisen ja suurimpien tunnonvaivojen alle. Huolehdi siitä, että synnin sieluusi tekemä haava tulee Kristuksen verellä täydellisesti parannetuksi, äläkä itse yritä parantaa sitä velvollisuuksien täyttämisellä, anteliaisuudella tai muilla omilla teoilla. Mitä muuta parannuskeinoa käytätkin kuin Kristuksen verta, se myrkyttää haavan. Sinä huomaat, ettei syntisi ole koskaan saanut todellista kuoliniskua, ellet ole nähnyt Kristusta sinun edestäsi verta vuotavana ristillä. Syntiä ei kuoleta mikään muu kuin Kristuksen vanhurskauden katseleminen.
Ihmisen omat kyvyt ja ponnistukset eivät voi tarjota lääkettä sielun parantamiseen. Parantuminen, jonka saa aikaan velvollisuuksien täyttäminen eikä Kristus, on kaikkein toivottominta sairautta. Viheliäinen luontoparka korkeinpinekaan saavutuksineen ei voi milloinkaan kutoa pukua, joka olisi riittävän puhdas sielun saastaisuutta peittämään. Siihen ei kelpaa mikään muu kuin Kristuksen täydellinen vanhurskaus.
Mikä ikinä on ihmisluonnon kutomaa, se kaikki on riisuttava pois, ennen kuin voidaan pukeutua Kristuksen vanhurskauteen. Mitä tahansa ihmisvoimin on puettu yllemme, sen on saatana riistävä pois viimeistä riekaletta myöten. Niin jäämme alastomina ja suojattomina alttiiksi Jumalan vihalle. Kaikki, mitä luonto saa aikaan, ei vastaa pisaraakaan siitä armosta, joka kuolettaa synnin. Muotojumaliset eivät voi katsoa kerran Kristusta kasvoihin. Sinä olet tunnustava kristitty, kuuntelet sanaa, rukoilet, käyt Herran Ehtoollisella ja kuitenkin voit olla syvästi onneton. Valvo tilaasi! Oletko tähän päivään asti milloinkaan nähnyt, mikä ero on Kristuksella ja kaikella muulla, mikä täällä maailmassa on jaloa ja hurskasta? Oletko nähnyt kaiken muun muuttuvan arvottomaksi hänen rakkautensa ja armonsa rinnalla? Jes. 2:17.
Jos olet todella nähnyt Kristuksen, olet nähnyt hänessä pelkkää armoa, pelkkää vanhurskautta, kaikin tavoin rajatonta, ääretöntä, paljon suurempaa kuin kaikki synti ja kurjuus. Jos olet nähnyt Kristuksen, silloin voit polkea jalkoihisi ihmisten ja enkelien vanhurskauden, kun on kysymyksessä sinun saattamisesi Jumalalle otolliseksi. Jos olet nähnyt Kristuksen, et halua ilman häntä tehdä mitään, et sittenkään, vaikka saisit kymmenentuhatta maailmaa palkaksesi, 1.Kor. 2:2. Jos olet nähnyt Kristuksen, olet nähnyt hänessä kallion, joka on korkeampi omaa vanhurskautta, saatanaa ja syntiä, Ps. 61:3. Tämä kallio seuraa sinua, 1.Kor. 10:4, ja siitä pisaroi alati hunajaa ja armoa sinun ravinnoksesi, Ps. 81:17. Tutki, oletko milloinkaan katsellut Kristusta Isän ainokaisena Poikana täynnä armoa ja totuutta, Joh. 1:14-17. Pidä huolta, että olet tullut Kristuksen tykö, että seisot ikiaikojen kalliolla, olet seurannut hänen kutsuaan ja liittynyt häneen tullaksesi vanhurskaaksi.
IHMISET puhuvat hyvinä päivinä rohkeasti uskosta, harvat tietävät, mitä usko on. - Kristus on Raamatun salaisuus; armo on Kristuksen salaisuus. Usko on ihmeellisin asia maailmassa. Lisää siihen jotakin omaasi ja sinä turmelet sen. Kristus ei edes katsokaan siihen. Kun uskot ja tulet Kristuksen luo, sinun on luovuttava omasta vanhurskaudestasi ja tuotava vain syntiä. Voi, se on vaikeaa! Sinun on tuotava vain kurjuutesi ja puutteesi. Muuten ei Kristus sovi sinulle etkä sinä Kristukselle. Kristus tahtoo olla täydellinen lunastaja ja välimies ja sinun tulee olla kadotettu syntinen, muuten ette Kristus ja sinä milloinkaan kuulu toisillenne. Vaikein asia maailmassa on ottaa vanhuskaudekseen yksin Kristus, se on tunnustaa hänet Kristukseksi. Jos lisäät siihen jotain omaasi, et enää anna hänen olla Kristuksena.
Mitä ikinä on Kristuksen rinnalla, kun menet Jumalan tykö armoa kerjäämään, kutsu sitä antikristukseksi ja käske sen poistua. Salli vain Kristuksen vanhurskauden sinussa riemuita. Kaikki muu on Baabelia, jonka on kukistuttava, jotta Kristus jäisi ja sinä olet riemuitseva sen kukistumisen päivänä, Jes. 1:1-12. Kristus polki yksinään viinikuurnan, eikä kukaan ollut hänen kanssansa, Jes. 63:3. Jos panet jotakin Kristuksen rinnalle, on Kristus polkeva sen maahan vihassaan ja kiivaudessaan ja tahraava vaatteensa sen verellä. Luulet, että on helppo uskoa. Onko uskoasi milloinkaan koeteltu kiusauksen hetkellä ja ratkaisevassa taistelussa syntiä vastaan? Onko sen koskaan täytynyt taistella saatanaa vastaan Jumalan vihan painaessa omaatuntoasi? Kun oli helvetin ja kuoleman kidassa, osoittiko Jumala sinulle silloin Kristusta lunastushintana ja vanhurskautena? Sanoitko silloin: "Oi minä näen Kristuksessa armoa yltäkyllin!" Jos näin sanoit, silloin voit sanoa nuo sanat, jotka ovat suurimmat maailmassa: "Minä uskon." Koettelematon usko on epävarmaa.
