Sadrakin ilmestys

Montague R. James oli ’Apocrypha Anecdota’ (Cambridge, 1893) teoksessaan jättänyt alkusaarnan pois. Se kuitenkin kuuluu tunnettuihin kreikan ja latinan kielisiin käsikirjoituksiin, vaikka vaikuttaakin jälkeen päin lisätyltä, joten olen (Tuomas Levänen) liittänyt sen tähän suomennokseenkin. Teksti on kirjoitettu alunperin – sanavalintoihin perustuen – kreikaksi, arviolta vuoden 150 jälkeen. Varsinaisen ilmestyksen arvellaan olevan juutalaista alkuperää, koska ristin työ ja Kristus periaatteessa puuttuvat tekstistä. S.Agourides on toteuttanut englannin kielisen käännöksen, joka on pääasiallinen suomennoslähde. Jotkut kääntäjän tulkinnat, mm. ’kronos’ (aika, vs engl. vuosi) kuitenkin laitettu kreikan tekstin mukaan suomeksi. Valmis huhtikuun lopulla 2013.

 

Alkusaarna

Rakkaat, meidän ei tule pitää mitään parempana, kuin väärentämätöntä rakkautta. Me teemme monia virheitä joka hetki, päivällä ja yöllä, ja tämän tähden tavoitelkaamme rakkautta, sillä se peittää syntien paljouden. Mitä me siitä hyödymme, lapseni, jos me omistamme kaiken, eikä meillä ole pelastavaa rakkautta? Kuka siitä hyötyy, lapseni, jos järjestetään suuri ateria, ja kutsutaan kuningas ja ylhäinen ja valmistetaan kaikkia lajeja kallisarvoisia ruokia, niin ettei mitään puuttuisi; kuitenkin, jos suola puuttuu, ei tuota ateriaa syödä, silloin ei ainoastaan joudu kantamaan noita kuluja, vaan myös ponnistelut menevät hukkaan, ja joutuu pöytävieraidensa häpeän kohteeksi. Eikö sama ole meidänkin tilanteessamme, veljemme, mitä hyötyä siitä on, mitä me armoa meillä on, ilman rakkautta?

Kaikki tekomme ovat turhia, vaikka olisi neitsyys ja paasto, valvoisi ja rukoilisi ja ruokkisi köyhiä. Ja jos tuodaan lahjoja Jumalalle, tai uhrataan ensihedelmiä kaikesta, tai rakennetaan Herran huoneita tai tehdään mitä tahansa ilman rakkautta, Jumalan edessä se ei ole mitään, sillä näitä ei hyväksytä. Siksi profeetta sanookin: Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus. älkää tehkö mitään ilman rakkautta. Jos sanot, ’minä vihaan veljeäni, mutta rakastan Kristusta’, olet valehtelija, ja Johannes nuhtelee sinua, sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Eikö ole selvää, että jokainen, joka vihaa veljeään, mutta luulee rakastavansa Kristusta, on valehtelija ja pettää itseään. Sillä Johannes sanoo, että meillä on tämä käsky Jumalalta, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. Ja taas Herra itse sanoo, Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.

Voi kuinka epätavallista onkaan se ihme, että se, jolla on rakkautta, täyttäisi koko lain, sillä rakkaus on lain täyttymys. Oi sitä sanoinkuvaamatonta rakkauden voimaa, mittaamatonta rakkautta! Ei ole mitään rakkautta kunnioitettavampaa, eikä taivaassa tai maassa ole mitään suurempaa. Tämä taivaallinen rakkaus on hyve, ja kaikkien hyveiden keskuudessa se rakkaus on maailman suurin täydellisyys. Se löytyi Abelin sydämestä, se teki työtä yhdessä patriarkkojen kanssa, se varjeli Moosesta, se teki Daavidista Pyhän Hengen asuinsijan, se vahvisti Joosefia.

