Kari Peitsamon pääsiäissaarna

Pääsiäinen on kristikunnan tärkein juhla. Ihmiset ympäri maailman kokoontuvat mysteerin äärelle. Mysteerin, johon kukaan täysjärkinen ei kuitenkaan usko. Ei voi uskoa. Ei varsinkaan nykyään. Kidutettu ja kuoliaaksi runneltu mies on 2000 vuotta sitten laskettu hautaan. Hän on kuollut. Se on varmaa. Sitten kolmen vuorokauden kuluttua tuo kuollut on kuitenkin herännyt henkiin ja lähtenyt omille teilleen. Hänen nimensä on Jeesus.

Tätä tarinaa meille on syötetty lapsesta lähtien. Silloin emme itse asiassa koko jutulla liiemmin päätämme vaivanneet, oli muuta tekemistä, hauskempaa. Mutta jossain elämämme vaiheessa asiaan useimmat meistä kuitenkin palaavat, sillä onhan kristinusko maailman suurin uskonto. Sitä tunnustaa yli kaksi miljardia ihmistä, noin kolmannes koko maapallon väestöstä. Ja se perustuu kertomukseen kuolleista heränneestä ihmisestä.

Uskommeko me tosissamme tuohon kertomukseen?

Emme. Jeesuksen ylösnousemusta on kautta historian koetettu selittää eri tavoin, mutta vasta omana aikanamme on ylösnousemuskertomuksen historiallisuus entistä laajemmin julkisesti kyseenalaistettu. Tilaa ovat saaneet erilaiset mytologiset ja allegoriset tulkinnat. Jeesus ei oikeasti noussut kuolleista. Tuo tarina tuskin on kirjaimellisesti totta. Se on pikemminkin vain vertaus, kaunis kuvaelma. Mutta sen sanoma on tärkeä. Se on kertomus viisaasta opettajasta ja moraalin saarnaajasta, joka eli, taisteli ja kuoli. Kuten meistä jokainen. Ei sen enempää. Kutakuinkin näin useimmat meistä nykyään uskoakseni ajattelevat.

Edessämme on kuitenkin ongelma. Tutkiessaan historiallista Jeesusta nykyaikainen raamatuntutkimus on joutunut omalta kannaltaan pelottavan haasteen eteen. Karsiessaan Jeesus-kertomusta pala palalta historiallisista epätarkkuuksista ja suoranaisista legenda-aineksista se joutuu pian myöntämään, ettei koko Jeesusta lainkaan ollut. Tämä on väistämätöntä. Ateistit ja tiedemiehet voivat siis huokaista helpotuksesta. Järki voitti. Jeesus olikin pelkkä myytti.

Nyt voimme vihdoin rauhassa huolettomina avata Raamatun ja henkevällä älyllisellä uteliaisuudella tutkia, mitä tällä evankelistojen keksimällä hahmolla, kauan sitten eläneellä viisaalla juutalaisella opettajalla, olisi mahdollisesti meille ja meidän ajallemme annettavaa. Nopeasti joudumme kuitenkin pettymään. Sillä Jeesuksen kuluneet sanat ja opetukset ovat useimmat tuttuja jo muista yhteyksistä. Filosofit ja valaistuneet mestarit ovat läpi ihmiskunnan historian pohtineet samoja kysymyksiä ja löytäneet niihin usein paljon onnistuneempiakin vastauksia ja ratkaisuja kuin Jeesus. Olemme näin saapuneet tyhjän haudan äärelle. Mestari on poissa. Kaikki mitä hänestä kuvittelimme tietävämme tai ymmärtävämme on osoittautunut virheelliseksi ja pettäväksi. Tämä on tyhjän haudan ihme. Ja tämä on pääsiäisen sanoma.