Uskomiseen tarvitaan, että on selvästi vakuuttunut synnistä ja Kristuksen veren ansiosta sekä Kristuksen halusta pelastaa ainoastaan siitä syystä, että olet syntinen. Tämä kaikki on vaikeampaa kuin maailman luominen. Synnin ja syyllisyyden myrskyssä mikään luonnollinen voima ei voi kohota niin korkealle, että todella uskoo Kristuksella olevan armoa ja halua pelastaa. Kun saatana syyttää omaatuntoa synnistä, on evankeliumin mukaista, että sielu panee sen Kristuksen päälle. Näin tehdään Kristus Kristukseksi. Hänellä on palava halu siihen tehtävään. Kristuksen vanhurskauden vastaanottaminen ainoana vanhurskautena, hänen verensä ainoana pelastuksen lähteenä - se on evankeliumin summa. Kun arkisen elämän keskellä ja kaikissa ahdistuksissa voi sanoa: Kristus, yksin Kristus, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, lunastukseksi, 1.Kor. 1:30, ei nöyrtymiseni, eivät tekoni, ei armon kokemukseni eikä mikään muu," silloin on ihminen päässyt sinne, mihin aallot eivät ylety.
KAIKKI kiusaukset, saatanan hyökkäykset ja omat valituksemme johtuvat itsevanhurskaudesta ja omahyväisyydestä. Salliessaan saatanan hyökätä kimppuusi, Jumala ajaa näitä takaa, niin kuin Laaban ajoi takaa Jaakobia kotijumaliensa tähden. Ne on sinulta riistettävä, olitpa miten vastahakoinen tahansa. Ne estävät Kristuksen pääsemästä sisälle, ja syyllisyys ei häviä, ennen kuin Kristus tulee sijaan. Missä synti syyttää, siellä sydän on kova. Sen tähden suuri syyllisyys todistaa vain vähän, jos ollenkaan kristillisyydestä.
Kun synnintunto on herännyt, varo, ettet sitä rauhoita muulla kuin Kristuksen verellä, sillä muuten paadut. Tee Kristus rauhaksesi, Ef. 2:14, älä hyviä töitäsi, älä kyyneleitäsi, tms. Sinä voit karkottaa Kristuksen luotasi yhtä hyvin hyvillä teoillasi kuin synneilläsi. Katso Kristukseen ja tee hyviä töitä niin paljon kuin tahdot. Seiso koko painollasi Kristuksen vanhurskauden varassa. Varo, ettei toinen jalkasi seiso omalla vanhurskaudella. Ennen kuin Kristus tulee ja istuu omassatunnossasi armoistuimelle, on siellä ainoastaan syntivelkaa, kauhua ja salaisia epäilyksiä, sielu häilyy toivon ja pelon välillä, mikä ei ole evankeliumin mukaista.
Joka pelkää nähdä, miten inhottava synti on, mikä todellinen helvetti on hänen omassa sydämessään, hän epäilee Kristuksen ansiota. Älä milloinkaan lankea niin suureen syntiin, 1.Joh. 2:1. Luota Kristukseen, niin että hän saa olla puolustajasi ja sinä näet, että hän, Jeesus Kristus on vanhurskas. Kaikissa omantunnon epäilyksissä, peljästyksissä ja myrskyissä katso alati Kristukseen. Älä väittele saatanan kanssa, sillä hän ei mitään muuta halua, vaan käske hänen mennä Kristuksen luo ja Kristus on antava hänelle vastauksen. Hän on takaajanamme vastaava lain täyttämisestä, Hebr. 7:22, ja välittäjänämme oikeuden edessä, Gal. 3:20, 1 Tim. 2:5. Tähän virkaan hänet on valalla asetettu, Hebr. 7:20,21. Jätä kaikki Kristuksen huoleksi. Jos tahdot jotain itse tehdä syntisi sovittamiseksi, silloin kiellät Kristuksen, joka on sinun edestäsi tehty synniksi, 2.Kor. 5:21.
Saatana voi selitellä ja vääristellä Raamatun sanaa, mutta hän ei voi vastustaa sitä. Se on Kristuksen majesteetillinen sana. Kristus voitti sillä saatanan, Matt. 4:10. Koko Raamatussa ei ole yhtään ainoata kovaa sanaa köyhää, omasta vanhurskaudesta riisuttua syntistä vastaan. Ei, Raamattu osoittaa selvästi, että vain sellaiselle ihmiselle kuuluu evankeliumin armo. Luota Kristuksen rakkauteen, se uudistaa sinutkin. Jos huomaat, ettet voi uskoa, niin muista, että uskon alkaja on Kristus. Jätä asia hänelle. Hän vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen hyvän tahtonsa mukaan, Fil. 2:13. Murehdi epäuskoasi, joka tekee omassatunnossasi olevan syyllisyyden Kristusta suuremmaksi, aliarvioiden Kristuksen ansiota ja pitäen epäpyhänä, halpana ja riittämättömänä hänen verensä.
SINÄ valittelet paljon sydämesi tilaa. Saako syntisi sinut katsomaan enemmän Kristukseen, vähemmän itseesi? Jos näin on, se on oikein. Muussa tapauksessa on valituksesi sulaa teeskentelyä. On säälittävää katsella hyviä tekoja, armonkokemuksia ja aikaansaannoksia, kun olisi katsottava Kristukseen. Niiden katseleminen tekee sinut ylpeäksi, Kristuksen armon katseleminen tekee sinut nöyräksi. Armosta te olette pelastetut, Ef. 2:5,8. Älä masennu moninaisista kiusauksista, Jaak. 1:2. Niiden aaltojen tehtävänä ei ehkä olekaan hukuttaa sinua, vaan nostaa sinut pois itsestäsi Kristus-kalliolle.