Mutta miksi kerron näistä? Tärkeintä on se, että tämä rakkaus toi Jumalan Pojan alas taivaasta. Rakkauden kautta kaikki hyvät asiat paljastettiin, kuolema tallattiin maahan, tuonela vangittiin, Adam kutsuttiin pois kuolemasta ja rakkauden kautta enkeleistä ja ihmisistä tehtiin yksi lauma. Rakkauden kautta paratiisi on avattu, taivaan valtakunta luvattu, autiot paikat muuttuivat kaupungeiksi, vuoret ja luolat täytettiin laululla, se opetti miehiä ja naisia, jotka vaelsivat kaitaa ja murheellista polkua. Mutta kuinka kauan jatkamme tätä saarnaa niistä rakkauden saavutuksista, joita edes enkelit eivät kykene täyttämään? Oi siunattu rakkaus, jossa kaikki hyvä on! Siunattu se ihminen, jolla on oikea usko ja väärentämätön rakkaus, sillä niin kuin Herra sanoi, mikään ei ole suurempaa kuin rakkaus, kun ihminen antaa elämänsä ystäviensä edestä.

 

Ilmestys

Ja hän kuuli salatun äänen korvissaan: Sadrak, sinä joka toivot ja haluat puhua Jumalalle ja pyytää Häntä paljastamaan ne asiat, joita sinulla on kysyttävänä. Ja Sadrak sanoi, Mitä, Herrani? Ja se ääni sanoi hänelle: Minut lähetettiin luoksesi, että kantaisin sinut taivaaseen. Ja hän sanoi, Tahdon puhua Jumalalle kasvoista kasvoihin, mutta Herra, en minä kykene nousemaan taivaisiin. Mutta levittäen siipensä, se enkeli otti hänet ja kohosi taivaisiin, kolmanteen taivaaseen saakka, ja siellä oli se taivaallinen liekki.

 

Ja Herra sanoi hänelle, Tervetuloa, Sadrak. Mikä valitus sinulla on Jumalaa, luojaasi kohtaan, sillä olet sanonut haluavasi puhua kasvoista kasvoihin? Sadrak sanoi Hänelle: Kyllä, pojalla on sanottavaa Isälle. Herrani, mitä varten loit maan? Herra sanoi hänelle: Ihmistä varten. Sadrak sanoi: Mitä varten loit meren ja miksi levitit kaikkea hyvää maan päälle? Herra sanoi: Ihmistä varten. Sadrak sanoi hänelle: Kun olet tehnyt nämä, miksi tuhosit ihmisen? Ja Herra sanoi: Ihminen on minun tekoni, minun kätteni luomus, ja minä kasvatan häntä niin kuin minä katson oikeaksi.

 

Sadrak sanoi Hänelle: Sinun kasvatuksesi on rangaistusta ja tulta, ja ne ovat todella katkeria, Herra. Ihmiselle olis parempi, jos hän ei olisi syntynytkään. Totisesti, mitä olet tehnyt, Herrani? Mitä tarkoitusta varten loit ihmisen tahrattomilla käsilläsi, etkä halua osoittaa hänelle armoa? Jumala sanoi hänelle: Minä loin ensimmäisen ihmisen, Adamin, ja asetin hänet paratiisiin, jonka keskellä on elämän puu, ja sanoin hänelle, syö kaikkia hedelmiä, ainoastaan varo sitä elämän puuta, sillä jos siitä syöt, tulet varmasti kuolemaan. Hän ei kuitenkaan totellut minun käskyäni ja paholaisen pettämänä hän söi siitä puusta.

 

Sadrak sanoi hänelle, Herrani, sinun tahtosi kautta Adam petettiin. Sinä käskit enkelisi palvelemaan Adamia, mutta se, joka oli enkeleistäsi ensimmäinen, ei totellut sinun käskyäsi eikä palvellut häntä, ja niin sinä karkoitit hänet, koska hän rikkoi sinun käskyäsi, eikä tullut palvelemaan sinun kättesi luomusta. Jos rakastit ihmistä, mikset tappanut paholaista, kaiken pahuuden tekijää? Kuka voi taistella näkymätöntä henkeä vastaan? Hän astuu ihmisten sydämiin usvan lailla ja opettaa heille kaikkea syntiä. Hän jopa taistelee sinua vastaan, kuolematonta Jumalaa, ja mitä voi yksi säälittävä ihminen tehdä häntä vastaan? Armahda, Herra, ja tuhoa rangaistus; muuten lue minutkin synnin tekijöiden joukkoon, sillä jos et ole armollinen synnin tekijöille, missä sinun armosi on, ja missä sinun säälisi on, oi Herra?