Voit ehkä joutua masennuksiin, aina helvetin partaalle, valmiina sinne putoamaan. Et voi joutua alemmaksi kuin helvetin kuiluun. Moni pyhä on ollut siellä, vieläpä syöksynyt helvetin syvyyksiin. Mutta sielläkin sinä voit huutaa, sielläkin saat katsella pyhää temppeliä kohti, Joona 2:5. Käsin tehtyyn temppeliin saivat vain puhdistetut astua ja hekin uhria tuoden, Apt. 21:26. Mutta nyt on Kristus meidän temppelimme, uhrimme, alttarimme ja ylimmäinen pappimme. Ja hänen luoksensa eivät saa tulla muut kuin syntiset eikä heillä saa olla muuta uhria kuin hänen verensä, joka on kertakaikkiaan uhrattu, Hebr. 7:27.
MUISTELE kaikkia armahdettuja, jotka ovat jo taivaassa. Sinä ajattelet: "Oi, voisinko minäkin olla armahdettu?" Siellä on monia tuhansia armahdettuja, mikset sinäkin voisi olla? Suurempi synti ei milloinkaan ole suurempi Kristuksen armoa. Älä lankea epätoivoon. Toivo vain! Silloinkin, kun pilvet ovat pimeimmät, katso Kristukseen, Isän armon ja rakkauden pysyvään merkkiin, joka on taivaassa, jotta kaikki syntiset siihen alati katsoisivat. Älä pidä ratkaisevana sitä, mitä saatana ja omatuntosi sanovat sinua vastaan. Viimeinen sana on Kristuksella. Hän on elävien ja kuolleitten tuomari ja hänelle kuuluu lopullinen tuomion julistaminen. Hänen verensä puhuu sovituksesta, Kol. 1:20, puhdistuksesta, 1.Joh. 1:7, ostamisesta, Apt. 20:28, lunastuksesta, 1 Piet. 1:18,19, pyhityksestä, Hebr. 9:13,14,22, anteeksiantamisesta, jae 22, pyhimpään pääsemisestä, Hebr. 10:19, vanhurskauttamisesta, Room. 5:9, Jumalan suosiosta, Ef. 2:13. Ei pisaraakaan tästä verestä ole menevä hukkaan. Pysähdy ja kuuntele, mitä Jumala tahtoo sanoa. Hän on julistava rauhaa kansallensa, etteivät he enää kääntyisi tyhmyyteen, Ps. 85:9. Hän puhuu armoa, laupeutta ja rauhaa, 2.Tim. 1:2. Tällaista kieltä puhuu Isä ja Kristus. Odota Kristuksen ilmestymistä niin kuin kointähteä, Ilm. 22:16. Hän on tuleva yhtä varmasti kuin aamu koittaa. Hän on tuleva virkistävänä kuin sade, Hoos. 6:3.
Yhtä vähän kuin voit estää aurinkoa nousemasta, voit estää Kirstusta, vanhurskauden aurinkoa koittamasta, Mal. 4:2. Älä käännä hetkeksikään pois katsettasi Kristuksesta. Älä katso syntiä, vaan katso ensin Kristusta. Ellet syntejäsi murehtiessa näe Kristusta, lopeta murehtimisesi, Sak. 12:10. Kaikissa arkisen elämän askareissa katso Kristukseen: ennen työhön ryhtymistäsi katso Kristukseen saadaksesi anteeksiantamuksen, työtä tehdessäsi saadaksesi apua ja työn päätyttyä saadaksesi hänen hyväksymisensä. Ilman tätä kaikki työsi ovat lihallisia ja huolettomasti tehtyjä. Älä tee evankeliumista lakia, siten että sinun olisi itse vielä tehtävä ja kärsittävä jokin osa siitä, ja Kristus oli vain puolinainen välimies tai niin että sinun pitäisi kantaa osa synneistäsi ja toimittaa siitä sovitus. Anna synnin särkeä sydämesi, muttei toivoasi evankeliumiin.
Katsele enemmän vanhurskauttamista kuin pyhitystä. Älä korkeimmissakaan käskyissä ajattele Kristusta vaatijana, vaan maksajana, joka on ottanut tehtäväkseen velan maksamisen. Jos olet katsellut omia päätöksiäsi, ponnistuksiasi, tekojasi, velvollisuuksiasi ja mielenlaatuasi enemmän kuin Kristusta, se käy sinulle kovin kalliiksi. Onko ihme, että kuljet valitellen. Armolahjat olkoot todistuksia, mutta Kristuksen ansion on ilman niitä oltava toivosi perustuksena, jolle rakennat. Kristus yksin, kirkkauden toivo, Kol. 1:27.
Tullessamme Jumalan lue emme saa tuoda mitään muuta kuin Kristuksen. Kaikki lisät ja kaikki aikaisemmat ansiomme myrkyttävät ja turmelevat uskon. Se, joka rakentaa täytettyjen velvollisuuksiensa, lahjojensa, uskoontulemisensa tms. varaan, ei tunne Kristuksen ansiota.
Tämä tekee uskomisen niin vaikeaksi ja niin vieraaksi luonnolliselle ihmiselle. Jos uskot, on sinun joka päivä tappiona ja roskana, Fil. 3:7-8, jätettävä syrjään etuoikeutesi, kuuliaisuutesi, kasteesi, pyhityksesi, täytetyt velvollisuutesi, lahjasi, kyyneleesi, liikutuksesi ja nöyrtymisesi, niin että ainoastaan Kristus on turvanasi. Joka päivä on tekosi ja itsekeskeisyytesi hävitettävä. Kristus on Jumalan lahja, Joh.4:10 ja Joh.3:16. Usko on Jumalan lahja, Ef. 2:8. Anteeksiantamus on armolahja, Room. 5:16. Voi, kuinka luontomme riehuu, kiivailee ja raivoaa sitä vastaan, että kaikki on lahjaa ja ettei sitä voi millään ostaa, ei töillä, ei kyyneleillä eikä velvollisuuksien täyttämisellä. Kaikki omat teot ovat kelpaamattomia ja arvottomia taivaassa.