 

Ja Jumala sanoi hänelle, Tulkoon sinulle tiettäväksi, että kaikki, mitä käskin ihmisen tehdä, oli hänen päätettävissään. Tein hänet viisaaksi, ja taivaan ja maan perilliseksi, ja minä alistin kaiken hänen alleen, ja jokainen elävä olento pakenee häntä ja hänen kasvojaan. Vaikka hän oli ottanut vastaan minun lahjani, hänestä tuli muukalainen, avionrikkoja ja synnin tekijä. Kerro minulle, minkälainen isä antaa perintöosan pojalleen ja hän saatuaan tämän, menee pois, jättää isänsä, ja tulee muukalaiseksi ja palvelee muukalaisia. Kun isä sitten näkee, että poika on hyljännyt hänet, paaduttaa sydämensä ja menee pois, hän saa omaisuutensa takaisin ja karkoittaa poikansa hänen kirkkaudestaan, sen tähden, että hän hylkäsi isänsä. Kuinka sitten on niin, että minä, ihmeellinen ja kiivas Jumala, olen antanut hänelle kaiken, mutta hän sen saatuaan tulee avionrikkojaksi ja synnintekijäksi?

 

Sadrak sanoi hänelle, Sinä, Mestari, loit ihmisen. Sinä tiedät, minkälainen tahto ja tieto meillä on, ja sinä lähetit ihmisen rangaistukseen väärin perustein, joten poista hänet. Minunko yksin tulisi täyttää taivaallisia todellisuuksia? Jos asia ei ole näin, Herra, pelasta myös ihminen. Säälittävä ihminen on rikkonut sinun tahtosi kautta, oi Herra. Miksi heität sanoja ympärilleni, ikään kuin ne olisivat verkko, Sadrak? Minä loin Adamin ja hänen vaimonsa ja auringon ja minä sanoin, katsokaa toisianne, missä valoa on. Ja aurinko ja Adam olivat yhtä, mutta Adamin vaimo oli kauneudessa kirkkaampi kuin kuu, ja hän antoi hänelle elämän. Sadrak sanoi, Mitä hyötyä kauneudesta on, jos se kuihtuu tomuun? Etkö sinä, Herra, sanonut, älkää maksako pahaa pahalla? Kuinka sitten on, Herra, sillä eihän sinun taivaallinen sanasi koskaan valehtele? Ja miksi maksoit ihmiselle näin, jos et halua pahaa pahasta? Minä tiedän, että nelijalkaisten keskuudesta aasi on ovela eläin, eikä mitään muuta, mutta kuitenkin me ohjaksilla käännämme sen sinne, minne haluamme. Sinulla on enkelit, lähetä heidät vartioimaan, ja kun ihminen tekee liikkeen syntiä kohti, tartu hänen jalkaansa, eikä hän mene, minne haluaa.

 

Jumala sanoi hänelle, Jos pidän kiinni hänen jalastaan, hän sanoo, etten ole antanut iloa maailmassa, ja niin minä jätin hänet omiin haluihinsa, koska minä rakastin häntä, ja näin minä lähetin vanhurskaat enkelini vartioimaan häntä yöllä ja päivällä. Sadrak sanoi, Minä tiedän, Herra, että luotujesi keskuudesta sinä rakastit ihmistä ensin, nelijalkaisten keskuudesta lampaita, puiden keskuudesta öljypuu, hedelmää tuottavista kasveista viinipuu, lentävistä mehiläinen, virtojen keskuudesta Jordan, kaupungeista Jerusalem. Mutta myös ihminen rakastaa näitä kaikkia, Herra. Jumala sanoi Sadrakille, Sadrak, kysyn sinulta yhtä. Jos voit vastata minulle, olet oikein haastanut minut, vaikka oletkin kiusannut luojaasi. Sadrak sanoi, Kerro. Herra Jumala sanoi, Koska minä loin kaiken, kuinka monta ihmistä on syntynyt, ja kuinka monta on kuollut ja kuinka monet tulevat kuolemaan, ja kuinka paljon hiuksia heillä on? Kerro minulle, Sadrak, siitä lähtien, kun taivas ja maa on luotu, kuinka monta puuta on maailmaan tehty, ja kuinka monet kaatuvat ja kuinka monia tehdään, ja kuinka monta lehteä niillä on? Kerro minulle, Sadrak, siitä lähtien, kun tein meren, kuinka monta aaltoa on aaltoillut, ja kuinka moni on vierinyt hiljaa, ja kuinka monta tulee nousemaan, ja kuinka monta tuulta puhaltaa meren rannan lähellä? Kerro minulle, Sadrak, maailman luomisesta, aikojen alusta, kun ilma on täynnä sadetta, kuinka monta pisaraa on pudonnut maan päälle, ja kuinka monta tulee putoamaan? Ja Sadrak sanoi, Vain sinä tiedät kaikki nämä asiat, Herra, sinulle ainoastaan nämä kaikki ovat tunnettuja. Pyydän ainoastaan vapauttamaan ihminen rangaistuksesta, sillä muuten minä olen matkalla rangaistukseen, enkä eroa lajistamme.

 

Ja Jumala sanoi ainoalle Pojalleen, Mene, ota minun rakkaan Sadrakin sielu, ja laita se paratiisiin. Se ainoa Poika sanoi Sadrakille, Anna minulle se, minkä Isä asetti äitisi kohtuun pyhässä paikassasi, syntyessäsi. Sadrak sanoi, En anna sieluani sinulle. Jumala sanoi hänelle, Ja miksi minut lähetettiin, ja miksi tulin tänne, ja miksi esität tekosyitä minulle? Isäni käski minua olemaan epäröimättä sielusi ottamisessa. Sen tähden, anna minulle kallis sielusi.

 

Ja Sadrak sanoi Jumalalle, Mistä sitten otat sieluni, mistä ruumiin jäsenestä? Ja Jumala sanoi hänelle, Etkö tiedä, että se on keskellä keuhkojasi ja sydäntäsi ja on levittäytynyt kaikkiin ruumiin jäseniin? Se poistetaan nielun ja kurkunpään ja suun kautta, ja kun sen aika on lähteä, se vedetään pois vaikeudella aluksi, ja kun se tulee yhdessä kynsistä ja kaikista muista ruumiin jäsenistä – on suuri voima, joka lähtee ruumiista ja irtoaa sydämestä. Kun hän oli kuullut kaikki nämä, hänen mieleensä nousi kuoleman muisto, ja Sadrak oli hyvin murheellinen ja hän sanoi Jumalalle, Herra, anna minulle vähän aikaa itkeä, sillä minä olen kuullut, että kyyneleet saavuttavat paljon ja voivat olla lääke sinun luotusi nöyrälle ruumiille.

 