Jos ihmisen olisi pitänyt suunnitella pelastus, hän olisi mieluummin antanut sen pyhien ja enkelien kaupiteltavaksi kuin Kristukselle, joka antaa sen ilmaiseksi. Juuri siksi sielu sitä epäilee. Ihmisluonto tahtoo viivoittaa tien, jolla teot vanhurskauttavat, siksi se kauhistuu Kristuksen ansiota itselleen mitä tuhoisimpana. Luonnollinen ihminen haluaisi pelastukseen tehdä mitä tahansa mieluimmin kuin mennä Kristuksen luo, liittyä Kristukseen ja olla hänelle kaikesta velassa. Kristus ei vaadi mitään, mutta sielu tahtoisi tyrkyttää Kristukselle aina jotain omaansa. Tässä juuri on suuri ristiriita. Mieti, oletko vielä milloinkaan nähnyt, mitä Kristus on ansainnut. Oletko koskaan nähnyt, miten ääretön on hänen kuolemansa tuottama sovitus? Oletko nähnyt tätä, kun synnin kuorma ja Jumalan viha painaa raskaana omaatuntoasi? Kristuksen ansion suuruuden tuntee vain syvässä ahdistuksessa oleva köyhä sielu. Heikko synnintunto ylistää vain vaimeasti ja heikolla äänellä Kristuksen verta ja ansiota.
EPÄTOIVOINEN syntinen. Sinä katselet oikealle ja vasemmalle sanoen: "Missä minä näen sitä, mikä on hyvää?" Sinä kääntelet kaikkia hyviä tekojasi ja jumalisuuttasi saadaksesi aikaan vanhurskauden, jossa pelastuisit. Katso nyt vihdoinkin Kristukseen. Katsokaa häneen ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, Jes. 45:21-22. Hän on pelastaja, ja paitsi häntä ei ole ketään toista, jae 21. Mihin muuanne katsonetkin, olet sinä hukassa. Jumala on katsova ainoastaan Kristukseen, älä sinäkään katso mihinkään muuhun. Kristus on ylennetty korkealle niin kuin vaskikäärme erämaassa, jotta syntiset maailman ääristä, kaikkein kaukaisimmatkin, voisivat nähdä hänet ja katsoa häneen, Joh. 3:14,15. Vähäisinkin, mitä hänestä näet on pelastava sinut, heikoinkin kosketus häneen on parantava sinut.
Jumala tahtoo, että sinä katsoisit häneen, sillä hän on korotettu köyhien syntisraukkojen katseltavaksi. Sinulla on rajattomasti syitä katsoa häneen eikä ainoatakaan aihetta kääntää katsettasi pois hänestä. Hän on hiljainen ja nöyrä sydämeltään, Matt. 11:29. Hän tahtoo itse tehdä sen, mitä hän luoduiltaan vaatii, nimittäin kantaa heikkojen vajavaisuuksia, Room. 15:1,2. Hän ei tahdo olla itselleen mieliksi oikeuksistaan kiinni pitäen, jae 2. Hän tahtoo ojentaa sävyisyyden hengellä, Gal. 6:1-2, ja hän on kantava sinun kuormasi, jae 2. Hän on antava anteeksi, ei vain seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, Matt. 18:21,22. Apostolit tarvitsivat lisää uskoa tämän uskoakseen, Luuk. 17:4,5. Koska meidän on vaikea antaa anteeksi, niin ajattelemme, että se on Kristuksellekin vaikeaa.
Me näemme synnin suurena. - Me ajattelemme, että Kristus näkee sen sellaisena ja mittaamme ääretöntä rakkautta meidän mitoillamme, ääretöntä ansiota meidän synneillämme, mikä on suurinta ylpeyttä ja pilkkaa, Ps. 103:11,12. Jes. 40:15. Kuuntele mitä hän sanoo: "Minä olen saanut lunastusmaksun", Job 33:24, "Häneen minä olen mielistynyt", Matt. 3:17. Jumala ei tahdo mitään muuta. Mikään muu ei sinua hyödytä eikä tyydytä omaatuntoasi kuin Kristus, joka sovitti Isän. Jumala tekee kaiken Kristuksen tähden. Sinä olet ansainnut helvetin, Jumalan vihan ja hylkäämisen. Kristus on ansainnut elämän, syntien anteeksisaamisen ja Jumalan mielisuosion. Hän ei tahdo näyttää sinulle vain edellistä, vaan hän tahtoo antaa sinulle jälkimmäisenkin. Anteeksisaaminen on Kristuksen ilo ja onni.
Ajattele, kuinka Kristus oli maan päällä ollessaan enemmän publikaanien ja syntisten parissa kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotka olivat hänen julkisia vastustajiaan, sillä he olivat vanhurskaita. Hänen asemansa kirkkaudessa ei tee häntä välinpitämättömäksi eikä ylenkatseelliseksi syntisraukkoja kohtaan, niin kuin sinä kuvittelet. Ei, nytkin taivaassa on hänen sydämensä sama. Hän on Jumala eikä muutu. Hän on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, Joh. 1:29. Hän on kokenut kaikki sinun kiusauksesi, masennuksesi, murheesi, hyljätyksi joutumisesi, Matt. 4:3-11, Matt. 25:38, Mark. 15:34, Luuk. 22:44. Hän on juonut maljan karvauden ja jättänyt sinulle sen makeuden, kadotustuomio on poissa. Kristus joi yhdellä kertaa kaiken Isän vihan ja sinulle on jäänyt ainoastaan autuus.
Sinä sanot, että et voi uskoa, et voi katua. - Sitä soveliaampi olet Kristukselle, jos sinulla ei ole muuta kuin syntiä ja viheliäisyyttä. Mene Kristuksen luokse kaikkine katumattomuuksinesi ja epäuskoinesi saadaksesi uskoa ja katumusta häneltä - se on autuaallista. Sano Kristukselle: "Herra, minä en ole tuonut eteesi mitään vanhurskautta, en mitään hyveitä ollakseni otollinen tai vanhurskas. Olen tullut sinulta saamaan ja minun täytyy saada." Me tahtoisimme tuoda jotain Kristukselle, mutta niin ei saa tapahtua. Luonnollisen ihmisen korkeimmillakaan saavutuksilla ei ole penninkään arvoa taivaassa. Armo ja teot eivät sovellu yhteen, Tiit. 3:5, Room. 11:6. Tämä on kamalaa ihmiselle, joka ei voi ajatella, että on tultava kaikesta riisutuksi, niin ettei ole jäljellä riekalettakaan hyveistä tai vanhurskaudesta, johon voisi luottaa. Omavanhurskaus ja itseriittävyys ovat sielun lemmikkejä, joita se varjelee kuin omaa henkeään. Tästä syystä Kristus näyttää luonnollisen ihmisen silmissä rumalta. Luonnollinen ihminen ei voi ikävöidä häntä. Hän on täydellinen vastakohta kaikille luonnollisen ihmisen jaloille harrastuksille.