Ja Sadrak itki ja valitti ja alkoi lausumaan, Oi sinä ihmeellinen pää, kaunistettu kuin taivas, oi auringon valo taivaan ja maan yllä, sinun hiuksesi ovat tunnetut Teemanista, sinun silmäsi Bosrasta, sinun korvasi ukkosesta, sinun kielesi pasuunasta, sinun aivosi on luomakunta. Pää, joka liikuttaa koko ruumista, on luotettava ja kaunis, kaikista rakastetuin, mutta kun se putoaa maahan, ei sitä enää tunnisteta. Oi kädet, jotka tarttuvat niin kauniisti, jotka on helppo opettaa ja tekevät paljon työtä, joiden kautta ruumis ravitaan. Oi kädet niin sopivat, kokoavat tavaroita, yhdessä te kaunistatte huoneita. Oi sormet, kaunistetut ja koristetut kullalla ja hopealla, suuria rakennuksia on sormilla valmistettu, kolme jännettä avaa kämmenet ja ne kokoavat hyviä asioita yhteen, mutta nyt teistä on tullut vieraita tälle maailmalle. Oi jalat, jotka kävelette niin hyvin, itseään liikuttelevat niin nopeasti ja väsymättä. Oi polvet, ilman teitä ruumis ei liiku, jalat juoksevat yhdessä auringon ja kuun kanssa, yöllä ja päivällä, ja kokoavat asioita yhteen, ruokaa ja juomaa, jotka ravitsevat ruumista. Oi jalat, niin nopeat ja hyvin liikkuvat, jotka sekoitatte maan pintaa ja kaunistatte huoneita kaikella hyvällä. Oi jalat, jotka kannatte koko ruumista, kuljette suoraan temppeleihin, tekemään parannusta ja rukoilemaan pyhien puolesta, ja nyt, yhtäkkiä, ette saa enää liikkua. Oi pää, kädet ja jalat, tähän saakka olen pitänyt teistä kiinni. Oi sielu, kuka laittoi sinut nöyrään ja kurjaan ruumiiseen? Mutta nyt, siitä erotettuna, sinä kohoat sinne, mihin Herra sinua kutsuu, ja kurja ruumis menee pois tuomiota odottamaan. Oi kaunis ruumis, hiukset tähtien vaatettamana, pää kaunistettu kuin taivas. Oi kasvot, suloisella öljyllä voidellut, silmät kuin ikkunat, ääni kuin pasuunan, kieli, joka puhuu niin helposti, siistitty parta, hiukset kuin tähdet, pää korkea kuin taivas, koristeltu ruumis, ylhäisten ja tunnettujen valkeus, mutta nyt, kun putoat maan sisään, kauneuttasi maan alla ei kukaan näe.

 

Kristus sanoi hänelle, Lopeta, Sadrak! Kuinka kauan vuodatat kyyneliä ja murehdit? Sinulle on avattu paratiisi ja sinä elät kuoleman jälkeen. Sadrak sanoi hänelle, Kerran vielä puhun sinulle, Herra, kun vielä elän, ennen kuin kuolen, älä jätä anomustani vaille huomiota. Herra sanoi hänelle, Puhu, Sadrak. Ja Sadrak sanoi, Jos ihminen elää kahdeksankymmentä tai yhdenksänkymmentä tai sata vuotta, ja elää sen synnissä, mutta lopussa kääntyy ja se ihminen elää katumuksessa, kuinka monen katumuspäivän jälkeen annat synnit anteeksi? Jumala sanoi hänelle, Jos hän palaa, elettyään kahdeksankymmentä tai sata vuotta, ja katuu kolmen vuoden ajan ja kantaa vanhurskauden hedelmää, ja kuolema saavuttaa hänet, en minä muista hänen syntejään.

 

Sadrak sanoi hänelle, Kolme vuotta on liikaa, Herrani. Ehkä hänen kuolemansa saapuu, eikä hän ehdi täyttää katumustaan. Armahda, Herra, omaa kuvaasi, ja sääli häntä, sillä kolme vuotta on liikaa. Jumala sanoi hänelle, Jos sadan vuoden jälkeen ihminen elää ja muistaa kuolemansa ja tunnustaa ihmisten edessä, ja minä löydän hänet, yhden ajan jälkeen minä annan kaikki hänen syntinsä anteeksi. Jälleen Sadrak sanoi, Herra, pyydän vielä armoasi luodullesi, yksi vuosi on liikaa, ehkä hänen kuolemansa saapuu ja vie hänet äkisti pois. Vapahtaja sanoi hänelle, Sadrak, rakkaani, yhden kysymyksen esitän sinulle, sitten saat jatkaa tiedusteluasi, jos synnintekijä katuu neljäkymmentä päivää, eikö minun tulisi muistaa hänen tekemiään syntejä?

 