Anna luonnollisen ihmisen tehdä evankeliumi, niin siitä on tuleva vastakohta Kristukselle. Se tulisi olemaan vanhurskaita, viattomia, pyhiä ja muita sen kaltaisia varten. Kristuksen evankeliumi on sinua varten, se on puutteenalaisia syntisiä, jumalattomia, väärintekijöitä, kirottuja varten.
Luonnollinen ihminen ei voi sietää ajatusta, että evankeliumi on ainoastaan syntisiä varten. Se tahtoo mieluummin vaipua epätoivoon kuin mennä Kristuksen luo sellaisin ehdoin. Kun syyllisyyden tunto ja Jumalan viha pakottavat sielua siihen, se pyrkii vanhoihin itsevanhurskauden ja omahyväisyyden piilopaikkoihin. Nuo varustukset on äärettömän voiman hajotettava maahan. Ei kukaan muu kuin itsensä vanhurskauttaja ole suljettu evankeliumin ulkopuolelle. Kristus katsoo mieluummin kurjimpaan syntiseen kuin häneen, sillä sellaiselle Kristus ei voi tulla vanhurskaudeksi, hän ei ole syntinen.
On helppo sanoa toisen mieliksi: "Minä olen syntinen." Mutta rukoilla publikaanin tavoin totuudessa: "Jumala ole minulle syntiselle armollinen", on vaikeinta maailmassa. On helppoa sanoa: "Minä uskon Kristukseen." Mutta nähdä Kristus täynnä armoa ja totuutta, jonka täyteydestä saat ottaa armoa armon lisäksi, on aivan toista. On helppo tunnustaa Kristus suulla, mutta lihalle ja verelle on mahdotonta tunnustaa sydämellä, niin kuin Pietari, että Hän on elävän Jumalan Poika, ainoa välimies.
Moni kutsuu Kristusta Vapahtajaksi, harvat tuntevat hänet siksi. Suurin näky maailmassa on nähdä armo ja pelastus Kristuksessa. Sitä ei kukaan voi tehdä näkemättä samalla, että kirkkaus ja pelastus kuuluvat hänelle. Näkeminen aiheuttaa omistamisen.
Minun on syytä hävetä, että suurin sanoin tunnustaessani olen niin vähän tuntenut Kristuksen veren voimaa, joka on evankeliumin pääsisältö. Muodollinen tunnustus, ilman Kristusta, on lähinnä helvettiä synkin näky, mitä voi olla. Sinulla voi olla monia hyviä ominaisuuksia ja kuitenkin ehkä tärkein puuttuu, mikä saa sinut menemään murheellisena pois Kristuksen luota. Sinä et ole koskaan myynyt kaikkea, mitä sinulla on, et ole koskaan luopunut omasta vanhurskaudestasi ja muusta sellaisesta. Sinä saatat täyttää velvollisuutesi erinomaisesti ja kuitenkin voit joka kerta rukoillessasi ja käyttäessäsi sanaa ja sakramentteja olla Kristuksen ehdoton vihollinen ja vastustaja. Ahkeroitse pyhitystä kaikin voimin, mutta älä tee siitä Kristusta, siten pelastuaksesi. Jos teet niin, on pyhityksesi sortuva tavalla tai toisella. Ei sinun pyhyytesi, vaan Kristuksen mittaamattoman sovitustyön on oltava vanhurskauttamisenasi Jumalan edessä. Kun Jumala pelottavana astuu esille pyhästä paikastaan, on tuli hävittävä sinun pyhityksesi kuin heinän ja oljen.
SEURAAVASSA ON OHJEITA TERVEELLISTÄ USKONHARJOITUSTA VARTEN:
Perusta kaikki Jumalan rakkauden iankaikkiselle kalliolle Kristuksen armon varaan. Elä alati katsellen Kristuksen ääretöntä vanhurskautta ja armoa. Vain tämä pyhittää, ilman tällaista osallisuutta Kristukseen on sydän lihallinen. Niitä katsellessa on myös nähtävä synnin koko kauheus ja samalla voimattomuus, koska kaikki on annettu anteeksi.
Tähän Jumala auttaa sinua Sanan ja rukouksen kautta. Kristuksessa näet saastutetun minäsi ja kaikki köyhät työsi aina otollisena Jumalalle. Tätä katsellessasi sinun on poljettava inhottavina jalkaisi alle kaikki kerskaus itsestäsi, vanhurskautesi ja oltava aina vain Kristuksen vanhurskaudessa, iloittava oman vanhurskauden raunioitumisesta ja omahyväisyyden häviämisestä, jotta yksin Kristus Välimiehenä olisi korotettu valtaistuimelleen.
Sinun on murehdittava kaikkia hyviä tekojasi - kuinka mainioita ne ovatkin - joita et ole tehnyt Kristuksen rakkauden katselemisessa ja tuntemisessa. Ilman Kristuksen veren puhdistamaa omaatuntoa, ne kaikki ovat kuolleita tekoja, Hebr. 9:14.
PALJON ylistetty oppi vapaasta tahdosta on helposti kumottu, niin kuin Raamattu osoittaa, sen ihmisen sydämestä, joka on kohdannut Jeesuksen Kristuksen omistaen hänen ansionsa ja alistuen hänen vanhurskauteensa. Kristus on kaikin tavoin liian ylevä henkilö, jotta luontoraukka voisi häntä lähestyä tai häntä käsittää. Kristus on niin äärettömän pyhä, ettei luonnollinen ihminen uskalla katsoa häneen. Hän on niin äärettömän hyvä, ettei syntinäkyjen kahlitsema sielu voi koskaan uskoa häntä sellaiseksi. Kristus on niin korkea ja jalo, ettei luonnollinen ihminen voi edes koskettaa häntä. Ensin on sielun saatava jumalallinen luonto, jotta se voisi tarttua häneen, joka on niin äärettömän paljon luonnollisen ihmisen näkemis- ja saavutuskyvyn yläpuolella. Kristus, jonka luonnollinen, vapaa tahto voi ymmärtää, on vain ihmisen tekemä Kristus, ei Isän Kristus, ei Jeesus, elävän Jumalan Poika, jonka tykö ei kukaan voi tulla, ellei Isä vedä häntä, Joh. 6:44,45.