Ja Sadrak sanoi arkkienkeli Mikaelille, Kuule minua, voimallinen suojelija, auta minua ja puhu puolestani, että Jumala olisi armollinen maailmalle. Ja langeten kasvoilleen, he etsivät Jumalaa ja sanoivat, Herra, opeta meitä, millä tavalla ja minkälaisen katumuksen kautta ihminen pelastuu, tai millä työllä. Jumala sanoi, Katumuksella, rukouksella, kyynelten kautta ja murheen kautta. Etkö tiedä, että minun profeettani Daavid pelastui kyynelten tähden, ja muut pelastuivat yhdessä hetkessä? Tiedä, Sadrak, on olemassa kansoja, joilla ei ole lakia, silti he täyttävät lain, eivät he käy kasteella, mutta minun taivaallinen henkeni astuu sisälle heihin ja he kääntyvät minun kasteeseeni, ja minä otan heidät vastaan Aabrahamin helmaan minun vanhurskaideni joukkoon. Toiset taas ovat kastetut minun kasteellani ja voideltu minun taivaallisella mirhallani, mutta he ovat tulleet täyteen epätoivoa, eivätkä muuta mieltään. Kuitenkin minä odotan heitä paljolla säälillä ja rikkaalla armolla, että he tekisivät parannuksen. Mutta he tekevät sitä, mitä minun taivaallisuuteni vihaa, eivätkä he kuule viisasta, joka sanoi, Me emme vanhurskauta syntistä. Etkö ollenkaan tiedä, että on kirjoitettu, Ja nuo, jotka ovat tehneet parannuksen, eivät näe rangaistusta? Eivätkä he kuulleet apostoleja tai minun sanaani evankeliumeissa, ja he aiheuttavat murhetta minun enkeleilleni, tulevat itsevarmoina minun kokouksiini, eivätkä kuuntele minun sanansaattajaani, eivätkä pysy minun pyhässä seurakunnassani. He seisovat, eivätkä kumarru kunnioituksesta ja vavistuksesta, vaan kerskailevat asioista, joita minä, tai minun enkelini, emme hyväksy.

 

Sadrak sanoi Jumalalle, Herra, sinä yksin olet synnitön ja armollinen, osoitat sääliä ja armahdusta synnintekijöille, mutta sinun taivaallisuutesi sanoi, että minä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen. Ja Herra sanoi Sadrakille, Etkö tiedä, Sadrak, että muutettuaan mielensä, ryöväri pelastui hetkessä? Etkö tiedä, että minun apostolini ja evankelistani pelastui yhdessä hetkessä? Mutta synnintekijät eivät pelastu, koska heidän sydämensä on kuin rappeutunut kivi, he vaeltavat saastaisia polkuja ja menehtyvät antikristuksen kanssa. Sadrak sanoi, Herrani, sinä sanoit myös, että minun taivaallinen henkeni astui kansoihin, joilla ei ole lakia, ja kuitenkin he noudattavat lakia. Kuitenkin, niin kuin se ryöväri, ja apostoli ja evankelista ja muut, jotka ovat kompastuneet, ovat sinun valtakunnassasi, Herrani, samalla tavallas anna myös niille anteeksi, jotka viimeisinä päivinä ovat tehneet syntiä sinua vastaan, Herra, sillä elämä on kovaa ja täynnä raatamista.

 

Herra sanoi Sadrakille, Minä tein ihmisen kolmeen osaan. Kun hän on nuori, en katso hänen epäonnistumisiinsa hänen nuoruutensa tähden. Jälleen, kun hän on aikuinen, minä vartioin hänen ajatuksiaan, ja kun hän tulee vanhaksi, minä varjelen häntä niin, että hän voi tehdä parannusta. Sadrak sanoi, Herra, sinä tiedät ja tunnet kaiken tämän, kuitenkin, armahda syntisiä! Herra sanoi hänelle, Sadrak rakkaani, lupaan sääliä alle neljäkymmentä päivää, aina kahteenkymmeneen, ja kuka ikinä muistaa sinun nimesi, ei tule näkemään rangaistuksen paikkaa, vaan hän tulee olemaan vanhurskaiden kanssa levon ja virvoituksen paikassa, ja joka tämän saarnan jäljentää, hänen syntejään ei muisteta iankaikkisesti. Ja Sadrak sanoi, Herra, kuka ikinä palvelee sinun palvelijasi kunniaksi, pelasta hänet, Herra, kaikelta pahalta. Ja Sadrak, Jumalan palvelija, sanoi, Herra, ota nyt minun sieluni. Ja Jumala otti hänet ja asetti paratiisiin kaikkien pyhien kanssa. Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti, amen.

Muut apokryfikirjat

---

ABC - kaikki Linnunradan artikkelit aakkosjärjestyksessä