Tutki joka päivä Raamattua kuin kultakaivosta, johon Kristuksen sydän on kätkettynä. Varo luonteesi heikkouksia, näe ne kaikessa inhottavuudessaan ja niin ne eivät koskaan puhkea esiin tekoina. Säilytä aina sydämesi nöyränä, tyhjänä, särjettynä, arkana vaistoamaan jokainen hengellinen hairahdus, herkkänä tajuamaan jokainen Hengen sisäinen kehoitus, valmiina vastaanottamaan hyviä lahjoja ylhäältä. Älä säilytä syyllisyyttä omassatunnossasi, vaan puhdistaudu heti Kristuksen verellä. Jumala soimaa syntiäsi ja syyllisyyttäsi saadakseen sinut katsomaan Kristukseen, vaskikäärmeeseen.
Älä mittaa Kristuksen rakkautta kokemustesi vaan lupausten mukaan. Ylistä Jumalaa siitä, että hän murskaa väärät perustukset. Ylistä häntä kaikista keinoista, joilla hän pitää sielun valveilla ja Kristusta etsimässä. Sairaudet ja kiusaukset ovat suruttomuutta ja kevytmielisyyttä parempia.
Huikenteleva henki muuttuu helposti epäpyhäksi hengeksi, joka samalla kertaa tekee syntiä ja rukoilee. Pintapuolisuus on jumalisuuden surma. Ellei sitä karkoteta sydämestä pois alituisella ja vakavalla taistelulla ja katsomalla kaikissa tehtävissä Kristukseen, se tulee armonvälikappaleiden osallisuudessa vain väkevämmäksi ja elävämmäksi.
Älä mittaa armotilaasi muitten saavutuksilla vaan Raamatun ohjeilla. Ole tunnollinen ja tarkka velvollisuuksissasi pitäen tehtäväsi täyttämistä sydämen asiana, mutta pelkää lohdutuksen ottamista niistä yhtä paljon kuin syntiä. Kaikki lohdutus, joka ei tule Kristukselta, tuo kuolemaa. Vietä paljon aikaa rukouksessa, sillä muuten et voi säilyttää yhteyttä Jumalaan. Millainen olet rukouskammiossa, sellainen olet kaikkien muidenkin armonvälikappaleiden käyttämisessä.
Älä arvostele tehtäviäsi korkein sanoin, vaan nöyrin mielin ja aina Kristukseen katsoen. Vapise, jos sinulle on annettu suuria tehtäviä ja lahjoja. Eräs suuri, pyhä mies on sanonut pelkäävänsä enemmän hyviä tekojaan kuin syntejään: edelliset tekivät hänet ylpeäksi, jälkimmäiset tekivät hänet aina nöyräksi. Kokoa aarteiksesi Kristuksen rakkauden ilmenemismuotoja, ne tekevät sydämen avoimeksi Kristukselle ja suljetuksi synnille. Älä halveksi vähäisintäkään, mitättömintäkään Raamatun todistusta armosta. Jumala voi panna sinut tarvitsemaan sitäkin, mitä pidät vähäpätöisimpänä. Sellainenkin kohta kuin 1.Joh. 3:14 - "Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä." - voi tulla sinulle tuhansien maailmojen arvoiseksi.
Ole totuudelle uskollinen, mutta älä ole kova ja ivallinen. Nosta langenneet, auta heidät ylös kaikella Kristuksen rakkaudella. Pane murtuneet, sijoiltaan menneet luut paikoilleen evankeliumin armolla. Sinä jalo uskon tunnustaja, älä ylenkatso heikkoja pyhiä. Ehkä vielä joskus toivot olevasi halvimman vertainen heidän joukossaan. Ole toivorikas toisten heikkouksiin nähden, mutta tarkka omistasi. Käy usein sairaiden ja yksinäisten luona, he ovat erinomaisen koulun oppilaita.
Pysy kutsumuksessasi. Täytä velvollisuutesi kaikissa olosuhteissa niin kuin Jumalalle. Tyydy vähään maailmassa. Vähä riittää. Pidä paljona sitäkin, mikä on pientä maailmassa, koska et ansaitse vähäisintäkään. Ajattele suurta taivaasta, ei vähäistä, koska Kristus on niin rikas ja antelias. Pidä kaikkia muita itseäsi parempana ja inhoa itseäsi niin kuin sellaista, joka on sovelias kaikkien pyhien poljettavaksi.
Katso maailman turhuutta ja ajattele, kuinka katoavaa kaikki on, äläkä rakasta mitään muuta kuin Kristusta. Murehdi sitä, että Kristus näkyy niin vähän maailmassa, että niin harvat häntä tarvitsevat ja että ajalliset asiat miellyttävät heitä enemmän. Suruttomalle sielulle Kristus on vain tarua, Raamattu vain satua. Murehdi ajatellessasi, kuinka monet ovat kastettuja ja ulkonaisesti seurakunnan jäseniä, mutta eivät ole armosta osallisia. Heillä on paljon huolta velvollisuuksien täyttämisestä ja vastuusta, vähän huolta Kristuksesta, vähän kokemusta armosta.
Valmistaudu kantamaan ristiä, toivota se tervetulleeksi ja kanna sitä riemuiten niin kuin Kristuksen ristiä, olipa se pilkkaa, ivaa, naurua, ylenkatsetta tai vankeutta. Mutta katso, että se on Kristuksen risti, eikä itsesi tekemä.
Synti estää kerskaamasta Kristuksen rististä. Vastoin parempaa tietoa suoritetut pienet synnit totuutta vastaan synnyttävät helvetin omaantuntoon yhtä hyvin, kuin suurimmat tahalliset synnit. Jos sinut on temmattu helvetin kuilusta Kristuksen armosyliin, jos sinulle on valmistettu sija ruhtinaiden joukkoon Jumalan perhekunnassa, kuinka tulisikaan sinun elää laupeuden esimerkkinä. Lunastettu, uudistettu sielu, kuinka äärettömän paljon oletkaan velkaa Kristukselle. Miten erikoisella tavalla sinun onkaan vaellettava ja suoritettava jokainen velvollisuutesi. Minkä ylistys ja kiitospäivän pitäisikään sinulle olla sunnuntain. Seurakunnan yhteys, mikä taivas, saada olla Kristuksen kanssa sekä enkelien että pyhäin seurassa. Mikä sielujen vajoaminen iankaikkiseen rakkauteen, haudattuna Kristuksen kanssa ja kuoleminen kaikelle muulle paitsi hänelle. Hämmästy ja ihmettele joka kerta Kristusta ajatellessasi. Kun näet syntiä, katso Kristuksen armoon, jossa olet saanut anteeksi. Katso olet ylpeä, katso Kristuksen armoon, joka tekee sinut nöyräksi ja painaa sinut maan tomuun.
Muistele sitä Kristuksen rakkauden aikaa, jolloin olit alaston, Hes. 16:8,9, ja hän silloin valitsi sinut. Muista, kenen käsivarret kannattivat sinua estäen hukkumasta ja pelastavat sinut tuonelan syvyydestä, Ps. 86:13, ja huuda riemusta niin että enkelit ja ihmiset kuulevat: "Ylistys olkoon hänelle hänen suuresta armostaan", Ps. 148. Vaella joka päivä katumuksessa ja rukouksessa, katse ristiin suunnattuna niin kuin sellainen, joka on vastaan ottanut armon. Muistele syntejäsi ja Kristuksen anteeksiantamusta, mitä itse olet ansainnut ja mitä Kristus, heikkouttasi ja Kristuksen voimaa, ylpeyttäsi ja Kristuksen nöyryyttä, monia puutteitasi ja Kristuksen uudistavaa armoa, syntivelkaasi ja Kristuksen veren alati puhdistavaa voimaa, lankeemuksiasi ja kuinka Kristus on sinua nostanut, puutteitasi ja Kristuksen täyteyttä, kiusauksiasi ja Kristuksen laupeutta, viheliäisyyttäsi ja Kristuksen vanhurskautta.
Siunattu sielu, jonka Kristus löytää omasta vanhurskaudesta riisuttuna, Fil. 3:9. Vaatteet Kristuksen veressä pestyinä ja valkaistuna, Ilm. 7:14. Voi viheliäistä ja kurjaa suulla tunnustajaa, jolla ei ole evankeliumia sydämessä. Älä tyydy kirkon lausuntoon, voit tulla siinä hyväksytyksi, mutta Kristuksen tutkintopäivänä hylätyksi. Sinut on voitu kastaa etkä silti ole koskaan tullut Jeesuksen ja vihmontaveren luo, Hebr. 12:24. Kaikki teot ja saavutukset ilman Kristuksen verta, ilman hänen ansiotaan ja vanhurskauttaan, joissa on evankeliumin pääsisältö, jättävät sielun epäilysten ja epätietoisuuden valtaan ja evankeliumin ulkopuolelle. Ellei epäilyä ajoissa hoideta, se muuttuu hengelliseksi kevytmielisyydeksi, mikä on vaarallisimpia sieluntiloja.
ÄLÄ pidä vähäarvoisina armonvälineitä. Harjoita paljon mietiskelyä ja rukousta. Käy ahkerasti sanan kuulossa. Me tarvitsemme oppia, nuhdetta, kehoitusta, lohdutusta kuten hennot taimet ja ruohikko sadetta ja kastetta, tihkusadetta ja rankkasadetta, 5 Moos. 32:2. Tee kaikki, mitä teet sydämestäsi Kristukselle, Sak. 7:5,6, aivan niin kuin olisit Jeesuksen Kristuksen kanssa, ikään kuin hän neuvoisi ja sinä katsoisit häneen. Ammenna kaikki voimasi häneltä.
Ota vaari pyhistä, hyviin tekoihin velvoittavista vaikutuksista, joita havaitset sielussasi. Pidä kalliina vähäisintäkin hyvää ajatusta, mikä sinulla on Kristuksesta ja pienintäkin hyvää sanaa, jonka puhut hänestä vakaasta ja nöyrästä sydämestä. Oi, mikä runsas armo. Ylistä siitä Jumalaa. Tarkkaa, etsiikö sinua joka päivä koitto korkeudesta synninsurun aamukasteella, Luuk. 1:78. Nouseeko sinulle alati kirkas kointähti, tuoreine armon ja rauhan viesteineen, Ilm. 22:16, ja tervehtiikö Kristus sieluasi suloisesti kaikissa tehtävissäsi? Se velvollisuus, joka ei tee sinua hedelmällisemmäksi, on tekevä sinut lihallisemmaksi, mikä ei elävöitä ja nöyryytä, se kuolettaa ja paaduttaa.
Saihan Juudaskin kastetun palan, kasteen, ehtoollisen ja opetuslapsiyhteyden ulkonaiset edut, mutta Johannes lepäsi Jeesuksen rintaa vasten, Joh. 13:23. Tämä on evankeliumin armojärjestys, jossa meidän tulisi rukoilla, kuulla sanaa ja suorittaa kaikki tehtävämme. Vain tässä helmassa lepääminen sulattaa sydämen kovuuden ja saa sinut todella murehtimaan syntejäsi. Vain se parantaa hengen kevytmielisyyden ja välinpitämättömyyden, joka on kristillisyyden pahin myrkky. Se nöyryyttä todella ja saa sielun sydämellisesti kiintymään Kristukseen. Se tekee synnin inhottavaksi sielulle, jopa muuttaa rumimmankin helvetin kekäleen Kristuksen kirkkaan kuvan kaltaiseksi. Älä milloinkaan ajattele olevasi valmis, täydelliseksi päässyt kristitty, mikä sinun pitäisi olla, ennen kuin olet joutunut Kristuksen syliin ja lepäät hänen rintaansa vasten, hänen, joka on Isän helmassa, Joh. 1:18. Tule ja pyydä Isältä saada katsella Kristusta ja sinua varmasti kuullaan. Et voi esittää hänelle pyyntöä, joka olisi otollisempi. Hän antoi hänet omasta helmastaan juuri sitä varten, että hän olisi kaikkien syntisten katseltavana, Isän ikuisena rakkauden todistuksena.
Luonnolliseen aurinkoon katsominen heikentää silmiä. Mutta mitä enemmän katsot Kristukseen, vanhurskauden aurinkoon, sitä vahvemmiksi ja kirkkaammiksi uskosi silmät tulevat. Katso vain Kristukseen, silloin sinä rakastat häntä ja saat elää hänestä. Ajattele häntä lakkaamatta. Olkoon katseesi aina kiinnitetty Kristuksen vereen, muuten jokainen kiusauksen tuulahdus sinua horjuttaa.
Jos tahdot nähdä synnin kauheuden, inhota ja murehtia sitä, niin älä jää katselemaan syntiä, vaan katso Kristukseen hänen kärsiessään ja sovittaessaan syntisi. Jos haluat nähdä, miten olet edistynyt armossa ja pyhityksessä, älä jää tuijottamaan niitä, vaan katso ensiksi Kristuksen vanhurskautta. Nähdessäsi Pojan näet kaiken muun. Katsele omia kokemuksiasi vasta toisella sijalla. Odotat varmuutta uskonkilvoituksessa ja panet perustukseksi sen, mihin ensiksi katsot. Mene Kristuksen luo katsellen syntiäsi ja kurjuuttasi, ei kokemuksiasi ja pyhyyttäsi. Älä välitä kokemuksistasi ja pyhyydestäsi, ne vain peittävät Kristuksen, ennen kuin olet nähnyt Kristuksen. Kristuksen katseleminen omien kokemusten valossa on samaa kuin auringon katsominen veden pinnasta, joka häilyy ja väreilee veden mukana. Katso Kristukseen sellaisena kuin hän Isän rakkauden ja armon taivaalla paistaa, silloin näet hänet hänen omassa sanomattomassa kirkkaudessaan. Ylpeys ja epäusko panisivat sinut ensiksi katsomaan jotain itsessäsi, mutta usko ei tahdo tietää muusta kuin Kristuksesta, jolla on niin sanomaton kirkkaus, että siihen katoavat sekä sinun pyhityksesi että syntisi. Sillä Jumala on tehnyt hänet meille pyhitykseksi ja synniksi ja meidän on pidettävä hänet molempina, 1.Kor. 1:30, 2.Kor. 5:21. Ken panee oman pyhityksensä katseltavakseen ja lohdutuksekseen, hän pystyttää kaikkein suurimman epäjumalan, joka lisää hänen epäilyksiään ja pelkoaan. Käännä vain katseesi pois Kristuksesta, ja heti kuten Pietari, vaivut epäilyksiin.
Kristitty ei jää koskaan ilman lohdutusta, ellei hän muuta evankeliumin järjestystä, niin että hän katsoo itseensä ja kääntää katseensa pois Kristuksen täydellisestä vanhurskaudesta. Ja se on samaa, kuin hän tahtoisi elää mieluummin kynttilän kuin auringon valossa. Hunaja, jota imet omasta vanhurskaudestasi, muuttuu karvaaksi sapeksi ja valo, jota siitä saat vaellukseesi, synkäksi yöksi sielullesi. Saatana kiusaa sinua koettamalla saada sinut tutkimaan omia hengellisiä kokemuksia saadaksesi niistä lohdutusta. Silloin tulee Isä ja osoittaa sinulle Kristuksen armon, joka on runsas ja jalo sekä hänelle otollinen. Hän käskee sinun tutkia Kristuksen vanhurskautta ja hänen käskynsä tekevät sinut siihen mahdolliseksi. Se on siunattu autuus, suloinen kuiskaus, joka tappaa epäuskosi. Seuraa sen vähäisintäkin viittausta, yhdy siihen ahkerasti rukoillen, pidä sitä verrattoman jalokiven vertaisena. Se on heijastusta siitä, mitä sinulle tullaan antamaan.
Lopuksi, kun tahtoisit rukoilla, etkä voi, ja olet sen tähden masentunut, katso kuinka Kristus rukoilee puolestasi Isän luona sinun hyväksesi. Joh. 14:16 ja Joh. 17. luku. Jos olet levoton, katso Kristukseen, hän on sinun rauhasi, Ef. 2:14, hän jätti taivaaseen mennessään sinulle rauhan ja hän uudelleen ja uudelleen kehottaa sinua olemaan murehtimatta pienimmälläkään tavalla (synnillisesti murehtimatta), ettei se olisi esteenä uskollesi ja lohdutuksellesi, Joh. 14:1,27. Hän on nyt valtaistuimellaan riisuttuaan ristillä, syvimmässä alennuksen tilassa aseet kaikilta, jotka voisivat sinua vahingoittaa ja ahdistaa, Kol. 2:15. Hän on kantanut kaikki syntisi, murheesi, huolesi, kiusauksesi ja mennyt valmistamaan asuntoa sinulle.
Sinä, joka olet nähnyt, että Kristus on kaikki kaikessa ja ettet itse ole yhtään mitään, sinä joka teet Kristuksen koko elämäksesi ja olet kuollut kaikelle muulle vanhurskaudelle, sinä olet kristitty, suuresti rakastettu ja olet löytänyt armon Jumalan edessä, olet suosittu taivaassa. Tee Kristukselle se palvelus kaiken hänen sinua kohtaan osoittamansa rakkauden tähden, että rakastat hänen köyhiä pyhiänsä ja hänen seurakuntansa halvimpia, ja heikoimpia siitäkin huolimatta, että heidän käsityksensä voivat olla erilaisia. Ne ovat kaiverretut hänen sydämeensä, niin kuin Israelin lasten nimet Aaronin rintakilpeen, 2 Moos. 23:21. Anna heidän olla niin kaiverrettuina sinunkin sydämeesi.
